Kuinka moni on tyytynyt kumppaniinsa paremman puutteessa, kun ei sitä ihastustaan saanut?

Vierailija kirjoitti:

En tyytynyt. Olin edellisen suhteen jälkeen sinkkuna yli seitsemän vuotta ennen kuin nykyinen puolisoni osui kohdalle. Olen kerran aikaisemmin yrittänyt tyytyä ja eihän siinä hyvin käynyt, se mies kärsi vielä enemmän kuin minä.

Sen lisään vielä ap:lle, että tuo vuosien haikaileminen yhden ihmisen perään kuulostaa kyllä elämän tuhlaamiselta. Olet todennäköisesti luonut hänestä sellaisen kuvan, joka ei edes perustu todellisuuteen. Ehkä käytät tätä "ihastumista" turvanasi niin, että ei tarvitse koskaan antautua oikeaan parisuhteeseen, koska ainahan niihin sisältyy pettymisen riski. Mutta kannattaisi silti jättää jo tuo kuviteltu ihastuminen taakseen ja ottaa se riski. Ei laimean tyypin kanssa, mutta sitten kun kohdalle osuu sellainen, jonka kanssa kemiat kohtaavat.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta ’sitä oikeaa’ kannattaa ja pitää odottaa. Itse koen, että olen sellaisen kanssa naimisissa. Eikä se elämä silti aina ole ihan helppoa ollut. Mitä iloa saa seurustelusta ylipäätään, ellei ole oikeasti ihastunut?

Ei joudu olla yksin, saa seksiä ja läheisyyttä, voi jutella ja harrastaa toisen kanssa, voi matkustella hänen kanssaan, voi jakaa kulut puoliksi, voi hankkia lapsia...ja niin edelleen.

Kyllä siinä on hyvin paljon plussia

Olen ollut kahden kanssa järkipohjalta eikä toimi mulle. Enää olen vain isojen rakkauksien kanssa tai yksin, pärjään yksinkin.

Menneisyydessä tein ison mokan ja menetin mahdollisuuteni tulevaisuuteen ison ensirakkauteni kanssa, koska olin juuri sitoutunut toiseen, josta ei ikinä tullut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta ’sitä oikeaa’ kannattaa ja pitää odottaa. Itse koen, että olen sellaisen kanssa naimisissa. Eikä se elämä silti aina ole ihan helppoa ollut. Mitä iloa saa seurustelusta ylipäätään, ellei ole oikeasti ihastunut?

Läheisyyttä, kokea toisen välittämistä, kivaa ajanvietettä toisen kanssa, seksiä.

Minä taas kaipaan noita asioita tällä hetkellä totaaliyksinäisyyden sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MInä ainakin ole oppinut vähintään yhtä paljon niistä ei niin toimivista suhteista kuin niistä hyvistä. Oikeastaan kaikki ensimmäiset seurusteluni olivat niiden "ihan kivojen" kanssa ja salaa sitten haikailin muita naisia. Mutta siis vaikka ne ensimmäiset suhteet eivät olleetkaan niin hyviä, sain niistä paljon sellaista kokemusta ja ymmärrystä itsestäni ja suhteista jota en olisi muuten saanut. Tämä kokemus taas auttoi minua sitten myöhemmin saamaan juuri sellaisen puolison kuin oikeasti halusinkin.

En ymmärrä miksi siis pitäisi vaan vuosia haikalla jotain tavoittamatonta ja jättää sinä aikana omat sosiaaliset kykynsä ja itsetuntemuksensa kokonaan kehittämättä. Kyllä sillä strategialla se hyvä suhde jää monilta saamatta myöhemminkin. Ei sitä seurustelua kannata niin kuolemanvakavasti ottaa että jokaisen suhteen pitäisi olla aina "se oikea". Kyllä monet suhteet ovat ihan vain kokeilua ja harjoittelua molemmin puolin eikä siinä ole mitään pahaa.

Melkoista laskelmointia ja toisen hyväksikäyttöä. Tämän takia naisen kannattaa olla tarkkana, että mies sitoutuu myös henkisesti suhteeseen, eikä vain tyydy.

Ei se ole mitään laskelmointia jos on avoimin kortein liikkeellä. En minä kenellekään ole vannonut rakkautta jos sellaista ei ole.

Kyllähän todella moni suhde on sellainen että katsellaan että tuleeko tästä jotain vai ei.

Jotenkin surullista. Ehkä liittyy näihin nettitreffi-kuvioihin. Kun suhde alkaa siitä, että ensin ihastutaan oikeassa elämässä puolin ja toisin, ja vasta sitten ruvetaan olemaan yhdessä, tunne on aivan toinen.

Ei liity nettiterffeihin. Ihan on ollut nainen joka on vaikuttanut mukavalta ja kiinnostavalta. Mutta ei mitään heti tulevaa voimakasta ihastumista. Sitten on tapailtu ja kokeiltu että tulisiko siitä jotain enemmän. No ei ole tullut. Ihan normaali kuvio minusta. Hyvissä merkeissä on aina erottu. 

Näistä vain sitten opin että minulle ei sitä ihastumista oikein yleensä tule myöhemminkään jos sitä ei heti alussa tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohtuvatko kaikki vaatimukset siinä tapauksessa jos on mahdollista saada unelmiensa ihastus? Vaatimukset koskevat vain niitä kumppaneita, joihin on pakko tyytyä kun sitä unelmien ihastusta ei saa?

Eivät unohdu koska pitää muistaa että se unelmien ihastus on vaan joku jolle syystä tai toisesta kuvitellaan olevan ominaisuudet x tai kuvitellaan että hän on just se joka tekee onnelliseksi. Todellisuudessa se ihastus voikin olla ihan muuta kuin mitä kuvitteli. Ihastushan nopeasti katsottuna nimenomaan näyttää ihmiseltä joka täyttää vaatimukset.Ei siihen muuten ihastuisi. Etkö sä tätä tajua???

En kyllä usko tuota. Todellisuudessa ihminen sokaistuu ihastuksesta ja on valmis hylkäämään kaikki vaatimuksensa ja itse joustavan vaikka missä asioissa ja jopa roikkumaan jos on mahdollisuus saada unelmiensa kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta ’sitä oikeaa’ kannattaa ja pitää odottaa. Itse koen, että olen sellaisen kanssa naimisissa. Eikä se elämä silti aina ole ihan helppoa ollut. Mitä iloa saa seurustelusta ylipäätään, ellei ole oikeasti ihastunut?

Läheisyyttä, kokea toisen välittämistä, kivaa ajanvietettä toisen kanssa, seksiä.

Minä taas kaipaan noita asioita tällä hetkellä totaaliyksinäisyyden sijaan.

En osaa edes kuvitella millaista on seksi ihmisen kanssa, johon ei ole ollenkaan ihastunut. Ällöttää. Aika karua muuten haluta kokea toisen välittämistä jos itse ei välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohtuvatko kaikki vaatimukset siinä tapauksessa jos on mahdollista saada unelmiensa ihastus? Vaatimukset koskevat vain niitä kumppaneita, joihin on pakko tyytyä kun sitä unelmien ihastusta ei saa?

Eivät unohdu koska pitää muistaa että se unelmien ihastus on vaan joku jolle syystä tai toisesta kuvitellaan olevan ominaisuudet x tai kuvitellaan että hän on just se joka tekee onnelliseksi. Todellisuudessa se ihastus voikin olla ihan muuta kuin mitä kuvitteli. Ihastushan nopeasti katsottuna nimenomaan näyttää ihmiseltä joka täyttää vaatimukset.Ei siihen muuten ihastuisi. Etkö sä tätä tajua???

En kyllä usko tuota. Todellisuudessa ihminen sokaistuu ihastuksesta ja on valmis hylkäämään kaikki vaatimuksensa ja itse joustavan vaikka missä asioissa ja jopa roikkumaan jos on mahdollisuus saada unelmiensa kumppani.

Kyllä minulla ainakin ihastuminen syntyy juuri siitä tunteesta, että toinen vastaa kuvaa omasta ihanteestaan. Mies kertoo lukevansa jotain mahtavaa kirjaa ja hymyilee silmillään, niin jalat menee alta. En minä ole koskaan ihastunut mieheen, joka ei ainakin käsitykseni mukaan ole sellainen, joka miehen mielestäni kuuluu olla. Esim pelkkään ulkonäköön en ole koskaan ihastunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta ’sitä oikeaa’ kannattaa ja pitää odottaa. Itse koen, että olen sellaisen kanssa naimisissa. Eikä se elämä silti aina ole ihan helppoa ollut. Mitä iloa saa seurustelusta ylipäätään, ellei ole oikeasti ihastunut?

Läheisyyttä, kokea toisen välittämistä, kivaa ajanvietettä toisen kanssa, seksiä.

Minä taas kaipaan noita asioita tällä hetkellä totaaliyksinäisyyden sijaan.

En osaa edes kuvitella millaista on seksi ihmisen kanssa, johon ei ole ollenkaan ihastunut. Ällöttää. Aika karua muuten haluta kokea toisen välittämistä jos itse ei välitä.

Kyllä ihmisestä voi tykätä vaikka ei olisi kauheasti romanttisesti ihastunut. Joskus seksi voi olla vain sitä että molempia haluttaa ja hoidetaan se asia yhdessä pois päiväjärjestyksestä. Eivät kaikki ota seksiä niin vakavasti. Ihminen saa suhtautua seksiin juuri kuten haluaa eikä missään tavassa ole mitään väärää jos se itselle sopii.

Ei tietenkään pidä varata itseään epäkiinnostavalle, siitähän muodostuu este tai vähintään hankaloittava tekijä, kun kohtaa sitten sen oikeasti kiinnostavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta ’sitä oikeaa’ kannattaa ja pitää odottaa. Itse koen, että olen sellaisen kanssa naimisissa. Eikä se elämä silti aina ole ihan helppoa ollut. Mitä iloa saa seurustelusta ylipäätään, ellei ole oikeasti ihastunut?

Läheisyyttä, kokea toisen välittämistä, kivaa ajanvietettä toisen kanssa, seksiä.

Minä taas kaipaan noita asioita tällä hetkellä totaaliyksinäisyyden sijaan.

Tuohon sopii FWB. Ei tarvitse antaa toisen ymmärtää, että kyse on rakkaudesta ja siitä, että toinen kokee sinut ainutlaatuiseksi ja sellaiseksi, jonka kanssa haluaa olla loppuelämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta ’sitä oikeaa’ kannattaa ja pitää odottaa. Itse koen, että olen sellaisen kanssa naimisissa. Eikä se elämä silti aina ole ihan helppoa ollut. Mitä iloa saa seurustelusta ylipäätään, ellei ole oikeasti ihastunut?

Läheisyyttä, kokea toisen välittämistä, kivaa ajanvietettä toisen kanssa, seksiä.

Minä taas kaipaan noita asioita tällä hetkellä totaaliyksinäisyyden sijaan.

Tuohon sopii FWB. Ei tarvitse antaa toisen ymmärtää, että kyse on rakkaudesta ja siitä, että toinen kokee sinut ainutlaatuiseksi ja sellaiseksi, jonka kanssa haluaa olla loppuelämänsä.

Miesten on hyvin vaikea saada FWB-suhdetta.

Helpommin saa seksiä kun ei suoraan sano että hakee vain sitä.

Naiset nyt saavat seksiä vaikka näyttäisivät aidanseipäältä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta ’sitä oikeaa’ kannattaa ja pitää odottaa. Itse koen, että olen sellaisen kanssa naimisissa. Eikä se elämä silti aina ole ihan helppoa ollut. Mitä iloa saa seurustelusta ylipäätään, ellei ole oikeasti ihastunut?

Läheisyyttä, kokea toisen välittämistä, kivaa ajanvietettä toisen kanssa, seksiä.

Minä taas kaipaan noita asioita tällä hetkellä totaaliyksinäisyyden sijaan.

Tuohon sopii FWB. Ei tarvitse antaa toisen ymmärtää, että kyse on rakkaudesta ja siitä, että toinen kokee sinut ainutlaatuiseksi ja sellaiseksi, jonka kanssa haluaa olla loppuelämänsä.

Miesten on hyvin vaikea saada FWB-suhdetta.

Helpommin saa seksiä kun ei suoraan sano että hakee vain sitä.

Naiset nyt saavat seksiä vaikka näyttäisivät aidanseipäältä

Naiset keskenäänkö niitä FWB-suhteita harrastavat? älä nyt taas heittäydy idiootiksi.

Minulle nämä ainakin ovat todella monimutkaisia asioita. Niin monessa ihanassa on niin paljon hyvää ja toisaalta ihan jokainen herättänyt myös ne ”no emmä nyt tiiä sittenkään” -fiilikset.

Minulla on ihastuksia joiden kanssa haluaisin seurustella ja paneskella, mutta lapsia en haluaisi. Sitten on ihastus jonka kanssa perustin perheen ja jota himoitsin, mutta ei saanut mitenkään sekaisin missään vaiheessa, ei itkemään öitä vuokseen tai käsiä hikoilemaan viestitellessä. Sitten on se joka sai täysin sekaisin ja tunne oli/on molemminpuolinen, haluaisimme lisääntyä yhdessä ym. Sitten oli se suuri rakkaus ja sieluntoveri jonka sain mutta jonka kanssa en sitten kuitenkaan halunnut loppuelämääni viettää eli tunteet lopahti. Ei se oikeasti mitään takaa että on heti alussa suuria tunteita.

Mä en enää ainakaan tiedä enää mitä haluan. En toisaalta halua mitään maatakaatavia tunteita, se on kamalaa. Eli ”ihan kiva” todellakin riittää, kunhan haluan häntä ja on suht järkevä valinta. Siis jos haluaisin parisuhteen. Mitä pahaa siinä muka on?

En ymmärrä ajatusta tyytymisestä. Miksi olla jonkun kanssa, joka ei oikeasti kiinnosta?

Harvoin ihminen ihastuu vain kerran elämässään. Vaikka ei saisi sitä ensi-ihastustaan niin ei se tarkoita, että seuraava ihastus olisi jotain tyytymistä ja suhde jotenkin ”vähemmän”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta ’sitä oikeaa’ kannattaa ja pitää odottaa. Itse koen, että olen sellaisen kanssa naimisissa. Eikä se elämä silti aina ole ihan helppoa ollut. Mitä iloa saa seurustelusta ylipäätään, ellei ole oikeasti ihastunut?

Läheisyyttä, kokea toisen välittämistä, kivaa ajanvietettä toisen kanssa, seksiä.

Minä taas kaipaan noita asioita tällä hetkellä totaaliyksinäisyyden sijaan.

En osaa edes kuvitella millaista on seksi ihmisen kanssa, johon ei ole ollenkaan ihastunut. Ällöttää. Aika karua muuten haluta kokea toisen välittämistä jos itse ei välitä.

Minä välitän tuosta toisesta, luotan täysin ja haluan seksuaalisesti.

Mutta en ole ihastunut hänen persoonaansa.

Tuossa ei ole mitään ristiriitaa, seksi on nautinnollista noista lähtökohdista.

Ja osoitan toiselle välittämistä, koska olen kuitenkin toiseen kiintynyt. Homma ei toimisi yksipuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Minulle nämä ainakin ovat todella monimutkaisia asioita. Niin monessa ihanassa on niin paljon hyvää ja toisaalta ihan jokainen herättänyt myös ne ”no emmä nyt tiiä sittenkään” -fiilikset.

Minulla on ihastuksia joiden kanssa haluaisin seurustella ja paneskella, mutta lapsia en haluaisi. Sitten on ihastus jonka kanssa perustin perheen ja jota himoitsin, mutta ei saanut mitenkään sekaisin missään vaiheessa, ei itkemään öitä vuokseen tai käsiä hikoilemaan viestitellessä. Sitten on se joka sai täysin sekaisin ja tunne oli/on molemminpuolinen, haluaisimme lisääntyä yhdessä ym. Sitten oli se suuri rakkaus ja sieluntoveri jonka sain mutta jonka kanssa en sitten kuitenkaan halunnut loppuelämääni viettää eli tunteet lopahti. Ei se oikeasti mitään takaa että on heti alussa suuria tunteita.

Mä en enää ainakaan tiedä enää mitä haluan. En toisaalta halua mitään maatakaatavia tunteita, se on kamalaa. Eli ”ihan kiva” todellakin riittää, kunhan haluan häntä ja on suht järkevä valinta. Siis jos haluaisin parisuhteen. Mitä pahaa siinä muka on?

Minä ymmärrän tämän. Edellisessä suhteessani olin todella ihastunut toiseen. Suhde ei silti jatkunut. Olen myös tavannut tämän exän myöhemmin suhteen päättymisen jälkeen. Kun hänellä oli vaikea elämäntilanne, sitä ihanaa kipinää ei voinut enää kokea hänen seurassaan (siis tarkoitan, että kohtaamisessa tuntee sen, kuinka toinen oli edes joskus ihana vaikka tähän ei enää sisälly toiveita parisuhteesta).

Nyt olen sitten suhteessa "ihan kivan" kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta ’sitä oikeaa’ kannattaa ja pitää odottaa. Itse koen, että olen sellaisen kanssa naimisissa. Eikä se elämä silti aina ole ihan helppoa ollut. Mitä iloa saa seurustelusta ylipäätään, ellei ole oikeasti ihastunut?

Läheisyyttä, kokea toisen välittämistä, kivaa ajanvietettä toisen kanssa, seksiä.

Minä taas kaipaan noita asioita tällä hetkellä totaaliyksinäisyyden sijaan.

Tuohon sopii FWB. Ei tarvitse antaa toisen ymmärtää, että kyse on rakkaudesta ja siitä, että toinen kokee sinut ainutlaatuiseksi ja sellaiseksi, jonka kanssa haluaa olla loppuelämänsä.

Minulle tässä on ainakin se ero, että ei vehdata toisen selän takana jotain, kuten fwb-suhteessa sitten tehtäisiin.

Minusta myös aikuisena seurustelusuhde voi olla sellainen, jossa ei mietitä yhteenmuuttamista ja ymmärrän itse sen, että toinen voi kokea tästä samalla tavoin kuin minä, että tässä ei ole suurta rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta ’sitä oikeaa’ kannattaa ja pitää odottaa. Itse koen, että olen sellaisen kanssa naimisissa. Eikä se elämä silti aina ole ihan helppoa ollut. Mitä iloa saa seurustelusta ylipäätään, ellei ole oikeasti ihastunut?

Läheisyyttä, kokea toisen välittämistä, kivaa ajanvietettä toisen kanssa, seksiä.

Minä taas kaipaan noita asioita tällä hetkellä totaaliyksinäisyyden sijaan.

Tuohon sopii FWB. Ei tarvitse antaa toisen ymmärtää, että kyse on rakkaudesta ja siitä, että toinen kokee sinut ainutlaatuiseksi ja sellaiseksi, jonka kanssa haluaa olla loppuelämänsä.

Miesten on hyvin vaikea saada FWB-suhdetta.

Helpommin saa seksiä kun ei suoraan sano että hakee vain sitä.

Naiset nyt saavat seksiä vaikka näyttäisivät aidanseipäältä

Naiset keskenäänkö niitä FWB-suhteita harrastavat? älä nyt taas heittäydy idiootiksi.

No ei tietenkään, vaan pelimiehet harrastavat niita kukin n. 10 naisen kanssa, ääliö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta ’sitä oikeaa’ kannattaa ja pitää odottaa. Itse koen, että olen sellaisen kanssa naimisissa. Eikä se elämä silti aina ole ihan helppoa ollut. Mitä iloa saa seurustelusta ylipäätään, ellei ole oikeasti ihastunut?

Läheisyyttä, kokea toisen välittämistä, kivaa ajanvietettä toisen kanssa, seksiä.

Minä taas kaipaan noita asioita tällä hetkellä totaaliyksinäisyyden sijaan.

En osaa edes kuvitella millaista on seksi ihmisen kanssa, johon ei ole ollenkaan ihastunut. Ällöttää. Aika karua muuten haluta kokea toisen välittämistä jos itse ei välitä.

Mulla myös tämä, mutta en pidä sitä mitenkään ylevänä tai tavoittelemisen arvoisena asiana. Kadehdin ihmisiä, jotka aidosti eivät tarvitse ihastumisen tunnetta nauttiakseen seksistä. Kun itsekin seksiä ja läheisyyttä kaipaan, ja niitä ihastuksia tulee hyvin harvakseltaan (vielä harvemmin sellaisia, joiden kanssa homma oikeasti mihinkään etenee).