Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja? Lapsi vuoroviikolla "väärässä" kodissa
07.01.2021 |
Olisiko mitään neuvoja tilanteessa, jossa lapsi lähes päivittäin menee minun viikolla koulusta toisen vanhemman kotiin. Meillä siis viikko-viikko järjestely. Lapsi menee lähes aina koulusta toiseen kotiin.
Syyt tähän on aika selkeät. Meillä on toistaiseksi kielletty erään pelin pelaaminen, siihen liittyneen valehtelun vuoksi. Toisessa kodissa sitä annetaan pelata. Samoin siellä on vuorotyötä, eli lapsi saa vapaasti syödä kaikki herkut kaapista, sotkea ja syödä ruuaksi pelkkää leipää, kun vanhempi ei ole kotona. Ja olla ruudulla koko illan.
Rasittaa toistakin vanhempaa, kun lapsi syö sitten iltapäivällä siellä ja tekee tuhojaan, jos on yksin. Eikä tietenkään voi siellä kotonaan vaikka välillä bilettää, kun ei voi tietää pamahtaako lapsi paikalle. Vuorotyössä kuitenkin välillä on pakko vaihtaa vapaalle outoihin aikoihin. Samoin hän ottaa työvuoroja vähemmän ja aamuja lapsen viikolla ja enemmän silloin kun lapsi on meillä.
Eikä tietenkään se toinen vanhempi voi tietää meillä sovituista asioista, että jos on joku meno tai on sovittu yhdessä luettavan kokeisiin tai vastaavaa.
Kuitenkin molemmat paikat on lapsen koteja eikä haluta, että lapsesta tuntuu, ettei ole tervetullut omaan kotiinsa.
Kommentit (153)
Miksi tuon ikäinen pakotetaan tuohon kotien vaihtoon? Kysykää missä haluaa pääasiassa asua. 12- vuotias saa päättää itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu aika 50-lukulaisilta nämä ehdotukset, että avaimet pois ja porsas ajetaan kotiin kunnes menee jakeluun. Tuolla tavallako se lapsi oppii suunnitelmallisuutta, huomaavaisuutta ja vastuuntottoa?
Ymmärrättehän, että tuon ikäisellä lapsella alkaa olla jo murrosikäisen salaisuuksia, huolia ja stressiä. Jos nyt pilaa luottamuksellisen suhteen häneen niin aika todennäköisesti alkaa sitten pitää salassa sellaiset asiat, joita ei kotona hyväksytä. Merkkejä sellaisesta välttelevästä käytöksestä alkaa jo olla.
EIköhän olisi paras nyt äkkiä miettiä, että mistä tuo johtuu. Onko peliaddiktio pääsyy? Saako siellä ap:n kodissa omaa tilaa ollenkaan, vai pitääkö olla koko ilta tentattavana? Onko hyväksyvä ilmapiiri, vai tulee usein huutia?
Joka tapauksessa pitää sen toisen kodin kanssa sopia, että joko peliä saa pelata jollain säännöillä molemmissa paikoissa, tai sitten ei ollenkaan - aikuisten päätettävä keskenään.
avaimet pois siksi aikaa kun on toisessa kodissa
Ihan perusasioihin kuuluu, että lapsi menee sinne johon sillä viikolla kuuluu sovitusti mennä. Sehän pitää teitä ihan pelleinä ja tekee mitä haluaa. Jos mun lapsi olisi tullut samassa iässä isäviikkoina koulusta mun luo, olisi tullut aika monta kertaa paikalle niin että eka näky ovella olisi ollut rakastajani pää pimpissäni. Ei mitään asiaa sopimatta "väärään kotiin". Ei lapsi päätä mihin milloinkin menee, hätätilanteet ym on erikseen mutta silloin soitetaan puhelimella eikä vain marssita mässyttämään sipsiä koko iltapäiväksi jonnekin. Rajat kuntoon, sopimuksen täytyy pitää, järkihän tuossa menisi.
Niin kauan kun ei osaa olla sen kodin avain pois jossa ei ole vuoro asua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan perusasioihin kuuluu, että lapsi menee sinne johon sillä viikolla kuuluu sovitusti mennä. Sehän pitää teitä ihan pelleinä ja tekee mitä haluaa. Jos mun lapsi olisi tullut samassa iässä isäviikkoina koulusta mun luo, olisi tullut aika monta kertaa paikalle niin että eka näky ovella olisi ollut rakastajani pää pimpissäni. Ei mitään asiaa sopimatta "väärään kotiin". Ei lapsi päätä mihin milloinkin menee, hätätilanteet ym on erikseen mutta silloin soitetaan puhelimella eikä vain marssita mässyttämään sipsiä koko iltapäiväksi jonnekin. Rajat kuntoon, sopimuksen täytyy pitää, järkihän tuossa menisi.
Lapsi nyt 15v ja asioista on aina puhuttu ja sovittu ja tietää hyvin, että toiseen kotiin ei mennä soittamatta kun vuorotyövanhempi voi olla nukkumassa tai minä saatan tehdä töitä kotona - ja myös panna pelkäämättä että lapsi tulee kesken kaiken kotiin kun pitäisi olla muualla - sekä lapsen että vanhempien oikeus on olla rauhassa kotonaan ja kaikki tietävät että mihinkään ei marssita karmit kaulassa jos muusta on sovittu. Kotiin saa toki aina tulla mutta lapsen pitää oppia hahmottamaan että jos suunnitelmiin tulee muutos, siitä soitetaan puhelimella ensin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan perusasioihin kuuluu, että lapsi menee sinne johon sillä viikolla kuuluu sovitusti mennä. Sehän pitää teitä ihan pelleinä ja tekee mitä haluaa. Jos mun lapsi olisi tullut samassa iässä isäviikkoina koulusta mun luo, olisi tullut aika monta kertaa paikalle niin että eka näky ovella olisi ollut rakastajani pää pimpissäni. Ei mitään asiaa sopimatta "väärään kotiin". Ei lapsi päätä mihin milloinkin menee, hätätilanteet ym on erikseen mutta silloin soitetaan puhelimella eikä vain marssita mässyttämään sipsiä koko iltapäiväksi jonnekin. Rajat kuntoon, sopimuksen täytyy pitää, järkihän tuossa menisi.
Jaa-a. Itse suhtaudun vanhemmuuteen vähän toisella tavalla. Lapsi on aina tervetullut, oma päätöksenihän on ollut hänet maailmaan tuoda. Se on sitten asia erikseen, että millaisia vapauksia ja vastuita kullakin perheenjäsenellä on.
Minulle ei tosiaankaan olisi ok, että lapsi istuisi talvella tuntikausia isänsä oven takana koska unohti aamulla avaimet ja puhelimen, eikä uskalla mennä varoittamatta äidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perusasioihin kuuluu, että lapsi menee sinne johon sillä viikolla kuuluu sovitusti mennä. Sehän pitää teitä ihan pelleinä ja tekee mitä haluaa. Jos mun lapsi olisi tullut samassa iässä isäviikkoina koulusta mun luo, olisi tullut aika monta kertaa paikalle niin että eka näky ovella olisi ollut rakastajani pää pimpissäni. Ei mitään asiaa sopimatta "väärään kotiin". Ei lapsi päätä mihin milloinkin menee, hätätilanteet ym on erikseen mutta silloin soitetaan puhelimella eikä vain marssita mässyttämään sipsiä koko iltapäiväksi jonnekin. Rajat kuntoon, sopimuksen täytyy pitää, järkihän tuossa menisi.
Jaa-a. Itse suhtaudun vanhemmuuteen vähän toisella tavalla. Lapsi on aina tervetullut, oma päätöksenihän on ollut hänet maailmaan tuoda. Se on sitten asia erikseen, että millaisia vapauksia ja vastuita kullakin perheenjäsenellä on.
Minulle ei tosiaankaan olisi ok, että lapsi istuisi talvella tuntikausia isänsä oven takana koska unohti aamulla avaimet ja puhelimen, eikä uskalla mennä varoittamatta äidille.
Uskalla? Tässähän on kyse ihan muusta. Jos unohti avaimet niin aina saa tulla soittamaan toki äidin summeria, mutta eihän avaimetta pääse äidillekään? Tässä oli kyse siitä että lapsi menee mielensä mukaan minne tykkää eikä sovi asiasta vaikka voisi, ei todellakaan siitä että hätätilanteessa ei saisi mennä omalle vanhemmalle.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuon ikäinen pakotetaan tuohon kotien vaihtoon? Kysykää missä haluaa pääasiassa asua. 12- vuotias saa päättää itse.
Tässähän oli taas järjen ääni. Lapsen valinta vanhempien kesken on välillä mahdoton silloinkin, kun toinen vanhempi pahoinpitelee, saatikka silloin kun molemmat on normaaleja ihmisiä.
Ja normaalien ihmisten lapsi sitten valitsee sen paikan jossa sillä hetkellä ei ole mitään sääntöjä tai on paremmat lelut. Sitten ku siellä yritetään ottaa pleikka pois, niin valitsee sen toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noooo, ainakin pakkaseen voi molemmissa talouksissa tehdä/siirtää valmiita ruokia, niitä ap:n mainitsemia tulisempia ja sitä nakkisoppaakin. Ja se vuorotyöläinen omiaan.
Näitä ruokiahan voisi myös valmistaa, syödä ja pakastaa _yhdessä_ lapsen kanssa?
Onko se koti, jonka avainta saa pitää vain tietyin ehdoin?
Onko vuoroasuminen lapsen vai vanhempien tahto?
Olisitko itse tyytyväinen tuollaiseen vuorottaiseen elämiseen?
Niinpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää lisää lapsia niin saatte lisää näitä vaikeita ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perusasioihin kuuluu, että lapsi menee sinne johon sillä viikolla kuuluu sovitusti mennä. Sehän pitää teitä ihan pelleinä ja tekee mitä haluaa. Jos mun lapsi olisi tullut samassa iässä isäviikkoina koulusta mun luo, olisi tullut aika monta kertaa paikalle niin että eka näky ovella olisi ollut rakastajani pää pimpissäni. Ei mitään asiaa sopimatta "väärään kotiin". Ei lapsi päätä mihin milloinkin menee, hätätilanteet ym on erikseen mutta silloin soitetaan puhelimella eikä vain marssita mässyttämään sipsiä koko iltapäiväksi jonnekin. Rajat kuntoon, sopimuksen täytyy pitää, järkihän tuossa menisi.
Jaa-a. Itse suhtaudun vanhemmuuteen vähän toisella tavalla. Lapsi on aina tervetullut, oma päätöksenihän on ollut hänet maailmaan tuoda. Se on sitten asia erikseen, että millaisia vapauksia ja vastuita kullakin perheenjäsenellä on.
Minulle ei tosiaankaan olisi ok, että lapsi istuisi talvella tuntikausia isänsä oven takana koska unohti aamulla avaimet ja puhelimen, eikä uskalla mennä varoittamatta äidille.
Tämä! Lapsi on AINA tervetullut kotiinsa. Ilman ennakkoilmoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu aika 50-lukulaisilta nämä ehdotukset, että avaimet pois ja porsas ajetaan kotiin kunnes menee jakeluun. Tuolla tavallako se lapsi oppii suunnitelmallisuutta, huomaavaisuutta ja vastuuntottoa?
Ymmärrättehän, että tuon ikäisellä lapsella alkaa olla jo murrosikäisen salaisuuksia, huolia ja stressiä. Jos nyt pilaa luottamuksellisen suhteen häneen niin aika todennäköisesti alkaa sitten pitää salassa sellaiset asiat, joita ei kotona hyväksytä. Merkkejä sellaisesta välttelevästä käytöksestä alkaa jo olla.
EIköhän olisi paras nyt äkkiä miettiä, että mistä tuo johtuu. Onko peliaddiktio pääsyy? Saako siellä ap:n kodissa omaa tilaa ollenkaan, vai pitääkö olla koko ilta tentattavana? Onko hyväksyvä ilmapiiri, vai tulee usein huutia?
Joka tapauksessa pitää sen toisen kodin kanssa sopia, että joko peliä saa pelata jollain säännöillä molemmissa paikoissa, tai sitten ei ollenkaan - aikuisten päätettävä keskenään.
Lapsi välttelee kuin ruttoa mitään negatiivisia asioita. Valehtelee ja huijaa, ettei vaan tulisi jotkut pikkujututkaan ilmi. En ymmärrä miksi, aina yritetty normaalisti keskustella asioita auki. Näistä asioista puhuttaessa myös sulkeutuu kuoreensa paljon. Yritän sitten aina, kun huomaan vastakkaista käytöstä kehua ja kannustaa rehellisyyteen. Kivoista jutuista puhuu kyllä, kun puhetuulelle sattuu.
Hän myös helposti jumiutuu johonkin ajatukseen tai juttuun ja haluaa tehdä ainoastaan sitä. Tässä on varmaan isoin kasvatuksellinen ero, minun mielestä pitää jonkun verran tehdä muitakin juttuja, kun taas toinen vanhempi antaa helpommin vain jumahtaa yhden asian pariin. Minun luona siis pitää hoitaa myös kotitöitä, syödä yhdessä, ulkoilla (tai sisäillä, silloin kun juttu oli ulkona), nähdä kavereita, lukea ja pelata yhdessä lautapelejä. Näin varsinkin nyt, kun tuo juttu tuntuu olevan pelit ja youtube, jatkuva istuminen kuitenkin vaikuttaa myös terveyteen. Karkeasti sanottuna lauantain 12 tunnista voi 6-8 tuntia tehdä sitä yhtä asiaa ja loput muita juttuja. Toki elämässä ei mene mikään tuolla kaavalla, mutta noin suurinpiirtein. Helpompaahan se minulle on, kun lasta ei tarvitsisi nähdä koko viikolla, jos antaisi vaan pelata ja syödä leipää ruudun ääressä, mutta kuitenkin haluan olla osa hänen elämäänsä ja että oppii näitä ihmisenä olemisen perusasioita.
Vaikeaa on sellaisen rakastavan ja ymmärtäväisen kasvuympäristön haluavalle laittaa rajoja. Uskon, että toinen vanhempi on samoilla linjoilla, ei halua liian tiukoilla säännöillä vieraannuttaa lasta, varsinkin kun on tuollainen sulkeutuvaisuuteen taipuva. Mutta toisaalta nähdään molemmat, että lapsi vaan hyväksikäyttää tilannetta.
Kuinka moni aikuinen suostuisi asumaan kahden kodin välillä niin, että muut päättävät milloin saa mennä mihinkin kotiin? Lapset ovat ihmisiä, eivätkä mitään leluja ja koristeita.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni aikuinen suostuisi asumaan kahden kodin välillä niin, että muut päättävät milloin saa mennä mihinkin kotiin? Lapset ovat ihmisiä, eivätkä mitään leluja ja koristeita.
Minusta olisi ihanaa, jos minulle sanottaisiin, että elät viikon tuolla ja viikon tuolla. Ja niissä molemmissa paikoissa tekisi minulle ruokaa, ostaisi vaatteet valmiiksi, herättäisi aamulla töihin, hakisi töistä kotiin, varmistaisi etten ole liikaa kännykällä, liikkuisi kanssani, juttelisi päivän asioista, pesisi pyykkini ja siivosi ne kodit. Saisin 6h työpäivän jälkeen vapaasti harrastaa, nähdä kavereita ja tehdä luovia asioita rakastavassa ympäristössä. Mielellään siitä ilosta maksaisin sen hinnan, että jos toiseen paikkaan jäisi lompakko, niin soittaisin etukäteen ja kysyisin voinko tulla hakemaan.
Haluaako joku eronnut pari adoptoida keski-ikäisen tädin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perusasioihin kuuluu, että lapsi menee sinne johon sillä viikolla kuuluu sovitusti mennä. Sehän pitää teitä ihan pelleinä ja tekee mitä haluaa. Jos mun lapsi olisi tullut samassa iässä isäviikkoina koulusta mun luo, olisi tullut aika monta kertaa paikalle niin että eka näky ovella olisi ollut rakastajani pää pimpissäni. Ei mitään asiaa sopimatta "väärään kotiin". Ei lapsi päätä mihin milloinkin menee, hätätilanteet ym on erikseen mutta silloin soitetaan puhelimella eikä vain marssita mässyttämään sipsiä koko iltapäiväksi jonnekin. Rajat kuntoon, sopimuksen täytyy pitää, järkihän tuossa menisi.
Jaa-a. Itse suhtaudun vanhemmuuteen vähän toisella tavalla. Lapsi on aina tervetullut, oma päätöksenihän on ollut hänet maailmaan tuoda. Se on sitten asia erikseen, että millaisia vapauksia ja vastuita kullakin perheenjäsenellä on.
Minulle ei tosiaankaan olisi ok, että lapsi istuisi talvella tuntikausia isänsä oven takana koska unohti aamulla avaimet ja puhelimen, eikä uskalla mennä varoittamatta äidille.
Tämä! Lapsi on AINA tervetullut kotiinsa. Ilman ennakkoilmoituksia.
Eiköhän se ongelma tässä ap:n tapauksessa ollut se, että haluaa mennä toiselle vanhemmalleen nimenomaan silloin, kun tämä ei ole kotona - pelaamaan kiellettyjä pelejä ja vetämään napaansa herkut jääkaapista. En nyt alkaisi miettimään nyyhkystooreja kuinka lapsi ikävöi vanhempaansa vaan lapsi selvästi vedättää. (Ja niin ne lapset usein tekevät, koska ovat vielä lapsia, en todellakaan väitä häiriintyneeksi tms.)
Vierailija kirjoitti:
Eikös 12v saa päättää kumman kotona haluaa olla? Ainakin kuullaan jos asiaa puidaan oikeudessa.
Eihän tässä siitä ole kyse. Sääntöjä tulee hänenkin noudattaa. Itse varoittaisin lasta kerran ja sen jälkeen avain pois, jos ei tottele.
Miksi olet kieltänyt jonkun pelin pelaamisen kokonaan? Ja vielä määräämättömäksi ajaksi. En minäkään haluaisi asua tuollaisessa kodissa.
Miten leivän syöminen voi olla ongelma? Ei siis energiajuomien, karkin tai pullan. Kuulostat nipottajalta.
Meillä lapset saa pelata kaikkia ikätasolle sopivia pelejä enkä anna mitään rangaistuksia jotka on voimassa "toistaiseksi". 12-vuotias ei ole mikään pikkulapsi muutenkaan, joten tuollainen kyttääminen alkaa olla tuhoon tuomittua muutenkin.
No mitä sitten kannattaisi tehdä? Antaa lapsen olla tuntikausia ruudulla, syödä leipää, jättää läksyt tekemättä ja hillua yksinään monta tuntia päivässä.