Nainen suuttui kun otin avioehdon puheeksi tulevaa avioliittoamme ajatellen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän jää kotiäidiksi vailla mahdollisuutta kartuttaa omaa varallisuutta niin sanoisin naiselle että älä lähde peliin mukaan vaan juokse. Jos käy itse töissä niin ymmärrettävämpää.

Kotiäitiys voidaan kyllä huomioida avioehtoa tehtäessä.

Ei, kyllä nämä miesten halajamat avioehdot menee näin; mulle kaikki, sulle ei mitään. Naiselle sanoisin että juokse.

Kokemuksen perusteella naiset ovat enemmän sellaisia että ovat viemässä ihan kaiken. Nykyään miehet osaavat jo vähän paremmin pitää puolensa ettei lahjoita noin vain pois ennen liittoa keräämäänsä omaisuutta. 

Tämän olen oikeassa elämässä nähnyt.

Tänä päivänä avioehto on ihan normaali asia, mikäli molempien puolisoiden on edelleen tarkoitus käydä töissä ja säilyttää jo hankittu omaisuutensa itsellään.

Jos taas ideana on se, että toinen jää vuosikausiksi kotiin hoitamaan lapsia yms. ja toinen vuolee edelleen tuohta työmaailmassa, niin sitten on kohtuullista tehdä sellainen järjestely, joka turvaa kotiin jääneen omaisuuden (ja eläkkeen) karttumisen myös siltä ajalta kun hänellä ei ole pääsyä työmarkkinoille.

Ja jos puhutaan suuttumisesta tai loukkaantumisesta kun tällaisista asioista puhutaan, niin toinen voi olla herkästi nokkaansa ottavaa tyyppiä tai toinen voi käyttäytyä moukkamaisesti (tai molemmat vaihtoehdot). Mistä tahansa asiasta, oli se itsessään miten neutraali tahansa, on mahdollista kehittää riita tai loukata toista ottamalla asia esille ikävään sävyyn.

Jos itse menisin joskus naimisiin, niin ilman muuta haluaisin avioehdon. En ole rikas, mutta saan joskus perintönä pienen palan maaomaisuutta emmekä halua, että se joutuu suvun ulkopuolisille mahdollisessa erotilanteessa.

Läpinäkyvää jos suuttuu kun ei saa toisen omaisuutta. Miehen olla normiälyinen eikä huijattavissa.

En menisi naimisiin ihmisen kanssa joka ei suostu avioehtoon. Kun tapasin mieheni, minulla ei ollut mitään omaisuutta, ja oli opintolainaa. Miehellä oli runsaasti sijoituksia ja tulossa monen sadan tuhannen euron perinnöt jossain vaiheessa (itse en peri senttiäkään). Minä olin se joka ehdotti avioehtoa.

Nyt 20 vuotta myöhemmin olemme edelleen yhdessä ja minunkin omaisuuteni on karttunut mukavasti. Avioehdon olemassaoloa ei ole arkielämässä huomannut mitenkään. Eihän sitä tarvita kuin vasta siinä vaiheessa kun avioliitto päättyy (joko avioeroon tai toisen puolison kuolemaan).

Itse en edes keskustellut vastaavasta asiasta, päätin elää avoliitossa ja pitää itse rahani, tuli sitten mitä tulee. Eipähän tarvi harmitella rahojeni menetystä jos erotaan.

Kerronpa tähän pienen tarinan tosielämästä: on mies ja nainen, avioliitto 28v, kaksi lasta, ei avioehtoa. Miehellä on yritys, nainen palkkatöissä. Ansiot suunnilleen samat.

tulee ero. Omaisuus jaetaan tasan, myös miehen yrityksen omistus. Erosta on jo muutama vuosi, mutta entinen vaimo tekee edelleen kaikkensa vaikeuttaakseen yrityksen toimintaa, onhan hänellä samanlainen määräysvalta kuin miehellä. Mies on ehdottanut vaikka mitä saadakseen lunastettua osakkeet itselleen mutta ei lähde mihinkään hintaan. Nainen esim ei suostunut allekirjoittamaan tukihakemusta koronan takia ja on vesittänyt muutaman isohkon sopimuksen. Miehen täytyy tehdä myös muita töitä saadakseen oman toimeentulonsa revittyä jostain

Tämäkin liitto solmittiin siellä jumalan kasvojen edessä ikuista rakkautta ja jumalan tahtoa ylistämään

Kai olet kypsän aikuisen tavoin ottanut avioehdon esille jo hyvissä ajoin ennen kihlautumista kun olette keskustelleet kihlautumisesta ja avioliitosta. Ei kai kukaan aikuinen ole niin törppö ettei ole puolisonsa kanssa avoimesti keskustellut avioliitosta. Totta kai toinen osapuoli loukkaantuu jos avioehtoa haluava osapuoli ei ole aikaisemmin sanallakaan asiasta maininnut ja sitten juuri ennen häitä vetää avioehdon kiristykseksi että ei mennä naimisiin jos et allekirjoita. Asia olisi luultavasti ollut kihlatulle aivan ok jos siitä olisi keskusteltu ilman uhkailuja ja kiristämisiä jo ennen kihlautumista.

Sen suunitelmissa on ero ja rahastaminen kun penskat on tehty. Avioehto pilaisi sen rahastamispuolen.

Vierailija kirjoitti:

Jos hän jää kotiäidiksi vailla mahdollisuutta kartuttaa omaa varallisuutta niin sanoisin naiselle että älä lähde peliin mukaan vaan juokse. Jos käy itse töissä niin ymmärrettävämpää.

Kuka käskee jäädä kotiäidiksi? Vai onko se mukavampi olla kotiäiti omasta tahdostaan ja mies elättää, kun ei oikeastaan kiinnosta kartuttaa sitä omaa varallisuutta? 

Ette avioidu ilman avioehtoa. Helppoa. Kiukuteltoon miten lapsellisesti tahansa. Kannattaa tosissaan pohtia onko hän jäänyt vähän vajaalle tasolle muutenkin.

Ajankohtainen aihe, kun just miehen kans keskusteltiin lakimiehen kans avioehdosta ja ollaan menossa allekirjoittamaan paperit ensi viikolla. :D Minä ehdotin avioehtoa jo hyvissä ajoin ennen avioitumista ja perustelin sen miehelle sillä, että kyse on molempien omaisuuden turvaamisesta. Miehelle avioehto ei ollut ongelma tai epäluottamuksen osoitus.

Olen eronnut kerran aiemmin (mies lähti lyhyen liiton jälkeen äkisti toisen naisen matkaan) ja oli kurja tuossa tilanteessa pelätä omaisuutensakin puolesta, kun olin henkisesti aivan rikki. En ollut ikinä ajatellut eroavani. Meillä ei ollut avioehtoa ja osituksen tekeminen ei ollut ihan pikkujuttu. Aikoinaan puhuimme ex-puolison kanssa avioehdon tekemisestä ja sen tekeminen jäi ajan saatossa. Olisi kannattanut tehdä. Onneksi sain hoidettua osituksen ex-puolison kanssa niin, etten menettänyt omaisuuttani (olin varakkaampi osapuoli).

En pidä avioeroa todennäköisenä tämän liiton kohdalla, mutta otin ensimmäisestä erosta opikseni. En toivoisi tuollaista tilannetta kenellekään. Ja elämästä olen oppinut, että myös nämä "me emme aio koskaan erota" parit voivat erota. Siksi avioehto kannattaa tehdä. Se ei ole epäluottamuksen osoitus, vaan rakkauden osoitus avioehdon ollessa molemmille osapuolille reilu. Epäreiluun ja yksipuoliseen avioehtoon ei pidä tietenkään suostua.

Lakimiehen kanssa laadittiin meille avioehto sekä erotapauksen (kummallakaan ei oikeutta toisen omaisuuteen) että kuolemantapauksen varalle (oikeus toisen omaisuuteen). Lisäksi suljimme pois toistemme mahdollisuuden päästä käsiksi toisen suvun kautta tulevaan omaisuuteen. Meille tämä on reilu sopimus, molemmilla on sama koulutus, sama tulotaso ja samankaltaiset perinnöt odotettavissa aikanaan. Hoidamme yhteistä lasta kotona yhtä paljon ja arjen kulut maksamme puoliksi.

Meistä on vain mukava, että avioehto kertoo, ettei meidän liitossa ole kyse rahasta, vaan olemme toistemme kanssa rakkauden takia. :)

Vierailija kirjoitti:

Jos hän jää kotiäidiksi vailla mahdollisuutta kartuttaa omaa varallisuutta niin sanoisin naiselle että älä lähde peliin mukaan vaan juokse. Jos käy itse töissä niin ymmärrettävämpää.

Kenenhän toiveesta se kotiäidiksi jääminen tapahtuu? :D Saat tuon kuulostamaan joltain suureltakin pelastautumiselta "älä lähde peliin vaan juokse" ikään kuin nainen olisi tuohon pakotettuna.

Kulta. Me naiset pyöritetään itse tuota peliä ;)

Riippuu varmaan avioehdosta?

Meillä on sellainen, että aiemmin hankittu ja peritty omaisuus on omaa, mutta avioliiton aikana hankittu omaisuus yhteistä. Miehen ehdottama. Ei tällaisesta voi suuttua.

Vierailija kirjoitti:

Meistä on vain mukava, että avioehto kertoo, ettei meidän liitossa ole kyse rahasta, vaan olemme toistemme kanssa rakkauden takia. :)

Kiva et te tarvitsette todisteena avioehdon kertomaan tuosta.

Vierailija kirjoitti:

Kerronpa tähän pienen tarinan tosielämästä: on mies ja nainen, avioliitto 28v, kaksi lasta, ei avioehtoa. Miehellä on yritys, nainen palkkatöissä. Ansiot suunnilleen samat.

tulee ero. Omaisuus jaetaan tasan, myös miehen yrityksen omistus. Erosta on jo muutama vuosi, mutta entinen vaimo tekee edelleen kaikkensa vaikeuttaakseen yrityksen toimintaa, onhan hänellä samanlainen määräysvalta kuin miehellä. Mies on ehdottanut vaikka mitä saadakseen lunastettua osakkeet itselleen mutta ei lähde mihinkään hintaan. Nainen esim ei suostunut allekirjoittamaan tukihakemusta koronan takia ja on vesittänyt muutaman isohkon sopimuksen. Miehen täytyy tehdä myös muita töitä saadakseen oman toimeentulonsa revittyä jostain

Tämäkin liitto solmittiin siellä jumalan kasvojen edessä ikuista rakkautta ja jumalan tahtoa ylistämään

Hui kamala! Kyllä on hirveitä ihmisiä olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Sen suunitelmissa on ero ja rahastaminen kun penskat on tehty. Avioehto pilaisi sen rahastamispuolen.

Minua jaksaa ihmetyttää nämä miesten kommentit. Miten ihmeessä ne voi luulla, että nainen ehdoin tahdoin haluaa eron ja yksinhuoltajaksi? Onhan eläminen kaikin puolin helpompaa, kun rinnalla on hyvä mies ja lapsille hyvä isä.

Uskovaisen lähisukulaisen eroprosessia vierestä seuranneena niin älä mene naimisiin naisen kanssa, joka ei suostu avioehtoon. Sukulaiseni meni "jumalan osoittaman" naisen kanssa naimisiin niin eihän siinä mitään avioehtoa tarvita kun ollaan ikuisesti yhdessä jumalan nimeen. No ei oltu. Nainen vei kaiken minkä pystyi, vaikka on hyvin varakkaasta perheestä eli siis iso perintö on tulossa. Ei antanut mitään armoa exälle. Eihän kaikki naiset ole tuollaisia, mutta ihmisistä voi paljastua yllättäviä piirteitä erotilanteessa. Ei avioehto ole mikään epäily rakkaudesta vaan järjen käyttöä ja jos nainen ei suostu käyttämään järkeä niin onko edes järkeä olla sellaisen naisen kanssa?

T. Nainen

Vierailija kirjoitti:

Uskovaisen lähisukulaisen eroprosessia vierestä seuranneena niin älä mene naimisiin naisen kanssa, joka ei suostu avioehtoon. Sukulaiseni meni "jumalan osoittaman" naisen kanssa naimisiin niin eihän siinä mitään avioehtoa tarvita kun ollaan ikuisesti yhdessä jumalan nimeen. No ei oltu. Nainen vei kaiken minkä pystyi, vaikka on hyvin varakkaasta perheestä eli siis iso perintö on tulossa. Ei antanut mitään armoa exälle. Eihän kaikki naiset ole tuollaisia, mutta ihmisistä voi paljastua yllättäviä piirteitä erotilanteessa. Ei avioehto ole mikään epäily rakkaudesta vaan järjen käyttöä ja jos nainen ei suostu käyttämään järkeä niin onko edes järkeä olla sellaisen naisen kanssa?

T. Nainen

Miten toinen voi viedä kaiken, kun ilman avioehtoa kaiken pitäisi mennä puoliksi?

Että hän ei tykännyt tavastasi pyytää sopimaan asiasta, tai siitä, millainen reaktiosi oli hänen reaktioonsa?

Avioehto (tai testamentti) on hyvä tehdä, jos on lapsia ennestään, ja halua turvata heidän etunsa. Suomessa kun puolisolla on poikkeuksellisen suuret oikeudet lapsiin nähden. Jos lapsia ei ole, en näe katastrofina että epäonnistumisesta maksetaan aina molempia ajatellen.