Lue keskustelun säännöt.
Ero tuli miehelle "ihan puskista"
06.01.2021 |
Olin vasta vuoden etukäteen puhunut siitä. Ja kertonut mitkä on ne ongelmakohdat, mm. että vastuun on vaan jakauduttava tasaisemmin tai mä en jaksa enää. Ehdottanut pariterapiaa josta se ehdottomasti kieltäytyi lähtemästä jne. Ja silti se pääs yllättämään täysin, yhtään ei osannut aavistaa kun meillähän meni niin hyvin. Ainoa ongelma meillä kuulemma oli että mä nalkutin liikaa, mutta jos mä vaan oisin lopettanut nalkutuksen ni ei ois ollut mitään ongelmia.
Kommentit (1475)
541/1475
|
09.01.2021 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Mikä tää ylöspäinkatsomisen juttu on josta moni puhuu? En mää miestäni katso ylös tai alas, eikös se niin kannata ollakin?
Sillä tarkooitetaan tässä keskustelussa arvostusta, ja ihailua, josta syntyy rakkautta ja kipinää rakastavaisten välille. Tämä murenee kun toinen paljastuukin itsekkääksi ja epäkunnioittavaksi ihmiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te naiset uskallatte erota miehestä, joka ei osaa pukea, tai ruokkia lastaan teidän mielenne mukaan. Lapsethan on monesti myös isällään . Suomessa pitäisi olla täten tuhansia väärin puettuja, paleltuneita ja kurasia lapsia. Lähes nälkään nääntyneitä ipanoita jne... Tuntuu että naiset on itse tehneet miehet avuttomiksi, omalla toiminnallaan. Kun ero tulee, monesti miehet oppii vastuuta . Eli tilanne muuttuu kun nainen lähtee.
Äitini on perhepäivähoitaja, joten osaan varmuudella kertoa, että Suomessa todellakin ON tuhansia väärin puettuja, paleltuneita, kurasia ja huonosti ruokittuja lapsia. Etenkin eroperheistä huomaa heti ketkä ovat eronneet nimenomaan vastavuoroisuuden puuttumisen takia. Lapsi hyvinvoiva kun tulee hoitoon äitiviikon aikana, isäviikon aikana taas saapuu kiukkuisena, väsyneenä, kylmissään, nälissään, arkana koska emotionaalisiakaan tarpeita ei ole täytetty. Toki olen nähnyt myös paljon tapauksia toisin päin missä isä hoivaa ja äiti lusmuaa, mutta yleensä kuvio on tuo ensinmainittu.
Sama näkyy kouluissa. Isävikonlopun jälkeen ei ole suihkusssa käyty, ei tukkaa kanmattu, on valvottu myöhään ja syöty vain karkkia ja roskaruokaa, läksyt tekemättä tai kirjat jäänyt kotiin ja mieli näistä johtuen rauhaton ja riitaa ja resuamista koko maanantai koulussa. Viikon mittaan asiat oikenee.
Miksi ei voi huolehtia ja välittää omasta lapsesta?
Ps. Kun nainen synnyttää lapsen niin lapsen mukana naiselle ei tule lapsenhoito-ohjeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehen ongelma on ihan yksinkertaisesti seuraava: se ei USKO, että tarkotan mitä sanon. Joudun jatkuvasti vakuuttelemaa hänelle, että minä ajatelen näin OIKEASTI..
Meilläkin on ollut nyt vuoden sisään paljon eropuheita minun aloitteestani. Olen vähän kyllästynyt "valittamaan" tai "ihmettelemään"samoja asioita vuosi toisensa perään. Olen saattanut ottaa aseekseni kahta kauheamman valituksen, jotta hän ymmärtäisi että ihan vihoviimeiset hetket muuttaa toimintaa alkavat olla nyt käsillä. Välillä hän on itsekin sitä mieltä, että hänen toiminnassaan olisi parannettavaa, mutta käytännön tekosiksi aatteet eivät vielä ole jalostuneet. Olen sanonut että tiktok...kello käy ja minä en enää jaksa miestä joka ei kuuntele eikä usko minua.
Meillä arjen vastuu on minulla, se on saanut aikaan sen, etten enää osaa katsoa miestäni ylöspäin, tai ihailevasti, tai mitenkään päin... Jupisen hänestä negatiivisia asoita, kuten saamaton laiska jne. Huokailen äänekkäästi miten ei taaskaan yllättänyt, että putket menivät tukkoon ennenkuin paskakaivon tyhjennys saatiin aikaiseksi tilata. Tästäkin oli kuukautta aikaisemmin sovittu, että hän tilaa..
Minunkin mieheni tulee olemaan yllättynyt siitä, että todella tein niinkuin sanon aikovani tehdä. Jos tämä ei parane niin lähden. Tämä ei tule paranemaan ja olen jo soitellut välittäjille asunnoista, silmät on olleet auki jo pitkään. Harmi kun mieheni ei suostu aukaisemaa omiaan. Ja todellakin tulee syyllistämään kylmäksi ämmäksi kun jätän hänet, kuinka joku voi hyljätä rakaan kumppanin vaikka olisi minkälainen riippakivi? Siinähän syyllistää, tiedän jo nyt että elämäni tulee olemaan helppoa kun ei tarvitse vahtia toisen tekemisiä, tarttee vahtii vaan omiaan :)
Tunnistan tämän itsekin. Olen saanut kuulla, että huudan, olen hysteerinen, jäkätän aina samoista asioista. Ihan kuin puhuisin ihan huvikseni. Semmosia ne naiset nyt vaan on.
Esimerkki: loman jälkeen laskin huvikseni montako paria sukkia olin pessyt ja sain tulokseksi jotain 30 paria. Pyysin perheeltä, että sukat pyykkikoriin heittäessään katsoisivat että ne on oikein päin, ettei minun tarvitse kääntää jokaikistä hikistä, likaista sukkaa ja irrotella sisäkkäin käärittyjä sukkia. Miehen vastaus oli, että ei se mitään, kyllä sä sen teet. Ei hän uhrannut ajatustakaan sille, että asialla oikeasti on minulle väliä vaan hän ohitti minut sekunnissa.
Ja sitten sitä, että sanon jotain ja kuulemma rivien välissä tarkoitan jotain ihan muuta! Ihan oikeesti, ei mulla riittäisi energia sellaiseen.
Vuosien varrella on niin usein loukannut, kun ei oteta tosissaan, että en juurikaan enää sano mistään, mikä ei tarkoita, etteikö ne samat jutut enää hiertäisi. Voin kertoa, että siinä vaiheessa kun vaimo ei enää "nalkuta", se tarkoittaa vain sitä että hän ei näe enää toivoa.
Harmikseni minulle tuli jonkunlainen silmävamma, että en edes huomaa pyykkikorista epämääräisissä mytyissä olevia sukkia. Jossain vaiheessa laitan roskiin epämääräiset mytyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tää ylöspäinkatsomisen juttu on josta moni puhuu? En mää miestäni katso ylös tai alas, eikös se niin kannata ollakin?
Sillä tarkooitetaan tässä keskustelussa arvostusta, ja ihailua, josta syntyy rakkautta ja kipinää rakastavaisten välille. Tämä murenee kun toinen paljastuukin itsekkääksi ja epäkunnioittavaksi ihmiseksi.
Ajatus on siis, että kumpikin katsoo toista ylöspäin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tää ylöspäinkatsomisen juttu on josta moni puhuu? En mää miestäni katso ylös tai alas, eikös se niin kannata ollakin?
Sillä tarkooitetaan tässä keskustelussa arvostusta, ja ihailua, josta syntyy rakkautta ja kipinää rakastavaisten välille. Tämä murenee kun toinen paljastuukin itsekkääksi ja epäkunnioittavaksi ihmiseksi.
Ajatus on siis, että kumpikin katsoo toista ylöspäin?
Kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo no tähän en ikävä kyllä pysty, heittämään ehjiä hyviä sukkia roskiin. Tuskin kukaan perheenjäsenistäni edes kaipaisi yksittäisiä sukkia kunhan kaapissa on jotain mitä jalkaan vetää.
Enkä pysty tuohonkaan, että kaikki vaan siinä tilassa koneeseen ja kuivumaan kuten edellinen oli tehnyt kun kyseessä oli vaan nuo sukat, ei koko pyykkikorin sisältö. Ei se minua haittaa, jos siellä seassa on joskus harvoin joku tpaita puseron sisällä, se hoituu puolessa sekunnissa. Mut se loukkaa, että en mielestäni marmata joka pikkuasiasta ja sit kun kerran jotain sanon, reaktio on täysin mitätöivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen mieheni valitti minulle kuinka olen hänen vaatteensa viikannut kaappiin väärin, olisi pitänyt olla näin ja noin. No, lopulta jätin hänen vaatteensa telineelle ja viikkasin vain omat ja lapsen vaatteet pois. Monta päivää se kuivausteline oli siinä, minulle huudettiin ja kysyttiin missä on se ja se paita, ilman että edes katsottiin sitä telinettä. Lopulta meni hermo kun ei edes kehoituksesta viikannut itse niitä vaatteita sinne kaappiin, että kun vaatteet olivat kuivuneet, kumosin ne hänen puolelle sänkyä kasaan ja lopputulos ;miksi et ole voinut laittaa hänen vaatteita kaappiin..
Tämä oli vain yksi monista asioista joista miehen mielestä "skitsoan turhaan"
No mikset vaan voinut viikata niitä kunnolla? Edes sen vertaa tehdä toisen hyväksi! (Vrt. sukkien kerääminen lattialta)
Jos kumpikaan ei siedä toisen tapaa, niin voi sopia, että se, joka hoitaa pyykin viikkaa omalla tavallaan. Toinen sitten vuorollaan.
Mä teen niin että pesen pyykin, laitan kuivumaan, ja kuivumasta jokainen perheenjäsen nostaa omat vaatteensa niin kuin itse näkee hyväksi. Mikäli vaatteet ei ole narulta pois kun seuraavan kerran pesen pyykkiä, niin vaatteet löytyy poisnostettuna keosta josta saa sitten viikkailla niin kuin huvittaa.
Minäkään en kyllä todellakaan viikkaa miehen vaatteita kaappiin, jotain rajaa palvelun määrässä. Ne miehen kalsarit roikkuu narulla keskimäärin viikon ennen kuin se kerää ne pois, mutta ei se haittaa kun pyykkiteline on muutenkin aika siinä paikallaan. Jos ne ei mahdu enää narulle, teen niistä ihan viikkaamattoman pinon kylppäriin tai miehen sängylle ja kerää siitä omansa pois. Lapset kun kasvaa niin varmasti sama käytäntö tulee käyttöön heillekin, nyt jo 5v osaa viedä omat viikatut vaatteensa kaappiin ihan hienosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tilanne meni siihen etten kyennyt nalkuttamaan vaan itkin "Mikset sä voi kuunella? Mikset sä tee yhtään mitään?" Mies suhtautui tähän kiukkuisesti ja käski mennä psykiatrille. Lopulta en enää siivonnut, en pessyt muuta pyykkiä kuin omani, en tehnyt ruokaa vaan söin mikroaterioita.. (meillä ei ollut lapsia jotka olisivat kärsineet tästä).
Mies sitten raivosi kun ei ollut puhtaita sukkia tai kun villakoirat iski kimppuun pöydän alta, sanoin että tuolla on pesukone ja tuolla imuri. Lähti ovet paukkuen baariin ja luuli sillä kai taikovansa kämpän puhtaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Joo no tähän en ikävä kyllä pysty, heittämään ehjiä hyviä sukkia roskiin. Tuskin kukaan perheenjäsenistäni edes kaipaisi yksittäisiä sukkia kunhan kaapissa on jotain mitä jalkaan vetää.
Enkä pysty tuohonkaan, että kaikki vaan siinä tilassa koneeseen ja kuivumaan kuten edellinen oli tehnyt kun kyseessä oli vaan nuo sukat, ei koko pyykkikorin sisältö. Ei se minua haittaa, jos siellä seassa on joskus harvoin joku tpaita puseron sisällä, se hoituu puolessa sekunnissa. Mut se loukkaa, että en mielestäni marmata joka pikkuasiasta ja sit kun kerran jotain sanon, reaktio on täysin mitätöivä.
Mielestäni ongelma on sulla siinä ,että sinä haluaisit päättää miten muut sukkansa koriin laittavat, ja muille tämä asia ei ole tärkeä. Ehdottaisin että lopetet tuon turhasta naputtamisen, ja alta tehdä noin niin kuin muutama tässä kertoo tekevänsä. Ongelma on sinun omasi, ei perheenjäsenten, niin kuin itsekin sanot että et pysty tekemään niin etkä pysty tekemään näin, etkä halua, ja ei se nyt niin haittaakaan...
Sukat peseytyy ihan samalla tavalla on ne kummin päin vain. Kyllä tuo siis on juuri sellainen pikkuasia josta marmatat. Veikkaan että se lähtee siitä kipuamaan muihinkin asioihin, ja kohta käsissäsi on iso kasa IIISOJA asioita jotka häiritsevtä, ja joissa muut eivät sinua tottele. Kannattaa herätä jo nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen mieheni valitti minulle kuinka olen hänen vaatteensa viikannut kaappiin väärin, olisi pitänyt olla näin ja noin. No, lopulta jätin hänen vaatteensa telineelle ja viikkasin vain omat ja lapsen vaatteet pois. Monta päivää se kuivausteline oli siinä, minulle huudettiin ja kysyttiin missä on se ja se paita, ilman että edes katsottiin sitä telinettä. Lopulta meni hermo kun ei edes kehoituksesta viikannut itse niitä vaatteita sinne kaappiin, että kun vaatteet olivat kuivuneet, kumosin ne hänen puolelle sänkyä kasaan ja lopputulos ;miksi et ole voinut laittaa hänen vaatteita kaappiin..
Tämä oli vain yksi monista asioista joista miehen mielestä "skitsoan turhaan"
No mikset vaan voinut viikata niitä kunnolla? Edes sen vertaa tehdä toisen hyväksi! (Vrt. sukkien kerääminen lattialta)
Jos kumpikaan ei siedä toisen tapaa, niin voi sopia, että se, joka hoitaa pyykin viikkaa omalla tavallaan. Toinen sitten vuorollaan.
Mä teen niin että pesen pyykin, laitan kuivumaan, ja kuivumasta jokainen perheenjäsen nostaa omat vaatteensa niin kuin itse näkee hyväksi. Mikäli vaatteet ei ole narulta pois kun seuraavan kerran pesen pyykkiä, niin vaatteet löytyy poisnostettuna keosta josta saa sitten viikkailla niin kuin huvittaa.
Minäkään en kyllä todellakaan viikkaa miehen vaatteita kaappiin, jotain rajaa palvelun määrässä. Ne miehen kalsarit roikkuu narulla keskimäärin viikon ennen kuin se kerää ne pois, mutta ei se haittaa kun pyykkiteline on muutenkin aika siinä paikallaan. Jos ne ei mahdu enää narulle, teen niistä ihan viikkaamattoman pinon kylppäriin tai miehen sängylle ja kerää siitä omansa pois. Lapset kun kasvaa niin varmasti sama käytäntö tulee käyttöön heillekin, nyt jo 5v osaa viedä omat viikatut vaatteensa kaappiin ihan hienosti.
5v osaa paljon sellaista mitä 15v ei enää osaakaan ;) Mua monesti naurattaa nää "minun 3v jo osaa tämän!" kun ei ole vielä kokemusta siitä millaista se on kun on teini kotona :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
401 lisää vielä, että nyt ollaan viisikymppisiä.
Joo, ymmärsin kyllä, ja surullista että vieläkin sinä joudut kertomaan miehelle mitä sen pitää tehdä, tai muuten jää tekemättä: "Hän on sanonut että tykkää kun kerron mitä pitää tehdä, ettei kotona tarvi miettiä ja päättää kaikesta yksin kuten töissä joutuu tekemään. Minä taas en aina jaksa kertoa ja pyytää, silloin teen itse."
Voi hyvät naiset sentään. Minä teen kotona tänä päivänä vähemmän, eikä joka asiaa mun tarvi miehelle sanoa että tee. Teen välillä mielelläni itse, siksikään en sano ja osaa tehdä oma-aloitteisestikin. Meillä on hyvin tasa_arvoinen suhde, tiedetään mistä toinen tykkää ja mistä ei.
Kirjoitettuja sanoja voi väännellä miten huvittaa, mutta mun ei kuitenkaan tarvi miettiä eroa aikuisesta lapsesta jolle se tulisi yllätyksenä. Sitäpaitsi, se mikä on meille ok ja pitää molemmat tyytyväisenä on meidän oma asia, kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä mikä kunkin parisuhteessa on se juttu,sen tietää pari itse. Jos ei tiedä, eikä puhuta tai selvitetä sitä niin eroja ei tarvi ihmetellä. Väkisin suhteessa ei kenenkään kannata olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tää ylöspäinkatsomisen juttu on josta moni puhuu? En mää miestäni katso ylös tai alas, eikös se niin kannata ollakin?
Ylöspäin katsominen = kunnioitus, arvostus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo no tähän en ikävä kyllä pysty, heittämään ehjiä hyviä sukkia roskiin. Tuskin kukaan perheenjäsenistäni edes kaipaisi yksittäisiä sukkia kunhan kaapissa on jotain mitä jalkaan vetää.
Enkä pysty tuohonkaan, että kaikki vaan siinä tilassa koneeseen ja kuivumaan kuten edellinen oli tehnyt kun kyseessä oli vaan nuo sukat, ei koko pyykkikorin sisältö. Ei se minua haittaa, jos siellä seassa on joskus harvoin joku tpaita puseron sisällä, se hoituu puolessa sekunnissa. Mut se loukkaa, että en mielestäni marmata joka pikkuasiasta ja sit kun kerran jotain sanon, reaktio on täysin mitätöivä.
Mielestäni ongelma on sulla siinä ,että sinä haluaisit päättää miten muut sukkansa koriin laittavat, ja muille tämä asia ei ole tärkeä. Ehdottaisin että lopetet tuon turhasta naputtamisen, ja alta tehdä noin niin kuin muutama tässä kertoo tekevänsä. Ongelma on sinun omasi, ei perheenjäsenten, niin kuin itsekin sanot että et pysty tekemään niin etkä pysty tekemään näin, etkä halua, ja ei se nyt niin haittaakaan...
Sukat peseytyy ihan samalla tavalla on ne kummin päin vain. Kyllä tuo siis on juuri sellainen pikkuasia josta marmatat. Veikkaan että se lähtee siitä kipuamaan muihinkin asioihin, ja kohta käsissäsi on iso kasa IIISOJA asioita jotka häiritsevtä, ja joissa muut eivät sinua tottele. Kannattaa herätä jo nyt.
Se ei ole pikkuasia, ettei ihminen jonka pitäisi rakastaa, pitää sinua palvelijana ja arvottomana. Jos toista arvostaa, ei loisi.
Sitten toisaalta, miksei voi kääntää niitä sukkia oikein päin, kun se on ihan nopea pikkujuttu?
Olen yhden loisen ulkoistanut, nykyinen on ihan toista maata. Suosittelen jättämään miehen, joka luulee että olet sen äiti ja hän vasta avuton vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En etsi kenenkään likapyykkiä sänkyjen alta. Vain ne pesen, jotka on kopassa. Ja siinä tilassa, esim mytyssä, väärinpäin, kuin ne siellä on.
Pesukoneen käyttöohjeet on näkösällä, peskööt itse pyykkinsä, jos loppuu puhtaat vaatteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo no tähän en ikävä kyllä pysty, heittämään ehjiä hyviä sukkia roskiin. Tuskin kukaan perheenjäsenistäni edes kaipaisi yksittäisiä sukkia kunhan kaapissa on jotain mitä jalkaan vetää.
Enkä pysty tuohonkaan, että kaikki vaan siinä tilassa koneeseen ja kuivumaan kuten edellinen oli tehnyt kun kyseessä oli vaan nuo sukat, ei koko pyykkikorin sisältö. Ei se minua haittaa, jos siellä seassa on joskus harvoin joku tpaita puseron sisällä, se hoituu puolessa sekunnissa. Mut se loukkaa, että en mielestäni marmata joka pikkuasiasta ja sit kun kerran jotain sanon, reaktio on täysin mitätöivä.
Mielestäni ongelma on sulla siinä ,että sinä haluaisit päättää miten muut sukkansa koriin laittavat, ja muille tämä asia ei ole tärkeä. Ehdottaisin että lopetet tuon turhasta naputtamisen, ja alta tehdä noin niin kuin muutama tässä kertoo tekevänsä. Ongelma on sinun omasi, ei perheenjäsenten, niin kuin itsekin sanot että et pysty tekemään niin etkä pysty tekemään näin, etkä halua, ja ei se nyt niin haittaakaan...
Sukat peseytyy ihan samalla tavalla on ne kummin päin vain. Kyllä tuo siis on juuri sellainen pikkuasia josta marmatat. Veikkaan että se lähtee siitä kipuamaan muihinkin asioihin, ja kohta käsissäsi on iso kasa IIISOJA asioita jotka häiritsevtä, ja joissa muut eivät sinua tottele. Kannattaa herätä jo nyt.
Se ei ole pikkuasia, ettei ihminen jonka pitäisi rakastaa, pitää sinua palvelijana ja arvottomana. Jos toista arvostaa, ei loisi.
Sitten toisaalta, miksei voi kääntää niitä sukkia oikein päin, kun se on ihan nopea pikkujuttu?
Olen yhden loisen ulkoistanut, nykyinen on ihan toista maata. Suosittelen jättämään miehen, joka luulee että olet sen äiti ja hän vasta avuton vauva.
Minun miestä ei näytä haittaavan ollenkaan onko sukka jalassa oikein vai nurin päin. Kun hoksasin tuon, lopetin sukkien kääntämisen, joka oli minustakin ällöttävää. Niihin pienessä mytyssä oleviin sukkiin en koske, ne saa olla siellä pyykkikorin pohjalla. Kirjoitin tuolla aiemmin, että laitan ne jossain vaiheessa roskiin, mutta se päivä on jossain tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan naiset nalkuttaa ja valittaa joka asiasta. Mistä mies sen voisi erottaa, milloin on oikeaa asiaa ja milloin se vaan valittaa lämpimikseen.
Seurustelusuhde missä ääni vinkasee oktaaviin on selvä eron peruste. Jos alle vuoden tuntemisessa toinen osapuoli kokee nalkuttamista, ette ole sopivia toisilleen. Jompi kumpi pitää kiinni eikä tee kompromisseja.
Et voi sanoa oktaaviin. Et taida ihan tietää mitä oktaavi tarkoittaa. Suosittelen ottamaan selvää sanoista mitä haluaa käyttää, ettei vaikuta dilleltä.
=====
Hän tarkoittanee oktaavin ylös, falsettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämmöstä tää nettikeskustelu on. En oo varmaan ainoa lukija, joka sijoittuu kokemustensa ja näkemystensä kanssa näiden kahden ääripään välillä. Eli että joo kyllä on olemassa laiskoja ja itsekkäitä miehiä mutta kyllä on olemassa turhasta niuhottavia naisiakin. Samaten on olemassa oman osuutensa (tai jopa enemmän) kaikista arjen askareista hoitavia miehiä, ja vastaavasti naisia jotka hyväksyvät ja ymmärtävät että on olemassa monta eri tapaa arvottaa ja tehdä noita arjen askareita, ja että yhteiselossa kokonaisuus ratkaisee, ei se että kumpi on useammin vaihtanut huonekasvien mullat jne.
Mä tunnen sekä miehiä että naisia jotka joutuvat mielestään tekemään toiseen nähdhen liian paljon kotihommia kun toinen laiskottelee. Yhteistä näille henkilöille on asiasta valittaminen. Ihan yhtälailla se harmittaa miestä joutua korjaamaan naisen ja lasten jäljiltä "kaiken", kuin naistakin.
Tässä on tutkimusten mukaan se ero, että kun mies kokee tekevänsä ”kaiken”, hän yleensä oikeasti tekee vasta 40%. Naisten tekemä työ on näkymätöntä, itsestäänselvyys. Miehelle jokainen kaupassa käynti ja tiskikoneen tyhjennys on sankariteko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tulee puskista, koska naiset eivät osaa koskaan sanoa asioita suoraan. Joskus jopa omassa päässään vaan miettineet asioita, ja ihmettelvät miksi toinen ei tiedä jotain, mitä hän on miettinyt jo pitkään.
Minulla on muuten ollut useampi tyttöystävä, joka kirjaimellisesti jatkaa keskustelua kanssani, jonka alkuosaa hän on käynyt vain omassa mielikuvituksessaan. Sitten pitäisi arvata, että mistähän tässä nyt on kysymys.
Tiedätkö mitä minä teen, kun en ymmärrä että mistähän tässä on kysymys?
Minä kysyn. Ääneen. En omassa päässäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen mieheni valitti minulle kuinka olen hänen vaatteensa viikannut kaappiin väärin, olisi pitänyt olla näin ja noin. No, lopulta jätin hänen vaatteensa telineelle ja viikkasin vain omat ja lapsen vaatteet pois. Monta päivää se kuivausteline oli siinä, minulle huudettiin ja kysyttiin missä on se ja se paita, ilman että edes katsottiin sitä telinettä. Lopulta meni hermo kun ei edes kehoituksesta viikannut itse niitä vaatteita sinne kaappiin, että kun vaatteet olivat kuivuneet, kumosin ne hänen puolelle sänkyä kasaan ja lopputulos ;miksi et ole voinut laittaa hänen vaatteita kaappiin..
Tämä oli vain yksi monista asioista joista miehen mielestä "skitsoan turhaan"
No mikset vaan voinut viikata niitä kunnolla? Edes sen vertaa tehdä toisen hyväksi! (Vrt. sukkien kerääminen lattialta)
Jos kumpikaan ei siedä toisen tapaa, niin voi sopia, että se, joka hoitaa pyykin viikkaa omalla tavallaan. Toinen sitten vuorollaan.
Mä teen niin että pesen pyykin, laitan kuivumaan, ja kuivumasta jokainen perheenjäsen nostaa omat vaatteensa niin kuin itse näkee hyväksi. Mikäli vaatteet ei ole narulta pois kun seuraavan kerran pesen pyykkiä, niin vaatteet löytyy poisnostettuna keosta josta saa sitten viikkailla niin kuin huvittaa.
Minäkään en kyllä todellakaan viikkaa miehen vaatteita kaappiin, jotain rajaa palvelun määrässä. Ne miehen kalsarit roikkuu narulla keskimäärin viikon ennen kuin se kerää ne pois, mutta ei se haittaa kun pyykkiteline on muutenkin aika siinä paikallaan. Jos ne ei mahdu enää narulle, teen niistä ihan viikkaamattoman pinon kylppäriin tai miehen sängylle ja kerää siitä omansa pois. Lapset kun kasvaa niin varmasti sama käytäntö tulee käyttöön heillekin, nyt jo 5v osaa viedä omat viikatut vaatteensa kaappiin ihan hienosti.
5v osaa paljon sellaista mitä 15v ei enää osaakaan ;) Mua monesti naurattaa nää "minun 3v jo osaa tämän!" kun ei ole vielä kokemusta siitä millaista se on kun on teini kotona :D
Minun taaperopoikani tykkäsi siivota niin, että ostin sille oikein oman oikean pikkumopin.
Nyt teininä huoneensa on sikolätti, eikä muutenkaan siivoa/tee mitään.
Toivottavasti viitsii huolehtia aikanaan omasta kodistaan.