Haluan eroon opamoxista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä noita pillereitä saa? Mulla on vaikka kuinka paljon mielenterveysdiagnooseja univaikeuksista ja ahdistuksista puhumattakaan. En ole rauhoittavaa saanut kuin päivystyksessä pahaan paniikkihäiriökohtaukseen. Koskaan psykiatri ei ole tarjonnut rauhoittavaa vaikka tarvitsisin niitä silloin tällöin.

Ei suosita nykyään lainkaan, koska koukuttaa ja vaste loppuu nopeasti. Käytännössä he jotka näitä ovat jo vuosia syöneet saavat jatkaa lääkitystä ja kyllähän näitä nykyisin paljon myös heiltä puretaan.

Mitä sitten jos ja kun välillä ei pysty lähtemään kotooltaan ulos kun on niin paniikissa ja ahdistunut? Sanotaanko vaan että yritä rauhoittua, harrasta mindfullnessia ja katso Youtubesta rauhoitusharjoituksia? :D

Vierailija kirjoitti:

Mistä noita pillereitä saa? Mulla on vaikka kuinka paljon mielenterveysdiagnooseja univaikeuksista ja ahdistuksista puhumattakaan. En ole rauhoittavaa saanut kuin päivystyksessä pahaan paniikkihäiriökohtaukseen. Koskaan psykiatri ei ole tarjonnut rauhoittavaa vaikka tarvitsisin niitä silloin tällöin.

Eihän niitä mielellään tarjota.

Itsellä pitkään jatkunut vaikea elämäntilanne ja työssäkäynti vaakalaudalla, niin sain ettei tarvinnut sairaslomaan turvautua.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on että mieluummin myrkytätte itsenne näillä kuin haette keskusteluapua?? Sama kun murtuneeseen jalkaan liimaisi laastarin!

Meinaatko että keskusteluapua on saatavilla keskellä yötä kun ahdistaa niin, että haluaisi kuolla ja pelkää aamua? Tai päivittäin kun paniikkikohtaus vie jalat alta etkä uskalla poistua asunnostasi?

Hlvetti näitä neuvoja.

Ahdistuksen hoito on Suomessa retuperällä. Mä joudun syömään neuroleptejä varmaan loppuikäni mun sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja paniikkihäiriöön, kun bentsodiatsepiineja ei enää määrätä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on että mieluummin myrkytätte itsenne näillä kuin haette keskusteluapua?? Sama kun murtuneeseen jalkaan liimaisi laastarin!

Ja sä kuvittelet että kaikki osaa avautua tai että edes pystyvät siihen? Ja vaikka avautuisikin niin ei ne oireet välttämättä edes lievity sillä.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuksen hoito on Suomessa retuperällä. Mä joudun syömään neuroleptejä varmaan loppuikäni mun sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja paniikkihäiriöön, kun bentsodiatsepiineja ei enää määrätä.

Mulla sama juttu ja tolet tullu noihin neurolepteihin. Käytän nyt kahta eri neuroleptiä. Kohta tulee varmaan kolmaskin. :D

Mikähän siinä on, että jotkut koukuttuu? En ole koukuttunut tuohon lääkkeeseen, en tupakkaan, kahviin enkä viinaan vaikka olen noita kaikkkia käyttänyt kymmeniä vuosia, mutta vain silloin tällöin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on että mieluummin myrkytätte itsenne näillä kuin haette keskusteluapua?? Sama kun murtuneeseen jalkaan liimaisi laastarin!

Ihmiset uskoo lääkkeisiin ja lääketieteeseen aika sinisilmäisesti. Ja lääkärit määrää lääkkeitä aika kevyesti, kun eivät muutakaan osaa ja ihmiset niitä haluaa.

Surua ei voi lääkitä pois.

Mie oon käyttäny Opamox 15 mg jo yli 4 vuotta. Riittää edelleen puolikas per päivä, usein jopa neljäsosa. En käytä joka päivä, pystyn myös lopettaa käytön yhtäkkiä esimerkiks kesälomalla neljäksi viikoksi, ei ongelmaa. Ilman Opamoxia mulla olis hyvin vaikeeta työssäkäynti. Muita sosiaalisia tilanteita en edes harrasta.

Harmi jos leimataan narkkariksi tämmöisen takia. Jos itsellä ei ole ongelmia, on kai vaikeeta ymmärtää että jonkun toisen pää ei kestä normi elämää ilman lääkitystä. :-)

Mut aloittajalle neuvoksi että ei hätää, vähennä/harvenna annosta pikkuhiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä noita pillereitä saa? Mulla on vaikka kuinka paljon mielenterveysdiagnooseja univaikeuksista ja ahdistuksista puhumattakaan. En ole rauhoittavaa saanut kuin päivystyksessä pahaan paniikkihäiriökohtaukseen. Koskaan psykiatri ei ole tarjonnut rauhoittavaa vaikka tarvitsisin niitä silloin tällöin.

Ei suosita nykyään lainkaan, koska koukuttaa ja vaste loppuu nopeasti. Käytännössä he jotka näitä ovat jo vuosia syöneet saavat jatkaa lääkitystä ja kyllähän näitä nykyisin paljon myös heiltä puretaan.

Unohdit ja vääristelit nyt hiukan. Juttuhan on niin että naisille noita määrätään nuorille ja vanhoille ja vaikka minkä ikäisille edelleen. Sen sijaan miehille, vaikka olisi unettomuuttakin tai vakavaa ahdistusta, ei pameja määrätä ellei ole vähintään joku 50-60 vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä on, että jotkut koukuttuu? En ole koukuttunut tuohon lääkkeeseen, en tupakkaan, kahviin enkä viinaan vaikka olen noita kaikkkia käyttänyt kymmeniä vuosia, mutta vain silloin tällöin.

Kokeile olla kokonaan ilman, sitten näet vasta, oletko koukuttunut. Kokeile vuosi näin aluksi.

Mutta toki joillakin on taipumusta enemmän koukuttua.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on että mieluummin myrkytätte itsenne näillä kuin haette keskusteluapua?? Sama kun murtuneeseen jalkaan liimaisi laastarin!

Ei se keskustelu auta kaikilla. Mulla on jotenkin niin yliaktiivinen hermosto, että aiheuttaa todella herkästi paniikkioloja. Ja vaikka puhuisin tuntikausia päivittäin tai saisin parasta terapiaa maailmassa niin se ei mun hermostoa paranna.

Ainoa mikä on vähän rauhoittanut tuota hermostoa, on elintapamuutokset (kofeiini pois, nikotiini pois, alkoholi pois, sokeri pois, laihdutus normaalipainoon, säännöllinen liikunta, terveellinen ruokavalio ja lisäravinteet: karnosiini, E-epa, vahva d-vitamiini). Mutta jos noista vähänkin lipsuu niin paniikkioireet pahenevat heti.

Oon syönyt vuodesta -97 ja sama annos ollut koko ajan(15mg). Ei mitään haittoja tai vieroitusoireita ole ilmennyt vaikka en päivittäin joudu ottamaan. Otankin yleensä puolikkaan ja jos se ei auta niin vasta kokokonaisen. Sosiaaliseen jännittämiseen määrätty. Tällä määrällä selviän töistäni.

Vierailija kirjoitti:

Oon syönyt vuodesta -97 ja sama annos ollut koko ajan(15mg). Ei mitään haittoja tai vieroitusoireita ole ilmennyt vaikka en päivittäin joudu ottamaan. Otankin yleensä puolikkaan ja jos se ei auta niin vasta kokokonaisen. Sosiaaliseen jännittämiseen määrätty. Tällä määrällä selviän töistäni.

niin ja toki terveelliset elämäntavat lisäksi toki. Eli liikun paljon ja syön lähinnä kasviksia ja kalaa, juon alkoholia vain harvoin yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä noita pillereitä saa? Mulla on vaikka kuinka paljon mielenterveysdiagnooseja univaikeuksista ja ahdistuksista puhumattakaan. En ole rauhoittavaa saanut kuin päivystyksessä pahaan paniikkihäiriökohtaukseen. Koskaan psykiatri ei ole tarjonnut rauhoittavaa vaikka tarvitsisin niitä silloin tällöin.

Ei suosita nykyään lainkaan, koska koukuttaa ja vaste loppuu nopeasti. Käytännössä he jotka näitä ovat jo vuosia syöneet saavat jatkaa lääkitystä ja kyllähän näitä nykyisin paljon myös heiltä puretaan.

Unohdit ja vääristelit nyt hiukan. Juttuhan on niin että naisille noita määrätään nuorille ja vanhoille ja vaikka minkä ikäisille edelleen. Sen sijaan miehille, vaikka olisi unettomuuttakin tai vakavaa ahdistusta, ei pameja määrätä ellei ole vähintään joku 50-60 vuotias.

En kyllä yhtään ihmettele! Tämä mitä olen miehissä nähnyt viinan kanssa läträävät lääkkeitä. Eli sekakäyttävät. Naisissa en tiedä yhtäkään, joilla ei olisi järki päässä ja noudattaisi ohjeita.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on että mieluummin myrkytätte itsenne näillä kuin haette keskusteluapua?? Sama kun murtuneeseen jalkaan liimaisi laastarin!

Mistä sitä niin vain hakee? Mt-palvelut on ajettu alas aikaa sitten. Entistä nuoremmat ajautuvat työelämän ulkopuolelle. Työkyvyttömyyseläkkeen saajista jo 43% on mielenterveyssyistä. Jopa ennen yleisin syy jäädä eläkkeelle, tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat nykyään kakkosena 25%.

Eläketurvakeskus

Hyvä lääke oikein käytettynä. Kyllä kannattaa lopettaa jos pärjää ilman tietenkin. Minulla paniikissa ei tunnu lääkkeen vaikutus vaan olen normaalimpi ja kykenen toimimaan. Lisäksi on käsien tärinään Propral. Yhdessä noiden kansssa pystyn toimia työssä. Vapaa-ajallani en käytä mitään lääkettä.

Bentsoista pitää vieroittautua pikkuhiljaa. Annosta pienennetään pitkällä aikavälillä pikkuhiljaa. Liian nopea lopetus aiheuttaa vain vieroitusoireita ja olo pahenee alkuperäistä hirveämmäksi.

Hermostolle olisi hyvä, jos ottaisit lisäksi vahvaa magnesiumia. Se rauhoittaa.

Söin reilu 4 vuotta 15mg ahdistukseen, saattoi olla muutama päivä sinä aikana kun en syönyt ja loppuaikana puolikasta varmaan joka toinen päivä, joka toinen sitten kokonaista. Annos oli usein liian pieni eikä auttanut pahimpiin kohtauksiin, tiedä sitten onko sillä merkitystä onko ahdistus ns sisäistä vai seurasta ja tilanteesta johtuvaa. Lopetin kuin seinään enkä muista oireilleeni. Tosin tapasin silloin mieheni ja olin umpirakastunut. Ahdistus palasi hiljalleen ja käy välillä vieläkin, opamoxiin tai muuhun en ole koskenut.

Auttaisiko jos laskisit annosta, ensin puoleen, tarvittaessa kokonainen, sitten puolikkaita ja neljäs osia? Ei välttämättä lääkäri suosittele, mutta eihän niiden edes pitäisi määrätä tuota pitkäaikaiskäyttöön.

Käytin Opamoxia lähes viisi vuotta annoksella 30 kertaa 3. Lopetin sen ja olen ollut nyt 3kk ilman opamoxia.