Ero tuli miehelle "ihan puskista"

Lasten asioiden hoitamatta jättäminen on pahinta. Ne on sitten toisen pakko hoitaa tai se kohdistuu lapseen. Eron jälkeen tilanne voi kohentua tai sitten ei. Mutta ei sekään toimi että ollaan suhteessa vaan sen takia ettei isä pysty huolehtimaan kahta viikonloppua kuukaudesta yksin lapsesta. Miten niin ei pysty? Ja miten kehtaa olla pystymättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämmöstä tää nettikeskustelu on. En oo varmaan ainoa lukija, joka sijoittuu kokemustensa ja näkemystensä kanssa näiden kahden ääripään välillä. Eli että joo kyllä on olemassa laiskoja ja itsekkäitä miehiä mutta kyllä on olemassa turhasta niuhottavia naisiakin. Samaten on olemassa oman osuutensa (tai jopa enemmän) kaikista arjen askareista hoitavia miehiä, ja vastaavasti naisia jotka hyväksyvät ja ymmärtävät että on olemassa monta eri tapaa arvottaa ja tehdä noita arjen askareita, ja että yhteiselossa kokonaisuus ratkaisee, ei se että kumpi on useammin vaihtanut huonekasvien mullat jne.

Mä tunnen sekä miehiä että naisia jotka joutuvat mielestään tekemään toiseen nähdhen liian paljon kotihommia kun toinen laiskottelee. Yhteistä näille henkilöille on asiasta valittaminen. Ihan yhtälailla se harmittaa miestä joutua korjaamaan naisen ja lasten jäljiltä "kaiken", kuin naistakin.

Tässä on tutkimusten mukaan se ero, että kun mies kokee tekevänsä ”kaiken”, hän yleensä oikeasti tekee vasta 40%. Naisten tekemä työ on näkymätöntä, itsestäänselvyys. Miehelle jokainen kaupassa käynti ja tiskikoneen tyhjennys on sankariteko.

No ei ole mitään tuollaista tutkimusta :D Jos olisi, olisit sen voinut linkata ;) Pointti nyt kuitenkin oli se, että ihmistä häiritsee tehdä yksin kaikki otisten eteen, mutta naiset tekevät tätä enemmän kuin miehet. Miestä kuitenkin häiritsee ihan yhtä lailla, jos hän on se kaiken tekevä osapuoli, joten ärsyyntyminen siitä että joutuu yksin siivoamaan kaikkien sotkut ei ole sukupuolisidonnainen asia, vaan yleisinhimillinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämmöstä tää nettikeskustelu on. En oo varmaan ainoa lukija, joka sijoittuu kokemustensa ja näkemystensä kanssa näiden kahden ääripään välillä. Eli että joo kyllä on olemassa laiskoja ja itsekkäitä miehiä mutta kyllä on olemassa turhasta niuhottavia naisiakin. Samaten on olemassa oman osuutensa (tai jopa enemmän) kaikista arjen askareista hoitavia miehiä, ja vastaavasti naisia jotka hyväksyvät ja ymmärtävät että on olemassa monta eri tapaa arvottaa ja tehdä noita arjen askareita, ja että yhteiselossa kokonaisuus ratkaisee, ei se että kumpi on useammin vaihtanut huonekasvien mullat jne.

Mä tunnen sekä miehiä että naisia jotka joutuvat mielestään tekemään toiseen nähdhen liian paljon kotihommia kun toinen laiskottelee. Yhteistä näille henkilöille on asiasta valittaminen. Ihan yhtälailla se harmittaa miestä joutua korjaamaan naisen ja lasten jäljiltä "kaiken", kuin naistakin.

Tässä on tutkimusten mukaan se ero, että kun mies kokee tekevänsä ”kaiken”, hän yleensä oikeasti tekee vasta 40%. Naisten tekemä työ on näkymätöntä, itsestäänselvyys. Miehelle jokainen kaupassa käynti ja tiskikoneen tyhjennys on sankariteko.

No ei ole mitään tuollaista tutkimusta :D Jos olisi, olisit sen voinut linkata ;) Pointti nyt kuitenkin oli se, että ihmistä häiritsee tehdä yksin kaikki otisten eteen, mutta naiset tekevät tätä enemmän kuin miehet. Miestä kuitenkin häiritsee ihan yhtä lailla, jos hän on se kaiken tekevä osapuoli, joten ärsyyntyminen siitä että joutuu yksin siivoamaan kaikkien sotkut ei ole sukupuolisidonnainen asia, vaan yleisinhimillinen.

Olen eri mutta googlaa vain rohkeasti.

Moni mies kuvittelee oikeasti tekevänsä kaiken kun vie roskapussin ja hakee postin laatikosta.

Se on sitten jännä se listojen pituusero siellä perheterapiassa.

Ja onko se niin tarkkaa että kumpikin tekee just tasan puolet? No jos ei ole niin eikö se ole sitten miehelle ihan sama että mies tekee enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämmöstä tää nettikeskustelu on. En oo varmaan ainoa lukija, joka sijoittuu kokemustensa ja näkemystensä kanssa näiden kahden ääripään välillä. Eli että joo kyllä on olemassa laiskoja ja itsekkäitä miehiä mutta kyllä on olemassa turhasta niuhottavia naisiakin. Samaten on olemassa oman osuutensa (tai jopa enemmän) kaikista arjen askareista hoitavia miehiä, ja vastaavasti naisia jotka hyväksyvät ja ymmärtävät että on olemassa monta eri tapaa arvottaa ja tehdä noita arjen askareita, ja että yhteiselossa kokonaisuus ratkaisee, ei se että kumpi on useammin vaihtanut huonekasvien mullat jne.

Mä tunnen sekä miehiä että naisia jotka joutuvat mielestään tekemään toiseen nähdhen liian paljon kotihommia kun toinen laiskottelee. Yhteistä näille henkilöille on asiasta valittaminen. Ihan yhtälailla se harmittaa miestä joutua korjaamaan naisen ja lasten jäljiltä "kaiken", kuin naistakin.

Tässä on tutkimusten mukaan se ero, että kun mies kokee tekevänsä ”kaiken”, hän yleensä oikeasti tekee vasta 40%. Naisten tekemä työ on näkymätöntä, itsestäänselvyys. Miehelle jokainen kaupassa käynti ja tiskikoneen tyhjennys on sankariteko.

No ei ole mitään tuollaista tutkimusta :D Jos olisi, olisit sen voinut linkata ;) Pointti nyt kuitenkin oli se, että ihmistä häiritsee tehdä yksin kaikki otisten eteen, mutta naiset tekevät tätä enemmän kuin miehet. Miestä kuitenkin häiritsee ihan yhtä lailla, jos hän on se kaiken tekevä osapuoli, joten ärsyyntyminen siitä että joutuu yksin siivoamaan kaikkien sotkut ei ole sukupuolisidonnainen asia, vaan yleisinhimillinen.

Olen eri mutta googlaa vain rohkeasti.

Moni mies kuvittelee oikeasti tekevänsä kaiken kun vie roskapussin ja hakee postin laatikosta.

Se on sitten jännä se listojen pituusero siellä perheterapiassa.

Ja onko se niin tarkkaa että kumpikin tekee just tasan puolet? No jos ei ole niin eikö se ole sitten miehelle ihan sama että mies tekee enemmän?

Minäkin muistan lukeneeni tuon, jossa miehen kuvitelma ei vastaa totuutta. Muistan joskus lapsuusperheessä asuessani, kun äiti meni töihin ja isä oli poikkeuksellisesti kotona, ja äiti oli jättänyt työlistan mitä päivän aikana pitää tehdä. Isä sanoi illalla ettei ole ehtinyt edes lehteä lukea kun on ollut koko ajan jotain hommaa.

Vierailija kirjoitti:

En isoja asioita vaan yhtenä esimerkkinä vaikkapa kerran kuussa tuotetun lauseen ”näytät hyvältä” tai ”rakastan sua”

Siis sä olisit halunnut että mies valehtelee sulle päin naamaa? Miksi ihmeessä?

Minkä talia tämän ketjun kirjoittajat pesevät miesten ja koululaisten vaatteita? Hyvinkin pieni lapsi oppii käyttämään pesukonetta. Ihan pikkukoululaisille voi olla apuna koneen käynnistämisessä ja avaamisessa. Jokaisella oma pyykkikassi vaikka sängyn alla. Jos haluaa jonkun määrätyn vaatteet päälle kouluun/treeneihin/bileisiin niin itse pitää muistaa. Jokaisella myös oma pyykkiteline.

Mies oppii käyttämään konetta tai sitten ei mutta mitä se naiseen liittyy?

Eri asia jos perheessä on toimiva työnjako ja vastavuoroisuus. Meillä lapset pesee omat pyykit ja siivoaa huoneensa. Mies pesee meidän aikuisten pyykit, minä siivoan meidän makuuhuoneen ja yhteiset tilat.

Lopettakaa piikana olo, siskot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämmöstä tää nettikeskustelu on. En oo varmaan ainoa lukija, joka sijoittuu kokemustensa ja näkemystensä kanssa näiden kahden ääripään välillä. Eli että joo kyllä on olemassa laiskoja ja itsekkäitä miehiä mutta kyllä on olemassa turhasta niuhottavia naisiakin. Samaten on olemassa oman osuutensa (tai jopa enemmän) kaikista arjen askareista hoitavia miehiä, ja vastaavasti naisia jotka hyväksyvät ja ymmärtävät että on olemassa monta eri tapaa arvottaa ja tehdä noita arjen askareita, ja että yhteiselossa kokonaisuus ratkaisee, ei se että kumpi on useammin vaihtanut huonekasvien mullat jne.

Mä tunnen sekä miehiä että naisia jotka joutuvat mielestään tekemään toiseen nähdhen liian paljon kotihommia kun toinen laiskottelee. Yhteistä näille henkilöille on asiasta valittaminen. Ihan yhtälailla se harmittaa miestä joutua korjaamaan naisen ja lasten jäljiltä "kaiken", kuin naistakin.

Tässä on tutkimusten mukaan se ero, että kun mies kokee tekevänsä ”kaiken”, hän yleensä oikeasti tekee vasta 40%. Naisten tekemä työ on näkymätöntä, itsestäänselvyys. Miehelle jokainen kaupassa käynti ja tiskikoneen tyhjennys on sankariteko.

No ei ole mitään tuollaista tutkimusta :D Jos olisi, olisit sen voinut linkata ;) Pointti nyt kuitenkin oli se, että ihmistä häiritsee tehdä yksin kaikki otisten eteen, mutta naiset tekevät tätä enemmän kuin miehet. Miestä kuitenkin häiritsee ihan yhtä lailla, jos hän on se kaiken tekevä osapuoli, joten ärsyyntyminen siitä että joutuu yksin siivoamaan kaikkien sotkut ei ole sukupuolisidonnainen asia, vaan yleisinhimillinen.

Ole hyvä:

Ajankäyttö ja vapaa-aika | Tilastokeskus (stat.fi)

Kotitöiden ja hoivavastuun jakautuminen - Sukupuolten tasa-arvo - THL

HS-analyysi: Suomalaiset miehet ovat Euroopan ahkerimpia kotitöiden tekijöitä, mutta tekeekö se suomalaiskodeista tasa-arvoisia? - Kotimaa | HS.fi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämmöstä tää nettikeskustelu on. En oo varmaan ainoa lukija, joka sijoittuu kokemustensa ja näkemystensä kanssa näiden kahden ääripään välillä. Eli että joo kyllä on olemassa laiskoja ja itsekkäitä miehiä mutta kyllä on olemassa turhasta niuhottavia naisiakin. Samaten on olemassa oman osuutensa (tai jopa enemmän) kaikista arjen askareista hoitavia miehiä, ja vastaavasti naisia jotka hyväksyvät ja ymmärtävät että on olemassa monta eri tapaa arvottaa ja tehdä noita arjen askareita, ja että yhteiselossa kokonaisuus ratkaisee, ei se että kumpi on useammin vaihtanut huonekasvien mullat jne.

Mä tunnen sekä miehiä että naisia jotka joutuvat mielestään tekemään toiseen nähdhen liian paljon kotihommia kun toinen laiskottelee. Yhteistä näille henkilöille on asiasta valittaminen. Ihan yhtälailla se harmittaa miestä joutua korjaamaan naisen ja lasten jäljiltä "kaiken", kuin naistakin.

Tässä on tutkimusten mukaan se ero, että kun mies kokee tekevänsä ”kaiken”, hän yleensä oikeasti tekee vasta 40%. Naisten tekemä työ on näkymätöntä, itsestäänselvyys. Miehelle jokainen kaupassa käynti ja tiskikoneen tyhjennys on sankariteko.

No ei ole mitään tuollaista tutkimusta :D Jos olisi, olisit sen voinut linkata ;) Pointti nyt kuitenkin oli se, että ihmistä häiritsee tehdä yksin kaikki otisten eteen, mutta naiset tekevät tätä enemmän kuin miehet. Miestä kuitenkin häiritsee ihan yhtä lailla, jos hän on se kaiken tekevä osapuoli, joten ärsyyntyminen siitä että joutuu yksin siivoamaan kaikkien sotkut ei ole sukupuolisidonnainen asia, vaan yleisinhimillinen.

Ole hyvä:

Ajankäyttö ja vapaa-aika | Tilastokeskus (stat.fi)

Kotitöiden ja hoivavastuun jakautuminen - Sukupuolten tasa-arvo - THL

HS-analyysi: Suomalaiset miehet ovat Euroopan ahkerimpia kotitöiden tekijöitä, mutta tekeekö se suomalaiskodeista tasa-arvoisia? - Kotimaa | HS.fi

Et näemmä ymmärrä lukemaasi. Olisi voinut linkata.

eri

Vierailija kirjoitti:

Meillä tilanne meni siihen etten kyennyt nalkuttamaan vaan itkin "Mikset sä voi kuunella? Mikset sä tee yhtään mitään?"  Mies suhtautui tähän  kiukkuisesti ja käski mennä psykiatrille. Lopulta  en enää siivonnut, en pessyt muuta  pyykkiä kuin omani,  en tehnyt ruokaa vaan söin mikroaterioita.. (meillä  ei ollut lapsia jotka olisivat kärsineet tästä).

Mies sitten raivosi kun ei ollut puhtaita sukkia tai kun villakoirat  iski kimppuun pöydän alta, sanoin että tuolla on pesukone ja tuolla imuri.  Lähti ovet paukkuen baariin ja luuli sillä kai taikovansa kämpän puhtaaksi. 

Miten suhteenne kehittyi tuon jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo no tähän en ikävä kyllä pysty, heittämään ehjiä hyviä sukkia roskiin. Tuskin kukaan perheenjäsenistäni edes kaipaisi yksittäisiä sukkia kunhan kaapissa on jotain mitä jalkaan vetää.

Enkä pysty tuohonkaan, että kaikki vaan siinä tilassa koneeseen ja kuivumaan kuten edellinen oli tehnyt kun kyseessä oli vaan nuo sukat, ei koko pyykkikorin sisältö. Ei se minua haittaa, jos siellä seassa on joskus harvoin joku tpaita puseron sisällä, se hoituu puolessa sekunnissa. Mut se loukkaa, että en mielestäni marmata joka pikkuasiasta ja sit kun kerran jotain sanon, reaktio on täysin mitätöivä.

Mielestäni ongelma on sulla siinä ,että sinä haluaisit päättää miten muut sukkansa koriin laittavat, ja muille tämä asia ei ole tärkeä. Ehdottaisin että lopetet tuon turhasta naputtamisen, ja alta tehdä noin niin kuin muutama tässä kertoo tekevänsä. Ongelma on sinun omasi, ei perheenjäsenten, niin kuin itsekin sanot että et pysty tekemään niin etkä pysty tekemään näin, etkä halua, ja ei se nyt niin haittaakaan...

 Sukat peseytyy ihan samalla tavalla on ne kummin päin vain. Kyllä tuo siis on juuri sellainen pikkuasia josta marmatat. Veikkaan että se lähtee siitä kipuamaan muihinkin asioihin, ja kohta käsissäsi on iso kasa IIISOJA asioita jotka häiritsevtä, ja joissa muut eivät sinua tottele. Kannattaa herätä jo nyt.

Ymmärsit väärin, en ole marmattanut vaan sanoin siis yhden ainoan kerran tuosta typerästä sukka-asiasta. Juttu on vain jäänyt muistiin kun toiveeni mitätöitiin ja se loukkasi silloin yllättävän paljon. Sen jälkeen en ole asiasta puhunut vaan pitänyt suuni kiinni ja hoitanut hommani. 

Hoidan siis nelihenkisen perheen pyykkihuollon, pesen, ripustan, viikkaan ja kannan perheenjäsenten huoneeseen, miehelle jopa kaappiin asti. Tämä ei ole mulle koskaan ollut mikään ongelma eikän asiasta ole koskaan riidelty. Tämä toimii meillä hyvin, muissa perheissä voi toimia muut järjestelyt. Tajuan toki, ettei mikään mikä pyykkeihin liittyy ole kellekään muulle tärkeää kuin minulle, miten olisikaan kun he eivät sitä hommaa tee.

Kyse ei ole siitä, että minä "haluan päättää", muiden pitäisi "totella" minua. Tämä on juuri se ajattelutapa millä mitätöidään naisten toiveita.: kunhan kiukuttelevat pikkujutuista. Kyllä minusta perheessä ja varsinkin parisuhteessa kuuluu kuunnella ja ottaa huomioon toisten toiveita vaikkei niiden tärkeys itselle aukeaisikaan.

Minä ostan miehelle vain yhdenmerkkistä juustoa,  koska hän on sitä mieltä, että tämä on se aino oikea. Tottakai voisin sanoa, että puhut soopaa, yhtä hyvältä kaikki merkit maistuu ja jos ei juusto kelpaa niin herra on hyvä ja lähtee kauppaan. Mutta miksi ihmeessä pitää pienimuotoista taistelua yllä vaikka mistä asiasta kun toiselle voi tämän ilon antaa? Teinipojat tehkööt liharuokansa itse, minä kun en lihasta välitä ja haluan syödä kasvisruokia. Ei ole minulle tärkeää, joten eipäs marista tyhjänpäiväisestä asiasta. Näinkö siis? 

Vierailija kirjoitti:

Minkä talia tämän ketjun kirjoittajat pesevät miesten ja koululaisten vaatteita? Hyvinkin pieni lapsi oppii käyttämään pesukonetta. Ihan pikkukoululaisille voi olla apuna koneen käynnistämisessä ja avaamisessa. Jokaisella oma pyykkikassi vaikka sängyn alla. Jos haluaa jonkun määrätyn vaatteet päälle kouluun/treeneihin/bileisiin niin itse pitää muistaa. Jokaisella myös oma pyykkiteline.

Mies oppii käyttämään konetta tai sitten ei mutta mitä se naiseen liittyy?

Eri asia jos perheessä on toimiva työnjako ja vastavuoroisuus. Meillä lapset pesee omat pyykit ja siivoaa huoneensa. Mies pesee meidän aikuisten pyykit, minä siivoan meidän makuuhuoneen ja yhteiset tilat.

Lopettakaa piikana olo, siskot.

Peseekö koululainen kaikki vaatteensa samassa koneessa, valkoiset ja mustat? Pyyhkeet ja T-paidat? Meillä ei olisi kannattavaa koska kestäisi varmaan kolme viikkoa että yhden ihmisen pyykeistä tulisi täysi koneellinen. Enkä näkisi järkeä että kaikki pesisivät vajaita koneellisia. Miten ihmeessä teille mahtuu jokaiselle oma pyykkiteline?

Mikä ongelma on tuossa pyykinpesussa? Sehän on kotitöistä helpoin.

Vierailija kirjoitti:

Minkä talia tämän ketjun kirjoittajat pesevät miesten ja koululaisten vaatteita? Hyvinkin pieni lapsi oppii käyttämään pesukonetta. Ihan pikkukoululaisille voi olla apuna koneen käynnistämisessä ja avaamisessa. Jokaisella oma pyykkikassi vaikka sängyn alla. Jos haluaa jonkun määrätyn vaatteet päälle kouluun/treeneihin/bileisiin niin itse pitää muistaa. Jokaisella myös oma pyykkiteline.

Mies oppii käyttämään konetta tai sitten ei mutta mitä se naiseen liittyy?

Eri asia jos perheessä on toimiva työnjako ja vastavuoroisuus. Meillä lapset pesee omat pyykit ja siivoaa huoneensa. Mies pesee meidän aikuisten pyykit, minä siivoan meidän makuuhuoneen ja yhteiset tilat.

Lopettakaa piikana olo, siskot.

Pienen lapsen pystyminen on ihan eri asia kuin kohtuullisuus. Kyllähän lapset pystyvät, kehitysmaissa ihan tehdastyöhönkin. Silti lapsuutta pitää suojella.

Olen itse ”saanut” alakouluikäisenä vastuun pyykkihuollosta, ja se oli kyllä liikaa. Vasta aikuisena tajusin, miten kohtuuttoman paljon raskaampi työ se oli lapselle kuin aikuiselle.

Vanhempien kuuluu hoitaa pääosa kotitöistä, lapset vain opetetaan niin, että osaavat, ei heitä pidä työvoimana käyttää.

Mies on sitten ihan eri asia. Aikuinen mies totta kai voi työnsä sivuun hoitaa koko huushollin tarvittaessa yksin, pystyväthän naisetkin siihen.

Tarkennan vielä tuohon 573: tässä ei missään nimessä ole kyse, siitä että pyykinpesu olisi meidän perheessä joku ongelma, edes minulle. Se oli vain esimerkkinä sille kun asioista ei voida käydä ajatustenvaihtoa ja keskustelua vaan mitätöidään toisen ajatukset alkuunsa. Jos mieheni olisi sukista sanoessani sanonut, että en voi ottaa pyytämääsi asiaa huomioon, koska sukat jalasta riisuttuani ei ole minun vallassani mitä käteni niille tekevät, niin minkäs sille sitten voi. Mutta se loukkasi, että hän päätti, että minun sanomiselleni ei tarvitse korvaansa lotkauttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämmöstä tää nettikeskustelu on. En oo varmaan ainoa lukija, joka sijoittuu kokemustensa ja näkemystensä kanssa näiden kahden ääripään välillä. Eli että joo kyllä on olemassa laiskoja ja itsekkäitä miehiä mutta kyllä on olemassa turhasta niuhottavia naisiakin. Samaten on olemassa oman osuutensa (tai jopa enemmän) kaikista arjen askareista hoitavia miehiä, ja vastaavasti naisia jotka hyväksyvät ja ymmärtävät että on olemassa monta eri tapaa arvottaa ja tehdä noita arjen askareita, ja että yhteiselossa kokonaisuus ratkaisee, ei se että kumpi on useammin vaihtanut huonekasvien mullat jne.

Mä tunnen sekä miehiä että naisia jotka joutuvat mielestään tekemään toiseen nähdhen liian paljon kotihommia kun toinen laiskottelee. Yhteistä näille henkilöille on asiasta valittaminen. Ihan yhtälailla se harmittaa miestä joutua korjaamaan naisen ja lasten jäljiltä "kaiken", kuin naistakin.

Tässä on tutkimusten mukaan se ero, että kun mies kokee tekevänsä ”kaiken”, hän yleensä oikeasti tekee vasta 40%. Naisten tekemä työ on näkymätöntä, itsestäänselvyys. Miehelle jokainen kaupassa käynti ja tiskikoneen tyhjennys on sankariteko.

Tämä on joku ihme joukkoharha miehillä. Minunkin exäni kuvittele tekevänsä niin paljon kotitöitä ja auttavansa lasten hoidossa. Kerron esimerkin ruuanlaitosta. Hän kävi kaupassa ostamassa vain paketin jauhelihaa, maitoa ja leipää. Ex alkoi kokkailemaan. Keitti makaronia, paistoi jauhelihaa, lisäsi mausteita, tomaattimurskaa yms. Kokkaamisen jälkeen kaikki kipot ja kupit jäivät niille sijoilleen. Luonnollisesti minä olin ostanut kaikki keittiövälineet ja muut ruoka-aineet, joita ex kokkailussaan käytti. En muista, että ex olisi koskaan ostanut sokeria, jauhoja yms. Minä huolehdin, että noita harvemmin ostettavia aineksia oli kotona riittävästi. Tämä toki aiheutti sen, että ex valitti minulle, kun tuhlaan kauppaan niin paljon rahaa. Eihän hänellä mennyt kuin korkeintaan 20 euroa niihin ostoksiinsa.

Toinen esimerkki on lastenhoidosta. Kun lapset olivat vauvoja, ex osallistui lapsenhoitoon esimerkiksi vaihtamalla vaipan. Hän tosiaankin vaihtoi vain vaipan, ei mitään muuta. Hän ei ostanut vaippoja, talkkia, sinkkivoidettta eikä kosteuspyyhkeitä. Niitä vain aina tuli jostain. Ex ei edes tajunnut milloin vaippa pitää vaihtaa, vaan jouduin huomauttamaan ja kertomaan missä vaipat oli. Ex pesi kakkapyllyn, jätti vaipan kylppärin tasolle ja kakkaroiskeet altaan reunalle, johon ne sitten kuivuivat. Jos vauvan vaatteet oli likaantuneet, ne jäivät lattialle myttyyn. Näitä esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin. Yksinään nuo eivät ole iso juttu, mutta kun ne toistuvat päivästä ja vuodesta toiseen, niin se on todella turhauttavaa.

Kyllä 15 v osaa myös, ellei osaa sitten ei ole puhelinta eikä viikkorahaa.

Ei pidä antaa teinin sluibia, vahingoittaa tätä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämmöstä tää nettikeskustelu on. En oo varmaan ainoa lukija, joka sijoittuu kokemustensa ja näkemystensä kanssa näiden kahden ääripään välillä. Eli että joo kyllä on olemassa laiskoja ja itsekkäitä miehiä mutta kyllä on olemassa turhasta niuhottavia naisiakin. Samaten on olemassa oman osuutensa (tai jopa enemmän) kaikista arjen askareista hoitavia miehiä, ja vastaavasti naisia jotka hyväksyvät ja ymmärtävät että on olemassa monta eri tapaa arvottaa ja tehdä noita arjen askareita, ja että yhteiselossa kokonaisuus ratkaisee, ei se että kumpi on useammin vaihtanut huonekasvien mullat jne.

Mä tunnen sekä miehiä että naisia jotka joutuvat mielestään tekemään toiseen nähdhen liian paljon kotihommia kun toinen laiskottelee. Yhteistä näille henkilöille on asiasta valittaminen. Ihan yhtälailla se harmittaa miestä joutua korjaamaan naisen ja lasten jäljiltä "kaiken", kuin naistakin.

Tässä on tutkimusten mukaan se ero, että kun mies kokee tekevänsä ”kaiken”, hän yleensä oikeasti tekee vasta 40%. Naisten tekemä työ on näkymätöntä, itsestäänselvyys. Miehelle jokainen kaupassa käynti ja tiskikoneen tyhjennys on sankariteko.

Tämä on joku ihme joukkoharha miehillä. Minunkin exäni kuvittele tekevänsä niin paljon kotitöitä ja auttavansa lasten hoidossa. Kerron esimerkin ruuanlaitosta. Hän kävi kaupassa ostamassa vain paketin jauhelihaa, maitoa ja leipää. Ex alkoi kokkailemaan. Keitti makaronia, paistoi jauhelihaa, lisäsi mausteita, tomaattimurskaa yms. Kokkaamisen jälkeen kaikki kipot ja kupit jäivät niille sijoilleen. Luonnollisesti minä olin ostanut kaikki keittiövälineet ja muut ruoka-aineet, joita ex kokkailussaan käytti. En muista, että ex olisi koskaan ostanut sokeria, jauhoja yms. Minä huolehdin, että noita harvemmin ostettavia aineksia oli kotona riittävästi. Tämä toki aiheutti sen, että ex valitti minulle, kun tuhlaan kauppaan niin paljon rahaa. Eihän hänellä mennyt kuin korkeintaan 20 euroa niihin ostoksiinsa.

Toinen esimerkki on lastenhoidosta. Kun lapset olivat vauvoja, ex osallistui lapsenhoitoon esimerkiksi vaihtamalla vaipan. Hän tosiaankin vaihtoi vain vaipan, ei mitään muuta. Hän ei ostanut vaippoja, talkkia, sinkkivoidettta eikä kosteuspyyhkeitä. Niitä vain aina tuli jostain. Ex ei edes tajunnut milloin vaippa pitää vaihtaa, vaan jouduin huomauttamaan ja kertomaan missä vaipat oli. Ex pesi kakkapyllyn, jätti vaipan kylppärin tasolle ja kakkaroiskeet altaan reunalle, johon ne sitten kuivuivat. Jos vauvan vaatteet oli likaantuneet, ne jäivät lattialle myttyyn. Näitä esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin. Yksinään nuo eivät ole iso juttu, mutta kun ne toistuvat päivästä ja vuodesta toiseen, niin se on todella turhauttavaa.

Lisään vielä, että ex todellakin KOKI osallistuvansa paljon kotitöihin ja lastenhoitoon. Kyllähän hän kävi kaupassa, teki ruokaa ja vaihtoi vaippoja. Mutta sitten kun asiaa tarkastellaan lähemmin, totuus on jotain ihan muuta.

Te, jotka teette kotitöistä valtaosan - kompensoiko mies tätä mitenkään? Maksamalla enemmän tms?

Minä teen enemmän, mutta mielelläni. Mies ylläpitää vastineeksi elintasoamme. Maksaa ravintoloissa yms.

Jos minä en tekisi vastavuoroisesti jotain, niin tämähän olisi hyväksikäyttösuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämmöstä tää nettikeskustelu on. En oo varmaan ainoa lukija, joka sijoittuu kokemustensa ja näkemystensä kanssa näiden kahden ääripään välillä. Eli että joo kyllä on olemassa laiskoja ja itsekkäitä miehiä mutta kyllä on olemassa turhasta niuhottavia naisiakin. Samaten on olemassa oman osuutensa (tai jopa enemmän) kaikista arjen askareista hoitavia miehiä, ja vastaavasti naisia jotka hyväksyvät ja ymmärtävät että on olemassa monta eri tapaa arvottaa ja tehdä noita arjen askareita, ja että yhteiselossa kokonaisuus ratkaisee, ei se että kumpi on useammin vaihtanut huonekasvien mullat jne.

Mä tunnen sekä miehiä että naisia jotka joutuvat mielestään tekemään toiseen nähdhen liian paljon kotihommia kun toinen laiskottelee. Yhteistä näille henkilöille on asiasta valittaminen. Ihan yhtälailla se harmittaa miestä joutua korjaamaan naisen ja lasten jäljiltä "kaiken", kuin naistakin.

Tässä on tutkimusten mukaan se ero, että kun mies kokee tekevänsä ”kaiken”, hän yleensä oikeasti tekee vasta 40%. Naisten tekemä työ on näkymätöntä, itsestäänselvyys. Miehelle jokainen kaupassa käynti ja tiskikoneen tyhjennys on sankariteko.

Tämä on joku ihme joukkoharha miehillä. Minunkin exäni kuvittele tekevänsä niin paljon kotitöitä ja auttavansa lasten hoidossa. Kerron esimerkin ruuanlaitosta. Hän kävi kaupassa ostamassa vain paketin jauhelihaa, maitoa ja leipää. Ex alkoi kokkailemaan. Keitti makaronia, paistoi jauhelihaa, lisäsi mausteita, tomaattimurskaa yms. Kokkaamisen jälkeen kaikki kipot ja kupit jäivät niille sijoilleen. Luonnollisesti minä olin ostanut kaikki keittiövälineet ja muut ruoka-aineet, joita ex kokkailussaan käytti. En muista, että ex olisi koskaan ostanut sokeria, jauhoja yms. Minä huolehdin, että noita harvemmin ostettavia aineksia oli kotona riittävästi. Tämä toki aiheutti sen, että ex valitti minulle, kun tuhlaan kauppaan niin paljon rahaa. Eihän hänellä mennyt kuin korkeintaan 20 euroa niihin ostoksiinsa.

Toinen esimerkki on lastenhoidosta. Kun lapset olivat vauvoja, ex osallistui lapsenhoitoon esimerkiksi vaihtamalla vaipan. Hän tosiaankin vaihtoi vain vaipan, ei mitään muuta. Hän ei ostanut vaippoja, talkkia, sinkkivoidettta eikä kosteuspyyhkeitä. Niitä vain aina tuli jostain. Ex ei edes tajunnut milloin vaippa pitää vaihtaa, vaan jouduin huomauttamaan ja kertomaan missä vaipat oli. Ex pesi kakkapyllyn, jätti vaipan kylppärin tasolle ja kakkaroiskeet altaan reunalle, johon ne sitten kuivuivat. Jos vauvan vaatteet oli likaantuneet, ne jäivät lattialle myttyyn. Näitä esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin. Yksinään nuo eivät ole iso juttu, mutta kun ne toistuvat päivästä ja vuodesta toiseen, niin se on todella turhauttavaa.

Juu, ja pahinta noissa on se, kuinka ne sitten mansplainaavat, että naiset tekevät asioista turhan hankalia. Kun eihän se ruoanlaitto vie kuin vartin, eikä vaipanvaihdossa ole mitään vaivaa. Eli omasta mielestään ovat tehneet hommat vain paremmin ja käyneet myös kaupassa etevämmin kuin puoliso, jolla kuluu aikaa ja rahaa käsittämättömän paljon!

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka teette kotitöistä valtaosan - kompensoiko mies tätä mitenkään? Maksamalla enemmän tms?

Minä teen enemmän, mutta mielelläni. Mies ylläpitää vastineeksi elintasoamme. Maksaa ravintoloissa yms.

Jos minä en tekisi vastavuoroisesti jotain, niin tämähän olisi hyväksikäyttösuhde.

Meillä exällä oli pakkomielle tietystä elintasosta. Piti olla autot, omakotitalot, elektroniikat. Minulle olisi riittänyt kerrostaloasunto tai rivitalo, auton ei olisi tarvinnut olla tiettyä merkkiä ja telkkari olisi voinut olla sama vanha, kunhan se toimi. Mies aina selitti miten nämä ovat yhteisiä ja miten hän tekee paljon töitä, jotta tähän on mahdollista. Hän ei koskaan tajunnut, ettei ketään muuta nuo asiat perheessä kiinnostanut. Toki mies sitten laittoi omiin juttuihinsa paljon rahaa ja samaan aikaan valitti miten minä tuhlaan kaikki rahat.