Millaista perintösuunnittelua teette?
Mitä olette päättäneet perintösuunnittelun suhteen, jos asia on ajankohtainen? Siis on muutakin perittävää kuin pieni irtaimisto. Miten olette päätyneet päätökseenne?
Meillä on lapset vielä (hetken) alaikäisiä. Heille on laitettu pieni summa säästötilille ja sijoituksiin vauvasta lähtien. Enemmänkin voisi laittaa verottomasti. Jotenkin pelättiin, että lapset ovat (opetuksistamme huolimatta) 18 v "hunningolla" ja käy se mitä suvussamme on joskus käynyt. Lapsi ryyppää tms. lapsuudessa saadut rahansa ja maksansa 18-vuotiana. Tai keksii, että opiskelu on turhaa. Siksi ei alunperin laitettu rahoja heidän nimiinsä.
Kuinka yleistä on antaa (aikuisille) lapsilleen joko kuukausittain, vuosittain tai 3 v välein se verovapaa rahamäärä? Miten tämä yleensä hoidetaan? Vai annatteko suosiolla isompia lahjaverollisia lahjoja.
Lisäksi mietin olisiko järkevää minun kieltäytyä perinnöstä lasteni hyväksi? Isäni olen jo perinyt, mutta pesä on jakamatta. Äiti on jo varsin iäkäs ja monisairas. Toisaalta hänellä on monenlaista omaisuutta. Jos äiti sinnittelee vielä toistakymmentä vuotta, lapset toivottavasti osaavat hoitaa raha-asioita. Kovin nuorena taas voi olla vaikeaa pohtia mitä perinnöllä tekee ja hoitaa kaikki siihen liittyvä (on kesämökkiä, sijoitusasuntoja, metsää, osakkeita jne.). Voiko tuosta tulla riitaa lasten välille? Järkeväähän se raha on siirtää lapsille silloin kun sitä tarvitsevat. Meillä on velaton asunto ja loma-asunto. Ei me tarvita enää mitään isompaa omaisuutta.
Ajatuksia?
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä alaikäisellä lapsella on maltilliset säästöt, palkkatuloistani ja perinnöstäni peräisin.
Avopuolison (lapsen isä) kanssa on keskinäinen testamentti jolla perintö puolitetaan lapsen ja jäljelle jääneen vanhemman kesken. Tarkoitus on lähinnä turvata köyhemmälle koti omaan omistukseen ja riittävästi pääomaa kasvattaa lapsi aikuiseksi.
Mietitään uudelleen sitten kun lapsi on aikuinen ja nähdään onnistuttiinko kasvatuksessa.
Olen myös "kosinut" miestä saatesanoilla tasinko on halvempaa kuin periminen, ei kiinnostanut.Mitä järkeä muka tuossa on?
Lapsihan perii joka tapauksessa molemmat vanhempansa.
Eikä kukaan tiedä, milloin kuolee. Voihan leskeksi jäänytkin kuolla melko pian ensiksi kuolleen jälkeen.
Silloinhan lapsi perii hetimiten kaikki, oli kasvatus miten onnistunut tahansa.
Ja voi olla jopa alaikäinen, kun molemmat vanhemmat kuolee, vaikkapa auto-onnettomuudessa tms.
No silloin se köyhempi puoliso ei tarvitse rahaa eikä kotia, tietenkään, joten lapsi saa ne siinä tilanteessa, orpona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintökaaren mukaista eli lapset perivät. Leski pärjää kyllä omillaan, enkä aio jättää lapsiani tyhjän päälle (omistusoikeustestamentti).
Kun on yhdessä rakennettu talo ja mökki, niin omistusoikeustestamentti takaa sen, että jälkeenjäänyt saa pitää ne. Lapset ehtivät saada ne molempien kuoleman jälkeen.
Leskellä on asumisoikeus kodissa joka tapauksessa. Parempi ettei leski ehdi tuhlata kaikkea. Näitäkin tapauksia on nähty.
Entäs se mökki? Onko oikein, että leski menettää rakkaan oman mökkinsä vain koska puoliso kuolee? Ei minusta.
On, onko oikein jättää lapset puille paljaille lesken ahneuden vuoksi? Leskihän voi myydä mökin ja laittaa rahat sileäksi. Leski tuskin yksin on maksanut sekä taloa että mökkiä.
Puille paljaille? Lapsillahan on oma omaisuutensa. Ja leski on rahoittanut puolet mökistä. Ja mitä sitten jos laittaa sileäksi? En ymmärrä tuollaista ahneutta lapsilla.
Ilman perintöä = puille paljaille, jos testamentilla lapset junaillaan perinnöttömiksi. Sitä sitten, että kertoo lesken ahneudesta kuten tapauksessasi vahvasti kuulostaa. Tee sinä mitä lystäät, minä turvaan lasteni perinnön kaltaisiltasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä alaikäisellä lapsella on maltilliset säästöt, palkkatuloistani ja perinnöstäni peräisin.
Avopuolison (lapsen isä) kanssa on keskinäinen testamentti jolla perintö puolitetaan lapsen ja jäljelle jääneen vanhemman kesken. Tarkoitus on lähinnä turvata köyhemmälle koti omaan omistukseen ja riittävästi pääomaa kasvattaa lapsi aikuiseksi.
Mietitään uudelleen sitten kun lapsi on aikuinen ja nähdään onnistuttiinko kasvatuksessa.
Olen myös "kosinut" miestä saatesanoilla tasinko on halvempaa kuin periminen, ei kiinnostanut.Mitä järkeä muka tuossa on?
Lapsihan perii joka tapauksessa molemmat vanhempansa.
Eikä kukaan tiedä, milloin kuolee. Voihan leskeksi jäänytkin kuolla melko pian ensiksi kuolleen jälkeen.
Silloinhan lapsi perii hetimiten kaikki, oli kasvatus miten onnistunut tahansa.
Ja voi olla jopa alaikäinen, kun molemmat vanhemmat kuolee, vaikkapa auto-onnettomuudessa tms.
Myönnä pois, sinulle ei tule perintöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintökaaren mukaista eli lapset perivät. Leski pärjää kyllä omillaan, enkä aio jättää lapsiani tyhjän päälle (omistusoikeustestamentti).
Kun on yhdessä rakennettu talo ja mökki, niin omistusoikeustestamentti takaa sen, että jälkeenjäänyt saa pitää ne. Lapset ehtivät saada ne molempien kuoleman jälkeen.
Leskellä on asumisoikeus kodissa joka tapauksessa. Parempi ettei leski ehdi tuhlata kaikkea. Näitäkin tapauksia on nähty.
Entäs se mökki? Onko oikein, että leski menettää rakkaan oman mökkinsä vain koska puoliso kuolee? Ei minusta.
On, onko oikein jättää lapset puille paljaille lesken ahneuden vuoksi? Leskihän voi myydä mökin ja laittaa rahat sileäksi. Leski tuskin yksin on maksanut sekä taloa että mökkiä.
Puille paljaille? Lapsillahan on oma omaisuutensa. Ja leski on rahoittanut puolet mökistä. Ja mitä sitten jos laittaa sileäksi? En ymmärrä tuollaista ahneutta lapsilla.
Ilman perintöä = puille paljaille, jos testamentilla lapset junaillaan perinnöttömiksi. Sitä sitten, että kertoo lesken ahneudesta kuten tapauksessasi vahvasti kuulostaa. Tee sinä mitä lystäät, minä turvaan lasteni perinnön kaltaisiltasi.
Ei todellakaan ole lesken ahneutta vaan halu, että rakas puoliso saa nauttia yhdessä rakennetuista ja rahoitetuista talosta ja mökistä jälkeeni. Ja saa tehdä niillä loppupeleissä mitä tahtoo. Lapset saavat sen, mitä jää jäljelle sitten aikanaan. Ja on heille varattu rahana lakiosuus, mikäli vaativat sitä. Ovat ilmoittaneet, että eivät tosiaankaan vaadi, heillä on jo paljon enemmän kuin mitä meillä ja autettukin paljon sekä heidän talonsa että mökin rakentamisissa.
Mun isä ei halua, että hänen kaksi vanhempaa lastaan ekasta suhteesta ei saa mitään perintöä vaan että nuorin lapsi saisi koko hänen perintönsä. Hän sitten keksi, että siirtää hänen ja vaimonsa omistaman asunnon kokonaan vaimonsa nimiin, jotta heidän yhteinen lapsi perisi sitten aikanaan koko asunnon itselleen, ettei sitä tarvitsisi jakaa sisarpuolten kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintökaaren mukaista eli lapset perivät. Leski pärjää kyllä omillaan, enkä aio jättää lapsiani tyhjän päälle (omistusoikeustestamentti).
Kun on yhdessä rakennettu talo ja mökki, niin omistusoikeustestamentti takaa sen, että jälkeenjäänyt saa pitää ne. Lapset ehtivät saada ne molempien kuoleman jälkeen.
Leskellä on asumisoikeus kodissa joka tapauksessa. Parempi ettei leski ehdi tuhlata kaikkea. Näitäkin tapauksia on nähty.
Entäs se mökki? Onko oikein, että leski menettää rakkaan oman mökkinsä vain koska puoliso kuolee? Ei minusta.
On, onko oikein jättää lapset puille paljaille lesken ahneuden vuoksi? Leskihän voi myydä mökin ja laittaa rahat sileäksi. Leski tuskin yksin on maksanut sekä taloa että mökkiä.
Puille paljaille? Lapsillahan on oma omaisuutensa. Ja leski on rahoittanut puolet mökistä. Ja mitä sitten jos laittaa sileäksi? En ymmärrä tuollaista ahneutta lapsilla.
Ilman perintöä = puille paljaille, jos testamentilla lapset junaillaan perinnöttömiksi. Sitä sitten, että kertoo lesken ahneudesta kuten tapauksessasi vahvasti kuulostaa. Tee sinä mitä lystäät, minä turvaan lasteni perinnön kaltaisiltasi.
Ei todellakaan ole lesken ahneutta vaan halu, että rakas puoliso saa nauttia yhdessä rakennetuista ja rahoitetuista talosta ja mökistä jälkeeni. Ja saa tehdä niillä loppupeleissä mitä tahtoo. Lapset saavat sen, mitä jää jäljelle sitten aikanaan. Ja on heille varattu rahana lakiosuus, mikäli vaativat sitä. Ovat ilmoittaneet, että eivät tosiaankaan vaadi, heillä on jo paljon enemmän kuin mitä meillä ja autettukin paljon sekä heidän talonsa että mökin rakentamisissa.
Kuten sanottu, tee mitä haluat, minä toimin omista lähtökohdistani, joissa leski ei ole ykkönen.
Voi luoja sentään. Jos teillä killinkikin on omaisuutta, niin käykää juttelemassa testamenttiasiat valmiiksi juristin kanssa (esim. oikeusaputoimistossa). Sellaista soopaa tässä ketjussa, että ei edes tiedä, mistä sitä lähtisi purkamaan. Oikeaakin tietoa aina välissä, mutta hukassa on, jos tämän perusteella yrittää perintöasiat suunnitella.
Kristiina xx kirjoitti:
Mun isä ei halua, että hänen kaksi vanhempaa lastaan ekasta suhteesta ei saa mitään perintöä vaan että nuorin lapsi saisi koko hänen perintönsä. Hän sitten keksi, että siirtää hänen ja vaimonsa omistaman asunnon kokonaan vaimonsa nimiin, jotta heidän yhteinen lapsi perisi sitten aikanaan koko asunnon itselleen, ettei sitä tarvitsisi jakaa sisarpuolten kesken.
Noinhan oli Kari Tapionkin kohdalla. Kaikki oli vaimon nimissä, jolloin avioton poika jäi ilman.
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja sentään. Jos teillä killinkikin on omaisuutta, niin käykää juttelemassa testamenttiasiat valmiiksi juristin kanssa (esim. oikeusaputoimistossa). Sellaista soopaa tässä ketjussa, että ei edes tiedä, mistä sitä lähtisi purkamaan. Oikeaakin tietoa aina välissä, mutta hukassa on, jos tämän perusteella yrittää perintöasiat suunnitella.
Ai, minusta tässä keskustelussa on pääosin ihan oikeaa tietoa. Hallintaoikeustestamenteista oli väärin ymmärrystä, mutta muuten harvinaisen hyvää tasoa. Missä huomasit soopaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä alaikäisellä lapsella on maltilliset säästöt, palkkatuloistani ja perinnöstäni peräisin.
Avopuolison (lapsen isä) kanssa on keskinäinen testamentti jolla perintö puolitetaan lapsen ja jäljelle jääneen vanhemman kesken. Tarkoitus on lähinnä turvata köyhemmälle koti omaan omistukseen ja riittävästi pääomaa kasvattaa lapsi aikuiseksi.
Mietitään uudelleen sitten kun lapsi on aikuinen ja nähdään onnistuttiinko kasvatuksessa.
Olen myös "kosinut" miestä saatesanoilla tasinko on halvempaa kuin periminen, ei kiinnostanut.Mitä järkeä muka tuossa on?
Lapsihan perii joka tapauksessa molemmat vanhempansa.
Eikä kukaan tiedä, milloin kuolee. Voihan leskeksi jäänytkin kuolla melko pian ensiksi kuolleen jälkeen.
Silloinhan lapsi perii hetimiten kaikki, oli kasvatus miten onnistunut tahansa.
Ei tulekaan.
Enää.
Olen 64 vuotias ja itse perinnön jättäjä.
Ja voi olla jopa alaikäinen, kun molemmat vanhemmat kuolee, vaikkapa auto-onnettomuudessa tms.
Myönnä pois, sinulle ei tule perintöä.
Ei tulekaan.
Enää.
Olen 64 vuotias ja itse henkilö joka jättää perintöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, etenkin sitä että puoliso ei peri mitään vaan saa tasinkoa. Lapset perii ja kaikenlisäksi maksaa perintöveron. Joillekin tilanne voi olla hankala jos rahaa ei ole , perintöverot tulee maksettavaksi ja perintö on kiinni erilaisissa kiinteistöissä.
Veroa varten voi säästää erikseen rahaa.
Näin anoppini tekee, koska viisastui omasta kokemuksestaan.
Teen oman testamentin vanhemman lapseni hyväksi. Nuorempi perii isänsä.
Miten ihmeessä perustelet "tasapuolisella kohtelulla" sitä, että sinä, äiti, jätät toisen lapsistasi perinnöttömäksi?
Molemmat lapsistasi perivät oman isänsä. Jos toisella ei ole mitä periä, ei se sen toisenkaan vika ole.
Ja sen lisäksi, tuon nuoremman isä voi hyvin järjestellä asiansa siten, että hänet perii kokonaan joku muu tai hänen omaisuutensa on jo ennakkoon siirretty muille omistajille.
Aika iso riski on, että katkeroitat nuoremman ja rikot heidän välinsä lopullisesti, kun tuo vanhempi on selkeä suosikki.
Yksi lapsi, en ole naimisissa (enää, ositus tehty).
Aion siirtää rahaa lapselle pitkin matkaa niin paljon kuin pystyn ilman lahjaveroa. Maksan hänen laskuja, kun niitä ei huomioida lahjoina. Annan rahana sen lahjaveron alittavan summan. Jos hänelle kelpaa, myyn hänelle talon 75% hinnalla.
Varmaan hän tekee hölmöjä ostoksia nuorena, kuten minäkin tein, mutta eiköhän opi rahan arvon ajan kanssa. Yleensä sen oppii siinä kohtaa, kun sitä täytyy itse alkaa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Mun isä ei halua, että hänen kaksi vanhempaa lastaan ekasta suhteesta ei saa mitään perintöä vaan että nuorin lapsi saisi koko hänen perintönsä. Hän sitten keksi, että siirtää hänen ja vaimonsa omistaman asunnon kokonaan vaimonsa nimiin, jotta heidän yhteinen lapsi perisi sitten aikanaan koko asunnon itselleen, ettei sitä tarvitsisi jakaa sisarpuolten kesken.
Noinhan oli Kari Tapionkin kohdalla. Kaikki oli vaimon nimissä, jolloin avioton poika jäi ilman.
Miten niin ilman. Lapsihan saa aina lakiosuuden, olipa testamentti millainen tahansa.
Edellyttäen, että isä on tunnustanut lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele puolisoiden keskinäistä testamenttia, jossa leskelle jää hallintaoikeus kaikkeen omaisuuteen. Vaikka se pienentää perintöveroja, niin lapset joutuvat tosi ikävään tilanteeseen, kun he joutuvat maksamaan perintöverot, vaikka eivät saa vielä senttiäkään perintöä, jolla veron maksaa. Lapsi voi toki vaatia lakiosaansa, mutta tämä taas voi aiheuttaa ikäviä riitoja muiden sisarusten tai lesken kanssa.
Pariskunta varmaan yleensä ajattelee tällaista testamenttia kirjoittaessaan, että perintöverot maksetaan lesken ja lasten yhteisellä sopimuksella kuolinpesän varoista, mutta asian tullessa ajankohtaiseksi tämä ei välttämättä enää onnistukaan, jos esim. leski on jo dementoitunut.
Tällainen testamentti on usein ikävä myös lesken kannalta, sillä hän ei voi tehdä hallintaoikeuden alaisella omaisuudella mitään suurempaa ilman perillisten suostumusta. Lisäksi leski on vastuussa tällaisen omaisuuden aiheuttamista kustannuksista. Meillä on lähipiirissä tapaus, jossa leski maksaa 3000 euroa vuodessa kiinteistöveroa tuhjillään olevasta talosta, jossa hän ei ole enää asunut moneen vuoteen - juuri tuon testamentilla saadun hallintaoikeuden takia.
Vaikka on tehty hallintaoikeustestamentti, niin perunkirjoitusvaiheessa leski voi vielä luopua hallintaoikeudesta ja silloin perintöveroa vaan maksetaan hieman enemmän.
Niin voi, jos leski on vielä täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Mutta jos esim. leski on dementian vuoksi edunvalvonnassa, ei hän niin vain luovukaan hallintaoikeudestaan. Tai vaikka leskellä ei vielä olisi edunvalvojaa, voi hänen olla alkavan dementian vuoksi ymmärtää, että hallintaoikeudesta luopuminen olisi sekä hänen oma että lasten etu.
Meillä on tehty keskinäinen testamentti eli puoliso perii toisen. Lapset toki saavat lakiosansa jos sitä vaativat.
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Mun isä ei halua, että hänen kaksi vanhempaa lastaan ekasta suhteesta ei saa mitään perintöä vaan että nuorin lapsi saisi koko hänen perintönsä. Hän sitten keksi, että siirtää hänen ja vaimonsa omistaman asunnon kokonaan vaimonsa nimiin, jotta heidän yhteinen lapsi perisi sitten aikanaan koko asunnon itselleen, ettei sitä tarvitsisi jakaa sisarpuolten kesken.
Noinhan oli Kari Tapionkin kohdalla. Kaikki oli vaimon nimissä, jolloin avioton poika jäi ilman.
Lienee ainoa mitä voi tehdä, jos on tullut huijatuksi isäksi, eli nainen on hankkiutunut raskaaksi.
Lasketaanko viikko/kk-rahat tuohon verittomaan lahjaan? Eli pitääkö ne vähentää? Seuraako pankki noita?
Vierailija kirjoitti:
Lasketaanko viikko/kk-rahat tuohon verittomaan lahjaan? Eli pitääkö ne vähentää? Seuraako pankki noita?
Po. Verottomaan
Suosittelen aviopareille tekemään keskinäisen testamentin, samoin avoparit. Muuten lentää leski pihalle esim. kuolleen nimissä olleesta omistusasunnosta. Sitten kannattaa tehdä myös testamentti miten haluaa omaisuutensa jaettavan kun ei enää ole tässä vahvuudessa. Tosiaan lapset perivät aina vanhempansa, jos on haastava pesä, niin kaikki vaan myyntiin ja rahat on helppo jakaa. Jos on paljon rahaa tai muuta omaisuutta, niin voihan sitä lahjoittaa isompiakin summia, ja lahjan saajat maksaa lahjaverot.
Puille paljaille? Lapsillahan on oma omaisuutensa. Ja leski on rahoittanut puolet mökistä. Ja mitä sitten jos laittaa sileäksi? En ymmärrä tuollaista ahneutta lapsilla.