Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naisnäkökulmaa kaivataan; miksi vain "vääränlaiset" naiset kiinnostuvat?
07.01.2021 |
Ikää on pian 40 ja olisi hienoa joskus löytää elämänkumppani. Lapsia en haluaisi, enkä myöskään haluaisi isän roolia uusperheessä.
Minusta kiinnostuneet naiset ovat olleet pääasiassa minua nuorempia, jopa huomattavasti (ikäeroa suurin piirtein 15v). Tämän ikäisillä olettaisin että haaveissa olisi perhe. Sellaisia tulevia pullantuoksuisia perheenäitejä; lyhyitä ja vartaloltaan tanakoita, hyvästä ruuasta suuresti nauttivia, naisia joille koti on tärkeä ja he osaavat pitää sen viihtyisänä. Mies hoitaisi sitten käytännöllisen ja suoraviivaisen puoliskon. Mies rakentaa jotain, ja sitten pääsee soppapatojen ääreen, jne.
Käsitykset miehistä ovat minusta olleet melko konservatiivisia; joskus tämä on ilmaistu suoremmin ja toisinaan vähemmän suoraan. Joskus enemmmän positiiviseen ja toisinaan "miehen kuuluu olla X ja osata Y"-tyyliin.
Yhdessäolo tuntuisi mieluiten olevan sellaista nainen miehen kainalossa-tyyppistä. Ollaan turvassa, mies osaa ja taitaa kun nainen on pieni ja söpö (tässä tapauksessa siis lyhyt).
Minusta ei ole koskaan kiinnostunut:
- vela-nainen (tunnen useitakin)
- normaalipainoinen nainen (tunnen monia)
- liikunnallinen nainen (ttunnen moniakin)
- harrastuskaveri (on useita naispuoleisia harrastuskavereita)
- nainen jonka kanssa riittää puhuttavaa tieteistä, taiteista, tai muista ei käytännön arkeen liittyvistä aiheista (moniakin kavereina)
- nainen joka ei kaipaa selkeää mies/nainen-roolijakoa (tuntuu olevan harvinaisempaa, mutta näitäkin tunnen kyllä)
Olen kuin vastakohta sille mitä he hakevat. Lyhyehkö ja hoikka, nörttimäinen, en hallitse miesten töitä enkä välitä perinteisistä äijäjutuista. En halua voimakasta sukupuoliroolijakoa, en halua leikkiä isoa miestä koska en ole iso, en ole kiinnostunut talon rakentamisesta vaa henkisistä asioista joita nämä kiinnostunee naiset pitävät ufojuttuina ja turhuuksina.
Ihan kuin minuun ei ihastuttaisi sellaisena kuin olen, vaan kehityskelposena (luotettavana ja turvallisena) potentiaalisena Äijänä tai Ukkona jollainen en ole enkä sellaiseksi tule muuttumaan. Mutta kyllä sinä ap sellainen olet, usko vain, kyllä se Äijä ja Ukko sieltä löytyy. Ei löydy, uskokaa jo :/
Mikä neuvoksi? Alanko ryyppäämään holtittomasti ja soittamaan sosiaalitoimiston tuilla rokkia vai mitä?
Kommentit (405)
Haluaako ap perheen? Jos ei, niin se kannattaa mainita jo deitti-ilmoituksessa. Silloin pullantuoksuiset perheen perustajat eivät ota yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkö TAAS?!?!? Et ole tarpeeksi varakas ja menestynyt hoikille ja menestyneille naisille. Unohdit kertoa, ettet välitä maallisesta materiasta ja sinulle on ihan ok hyvin niukka elämä rahallisesti.
Hippinaisille ja muille henkisistä asioista kiinnostuneelle olet taas liian tavallisen näköinen ja tylsä, ainakin ulospäin.
Niin ja feminiiniset naiset (hoikat, kauniit, taiteista kiinnostuneet) haluavat maskuliinisen miehen. Sinä et nyt ainakaan ole maskuliininen.
Millä perusteella hoikkuus ja taiteista kiinnostuminen ovat synonyymejä sille että haluaa perinteisen maskuliinisen miehen? Hoikkuden ei luulisi liittyvän asiaan mitenkään, enkä ole havainnut että taidepiireissä erityisesti suosittaisiin perinteisen maskuliinisia miehiä...
(pl. tasoteoria, vai siihenkö yrität viitata?)
Tarkoitan hoikkuutta ja taidetta tyyliin Pauliina Littorin-Laitinen tai Johanna Oras, en jotain vassariradikaalia, joka on valmistunut Taikista elämään apurahojen varassa ja joka on niin ylipainoinen, että vain Hemuli-kaavut mahtuvat päälle.
Maskuliinisella en myöskään tarkoita öyhöttävää salimakea vaan jotain ihan muuta.
Ja naisen hoikkuus = naiselliset muodot näkyvät. Vyötärö erottuu lantiosta. Se on naisellista. Ylipaino: muodot katoavat keskivartalolta ja muualtakin. Nainen on yhtä muodotonta massaa. Ei naisellista.
Googlasin Pauliina Littorin-Laitisen ja mitenkään ko. henkilöä loukkaamatta ollaan todella kaukana siitä mitä olisin etsimässä. Olemuksesta tuli heti mieleen tosi-tv-julkkis (jollainen hän taitaa ollakin?) ja puheet alfauroksista ja siitä kuinka nainen on vain nainen kun mies osoittaa tauotta kyvykkyyttään, olisivat melkoinen turn-off.
-ap
Juu, se on tullut selväksi, ettet pidä sukupuolirooleja minään ja naisen pitäisi olla vähän kuin yksi jätkistä, mutta kuitenkin tietyllä tavalla naisellinen (ulkonäkö ja hoikkuus). Veikkaan, että sinullekin kelpaisi kyllä nainen, jolla on Pauliinan kasvonpiirteet, pitkät hiukset ja hoikka, naisellinen vartalo ilman tuota näyttävää, huikentelevaista tyyliä.
Ei minulla ole mitään Pauliinan kroppaa tai hiuksia vastaan. Mutta en ymmärrä miksi välttämättä pitäisi alkaa erittelemään hänen ulkonäkönsä osa-alueita kasvoihin, hiuksiin, sääriin, sormiin ja varpaisiin, tms.
Esimerkiksi voisi hyvin sopia edellinen lukemani artikkeli Anna Bågenholmista joka on alhaisimmasta ruumiinlämpötilasta koskaan selvinnyt ihminen.
Ulkonäöllisesti miellyttää paljon enemmän kuin Pauliina Littorin-Laitinen, joka ei vain ole minun makuuni.
https://www.pingvinavisa.no/wp-content/uploads/2018/03/Anna-B%C3%A5genh…
Tämän siis kirjoitti ap.
Kahdelle aikaisemmalle: en ole hippi enkä väitäkään olevani. En myöskään ole villi seikkailija joka lähtee spontaanisi 12 kuukaudeksi maailmanympäryspurjehdukselle. Näistä syistä en ole erityisesti katselemassa hippinaisia tai extreme-naisia.
Reppureissaaminen, vaellus, ja muu käy mainiosti. Festareiden tapauksessa riippuu festareista ;)
Miksi minulle tulee mieleen että on olemassa eräänlaiset stereotyyppiset kategoriat joista johonkin miehen tulee mahtua? On se perusmies, on hippimies, on extreme-mies, jne?
Onko siis ongelmana eteivät naiset tiedä olenko lintu vai kala kun koko elämäntapaa ja habitusta ei ole rakennettu jonkun stereotypian mukaiseksi?
-ap
Millainen mies sinä sitten olet? Kiinnitin huomiota aloituksessa siihen, että kuvailet itseäsi täysin naisten vaatimusten läpi ja sen jälkeen luettelet millainen et ole. Tulee vaikutelma ihmisestä, joka kokee olevansa vääränlainen ja joka koettaa muuttaa itseään toisenlaiseksi, vaikka siihen ei ole mitään tarvetta. Olet hyvä sellaisena kuin olet, ei tarvitse muuttua.
On tosi helppoa sanoa, että hyväksy itsesi ja kaiken mitä olet, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. "Minä ja muut viholliseni," kuten Claes Andersson asiaa kuvasi. Ole oma itsesi ja anna arvo toisillekin, sanoi mummini aikoinaan. Olen huomannut, että sen opettelemiseen menee koko elämä, mutta välillä jo sujuu aika hyvinkin.
Mieti, haluaisitko mennä psykoterapiaan. Kyseessä on sinun elämäsi isoin asia eli rakkauden etsiminen, eikä oikein mikään muu keino auta pohtimaan omia liittymisen esteitä paremmin kuin psykoterapia. En siis tarkoita, että olisit häiriintynyt ehdottaessani tätä.
Paitsi että oikeastaan ehdotat, mutta se on ihan ok :)
En koe olevani vääränlainen. Mutta selkeästikin, parisuhdemielessä, tapaamani naiset kokevat niin. Ehkä se vain on niin että millaisia miehet haluavat olla vs millaisia naiset haluavat miesten olevan, on ikuinen ristiriita. Miesten rooli on kapea, ellei ole todella erityinen tavalla jota naiset arvostavat. Jos ja kun minussa on jotain erityistä, se ei ole sitä mitä naiset on biologisesti ohjelmoitu haluamaan.
-ap
Yksi asia vielä, joka kiinnittää huomiotani on se, että kirjoitat mielellään yleisellä tasolla tarkoittaessasi itseäsi ja omia mieltymyksiäsi. Jos naiset ovat peili, josta näet itsesi, niin heidän mielipiteensä ja ajatuksensa kuvastavat omia ajatuksiasi ja mielipiteitäsi. Kuten vaikka se, että kerrot heidän kokevan sinut vääränlaisena, vaikka aloituksen sisältö oikeastaan on, että tapaamasi sinuun mieltyneet naiset olivat sinun mielestäsi vääränlaisia.
Jos kirjoittaisit enemmän itsestäsi, omista mielipiteistäsi ja mieltymyksistäsi ja toiveistasi ja vähemmän muista, niin se millainen mies olet tulisi selvemmin näkyviin ennen kaikkea itsellesi, mikä tietysti on tärkeintä. Mutta tuollaisia ajatustottumuksia on vaikea yksin muuttaa, koska ne on rakennettu suojamuureiksi alun perin. Ja paksujen muurien yli ei monikaan jaksa kiivetä, koska jokaisella on ne omat ongelmansa, pelkonsa ja haavansa kumppania etsiessä.
En lukenut ketjua, mutta ymmärtääkseni naisia, joilla ei ole lapsia tai jotka eivät halua niitä, on vähemmän.
Myös ihmettelen sitä, eikö ap tuo deittaillessaan tai jo ilmoituksessaan esille, että hän ei halua lapsia. En siis hahmota, miten hän päätyy tilanteisiin, joissa hän on aina vääränlaisten naisten seurassa.
Aloittajalle löytyi jo hyviä ajatuksia eli jo se, että kannattaisi tuoda tuo lapsiasia esiin deitti-ilmoituksessa eikä turhaan johtaa toista harhaan.
Toinen hyvä idea on aikuisten deittailusuhde, jossa ap:n kumppani on nainen, jonka lapset on jo tehty, eikä tarvitse lapsille huoltajaa. Eli suhde, jossa ei muuteta yhteen vaan pidetään se tapailusuhteena. Mutta voi olla, että ap tiedostamattaan etsii yksisarvista, eli nuorta hoikkaa naista, jolla elämässä sisältöjä, mutta kuitenkin kiinnostuu ap:sta vaikka hänellä ei ole varsinaisia intohimoja mihinkään suuntaan (ei vaikka vakavaa harrastusta tai unelmatyö tms.).
Ettäkö naismainen, pieni pihi mies ei saa kaunista ja hoikkaa naista passaamaan itseään? Voihan ihme ja kumma :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkö TAAS?!?!? Et ole tarpeeksi varakas ja menestynyt hoikille ja menestyneille naisille. Unohdit kertoa, ettet välitä maallisesta materiasta ja sinulle on ihan ok hyvin niukka elämä rahallisesti.
Hippinaisille ja muille henkisistä asioista kiinnostuneelle olet taas liian tavallisen näköinen ja tylsä, ainakin ulospäin.
Niin ja feminiiniset naiset (hoikat, kauniit, taiteista kiinnostuneet) haluavat maskuliinisen miehen. Sinä et nyt ainakaan ole maskuliininen.
Millä perusteella hoikkuus ja taiteista kiinnostuminen ovat synonyymejä sille että haluaa perinteisen maskuliinisen miehen? Hoikkuden ei luulisi liittyvän asiaan mitenkään, enkä ole havainnut että taidepiireissä erityisesti suosittaisiin perinteisen maskuliinisia miehiä...
(pl. tasoteoria, vai siihenkö yrität viitata?)
Tarkoitan hoikkuutta ja taidetta tyyliin Pauliina Littorin-Laitinen tai Johanna Oras, en jotain vassariradikaalia, joka on valmistunut Taikista elämään apurahojen varassa ja joka on niin ylipainoinen, että vain Hemuli-kaavut mahtuvat päälle.
Maskuliinisella en myöskään tarkoita öyhöttävää salimakea vaan jotain ihan muuta.
Ja naisen hoikkuus = naiselliset muodot näkyvät. Vyötärö erottuu lantiosta. Se on naisellista. Ylipaino: muodot katoavat keskivartalolta ja muualtakin. Nainen on yhtä muodotonta massaa. Ei naisellista.
Googlasin Pauliina Littorin-Laitisen ja mitenkään ko. henkilöä loukkaamatta ollaan todella kaukana siitä mitä olisin etsimässä. Olemuksesta tuli heti mieleen tosi-tv-julkkis (jollainen hän taitaa ollakin?) ja puheet alfauroksista ja siitä kuinka nainen on vain nainen kun mies osoittaa tauotta kyvykkyyttään, olisivat melkoinen turn-off.
-ap
Juu, se on tullut selväksi, ettet pidä sukupuolirooleja minään ja naisen pitäisi olla vähän kuin yksi jätkistä, mutta kuitenkin tietyllä tavalla naisellinen (ulkonäkö ja hoikkuus). Veikkaan, että sinullekin kelpaisi kyllä nainen, jolla on Pauliinan kasvonpiirteet, pitkät hiukset ja hoikka, naisellinen vartalo ilman tuota näyttävää, huikentelevaista tyyliä.
Ei minulla ole mitään Pauliinan kroppaa tai hiuksia vastaan. Mutta en ymmärrä miksi välttämättä pitäisi alkaa erittelemään hänen ulkonäkönsä osa-alueita kasvoihin, hiuksiin, sääriin, sormiin ja varpaisiin, tms.
Esimerkiksi voisi hyvin sopia edellinen lukemani artikkeli Anna Bågenholmista joka on alhaisimmasta ruumiinlämpötilasta koskaan selvinnyt ihminen.
Ulkonäöllisesti miellyttää paljon enemmän kuin Pauliina Littorin-Laitinen, joka ei vain ole minun makuuni.
https://www.pingvinavisa.no/wp-content/uploads/2018/03/Anna-B%C3%A5genh…
Tämän siis kirjoitti ap.
Kahdelle aikaisemmalle: en ole hippi enkä väitäkään olevani. En myöskään ole villi seikkailija joka lähtee spontaanisi 12 kuukaudeksi maailmanympäryspurjehdukselle. Näistä syistä en ole erityisesti katselemassa hippinaisia tai extreme-naisia.
Reppureissaaminen, vaellus, ja muu käy mainiosti. Festareiden tapauksessa riippuu festareista ;)
Miksi minulle tulee mieleen että on olemassa eräänlaiset stereotyyppiset kategoriat joista johonkin miehen tulee mahtua? On se perusmies, on hippimies, on extreme-mies, jne?
Onko siis ongelmana eteivät naiset tiedä olenko lintu vai kala kun koko elämäntapaa ja habitusta ei ole rakennettu jonkun stereotypian mukaiseksi?
-ap
Millainen mies sinä sitten olet? Kiinnitin huomiota aloituksessa siihen, että kuvailet itseäsi täysin naisten vaatimusten läpi ja sen jälkeen luettelet millainen et ole. Tulee vaikutelma ihmisestä, joka kokee olevansa vääränlainen ja joka koettaa muuttaa itseään toisenlaiseksi, vaikka siihen ei ole mitään tarvetta. Olet hyvä sellaisena kuin olet, ei tarvitse muuttua.
On tosi helppoa sanoa, että hyväksy itsesi ja kaiken mitä olet, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. "Minä ja muut viholliseni," kuten Claes Andersson asiaa kuvasi. Ole oma itsesi ja anna arvo toisillekin, sanoi mummini aikoinaan. Olen huomannut, että sen opettelemiseen menee koko elämä, mutta välillä jo sujuu aika hyvinkin.
Mieti, haluaisitko mennä psykoterapiaan. Kyseessä on sinun elämäsi isoin asia eli rakkauden etsiminen, eikä oikein mikään muu keino auta pohtimaan omia liittymisen esteitä paremmin kuin psykoterapia. En siis tarkoita, että olisit häiriintynyt ehdottaessani tätä.
Paitsi että oikeastaan ehdotat, mutta se on ihan ok :)
En koe olevani vääränlainen. Mutta selkeästikin, parisuhdemielessä, tapaamani naiset kokevat niin. Ehkä se vain on niin että millaisia miehet haluavat olla vs millaisia naiset haluavat miesten olevan, on ikuinen ristiriita. Miesten rooli on kapea, ellei ole todella erityinen tavalla jota naiset arvostavat. Jos ja kun minussa on jotain erityistä, se ei ole sitä mitä naiset on biologisesti ohjelmoitu haluamaan.
-ap
Olet tässä sekä oikeassa että väärässä. OIkeassa siinä että se ratkaiseva hetki parisuhteen alussa vaatii sen että mies on naisen mieslestä myös biologisessa mielessä kiinnostava. Väärässä taas siinä suhteessa että varsinaisessa suhteessa naiset taas ovat kokemukseni mukaan valmiitä hyväksymään hyvinkin monenlaisia miehiä ja pitävät arvossa myös monia ominaisuuksia jotka eivät ole perinteisesti miehisiä.
Sanoisin siis että ongelmasi on juuri tuo pieni hetki parisuhteen alussa, ei parisuhde sinänsä.
Itse kärsin tuosta samasta ongelmasta aikoinani. En saanut oikein mitään suhteita alkuun. Oli monia "hyviä tyyppejä" joista olisin ollut kiinnostunut mutta aina mentiin kaverisektorille. Mutta sitten tajusin että se "ikkuna" jossa pitää naisen kiinnostus herättää on useimmiten hyvin lyhyt ja se sijoittuu aivan tuttavuuden alkumetreille. Jos nainen pääsee yhtään menemään sinne hyvän kaverin tasolle niin peli on menetetty ja siellä myös pysytään. Se varsinainen aloite on siis saatava tehtyä melkein heti, eikä siinä saa kauheasti odotella. Olen huomannut että jo ripeä toiminta antaa miehestä naisen silmissä kuvan sellaisena miehenä joka tietää mitä haluaa. Monesti jo se riittää eikä tarvitse olla sen kummemmin perinteisen miehekäs. Eikä aloitteen tarvitse olla mitenkään minkään lipevän pelimiehen aloite kunhan se on sellainen reipas "mennäänkö kahville vaikka ensi lauanataina" tyyppinen jossa ei pyydellä anteeksi kiinnostusta ja otetaan ohjat käsiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei noissa sun kriteereissä ollut mitään vikaa. Mutta se mikä vika sussa on, että kirjoitat vauvapalstalle naisettomuudestasi. Se olisi mulle täysin turn off. Jos tänne alentuu mies valittamaan, niin se kertoo ihmisestä paljon. Ei jatkoon.
Tästä tuli ihan mieleen kaverini, jonka mielestä karvainen mies on turn off, mutta jos mies sheivaa niin se vasta turn off onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan "papereiden perusteella" voisin ottaa aloittajan kaltaisen joogarimpulan, lyhyys tai hoikkuus ei ole este, olen myös aloittajan omien speksien kaltainen joten mietitääs syitä huonolle menestykselle.
Nuoret perheenperustajat kiinnostuu, koska taas-arvon kannattaminen on kotitöiden ja vauvanhoidon jakautumisen kannalta heille suotuisaa. Ehkä heillä on vauvakuume, ja he ajattelee että noin vanhalla ukolla on sama tauti? Nämä naiset kyllä kaikkoaa nopeasti, kun sanot että siemeniä ei ole luvassa.
Fiksut, liikunnalliset ja kätevät vela-naiset... no, ikävä kyllä monelle miehen seksikkyys on tärkeää ja lyhyiden hoikkien miesten kysyntä on beefcakea vähäisempää, jos miehen swag ei vetoa niin ei viitsitä tehdä kompromissia koska pakottavaa biologista tarvetta pariutumiselle ei ole.
Moni velanainen on myös hyväksynyt että valinta lapsettomuudesta johtaa myös sinkkuuteen, vela-naisia haluttaisiin kyllä seksi/kevytsuhteisiin mutta harva mies haluaa esim. naimisiin koska silloin mies vaikeuttaisi oman mielen muuttamista lasten haluamisen suhteen 🙂
Ehkä bi-naisista löytyisi menekkiä? Moni bi pitää ei-perustyyppisistä miehistä.
Se vielä, asutko hornantuutissa? Vaikka itse kulkisit sieltä helposti autolla, monelle naiselle syrjäisyys ja logistiikan haasteet on nopea turnoff.
Vierailija kirjoitti:
Ettäkö naismainen, pieni pihi mies ei saa kaunista ja hoikkaa naista passaamaan itseään? Voihan ihme ja kumma :D
Ap ei ollut pihi, tässä on kaksi sinkkumiestä kirjoittamassa, joista toinen kertoi olevansa pihi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ongelma lyhyesti: yhyy en saa tarpeeksi hoikkaa ja kaunista naista, vain pullervot kiinnostuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettäkö naismainen, pieni pihi mies ei saa kaunista ja hoikkaa naista passaamaan itseään? Voihan ihme ja kumma :D
Ap ei ollut pihi, tässä on kaksi sinkkumiestä kirjoittamassa, joista toinen kertoi olevansa pihi.
Taitavat olla yksi ja sama. Kehon speksit (samat ap:llä ja viitosviestin kirjoittaneella) ja hoikkuusvaatimus naiselle ovat vakiokamaa, kun näitä aloituksia pukkaa palstalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkö TAAS?!?!? Et ole tarpeeksi varakas ja menestynyt hoikille ja menestyneille naisille. Unohdit kertoa, ettet välitä maallisesta materiasta ja sinulle on ihan ok hyvin niukka elämä rahallisesti.
Hippinaisille ja muille henkisistä asioista kiinnostuneelle olet taas liian tavallisen näköinen ja tylsä, ainakin ulospäin.
Niin ja feminiiniset naiset (hoikat, kauniit, taiteista kiinnostuneet) haluavat maskuliinisen miehen. Sinä et nyt ainakaan ole maskuliininen.
Millä perusteella hoikkuus ja taiteista kiinnostuminen ovat synonyymejä sille että haluaa perinteisen maskuliinisen miehen? Hoikkuden ei luulisi liittyvän asiaan mitenkään, enkä ole havainnut että taidepiireissä erityisesti suosittaisiin perinteisen maskuliinisia miehiä...
(pl. tasoteoria, vai siihenkö yrität viitata?)
Tarkoitan hoikkuutta ja taidetta tyyliin Pauliina Littorin-Laitinen tai Johanna Oras, en jotain vassariradikaalia, joka on valmistunut Taikista elämään apurahojen varassa ja joka on niin ylipainoinen, että vain Hemuli-kaavut mahtuvat päälle.
Maskuliinisella en myöskään tarkoita öyhöttävää salimakea vaan jotain ihan muuta.
Ja naisen hoikkuus = naiselliset muodot näkyvät. Vyötärö erottuu lantiosta. Se on naisellista. Ylipaino: muodot katoavat keskivartalolta ja muualtakin. Nainen on yhtä muodotonta massaa. Ei naisellista.
Googlasin Pauliina Littorin-Laitisen ja mitenkään ko. henkilöä loukkaamatta ollaan todella kaukana siitä mitä olisin etsimässä. Olemuksesta tuli heti mieleen tosi-tv-julkkis (jollainen hän taitaa ollakin?) ja puheet alfauroksista ja siitä kuinka nainen on vain nainen kun mies osoittaa tauotta kyvykkyyttään, olisivat melkoinen turn-off.
-ap
Juu, se on tullut selväksi, ettet pidä sukupuolirooleja minään ja naisen pitäisi olla vähän kuin yksi jätkistä, mutta kuitenkin tietyllä tavalla naisellinen (ulkonäkö ja hoikkuus). Veikkaan, että sinullekin kelpaisi kyllä nainen, jolla on Pauliinan kasvonpiirteet, pitkät hiukset ja hoikka, naisellinen vartalo ilman tuota näyttävää, huikentelevaista tyyliä.
Ei minulla ole mitään Pauliinan kroppaa tai hiuksia vastaan. Mutta en ymmärrä miksi välttämättä pitäisi alkaa erittelemään hänen ulkonäkönsä osa-alueita kasvoihin, hiuksiin, sääriin, sormiin ja varpaisiin, tms.
Esimerkiksi voisi hyvin sopia edellinen lukemani artikkeli Anna Bågenholmista joka on alhaisimmasta ruumiinlämpötilasta koskaan selvinnyt ihminen.
Ulkonäöllisesti miellyttää paljon enemmän kuin Pauliina Littorin-Laitinen, joka ei vain ole minun makuuni.
https://www.pingvinavisa.no/wp-content/uploads/2018/03/Anna-B%C3%A5genh…
Tämän siis kirjoitti ap.
Kahdelle aikaisemmalle: en ole hippi enkä väitäkään olevani. En myöskään ole villi seikkailija joka lähtee spontaanisi 12 kuukaudeksi maailmanympäryspurjehdukselle. Näistä syistä en ole erityisesti katselemassa hippinaisia tai extreme-naisia.
Reppureissaaminen, vaellus, ja muu käy mainiosti. Festareiden tapauksessa riippuu festareista ;)
Miksi minulle tulee mieleen että on olemassa eräänlaiset stereotyyppiset kategoriat joista johonkin miehen tulee mahtua? On se perusmies, on hippimies, on extreme-mies, jne?
Onko siis ongelmana eteivät naiset tiedä olenko lintu vai kala kun koko elämäntapaa ja habitusta ei ole rakennettu jonkun stereotypian mukaiseksi?
-ap
Millainen mies sinä sitten olet? Kiinnitin huomiota aloituksessa siihen, että kuvailet itseäsi täysin naisten vaatimusten läpi ja sen jälkeen luettelet millainen et ole. Tulee vaikutelma ihmisestä, joka kokee olevansa vääränlainen ja joka koettaa muuttaa itseään toisenlaiseksi, vaikka siihen ei ole mitään tarvetta. Olet hyvä sellaisena kuin olet, ei tarvitse muuttua.
On tosi helppoa sanoa, että hyväksy itsesi ja kaiken mitä olet, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. "Minä ja muut viholliseni," kuten Claes Andersson asiaa kuvasi. Ole oma itsesi ja anna arvo toisillekin, sanoi mummini aikoinaan. Olen huomannut, että sen opettelemiseen menee koko elämä, mutta välillä jo sujuu aika hyvinkin.
Mieti, haluaisitko mennä psykoterapiaan. Kyseessä on sinun elämäsi isoin asia eli rakkauden etsiminen, eikä oikein mikään muu keino auta pohtimaan omia liittymisen esteitä paremmin kuin psykoterapia. En siis tarkoita, että olisit häiriintynyt ehdottaessani tätä.
Paitsi että oikeastaan ehdotat, mutta se on ihan ok :)
En koe olevani vääränlainen. Mutta selkeästikin, parisuhdemielessä, tapaamani naiset kokevat niin. Ehkä se vain on niin että millaisia miehet haluavat olla vs millaisia naiset haluavat miesten olevan, on ikuinen ristiriita. Miesten rooli on kapea, ellei ole todella erityinen tavalla jota naiset arvostavat. Jos ja kun minussa on jotain erityistä, se ei ole sitä mitä naiset on biologisesti ohjelmoitu haluamaan.
-ap
Olet tässä sekä oikeassa että väärässä. OIkeassa siinä että se ratkaiseva hetki parisuhteen alussa vaatii sen että mies on naisen mieslestä myös biologisessa mielessä kiinnostava. Väärässä taas siinä suhteessa että varsinaisessa suhteessa naiset taas ovat kokemukseni mukaan valmiitä hyväksymään hyvinkin monenlaisia miehiä ja pitävät arvossa myös monia ominaisuuksia jotka eivät ole perinteisesti miehisiä.
Sanoisin siis että ongelmasi on juuri tuo pieni hetki parisuhteen alussa, ei parisuhde sinänsä.
Itse kärsin tuosta samasta ongelmasta aikoinani. En saanut oikein mitään suhteita alkuun. Oli monia "hyviä tyyppejä" joista olisin ollut kiinnostunut mutta aina mentiin kaverisektorille. Mutta sitten tajusin että se "ikkuna" jossa pitää naisen kiinnostus herättää on useimmiten hyvin lyhyt ja se sijoittuu aivan tuttavuuden alkumetreille. Jos nainen pääsee yhtään menemään sinne hyvän kaverin tasolle niin peli on menetetty ja siellä myös pysytään. Se varsinainen aloite on siis saatava tehtyä melkein heti, eikä siinä saa kauheasti odotella. Olen huomannut että jo ripeä toiminta antaa miehestä naisen silmissä kuvan sellaisena miehenä joka tietää mitä haluaa. Monesti jo se riittää eikä tarvitse olla sen kummemmin perinteisen miehekäs. Eikä aloitteen tarvitse olla mitenkään minkään lipevän pelimiehen aloite kunhan se on sellainen reipas "mennäänkö kahville vaikka ensi lauanataina" tyyppinen jossa ei pyydellä anteeksi kiinnostusta ja otetaan ohjat käsiin.
Mitä jos miehen on ensin tutustuttava naiseen tietääkseen onko tämä kiinnostava muutenkin kuin kaverina?
Sinun kuvaamasi tapa on että ensin mietitään "haluaisin panna/en haluaisi panna", ja sitten heti aloite.
Treffeillä katsotaan sitä luonnetta ym.
Tässä ketjussahan ap on saanut hyviä vastauksia.
Ap:lle on vastannut useampikin nainen joka on kuvannut itsensä ap:n toiveiden mukaiseksi.
Sitten tulee se mutta. JOKAINEN näistä naisista on vastannut ettei ap:n ulkäkö kelpaa, koska miehen tulee olla raamikas ja komea. Kaikki paitsi yksi ovat vastanneet että miehen tulee myös olla ap:ta maskuliinisempi.
Naiset ovat myös yksimielisesti kirjoittaneet että miehen on tarjottavat turvallisuutta ja mukavuutta. Siis resursseja, eli rahaa. Etenkin jos nainen on normaalipainoinen tai hoikka, tämän vastineeksi halkutaan korkeampaa elintasoa. Nämä vastaukset ovat olleet pääasiassa miehelle nr 5, mutta olen ymmärtänyt että myös ap suosii melko vaatimatonta elämäntapaa.
Ap:lle on myös ehdotettu että tämä muuttaisi mielensä lasten ja sukupuoliroolien suhteen, mikä kertoo selkeästi ettei ap ole naisten mielestä riittävän tasokas velamarkkinoille, mutta voisi kelvata naisen perhehaaveiden mahdollistajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töttöröö kirjoitti:
Ihan "papereiden perusteella" voisin ottaa aloittajan kaltaisen joogarimpulan, lyhyys tai hoikkuus ei ole este, olen myös aloittajan omien speksien kaltainen joten mietitääs syitä huonolle menestykselle.
Nuoret perheenperustajat kiinnostuu, koska taas-arvon kannattaminen on kotitöiden ja vauvanhoidon jakautumisen kannalta heille suotuisaa. Ehkä heillä on vauvakuume, ja he ajattelee että noin vanhalla ukolla on sama tauti? Nämä naiset kyllä kaikkoaa nopeasti, kun sanot että siemeniä ei ole luvassa.
Fiksut, liikunnalliset ja kätevät vela-naiset... no, ikävä kyllä monelle miehen seksikkyys on tärkeää ja lyhyiden hoikkien miesten kysyntä on beefcakea vähäisempää, jos miehen swag ei vetoa niin ei viitsitä tehdä kompromissia koska pakottavaa biologista tarvetta pariutumiselle ei ole.
Moni velanainen on myös hyväksynyt että valinta lapsettomuudesta johtaa myös sinkkuuteen, vela-naisia haluttaisiin kyllä seksi/kevytsuhteisiin mutta harva mies haluaa esim. naimisiin koska silloin mies vaikeuttaisi oman mielen muuttamista lasten haluamisen suhteen 🙂
Ehkä bi-naisista löytyisi menekkiä? Moni bi pitää ei-perustyyppisistä miehistä.
Se vielä, asutko hornantuutissa? Vaikka itse kulkisit sieltä helposti autolla, monelle naiselle syrjäisyys ja logistiikan haasteet on nopea turnoff.
Sikäli hauska viesti että kun mies kirjoittaa saman, saa se alapeukkuja.
Siis että lapsikuume vaikuttaisi siihen että nainen laskee rimaa, tai että rima olisi korkeammalla kun ei tarvita lasten siittäjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kuulu ikäluokkaasi, mutta ihmettelen tuota ylitarjontaa henkisiä asioita harrastavista miehistä. Niin naisvaltaisia ovat sekä perinteiset kirkolliset että uushenkisemmät tapahtumat.
Ongelma on jossain muualla.
En ole mitenkään huomattavan hengellinen mies itse, mutta en kuitenkaan mikään ateisti myöskään. Olen joskus jossain seurakunnan tilaisuuksissakin käynyt, varsinkin jos on ollut jotain mielenkiintoisen oloista tekemistä ( siis ei raamatun lukemista). Hämmentävää on ollut huomata, että tilaisuuksissa on ollut miesenemmistö. Yksinkertaisesti naisia, joilla olisi hyvät arvot ja kiinnostus perinteiseen, huikentelemattomaan elämään, on vähemmän kolmi-nelikymppisissä kuin miehiä.
t. 5
Kyllä hippileirit ja Tuomasmessut ovat täynnä naisia. Tuo perinteisyys sun puolelta taitaa tökätä. Et voi oikein vaatia perinteistä asetelmaa kun et itsekään siihen suostu.
Nimenomaan! Jos et halua olla maskuliininen suojelija, tekijä ja perheen elättäjä, niin et voi tosiaankaan vaatia naisellista, hoikkaa ja tasapainoista perheenperustajaa. Eikä kukaan nykynainen halua elää pihin ja köyhän miehen kanssa (pois lukien ehkä jotkin ekologiset hippinaiset). Pihiys on ankaruutta. Terveet naiset eivät nauti siitä.
Nro 5:n kannattaisi vain hyväksyä tosiasiat. Naiset haluavat perhettä perustaessaan turvallisuutta ja vakautta. Raha ja materia tuovat turvaa ja vakautta. Naiset haluavat hyvät lähtökohdat lapsilleen. Köyhyys ja niukkuus tuovat epävarmuutta, stressiä ja heikentävät lasten selviytymistä.
Naiset myös kaipaavat enemmän sosiaalisia suhteita ja yhteisöjä kuin miehet. Naiset eivät halua jäädä ulkopuolelle vain sen takia, että mies on vähävarainen ja pitää kaikkea kulutusta "turhanpäiväisenä". Naiset myös nauttivat kauniista ympäristöistä, asioista ja esineistä. Ne yleensä vaativat rahaa. Miehille kelpaa yleensä myös askeettinen ympäristö.Menestyksesi naismarkkinoilla paranee, kun hyväksyt tämän tosiseikan ja lopetat kiukuttelun raha-asioista tai naisten "materialistisuudesta". Rupea sen sijaan miettimään, miten saisit parannettua työ- ja rahatilannettasi. Ja jos haluat perinteisen vaimon ja perheen, sinun pitäisi olla ylpeä siitä, että voit elättää heitä. Et saa pitää sitä turhanpäiväisenä rahanmenona.
Tienaan kolme tonnia ja risat, se on ihan normaali palkka täällä pk-seudun ulkopuolella. Moni minua pienipalkkaisempi duunarimieskin on saanut perinteisen vaimon ja perheen.
t. 5
Sillähän ei ole väliä vaikka tienaisit 6000e/kk, jos olet saita ja pihi. Joillekin miehille jopa se oman lapsen elättäminen tuntuu vastenmieliseltä rahanmenolta ja sitten nainen joutuukin kustantamaan sekä oman että lapsensa elämän äitiyspäivärahalla tai jollain muutaman satasen kodinhoidontuella ennen kuin palaa takaisin työelämään kun mies ei suostu osallistumaan kaikkeen tyhjänpäiväiseen humpuukiin kuten vaikka lastenvaatteet.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussahan ap on saanut hyviä vastauksia.
Ap:lle on vastannut useampikin nainen joka on kuvannut itsensä ap:n toiveiden mukaiseksi.
Sitten tulee se mutta. JOKAINEN näistä naisista on vastannut ettei ap:n ulkäkö kelpaa, koska miehen tulee olla raamikas ja komea. Kaikki paitsi yksi ovat vastanneet että miehen tulee myös olla ap:ta maskuliinisempi.
Naiset ovat myös yksimielisesti kirjoittaneet että miehen on tarjottavat turvallisuutta ja mukavuutta. Siis resursseja, eli rahaa. Etenkin jos nainen on normaalipainoinen tai hoikka, tämän vastineeksi halkutaan korkeampaa elintasoa. Nämä vastaukset ovat olleet pääasiassa miehelle nr 5, mutta olen ymmärtänyt että myös ap suosii melko vaatimatonta elämäntapaa.
Ap:lle on myös ehdotettu että tämä muuttaisi mielensä lasten ja sukupuoliroolien suhteen, mikä kertoo selkeästi ettei ap ole naisten mielestä riittävän tasokas velamarkkinoille, mutta voisi kelvata naisen perhehaaveiden mahdollistajaksi.
Niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kuulu ikäluokkaasi, mutta ihmettelen tuota ylitarjontaa henkisiä asioita harrastavista miehistä. Niin naisvaltaisia ovat sekä perinteiset kirkolliset että uushenkisemmät tapahtumat.
Ongelma on jossain muualla.
En ole mitenkään huomattavan hengellinen mies itse, mutta en kuitenkaan mikään ateisti myöskään. Olen joskus jossain seurakunnan tilaisuuksissakin käynyt, varsinkin jos on ollut jotain mielenkiintoisen oloista tekemistä ( siis ei raamatun lukemista). Hämmentävää on ollut huomata, että tilaisuuksissa on ollut miesenemmistö. Yksinkertaisesti naisia, joilla olisi hyvät arvot ja kiinnostus perinteiseen, huikentelemattomaan elämään, on vähemmän kolmi-nelikymppisissä kuin miehiä.
t. 5
Kyllä hippileirit ja Tuomasmessut ovat täynnä naisia. Tuo perinteisyys sun puolelta taitaa tökätä. Et voi oikein vaatia perinteistä asetelmaa kun et itsekään siihen suostu.
Nimenomaan! Jos et halua olla maskuliininen suojelija, tekijä ja perheen elättäjä, niin et voi tosiaankaan vaatia naisellista, hoikkaa ja tasapainoista perheenperustajaa. Eikä kukaan nykynainen halua elää pihin ja köyhän miehen kanssa (pois lukien ehkä jotkin ekologiset hippinaiset). Pihiys on ankaruutta. Terveet naiset eivät nauti siitä.
Nro 5:n kannattaisi vain hyväksyä tosiasiat. Naiset haluavat perhettä perustaessaan turvallisuutta ja vakautta. Raha ja materia tuovat turvaa ja vakautta. Naiset haluavat hyvät lähtökohdat lapsilleen. Köyhyys ja niukkuus tuovat epävarmuutta, stressiä ja heikentävät lasten selviytymistä.
Naiset myös kaipaavat enemmän sosiaalisia suhteita ja yhteisöjä kuin miehet. Naiset eivät halua jäädä ulkopuolelle vain sen takia, että mies on vähävarainen ja pitää kaikkea kulutusta "turhanpäiväisenä". Naiset myös nauttivat kauniista ympäristöistä, asioista ja esineistä. Ne yleensä vaativat rahaa. Miehille kelpaa yleensä myös askeettinen ympäristö.Menestyksesi naismarkkinoilla paranee, kun hyväksyt tämän tosiseikan ja lopetat kiukuttelun raha-asioista tai naisten "materialistisuudesta". Rupea sen sijaan miettimään, miten saisit parannettua työ- ja rahatilannettasi. Ja jos haluat perinteisen vaimon ja perheen, sinun pitäisi olla ylpeä siitä, että voit elättää heitä. Et saa pitää sitä turhanpäiväisenä rahanmenona.
Tienaan kolme tonnia ja risat, se on ihan normaali palkka täällä pk-seudun ulkopuolella. Moni minua pienipalkkaisempi duunarimieskin on saanut perinteisen vaimon ja perheen.
t. 5
Mutta et halua käyttää rahaa vaimoon ja lapsiin etkä halua olla ahkera ja toimelias kotona. Ja olet katkera, koska naiset ovat mielestäsi vääränlaisia ja haluavat vääriä asioita.
Nautin pihistelystä. En tykkää siitä että ostetaan asioita, jotta voi esitellä somessa.
t. 5
Senkus nautit, mutta nauti keskenäsi. Eihän tuollaiselle "pihistelystä nauttijalle" kukaan täyspäinen tee lapsia. Ne on todella kalliita. Pelkästään monet tavalliset harrastukset maksaa monta sataa/kausi (eli vajaa 6kk). Kaikesta käyttötarpeesta puhumattakaan. Sun ei kannata ottaa edes koiraa kun siihen menee rahaa. Mikä saa sut edes kuvittelemaan että muka oikeasti haluaisit perheen? Ei ole ihan elämän realiteetit hallussa sulla.
Minä en edes halua raamikasta miestä. Pidän melko lyhyistä, hoikista ja urheilullisista (olen näitä itsekin) nörttimiehistä. Olen itse aika syvällinen, tykkään puhua filosofiasta, taloudesta, taiteista ja tieteestä. Mutta (aina se mutta) jossain määrin minäkin kaipaan konservatiivisia sukupuolirooleja eli toivoisin miehen olevan määrätietoinen (en tarkoita uraa), luja ja aikaansaava. Haluan kuitenkin tuntea olevani selvästi nainen. On hieman nöyryyttävää tunnustaa tämä edes anonyymisti ääneen, sillä nykypäivän feminismi korostaa vahvaa ja voimakasta naista, jonka ei tarvitse hakea omaa naiseuttaan miehen kautta. Minulla, ja uskon monella muullakin olevan, on kuitenkin kokemus, että omas naiseus ainakin jossain määrin rakentuu sille, että on erilainen kuin vastakkainen suupuoli. Lyhyemmin voisin asian ilmaista niin, että haluan miehen, joka saa minut tuntemaan itseni naiseksi. Minulle se ei niinkään ole ulkoiset tekijät, vaan miehen persoonallisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkö TAAS?!?!? Et ole tarpeeksi varakas ja menestynyt hoikille ja menestyneille naisille. Unohdit kertoa, ettet välitä maallisesta materiasta ja sinulle on ihan ok hyvin niukka elämä rahallisesti.
Hippinaisille ja muille henkisistä asioista kiinnostuneelle olet taas liian tavallisen näköinen ja tylsä, ainakin ulospäin.
Niin ja feminiiniset naiset (hoikat, kauniit, taiteista kiinnostuneet) haluavat maskuliinisen miehen. Sinä et nyt ainakaan ole maskuliininen.
Millä perusteella hoikkuus ja taiteista kiinnostuminen ovat synonyymejä sille että haluaa perinteisen maskuliinisen miehen? Hoikkuden ei luulisi liittyvän asiaan mitenkään, enkä ole havainnut että taidepiireissä erityisesti suosittaisiin perinteisen maskuliinisia miehiä...
(pl. tasoteoria, vai siihenkö yrität viitata?)
Tarkoitan hoikkuutta ja taidetta tyyliin Pauliina Littorin-Laitinen tai Johanna Oras, en jotain vassariradikaalia, joka on valmistunut Taikista elämään apurahojen varassa ja joka on niin ylipainoinen, että vain Hemuli-kaavut mahtuvat päälle.
Maskuliinisella en myöskään tarkoita öyhöttävää salimakea vaan jotain ihan muuta.
Ja naisen hoikkuus = naiselliset muodot näkyvät. Vyötärö erottuu lantiosta. Se on naisellista. Ylipaino: muodot katoavat keskivartalolta ja muualtakin. Nainen on yhtä muodotonta massaa. Ei naisellista.
Googlasin Pauliina Littorin-Laitisen ja mitenkään ko. henkilöä loukkaamatta ollaan todella kaukana siitä mitä olisin etsimässä. Olemuksesta tuli heti mieleen tosi-tv-julkkis (jollainen hän taitaa ollakin?) ja puheet alfauroksista ja siitä kuinka nainen on vain nainen kun mies osoittaa tauotta kyvykkyyttään, olisivat melkoinen turn-off.
-ap
Juu, se on tullut selväksi, ettet pidä sukupuolirooleja minään ja naisen pitäisi olla vähän kuin yksi jätkistä, mutta kuitenkin tietyllä tavalla naisellinen (ulkonäkö ja hoikkuus). Veikkaan, että sinullekin kelpaisi kyllä nainen, jolla on Pauliinan kasvonpiirteet, pitkät hiukset ja hoikka, naisellinen vartalo ilman tuota näyttävää, huikentelevaista tyyliä.
Ei minulla ole mitään Pauliinan kroppaa tai hiuksia vastaan. Mutta en ymmärrä miksi välttämättä pitäisi alkaa erittelemään hänen ulkonäkönsä osa-alueita kasvoihin, hiuksiin, sääriin, sormiin ja varpaisiin, tms.
Esimerkiksi voisi hyvin sopia edellinen lukemani artikkeli Anna Bågenholmista joka on alhaisimmasta ruumiinlämpötilasta koskaan selvinnyt ihminen.
Ulkonäöllisesti miellyttää paljon enemmän kuin Pauliina Littorin-Laitinen, joka ei vain ole minun makuuni.
https://www.pingvinavisa.no/wp-content/uploads/2018/03/Anna-B%C3%A5genh…
Tämän siis kirjoitti ap.
Kahdelle aikaisemmalle: en ole hippi enkä väitäkään olevani. En myöskään ole villi seikkailija joka lähtee spontaanisi 12 kuukaudeksi maailmanympäryspurjehdukselle. Näistä syistä en ole erityisesti katselemassa hippinaisia tai extreme-naisia.
Reppureissaaminen, vaellus, ja muu käy mainiosti. Festareiden tapauksessa riippuu festareista ;)
Miksi minulle tulee mieleen että on olemassa eräänlaiset stereotyyppiset kategoriat joista johonkin miehen tulee mahtua? On se perusmies, on hippimies, on extreme-mies, jne?
Onko siis ongelmana eteivät naiset tiedä olenko lintu vai kala kun koko elämäntapaa ja habitusta ei ole rakennettu jonkun stereotypian mukaiseksi?
-ap
Millainen mies sinä sitten olet? Kiinnitin huomiota aloituksessa siihen, että kuvailet itseäsi täysin naisten vaatimusten läpi ja sen jälkeen luettelet millainen et ole. Tulee vaikutelma ihmisestä, joka kokee olevansa vääränlainen ja joka koettaa muuttaa itseään toisenlaiseksi, vaikka siihen ei ole mitään tarvetta. Olet hyvä sellaisena kuin olet, ei tarvitse muuttua.
On tosi helppoa sanoa, että hyväksy itsesi ja kaiken mitä olet, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. "Minä ja muut viholliseni," kuten Claes Andersson asiaa kuvasi. Ole oma itsesi ja anna arvo toisillekin, sanoi mummini aikoinaan. Olen huomannut, että sen opettelemiseen menee koko elämä, mutta välillä jo sujuu aika hyvinkin.
Mieti, haluaisitko mennä psykoterapiaan. Kyseessä on sinun elämäsi isoin asia eli rakkauden etsiminen, eikä oikein mikään muu keino auta pohtimaan omia liittymisen esteitä paremmin kuin psykoterapia. En siis tarkoita, että olisit häiriintynyt ehdottaessani tätä.
Paitsi että oikeastaan ehdotat, mutta se on ihan ok :)
En koe olevani vääränlainen. Mutta selkeästikin, parisuhdemielessä, tapaamani naiset kokevat niin. Ehkä se vain on niin että millaisia miehet haluavat olla vs millaisia naiset haluavat miesten olevan, on ikuinen ristiriita. Miesten rooli on kapea, ellei ole todella erityinen tavalla jota naiset arvostavat. Jos ja kun minussa on jotain erityistä, se ei ole sitä mitä naiset on biologisesti ohjelmoitu haluamaan.
-ap
Olet tässä sekä oikeassa että väärässä. OIkeassa siinä että se ratkaiseva hetki parisuhteen alussa vaatii sen että mies on naisen mieslestä myös biologisessa mielessä kiinnostava. Väärässä taas siinä suhteessa että varsinaisessa suhteessa naiset taas ovat kokemukseni mukaan valmiitä hyväksymään hyvinkin monenlaisia miehiä ja pitävät arvossa myös monia ominaisuuksia jotka eivät ole perinteisesti miehisiä.
Sanoisin siis että ongelmasi on juuri tuo pieni hetki parisuhteen alussa, ei parisuhde sinänsä.
Itse kärsin tuosta samasta ongelmasta aikoinani. En saanut oikein mitään suhteita alkuun. Oli monia "hyviä tyyppejä" joista olisin ollut kiinnostunut mutta aina mentiin kaverisektorille. Mutta sitten tajusin että se "ikkuna" jossa pitää naisen kiinnostus herättää on useimmiten hyvin lyhyt ja se sijoittuu aivan tuttavuuden alkumetreille. Jos nainen pääsee yhtään menemään sinne hyvän kaverin tasolle niin peli on menetetty ja siellä myös pysytään. Se varsinainen aloite on siis saatava tehtyä melkein heti, eikä siinä saa kauheasti odotella. Olen huomannut että jo ripeä toiminta antaa miehestä naisen silmissä kuvan sellaisena miehenä joka tietää mitä haluaa. Monesti jo se riittää eikä tarvitse olla sen kummemmin perinteisen miehekäs. Eikä aloitteen tarvitse olla mitenkään minkään lipevän pelimiehen aloite kunhan se on sellainen reipas "mennäänkö kahville vaikka ensi lauanataina" tyyppinen jossa ei pyydellä anteeksi kiinnostusta ja otetaan ohjat käsiin.
Mitä jos miehen on ensin tutustuttava naiseen tietääkseen onko tämä kiinnostava muutenkin kuin kaverina?
Sinun kuvaamasi tapa on että ensin mietitään "haluaisin panna/en haluaisi panna", ja sitten heti aloite.
Treffeillä katsotaan sitä luonnetta ym.
Luitko väärin, ei tuossa kysytty mennäänkö panemaan vaan että mennäänkö kahville.
Alue: Aihe vapaa
En haluaisi väitellä, mutta kun koko viestisi sisältö kertoo vääränlaisuudestasi kuvitteellisen naisyleisön edessä. Se on aika iso yleisö (johon nähtävästi minäkin kuulun ensimmäisestä lauseesta päätellen) varsinkin tavoitettasi ajatellen. Mietin mitä tapahtuisi, jos ja kun tapaisit naisen, joka on biologisesti ohjelmoitu haluamaan sinut. Pystyisitkö uskomaan sen?
"Kaikki" tietävät, että psykoterapian aikana tai päätteeksi ihmiset monesti kokevat kysyntänsä kasvaneen, löytävät parisuhteen tai menevät naimisiin (ellei kyse ole vakavista psyykkisistä sairauksista). Se johtuu vain siitä, että sisäisiä esteitä poistuu ja on mahdollista olla kontaktissa, jolloin vetovoima kasvaa. Myös kiinnostus muihin kasvaa ja sitä kautta kuuntelemisen kyky (minkä muut kokevat puoleensavetävänä), koska energia ei mene omien asioiden miettimiseen. Sopivan terapeutin löytäminen ei kuitenkaan aina ole helppoa ja yhteensopivuus on tärkeintä hoidon onnistumisessa.