Lue keskustelun säännöt.
Ero tuli miehelle "ihan puskista"
06.01.2021 |
Olin vasta vuoden etukäteen puhunut siitä. Ja kertonut mitkä on ne ongelmakohdat, mm. että vastuun on vaan jakauduttava tasaisemmin tai mä en jaksa enää. Ehdottanut pariterapiaa josta se ehdottomasti kieltäytyi lähtemästä jne. Ja silti se pääs yllättämään täysin, yhtään ei osannut aavistaa kun meillähän meni niin hyvin. Ainoa ongelma meillä kuulemma oli että mä nalkutin liikaa, mutta jos mä vaan oisin lopettanut nalkutuksen ni ei ois ollut mitään ongelmia.
Kommentit (1475)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka teette kotitöistä valtaosan - kompensoiko mies tätä mitenkään? Maksamalla enemmän tms?
Minä teen enemmän, mutta mielelläni. Mies ylläpitää vastineeksi elintasoamme. Maksaa ravintoloissa yms.
Jos minä en tekisi vastavuoroisesti jotain, niin tämähän olisi hyväksikäyttösuhde.Niin. Nythän se on ihan rehellinen pomo-alainen suhde.
Ei se mikään pomo-alainen suhde ole, vaan vastavuoroinen suhde. Kumpikin osallistuu sillä tavalla, mikä itselle on sopivinta helpointa tai sopivinta tai mieluisinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämmöstä tää nettikeskustelu on. En oo varmaan ainoa lukija, joka sijoittuu kokemustensa ja näkemystensä kanssa näiden kahden ääripään välillä. Eli että joo kyllä on olemassa laiskoja ja itsekkäitä miehiä mutta kyllä on olemassa turhasta niuhottavia naisiakin. Samaten on olemassa oman osuutensa (tai jopa enemmän) kaikista arjen askareista hoitavia miehiä, ja vastaavasti naisia jotka hyväksyvät ja ymmärtävät että on olemassa monta eri tapaa arvottaa ja tehdä noita arjen askareita, ja että yhteiselossa kokonaisuus ratkaisee, ei se että kumpi on useammin vaihtanut huonekasvien mullat jne.
Mä tunnen sekä miehiä että naisia jotka joutuvat mielestään tekemään toiseen nähdhen liian paljon kotihommia kun toinen laiskottelee. Yhteistä näille henkilöille on asiasta valittaminen. Ihan yhtälailla se harmittaa miestä joutua korjaamaan naisen ja lasten jäljiltä "kaiken", kuin naistakin.
Tässä on tutkimusten mukaan se ero, että kun mies kokee tekevänsä ”kaiken”, hän yleensä oikeasti tekee vasta 40%. Naisten tekemä työ on näkymätöntä, itsestäänselvyys. Miehelle jokainen kaupassa käynti ja tiskikoneen tyhjennys on sankariteko.
Tämä on joku ihme joukkoharha miehillä. Minunkin exäni kuvittele tekevänsä niin paljon kotitöitä ja auttavansa lasten hoidossa. Kerron esimerkin ruuanlaitosta. Hän kävi kaupassa ostamassa vain paketin jauhelihaa, maitoa ja leipää. Ex alkoi kokkailemaan. Keitti makaronia, paistoi jauhelihaa, lisäsi mausteita, tomaattimurskaa yms. Kokkaamisen jälkeen kaikki kipot ja kupit jäivät niille sijoilleen. Luonnollisesti minä olin ostanut kaikki keittiövälineet ja muut ruoka-aineet, joita ex kokkailussaan käytti. En muista, että ex olisi koskaan ostanut sokeria, jauhoja yms. Minä huolehdin, että noita harvemmin ostettavia aineksia oli kotona riittävästi. Tämä toki aiheutti sen, että ex valitti minulle, kun tuhlaan kauppaan niin paljon rahaa. Eihän hänellä mennyt kuin korkeintaan 20 euroa niihin ostoksiinsa.
Toinen esimerkki on lastenhoidosta. Kun lapset olivat vauvoja, ex osallistui lapsenhoitoon esimerkiksi vaihtamalla vaipan. Hän tosiaankin vaihtoi vain vaipan, ei mitään muuta. Hän ei ostanut vaippoja, talkkia, sinkkivoidettta eikä kosteuspyyhkeitä. Niitä vain aina tuli jostain. Ex ei edes tajunnut milloin vaippa pitää vaihtaa, vaan jouduin huomauttamaan ja kertomaan missä vaipat oli. Ex pesi kakkapyllyn, jätti vaipan kylppärin tasolle ja kakkaroiskeet altaan reunalle, johon ne sitten kuivuivat. Jos vauvan vaatteet oli likaantuneet, ne jäivät lattialle myttyyn. Näitä esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin. Yksinään nuo eivät ole iso juttu, mutta kun ne toistuvat päivästä ja vuodesta toiseen, niin se on todella turhauttavaa.
Lisään vielä, että ex todellakin KOKI osallistuvansa paljon kotitöihin ja lastenhoitoon. Kyllähän hän kävi kaupassa, teki ruokaa ja vaihtoi vaippoja. Mutta sitten kun asiaa tarkastellaan lähemmin, totuus on jotain ihan muuta.
Ihan tavallista, pistä mies asialle ja mene itse perässä. Kuten esimerkki vaipanvaihdosta hyvin kertoo, mies tekee siitä n. 1/4 ja vaimo menee perässä tekemään loput.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka teette kotitöistä valtaosan - kompensoiko mies tätä mitenkään? Maksamalla enemmän tms?
Minä teen enemmän, mutta mielelläni. Mies ylläpitää vastineeksi elintasoamme. Maksaa ravintoloissa yms.
Jos minä en tekisi vastavuoroisesti jotain, niin tämähän olisi hyväksikäyttösuhde.Niin. Nythän se on ihan rehellinen pomo-alainen suhde.
Ei se mikään pomo-alainen suhde ole, vaan vastavuoroinen suhde. Kumpikin osallistuu sillä tavalla, mikä itselle on sopivinta helpointa tai sopivinta tai mieluisinta.
Sehän riippuu ihan siitä kuinka paljon enemmän teet kotitöitä ja kuinka usein käytte ulkona syömässä. Jos teet kuusi tuntia viikossa enemmän, mutta käytte vain kerran viikossa ulkona syömässä, sinä olet alainen. (6 h x 20 e) ja yksi ruoka n. 20 e. Paitsi jos syötte jossain fine diningissa jossa ruokasi maksaa 120 e.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei vaan uskonut, että sinusta ei ole siihen ja yllättyi kun sinussa olikin sitä girl poweria.
Kyllä te siellä osaatte peukuttaa itseänne omille aloituksillenne. Ehkä te vielä muutatte maailmaa, wau!!!
Vierailija kirjoitti:
Nalkuttavan miehen vaimo kirjoitti:
Jos nalkuttajat haluavat tulevaisuudessa elää onnellisessa parisuhteessa, höllätkää pipoanne. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä ja nähdä asioita, eli juuri teidän tapanne. Siisteyskäsityksissäkin on eroja. Tulette olemaan ikuisesti pahantuulisia ja katkeria nalkuttajia, jos ette opettele ottamaan vähän rennommin. Ei asiat niin vakavia ole, ettekä te ole maailman napa.
Eksän kanssa asuessani tämä ei pyykännyt kuin ehkä 5 kertaa. Pyysin lukemattomat kerrat voisiko tämä heittää pyykkiä koneeseen. Vastaus oli aina joo, mutta mitään ei tapahtunut.
Eron tullessa tämä suuttui kun kerroin kyllästyneeni pesemään tämän vaatteita. Väitti kovasti pyykkäävänsä, muttei osannut vastata mitään kun kysyin milloin tämä on viimeeksi fyysisesti koskenut pyykkikoneeseemme :D takerteli hetken ja väite usein pyykkäämisestä vaihtui siihen että "no oon mä joskus pyykännyt". Mielestäni pyyntö pestä omia vaatteitaan joskus ei ollut liikaa, mutta kai minäkin olin sitten vaan kamala nalkuttava akka.
Meillä minua alkoi myös ketuttamaan se, ettei mies pyykännyt. Tilannetta pahensi vielä se, että miehellä oli valtavasti enemmän vaatteita kuin minulla ja saattoi vaihtaa esimerkiksi hupparia kahdesti päivässä jolloin pyykkikori oli aivan täynnä hänen vaatteitaan. Minun vaatteeni painuivat usein korin pohjalle ja usein tuli tilanne, ettei minulle enää riittänyt puhtaita vaatteita vaikka pesin pyykkiä jatkuvasti.
Mies ei nähnyt tässä mitään ongelmaa.
Hankin meille kaksi pyykkikoria lisää. Yksi miehelle, yksi minulle ja yksi yhteisille pyykeille (lakanoille, pyyhkeille yms). Ilmoitin, että pyykkäys aiheuttaa minulle stressiä joten tästä eteenpäin kumpikin hoitaa omat pyykkinsä. Mies loukkaantui tästä ensi alkuun eikä ymmärtänyt miksen voi samalla pestä hänen vaatteitaan kun laitan kuitenkin omanikin pyykkiin.
Sai todeta, että olin täysin vakavissani, enkä aijo enää hänen pyykkejään pestä. Nyt tosin ongelmana on miehen sohvalle kasaantuva puhtaiden pyykkien kasa jotka eivät siitä liiku ennen kuin seuraavan kerran päälle laittaessa ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka teette kotitöistä valtaosan - kompensoiko mies tätä mitenkään? Maksamalla enemmän tms?
Minä teen enemmän, mutta mielelläni. Mies ylläpitää vastineeksi elintasoamme. Maksaa ravintoloissa yms.
Jos minä en tekisi vastavuoroisesti jotain, niin tämähän olisi hyväksikäyttösuhde.Niin. Nythän se on ihan rehellinen pomo-alainen suhde.
Ei se mikään pomo-alainen suhde ole, vaan vastavuoroinen suhde. Kumpikin osallistuu sillä tavalla, mikä itselle on sopivinta helpointa tai sopivinta tai mieluisinta.
Sehän riippuu ihan siitä kuinka paljon enemmän teet kotitöitä ja kuinka usein käytte ulkona syömässä. Jos teet kuusi tuntia viikossa enemmän, mutta käytte vain kerran viikossa ulkona syömässä, sinä olet alainen. (6 h x 20 e) ja yksi ruoka n. 20 e. Paitsi jos syötte jossain fine diningissa jossa ruokasi maksaa 120 e.
Teen kotitöitä ehkä 1-2 h viikossa enemmän.
Tällä viikolla ollaan käyty kolmesti syömässä. Mäkkärissä, roberts coffeessa ja tänään hankosushi 70 e.
Erota ei pitäisi vaikka mikä olisi. Eroaminen on moraalitonta etenkin jos on lapsia tai edes avioliitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On moraalitonta myös laskeskella kuormaa ja peilata sitä toisen kuormaan. Silloin puhutaan jostain ihan muusta kuin rakkaudesta
Vierailija kirjoitti:
On moraalitonta myös laskeskella kuormaa ja peilata sitä toisen kuormaan. Silloin puhutaan jostain ihan muusta kuin rakkaudesta
Se on totta, että rakkaus ei vertaile, vaan rakkaus toimii toisen parasta ajatellen. Mutta rakkaus on myös sitä, että rakastaa myös itseään. Minun täytyy rakastaa itseäni niin paljon, että pidän omista rajoistani huolta, enkä anna kenekäännkävellä ylitseni. En edes puolisoni. Joskus se vaatii sitä, että peilaa kuormaa omaan kuormaan. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erota ei pitäisi vaikka mikä olisi. Eroaminen on moraalitonta etenkin jos on lapsia tai edes avioliitto.
Vaikka ei olisi enää mitään syytä jatkaa, muuta kuin lapset, talo tai raha? Aikaa menee hukkaan hyvin paljon kun odottaa 20 vuotta lasten kasvavan isoiksi... ihmistenhän pitäisi olla onnellisia, kerran eletään.
Mieslapsesta ero on ainoa mahdollisuus, turha yhtään katsella perseilyä. Elämä on liian lyhyt jotta olisi jonkun hyväksikäytettävänä. Rakkauttahan siinä suhteessa ei ole, jos aikuinen ei hoida omaa puoliskoaan. Jos rakastaisi sitä naistaan, ei jättäisi kaikkea tämän tehtäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan se olla että mies haluaa erota, mutta ei halua tehdä aloitetta siihen.
Vierailija kirjoitti:
On moraalitonta myös laskeskella kuormaa ja peilata sitä toisen kuormaan. Silloin puhutaan jostain ihan muusta kuin rakkaudesta
Siksi ero pitää laittaa miehen päätökseksi. Hän olkoon se sika joka jättää vaimonsa ja lapset. Ei sillä pitäisi olla merkitystä että nainen on nalkuttanut viimeiset 6 vuotta, saman ajan siis mikä on kulunut siitä kun mies on nähnyt vaimonsa alasti, tai ollut intiimissä kanssakäymisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin homma menee näin. Vaimo ja lapset viskoo roskia pitkin auton lattioita. Otan sitten autopesun yhteydessä roskat lattialta ja heitän roskikseen. Ei tarvitse mitään aviokriisiä tai butthurttia siitä järjestää. Pikku juttu... Samoin vaihdan vaimon autoon öljyt, suodattimet ja muutenkin korjaan kaikki viat. Remppaan kämpän ja viime rempassakin vaimo lähti lasten kanssa kylpylään. Jos on henkisesti tasapainoinen ihminen, niin ei tarvitse jatkuvasti olla kyttäämässä että onko tässä nyt työt menny aivan tasan vaiko hyväksikäyttääkö ne omat rakkaat minua.
Vau, oletpa mitalin ansainnut.
Miltäs työnjako sinusta kuulostaisi, jos sinä hoitaisitkin kaikki päivittäiset askareet; vaatehuollon, kaikki lasten asiat (vaatetus, varusteet, kouluasiat, kavereiden synttärit, omat synttärit, harrastukset...), ruoanlaiton ja sen miettimisen ja sinunkin astiat koneeseen, roskat, p askat, sun sukat lattioilta, kodin puhtaus siisteys ja sisustus, tärkeät hankinnat jotka eivät liity sinun autosi rassaamiseen tai muuhun harrastukseesi, suhteet omiin ja sinun sukulaisiin.... kaiken maailman mikrotränsäksönit mitä elämäänne liittyy...! Sitä niin kutsuttua "metatyötä" eli koko perheen vastuuhenkilönä, pomona ja päätöksentekijänä olemista. Juokset muiden perässä ja käytännössä siivoat heidän tekemäänsä sotkua päivästä toiseen, vuodesta toiseen, kun ei mene isoille ihmisille perille!
Ja vaimosi rojahtaisi joka päivä sohvalle katsomaan salkkareita ruoan jälkeen eikä siitä nousisi ennen kuin tekee mieli sidukkaa jääkaapista? Älä viitsi, eihän yksi sidukka tai lonkero illassa vielä alkoholistia tee! Vuosiin ei myöskään kuuntelisi tai välittäisi yhtään siitä mitä kaikkea olet päivän aikana tehnyt. Komentaisi lapsia olemaan hiljaa pari kertaa. Älkää viitsikö häiritä häntä kun on joutunut jo töissä kuuntelemaan ihmisten vaatimuksia koko päivän.
Sinun panostasi vastaten hän voisi kyllä leikata sinulta ja lapsilta hiukset kerran kuussa, ja hoitaa pihan kesäisin kun se on hänen lempiharrastuksensa. Ja kerran 5 vuodessa, remontin yhteydessä kiertää kaupat ja valikoida materiaalit sekä sisustuksen. Se vie nimittäin yllättävän paljon aikaa kun täytyy metsästää parhaat diilit. Ei tarvitse mitään aviokriisiä ja butthurtia siitä järjestää. Pikkujuttu.
Olisi hyvä myös jos sen sidukan jälkeen hän saisi sinulta pikaisen p ill unnuolennan että hänen stressinsä vähän helpottaisi.
(Vinkki: yleisesti naiset haluavat että perheen mies on se perheen aktiivinen päätöksentekijä, jonka kompetenssiin voi luottaa. Joku mainitsikin "ylöspäin katsomisen" eli kunnioittamisen)
No siis kyllä ap aloituksesi perusteella on pakko sanoa että näin sivullisellekin sinun informaatioanti on sitä luokkaa ettei voi ihan selvänäkään pitää asioita ja syy-seuraussuhteita. Olet kai niitä keskivertoihmisiä joiden mielestä toisten pitää lukea kaikki telepaattisesti ja jos ei tapahdu niin erotaan heti. Kiva kun annoit saumoja oikeasti kumppanille.
Luin ihan koko ketjun läpi. Olen pari kertaa asunut miehen kanssa yhdessä ja tätähän se aina oli. Suoraan sanominen ja keskustelu ei koskaan auttanut.
Niitä ikäviä yllätyseroja ei tulisi niin paljon jos miehet ottaisi tästä opikseen ja alkaisivat käskemättä osallistua yhteiseen arkeen 50/50-panoksella. Sen ei pitäisi olla terveelle (kaikki raajat tallella, ei aivovammaa tai rappeuttavaa sairautta) aikuiselle vaikeaa. Sluibailu kertoo vakavista asenneongelmista.
Sitten täällä ulimiehet vielä vikisevät jostain miesvihasta. Mitätöinnillä ja vääristelyllä on monet kasvot. Voi ja kannattaa elää sinkkuna jos ei koskaan kykene ajattelemaan muita kuin itseään.
Niin. Nythän se on ihan rehellinen pomo-alainen suhde.