Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kuinka moni on tyytynyt kumppaniinsa paremman puutteessa, kun ei sitä ihastustaan saanut?

Vierailija
04.01.2021 |

Ja nykyinen kumppani nyt vain oli tarjolla, ja aina suhde voittaa yksinäisyyden?

Tällaista pohdin kun olisi taas mahdollisuus suhteeseen sellaisen laimean tyypin kanssa...jo vuosia olen haikaillut erään perään, mutta en häntä nähtävästi saa...

Kommentit (81)

Vierailija
81/81 |
04.01.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteet ovat loppujen lopuksi jossain määrin aina tyytymistä ja rakastaminen on päätös. Kukaan ei ole täydellinen ja siinä uskomattoman täydellisen ihanassa ihastuksessa paljastuu ensihuuman, eli siis kahden vuoden seurustelun, jälkeen viimeistään piirteitä, jotka eivät ole niin kivoja. Siinä vaiheessa pitää miettiä, että lähteekö jahtaamaan yksisarvista eli sitä "täydellistä" miestä (sitä ei ole olemassa), vai päättääkö rakastaa sitä omaa möhömahaa pienistä vioista huolimatta.

T. Mummo

Tästä ei minusta nyt ole kysymys, vaan siitä, ottaako sen möhömahan, johon on ihastunut, vai sellaisen möhömahan, joka sattuu minut huolimaan. Eka on onnellinen parisuhde, toinen ei. Ei siis haeta täydellisyyttä vaan tunnetta.

Jep ymmärsin tämän. Toin esiin sitä näkökulmaa, että vaikka on ihastunutkin niin joutuu silti jollain asteella tyytymään. Tietysti kannattaa aina lyödä hynttyyt yhteen sen kanssa, joka kunnolla säväyttää, mutta kaikilla ihmisillä sitä ei aina tapahdu eikä löydä sitä ihmistä, joka saa sukat pyörimään jaloissa. Toisaalta se tunteen palokaan ei aina riitä, suhde voi olla ihan kamala, vaikka rakkautta ja himoa olisikin paljon. Ihastuminen ei siis ole aina tae mistään hyvästä parisuhteesta. En siis sano, että pitää ottaa joku johon ei ole ihastunut, mutta pitää pohtia asioita monelta kantilta.

Minun maailmassani ihastuminen (alun alkaen vahva kiinnostuminen, joka johtaa alkututustumisen myötä ihastumiseen) on se, jonka takia aletaan tutustua toisiinsa eli seurustella, siis kehittyy parisuhde. Eikä se parisuhde ole mitään stabiili tila, vaan jos siitä alun rakastumisesta ja himosta huolimatta ei sovita lainkaan yhteen, silloin erotaan. Jos parisuhde on onnellinen, se useimmiten johtaa jonkinlaiseen sitoutumiseen eli avo- tai avioliittoon, tosin yhä useampi on sitoutunut erillissuhteeseenkin.

Tämä. Itse en lähde edes treffeille, jos en ole jo ihastunut. Mistään muusta puhumattakaan.

Yhteen taas en tule koskaan muuttamaan kenenkään kanssa, vaikka olisin kuinka rakastunut.

Eri

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla