Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka moni on tyytynyt kumppaniinsa paremman puutteessa, kun ei sitä ihastustaan saanut?
04.01.2021 |
Ja nykyinen kumppani nyt vain oli tarjolla, ja aina suhde voittaa yksinäisyyden?
Tällaista pohdin kun olisi taas mahdollisuus suhteeseen sellaisen laimean tyypin kanssa...jo vuosia olen haikaillut erään perään, mutta en häntä nähtävästi saa...
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minusta ’sitä oikeaa’ kannattaa ja pitää odottaa. Itse koen, että olen sellaisen kanssa naimisissa. Eikä se elämä silti aina ole ihan helppoa ollut. Mitä iloa saa seurustelusta ylipäätään, ellei ole oikeasti ihastunut?
Läheisyyttä, kokea toisen välittämistä, kivaa ajanvietettä toisen kanssa, seksiä.
Minä taas kaipaan noita asioita tällä hetkellä totaaliyksinäisyyden sijaan.
Tuohon sopii FWB. Ei tarvitse antaa toisen ymmärtää, että kyse on rakkaudesta ja siitä, että toinen kokee sinut ainutlaatuiseksi ja sellaiseksi, jonka kanssa haluaa olla loppuelämänsä.
Miesten on hyvin vaikea saada FWB-suhdetta.
Helpommin saa seksiä kun ei suoraan sano että hakee vain sitä.
Naiset nyt saavat seksiä vaikka näyttäisivät aidanseipäältä
Naiset keskenäänkö niitä FWB-suhteita harrastavat? älä nyt taas heittäydy idiootiksi.
No ei tietenkään, vaan pelimiehet harrastavat niita kukin n. 10 naisen kanssa, ääliö.
Eli pelimiehet eivät ole miehiä eikä naisia vaan joku ihan oma luokkansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minusta ’sitä oikeaa’ kannattaa ja pitää odottaa. Itse koen, että olen sellaisen kanssa naimisissa. Eikä se elämä silti aina ole ihan helppoa ollut. Mitä iloa saa seurustelusta ylipäätään, ellei ole oikeasti ihastunut?
Läheisyyttä, kokea toisen välittämistä, kivaa ajanvietettä toisen kanssa, seksiä.
Minä taas kaipaan noita asioita tällä hetkellä totaaliyksinäisyyden sijaan.
Tuohon sopii FWB. Ei tarvitse antaa toisen ymmärtää, että kyse on rakkaudesta ja siitä, että toinen kokee sinut ainutlaatuiseksi ja sellaiseksi, jonka kanssa haluaa olla loppuelämänsä.
Miesten on hyvin vaikea saada FWB-suhdetta.
Helpommin saa seksiä kun ei suoraan sano että hakee vain sitä.
Naiset nyt saavat seksiä vaikka näyttäisivät aidanseipäältä
Naiset keskenäänkö niitä FWB-suhteita harrastavat? älä nyt taas heittäydy idiootiksi.
No ei tietenkään, vaan pelimiehet harrastavat niita kukin n. 10 naisen kanssa, ääliö.
Mun ammoisella fwb:llä ei ollut ketään mun lisäkseni. Oltiin läheisiä kavereita jo ennen benefitsejä ja ollaan edelleenkin, näin vuosia benefitsien jälkeenkin. Joten tiedän kyllä, ettei ollut ketään muita.
Olet siis väärässä tuossa käsityksessäsi. Sekoitat varmaan seksisuhteisiin ja irtopanoihin. FWB on nimenomaan kaveri, mutta erityinen kaveri.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minusta ’sitä oikeaa’ kannattaa ja pitää odottaa. Itse koen, että olen sellaisen kanssa naimisissa. Eikä se elämä silti aina ole ihan helppoa ollut. Mitä iloa saa seurustelusta ylipäätään, ellei ole oikeasti ihastunut?
Läheisyyttä, kokea toisen välittämistä, kivaa ajanvietettä toisen kanssa, seksiä.
Minä taas kaipaan noita asioita tällä hetkellä totaaliyksinäisyyden sijaan.
Tuohon sopii FWB. Ei tarvitse antaa toisen ymmärtää, että kyse on rakkaudesta ja siitä, että toinen kokee sinut ainutlaatuiseksi ja sellaiseksi, jonka kanssa haluaa olla loppuelämänsä.
Minulle tässä on ainakin se ero, että ei vehdata toisen selän takana jotain, kuten fwb-suhteessa sitten tehtäisiin.
Minusta myös aikuisena seurustelusuhde voi olla sellainen, jossa ei mietitä yhteenmuuttamista ja ymmärrän itse sen, että toinen voi kokea tästä samalla tavoin kuin minä, että tässä ei ole suurta rakkautta.
Jos se toinen tietää sen, niin silloin se on ok. Utelaisuudesta: oletteko sopineet, että suhteenne kestää vain siihen saakka, että jompikumpi kohtaa sen, johon rakastuu vai oletteko sitoutuneet suhteeseen "loppuelämän periaatteella"?
Itse aloitin suhteen mieheni kanssa, vaikka en ollut mitenkään erityisen kiinnostunut, olin vaan niin kyllästynyt deittailuun sitä jo aktiivisesti pari vuotta tehtyäni. Siinähän kävikin sitten niin, että pikkuhiljaa aloin oikeasti ihastua häneen ja lopulta rakastuinkin. Joten kyllä sekin mahdollista on, vaikka varmaan aika harvinaista.
Mew kirjoitti:
En ymmärrä ajatusta tyytymisestä. Miksi olla jonkun kanssa, joka ei oikeasti kiinnosta?
Harvoin ihminen ihastuu vain kerran elämässään. Vaikka ei saisi sitä ensi-ihastustaan niin ei se tarkoita, että seuraava ihastus olisi jotain tyytymistä ja suhde jotenkin ”vähemmän”.
Totta kai se olisi ideaalista, jos kaikki voisivat saada sen suuren tunteiden palon kumppaninsa kanssa.
Mutta kaikille ei sitä ole tarjolla, ja silloin kannattaa ottaa se "ihan jees" -tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi näissä keskusteluissa on aina näillä kemiauskovaisilla oletuksena, että se 'ei-ihastus' on joku suurinpiirtein vastenmielinen friikki?
Kun kyllähän se 'tyydytty' ihminen on tottakai aika miellyttävä, vaikkei ehkä se ihan (oman oletuksen mukainen) napakymppi. Kai jokaisella sinkkuaikoina on näitä 'tuon mukaan lähtisin heti kyselemättä' -kymppejä, ja sitten näitä 'aika kiinnostavia'?
Eli jos se ihastus on ns. kymppi, niin nämä mihin ollaan tyydytty, on kuitenkin tyytyjän mielestä 8 - 10- ihminen (epäilemättä osalla myös todellakin ns. huonomman arvosanan ihminen, mutta tämä lienee hyvin marginaalinen ilmiö). Eli ei ihan täydellinen, mutta erittäin hyvin omaan makuun osuva ihminen, joka on kuitenkin parempi itselle kuin 99,99% muista ihmisistä.
Ylivoimainen enemmistö parisuhteessa olevista miehistä on tyytynyt kumppaniinsa. Useimmille se on ylivoimaisesti helpoin tapa saada säännöllistä seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minusta ’sitä oikeaa’ kannattaa ja pitää odottaa. Itse koen, että olen sellaisen kanssa naimisissa. Eikä se elämä silti aina ole ihan helppoa ollut. Mitä iloa saa seurustelusta ylipäätään, ellei ole oikeasti ihastunut?
Läheisyyttä, kokea toisen välittämistä, kivaa ajanvietettä toisen kanssa, seksiä.
Minä taas kaipaan noita asioita tällä hetkellä totaaliyksinäisyyden sijaan.
Tuohon sopii FWB. Ei tarvitse antaa toisen ymmärtää, että kyse on rakkaudesta ja siitä, että toinen kokee sinut ainutlaatuiseksi ja sellaiseksi, jonka kanssa haluaa olla loppuelämänsä.
Minulle tässä on ainakin se ero, että ei vehdata toisen selän takana jotain, kuten fwb-suhteessa sitten tehtäisiin.
Minusta myös aikuisena seurustelusuhde voi olla sellainen, jossa ei mietitä yhteenmuuttamista ja ymmärrän itse sen, että toinen voi kokea tästä samalla tavoin kuin minä, että tässä ei ole suurta rakkautta.
Jos se toinen tietää sen, niin silloin se on ok. Utelaisuudesta: oletteko sopineet, että suhteenne kestää vain siihen saakka, että jompikumpi kohtaa sen, johon rakastuu vai oletteko sitoutuneet suhteeseen "loppuelämän periaatteella"?
Ei olla käyty kehityskeskustelua tästä aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInä ainakin ole oppinut vähintään yhtä paljon niistä ei niin toimivista suhteista kuin niistä hyvistä. Oikeastaan kaikki ensimmäiset seurusteluni olivat niiden "ihan kivojen" kanssa ja salaa sitten haikailin muita naisia. Mutta siis vaikka ne ensimmäiset suhteet eivät olleetkaan niin hyviä, sain niistä paljon sellaista kokemusta ja ymmärrystä itsestäni ja suhteista jota en olisi muuten saanut. Tämä kokemus taas auttoi minua sitten myöhemmin saamaan juuri sellaisen puolison kuin oikeasti halusinkin.
En ymmärrä miksi siis pitäisi vaan vuosia haikalla jotain tavoittamatonta ja jättää sinä aikana omat sosiaaliset kykynsä ja itsetuntemuksensa kokonaan kehittämättä. Kyllä sillä strategialla se hyvä suhde jää monilta saamatta myöhemminkin. Ei sitä seurustelua kannata niin kuolemanvakavasti ottaa että jokaisen suhteen pitäisi olla aina "se oikea". Kyllä monet suhteet ovat ihan vain kokeilua ja harjoittelua molemmin puolin eikä siinä ole mitään pahaa.
Melkoista laskelmointia ja toisen hyväksikäyttöä. Tämän takia naisen kannattaa olla tarkkana, että mies sitoutuu myös henkisesti suhteeseen, eikä vain tyydy.
Ei se ole mitään laskelmointia jos on avoimin kortein liikkeellä. En minä kenellekään ole vannonut rakkautta jos sellaista ei ole.
Kyllähän todella moni suhde on sellainen että katsellaan että tuleeko tästä jotain vai ei.
Kertothan toiselle myös heti alusta alkaen, ettet etsi mitään vakavaa, vaan vain tapailusuhdetta. Muuten ei voi puhua avoimista korteista. Jos monen suhteen kanssa käy noin niin on jo peiliin katsomisen paikka. Aikuistumiseen kuuluu vastuunottaminen, lapset voivat deittailla tuolla tyylillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mew kirjoitti:
En ymmärrä ajatusta tyytymisestä. Miksi olla jonkun kanssa, joka ei oikeasti kiinnosta?
Harvoin ihminen ihastuu vain kerran elämässään. Vaikka ei saisi sitä ensi-ihastustaan niin ei se tarkoita, että seuraava ihastus olisi jotain tyytymistä ja suhde jotenkin ”vähemmän”.
Asiat ei ole niin mustavalkoisia. Ei voi sanoa, että "toinen ei oikeasti kiinnosta". Hän on on ihan ok tyyppi ja ihan kivaa seuraa, voimme viihtyä toistemme seurassa. Mutta en ole ihastunut. Olen kiintynyt kyllä. Sillä on arvoa, että olemme tutustuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minusta ’sitä oikeaa’ kannattaa ja pitää odottaa. Itse koen, että olen sellaisen kanssa naimisissa. Eikä se elämä silti aina ole ihan helppoa ollut. Mitä iloa saa seurustelusta ylipäätään, ellei ole oikeasti ihastunut?
Läheisyyttä, kokea toisen välittämistä, kivaa ajanvietettä toisen kanssa, seksiä.
Minä taas kaipaan noita asioita tällä hetkellä totaaliyksinäisyyden sijaan.
Tuohon sopii FWB. Ei tarvitse antaa toisen ymmärtää, että kyse on rakkaudesta ja siitä, että toinen kokee sinut ainutlaatuiseksi ja sellaiseksi, jonka kanssa haluaa olla loppuelämänsä.
Miesten on hyvin vaikea saada FWB-suhdetta.
Helpommin saa seksiä kun ei suoraan sano että hakee vain sitä.
Naiset nyt saavat seksiä vaikka näyttäisivät aidanseipäältä
Naiset keskenäänkö niitä FWB-suhteita harrastavat? älä nyt taas heittäydy idiootiksi.
No ei tietenkään, vaan pelimiehet harrastavat niita kukin n. 10 naisen kanssa, ääliö.
Eli pelimiehet eivät ole miehiä eikä naisia vaan joku ihan oma luokkansa?
*huokaus* Tuo jolle vastasin, yritti näsäviisastella aiemmalle kommentille siitä, että miesten on vaikeampi saada fwb-suhdetta kuin naisten. Ajatuksena siis, että koska useimmissa fwb-suhteissa kuitenkin on mies ja nainen, niin tilanne olisi muka jotenkin tasa-arvoinen. Joten valistin häntä siitä, että suurinta osaa naisista pyörittää hyvin pieni joukko miehiä, joilla kullakin on monta naista, kun taas naisista useimmilla on vain yksi mies kerrallaan fwb-suhteessa. Toivottavasti tämä selvensi asiaa sinullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minusta ’sitä oikeaa’ kannattaa ja pitää odottaa. Itse koen, että olen sellaisen kanssa naimisissa. Eikä se elämä silti aina ole ihan helppoa ollut. Mitä iloa saa seurustelusta ylipäätään, ellei ole oikeasti ihastunut?
Läheisyyttä, kokea toisen välittämistä, kivaa ajanvietettä toisen kanssa, seksiä.
Minä taas kaipaan noita asioita tällä hetkellä totaaliyksinäisyyden sijaan.
Tuohon sopii FWB. Ei tarvitse antaa toisen ymmärtää, että kyse on rakkaudesta ja siitä, että toinen kokee sinut ainutlaatuiseksi ja sellaiseksi, jonka kanssa haluaa olla loppuelämänsä.
Minulle tässä on ainakin se ero, että ei vehdata toisen selän takana jotain, kuten fwb-suhteessa sitten tehtäisiin.
Minusta myös aikuisena seurustelusuhde voi olla sellainen, jossa ei mietitä yhteenmuuttamista ja ymmärrän itse sen, että toinen voi kokea tästä samalla tavoin kuin minä, että tässä ei ole suurta rakkautta.
Jos se toinen tietää sen, niin silloin se on ok. Utelaisuudesta: oletteko sopineet, että suhteenne kestää vain siihen saakka, että jompikumpi kohtaa sen, johon rakastuu vai oletteko sitoutuneet suhteeseen "loppuelämän periaatteella"?
On aivan sama millä periaatteella suhteeseen ollaan lähdetty. Kun katsoo ympärilleen, niin jokainen hylkää kumppaninsa, kun "se oikea" osuu kohdalle. Ei väliä vaikka on lapset, talolaina jne.
Vierailija kirjoitti:
Miksi näissä keskusteluissa on aina näillä kemiauskovaisilla oletuksena, että se 'ei-ihastus' on joku suurinpiirtein vastenmielinen friikki?
Kun kyllähän se 'tyydytty' ihminen on tottakai aika miellyttävä, vaikkei ehkä se ihan (oman oletuksen mukainen) napakymppi. Kai jokaisella sinkkuaikoina on näitä 'tuon mukaan lähtisin heti kyselemättä' -kymppejä, ja sitten näitä 'aika kiinnostavia'?
Eli jos se ihastus on ns. kymppi, niin nämä mihin ollaan tyydytty, on kuitenkin tyytyjän mielestä 8 - 10- ihminen (epäilemättä osalla myös todellakin ns. huonomman arvosanan ihminen, mutta tämä lienee hyvin marginaalinen ilmiö). Eli ei ihan täydellinen, mutta erittäin hyvin omaan makuun osuva ihminen, joka on kuitenkin parempi itselle kuin 99,99% muista ihmisistä.
Olen ollut paikalla tilanteessa, jossa iäkkään pariskunnan mies huokaili vaimonsa nenän edessä sitä kun ei saanut nuoruuden ihastustaan. Ei oikein muutenkaan näyttänyt mies kunnioittavan vaimoaan. Tyytyi ilmeisesti lopulta vain rahojen takia, mutta ei ollutkaan aidosti tyytyväinen.
Ymmärrän varsin hyvin, että ottaa tuollaisen 8-10- (kamalaa kyllä arvioida ihmisiä näin). Siis siinä tapauksessa, että oikeasti sitoutuu ja on tyytyväinen siihen: kunnioittaa ja haluaa rakastaa. Eihän se parisuhde aina suuria tunteita ole, mutta toki jonkinlaisia olisi hyvä jossakin välissä olla.
Toisen lyttääminen tai kevytkenkäinen jättäminen ”sitoutumisen” jälkeen on törkeää, jos on itse aiheuttanut tilanteen ”tyytymisellään”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes harkitsisi "vain kivaa". Kyllä sitä kemiaa pitää olla molemmin puolin ihan oikeasti.
Kaikki nyt vain eivät voi saada sitä jonka haluaisivat.
Niinhän se menee elämän kaikissa muissakin asioissa: Siihen tulee tyytyä mihin rahkeet riittävät.T: eräs joka vaihtaisi kumppaninsa heti erääseen toiseen
Minusta tuollainen on epärehellistä ja ikävää käytöstä sitä vainkivaa kohtaan. Siinähän on täysin vääristä syistä sen kanssa.
Ihastuksia kai tulee ja menee ja niin on tarkoitus. Sä viet nyt mahiksen oikeaan ihmiseen joltain toiselta sen takia ettet saanut jotain hetken haavekuvaa. Kuvottavaa.
En ymmärrä tätä. Sille, johon tyydytään, suhde voi olla kaikin puolin täydellinen. Hän on saanut juuri sen kumppanin, jonka halusi, ja parisuhde toimii. Ne syyt miksi toisen kanssa ollaan, eivät välttämättä vaikuta siihen toiseen millään lailla. Ts. se tyytyjä voi ihan hyvin olla just se oikea ihminen sille toiselle, jonka ei ole tarvinnut tyytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minusta ’sitä oikeaa’ kannattaa ja pitää odottaa. Itse koen, että olen sellaisen kanssa naimisissa. Eikä se elämä silti aina ole ihan helppoa ollut. Mitä iloa saa seurustelusta ylipäätään, ellei ole oikeasti ihastunut?
Läheisyyttä, kokea toisen välittämistä, kivaa ajanvietettä toisen kanssa, seksiä.
Minä taas kaipaan noita asioita tällä hetkellä totaaliyksinäisyyden sijaan.
Tuohon sopii FWB. Ei tarvitse antaa toisen ymmärtää, että kyse on rakkaudesta ja siitä, että toinen kokee sinut ainutlaatuiseksi ja sellaiseksi, jonka kanssa haluaa olla loppuelämänsä.
Miesten on hyvin vaikea saada FWB-suhdetta.
Helpommin saa seksiä kun ei suoraan sano että hakee vain sitä.
Naiset nyt saavat seksiä vaikka näyttäisivät aidanseipäältä
Naiset keskenäänkö niitä FWB-suhteita harrastavat? älä nyt taas heittäydy idiootiksi.
No ei tietenkään, vaan pelimiehet harrastavat niita kukin n. 10 naisen kanssa, ääliö.
Eli pelimiehet eivät ole miehiä eikä naisia vaan joku ihan oma luokkansa?
*huokaus* Tuo jolle vastasin, yritti näsäviisastella aiemmalle kommentille siitä, että miesten on vaikeampi saada fwb-suhdetta kuin naisten. Ajatuksena siis, että koska useimmissa fwb-suhteissa kuitenkin on mies ja nainen, niin tilanne olisi muka jotenkin tasa-arvoinen. Joten valistin häntä siitä, että suurinta osaa naisista pyörittää hyvin pieni joukko miehiä, joilla kullakin on monta naista, kun taas naisista useimmilla on vain yksi mies kerrallaan fwb-suhteessa. Toivottavasti tämä selvensi asiaa sinullekin.
Lähde?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes harkitsisi "vain kivaa". Kyllä sitä kemiaa pitää olla molemmin puolin ihan oikeasti.
Kaikki nyt vain eivät voi saada sitä jonka haluaisivat.
Niinhän se menee elämän kaikissa muissakin asioissa: Siihen tulee tyytyä mihin rahkeet riittävät.T: eräs joka vaihtaisi kumppaninsa heti erääseen toiseen
Minusta tuollainen on epärehellistä ja ikävää käytöstä sitä vainkivaa kohtaan. Siinähän on täysin vääristä syistä sen kanssa.
Ihastuksia kai tulee ja menee ja niin on tarkoitus. Sä viet nyt mahiksen oikeaan ihmiseen joltain toiselta sen takia ettet saanut jotain hetken haavekuvaa. Kuvottavaa.En ymmärrä tätä. Sille, johon tyydytään, suhde voi olla kaikin puolin täydellinen. Hän on saanut juuri sen kumppanin, jonka halusi, ja parisuhde toimii. Ne syyt miksi toisen kanssa ollaan, eivät välttämättä vaikuta siihen toiseen millään lailla. Ts. se tyytyjä voi ihan hyvin olla just se oikea ihminen sille toiselle, jonka ei ole tarvinnut tyytyä.
Kyllä hänkin joutuu tyytymään. En jaksa uskoa, että se tyytyjäosapuoli pystyy tarjoamaan samaa kuin rakastunut ihminen. Että hän katsoisi, koskettaisi, ihailisi, olisi ylpeä, haluaisi, tarjoaisi sellaista rakkautta ja kokemuksia joita rakastuneelta ihmiseltä saa. Tai sitten on ihan hemmetin hyvä teeskentelijä ja se olisi jo aika friikkiä. Ajatus, että ihminen suunnitelmallisesti katselee toista hymy huulillaan ja varovasti silitellen, kun tämä herää; kaikki muut nonverbaaliset eleet, viestit ja reaktiot; (terve) mustasukkaisuus jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minusta ’sitä oikeaa’ kannattaa ja pitää odottaa. Itse koen, että olen sellaisen kanssa naimisissa. Eikä se elämä silti aina ole ihan helppoa ollut. Mitä iloa saa seurustelusta ylipäätään, ellei ole oikeasti ihastunut?
Läheisyyttä, kokea toisen välittämistä, kivaa ajanvietettä toisen kanssa, seksiä.
Minä taas kaipaan noita asioita tällä hetkellä totaaliyksinäisyyden sijaan.
Tuohon sopii FWB. Ei tarvitse antaa toisen ymmärtää, että kyse on rakkaudesta ja siitä, että toinen kokee sinut ainutlaatuiseksi ja sellaiseksi, jonka kanssa haluaa olla loppuelämänsä.
Miesten on hyvin vaikea saada FWB-suhdetta.
Helpommin saa seksiä kun ei suoraan sano että hakee vain sitä.
Naiset nyt saavat seksiä vaikka näyttäisivät aidanseipäältä
Naiset keskenäänkö niitä FWB-suhteita harrastavat? älä nyt taas heittäydy idiootiksi.
No ei tietenkään, vaan pelimiehet harrastavat niita kukin n. 10 naisen kanssa, ääliö.
Eli pelimiehet eivät ole miehiä eikä naisia vaan joku ihan oma luokkansa?
*huokaus* Tuo jolle vastasin, yritti näsäviisastella aiemmalle kommentille siitä, että miesten on vaikeampi saada fwb-suhdetta kuin naisten. Ajatuksena siis, että koska useimmissa fwb-suhteissa kuitenkin on mies ja nainen, niin tilanne olisi muka jotenkin tasa-arvoinen. Joten valistin häntä siitä, että suurinta osaa naisista pyörittää hyvin pieni joukko miehiä, joilla kullakin on monta naista, kun taas naisista useimmilla on vain yksi mies kerrallaan fwb-suhteessa. Toivottavasti tämä selvensi asiaa sinullekin.
Lähde?
Omat ja tuttavapiirin kokemukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes harkitsisi "vain kivaa". Kyllä sitä kemiaa pitää olla molemmin puolin ihan oikeasti.
Kaikki nyt vain eivät voi saada sitä jonka haluaisivat.
Niinhän se menee elämän kaikissa muissakin asioissa: Siihen tulee tyytyä mihin rahkeet riittävät.T: eräs joka vaihtaisi kumppaninsa heti erääseen toiseen
Tuskin kenenkään unelma-auto myöskään on vw golf, mutta sillä nyt pääsee eteenpäin D:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes harkitsisi "vain kivaa". Kyllä sitä kemiaa pitää olla molemmin puolin ihan oikeasti.
Kaikki nyt vain eivät voi saada sitä jonka haluaisivat.
Niinhän se menee elämän kaikissa muissakin asioissa: Siihen tulee tyytyä mihin rahkeet riittävät.T: eräs joka vaihtaisi kumppaninsa heti erääseen toiseen
Minusta tuollainen on epärehellistä ja ikävää käytöstä sitä vainkivaa kohtaan. Siinähän on täysin vääristä syistä sen kanssa.
Ihastuksia kai tulee ja menee ja niin on tarkoitus. Sä viet nyt mahiksen oikeaan ihmiseen joltain toiselta sen takia ettet saanut jotain hetken haavekuvaa. Kuvottavaa.En ymmärrä tätä. Sille, johon tyydytään, suhde voi olla kaikin puolin täydellinen. Hän on saanut juuri sen kumppanin, jonka halusi, ja parisuhde toimii. Ne syyt miksi toisen kanssa ollaan, eivät välttämättä vaikuta siihen toiseen millään lailla. Ts. se tyytyjä voi ihan hyvin olla just se oikea ihminen sille toiselle, jonka ei ole tarvinnut tyytyä.
Tämä. Olen nyt "ihan kivan" kanssa, joka on persoonaltaan sellainen, että moni asia ei herätä hänessä suurempia intohimoja. Ei ole siis sellainen, joka on orientoinut etsimään sielunkumppania.
Alue: Aihe vapaa
Vastauksena AP:lle: Todella moni, minäkin.