Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka moni on tyytynyt kumppaniinsa paremman puutteessa, kun ei sitä ihastustaan saanut?
04.01.2021 |
Ja nykyinen kumppani nyt vain oli tarjolla, ja aina suhde voittaa yksinäisyyden?
Tällaista pohdin kun olisi taas mahdollisuus suhteeseen sellaisen laimean tyypin kanssa...jo vuosia olen haikaillut erään perään, mutta en häntä nähtävästi saa...
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
En edes harkitsisi "vain kivaa". Kyllä sitä kemiaa pitää olla molemmin puolin ihan oikeasti.
Kaikki nyt vain eivät voi saada sitä jonka haluaisivat.
Niinhän se menee elämän kaikissa muissakin asioissa: Siihen tulee tyytyä mihin rahkeet riittävät.
T: eräs joka vaihtaisi kumppaninsa heti erääseen toiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olen kyllä seurustellut muutamankin kerran "ihan kivan" kanssa eikä niistä suhteista kyllä oikein mitään tullut. Onneksi lopulta sain sellaisen kumppanin jonka oikeasti halusin (ja sen kyllä sitten tunsi). Sitä alkuperäistä ihastusta en kyllä koskaan saanut mutta nykyään ei enää harmita lainkaan. Nyt myös tajuan että hän ei olisi oikeasti sopinut minulle lainkaan. Kehittelin hänestä vain mielessäni sellaisen ideaalin johon sitten ihastuin.
Mieluummin yksin kuin jossain laihassa suhteessa. Tuossahan ahdistuisi ihan kokonaan.
Vaikea kysymys, aikanaan en tyytynyt niihin ihan kivoihin vaan sitten treffailin niitä upeita uroita (joilla ei ollut loppujen lopuksi mitään aikomusta vakiintua). No lopputulos on se että nyt olen yksin... Toisaalta kadun. Mutta toisaalta edelleen kynnys vain tyytyä johonkin on todella korkea. Lapsen myöstä kynnys ylipäänsä suhteen aloittamiseen jonkun kanssa oli todella korkea...
Huomattavan suurelle osalle ei sen ykkösihastuksen saaminen ole mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän asian kanssa kamppailen koko ajan. Olen parisuhteessa kaikin puolin hyvän kanssa. Ei siis kertakaikkiaan mitään valittamista. En vaan ole koskaan tuntenut mitään isoja tunteita. Mutta onko rakkaus tunne? Vai onko se valinta? Toisaalta tunnetyhjiössä on rankkaa elää, jos on yksinkin. En tiedä mitä tehdä! Menee tää elämä näinkin.
MInä ainakin ole oppinut vähintään yhtä paljon niistä ei niin toimivista suhteista kuin niistä hyvistä. Oikeastaan kaikki ensimmäiset seurusteluni olivat niiden "ihan kivojen" kanssa ja salaa sitten haikailin muita naisia. Mutta siis vaikka ne ensimmäiset suhteet eivät olleetkaan niin hyviä, sain niistä paljon sellaista kokemusta ja ymmärrystä itsestäni ja suhteista jota en olisi muuten saanut. Tämä kokemus taas auttoi minua sitten myöhemmin saamaan juuri sellaisen puolison kuin oikeasti halusinkin.
En ymmärrä miksi siis pitäisi vaan vuosia haikalla jotain tavoittamatonta ja jättää sinä aikana omat sosiaaliset kykynsä ja itsetuntemuksensa kokonaan kehittämättä. Kyllä sillä strategialla se hyvä suhde jää monilta saamatta myöhemminkin. Ei sitä seurustelua kannata niin kuolemanvakavasti ottaa että jokaisen suhteen pitäisi olla aina "se oikea". Kyllä monet suhteet ovat ihan vain kokeilua ja harjoittelua molemmin puolin eikä siinä ole mitään pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MInä ainakin ole oppinut vähintään yhtä paljon niistä ei niin toimivista suhteista kuin niistä hyvistä. Oikeastaan kaikki ensimmäiset seurusteluni olivat niiden "ihan kivojen" kanssa ja salaa sitten haikailin muita naisia. Mutta siis vaikka ne ensimmäiset suhteet eivät olleetkaan niin hyviä, sain niistä paljon sellaista kokemusta ja ymmärrystä itsestäni ja suhteista jota en olisi muuten saanut. Tämä kokemus taas auttoi minua sitten myöhemmin saamaan juuri sellaisen puolison kuin oikeasti halusinkin.
En ymmärrä miksi siis pitäisi vaan vuosia haikalla jotain tavoittamatonta ja jättää sinä aikana omat sosiaaliset kykynsä ja itsetuntemuksensa kokonaan kehittämättä. Kyllä sillä strategialla se hyvä suhde jää monilta saamatta myöhemminkin. Ei sitä seurustelua kannata niin kuolemanvakavasti ottaa että jokaisen suhteen pitäisi olla aina "se oikea". Kyllä monet suhteet ovat ihan vain kokeilua ja harjoittelua molemmin puolin eikä siinä ole mitään pahaa.
Melkoista laskelmointia ja toisen hyväksikäyttöä. Tämän takia naisen kannattaa olla tarkkana, että mies sitoutuu myös henkisesti suhteeseen, eikä vain tyydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInä ainakin ole oppinut vähintään yhtä paljon niistä ei niin toimivista suhteista kuin niistä hyvistä. Oikeastaan kaikki ensimmäiset seurusteluni olivat niiden "ihan kivojen" kanssa ja salaa sitten haikailin muita naisia. Mutta siis vaikka ne ensimmäiset suhteet eivät olleetkaan niin hyviä, sain niistä paljon sellaista kokemusta ja ymmärrystä itsestäni ja suhteista jota en olisi muuten saanut. Tämä kokemus taas auttoi minua sitten myöhemmin saamaan juuri sellaisen puolison kuin oikeasti halusinkin.
En ymmärrä miksi siis pitäisi vaan vuosia haikalla jotain tavoittamatonta ja jättää sinä aikana omat sosiaaliset kykynsä ja itsetuntemuksensa kokonaan kehittämättä. Kyllä sillä strategialla se hyvä suhde jää monilta saamatta myöhemminkin. Ei sitä seurustelua kannata niin kuolemanvakavasti ottaa että jokaisen suhteen pitäisi olla aina "se oikea". Kyllä monet suhteet ovat ihan vain kokeilua ja harjoittelua molemmin puolin eikä siinä ole mitään pahaa.
Melkoista laskelmointia ja toisen hyväksikäyttöä. Tämän takia naisen kannattaa olla tarkkana, että mies sitoutuu myös henkisesti suhteeseen, eikä vain tyydy.
No jos toi mies ei olisi seurustellut noiden "ihan kivojen" kanssa, niin nyt haukkuisit häntä oudoksi luuseriksi kun ei ole ikinä seurustellut.
Teet niin tai näin miehenä, niin aina se on väärin naisten mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohtuvatko kaikki vaatimukset siinä tapauksessa jos on mahdollista saada unelmiensa ihastus? Vaatimukset koskevat vain niitä kumppaneita, joihin on pakko tyytyä kun sitä unelmien ihastusta ei saa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInä ainakin ole oppinut vähintään yhtä paljon niistä ei niin toimivista suhteista kuin niistä hyvistä. Oikeastaan kaikki ensimmäiset seurusteluni olivat niiden "ihan kivojen" kanssa ja salaa sitten haikailin muita naisia. Mutta siis vaikka ne ensimmäiset suhteet eivät olleetkaan niin hyviä, sain niistä paljon sellaista kokemusta ja ymmärrystä itsestäni ja suhteista jota en olisi muuten saanut. Tämä kokemus taas auttoi minua sitten myöhemmin saamaan juuri sellaisen puolison kuin oikeasti halusinkin.
En ymmärrä miksi siis pitäisi vaan vuosia haikalla jotain tavoittamatonta ja jättää sinä aikana omat sosiaaliset kykynsä ja itsetuntemuksensa kokonaan kehittämättä. Kyllä sillä strategialla se hyvä suhde jää monilta saamatta myöhemminkin. Ei sitä seurustelua kannata niin kuolemanvakavasti ottaa että jokaisen suhteen pitäisi olla aina "se oikea". Kyllä monet suhteet ovat ihan vain kokeilua ja harjoittelua molemmin puolin eikä siinä ole mitään pahaa.
Melkoista laskelmointia ja toisen hyväksikäyttöä. Tämän takia naisen kannattaa olla tarkkana, että mies sitoutuu myös henkisesti suhteeseen, eikä vain tyydy.
Ei se ole mitään laskelmointia jos on avoimin kortein liikkeellä. En minä kenellekään ole vannonut rakkautta jos sellaista ei ole.
Kyllähän todella moni suhde on sellainen että katsellaan että tuleeko tästä jotain vai ei.
Kyllä minusta ’sitä oikeaa’ kannattaa ja pitää odottaa. Itse koen, että olen sellaisen kanssa naimisissa. Eikä se elämä silti aina ole ihan helppoa ollut. Mitä iloa saa seurustelusta ylipäätään, ellei ole oikeasti ihastunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes harkitsisi "vain kivaa". Kyllä sitä kemiaa pitää olla molemmin puolin ihan oikeasti.
Kaikki nyt vain eivät voi saada sitä jonka haluaisivat.
Niinhän se menee elämän kaikissa muissakin asioissa: Siihen tulee tyytyä mihin rahkeet riittävät.T: eräs joka vaihtaisi kumppaninsa heti erääseen toiseen
Minusta tuollainen on epärehellistä ja ikävää käytöstä sitä vainkivaa kohtaan. Siinähän on täysin vääristä syistä sen kanssa.
Ihastuksia kai tulee ja menee ja niin on tarkoitus. Sä viet nyt mahiksen oikeaan ihmiseen joltain toiselta sen takia ettet saanut jotain hetken haavekuvaa. Kuvottavaa.
En tyytynyt. Olin edellisen suhteen jälkeen sinkkuna yli seitsemän vuotta ennen kuin nykyinen puolisoni osui kohdalle. Olen kerran aikaisemmin yrittänyt tyytyä ja eihän siinä hyvin käynyt, se mies kärsi vielä enemmän kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInä ainakin ole oppinut vähintään yhtä paljon niistä ei niin toimivista suhteista kuin niistä hyvistä. Oikeastaan kaikki ensimmäiset seurusteluni olivat niiden "ihan kivojen" kanssa ja salaa sitten haikailin muita naisia. Mutta siis vaikka ne ensimmäiset suhteet eivät olleetkaan niin hyviä, sain niistä paljon sellaista kokemusta ja ymmärrystä itsestäni ja suhteista jota en olisi muuten saanut. Tämä kokemus taas auttoi minua sitten myöhemmin saamaan juuri sellaisen puolison kuin oikeasti halusinkin.
En ymmärrä miksi siis pitäisi vaan vuosia haikalla jotain tavoittamatonta ja jättää sinä aikana omat sosiaaliset kykynsä ja itsetuntemuksensa kokonaan kehittämättä. Kyllä sillä strategialla se hyvä suhde jää monilta saamatta myöhemminkin. Ei sitä seurustelua kannata niin kuolemanvakavasti ottaa että jokaisen suhteen pitäisi olla aina "se oikea". Kyllä monet suhteet ovat ihan vain kokeilua ja harjoittelua molemmin puolin eikä siinä ole mitään pahaa.
Melkoista laskelmointia ja toisen hyväksikäyttöä. Tämän takia naisen kannattaa olla tarkkana, että mies sitoutuu myös henkisesti suhteeseen, eikä vain tyydy.
Ei se ole mitään laskelmointia jos on avoimin kortein liikkeellä. En minä kenellekään ole vannonut rakkautta jos sellaista ei ole.
Kyllähän todella moni suhde on sellainen että katsellaan että tuleeko tästä jotain vai ei.
Jotenkin surullista. Ehkä liittyy näihin nettitreffi-kuvioihin. Kun suhde alkaa siitä, että ensin ihastutaan oikeassa elämässä puolin ja toisin, ja vasta sitten ruvetaan olemaan yhdessä, tunne on aivan toinen.
Vierailija kirjoitti:
Unohtuvatko kaikki vaatimukset siinä tapauksessa jos on mahdollista saada unelmiensa ihastus? Vaatimukset koskevat vain niitä kumppaneita, joihin on pakko tyytyä kun sitä unelmien ihastusta ei saa?
Eivät unohdu koska pitää muistaa että se unelmien ihastus on vaan joku jolle syystä tai toisesta kuvitellaan olevan ominaisuudet x tai kuvitellaan että hän on just se joka tekee onnelliseksi. Todellisuudessa se ihastus voikin olla ihan muuta kuin mitä kuvitteli. Ihastushan nopeasti katsottuna nimenomaan näyttää ihmiseltä joka täyttää vaatimukset.Ei siihen muuten ihastuisi. Etkö sä tätä tajua???
Vierailija kirjoitti:
Tavallinen miehen kohtalo.
Ei ole. Oikeat tavalliset miehet kyllä ihastuvat oikeastikin niihin tavallisiin naisiin ympärillään, ja päätyvät sitten ihastuksen kanssa parisuhteeseen. Vain tunnevammaisille marginaalimiehille ihastus on jotain saavuttamatonta.
Alue: Aihe vapaa
En edes harkitsisi "vain kivaa". Kyllä sitä kemiaa pitää olla molemmin puolin ihan oikeasti.