Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja? Lapsi vuoroviikolla "väärässä" kodissa
07.01.2021 |
Olisiko mitään neuvoja tilanteessa, jossa lapsi lähes päivittäin menee minun viikolla koulusta toisen vanhemman kotiin. Meillä siis viikko-viikko järjestely. Lapsi menee lähes aina koulusta toiseen kotiin.
Syyt tähän on aika selkeät. Meillä on toistaiseksi kielletty erään pelin pelaaminen, siihen liittyneen valehtelun vuoksi. Toisessa kodissa sitä annetaan pelata. Samoin siellä on vuorotyötä, eli lapsi saa vapaasti syödä kaikki herkut kaapista, sotkea ja syödä ruuaksi pelkkää leipää, kun vanhempi ei ole kotona. Ja olla ruudulla koko illan.
Rasittaa toistakin vanhempaa, kun lapsi syö sitten iltapäivällä siellä ja tekee tuhojaan, jos on yksin. Eikä tietenkään voi siellä kotonaan vaikka välillä bilettää, kun ei voi tietää pamahtaako lapsi paikalle. Vuorotyössä kuitenkin välillä on pakko vaihtaa vapaalle outoihin aikoihin. Samoin hän ottaa työvuoroja vähemmän ja aamuja lapsen viikolla ja enemmän silloin kun lapsi on meillä.
Eikä tietenkään se toinen vanhempi voi tietää meillä sovituista asioista, että jos on joku meno tai on sovittu yhdessä luettavan kokeisiin tai vastaavaa.
Kuitenkin molemmat paikat on lapsen koteja eikä haluta, että lapsesta tuntuu, ettei ole tervetullut omaan kotiinsa.
Kommentit (153)
Tuohan on selvä juttu. " lapsi on tervetullut molempiin koteihin milloin vain" tarkoittaa käytännössä että olette siirtäneet lapselle itselleen vastuun hänen elämästä. Ei lapsi mene rikki siitä että hänelle laitetaan rajat ja sanotaan ei. Tuosta lässynlässyn- touhusta menee. Ja kyllä on munatonta touhua ettei vanhempi voi elää omaa aikuista elämäänsä kun pitää olla varpaillaan sen edessä mikä lasta milloinkin huvittaa. Kasvakaa aikuisiksi, ottakaa valta pois lapselta ja kantakaa itse vastuu. Lapsen ei kuulu saada päättää tuolla tavoin, jos siitä on noin paljon haittaa. Rajat on lapsen turva, tuo on vastuutonta vanhemmuutta. 12v ei todellakaan voi päättää vanhempiensa elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh, tulipa taas vauva.fimäinen ketju tästäkin. Kiitos kaikille asiaan osallistuneille.
Muutama täsmennys kiinnostuneille:
Asia vaivaa meitä molempia vanhempia, yhdessä yritämme selvittää asiaa lapsen kanssa. Ei ole kyse siitä, että asia vaivaisi vain minua tai että haluan meidän säännöt heillekin.
Lapsi on huono syömään, lähempänä alipainoa, niin tarvittavia ravintoaineita ei pelkästään leivästä saa ja vaikka moni palstalla tuntuu olevan sitä mieltä, että lapset saa syödä mitä haluaa, niin meillä kyllä tarjotaan monipuolista ravitsevaa ruokaa. Pyrin kyllä tekemään lapsenkin mielestä hyvää, mutta toisen vanhemman karkit on parempia. Uskon että hän syö myös toisella vanhemmalla ihan kunnon ruokaa. Mutta epäilen, kokemuksesta, ettei se toinen vanhempi syö mitenkään terveellisesti silloin kun lapsi ei ole paikalla.
Ja tosiaan sama tilanne kuin jollain kommentoijalla, että kun ruudut sammuu, niin lapsi kaivautuu kolostaan kyselemään pelaamaan lautapelejä tai piirtämään tai lukemaan. Ei vielä siinä mörökölli teini-iässä.
Ja vaikka miten tulevaisuudessa lapsi vastaisi kaikkiin kysymyksiin puolen tavun urahduksilla, en ikinä lakkaa utelemasta mitä hänelle kuuluu. Minua kiinnostaa ja hänen pitää tuntea, että vanhempia kiinnostaa hänen elämä ja asiat, vaikka sitten päättäisi niistä olla puhumatta.
Peli on kaikilta palstoilta tuttu fortnite, yllättäen. Ja lapsi säännönmukaisesköti valehteli lukeneensa ja tehneensä äidinkielen rästitehtäviä. Meinaa jäädä luokalleen, jos ei siinä paranna osaamistaan. Lapsen kanssa yhdessä sovimme, lapsen ehdotuksesta, tästä pelistä, jos hoitaa hommat. Lapselta kyseltiin päivittäin onko tehty, tarvitseeko apua jne. Aina kaikki oli hyvin. Sitten selvisi, ettei olekaan. Nyt se on pannassa toistaiseksi, kunnes opettajalta tulee parempaa palautetta. Luultavasti menee kieltoon myös toisella vanhemmalla, jos tuo minun viikolla heille meno ei lopu. Taas tänään keskusteltiin tästä ja puhuttaessa lapsi tuntuu tajuavan, mutta käytös jatkuvasti erilaista.
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, tulipa taas vauva.fimäinen ketju tästäkin. Kiitos kaikille asiaan osallistuneille.
Muutama täsmennys kiinnostuneille:
Asia vaivaa meitä molempia vanhempia, yhdessä yritämme selvittää asiaa lapsen kanssa. Ei ole kyse siitä, että asia vaivaisi vain minua tai että haluan meidän säännöt heillekin.Lapsi on huono syömään, lähempänä alipainoa, niin tarvittavia ravintoaineita ei pelkästään leivästä saa ja vaikka moni palstalla tuntuu olevan sitä mieltä, että lapset saa syödä mitä haluaa, niin meillä kyllä tarjotaan monipuolista ravitsevaa ruokaa. Pyrin kyllä tekemään lapsenkin mielestä hyvää, mutta toisen vanhemman karkit on parempia. Uskon että hän syö myös toisella vanhemmalla ihan kunnon ruokaa. Mutta epäilen, kokemuksesta, ettei se toinen vanhempi syö mitenkään terveellisesti silloin kun lapsi ei ole paikalla.
Ja tosiaan sama tilanne kuin jollain kommentoijalla, että kun ruudut sammuu, niin lapsi kaivautuu kolostaan kyselemään pelaamaan lautapelejä tai piirtämään tai lukemaan. Ei vielä siinä mörökölli teini-iässä.
Ja vaikka miten tulevaisuudessa lapsi vastaisi kaikkiin kysymyksiin puolen tavun urahduksilla, en ikinä lakkaa utelemasta mitä hänelle kuuluu. Minua kiinnostaa ja hänen pitää tuntea, että vanhempia kiinnostaa hänen elämä ja asiat, vaikka sitten päättäisi niistä olla puhumatta.
Peli on kaikilta palstoilta tuttu fortnite, yllättäen. Ja lapsi säännönmukaisesköti valehteli lukeneensa ja tehneensä äidinkielen rästitehtäviä. Meinaa jäädä luokalleen, jos ei siinä paranna osaamistaan. Lapsen kanssa yhdessä sovimme, lapsen ehdotuksesta, tästä pelistä, jos hoitaa hommat. Lapselta kyseltiin päivittäin onko tehty, tarvitseeko apua jne. Aina kaikki oli hyvin. Sitten selvisi, ettei olekaan. Nyt se on pannassa toistaiseksi, kunnes opettajalta tulee parempaa palautetta. Luultavasti menee kieltoon myös toisella vanhemmalla, jos tuo minun viikolla heille meno ei lopu. Taas tänään keskusteltiin tästä ja puhuttaessa lapsi tuntuu tajuavan, mutta käytös jatkuvasti erilaista.
Niin AP oli kirjoitti tämän vuodatuksen.
En lukenut kaikkea, koska jo nyt koholla oleva verenpaineeni nousisi luoteeseen.
Kyllä pitää olla se bilevillityksen hurma kovaa, että lapset laitetaan tähän naurettavaan viikko-viikkoon.
Omaa aikaa? Biletystä??
Jos vaan ihan toinen vanhempi alkaisi olla vanhempi ja muistaa olevansa VANHEMPI.
Mietipä, jos sun pitäs viikoittain muuttaa paikasta A paikkaan B.
Ottaa kaikki tarvitsemasi tavarat mukaan.
Olisko kivaa? Eestaas!
Joka viikko!
IKINÄ en olisi sallinut tätä pa--aa lapseni elämään.
Onnekseni kukaan ei ole koskaan sitä vaatinut.
Joka toinen viikonloppu ja sillä hyvä!
Jos halua tai tarve muutenkin, sitten toisen vanhemman luo, mutta ei missään nimessä mitään viiiikkoviiiiiiiiikko -typeryyksiä!
Menkää, vanhemmat, itseenne.
Miettikää, mitä jälkikasvu tarvitsee.
HUOH.
Minusta tuo, että lapselta otetaan kotiavaimet pois, ei ole ratkaisu. Se on sairasta. Mieti, jos sinulta otettaisiin kotiavaimet pois? Molemmat kodit on lapsen koteja ja molempiin pitää saada mennä koska haluaa.
Joku sipsipussin syöminen ja pelin pelaaminen on tuon suhteen sivuseikka.
Juttelette lapsen kanssa. Mutta kyllä se on ihan normaalia, että tuon ikäinen mussuttaa herkut, jos niitä on kaapissa.
Ja jos siellä kotona on joku muu sen oman vanhemman seurana, sen kanssa täytyy sit vaan oppia elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo totta. Ihmiset, kun eroaa, niin se lapsi ei päätä millon se on missäkin. Vaan te aikuiset! Te ette ole enää perhe. Kummallakin on oikeasti vapaata sillon, kun lapsi on toisessa paikassa. Lapsella on hyvä olla samat säännöt kummassakin paikassa.
Lapsella on todellakin oikeus päättää olinpaikkansa. Vanhempi ei voi pakottaa lasta sen toisen luo mikäli lapsi ei sinne mennä halua oli syy sitten mikä tahansa. Samoin lapsi voi itse päättää muuttavansa toisen vanhemman luo. Ainoa jonka suostumus tarvitaan on se vanhempi jonka luo hän on menossa.
Lapsi ei todellakaan päätä muutoistaan, eikä vanhempiensa kodeista tai elämästä. Sitten päättää kun asuu omillaan. Äitinä minä päätän edelleen, mitä 17v ja 19v lapseni tekevät minun kodissani. Jos ei yhteiset pelisäännöt sovi, eikä yhteistyö onnistu, voi muuttaa muualle. Missä valta, siellä myös vastuu. Ja 12-vuotiaan ei kuulu kantaa vastuuta perheen tai oman elämänsä isoista päätöksistä. Eikä hänellä näin ollen ole myöskään valtaa. Onnea vaan teille itsekeskeisiä, rajattomia lapsiraukkoja kasvattaville. Kyllä niin edestänne löydätte oman aikuisuutenne puuttumisen.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo, että lapselta otetaan kotiavaimet pois, ei ole ratkaisu. Se on sairasta. Mieti, jos sinulta otettaisiin kotiavaimet pois? Molemmat kodit on lapsen koteja ja molempiin pitää saada mennä koska haluaa.
Joku sipsipussin syöminen ja pelin pelaaminen on tuon suhteen sivuseikka.
Juttelette lapsen kanssa. Mutta kyllä se on ihan normaalia, että tuon ikäinen mussuttaa herkut, jos niitä on kaapissa.
Ja jos siellä kotona on joku muu sen oman vanhemman seurana, sen kanssa täytyy sit vaan oppia elämään.
Ei mun lapset kulje molempiin koteihin koska haluaa. Asiasta sovitaan vanhempien kesken, lasten asiat myös huomioiden. Kyseessä on kaksi eri kotia. Kahden eri kodin elämät ja ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti se sopii toiselle vanhemmalle että lapsi on hänen luonaan. Jos näin todella on "häviölle" jääneellä vanhemmalla ei ole mitään muuta keinoa kuin lastensuojeluilmoitus, joka tulee kysymykseen vain siinä tapauksessa mikäli toinen vanhempi laiminlyö lapsen.
Erovanhempien kannattaa mennä itseensä siinä kun miettii että miksi lapsi viihtyy mielummin toisen osapuolen luona.
Eiköhän tässä tapauksessa ollut aika selkeät syyt saa tehdä mitä tahtoo, ilman valvontaa.
Harva lapsi sillä perusteella arvottaa vanhempiaan. Kyse on siitä, että kumman luona on parempi olla ja jossa tulee hyväksytyksi. Ehkä olisi vanhemmalla syytä katsoa peiliin, jos lapsi ei halua olla hänen luonaan.
Lapset tavoittelevat ihan vaan omaa etuaan, eivätkä ymmärrä omaa parastaan.
Minulta jos olisi kysytty 12 vuotiaan kumman vanhemman luona haluan asua, niin olisi vastannut isän luona. Isällä tosin oli päihdeongelma. Äiti ei tietenkään päästänyt minua sinne, kun asiat olivat huonosti. Mutta ei se meno kovin hyvää ollut, kun siellä oli sain valvoa myöhään, pelata tietokoneella yöt läpeensä, karkkia ja limsaa oli aina tarjolla, ruokaa ei välttämättä ollut tai se oli pikaruokaa. Ei tarvinnut aina mennä kouluun. Kerran lähdettiin jännittävälle päiväretkelle, istumaan junassa, ilman lippua, koko päiväksi. Isällä oli ilmeisesti jotkut velat maksamatta, eikä uskaltanut olla kotonaan. Lapsesta tuo oli vaan jännää, erilaista, eikä tarttenut mitään vihanneksia syödä. Ja äiti suojeli niiltä pahoilta asioilta jotka päihderiippuvuuteen liittyvät. Varmasti hänelle sanoin pahasti monet kerrat, kun en päässytkään isälle tai haki sieltä kesken pois. Muutama vuosi tuosta vielä meni, ennen kuin itse ymmärsin, ettei ollut ihan terve tapa kasvattaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkea, koska jo nyt koholla oleva verenpaineeni nousisi luoteeseen.
Kyllä pitää olla se bilevillityksen hurma kovaa, että lapset laitetaan tähän naurettavaan viikko-viikkoon.
Omaa aikaa? Biletystä??
Jos vaan ihan toinen vanhempi alkaisi olla vanhempi ja muistaa olevansa VANHEMPI.
Mietipä, jos sun pitäs viikoittain muuttaa paikasta A paikkaan B.
Ottaa kaikki tarvitsemasi tavarat mukaan.
Olisko kivaa? Eestaas!
Joka viikko!
IKINÄ en olisi sallinut tätä pa--aa lapseni elämään.
Onnekseni kukaan ei ole koskaan sitä vaatinut.
Joka toinen viikonloppu ja sillä hyvä!
Jos halua tai tarve muutenkin, sitten toisen vanhemman luo, mutta ei missään nimessä mitään viiiikkoviiiiiiiiikko -typeryyksiä!
Menkää, vanhemmat, itseenne.
Miettikää, mitä jälkikasvu tarvitsee.
HUOH.
Moikka, huohelis-kirjoittaja.
Jälleen sinulla ei ole mitään järkevää sanottavaa, mutta HUOH.
HUOH, huoheliini, huohis.
HUOH on pakko päästä sanomaan niin moneen ketjuun kuin mahdollista.
HUOH!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti se sopii toiselle vanhemmalle että lapsi on hänen luonaan. Jos näin todella on "häviölle" jääneellä vanhemmalla ei ole mitään muuta keinoa kuin lastensuojeluilmoitus, joka tulee kysymykseen vain siinä tapauksessa mikäli toinen vanhempi laiminlyö lapsen.
Erovanhempien kannattaa mennä itseensä siinä kun miettii että miksi lapsi viihtyy mielummin toisen osapuolen luona.
Eiköhän tässä tapauksessa ollut aika selkeät syyt saa tehdä mitä tahtoo, ilman valvontaa.
Harva lapsi sillä perusteella arvottaa vanhempiaan. Kyse on siitä, että kumman luona on parempi olla ja jossa tulee hyväksytyksi. Ehkä olisi vanhemmalla syytä katsoa peiliin, jos lapsi ei halua olla hänen luonaan.
Lapset tavoittelevat ihan vaan omaa etuaan, eivätkä ymmärrä omaa parastaan.
Minulta jos olisi kysytty 12 vuotiaan kumman vanhemman luona haluan asua, niin olisi vastannut isän luona. Isällä tosin oli päihdeongelma. Äiti ei tietenkään päästänyt minua sinne, kun asiat olivat huonosti. Mutta ei se meno kovin hyvää ollut, kun siellä oli sain valvoa myöhään, pelata tietokoneella yöt läpeensä, karkkia ja limsaa oli aina tarjolla, ruokaa ei välttämättä ollut tai se oli pikaruokaa. Ei tarvinnut aina mennä kouluun. Kerran lähdettiin jännittävälle päiväretkelle, istumaan junassa, ilman lippua, koko päiväksi. Isällä oli ilmeisesti jotkut velat maksamatta, eikä uskaltanut olla kotonaan. Lapsesta tuo oli vaan jännää, erilaista, eikä tarttenut mitään vihanneksia syödä. Ja äiti suojeli niiltä pahoilta asioilta jotka päihderiippuvuuteen liittyvät. Varmasti hänelle sanoin pahasti monet kerrat, kun en päässytkään isälle tai haki sieltä kesken pois. Muutama vuosi tuosta vielä meni, ennen kuin itse ymmärsin, ettei ollut ihan terve tapa kasvattaa lasta.
Silti tuo isäsi tapa on se, jota suurin osa tämänkin ketjun vastaajista näyttää pitävän parempana.
Kun siinä ei pidetä kuria eikä näin ollen pahoiteta lapsukaisen mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo, että lapselta otetaan kotiavaimet pois, ei ole ratkaisu. Se on sairasta. Mieti, jos sinulta otettaisiin kotiavaimet pois? Molemmat kodit on lapsen koteja ja molempiin pitää saada mennä koska haluaa.
Joku sipsipussin syöminen ja pelin pelaaminen on tuon suhteen sivuseikka.
Juttelette lapsen kanssa. Mutta kyllä se on ihan normaalia, että tuon ikäinen mussuttaa herkut, jos niitä on kaapissa.
Ja jos siellä kotona on joku muu sen oman vanhemman seurana, sen kanssa täytyy sit vaan oppia elämään.
Olen osittain samaa mieltä, että tuo avainten pois ottaminen pitää olla ihan viimeisiä keinoja, jos ei muuten tajua. Voihan hän sitten soittaa ovikelloa, eikä tarvitse käännyttää pois. Parempi olisi tietysti, jos muilla keinoilla oppisi olemaan.
Vähän ontuvana vertauksena, jos teillä olisi perheen kesämökki lyhyen matkan päässä. Ja lapsi ajaisi joka iltapäivä ilmoittamatta pyörällä mökille katsomaan telkkaa ja syömään mökkiherkut pois, niin olisiko se ok? Se on kuitenkin teidän PERHEEN mökki ja pitäähän lapsen kuulua perheeseen. Ja isäkin ajelee sinne joskus itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo, että lapselta otetaan kotiavaimet pois, ei ole ratkaisu. Se on sairasta. Mieti, jos sinulta otettaisiin kotiavaimet pois? Molemmat kodit on lapsen koteja ja molempiin pitää saada mennä koska haluaa.
12-vuotiaan kuuluu mennä sinne kotiin, missä on tarjolla lämmin ruoka ja vanhempi paikalla, ei tyhjään kämppään.
Tuon ikäisinä itse syötiin kaapeista jopa spagetit raakana ja jotkut kuulemma söivät voita suoraan paketista, teineilä on nälkä ja outoja mielitekoja. Ap sanoo itse että lapsen poissa ollessa heillä syödään mausteista ruokaa mutta lapsen ollessa paikalla mauttomampaa. Miksi kuvitellaan että se lapsi innostuisi mauttoman viikon ruuasta jos ap itsekään ei sitä syö vapaaehtoisesti? Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ero tapahtunut yli yhdeksän vuotta sitten, lapsi on 12.
Meillä esimerkiksi on hyvin tulisia ja eksoottisia ruokia silloin kun lapsi ei ole täällä.
Ap
Haloo. Lapsi on 12- eikä 2-vuotias. Kyllä sen ikäinen voi jo mausteisia ruokia syödä ja voisi tykätäkin, jos annettaisiin vaikka maistaa eikä vain oletettaisi, että pitää vain nakkikeitosta.
Kuulostaa siltä, että lasta ei ole ylipäätään kasvatettu näin aluksi. Muut ovat toissijaisia ongelmia. "Lapsi menee toiseen kotiin sotkemaan paikat ym..." Mitä ihmettä?
Jos vanhemmat pystyvät tekemään yhteistyötä, niin lapsella voisi olla vain toisen kodin avaimet kerrallaan. Sinne mennään, minne on aikuisten kanssa sovittu. Hankalampi homma tietenkin, jos toinen vanhempi lipsuu.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti täällä on monille ihan normaalia, että lapsi katsoo mitä on ruokana, tuhahtaa ja menee syömään leipää? Ja pikkulapsille kyllä opetetaan vihannesten syöntiä, mutta teinin ei tarvitse, koska hän on teini? En edes ole pitänyt itseäni minään natsina, mutta kyllä minä oikeasti suuttuisin, jos tekemäni ihan tavallinen ruoka ei kelpaisi vaan lapsi etsisi itselleen muuta! Ja kyllä, meillä on kaksi teiniä, joista ensimmäinen on erityislapsi ja "valitse taistelusi" on minulle tuttua kauraa. Sitten ihmetellään, kun vanhemmuus on vähän hukassa ja teinit lihovat. Ja joka perheessä syödään tavallista kotiruokaa (paitsi lapset), joten kyllä vika on jossain muualla, ehkä ravitsemussuosituksissa. No jokaisella on omat erikoisuutensa ja vaikeutensa, mutta ei se nyt minusta normaalia ja tavallista ole, että lapset saavat itse päättää kaiken.
Pikkulapsi on vielä opettamisvaiheessa, teini jo tietää että sinun mielestäsi hänen pitää tehdä kaikki hänen elämänsä sinun tavallasi, joten hänen ei tarvitse sitä enää opetella, koska on ihan viittä vaille tekemässä itse omat valintansa ilman sinun suuttumistasi ja käskyttämistäsi. Todellakin päätin teininä itse mitä söin. Miten en olisi sitä tehnyt? olisiko isä pitänyt kiinni ja äitini tunkenut väkisin ruuan suuhuni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet kieltänyt jonkun pelin pelaamisen kokonaan? Ja vielä määräämättömäksi ajaksi. En minäkään haluaisi asua tuollaisessa kodissa.
Miten leivän syöminen voi olla ongelma? Ei siis energiajuomien, karkin tai pullan. Kuulostat nipottajalta.
Meillä lapset saa pelata kaikkia ikätasolle sopivia pelejä enkä anna mitään rangaistuksia jotka on voimassa "toistaiseksi". 12-vuotias ei ole mikään pikkulapsi muutenkaan, joten tuollainen kyttääminen alkaa olla tuhoon tuomittua muutenkin.
Et siis valvo 12-vuotiasta enää mitenkään, ja annat pelata kaikkea rajattomasti?
Joo-o, tämän tyylin tuloksia nähdään sitten esimerkiksi Koskelassa.
Laitatko vielä linkin jossa ikätasoon sopivine pelien pelaaminen ja leivän syönti johtaa vääjäämättä mur
haan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti täällä on monille ihan normaalia, että lapsi katsoo mitä on ruokana, tuhahtaa ja menee syömään leipää? Ja pikkulapsille kyllä opetetaan vihannesten syöntiä, mutta teinin ei tarvitse, koska hän on teini? En edes ole pitänyt itseäni minään natsina, mutta kyllä minä oikeasti suuttuisin, jos tekemäni ihan tavallinen ruoka ei kelpaisi vaan lapsi etsisi itselleen muuta! Ja kyllä, meillä on kaksi teiniä, joista ensimmäinen on erityislapsi ja "valitse taistelusi" on minulle tuttua kauraa. Sitten ihmetellään, kun vanhemmuus on vähän hukassa ja teinit lihovat. Ja joka perheessä syödään tavallista kotiruokaa (paitsi lapset), joten kyllä vika on jossain muualla, ehkä ravitsemussuosituksissa. No jokaisella on omat erikoisuutensa ja vaikeutensa, mutta ei se nyt minusta normaalia ja tavallista ole, että lapset saavat itse päättää kaiken.
Minä olin se, joka kirjoitti vihanneksista. Minä kannustan lapsia syömään vihanneksia, mutta mitään pakotusta ei ole. Tällä menetelmällä syövät vähintään jonkin verran joka aterialla. Jos tuossa iässä pitää pakottaa, on homma mennyt pieleen kauan sitten.
Meillä on nirso teini joka ei kaikista ruuista tykkää. Yleensä syö kuitenkin inhokkiaankin vähän, mutta ei todellakaan niin paljon kuin yleensä. En pakota enkä suutu, jos ottaa leipää sitten senkin edestä.
En usko pakkoon, ei aikuisetkaan syö useinkaan kaikkia ruokia yhtä mielellään tai ota yhtä isoa annosta lempiruokaa tai inhoamaansa ruokaa. Miksi teinin pitäisi?
Mä olen 40v enkä ole ikinä syönyt inhoamaani ruokaa. Lapselleni en ole koskaan tehnyt ruokaa jota hän ei ole halunnut syödä. Miksi tekisin inhokkiruokaa ja sitten lapsen olisi pakko aina syödä sitä vähän ja lopputäyttö leivällä? Jotain sadistista mielihyvää täytyy vanhemman tuollaisesta pakottamisesta saada. EN oppinut koskaan tykkäämään pakottamisella, ainoastaan inhoamaan lisää, sen sijaan moni ruoka mistä en lapsena pitänyt, menee nykyään ihen hyvin kunhan makuaisti sai kasvaa rauhassa. Sama aikuisella lapsellani. Hän syö kaikkea sellaista mitä minä en ole koskaan syönyt, vaikka niitä ei lapsena tarjottukaan.
Ehkä peli tai peliseura ei ollu 12-vuotiaille sopivaa. Olen minäkin kieltänyt GTA:n meidän alakouluikäiseltä, vaikka koulukaverin annetaan sitä pelata.