Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja? Lapsi vuoroviikolla "väärässä" kodissa
07.01.2021 |
Olisiko mitään neuvoja tilanteessa, jossa lapsi lähes päivittäin menee minun viikolla koulusta toisen vanhemman kotiin. Meillä siis viikko-viikko järjestely. Lapsi menee lähes aina koulusta toiseen kotiin.
Syyt tähän on aika selkeät. Meillä on toistaiseksi kielletty erään pelin pelaaminen, siihen liittyneen valehtelun vuoksi. Toisessa kodissa sitä annetaan pelata. Samoin siellä on vuorotyötä, eli lapsi saa vapaasti syödä kaikki herkut kaapista, sotkea ja syödä ruuaksi pelkkää leipää, kun vanhempi ei ole kotona. Ja olla ruudulla koko illan.
Rasittaa toistakin vanhempaa, kun lapsi syö sitten iltapäivällä siellä ja tekee tuhojaan, jos on yksin. Eikä tietenkään voi siellä kotonaan vaikka välillä bilettää, kun ei voi tietää pamahtaako lapsi paikalle. Vuorotyössä kuitenkin välillä on pakko vaihtaa vapaalle outoihin aikoihin. Samoin hän ottaa työvuoroja vähemmän ja aamuja lapsen viikolla ja enemmän silloin kun lapsi on meillä.
Eikä tietenkään se toinen vanhempi voi tietää meillä sovituista asioista, että jos on joku meno tai on sovittu yhdessä luettavan kokeisiin tai vastaavaa.
Kuitenkin molemmat paikat on lapsen koteja eikä haluta, että lapsesta tuntuu, ettei ole tervetullut omaan kotiinsa.
Kommentit (153)
Ap, meillä on sama tilanne, tosin niinpäin että 11-vuotias tulee usein koulusta isäviikoillaan minun luokseni. Asun aivan koulun vieressä ja koronan takia olen etätöissä eli läsnä. Olen pohtinut paljon sitä, mikä tässä kuviossa oikein ja mikä väärin. Minun on vaikea perustella itselleni saati lapselleni sitä, että estäisin lapsen tulon omaan kotiinsa, läsnäolevan vanhemman luokse. Lapsi tosin on itse proaktiivisesti ilmoittanut, että täytettyään 12 vuotta, hän aikoo asua yhdessä kodissa, minun luonani. Hänelle siis viikko-viikko on liian raskas ja ehdoton systeemi.
Muistan omista teiniajouista sen, kuinka raskasta oli liikkua kotien välillä jonkin ennalta määrätyn sopimuksen mukaan. Lopulta lopetin viikonloppuvierailut ja jäin vain yhteen kotiin.
Nostan hattua niille, jotka saavat vuoroasumisen aidosti toimimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, meillä on sama tilanne, tosin niinpäin että 11-vuotias tulee usein koulusta isäviikoillaan minun luokseni. Asun aivan koulun vieressä ja koronan takia olen etätöissä eli läsnä. Olen pohtinut paljon sitä, mikä tässä kuviossa oikein ja mikä väärin. Minun on vaikea perustella itselleni saati lapselleni sitä, että estäisin lapsen tulon omaan kotiinsa, läsnäolevan vanhemman luokse. Lapsi tosin on itse proaktiivisesti ilmoittanut, että täytettyään 12 vuotta, hän aikoo asua yhdessä kodissa, minun luonani. Hänelle siis viikko-viikko on liian raskas ja ehdoton systeemi.
Muistan omista teiniajouista sen, kuinka raskasta oli liikkua kotien välillä jonkin ennalta määrätyn sopimuksen mukaan. Lopulta lopetin viikonloppuvierailut ja jäin vain yhteen kotiin.
Nostan hattua niille, jotka saavat vuoroasumisen aidosti toimimaan.
Teillä on aivan eri asia, kun lapsi tulee kotiin jossa on vanhempi paikalla. Sehän on hienoa, jos lapsi voi vapaaasti kulkea kotien välillä, mutta aloittajan tapauksessa se ei ole toimivaa, koska lapsi menee nimenomaan kotiin, jossa ei ole aikuista. Lapsi menee kotiin joka on tyhjänä, jotta voi syödä herkkuja miten mieli tekee ja pelata juuri niin paljon kuin haluaa ja se on kyllä ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, meillä on sama tilanne, tosin niinpäin että 11-vuotias tulee usein koulusta isäviikoillaan minun luokseni. Asun aivan koulun vieressä ja koronan takia olen etätöissä eli läsnä. Olen pohtinut paljon sitä, mikä tässä kuviossa oikein ja mikä väärin. Minun on vaikea perustella itselleni saati lapselleni sitä, että estäisin lapsen tulon omaan kotiinsa, läsnäolevan vanhemman luokse. Lapsi tosin on itse proaktiivisesti ilmoittanut, että täytettyään 12 vuotta, hän aikoo asua yhdessä kodissa, minun luonani. Hänelle siis viikko-viikko on liian raskas ja ehdoton systeemi.
Muistan omista teiniajouista sen, kuinka raskasta oli liikkua kotien välillä jonkin ennalta määrätyn sopimuksen mukaan. Lopulta lopetin viikonloppuvierailut ja jäin vain yhteen kotiin.
Nostan hattua niille, jotka saavat vuoroasumisen aidosti toimimaan.
Teillä on aivan eri asia, kun lapsi tulee kotiin jossa on vanhempi paikalla. Sehän on hienoa, jos lapsi voi vapaaasti kulkea kotien välillä, mutta aloittajan tapauksessa se ei ole toimivaa, koska lapsi menee nimenomaan kotiin, jossa ei ole aikuista. Lapsi menee kotiin joka on tyhjänä, jotta voi syödä herkkuja miten mieli tekee ja pelata juuri niin paljon kuin haluaa ja se on kyllä ongelma.
Ap:n mukaan lapsi saa kyllä pelata ja säännöt eri siellä silloinkin kun vanhempi on kotona.
On olemassa myös vuorotyötä tekeviä yksinhuiltajia. Pitäisikö heiltä ottaa lapset pois?
Useimmat vanhemmat ovat normaalisti töissä, kun lapset tulevat koulusta. Kyllä nyt tuon ikäisen täytyy pärjätä,/saada olla halutessaan yksin koulun jälkeen, kun nuoremmatkin pärjäävät.
Vuorotyöläinen ei ole yhtään enempää töissä kuin muutkaan. Jospa vaihtaisitte toisen vanhemman lähivanhemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, meillä on sama tilanne, tosin niinpäin että 11-vuotias tulee usein koulusta isäviikoillaan minun luokseni. Asun aivan koulun vieressä ja koronan takia olen etätöissä eli läsnä. Olen pohtinut paljon sitä, mikä tässä kuviossa oikein ja mikä väärin. Minun on vaikea perustella itselleni saati lapselleni sitä, että estäisin lapsen tulon omaan kotiinsa, läsnäolevan vanhemman luokse. Lapsi tosin on itse proaktiivisesti ilmoittanut, että täytettyään 12 vuotta, hän aikoo asua yhdessä kodissa, minun luonani. Hänelle siis viikko-viikko on liian raskas ja ehdoton systeemi.
Muistan omista teiniajouista sen, kuinka raskasta oli liikkua kotien välillä jonkin ennalta määrätyn sopimuksen mukaan. Lopulta lopetin viikonloppuvierailut ja jäin vain yhteen kotiin.
Nostan hattua niille, jotka saavat vuoroasumisen aidosti toimimaan.
Teillä on aivan eri asia, kun lapsi tulee kotiin jossa on vanhempi paikalla. Sehän on hienoa, jos lapsi voi vapaaasti kulkea kotien välillä, mutta aloittajan tapauksessa se ei ole toimivaa, koska lapsi menee nimenomaan kotiin, jossa ei ole aikuista. Lapsi menee kotiin joka on tyhjänä, jotta voi syödä herkkuja miten mieli tekee ja pelata juuri niin paljon kuin haluaa ja se on kyllä ongelma.
Ap:n mukaan lapsi saa kyllä pelata ja säännöt eri siellä silloinkin kun vanhempi on kotona.
On olemassa myös vuorotyötä tekeviä yksinhuiltajia. Pitäisikö heiltä ottaa lapset pois?
Ei vaan lapsi käyttää tilannetta hyväkseen. Siinähän voi sopivasti keplotella niin, että on aina siinä kodissa jossa vanhempi on mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan paikalla, jotta saa tehdä juuri mitä huvittaa. Se taas ei ole tuon ikäisen kehitykselle lainkaan hyväksi.
Vuorotyöläinen ei ole aina töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vuorotyöläinen ei ole yhtään enempää töissä kuin muutkaan. Jospa vaihtaisitte toisen vanhemman lähivanhemmaksi.
Eikö ap kuitenkin sanonut, että isä pyrkii ottamaan vuoroja niin, että on vähemmän iltavuoroja silloin, kun lapsen kuuluisi sovitun mukaan olla paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti se sopii toiselle vanhemmalle että lapsi on hänen luonaan. Jos näin todella on "häviölle" jääneellä vanhemmalla ei ole mitään muuta keinoa kuin lastensuojeluilmoitus, joka tulee kysymykseen vain siinä tapauksessa mikäli toinen vanhempi laiminlyö lapsen.
Erovanhempien kannattaa mennä itseensä siinä kun miettii että miksi lapsi viihtyy mielummin toisen osapuolen luona.
Eiköhän tässä tapauksessa ollut aika selkeät syyt saa tehdä mitä tahtoo, ilman valvontaa.
Harva lapsi sillä perusteella arvottaa vanhempiaan. Kyse on siitä, että kumman luona on parempi olla ja jossa tulee hyväksytyksi. Ehkä olisi vanhemmalla syytä katsoa peiliin, jos lapsi ei halua olla hänen luonaan.
Tämä lapsi näkyy olevan sitä mieltä, että hänen on "parempi olla" siellä missä saa syödä mitä haluaa ja pelata koko illan, kun vanhempi on töissä.
Kannattaako tällaisessa tilanteessa tosiaan mennä sen mukaan, mitä lapsi ajattelee?
Mä vähän veikkaan että tämä lapsi haluaa sitä omaa aikaa ja olla itse rauhassa. Pitäisi antaa mahdollisuus siihen kun on jo tuon ikäinen,.
Tässähän on tavallaan nyt annettu se mahdollisuus, ja lapsi käyttää sen kuten tuollainen pikkulapsi vain osaa: syö herkut, sotkee ja pelaa pelejä. Sehän tässä koko ongelma onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti se sopii toiselle vanhemmalle että lapsi on hänen luonaan. Jos näin todella on "häviölle" jääneellä vanhemmalla ei ole mitään muuta keinoa kuin lastensuojeluilmoitus, joka tulee kysymykseen vain siinä tapauksessa mikäli toinen vanhempi laiminlyö lapsen.
Erovanhempien kannattaa mennä itseensä siinä kun miettii että miksi lapsi viihtyy mielummin toisen osapuolen luona.
Eiköhän tässä tapauksessa ollut aika selkeät syyt saa tehdä mitä tahtoo, ilman valvontaa.
Harva lapsi sillä perusteella arvottaa vanhempiaan. Kyse on siitä, että kumman luona on parempi olla ja jossa tulee hyväksytyksi. Ehkä olisi vanhemmalla syytä katsoa peiliin, jos lapsi ei halua olla hänen luonaan.
Tämä lapsi näkyy olevan sitä mieltä, että hänen on "parempi olla" siellä missä saa syödä mitä haluaa ja pelata koko illan, kun vanhempi on töissä.
Kannattaako tällaisessa tilanteessa tosiaan mennä sen mukaan, mitä lapsi ajattelee?
Mä vähän veikkaan että tämä lapsi haluaa sitä omaa aikaa ja olla itse rauhassa. Pitäisi antaa mahdollisuus siihen kun on jo tuon ikäinen,.
No sitähän tässä lapselle on nyt tullut annettua, tosin ei ihan tarkoituksella. Ja lapsi käyttää tilaisuuden hyväkseen syömällä herkut, sotkemalla ja pelaamalla pelejä. Ei 12-vuotias vielä osaa huolehtia itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo totta. Ihmiset, kun eroaa, niin se lapsi ei päätä millon se on missäkin. Vaan te aikuiset! Te ette ole enää perhe. Kummallakin on oikeasti vapaata sillon, kun lapsi on toisessa paikassa. Lapsella on hyvä olla samat säännöt kummassakin paikassa.
Lapsella on todellakin oikeus päättää olinpaikkansa. Vanhempi ei voi pakottaa lasta sen toisen luo mikäli lapsi ei sinne mennä halua oli syy sitten mikä tahansa. Samoin lapsi voi itse päättää muuttavansa toisen vanhemman luo. Ainoa jonka suostumus tarvitaan on se vanhempi jonka luo hän on menossa.
Lapsi ei todellakaan päätä muutoistaan, eikä vanhempiensa kodeista tai elämästä. Sitten päättää kun asuu omillaan. Äitinä minä päätän edelleen, mitä 17v ja 19v lapseni tekevät minun kodissani. Jos ei yhteiset pelisäännöt sovi, eikä yhteistyö onnistu, voi muuttaa muualle. Missä valta, siellä myös vastuu. Ja 12-vuotiaan ei kuulu kantaa vastuuta perheen tai oman elämänsä isoista päätöksistä. Eikä hänellä näin ollen ole myöskään valtaa. Onnea vaan teille itsekeskeisiä, rajattomia lapsiraukkoja kasvattaville. Kyllä niin edestänne löydätte oman aikuisuutenne puuttumisen.
Kyllä sitä aikuisuuden JA vanhemmuuden puuttumista on enemmän se että eletään kuten itselle on kivointa, ja lapset muuttavat vanhempien välillä viikottain kun käsketään. Lapset ovat tuolla tyylillä kodittomia, ei heillä ole kahta kotia kuin sinun omissa päiväunissasi. Vastuunkantoa ei todellakaan ole se että sysätään lapsi pois jaloista joka toinen viikko. Tällä en moiti apn tilannetta, ja huolta omasta lapsestaan, hänhän tässä on juuri heräämässä näiden omien "aikuisten" valintojen mielettömyyteen, ja siihen mitä siitä seuraa. Varmasti on toimittu hyvässä tahdossa ja uskossa, ja luultu että viikko-viikko lapsen muutto on nykyaikaa ja se mikä lapselle on hyväksi. Nyt on tarkka paikka miettiä uudestaan, ihan jo todisteiden valossa parempaa toimintatapaa lapsen elämään. Älä mene ap vipuun, ja ajattele että lapsen tulee tässä nyt jotenkin muuttua, ja että lapsi tekee tässä jotain väärin. Kyllä se on aikuisten vastuu kantaa lapsen elämästä huoli ja vastuu.
Nykyajan, ja tulevaisuuden ongelmat lapsilla johtuu vanhempien rajattomuudesta, ja kaikkivoipaisuuden tunteesta tehdä lapsen edun vastaisia päätöksiä ja toimia.
Sitä ap yrittää tehdä tarjoamalla ruokaa ja olemalla läsnä lapsen elämässä. Mutta lapsi mieluummin haluaa tyhjään kotiin, jossa voi vapaasti mässäillä herkkuja ja pelata pelejä.
Vierailija kirjoitti:
Voihan asiaa järkevästi perustella lapselle, että hän on vielä lapsi ja teillä vanhemmilla on vastuu hänen hyvinvoinnistaan ja huolehtia, että hänen kasvuympäristönsä on hyvä. Tämän vuoksi hänen kuuluu olla siinä kodissa, jossa on vanhemman vuoro huolehtia lapsesta. Lapsi voi suuttua, mutta yleensä lapset eivät innostu rajoitteista, joten ei se tee teistä huonoja vanhempia, teidän vastuulla on rajojen veto. Voitte ensin kokeilla luottamusta ja sen jälkeen uusia lukkoja.
Ymmärrän, jos tunnette syyllisyyttä ja pelkäätte, että lapsi ei tunne oloaan tervetulleeksi tai rajoitetuksi, mutta kyseessä ei nyt kuitenkaan ole mikään sen tyyppinen tarve lapsen puolelta, vaan ihan rajojen kokeilu, joka on syytä ottaa vakavasti, niin kuin missä tahansa kodissa. Ei saman katon alla asuvien vanhempienkaan kodissa voi ihan miten vaan hölmöillä ja ehkä siihen puututaankin helpommin, koska ei podeta erovanhemman syyllisyyttä.
Oudoksi on maailma mennyt, jos vanhempien pitää kaikki tekeminen jollakin tavalla erityisesti perustella lapselle. Esim. tässä nyt se, että lapsen on mentävä siihen kotiin, jossa hänen on sovittu sillä viikolla olevan ja johon häntä koulun jälkeen odotetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa hyvin näkee kasvatuksen vaikeuden eri puolet.
Lapset ovat ihmisiä joilla pitää olla päätäntävaltaa elämässään ja perheessään, mutta samalla he ovat lapsia, joiden tekemät päätökset ovat usein huonoja. Siksi useimmissa perheissä on nukkumaanmeno ajat, aikuiset päättää ruuasta (toki lapsia konsultoiden), on ruutu-aika käytössä ja lasta kannustetaan (lapsen mielestä pakotetaan) kokeilemaan uusia asioita. Toki lapsen voi antaa valvoa kaikki yöt, jolloin koulu menee huonosti ja jää luokalleen. Toki lapsen voi antaa syödä pelkkää leipää, jolloin tulee terveysongelmia. Ja niin edelleen. Eli pitää löytää ne sopivat rajat, että lapsella on kivaa, mutta kuitenkin ohjata kohti onnellista tervettä aikuista.
Eikä samoja ohjeita voi jokaiseen lapseen kohdistaa. Toinen kapinoi jokaista sääntöä vastaan, kun taas toinen menee ihan sekaisin ilman sääntöjä. Sitten, kun hyvin vastakkaista kasvatustapaa vaativat persoonat ovat sisaruksia, niin alkaa olla vanhemmat pulassa. Toiselle pitäisi olla eri säännöt kuin toiselle ja molemmat lapset luulee, että toinen on rakastetumpi: "ne rakastaa toista enemmän kun se noudattaa kaikki noita sääntöjä" "ne rakastaa toista enemmän, kun minun pitää noudattaa sääntöjä ja se saa aina kaiken anteeksi".
Voimia kaikille kasvattajille, kyllä te onnistutte!
Viimeaikaisten otsikoiden perusteella pelottaa pahasti, että tämä ei ole ihan totta.
Ei lapsen ole edelleenkään pakko noudattaa viikko-viikkoa, mikäli hän ei itse niin halua ja on yli 12v.