Naisnäkökulmaa kaivataan; miksi vain "vääränlaiset" naiset kiinnostuvat?
Ikää on pian 40 ja olisi hienoa joskus löytää elämänkumppani. Lapsia en haluaisi, enkä myöskään haluaisi isän roolia uusperheessä.
Minusta kiinnostuneet naiset ovat olleet pääasiassa minua nuorempia, jopa huomattavasti (ikäeroa suurin piirtein 15v). Tämän ikäisillä olettaisin että haaveissa olisi perhe. Sellaisia tulevia pullantuoksuisia perheenäitejä; lyhyitä ja vartaloltaan tanakoita, hyvästä ruuasta suuresti nauttivia, naisia joille koti on tärkeä ja he osaavat pitää sen viihtyisänä. Mies hoitaisi sitten käytännöllisen ja suoraviivaisen puoliskon. Mies rakentaa jotain, ja sitten pääsee soppapatojen ääreen, jne.
Käsitykset miehistä ovat minusta olleet melko konservatiivisia; joskus tämä on ilmaistu suoremmin ja toisinaan vähemmän suoraan. Joskus enemmmän positiiviseen ja toisinaan "miehen kuuluu olla X ja osata Y"-tyyliin.
Yhdessäolo tuntuisi mieluiten olevan sellaista nainen miehen kainalossa-tyyppistä. Ollaan turvassa, mies osaa ja taitaa kun nainen on pieni ja söpö (tässä tapauksessa siis lyhyt).
Minusta ei ole koskaan kiinnostunut:
- vela-nainen (tunnen useitakin)
- normaalipainoinen nainen (tunnen monia)
- liikunnallinen nainen (ttunnen moniakin)
- harrastuskaveri (on useita naispuoleisia harrastuskavereita)
- nainen jonka kanssa riittää puhuttavaa tieteistä, taiteista, tai muista ei käytännön arkeen liittyvistä aiheista (moniakin kavereina)
- nainen joka ei kaipaa selkeää mies/nainen-roolijakoa (tuntuu olevan harvinaisempaa, mutta näitäkin tunnen kyllä)
Olen kuin vastakohta sille mitä he hakevat. Lyhyehkö ja hoikka, nörttimäinen, en hallitse miesten töitä enkä välitä perinteisistä äijäjutuista. En halua voimakasta sukupuoliroolijakoa, en halua leikkiä isoa miestä koska en ole iso, en ole kiinnostunut talon rakentamisesta vaa henkisistä asioista joita nämä kiinnostunee naiset pitävät ufojuttuina ja turhuuksina.
Ihan kuin minuun ei ihastuttaisi sellaisena kuin olen, vaan kehityskelposena (luotettavana ja turvallisena) potentiaalisena Äijänä tai Ukkona jollainen en ole enkä sellaiseksi tule muuttumaan. Mutta kyllä sinä ap sellainen olet, usko vain, kyllä se Äijä ja Ukko sieltä löytyy. Ei löydy, uskokaa jo :/
Mikä neuvoksi? Alanko ryyppäämään holtittomasti ja soittamaan sosiaalitoimiston tuilla rokkia vai mitä?
Kommentit (405)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkö TAAS?!?!? Et ole tarpeeksi varakas ja menestynyt hoikille ja menestyneille naisille. Unohdit kertoa, ettet välitä maallisesta materiasta ja sinulle on ihan ok hyvin niukka elämä rahallisesti.
Hippinaisille ja muille henkisistä asioista kiinnostuneelle olet taas liian tavallisen näköinen ja tylsä, ainakin ulospäin.
Niin ja feminiiniset naiset (hoikat, kauniit, taiteista kiinnostuneet) haluavat maskuliinisen miehen. Sinä et nyt ainakaan ole maskuliininen.
Millä perusteella hoikkuus ja taiteista kiinnostuminen ovat synonyymejä sille että haluaa perinteisen maskuliinisen miehen? Hoikkuden ei luulisi liittyvän asiaan mitenkään, enkä ole havainnut että taidepiireissä erityisesti suosittaisiin perinteisen maskuliinisia miehiä...
(pl. tasoteoria, vai siihenkö yrität viitata?)
Tarkoitan hoikkuutta ja taidetta tyyliin Pauliina Littorin-Laitinen tai Johanna Oras, en jotain vassariradikaalia, joka on valmistunut Taikista elämään apurahojen varassa ja joka on niin ylipainoinen, että vain Hemuli-kaavut mahtuvat päälle.
Maskuliinisella en myöskään tarkoita öyhöttävää salimakea vaan jotain ihan muuta.
Ja naisen hoikkuus = naiselliset muodot näkyvät. Vyötärö erottuu lantiosta. Se on naisellista. Ylipaino: muodot katoavat keskivartalolta ja muualtakin. Nainen on yhtä muodotonta massaa. Ei naisellista.
Googlasin Pauliina Littorin-Laitisen ja mitenkään ko. henkilöä loukkaamatta ollaan todella kaukana siitä mitä olisin etsimässä. Olemuksesta tuli heti mieleen tosi-tv-julkkis (jollainen hän taitaa ollakin?) ja puheet alfauroksista ja siitä kuinka nainen on vain nainen kun mies osoittaa tauotta kyvykkyyttään, olisivat melkoinen turn-off.
-ap
Juu, se on tullut selväksi, ettet pidä sukupuolirooleja minään ja naisen pitäisi olla vähän kuin yksi jätkistä, mutta kuitenkin tietyllä tavalla naisellinen (ulkonäkö ja hoikkuus). Veikkaan, että sinullekin kelpaisi kyllä nainen, jolla on Pauliinan kasvonpiirteet, pitkät hiukset ja hoikka, naisellinen vartalo ilman tuota näyttävää, huikentelevaista tyyliä.
Ei minulla ole mitään Pauliinan kroppaa tai hiuksia vastaan. Mutta en ymmärrä miksi välttämättä pitäisi alkaa erittelemään hänen ulkonäkönsä osa-alueita kasvoihin, hiuksiin, sääriin, sormiin ja varpaisiin, tms.
Esimerkiksi voisi hyvin sopia edellinen lukemani artikkeli Anna Bågenholmista joka on alhaisimmasta ruumiinlämpötilasta koskaan selvinnyt ihminen.
Ulkonäöllisesti miellyttää paljon enemmän kuin Pauliina Littorin-Laitinen, joka ei vain ole minun makuuni.
https://www.pingvinavisa.no/wp-content/uploads/2018/03/Anna-B%C3%A5genh…
Tämän siis kirjoitti ap.
Kahdelle aikaisemmalle: en ole hippi enkä väitäkään olevani. En myöskään ole villi seikkailija joka lähtee spontaanisi 12 kuukaudeksi maailmanympäryspurjehdukselle. Näistä syistä en ole erityisesti katselemassa hippinaisia tai extreme-naisia.
Reppureissaaminen, vaellus, ja muu käy mainiosti. Festareiden tapauksessa riippuu festareista ;)
Miksi minulle tulee mieleen että on olemassa eräänlaiset stereotyyppiset kategoriat joista johonkin miehen tulee mahtua? On se perusmies, on hippimies, on extreme-mies, jne?
Onko siis ongelmana eteivät naiset tiedä olenko lintu vai kala kun koko elämäntapaa ja habitusta ei ole rakennettu jonkun stereotypian mukaiseksi?
-ap
Asenteesi näkyy.
Jos olisin sinkku, kiinnostuisin miehestä, jonka profiilista (tai puheenaiheista, jos tapaisimme sattumalta jossain) kävisi ilmi, että hänkin rakastaa matkustamista, meillä olisi samanlaisia matkakokemuksia, hän tykkäisi käydä kuuntelemassa musiikkia, pitäisi samanlaisista elokuvista jne.
"Reppureissaaminen, vaellus ja muu käy mainiosti" - mitä tarkoittaa, että käy mainiosti? Jos ne eivät ole sinulle harrastus, niin ei ne silloin meitä myöskään yhdistä eikä siis herätä kiinnostusta tutustua sinuun. Sama festareiden ja muun live-musiikin, elokuvien yms. suhteen; jos et niitä harrasta yksin/kavereittesi kanssa niin eihän se silloin ole sinulle harrastus saati intohimo.
Ja tässä ap näet sen mitä mä neuvoin.
Sä et osaa markkinoida itseäsi. Sä lähdet Lappiin vaellukselle ja kuvaat että no joo olit vaeltamassa Lapissa. Sä oletat miehenä että tokihan siitä tajuaa että se on sulle Iso Juttu.
Mutta naisille ratkoo se millaisia fiiliksiä se herättää, ei faktat. Sun pitää kuvata se siten että luonto on sun intohimo, osa sua, jota ilman et voisi elää, koska sä olet Vaeltaja ja Luonnon Poika.
Ja avot, nyt alkaa toimimaan ;)
nr. 56
Tuo ei täysin selitä miksi en vetoa niihinkään naisin jotka tietävät miten tärkeitä harrastukseni minulle ovat.
No, yksi harrastuksista on sivutoiminen työkin koska osaamista on kertynyt vuosien varrella.
Väistämättä tulee mieleen se ehdotettu kysynnän ja tarjonnan laki. Meistä harrastajamiehistä on vain paljon tarjontaa kun moni haluaisi kivan parisuhteen ilman pesänrakennusvimmaa, ja niinpä kivat vela-naiset voivat valkata kermat kakun päältä.
Nettitreffejä varten tuo vinkkisi on kyllä yliampuvuudestaan huolimatta ajattelemisen arvoinen :D
-ap
Miksi jokaisessa viestissä pyritään tuomaan esille, että ap:ssa on jotain vikaa? Mistä tällainen näkökulma oikein kumpuaa? Minusta vastaamisen idea on (jos auttaa haluaa) että pyrkii tarjoamaan sen ulkopuolisen näkökulman, mutta mahdollisimman kohteliaasti.
Käsi ylös, kuka tykkää siitä, että sinua moititaan, kun pyydät apua?
Vierailija kirjoitti:
Liikunnalliset naiset pitävät liikunnallisista miehistä. Ap ei ilmeisesti ole sellainen. Se, että normaalipainoisetkaan ei kiinnostu kuvastaa myös, että lihaksia ei löydy.
Normaalipainoisen naisen vastike on lihaksikas eli timmi mies???
Eikä naisia niinkään lihaksikkuus kiinnosta vaan pituus ja luontaiset raamit eli luusto.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkö TAAS?!?!? Et ole tarpeeksi varakas ja menestynyt hoikille ja menestyneille naisille. Unohdit kertoa, ettet välitä maallisesta materiasta ja sinulle on ihan ok hyvin niukka elämä rahallisesti.
Hippinaisille ja muille henkisistä asioista kiinnostuneelle olet taas liian tavallisen näköinen ja tylsä, ainakin ulospäin.
Niin ja feminiiniset naiset (hoikat, kauniit, taiteista kiinnostuneet) haluavat maskuliinisen miehen. Sinä et nyt ainakaan ole maskuliininen.
Millä perusteella hoikkuus ja taiteista kiinnostuminen ovat synonyymejä sille että haluaa perinteisen maskuliinisen miehen? Hoikkuden ei luulisi liittyvän asiaan mitenkään, enkä ole havainnut että taidepiireissä erityisesti suosittaisiin perinteisen maskuliinisia miehiä...
(pl. tasoteoria, vai siihenkö yrität viitata?)
Tarkoitan hoikkuutta ja taidetta tyyliin Pauliina Littorin-Laitinen tai Johanna Oras, en jotain vassariradikaalia, joka on valmistunut Taikista elämään apurahojen varassa ja joka on niin ylipainoinen, että vain Hemuli-kaavut mahtuvat päälle.
Maskuliinisella en myöskään tarkoita öyhöttävää salimakea vaan jotain ihan muuta.
Ja naisen hoikkuus = naiselliset muodot näkyvät. Vyötärö erottuu lantiosta. Se on naisellista. Ylipaino: muodot katoavat keskivartalolta ja muualtakin. Nainen on yhtä muodotonta massaa. Ei naisellista.
Googlasin Pauliina Littorin-Laitisen ja mitenkään ko. henkilöä loukkaamatta ollaan todella kaukana siitä mitä olisin etsimässä. Olemuksesta tuli heti mieleen tosi-tv-julkkis (jollainen hän taitaa ollakin?) ja puheet alfauroksista ja siitä kuinka nainen on vain nainen kun mies osoittaa tauotta kyvykkyyttään, olisivat melkoinen turn-off.
-ap
Juu, se on tullut selväksi, ettet pidä sukupuolirooleja minään ja naisen pitäisi olla vähän kuin yksi jätkistä, mutta kuitenkin tietyllä tavalla naisellinen (ulkonäkö ja hoikkuus). Veikkaan, että sinullekin kelpaisi kyllä nainen, jolla on Pauliinan kasvonpiirteet, pitkät hiukset ja hoikka, naisellinen vartalo ilman tuota näyttävää, huikentelevaista tyyliä.
Ei minulla ole mitään Pauliinan kroppaa tai hiuksia vastaan. Mutta en ymmärrä miksi välttämättä pitäisi alkaa erittelemään hänen ulkonäkönsä osa-alueita kasvoihin, hiuksiin, sääriin, sormiin ja varpaisiin, tms.
Esimerkiksi voisi hyvin sopia edellinen lukemani artikkeli Anna Bågenholmista joka on alhaisimmasta ruumiinlämpötilasta koskaan selvinnyt ihminen.
Ulkonäöllisesti miellyttää paljon enemmän kuin Pauliina Littorin-Laitinen, joka ei vain ole minun makuuni.
https://www.pingvinavisa.no/wp-content/uploads/2018/03/Anna-B%C3%A5genh…
Tämän siis kirjoitti ap.
Kahdelle aikaisemmalle: en ole hippi enkä väitäkään olevani. En myöskään ole villi seikkailija joka lähtee spontaanisi 12 kuukaudeksi maailmanympäryspurjehdukselle. Näistä syistä en ole erityisesti katselemassa hippinaisia tai extreme-naisia.
Reppureissaaminen, vaellus, ja muu käy mainiosti. Festareiden tapauksessa riippuu festareista ;)
Miksi minulle tulee mieleen että on olemassa eräänlaiset stereotyyppiset kategoriat joista johonkin miehen tulee mahtua? On se perusmies, on hippimies, on extreme-mies, jne?
Onko siis ongelmana eteivät naiset tiedä olenko lintu vai kala kun koko elämäntapaa ja habitusta ei ole rakennettu jonkun stereotypian mukaiseksi?
-ap
Millainen mies sinä sitten olet? Kiinnitin huomiota aloituksessa siihen, että kuvailet itseäsi täysin naisten vaatimusten läpi ja sen jälkeen luettelet millainen et ole. Tulee vaikutelma ihmisestä, joka kokee olevansa vääränlainen ja joka koettaa muuttaa itseään toisenlaiseksi, vaikka siihen ei ole mitään tarvetta. Olet hyvä sellaisena kuin olet, ei tarvitse muuttua.
On tosi helppoa sanoa, että hyväksy itsesi ja kaiken mitä olet, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. "Minä ja muut viholliseni," kuten Claes Andersson asiaa kuvasi. Ole oma itsesi ja anna arvo toisillekin, sanoi mummini aikoinaan. Olen huomannut, että sen opettelemiseen menee koko elämä, mutta välillä jo sujuu aika hyvinkin.
Mieti, haluaisitko mennä psykoterapiaan. Kyseessä on sinun elämäsi isoin asia eli rakkauden etsiminen, eikä oikein mikään muu keino auta pohtimaan omia liittymisen esteitä paremmin kuin psykoterapia. En siis tarkoita, että olisit häiriintynyt ehdottaessani tätä.
Puutun keskusteluun sen verran, että vaaka ei ole pariutumisessa tasan miesten ja naisten kesken. Juuri siksi lainasin ketjua omaan kysymykseeni; vaikka haen erilaista naista kuin ap, niin ongelmani on pohjimmiltaan sama: en saa naista jollaista haluaisin, ja miehenä ainoa vaihtoehto on pujotella naisten vaatimusten viidakossa ja yrittää valita missä naisten vaatimuksissa parantaa itseään. Mies ei yksinkertaisesti ole valitsijan asemassa, ellei ole joku todella haluttu mies ( jota ainakaan itse en ole, eikä ap:kään vaikuta olevan).
t. 5
Vierailija kirjoitti:
Miksi jokaisessa viestissä pyritään tuomaan esille, että ap:ssa on jotain vikaa? Mistä tällainen näkökulma oikein kumpuaa? Minusta vastaamisen idea on (jos auttaa haluaa) että pyrkii tarjoamaan sen ulkopuolisen näkökulman, mutta mahdollisimman kohteliaasti.
Käsi ylös, kuka tykkää siitä, että sinua moititaan, kun pyydät apua?
Minun puolestani saa mollata niin paljon kuin huvittaa. Mieluummin liiallinen ilkeily kuin tyhjät kohteliaisuudet. Vastaajat voivat ihan luvalla sanoa sen mitä ei livenä olisi uskallusta sanoa. Osaan kyllä suodattaa ilmiselvät typeryydet pois.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkö TAAS?!?!? Et ole tarpeeksi varakas ja menestynyt hoikille ja menestyneille naisille. Unohdit kertoa, ettet välitä maallisesta materiasta ja sinulle on ihan ok hyvin niukka elämä rahallisesti.
Hippinaisille ja muille henkisistä asioista kiinnostuneelle olet taas liian tavallisen näköinen ja tylsä, ainakin ulospäin.
Niin ja feminiiniset naiset (hoikat, kauniit, taiteista kiinnostuneet) haluavat maskuliinisen miehen. Sinä et nyt ainakaan ole maskuliininen.
Millä perusteella hoikkuus ja taiteista kiinnostuminen ovat synonyymejä sille että haluaa perinteisen maskuliinisen miehen? Hoikkuden ei luulisi liittyvän asiaan mitenkään, enkä ole havainnut että taidepiireissä erityisesti suosittaisiin perinteisen maskuliinisia miehiä...
(pl. tasoteoria, vai siihenkö yrität viitata?)
Tarkoitan hoikkuutta ja taidetta tyyliin Pauliina Littorin-Laitinen tai Johanna Oras, en jotain vassariradikaalia, joka on valmistunut Taikista elämään apurahojen varassa ja joka on niin ylipainoinen, että vain Hemuli-kaavut mahtuvat päälle.
Maskuliinisella en myöskään tarkoita öyhöttävää salimakea vaan jotain ihan muuta.
Ja naisen hoikkuus = naiselliset muodot näkyvät. Vyötärö erottuu lantiosta. Se on naisellista. Ylipaino: muodot katoavat keskivartalolta ja muualtakin. Nainen on yhtä muodotonta massaa. Ei naisellista.
Googlasin Pauliina Littorin-Laitisen ja mitenkään ko. henkilöä loukkaamatta ollaan todella kaukana siitä mitä olisin etsimässä. Olemuksesta tuli heti mieleen tosi-tv-julkkis (jollainen hän taitaa ollakin?) ja puheet alfauroksista ja siitä kuinka nainen on vain nainen kun mies osoittaa tauotta kyvykkyyttään, olisivat melkoinen turn-off.
-ap
Juu, se on tullut selväksi, ettet pidä sukupuolirooleja minään ja naisen pitäisi olla vähän kuin yksi jätkistä, mutta kuitenkin tietyllä tavalla naisellinen (ulkonäkö ja hoikkuus). Veikkaan, että sinullekin kelpaisi kyllä nainen, jolla on Pauliinan kasvonpiirteet, pitkät hiukset ja hoikka, naisellinen vartalo ilman tuota näyttävää, huikentelevaista tyyliä.
Ei minulla ole mitään Pauliinan kroppaa tai hiuksia vastaan. Mutta en ymmärrä miksi välttämättä pitäisi alkaa erittelemään hänen ulkonäkönsä osa-alueita kasvoihin, hiuksiin, sääriin, sormiin ja varpaisiin, tms.
Esimerkiksi voisi hyvin sopia edellinen lukemani artikkeli Anna Bågenholmista joka on alhaisimmasta ruumiinlämpötilasta koskaan selvinnyt ihminen.
Ulkonäöllisesti miellyttää paljon enemmän kuin Pauliina Littorin-Laitinen, joka ei vain ole minun makuuni.
https://www.pingvinavisa.no/wp-content/uploads/2018/03/Anna-B%C3%A5genh…
Tämän siis kirjoitti ap.
Kahdelle aikaisemmalle: en ole hippi enkä väitäkään olevani. En myöskään ole villi seikkailija joka lähtee spontaanisi 12 kuukaudeksi maailmanympäryspurjehdukselle. Näistä syistä en ole erityisesti katselemassa hippinaisia tai extreme-naisia.
Reppureissaaminen, vaellus, ja muu käy mainiosti. Festareiden tapauksessa riippuu festareista ;)
Miksi minulle tulee mieleen että on olemassa eräänlaiset stereotyyppiset kategoriat joista johonkin miehen tulee mahtua? On se perusmies, on hippimies, on extreme-mies, jne?
Onko siis ongelmana eteivät naiset tiedä olenko lintu vai kala kun koko elämäntapaa ja habitusta ei ole rakennettu jonkun stereotypian mukaiseksi?
-ap
Asenteesi näkyy.
Jos olisin sinkku, kiinnostuisin miehestä, jonka profiilista (tai puheenaiheista, jos tapaisimme sattumalta jossain) kävisi ilmi, että hänkin rakastaa matkustamista, meillä olisi samanlaisia matkakokemuksia, hän tykkäisi käydä kuuntelemassa musiikkia, pitäisi samanlaisista elokuvista jne.
"Reppureissaaminen, vaellus ja muu käy mainiosti" - mitä tarkoittaa, että käy mainiosti? Jos ne eivät ole sinulle harrastus, niin ei ne silloin meitä myöskään yhdistä eikä siis herätä kiinnostusta tutustua sinuun. Sama festareiden ja muun live-musiikin, elokuvien yms. suhteen; jos et niitä harrasta yksin/kavereittesi kanssa niin eihän se silloin ole sinulle harrastus saati intohimo.
Ja tässä ap näet sen mitä mä neuvoin.
Sä et osaa markkinoida itseäsi. Sä lähdet Lappiin vaellukselle ja kuvaat että no joo olit vaeltamassa Lapissa. Sä oletat miehenä että tokihan siitä tajuaa että se on sulle Iso Juttu.
Mutta naisille ratkoo se millaisia fiiliksiä se herättää, ei faktat. Sun pitää kuvata se siten että luonto on sun intohimo, osa sua, jota ilman et voisi elää, koska sä olet Vaeltaja ja Luonnon Poika.
Ja avot, nyt alkaa toimimaan ;)
nr. 56
Voi sen tietysti tehdä noinkin. Sitten kun tuolla tavalla kiinnostus herää ja tavataan ja aletaan keskustella siitä, että missä ja mitä tykätään vapaa-aikana tehdä, niin selviää onko se intohimo vai ei. En usko, että ihminen jaksaa tehdä jotain säännöllisesti vuosikymmeniä ilman, että se on hänelle oikeasti intohimo. Jos taas mies kertoisi olevansa intohimoinen matkustaja (kuvitellaan, että nyt olisi normaali vuosi) mutta oikeasti hän ei olisi käynyt juuri missään, niin ei se kovin suurta intohimoa osoittaisi. Ja ihan sama pätee tuohon retkeilyyn; jos hän on intohimoinen retkeilijä mutta viettää oikeasti viikonloput mammapalstalla niin uskottavuus on nolla.
Mutta kenenkään ei pidä esittää olevansa jotain, mitä ei oikeasti ole. Jos on intohimoinen mammapalstailija niin silloin pitää avoimesti olla intohimoinen mammapalstailija.
Pointtini on se, että jos hakee vela-naista, joka on aktiivinen, sporttinen, whatever, niin silloin hänen kiinnostuksensa herättää parhaiten, jos on aidosti samanlainen elämäntapa kuin sillä naisella. Vaikka sitten sitä viiniä ja joogaa Balilla.
Sinulla on vain yksi ongelma. Nimittäin se että kuvittelet, että joka tapauksessa sinulle joku pitäisi löytyä. Jos ei löydy niin viilaat itsestäsi erilaista kunnes löytyy. Totuus on ettei välttämättä löydy. Kukaan nainen ei ole sinulle parisuhdetta velkaa. Se ei ole mikään joka miehen oikeus. Deal with it.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jokaisessa viestissä pyritään tuomaan esille, että ap:ssa on jotain vikaa? Mistä tällainen näkökulma oikein kumpuaa? Minusta vastaamisen idea on (jos auttaa haluaa) että pyrkii tarjoamaan sen ulkopuolisen näkökulman, mutta mahdollisimman kohteliaasti.
Käsi ylös, kuka tykkää siitä, että sinua moititaan, kun pyydät apua?
Minun puolestani saa mollata niin paljon kuin huvittaa. Mieluummin liiallinen ilkeily kuin tyhjät kohteliaisuudet. Vastaajat voivat ihan luvalla sanoa sen mitä ei livenä olisi uskallusta sanoa. Osaan kyllä suodattaa ilmiselvät typeryydet pois.
-ap
Hyvä. Siis se, että osaat suodattaa.
Vaikutat kiltiltä ja vaarattomalta, sellaiselta josta tulisi hyvä perheenisä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkö TAAS?!?!? Et ole tarpeeksi varakas ja menestynyt hoikille ja menestyneille naisille. Unohdit kertoa, ettet välitä maallisesta materiasta ja sinulle on ihan ok hyvin niukka elämä rahallisesti.
Hippinaisille ja muille henkisistä asioista kiinnostuneelle olet taas liian tavallisen näköinen ja tylsä, ainakin ulospäin.
Niin ja feminiiniset naiset (hoikat, kauniit, taiteista kiinnostuneet) haluavat maskuliinisen miehen. Sinä et nyt ainakaan ole maskuliininen.
Millä perusteella hoikkuus ja taiteista kiinnostuminen ovat synonyymejä sille että haluaa perinteisen maskuliinisen miehen? Hoikkuden ei luulisi liittyvän asiaan mitenkään, enkä ole havainnut että taidepiireissä erityisesti suosittaisiin perinteisen maskuliinisia miehiä...
(pl. tasoteoria, vai siihenkö yrität viitata?)
Tarkoitan hoikkuutta ja taidetta tyyliin Pauliina Littorin-Laitinen tai Johanna Oras, en jotain vassariradikaalia, joka on valmistunut Taikista elämään apurahojen varassa ja joka on niin ylipainoinen, että vain Hemuli-kaavut mahtuvat päälle.
Maskuliinisella en myöskään tarkoita öyhöttävää salimakea vaan jotain ihan muuta.
Ja naisen hoikkuus = naiselliset muodot näkyvät. Vyötärö erottuu lantiosta. Se on naisellista. Ylipaino: muodot katoavat keskivartalolta ja muualtakin. Nainen on yhtä muodotonta massaa. Ei naisellista.
Googlasin Pauliina Littorin-Laitisen ja mitenkään ko. henkilöä loukkaamatta ollaan todella kaukana siitä mitä olisin etsimässä. Olemuksesta tuli heti mieleen tosi-tv-julkkis (jollainen hän taitaa ollakin?) ja puheet alfauroksista ja siitä kuinka nainen on vain nainen kun mies osoittaa tauotta kyvykkyyttään, olisivat melkoinen turn-off.
-ap
Juu, se on tullut selväksi, ettet pidä sukupuolirooleja minään ja naisen pitäisi olla vähän kuin yksi jätkistä, mutta kuitenkin tietyllä tavalla naisellinen (ulkonäkö ja hoikkuus). Veikkaan, että sinullekin kelpaisi kyllä nainen, jolla on Pauliinan kasvonpiirteet, pitkät hiukset ja hoikka, naisellinen vartalo ilman tuota näyttävää, huikentelevaista tyyliä.
Ei minulla ole mitään Pauliinan kroppaa tai hiuksia vastaan. Mutta en ymmärrä miksi välttämättä pitäisi alkaa erittelemään hänen ulkonäkönsä osa-alueita kasvoihin, hiuksiin, sääriin, sormiin ja varpaisiin, tms.
Esimerkiksi voisi hyvin sopia edellinen lukemani artikkeli Anna Bågenholmista joka on alhaisimmasta ruumiinlämpötilasta koskaan selvinnyt ihminen.
Ulkonäöllisesti miellyttää paljon enemmän kuin Pauliina Littorin-Laitinen, joka ei vain ole minun makuuni.
https://www.pingvinavisa.no/wp-content/uploads/2018/03/Anna-B%C3%A5genh…
Tämän siis kirjoitti ap.
Kahdelle aikaisemmalle: en ole hippi enkä väitäkään olevani. En myöskään ole villi seikkailija joka lähtee spontaanisi 12 kuukaudeksi maailmanympäryspurjehdukselle. Näistä syistä en ole erityisesti katselemassa hippinaisia tai extreme-naisia.
Reppureissaaminen, vaellus, ja muu käy mainiosti. Festareiden tapauksessa riippuu festareista ;)
Miksi minulle tulee mieleen että on olemassa eräänlaiset stereotyyppiset kategoriat joista johonkin miehen tulee mahtua? On se perusmies, on hippimies, on extreme-mies, jne?
Onko siis ongelmana eteivät naiset tiedä olenko lintu vai kala kun koko elämäntapaa ja habitusta ei ole rakennettu jonkun stereotypian mukaiseksi?
-ap
Millainen mies sinä sitten olet? Kiinnitin huomiota aloituksessa siihen, että kuvailet itseäsi täysin naisten vaatimusten läpi ja sen jälkeen luettelet millainen et ole. Tulee vaikutelma ihmisestä, joka kokee olevansa vääränlainen ja joka koettaa muuttaa itseään toisenlaiseksi, vaikka siihen ei ole mitään tarvetta. Olet hyvä sellaisena kuin olet, ei tarvitse muuttua.
On tosi helppoa sanoa, että hyväksy itsesi ja kaiken mitä olet, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. "Minä ja muut viholliseni," kuten Claes Andersson asiaa kuvasi. Ole oma itsesi ja anna arvo toisillekin, sanoi mummini aikoinaan. Olen huomannut, että sen opettelemiseen menee koko elämä, mutta välillä jo sujuu aika hyvinkin.
Mieti, haluaisitko mennä psykoterapiaan. Kyseessä on sinun elämäsi isoin asia eli rakkauden etsiminen, eikä oikein mikään muu keino auta pohtimaan omia liittymisen esteitä paremmin kuin psykoterapia. En siis tarkoita, että olisit häiriintynyt ehdottaessani tätä.
Puutun keskusteluun sen verran, että vaaka ei ole pariutumisessa tasan miesten ja naisten kesken. Juuri siksi lainasin ketjua omaan kysymykseeni; vaikka haen erilaista naista kuin ap, niin ongelmani on pohjimmiltaan sama: en saa naista jollaista haluaisin, ja miehenä ainoa vaihtoehto on pujotella naisten vaatimusten viidakossa ja yrittää valita missä naisten vaatimuksissa parantaa itseään. Mies ei yksinkertaisesti ole valitsijan asemassa, ellei ole joku todella haluttu mies ( jota ainakaan itse en ole, eikä ap:kään vaikuta olevan).
t. 5
Mies on aina valitsijan asemassa siinä missä nainenkin. Joka ikinen nainen saa myös pakkeja eli mies valitsee jonkun muun kuin hänet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkö TAAS?!?!? Et ole tarpeeksi varakas ja menestynyt hoikille ja menestyneille naisille. Unohdit kertoa, ettet välitä maallisesta materiasta ja sinulle on ihan ok hyvin niukka elämä rahallisesti.
Hippinaisille ja muille henkisistä asioista kiinnostuneelle olet taas liian tavallisen näköinen ja tylsä, ainakin ulospäin.
Niin ja feminiiniset naiset (hoikat, kauniit, taiteista kiinnostuneet) haluavat maskuliinisen miehen. Sinä et nyt ainakaan ole maskuliininen.
Millä perusteella hoikkuus ja taiteista kiinnostuminen ovat synonyymejä sille että haluaa perinteisen maskuliinisen miehen? Hoikkuden ei luulisi liittyvän asiaan mitenkään, enkä ole havainnut että taidepiireissä erityisesti suosittaisiin perinteisen maskuliinisia miehiä...
(pl. tasoteoria, vai siihenkö yrität viitata?)
Tarkoitan hoikkuutta ja taidetta tyyliin Pauliina Littorin-Laitinen tai Johanna Oras, en jotain vassariradikaalia, joka on valmistunut Taikista elämään apurahojen varassa ja joka on niin ylipainoinen, että vain Hemuli-kaavut mahtuvat päälle.
Maskuliinisella en myöskään tarkoita öyhöttävää salimakea vaan jotain ihan muuta.
Ja naisen hoikkuus = naiselliset muodot näkyvät. Vyötärö erottuu lantiosta. Se on naisellista. Ylipaino: muodot katoavat keskivartalolta ja muualtakin. Nainen on yhtä muodotonta massaa. Ei naisellista.
Googlasin Pauliina Littorin-Laitisen ja mitenkään ko. henkilöä loukkaamatta ollaan todella kaukana siitä mitä olisin etsimässä. Olemuksesta tuli heti mieleen tosi-tv-julkkis (jollainen hän taitaa ollakin?) ja puheet alfauroksista ja siitä kuinka nainen on vain nainen kun mies osoittaa tauotta kyvykkyyttään, olisivat melkoinen turn-off.
-ap
Juu, se on tullut selväksi, ettet pidä sukupuolirooleja minään ja naisen pitäisi olla vähän kuin yksi jätkistä, mutta kuitenkin tietyllä tavalla naisellinen (ulkonäkö ja hoikkuus). Veikkaan, että sinullekin kelpaisi kyllä nainen, jolla on Pauliinan kasvonpiirteet, pitkät hiukset ja hoikka, naisellinen vartalo ilman tuota näyttävää, huikentelevaista tyyliä.
Ei minulla ole mitään Pauliinan kroppaa tai hiuksia vastaan. Mutta en ymmärrä miksi välttämättä pitäisi alkaa erittelemään hänen ulkonäkönsä osa-alueita kasvoihin, hiuksiin, sääriin, sormiin ja varpaisiin, tms.
Esimerkiksi voisi hyvin sopia edellinen lukemani artikkeli Anna Bågenholmista joka on alhaisimmasta ruumiinlämpötilasta koskaan selvinnyt ihminen.
Ulkonäöllisesti miellyttää paljon enemmän kuin Pauliina Littorin-Laitinen, joka ei vain ole minun makuuni.
https://www.pingvinavisa.no/wp-content/uploads/2018/03/Anna-B%C3%A5genh…
Tämän siis kirjoitti ap.
Kahdelle aikaisemmalle: en ole hippi enkä väitäkään olevani. En myöskään ole villi seikkailija joka lähtee spontaanisi 12 kuukaudeksi maailmanympäryspurjehdukselle. Näistä syistä en ole erityisesti katselemassa hippinaisia tai extreme-naisia.
Reppureissaaminen, vaellus, ja muu käy mainiosti. Festareiden tapauksessa riippuu festareista ;)
Miksi minulle tulee mieleen että on olemassa eräänlaiset stereotyyppiset kategoriat joista johonkin miehen tulee mahtua? On se perusmies, on hippimies, on extreme-mies, jne?
Onko siis ongelmana eteivät naiset tiedä olenko lintu vai kala kun koko elämäntapaa ja habitusta ei ole rakennettu jonkun stereotypian mukaiseksi?
-ap
Millainen mies sinä sitten olet? Kiinnitin huomiota aloituksessa siihen, että kuvailet itseäsi täysin naisten vaatimusten läpi ja sen jälkeen luettelet millainen et ole. Tulee vaikutelma ihmisestä, joka kokee olevansa vääränlainen ja joka koettaa muuttaa itseään toisenlaiseksi, vaikka siihen ei ole mitään tarvetta. Olet hyvä sellaisena kuin olet, ei tarvitse muuttua.
On tosi helppoa sanoa, että hyväksy itsesi ja kaiken mitä olet, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. "Minä ja muut viholliseni," kuten Claes Andersson asiaa kuvasi. Ole oma itsesi ja anna arvo toisillekin, sanoi mummini aikoinaan. Olen huomannut, että sen opettelemiseen menee koko elämä, mutta välillä jo sujuu aika hyvinkin.
Mieti, haluaisitko mennä psykoterapiaan. Kyseessä on sinun elämäsi isoin asia eli rakkauden etsiminen, eikä oikein mikään muu keino auta pohtimaan omia liittymisen esteitä paremmin kuin psykoterapia. En siis tarkoita, että olisit häiriintynyt ehdottaessani tätä.
Paitsi että oikeastaan ehdotat, mutta se on ihan ok :)
En koe olevani vääränlainen. Mutta selkeästikin, parisuhdemielessä, tapaamani naiset kokevat niin. Ehkä se vain on niin että millaisia miehet haluavat olla vs millaisia naiset haluavat miesten olevan, on ikuinen ristiriita. Miesten rooli on kapea, ellei ole todella erityinen tavalla jota naiset arvostavat. Jos ja kun minussa on jotain erityistä, se ei ole sitä mitä naiset on biologisesti ohjelmoitu haluamaan.
-ap
Olisin muuten etsimäsi nainen, mutten ole hoikka. Himpun jopa ylipainon puolella.
Tuo sun hakukriteeri on aika tiukka. Ehkä sellaisia naisia ei vaan hurjasti ole?
Vierailija kirjoitti:
Olisin muuten etsimäsi nainen, mutten ole hoikka. Himpun jopa ylipainon puolella.
Tuo sun hakukriteeri on aika tiukka. Ehkä sellaisia naisia ei vaan hurjasti ole?
Mitä hakukriteeriä tarkoitat?
En ole muuten maininnut missään hoikkuutta. Moni vastaajista on sen kyllä maininnut. Keskustelu sujuisi paremmin jos poikkeuksellisesti vastattaisiin sen perusteella mitä kirjoitan eikä sen perusteella mitä vastaaja lukee rivien välistä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkö TAAS?!?!? Et ole tarpeeksi varakas ja menestynyt hoikille ja menestyneille naisille. Unohdit kertoa, ettet välitä maallisesta materiasta ja sinulle on ihan ok hyvin niukka elämä rahallisesti.
Hippinaisille ja muille henkisistä asioista kiinnostuneelle olet taas liian tavallisen näköinen ja tylsä, ainakin ulospäin.
Niin ja feminiiniset naiset (hoikat, kauniit, taiteista kiinnostuneet) haluavat maskuliinisen miehen. Sinä et nyt ainakaan ole maskuliininen.
Millä perusteella hoikkuus ja taiteista kiinnostuminen ovat synonyymejä sille että haluaa perinteisen maskuliinisen miehen? Hoikkuden ei luulisi liittyvän asiaan mitenkään, enkä ole havainnut että taidepiireissä erityisesti suosittaisiin perinteisen maskuliinisia miehiä...
(pl. tasoteoria, vai siihenkö yrität viitata?)
Tarkoitan hoikkuutta ja taidetta tyyliin Pauliina Littorin-Laitinen tai Johanna Oras, en jotain vassariradikaalia, joka on valmistunut Taikista elämään apurahojen varassa ja joka on niin ylipainoinen, että vain Hemuli-kaavut mahtuvat päälle.
Maskuliinisella en myöskään tarkoita öyhöttävää salimakea vaan jotain ihan muuta.
Ja naisen hoikkuus = naiselliset muodot näkyvät. Vyötärö erottuu lantiosta. Se on naisellista. Ylipaino: muodot katoavat keskivartalolta ja muualtakin. Nainen on yhtä muodotonta massaa. Ei naisellista.
Googlasin Pauliina Littorin-Laitisen ja mitenkään ko. henkilöä loukkaamatta ollaan todella kaukana siitä mitä olisin etsimässä. Olemuksesta tuli heti mieleen tosi-tv-julkkis (jollainen hän taitaa ollakin?) ja puheet alfauroksista ja siitä kuinka nainen on vain nainen kun mies osoittaa tauotta kyvykkyyttään, olisivat melkoinen turn-off.
-ap
Juu, se on tullut selväksi, ettet pidä sukupuolirooleja minään ja naisen pitäisi olla vähän kuin yksi jätkistä, mutta kuitenkin tietyllä tavalla naisellinen (ulkonäkö ja hoikkuus). Veikkaan, että sinullekin kelpaisi kyllä nainen, jolla on Pauliinan kasvonpiirteet, pitkät hiukset ja hoikka, naisellinen vartalo ilman tuota näyttävää, huikentelevaista tyyliä.
Ei minulla ole mitään Pauliinan kroppaa tai hiuksia vastaan. Mutta en ymmärrä miksi välttämättä pitäisi alkaa erittelemään hänen ulkonäkönsä osa-alueita kasvoihin, hiuksiin, sääriin, sormiin ja varpaisiin, tms.
Esimerkiksi voisi hyvin sopia edellinen lukemani artikkeli Anna Bågenholmista joka on alhaisimmasta ruumiinlämpötilasta koskaan selvinnyt ihminen.
Ulkonäöllisesti miellyttää paljon enemmän kuin Pauliina Littorin-Laitinen, joka ei vain ole minun makuuni.
https://www.pingvinavisa.no/wp-content/uploads/2018/03/Anna-B%C3%A5genh…
Tämän siis kirjoitti ap.
Kahdelle aikaisemmalle: en ole hippi enkä väitäkään olevani. En myöskään ole villi seikkailija joka lähtee spontaanisi 12 kuukaudeksi maailmanympäryspurjehdukselle. Näistä syistä en ole erityisesti katselemassa hippinaisia tai extreme-naisia.
Reppureissaaminen, vaellus, ja muu käy mainiosti. Festareiden tapauksessa riippuu festareista ;)
Miksi minulle tulee mieleen että on olemassa eräänlaiset stereotyyppiset kategoriat joista johonkin miehen tulee mahtua? On se perusmies, on hippimies, on extreme-mies, jne?
Onko siis ongelmana eteivät naiset tiedä olenko lintu vai kala kun koko elämäntapaa ja habitusta ei ole rakennettu jonkun stereotypian mukaiseksi?
-ap
Millainen mies sinä sitten olet? Kiinnitin huomiota aloituksessa siihen, että kuvailet itseäsi täysin naisten vaatimusten läpi ja sen jälkeen luettelet millainen et ole. Tulee vaikutelma ihmisestä, joka kokee olevansa vääränlainen ja joka koettaa muuttaa itseään toisenlaiseksi, vaikka siihen ei ole mitään tarvetta. Olet hyvä sellaisena kuin olet, ei tarvitse muuttua.
On tosi helppoa sanoa, että hyväksy itsesi ja kaiken mitä olet, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. "Minä ja muut viholliseni," kuten Claes Andersson asiaa kuvasi. Ole oma itsesi ja anna arvo toisillekin, sanoi mummini aikoinaan. Olen huomannut, että sen opettelemiseen menee koko elämä, mutta välillä jo sujuu aika hyvinkin.
Mieti, haluaisitko mennä psykoterapiaan. Kyseessä on sinun elämäsi isoin asia eli rakkauden etsiminen, eikä oikein mikään muu keino auta pohtimaan omia liittymisen esteitä paremmin kuin psykoterapia. En siis tarkoita, että olisit häiriintynyt ehdottaessani tätä.
Puutun keskusteluun sen verran, että vaaka ei ole pariutumisessa tasan miesten ja naisten kesken. Juuri siksi lainasin ketjua omaan kysymykseeni; vaikka haen erilaista naista kuin ap, niin ongelmani on pohjimmiltaan sama: en saa naista jollaista haluaisin, ja miehenä ainoa vaihtoehto on pujotella naisten vaatimusten viidakossa ja yrittää valita missä naisten vaatimuksissa parantaa itseään. Mies ei yksinkertaisesti ole valitsijan asemassa, ellei ole joku todella haluttu mies ( jota ainakaan itse en ole, eikä ap:kään vaikuta olevan).
t. 5
Hyvä huomio ja se on varmasti totta, että deittimaailma kannustaa tuollaiseen lähtöasetelmaan molempia sukupuolia. Jos tulee pettymyksiä, niin aletaan etsiä vikoja, jotta voitaisiin korjata vika. Luonnollista, mutta kuten aiemmin kirjoitin, niin syyt voivat ollakin aivan muualla mitä ihminen itse pystyy huomaamaan.
Netissä näköulmien pyytäminenkin voi auttaa, mutta se on kuitenkin eri asia kuin vuorovaikutukseen perehtyneen ammattilaisen kanssa keskustelu. Psykoterapeutithan voivat auttaa meitä ymmärtämään itseämme ja muita paremmin. Eikä se koske vain sinkkuja, vaan kaikkia muitakin. Omaa persoonallisuutta, luonnetta ja käyttäytymistä joutuu jokainen välillä ihmettelemään muiden käyttäytymisestä puhumattakaan.
Siinä vaiheessa, kun itsensä oppii hyväksymään, muuttuvat usein ne huonoina ennen nähdyt piirteet tavallaan arvokkaimmiksi, koska niiden avulla on oppinut niin paljon itsestä ja muista. Tämä oli ainakin oma kokemukseni.
Jos etsit heteronaista, niin luonnollisesti heitä usein viehättää maskuliiniset piirteet. Vaikka omaan makuuni miehellä saa olla paljonkin feminiinisyyttä ja se on positiivistakin joissain tapauksissa, sinulla sitä on vain liikaa. Et ole tarpeeksi vetovoimainen makuuni. Lisäksi joissain asioissa se feminiinisyys on Hot ja joissain Not.
Itse olen ollut aika lailla sitä mitä ap etsii, mutta olen aina ollut kiinnostunut miehekkään näköisistä miehistä. Miehen pitää kuitenkin luonteeltaan olla tasa-arvoinen. Ap:ssakaan ei yhdisty ne halutut piirteet. Outoa haluta liikunnallista naista, jos itse ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin muuten etsimäsi nainen, mutten ole hoikka. Himpun jopa ylipainon puolella.
Tuo sun hakukriteeri on aika tiukka. Ehkä sellaisia naisia ei vaan hurjasti ole?
Mitä hakukriteeriä tarkoitat?
En ole muuten maininnut missään hoikkuutta. Moni vastaajista on sen kyllä maininnut. Keskustelu sujuisi paremmin jos poikkeuksellisesti vastattaisiin sen perusteella mitä kirjoitan eikä sen perusteella mitä vastaaja lukee rivien välistä.
-ap
Vela, normaalipainoinen, kiinnostunut taiteestaja hengellisyydestä, ei kannata perinteisiä sukupuolirooleja...
Siis se mitä alkuviestissäsi listasit.
Vai riittääkö, että nainen täyttäisi tuon listan ominaisuuksita vain yhden? Eli ihan vaikka vaan olisi normalipainoinen, mutta haluaisi lapsia ja perinteiset sukupuoliroolit?
Olen kaikkea, mitä etsit, paitsi normaalipainoinen. Olen hyvässä aerobisessa kunnossa, liikun monta kertaa viikossa ja kroppani on selkeä tiimalasi.
Pidän naisista ja joistakin harvoista feminiinisistä miehistä. Edellinen mieskumppanini on minua pienempi. Nyt olen suhteessa naisen kanssa.
Olen luovan alan yksinyrittäjä ja viihdyn suuresti elämässäni ja työssäni. En ikinä alkaisi suhteeseen, jossa minun pitäisi niukistella tai katsella kumppanin asketismia.
Ei noissa sun kriteereissä ollut mitään vikaa. Mutta se mikä vika sussa on, että kirjoitat vauvapalstalle naisettomuudestasi. Se olisi mulle täysin turn off. Jos tänne alentuu mies valittamaan, niin se kertoo ihmisestä paljon. Ei jatkoon.
Liikunnalliset naiset pitävät liikunnallisista miehistä. Ap ei ilmeisesti ole sellainen. Se, että normaalipainoisetkaan ei kiinnostu kuvastaa myös, että lihaksia ei löydy.