"Pisimmillään Poikola oli puhumatta hiljentymisretriitillä 15 päivää, joka oli kova tie oman mielen syvyyksiin"

Usein on juttuja vanhuksista, jotka menevät kauppaan saadakseen puhua edes myyjälle..

Minä olen säännöllisesti puhumatta viikkoon tai puoleentoista, koska ei vain ole juttukavereita. Kasvotusten puhumisen puutteessa lyön Poikolan retriitit mennen tullen, koska vuosien ajan viikoittainen kaupassakäynti ja yhden sukulaisen näkeminen kasvotusten kahdesti vuodessa ovat olleet ainoat kontaktini.

Olen tuntenut ihmisiä, jotka eivät kestä päivääkään omissa oloissaan. Pahin oli keski-ikäinen mies, joka työpäivän jälkeen meni kotiin, ahdistui yksinäisyyteen ja meni vaikka baariin istumaan yksin ja lukemaan lehteä, jollei muuta keksinyt tai jaksanut. Tällainen ihminen varmasti ilmoittelisikin lehdissä, jos pystyisi tai joutuisi pakosta olemaan viikon yksinään.

Mä puhun tosi paljon yksin, ja siis kommentoin telkkarin tyyppien keskusteluja ja juttelen vaik ruualle jota valmistan että ”no niii älä kiehu noin kovaa” yms. En aattele et ne tajuais mun puhetta, mulle on vaan luontaista höpötellä. En oikein tiedä miks haluaisin ehdointahdoin olla kaks viikkoa puhumatta, mun ajattelun jäsentelyy yksinpuhelu helpottaa.

Yleensä retriitteihin kuuluu myös se, ettei niiden aikana kommunikoida tietokoneen avulla, kuunnella musiikkia, katsota televisiota tai suoratoistopalveluja, someteta puhelimella jne. Kuinka moni teistä oikeasti pystyisi siihen? Eli kaikki laitteet pois 15 päiväksi?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen säännöllisesti puhumatta viikkoon tai puoleentoista, koska ei vain ole juttukavereita. Kasvotusten puhumisen puutteessa lyön Poikolan retriitit mennen tullen, koska vuosien ajan viikoittainen kaupassakäynti ja yhden sukulaisen näkeminen kasvotusten kahdesti vuodessa ovat olleet ainoat kontaktini.

Olen tuntenut ihmisiä, jotka eivät kestä päivääkään omissa oloissaan. Pahin oli keski-ikäinen mies, joka työpäivän jälkeen meni kotiin, ahdistui yksinäisyyteen ja meni vaikka baariin istumaan yksin ja lukemaan lehteä, jollei muuta keksinyt tai jaksanut. Tällainen ihminen varmasti ilmoittelisikin lehdissä, jos pystyisi tai joutuisi pakosta olemaan viikon yksinään.

Tee sama niin, että suljet myös kaikki laitteet etkä kommunikoi muiden kanssa edes kirjoittelemalla TAi pelaa TAi lue lehtiä, katso televisiota jne.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä retriitteihin kuuluu myös se, ettei niiden aikana kommunikoida tietokoneen avulla, kuunnella musiikkia, katsota televisiota tai suoratoistopalveluja, someteta puhelimella jne. Kuinka moni teistä oikeasti pystyisi siihen? Eli kaikki laitteet pois 15 päiväksi?

Minä pystyisin ja helposti. En tiedä mitään hauskempaa kuin vain oleminen ja ajattelu. Saatan maata tunnin pari vain sohvalla/sängyssä/metsässä ja ajatella niitä näitä. Se on ihanaa. Jos en olisi naimisissa, olisin täysin erakko.

Pidän lukemisesta, elokuvista ja muusta, mutta ilman niitä oleminen on myös helppoa. Kuvittelen usein päässäni juonia, skenaarioita, musiikkia, jopa koreografioita. Pohdiskelen. Muistelen. Haaveilen.

Vierailija kirjoitti:

Mä puhun tosi paljon yksin, ja siis kommentoin telkkarin tyyppien keskusteluja ja juttelen vaik ruualle jota valmistan että ”no niii älä kiehu noin kovaa” yms. En aattele et ne tajuais mun puhetta, mulle on vaan luontaista höpötellä. En oikein tiedä miks haluaisin ehdointahdoin olla kaks viikkoa puhumatta, mun ajattelun jäsentelyy yksinpuhelu helpottaa.

Tajusin juuri puhuvani kissoilleni. Ehkä niitä ei lasketa mukaan

Kun sairastin syövän ja kävin hoidoissa, en kuukausiin puhunut juurikaan. Ainoa kontakti ihmisiin oli kun otettiin verikoetta, työnnettiin sytopiikki suoneen tai laitettiin sädekoneeseen. Kyllä minäkin voisin sanoa että oli kova tie oman mielen syvyyksiin.

Nolottaa kaikenlaiset "valmentajat" nykyisin. Ja siis itsekin olen ollut new age-meditaatiohörhö aikaisemmin. Kaikenlaiset kurssit ja valmennukset ovat pelkkää rahastusta. Viimeksi olin työkuntoutuksessa työvalmentajalla, hitto mitä pskaa, ei mitään hyötyä moisesta ollut ja isot rahat kääri.

Lisään vielä. "Tulosten maksimointi". Sen mitä meditaatiosta olen oppinut niin mielestäni meditaation tavoite on ihan jotain muuta kuin "tulosten maksimointi". Noin ajattelevalla on vielä paljon opittavaa henkisyydestä.

nro9

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen säännöllisesti puhumatta viikkoon tai puoleentoista, koska ei vain ole juttukavereita. Kasvotusten puhumisen puutteessa lyön Poikolan retriitit mennen tullen, koska vuosien ajan viikoittainen kaupassakäynti ja yhden sukulaisen näkeminen kasvotusten kahdesti vuodessa ovat olleet ainoat kontaktini.

Olen tuntenut ihmisiä, jotka eivät kestä päivääkään omissa oloissaan. Pahin oli keski-ikäinen mies, joka työpäivän jälkeen meni kotiin, ahdistui yksinäisyyteen ja meni vaikka baariin istumaan yksin ja lukemaan lehteä, jollei muuta keksinyt tai jaksanut. Tällainen ihminen varmasti ilmoittelisikin lehdissä, jos pystyisi tai joutuisi pakosta olemaan viikon yksinään.

Tee sama niin, että suljet myös kaikki laitteet etkä kommunikoi muiden kanssa edes kirjoittelemalla TAi pelaa TAi lue lehtiä, katso televisiota jne.

Miksi retriitissä pitää sulkea yhteiskunta itsensä ulkopuolelle? Kyse on arkielämästä vetäytymisestä, ei arkielämän lopettamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen säännöllisesti puhumatta viikkoon tai puoleentoista, koska ei vain ole juttukavereita. Kasvotusten puhumisen puutteessa lyön Poikolan retriitit mennen tullen, koska vuosien ajan viikoittainen kaupassakäynti ja yhden sukulaisen näkeminen kasvotusten kahdesti vuodessa ovat olleet ainoat kontaktini.

Olen tuntenut ihmisiä, jotka eivät kestä päivääkään omissa oloissaan. Pahin oli keski-ikäinen mies, joka työpäivän jälkeen meni kotiin, ahdistui yksinäisyyteen ja meni vaikka baariin istumaan yksin ja lukemaan lehteä, jollei muuta keksinyt tai jaksanut. Tällainen ihminen varmasti ilmoittelisikin lehdissä, jos pystyisi tai joutuisi pakosta olemaan viikon yksinään.

Tee sama niin, että suljet myös kaikki laitteet etkä kommunikoi muiden kanssa edes kirjoittelemalla TAi pelaa TAi lue lehtiä, katso televisiota jne.

Ihan ongelmitta pystyisin tuohon, jos olisi tarvetta. Jos olisin Poikolan tavoin urheiluvalmentaja ja saisin työhöni uutta uskottavuutta viidentoista päivän retriitillä ja siitä kertomisella, ei senkään vertaa olisi ongelmaa.

"Pisimmillään Poikola oli puhumatta hiljentymisretriitillä 15 päivää, joka oli kova tie oman mielen syvyyksiin. Pitkä puhumattomuus on haaste ihmismielelle."

Uskon, että Poikolalla on ollut ihan kiva majoitus ja ruokapuolikin on ollut tarkoitukseen sopiva. Kun motivaatio on kohdallaan, vaikka patja ja pari kupillista riisiä päivässä riittää. Ei tuo oikeasti ole temppu eikä mikään, vaikka keskivertoihmistä itkettäisi jo ajatuskin.

Puhumattomuutta ovat harjoittaneet mm. munkit ja nunnat ja silti he ovat muuten eläneet kuten ennenkin. Tehneet töitä ja olleet muiden seurassa, myös kuunnelleet muiden puheita. He eivät ole vain puhuneet.

Usein ajatellaan, että kaikenlainen luostarielämä (niin kristillinen kuin muun uskonnon vastaava) on aina sellaista, että vetäydytään jonnekin vuorenharjanteelle erilleen maailman menosta. Ei se ole aina sellaista. Ollaan ihmisten joukoissa, tehden omaa harjoitusta. Se on joskus vaikeampaa niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen säännöllisesti puhumatta viikkoon tai puoleentoista, koska ei vain ole juttukavereita. Kasvotusten puhumisen puutteessa lyön Poikolan retriitit mennen tullen, koska vuosien ajan viikoittainen kaupassakäynti ja yhden sukulaisen näkeminen kasvotusten kahdesti vuodessa ovat olleet ainoat kontaktini.

Olen tuntenut ihmisiä, jotka eivät kestä päivääkään omissa oloissaan. Pahin oli keski-ikäinen mies, joka työpäivän jälkeen meni kotiin, ahdistui yksinäisyyteen ja meni vaikka baariin istumaan yksin ja lukemaan lehteä, jollei muuta keksinyt tai jaksanut. Tällainen ihminen varmasti ilmoittelisikin lehdissä, jos pystyisi tai joutuisi pakosta olemaan viikon yksinään.

Tee sama niin, että suljet myös kaikki laitteet etkä kommunikoi muiden kanssa edes kirjoittelemalla TAi pelaa TAi lue lehtiä, katso televisiota jne.

Miksi retriitissä pitää sulkea yhteiskunta itsensä ulkopuolelle? Kyse on arkielämästä vetäytymisestä, ei arkielämän lopettamisesta.

Tokihan voit toteuttaa retriitin, jossa mikään muu ei poikkea arjesta kuin se, että pidät suusi kiinni. Arkielämästä vetäytyminen kyllä yleensä tarkoittaa nimenomaan sitä, että arki suljetaan ulkopuolelle; ollaan jossain, missä on huolehdittu perustarpeista (lämpö, ruoka, turvallisuus) niin ettei niiden takia tarvitse kommunikoida tai hoitaa asioita tai hankkia tietoa. Oletko koskaan ylipäänsä ollut minkäänlaisessa retriitissä? Suosittelen. Yksi viikonloppukin perjantaista sunnuntaihin hiljaisuudessa ilman laitteita tekee hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen säännöllisesti puhumatta viikkoon tai puoleentoista, koska ei vain ole juttukavereita. Kasvotusten puhumisen puutteessa lyön Poikolan retriitit mennen tullen, koska vuosien ajan viikoittainen kaupassakäynti ja yhden sukulaisen näkeminen kasvotusten kahdesti vuodessa ovat olleet ainoat kontaktini.

Olen tuntenut ihmisiä, jotka eivät kestä päivääkään omissa oloissaan. Pahin oli keski-ikäinen mies, joka työpäivän jälkeen meni kotiin, ahdistui yksinäisyyteen ja meni vaikka baariin istumaan yksin ja lukemaan lehteä, jollei muuta keksinyt tai jaksanut. Tällainen ihminen varmasti ilmoittelisikin lehdissä, jos pystyisi tai joutuisi pakosta olemaan viikon yksinään.

Tee sama niin, että suljet myös kaikki laitteet etkä kommunikoi muiden kanssa edes kirjoittelemalla TAi pelaa TAi lue lehtiä, katso televisiota jne.

Miksi retriitissä pitää sulkea yhteiskunta itsensä ulkopuolelle? Kyse on arkielämästä vetäytymisestä, ei arkielämän lopettamisesta.

Tokihan voit toteuttaa retriitin, jossa mikään muu ei poikkea arjesta kuin se, että pidät suusi kiinni. Arkielämästä vetäytyminen kyllä yleensä tarkoittaa nimenomaan sitä, että arki suljetaan ulkopuolelle; ollaan jossain, missä on huolehdittu perustarpeista (lämpö, ruoka, turvallisuus) niin ettei niiden takia tarvitse kommunikoida tai hoitaa asioita tai hankkia tietoa. Oletko koskaan ylipäänsä ollut minkäänlaisessa retriitissä? Suosittelen. Yksi viikonloppukin perjantaista sunnuntaihin hiljaisuudessa ilman laitteita tekee hyvää.

Olen ollut lukuisissa retriiteissä eikä yhdessäkään niistä esim. lukemista kielletty. Itse asiassa laitteitakaan ei ole kielletty omissa tiloissa, koska jokainenhan on siellä retriitissä omista tarpeistaan, ei osoittaakseen muille erinomaisuuttaan.

Onhan myös sisäistä puhetta ja keskustelua poismenneiden kanssa.

Mökillä ei telkkua, kännyä käytössä. Luonto, rauha, hiljaisuus täyttää ihmisen, et tarvitse muuta.

Nykyään on ihanaa, kun on täysin pumpulissa kasvaneita vellivätyksiä maailma täynnä. Tuntee itsensä ihan superihmiseksi, kun ei tuota mitään ongelmia olla hiljaa vaikka kuukausi tai toisaalta höpistä niitä näitä nelivuotiaiden kanssa sama aika. Jos hölkkää Cooperin testissä pari kilometriä, on jo ihan huippukuntoinen, vaikka omassa nuoruudessa tuollaista tulosta olisi hävennyt satakiloinen luokan huonoin urheilijakin. Nykyään on myös ihme, jos pärjää ilman jatkuvaa sometusta ja kahta vuosittaista ulkomaanmatkaa. Tai voi asua talossa, jossa ei ole saunaa tai edes kylpyammetta. Iiik. Eikä edes astianpesukonetta.

Viimeks puhunu jouluaattona. Menee tuo tulos ihan kevyesti rikki.