Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja? Lapsi vuoroviikolla "väärässä" kodissa
07.01.2021 |
Olisiko mitään neuvoja tilanteessa, jossa lapsi lähes päivittäin menee minun viikolla koulusta toisen vanhemman kotiin. Meillä siis viikko-viikko järjestely. Lapsi menee lähes aina koulusta toiseen kotiin.
Syyt tähän on aika selkeät. Meillä on toistaiseksi kielletty erään pelin pelaaminen, siihen liittyneen valehtelun vuoksi. Toisessa kodissa sitä annetaan pelata. Samoin siellä on vuorotyötä, eli lapsi saa vapaasti syödä kaikki herkut kaapista, sotkea ja syödä ruuaksi pelkkää leipää, kun vanhempi ei ole kotona. Ja olla ruudulla koko illan.
Rasittaa toistakin vanhempaa, kun lapsi syö sitten iltapäivällä siellä ja tekee tuhojaan, jos on yksin. Eikä tietenkään voi siellä kotonaan vaikka välillä bilettää, kun ei voi tietää pamahtaako lapsi paikalle. Vuorotyössä kuitenkin välillä on pakko vaihtaa vapaalle outoihin aikoihin. Samoin hän ottaa työvuoroja vähemmän ja aamuja lapsen viikolla ja enemmän silloin kun lapsi on meillä.
Eikä tietenkään se toinen vanhempi voi tietää meillä sovituista asioista, että jos on joku meno tai on sovittu yhdessä luettavan kokeisiin tai vastaavaa.
Kuitenkin molemmat paikat on lapsen koteja eikä haluta, että lapsesta tuntuu, ettei ole tervetullut omaan kotiinsa.
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12-vuotiaalla on oikeus päättää myös itse asumisestaan. En asuisi ap:n luona jos olisin 12-vuotias.
Ap:lla ei myöskään ole oikeutta määrätä lapsen toista huoltajaa noudattamaan omia sääntöjään.
Eiköhän ongelma ollut molempien huoltajien? Myös sen jonka ruuat syödään ja koti sotketaan.
Jos olisin ap:n lapsen toinen vanhempi, viis veisaisin ap:n marinasta. Selvästi heillä on eri näkemykset ja oma näkemykseni esiteinin vanhemmuudesta on hyvin toisenlainen kuin ap:n. Ap ei voi päsmäröidä toisen kodissa ja se häntä tuntuu harmittavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tehdä asioista vielä vaikeampaa, kun voi joustaa. Kuulin läheiseltä hänen sukulaisensa kahdesta lapsesta , jotka ovat pääosin äidillään, mutta ovat myös paljon isällään ja lisäksi molempien vanhempien mummoloissa.
Ja tosiaan kaikissa noissa on eri tavat ja sääntönsä. On ihan normaalia ja lapset tietävät ja ovat sopeutuneet. Lapset iältään 8 - 10v. Eikä ole muodostunut mitään suosikkia silti, vaikka joissain on " vapaampaa".
No onko siellä pakko olla jotakin herkkuja aina saatavilla? Sano isälle, että herkut pois kaapeista ja sillä selvä. Aika pienellä asialla saa tämänkin ratkaistua. Ehkä ei sitten ole enää niin kova veto sinne aina koulun jälkeen, kun ei ole ne herkut siellä houkuttelemassa. Ja ruutuaika, jonka voi kuitenkin käyttää milloin tahansa. Ruutuaika on vakio kuitenkin, eli joka päivä max 2-3 tuntia yhteensä. Ihan parilla pienellä asialla tilanteen saa muutettua. Sinun pitäisi vain jutella sen isän kanssa näistä, että osoittaa lapselle, että olette samoilla linjoilla. Se luo myös turvallisuutta lapselle. Tsemppiä, varmasti kaikki ratkeaa hienosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni aikuinen suostuisi asumaan kahden kodin välillä niin, että muut päättävät milloin saa mennä mihinkin kotiin? Lapset ovat ihmisiä, eivätkä mitään leluja ja koristeita.
Minusta olisi ihanaa, jos minulle sanottaisiin, että elät viikon tuolla ja viikon tuolla. Ja niissä molemmissa paikoissa tekisi minulle ruokaa, ostaisi vaatteet valmiiksi, herättäisi aamulla töihin, hakisi töistä kotiin, varmistaisi etten ole liikaa kännykällä, liikkuisi kanssani, juttelisi päivän asioista, pesisi pyykkini ja siivosi ne kodit. Saisin 6h työpäivän jälkeen vapaasti harrastaa, nähdä kavereita ja tehdä luovia asioita rakastavassa ympäristössä. Mielellään siitä ilosta maksaisin sen hinnan, että jos toiseen paikkaan jäisi lompakko, niin soittaisin etukäteen ja kysyisin voinko tulla hakemaan.
Haluaako joku eronnut pari adoptoida keski-ikäisen tädin?
Sinua ei kuitenkaan kukaan pakota tuohon vasten tahtoasi. Useimmat ihmiset, myös lapset, haluavat myös itse vaikuttaa omaan elämäänsä. Se, että sinä olet mieluummin toisten käskyvallassa, ei tarkoita, että sinulla on oikeus pakottaa muut noudattamaan omia oikkujasi. Vähän niin kuin masokistillakaan ei ole oikeutta ruoskia muita ilman lupaa.
Vierailija kirjoitti:
No onko siellä pakko olla jotakin herkkuja aina saatavilla? Sano isälle, että herkut pois kaapeista ja sillä selvä. Aika pienellä asialla saa tämänkin ratkaistua. Ehkä ei sitten ole enää niin kova veto sinne aina koulun jälkeen, kun ei ole ne herkut siellä houkuttelemassa. Ja ruutuaika, jonka voi kuitenkin käyttää milloin tahansa. Ruutuaika on vakio kuitenkin, eli joka päivä max 2-3 tuntia yhteensä. Ihan parilla pienellä asialla tilanteen saa muutettua. Sinun pitäisi vain jutella sen isän kanssa näistä, että osoittaa lapselle, että olette samoilla linjoilla. Se luo myös turvallisuutta lapselle. Tsemppiä, varmasti kaikki ratkeaa hienosti.
Ap:lle leipä on herkkua. Ei ap:llä ole mitään valtaa komentaa toista vanhempaa eikä hän ole pätevä antamaan ohjeita muille. En itsekään noudattaisi ap:n esiteinille määräämiä, tämän kehitystasoon huonosti sopivia sääntöjä enkä pelikieltoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkujen syönnillä ap tarkoittaa leipää. Ihan järkyttävää nipottamista muutenkin. Esiteini-ikäistä ohjastetaan kuin pikkulasta. Onpa siinä kiva pelata lautapelejä äidin kanssa, kun kyseessä on pakko.
Haloo, teinien tapoihin kuuluu sulkeutua huoneeseen ja vastata yksisanaisesti kuulumisten kyselyyn eikä he halua pelata lautapelejä ja puuhaavat mieluiten omia juttujaan.
Ap:lla tulee rankka aika teinin kanssa kun ei suostu näkemään esiteini-ikäisen kasvua.
Kyllä tuossa aloituksessa lukee ihan suomeksi, että syö herkut ja ruuaksi leipää. Ei kasvava lapsi pelkällä leivällä voi elää, vaikka varmasti itse haluaisi. Meillä ainakin 13v. haluaa pelata lautapelejä, mutta youtubea se vaan katsoisi, jos ruutu aikaa ei rajoita. Ei yksin ole omassa huoneessa, kun ruutu-aika lukko tulee täyteen vaan tulee olkkarin kyselemään mitä tehdään yhdessä. Itse tuon ikäisenä kyllä suurimman osan aikaa vaan luin ja olin yksin, ihmetyttää koska tuolla alkaa se yksin olo kausi, ihmiset on erilaisia.
Lapsi saa koulusta lämpimän ruoan. Ei perheiden tarvitse laittaa päivällistä välttämättä kotona. Leipä on ihan sopivaa ruokaa koulun jälkeen.
Meillä ei ainakaan yksikään lapsi syö kouluruokaa. Yritän kyllä kannustaa, mutta näkkärillä ne siellä menee. Aika vähät ravintoaineet tulisi meidän lapsille, jos aamupala leipä, näkkäriä ja iltapala leipä olisivat ainoat ruuat. Varsinkin kun tuo keskimmäinen ei edes suostu laittamaan mitään päällisiä.
Vai oikein kannustat tuokailemaan koulussa :D Koulussa syöminen on perusjuttu, joka vain tehdään, ilman mitään kannustimia. Joko et ole osannut hommaasi kasvattajana, tai teillä on näitä lumihiutaleita kaikki lapset.
Ketju on mahtava, lapsi on ihminen joka saa itse päättää missä hengaa yksin kaiket päivät, mutta kyllä kouluruokaa pitää pakottaa syömään tai on epäonnistunut kasvattaja :D
Hetken jos AP luki tätä ketjua, niin varmaan omat ongelmat kommunikaatiossa tuntuu näiden kanssa pieneltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkujen syönnillä ap tarkoittaa leipää. Ihan järkyttävää nipottamista muutenkin. Esiteini-ikäistä ohjastetaan kuin pikkulasta. Onpa siinä kiva pelata lautapelejä äidin kanssa, kun kyseessä on pakko.
Haloo, teinien tapoihin kuuluu sulkeutua huoneeseen ja vastata yksisanaisesti kuulumisten kyselyyn eikä he halua pelata lautapelejä ja puuhaavat mieluiten omia juttujaan.
Ap:lla tulee rankka aika teinin kanssa kun ei suostu näkemään esiteini-ikäisen kasvua.
Kyllä tuossa aloituksessa lukee ihan suomeksi, että syö herkut ja ruuaksi leipää. Ei kasvava lapsi pelkällä leivällä voi elää, vaikka varmasti itse haluaisi. Meillä ainakin 13v. haluaa pelata lautapelejä, mutta youtubea se vaan katsoisi, jos ruutu aikaa ei rajoita. Ei yksin ole omassa huoneessa, kun ruutu-aika lukko tulee täyteen vaan tulee olkkarin kyselemään mitä tehdään yhdessä. Itse tuon ikäisenä kyllä suurimman osan aikaa vaan luin ja olin yksin, ihmetyttää koska tuolla alkaa se yksin olo kausi, ihmiset on erilaisia.
Lapsi saa koulusta lämpimän ruoan. Ei perheiden tarvitse laittaa päivällistä välttämättä kotona. Leipä on ihan sopivaa ruokaa koulun jälkeen.
Meillä ei ainakaan yksikään lapsi syö kouluruokaa. Yritän kyllä kannustaa, mutta näkkärillä ne siellä menee. Aika vähät ravintoaineet tulisi meidän lapsille, jos aamupala leipä, näkkäriä ja iltapala leipä olisivat ainoat ruuat. Varsinkin kun tuo keskimmäinen ei edes suostu laittamaan mitään päällisiä.
Vai oikein kannustat tuokailemaan koulussa :D Koulussa syöminen on perusjuttu, joka vain tehdään, ilman mitään kannustimia. Joko et ole osannut hommaasi kasvattajana, tai teillä on näitä lumihiutaleita kaikki lapset.
Ketju on mahtava, lapsi on ihminen joka saa itse päättää missä hengaa yksin kaiket päivät, mutta kyllä kouluruokaa pitää pakottaa syömään tai on epäonnistunut kasvattaja :D
Hetken jos AP luki tätä ketjua, niin varmaan omat ongelmat kommunikaatiossa tuntuu näiden kanssa pieneltä.
Kukaan ei puhunut kouluruokapakosta. Päästäsi keksit sen. Puhuttiin vain siitä, että järkevästi kasvatetut lapset yleensä syö sen kouluruuan. Ei siihen mitään pakkoja kaivata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perusasioihin kuuluu, että lapsi menee sinne johon sillä viikolla kuuluu sovitusti mennä. Sehän pitää teitä ihan pelleinä ja tekee mitä haluaa. Jos mun lapsi olisi tullut samassa iässä isäviikkoina koulusta mun luo, olisi tullut aika monta kertaa paikalle niin että eka näky ovella olisi ollut rakastajani pää pimpissäni. Ei mitään asiaa sopimatta "väärään kotiin". Ei lapsi päätä mihin milloinkin menee, hätätilanteet ym on erikseen mutta silloin soitetaan puhelimella eikä vain marssita mässyttämään sipsiä koko iltapäiväksi jonnekin. Rajat kuntoon, sopimuksen täytyy pitää, järkihän tuossa menisi.
Lapsi nyt 15v ja asioista on aina puhuttu ja sovittu ja tietää hyvin, että toiseen kotiin ei mennä soittamatta kun vuorotyövanhempi voi olla nukkumassa tai minä saatan tehdä töitä kotona - ja myös panna pelkäämättä että lapsi tulee kesken kaiken kotiin kun pitäisi olla muualla - sekä lapsen että vanhempien oikeus on olla rauhassa kotonaan ja kaikki tietävät että mihinkään ei marssita karmit kaulassa jos muusta on sovittu. Kotiin saa toki aina tulla mutta lapsen pitää oppia hahmottamaan että jos suunnitelmiin tulee muutos, siitä soitetaan puhelimella ensin.
Sori nyt mutta ei jumala
uta! Ilmloitteletko itsekin lapsellesi sitten kotiintulemisesi puhelimella etukäteen, jos kerran kaikille kuuluu rauha omaan kotiin?
Entäs miten ydinperheissä? Saako lapsi siellä tulla kotiin ilman että täytyy ilmoitella tulostaan etukäteen?
Lpaselle voi ihan hyvin sanoa että tällä viikolla tulet kotiin, etkä mene toiselle vanhemmalle koska hän ei ole kotona, ja minä olen. Että asia on sovittu näin aikusiten kanssa. Ei mitään ihmeen soitteluita varmistuakseen ettei näe äitiään vieraan miehen kanssa seksitouhuissa jos ei muista ilmoittaa tulosta.
Minä pääsen kotiin kolmelta. Jos en ole ennen neljää kotona, niin todellakin ilmoitan koko perheelle missä olen ja koska tulen kotiin. Tuo on kohteliasta käytöstä. Samoin, jos vaikka sairastun ja tulen yllättäen aiemmin, niin ilmoitan. Mulla on teini-ikäinen poika, voisi tulla epämiellyttäviä tilanteita jos yllättävään aikaan tumpsahtaisi kotiin...
Kenelle sen lapsen pitää ilmoitella? Muistaa kenelle ilmoittaa, isälle vai äidille, että kuka minusta nyt on vastuussa tänä päivänä, isä vai äiti? Tottakai pitää ilmoittaa jos on sovitttu että kotiin tullaan, ja sitten jostain syystä ei tullakaan, mutta että panemisen takia pitää lapsen soitella ennen kuin avaa kotioven niin huhhuh, jos teillä tuollaista on niin en ihmettele että lapsella on ongelmia!
Meillä on yhteinen chatti, jossa kerrotaan. Ja eiköhän useimmissa perheissa 12vuotiaan pidä kertoa menemistään. Asuttiin millaisessa perheessä tahansa.
Ei, todellakaan useimmissa perheissä ei lasten tarvitse kysyä lupaa mistään helvetin chatista, ennen kuin saavat tulla kotiinsa!
Miksi te edes hankitte lapsia?
Ilmeisesti täällä on monille ihan normaalia, että lapsi katsoo mitä on ruokana, tuhahtaa ja menee syömään leipää? Ja pikkulapsille kyllä opetetaan vihannesten syöntiä, mutta teinin ei tarvitse, koska hän on teini? En edes ole pitänyt itseäni minään natsina, mutta kyllä minä oikeasti suuttuisin, jos tekemäni ihan tavallinen ruoka ei kelpaisi vaan lapsi etsisi itselleen muuta! Ja kyllä, meillä on kaksi teiniä, joista ensimmäinen on erityislapsi ja "valitse taistelusi" on minulle tuttua kauraa. Sitten ihmetellään, kun vanhemmuus on vähän hukassa ja teinit lihovat. Ja joka perheessä syödään tavallista kotiruokaa (paitsi lapset), joten kyllä vika on jossain muualla, ehkä ravitsemussuosituksissa. No jokaisella on omat erikoisuutensa ja vaikeutensa, mutta ei se nyt minusta normaalia ja tavallista ole, että lapset saavat itse päättää kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onko siellä pakko olla jotakin herkkuja aina saatavilla? Sano isälle, että herkut pois kaapeista ja sillä selvä. Aika pienellä asialla saa tämänkin ratkaistua. Ehkä ei sitten ole enää niin kova veto sinne aina koulun jälkeen, kun ei ole ne herkut siellä houkuttelemassa. Ja ruutuaika, jonka voi kuitenkin käyttää milloin tahansa. Ruutuaika on vakio kuitenkin, eli joka päivä max 2-3 tuntia yhteensä. Ihan parilla pienellä asialla tilanteen saa muutettua. Sinun pitäisi vain jutella sen isän kanssa näistä, että osoittaa lapselle, että olette samoilla linjoilla. Se luo myös turvallisuutta lapselle. Tsemppiä, varmasti kaikki ratkeaa hienosti.
Ei kukaan valitettavasti voi sanoa mitä ruokia voi toisten kaapeissa olla. Meillä ainakin pääsee youtubeen telkkarilla kun, eikä mitään ruutuaikoja saa siihen. Mutta kiva, että täällä joukossa oli mukava ja asiallinen hyvä kommentti! Meillä on ihan tässä ydinperheessä ap:n ongelmien kaltaisia haasteita.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet kieltänyt jonkun pelin pelaamisen kokonaan? Ja vielä määräämättömäksi ajaksi. En minäkään haluaisi asua tuollaisessa kodissa.
Miten leivän syöminen voi olla ongelma? Ei siis energiajuomien, karkin tai pullan. Kuulostat nipottajalta.
Meillä lapset saa pelata kaikkia ikätasolle sopivia pelejä enkä anna mitään rangaistuksia jotka on voimassa "toistaiseksi". 12-vuotias ei ole mikään pikkulapsi muutenkaan, joten tuollainen kyttääminen alkaa olla tuhoon tuomittua muutenkin.
Et siis valvo 12-vuotiasta enää mitenkään, ja annat pelata kaikkea rajattomasti?
Joo-o, tämän tyylin tuloksia nähdään sitten esimerkiksi Koskelassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti täällä on monille ihan normaalia, että lapsi katsoo mitä on ruokana, tuhahtaa ja menee syömään leipää? Ja pikkulapsille kyllä opetetaan vihannesten syöntiä, mutta teinin ei tarvitse, koska hän on teini? En edes ole pitänyt itseäni minään natsina, mutta kyllä minä oikeasti suuttuisin, jos tekemäni ihan tavallinen ruoka ei kelpaisi vaan lapsi etsisi itselleen muuta! Ja kyllä, meillä on kaksi teiniä, joista ensimmäinen on erityislapsi ja "valitse taistelusi" on minulle tuttua kauraa. Sitten ihmetellään, kun vanhemmuus on vähän hukassa ja teinit lihovat. Ja joka perheessä syödään tavallista kotiruokaa (paitsi lapset), joten kyllä vika on jossain muualla, ehkä ravitsemussuosituksissa. No jokaisella on omat erikoisuutensa ja vaikeutensa, mutta ei se nyt minusta normaalia ja tavallista ole, että lapset saavat itse päättää kaiken.
Minä olin se, joka kirjoitti vihanneksista. Minä kannustan lapsia syömään vihanneksia, mutta mitään pakotusta ei ole. Tällä menetelmällä syövät vähintään jonkin verran joka aterialla. Jos tuossa iässä pitää pakottaa, on homma mennyt pieleen kauan sitten.
Meillä on nirso teini joka ei kaikista ruuista tykkää. Yleensä syö kuitenkin inhokkiaankin vähän, mutta ei todellakaan niin paljon kuin yleensä. En pakota enkä suutu, jos ottaa leipää sitten senkin edestä.
En usko pakkoon, ei aikuisetkaan syö useinkaan kaikkia ruokia yhtä mielellään tai ota yhtä isoa annosta lempiruokaa tai inhoamaansa ruokaa. Miksi teinin pitäisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perusasioihin kuuluu, että lapsi menee sinne johon sillä viikolla kuuluu sovitusti mennä. Sehän pitää teitä ihan pelleinä ja tekee mitä haluaa. Jos mun lapsi olisi tullut samassa iässä isäviikkoina koulusta mun luo, olisi tullut aika monta kertaa paikalle niin että eka näky ovella olisi ollut rakastajani pää pimpissäni. Ei mitään asiaa sopimatta "väärään kotiin". Ei lapsi päätä mihin milloinkin menee, hätätilanteet ym on erikseen mutta silloin soitetaan puhelimella eikä vain marssita mässyttämään sipsiä koko iltapäiväksi jonnekin. Rajat kuntoon, sopimuksen täytyy pitää, järkihän tuossa menisi.
Lapsi nyt 15v ja asioista on aina puhuttu ja sovittu ja tietää hyvin, että toiseen kotiin ei mennä soittamatta kun vuorotyövanhempi voi olla nukkumassa tai minä saatan tehdä töitä kotona - ja myös panna pelkäämättä että lapsi tulee kesken kaiken kotiin kun pitäisi olla muualla - sekä lapsen että vanhempien oikeus on olla rauhassa kotonaan ja kaikki tietävät että mihinkään ei marssita karmit kaulassa jos muusta on sovittu. Kotiin saa toki aina tulla mutta lapsen pitää oppia hahmottamaan että jos suunnitelmiin tulee muutos, siitä soitetaan puhelimella ensin.
Sori nyt mutta ei jumala
uta! Ilmloitteletko itsekin lapsellesi sitten kotiintulemisesi puhelimella etukäteen, jos kerran kaikille kuuluu rauha omaan kotiin?
Entäs miten ydinperheissä? Saako lapsi siellä tulla kotiin ilman että täytyy ilmoitella tulostaan etukäteen?
Lpaselle voi ihan hyvin sanoa että tällä viikolla tulet kotiin, etkä mene toiselle vanhemmalle koska hän ei ole kotona, ja minä olen. Että asia on sovittu näin aikusiten kanssa. Ei mitään ihmeen soitteluita varmistuakseen ettei näe äitiään vieraan miehen kanssa seksitouhuissa jos ei muista ilmoittaa tulosta.
Minä pääsen kotiin kolmelta. Jos en ole ennen neljää kotona, niin todellakin ilmoitan koko perheelle missä olen ja koska tulen kotiin. Tuo on kohteliasta käytöstä. Samoin, jos vaikka sairastun ja tulen yllättäen aiemmin, niin ilmoitan. Mulla on teini-ikäinen poika, voisi tulla epämiellyttäviä tilanteita jos yllättävään aikaan tumpsahtaisi kotiin...
Kenelle sen lapsen pitää ilmoitella? Muistaa kenelle ilmoittaa, isälle vai äidille, että kuka minusta nyt on vastuussa tänä päivänä, isä vai äiti? Tottakai pitää ilmoittaa jos on sovitttu että kotiin tullaan, ja sitten jostain syystä ei tullakaan, mutta että panemisen takia pitää lapsen soitella ennen kuin avaa kotioven niin huhhuh, jos teillä tuollaista on niin en ihmettele että lapsella on ongelmia!
Meillä on yhteinen chatti, jossa kerrotaan. Ja eiköhän useimmissa perheissa 12vuotiaan pidä kertoa menemistään. Asuttiin millaisessa perheessä tahansa.
Ei, todellakaan useimmissa perheissä ei lasten tarvitse kysyä lupaa mistään helvetin chatista, ennen kuin saavat tulla kotiinsa!
Miksi te edes hankitte lapsia?
Kyllä useimmissa minun tuntemissa perheissa lapset kertovat jos aikovat koulun jälkeen mennä johonkin mitä ei ole ennalta sovittu. Tässä tapauksessa siis ap odottaa lasta kotiin kolmelta, mutta lapsi on muualla. Hän huolestuu.
Samoin, jos lapsi on yökylässä kaverilla ja haluaakin tulla kotiin, niin tapana on soittaa tai laittaa viestiä etukäteen, niin ei vanhemmat ole kännissä/panemassa/muualla kun lapsi tulee kotiin. Jos meillä on sovittu, että lapsi on kaverilla, niin usein mennään itsekin johonkin ja ollaan myöhään. Lapsi huolestuisi jos tulee ilmoittamatta tyhjään kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
12-vuotiaalla on oikeus päättää myös itse asumisestaan. En asuisi ap:n luona jos olisin 12-vuotias.
Ap:lla ei myöskään ole oikeutta määrätä lapsen toista huoltajaa noudattamaan omia sääntöjään.
Niinpä, varmasti kaikki pennut asuisivat siellä missä on kivaa, eli tässä tapauksessa tyhjässä kodissa syömässä kaikki herkut ja pelaamassa.
Onhan se kamala olla sellaisessa kodissa, jossa on vanhempi paikalla, ei saa pelata koko ajan ja pitää syödäkin ns. kunnon ruokaa.
Ja sit ihmetellään mistä niitä "oireilevia" lapsia tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos sopisitte että molemmissa kodeissa on samat säännöt? Sitä peliä ei saa pelata kummassakaan kodissa, kummassakan kodissa ei saa sotkea eikä syödä herkkuja, ja jos sillä toisella on vapaa viikko, niin sinne ei ole menemistä? Auttaisiko yhtään mitään? :)
Miksi ne pitäisi olla sitten juuri ne ap:n säännöt? Sotkemisen ymmärrän, mutta pelin pelaaminen ja herkkujen syönti ei ole mitään kauheita asioita. Melkein jokainen tämän päivän nuori pelaa ja syö herkkuja.
Ja seuraukset näkyy kaikenlaisena "oirehtimisena".
Ap sentään yrittää kasvattaa lastaan, mutta se ei näemmä ole enää muodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet kieltänyt jonkun pelin pelaamisen kokonaan? Ja vielä määräämättömäksi ajaksi. En minäkään haluaisi asua tuollaisessa kodissa.
Miten leivän syöminen voi olla ongelma? Ei siis energiajuomien, karkin tai pullan. Kuulostat nipottajalta.
Meillä lapset saa pelata kaikkia ikätasolle sopivia pelejä enkä anna mitään rangaistuksia jotka on voimassa "toistaiseksi". 12-vuotias ei ole mikään pikkulapsi muutenkaan, joten tuollainen kyttääminen alkaa olla tuhoon tuomittua muutenkin.
Et siis valvo 12-vuotiasta enää mitenkään, ja annat pelata kaikkea rajattomasti?
Joo-o, tämän tyylin tuloksia nähdään sitten esimerkiksi Koskelassa.
Varsinainen vuoden riman alitus tuo kommenttisi ja täysin asiaton.
Ja vielä täyttä lukutaidon puutetta. Ap on kieltänyt jonkun pelin kokonaan määrättömäksi ajaksi. Se on mielivaltaista ja epäreilua. Kukaan ei puhunut, että öisin pitäisi pelata tai ettei siihen pitäisi puuttua.
Kertokaa lapselle nuo syyt, miksi ei voi mennä toiselle ja syödä mitä haluaa. Kyllä tuon ikäisen tulee ymmärtää, että ruuat ostetaan tiettyyn talouteen, ei kaikkialle ja kaikki ei ole vain hänelle
Kyllä 12 vuotiaan kanssa voi jo keskustella asiasta. Kerro hänelle selkeästi ne ongelmat, mitä tästä "väärään" kotiin menemisestä aiheutuu. Kuten ruokajuttu, että siellä, mihin hänen on sovittu menevän, menee ruokaa pilalle, jos hän ei ole sitä syömässä. Ja siitäkin voitte hänelle kertoa, kuinka se on taloudellisestikin epäreilua, jos toinen joutuu ostamaan hänelle enemmän ruokaa kuin toinen.
Myös suunnitelmien epäonnistuminen on oikea ongelma, josta lapselle voi hyvin kertoa. Eli niille viikoille, jolloin lapsi on paikalla, suunnitellaan sellaista tekemistä, johon lapsi voi osallistua, ja silloin, kun lapsi ei ole paikalla, suunnitellaan aikuisten tekemistä. Silloin voi kummallakin vanhemmalla peruuntua suunnitelmia, jos lapsi on eri paikassa, kuin oli sovittu.
Kolmas juttu, mitä esiteini ei varmasti ole tullut ajatelleeksi. Jos hän menee satunnaisesti kumman tahansa vanhemman luokse, ja kerran sattuukin jotain, että hän ei pääsekään kummankaan vanhemman luokse. Kumpikin vanhempi luulee, että lapsi on toisen vanhemman luona, eikä ala edes etsimään häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu aika 50-lukulaisilta nämä ehdotukset, että avaimet pois ja porsas ajetaan kotiin kunnes menee jakeluun. Tuolla tavallako se lapsi oppii suunnitelmallisuutta, huomaavaisuutta ja vastuuntottoa?
Ymmärrättehän, että tuon ikäisellä lapsella alkaa olla jo murrosikäisen salaisuuksia, huolia ja stressiä. Jos nyt pilaa luottamuksellisen suhteen häneen niin aika todennäköisesti alkaa sitten pitää salassa sellaiset asiat, joita ei kotona hyväksytä. Merkkejä sellaisesta välttelevästä käytöksestä alkaa jo olla.
EIköhän olisi paras nyt äkkiä miettiä, että mistä tuo johtuu. Onko peliaddiktio pääsyy? Saako siellä ap:n kodissa omaa tilaa ollenkaan, vai pitääkö olla koko ilta tentattavana? Onko hyväksyvä ilmapiiri, vai tulee usein huutia?
Joka tapauksessa pitää sen toisen kodin kanssa sopia, että joko peliä saa pelata jollain säännöillä molemmissa paikoissa, tai sitten ei ollenkaan - aikuisten päätettävä keskenään.
Lapsi välttelee kuin ruttoa mitään negatiivisia asioita. Valehtelee ja huijaa, ettei vaan tulisi jotkut pikkujututkaan ilmi. En ymmärrä miksi, aina yritetty normaalisti keskustella asioita auki. Näistä asioista puhuttaessa myös sulkeutuu kuoreensa paljon. Yritän sitten aina, kun huomaan vastakkaista käytöstä kehua ja kannustaa rehellisyyteen. Kivoista jutuista puhuu kyllä, kun puhetuulelle sattuu.
Hän myös helposti jumiutuu johonkin ajatukseen tai juttuun ja haluaa tehdä ainoastaan sitä. Tässä on varmaan isoin kasvatuksellinen ero, minun mielestä pitää jonkun verran tehdä muitakin juttuja, kun taas toinen vanhempi antaa helpommin vain jumahtaa yhden asian pariin. Minun luona siis pitää hoitaa myös kotitöitä, syödä yhdessä, ulkoilla (tai sisäillä, silloin kun juttu oli ulkona), nähdä kavereita, lukea ja pelata yhdessä lautapelejä. Näin varsinkin nyt, kun tuo juttu tuntuu olevan pelit ja youtube, jatkuva istuminen kuitenkin vaikuttaa myös terveyteen. Karkeasti sanottuna lauantain 12 tunnista voi 6-8 tuntia tehdä sitä yhtä asiaa ja loput muita juttuja. Toki elämässä ei mene mikään tuolla kaavalla, mutta noin suurinpiirtein. Helpompaahan se minulle on, kun lasta ei tarvitsisi nähdä koko viikolla, jos antaisi vaan pelata ja syödä leipää ruudun ääressä, mutta kuitenkin haluan olla osa hänen elämäänsä ja että oppii näitä ihmisenä olemisen perusasioita.
Vaikeaa on sellaisen rakastavan ja ymmärtäväisen kasvuympäristön haluavalle laittaa rajoja. Uskon, että toinen vanhempi on samoilla linjoilla, ei halua liian tiukoilla säännöillä vieraannuttaa lasta, varsinkin kun on tuollainen sulkeutuvaisuuteen taipuva. Mutta toisaalta nähdään molemmat, että lapsi vaan hyväksikäyttää tilannetta.
Tuli mieleen kun mainitsit tuon jumiutumisen että voisiko lapsella olla vähän autismipiirteisyyttä?? Voi hyvinkin ns näkyä vasta varhaisteinin tai teinin käytöksessä.
Meillä on yhteinen chatti, jossa kerrotaan. Ja eiköhän useimmissa perheissa 12vuotiaan pidä kertoa menemistään. Asuttiin millaisessa perheessä tahansa.