Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Haluan eroon opamoxista!
04.01.2021 |
Kirjoitan tänne jos jollakulla olisi kokemusta asiasta. Minulle määrättiin opamox 30mg ahdistukseen, syksyllä oli aluksi avioero ja sitten läheisen kuolema. Mutta olen huolestunut lääkkeestä. Olen käyttänyt sitä iltaisin, ehkä noin 2kk ja eilen päätin että yritän pärjätä muuten koska lääkkeet ei ole hyväksi. Tänä aamuna heräsin ihan järkyttävään ahdistukseen, pahempaa kuin ikinä, on todella vaikeaa selvitä tästä päivästä! Soitin psykiatrilleni johon hän vastasi että ei kannata lopettaa yhtäkkiä ja että pudotetaan annosta jossain vaiheessa?? Olo on kuin jollain narkomaanilla en ikinä olisi koskenut ks lääkkeeseen jos olisin tiennyt! En halua popsia tällaista mutta tosi ahdistunut olo. Hävettää :((
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että mieluummin myrkytätte itsenne näillä kuin haette keskusteluapua?? Sama kun murtuneeseen jalkaan liimaisi laastarin!
Ei se keskustelu auta siihen murtuneeseen jalkaankaan, eikä se auta kaikkiin mielenterveysongelmiinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän Opa ole unilääke, sain nukahtamiseen Imovanet.
Opassa se ärsyttävä puoli että se pistää vilustuttamaan raajoja.
Mulle ainakin on annettu ahdistuneisuuteen sekä unettomuuteen.
Jos unettomuus johtuu ahdistuksesta niin siihen hyvä.
Itse en enää halua käyttää unettomuuteen, vaikka lupa olisikin. Seuraavan päivän rebound-ahdistusja epätodellinen olo on aivan järkyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että mieluummin myrkytätte itsenne näillä kuin haette keskusteluapua?? Sama kun murtuneeseen jalkaan liimaisi laastarin!
Mulle psykiatri (jonka aikaa odotin muistaakseni 2kk), sanoi itse että nykyään ei vaan ole resursseja antaa terapiaa kaikille tarvitseville, siksi lääkkeet, vaikka näin ei missään nimessä saisi olla ja keskusteluapu olisi tärkeää.
Murtuneen jalan kanssa voi mennä päivystykseen ja se hoidetaan ja se alkaa paranemaan. Mt-puolella apua saa "sitten myöhemmin".
Apua ei saa ennenkuin joutuu sinne päivystykseen murtuneen mielen takia ja sittenkin se on pari päivää osastolla ja pihalle odottelemaan jatkoa.
Mulla taas ei mitään lääkitystä ollut ikinä eikä ainuttakaan kontaktia tetveydenhuoltoon lukuunottamatta raskauksia. Olen oikein terveydenhuollon unelmapotilas vissiin. Joku päätti dissauksena pistää tuollaisia huhuja liikkeelle, mikäs sen parasta kun valehdella että joku on mt-potilas. No, ne jotka usko ei mitään merkitystä mulle.
Vaimon työnantaja saa raivareita, heittelee tavaroita ja huutaa silmät renkaina.
No, mitäpä apua hän saa, kun hän työssään voi olla, sairauslomalle jääminen ei tule kysymykseen.
Itselläni sama homma, ahdistaa välillä niin helvetisti, sairastamaan ei voi jäädä.
Pakko rypeä jotenkin eteenpäin.
En ole nappeja saanut, enkä kysynyt yhtä ssri- kuuria lukuunottamatta.
TK:sta sai jeskusteluapua sairaanhoitajalta hetkeksi(keskivaikea masennus).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä on, että jotkut koukuttuu? En ole koukuttunut tuohon lääkkeeseen, en tupakkaan, kahviin enkä viinaan vaikka olen noita kaikkkia käyttänyt kymmeniä vuosia, mutta vain silloin tällöin.
Kokeile olla kokonaan ilman, sitten näet vasta, oletko koukuttunut. Kokeile vuosi näin aluksi.
Mutta toki joillakin on taipumusta enemmän koukuttua.
Mistä tämä vuosi on repäisty ja miksi? Sun päästä ja koska susta tuntuu, ettei kirjoittaja näin ole tehnyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä noita pillereitä saa? Mulla on vaikka kuinka paljon mielenterveysdiagnooseja univaikeuksista ja ahdistuksista puhumattakaan. En ole rauhoittavaa saanut kuin päivystyksessä pahaan paniikkihäiriökohtaukseen. Koskaan psykiatri ei ole tarjonnut rauhoittavaa vaikka tarvitsisin niitä silloin tällöin.
Eihän niitä mielellään tarjota.
Itsellä pitkään jatkunut vaikea elämäntilanne ja työssäkäynti vaakalaudalla, niin sain ettei tarvinnut sairaslomaan turvautua.
Osa käyttää töitä tekosyynä olla auttamatta. Kun kerran käyt töissä, et voi olla niin ahdistunut että tarvitsisit apua. Eivät toki auta, ssarauslomin tai lääkkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas ei mitään lääkitystä ollut ikinä eikä ainuttakaan kontaktia tetveydenhuoltoon lukuunottamatta raskauksia. Olen oikein terveydenhuollon unelmapotilas vissiin. Joku päätti dissauksena pistää tuollaisia huhuja liikkeelle, mikäs sen parasta kun valehdella että joku on mt-potilas. No, ne jotka usko ei mitään merkitystä mulle.
Et käytä nappeja etkö ole mt-potilas.
Mitä siis yrität sanoa ja miksi olet ketjussa?
Kun osa sanoo että olo pahenee alkuperäistä hirveämmäksi jos ei ota enää lääkkeitään, niin oletteko pohtineet, miksi näin? Onko syy lääkeryhmän vai voisiko mitenkään olla mahdollista, että sitä on käytetty liian heppoisiin oireisiin? Tai että lääke ei vain sovi teille eikä se ole minkään muun kuin teidän aivojen syy?
Mä en ole tuota kokenut ja kiinnostaisi mielipiteet. En kehtaisi kirjoitella omaa kokemusta yleisenä faktana, koska olen vain yksi miljoonista käyttäjästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas ei mitään lääkitystä ollut ikinä eikä ainuttakaan kontaktia tetveydenhuoltoon lukuunottamatta raskauksia. Olen oikein terveydenhuollon unelmapotilas vissiin. Joku päätti dissauksena pistää tuollaisia huhuja liikkeelle, mikäs sen parasta kun valehdella että joku on mt-potilas. No, ne jotka usko ei mitään merkitystä mulle.
Et käytä nappeja etkö ole mt-potilas.
Mitä siis yrität sanoa ja miksi olet ketjussa?
Lisäys, haluatko kenties apua tilanteeseesi muttet tiedä, kenen puoleen kääntyä?
Vierailija kirjoitti:
Mää olen käyttänyt jo vuosikausia tuota annosta univaikeuksiin.
Annoin kerran poikkeuksellisesti sellaisen lapselleni (19-v), kun sillä oli kivulias haava, eikä saanut unta. (vain 15 mg) Hän totesi, että ihan turha lääke. Ei vaikuttunut mitenkään. (kipulääkkeen lisäksi tietty)
15mg opamoxia on todella pieni annos, se ei vaikuta yhtään mitään.
sen voi kyllä lopettaa kerralla jos haluaa vaikka olisi isompi annos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää olen käyttänyt jo vuosikausia tuota annosta univaikeuksiin.
Annoin kerran poikkeuksellisesti sellaisen lapselleni (19-v), kun sillä oli kivulias haava, eikä saanut unta. (vain 15 mg) Hän totesi, että ihan turha lääke. Ei vaikuttunut mitenkään. (kipulääkkeen lisäksi tietty)
15mg opamoxia on todella pieni annos, se ei vaikuta yhtään mitään.
sen voi kyllä lopettaa kerralla jos haluaa vaikka olisi isompi annos.
Oon päälle 50 kiloinen nainen ja puolikas tuosta rauhoittaa, yksi jo nukahduttaa.
Itse ainakin olen riippuvainen vaikka annos pieni onkin ja huomaan että tekee mieli lisää. Haluan eroon tästä.
Mulla on ollut resepti voi vuosia. Välillä pärjään hyvin ilman, välillä tarvitsen pari (15mg) päivässä.
Ongelma on, että se alkaa unettaa jo puolikkaasta, mutta ahdistus ei poistu.
Lääkäri ei suostu vaihtamaan mihinkään muuhun valmisteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opamoxia kun kayttää noin kerran viikossa nii ei tuu ongelmia ja teho säilyy. Päivittäisessä käytössä ei mitään tolkkua.
Minulle Opamox määrättiin satunnaiseen käyttöön akuuttiin tilanteeseen, ei jatkuvaan jokapäiväiseen käyttöön. Reseptissä kyllä luki 1-2 kertaa päivässä, mutta lääkäri teroitti että se on tarvittaessa otettava lääke, ei ylläpitävä lääke. Jatkuvaan pitempiaikaiseen käyttöön minulla oli eri lääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Kun osa sanoo että olo pahenee alkuperäistä hirveämmäksi jos ei ota enää lääkkeitään, niin oletteko pohtineet, miksi näin? Onko syy lääkeryhmän vai voisiko mitenkään olla mahdollista, että sitä on käytetty liian heppoisiin oireisiin? Tai että lääke ei vain sovi teille eikä se ole minkään muun kuin teidän aivojen syy?
Mä en ole tuota kokenut ja kiinnostaisi mielipiteet. En kehtaisi kirjoitella omaa kokemusta yleisenä faktana, koska olen vain yksi miljoonista käyttäjästä.
Mä ainakin olin niin pahasti masentunut, uneton ja panikoitunut, etten uskaltanut kuukausiin ovesta ulos. Exäni otti yhteyttä mt-polille ja hommasi mulle hoitajan kotiin. Sain samana iltana lääkkeet apteekista lääkäriä näkemättä, psykiatrille sain ajan myöhemmin.
Nykyään käytäntö on hyvin paljon tiukempi. Mut ne auttoi pikkuhiljaa maailmaan ja elämään kiinni.
Tuntuu, että joillekin bentsoja myönnetään ilman varsinaista tarvetta ja sit ne evätään niiltä, jotka niitä oikeasti tarvitsevat.
Itseä inhottaa lueskella kun jengi vetää lääkkeitä alkoholin kanssa, hoitavat niillä krapulaa ja eikun uusiks juomaa ja hommaa niitä lääkäristä katukauppaan. Heidän takia sitä oikeat niitä lääkkeenä käyttävät jää ilman ja ovat hyvin tiukassa valvonnassa.
Vierailija kirjoitti:
Minulle Opamox määrättiin satunnaiseen käyttöön akuuttiin tilanteeseen, ei jatkuvaan jokapäiväiseen käyttöön. Reseptissä kyllä luki 1-2 kertaa päivässä, mutta lääkäri teroitti että se on tarvittaessa otettava lääke, ei ylläpitävä lääke. Jatkuvaan pitempiaikaiseen käyttöön minulla oli eri lääkkeet.
Mikä on jatkuva lääkitys ja miten on toiminut?
Mulla ei ole mikään kokeiltu toiminut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle Opamox määrättiin satunnaiseen käyttöön akuuttiin tilanteeseen, ei jatkuvaan jokapäiväiseen käyttöön. Reseptissä kyllä luki 1-2 kertaa päivässä, mutta lääkäri teroitti että se on tarvittaessa otettava lääke, ei ylläpitävä lääke. Jatkuvaan pitempiaikaiseen käyttöön minulla oli eri lääkkeet.
Mikä on jatkuva lääkitys ja miten on toiminut?
Mulla ei ole mikään kokeiltu toiminut.
Ensin Citalopram joka toimi mutta sivuvaikutusten takia vaihdoin, Duloxetiiniin joka toimi myös hyvin. Ensin 90mg 3 vuotta ja nyt olen vähentämässä ja käytän 60mg.
Alue: Aihe vapaa
Ai että ihan hövelisti myönnetään. Tuntuuko samalta insuliinin myöntäminen diabeetikoillekin? Mielenterveyden sairaudet on ihan yhtä oikeita kuin muutkin, jotkut tarvitsee lääkkeitä selvitäkseen elossa.