Lue keskustelun säännöt.
Millaista perintösuunnittelua teette?
03.01.2021 |
Mitä olette päättäneet perintösuunnittelun suhteen, jos asia on ajankohtainen? Siis on muutakin perittävää kuin pieni irtaimisto. Miten olette päätyneet päätökseenne?
Meillä on lapset vielä (hetken) alaikäisiä. Heille on laitettu pieni summa säästötilille ja sijoituksiin vauvasta lähtien. Enemmänkin voisi laittaa verottomasti. Jotenkin pelättiin, että lapset ovat (opetuksistamme huolimatta) 18 v "hunningolla" ja käy se mitä suvussamme on joskus käynyt. Lapsi ryyppää tms. lapsuudessa saadut rahansa ja maksansa 18-vuotiana. Tai keksii, että opiskelu on turhaa. Siksi ei alunperin laitettu rahoja heidän nimiinsä.
Kuinka yleistä on antaa (aikuisille) lapsilleen joko kuukausittain, vuosittain tai 3 v välein se verovapaa rahamäärä? Miten tämä yleensä hoidetaan? Vai annatteko suosiolla isompia lahjaverollisia lahjoja.
Lisäksi mietin olisiko järkevää minun kieltäytyä perinnöstä lasteni hyväksi? Isäni olen jo perinyt, mutta pesä on jakamatta. Äiti on jo varsin iäkäs ja monisairas. Toisaalta hänellä on monenlaista omaisuutta. Jos äiti sinnittelee vielä toistakymmentä vuotta, lapset toivottavasti osaavat hoitaa raha-asioita. Kovin nuorena taas voi olla vaikeaa pohtia mitä perinnöllä tekee ja hoitaa kaikki siihen liittyvä (on kesämökkiä, sijoitusasuntoja, metsää, osakkeita jne.). Voiko tuosta tulla riitaa lasten välille? Järkeväähän se raha on siirtää lapsille silloin kun sitä tarvitsevat. Meillä on velaton asunto ja loma-asunto. Ei me tarvita enää mitään isompaa omaisuutta.
Ajatuksia?
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Lasketaanko viikko/kk-rahat tuohon verittomaan lahjaan? Eli pitääkö ne vähentää? Seuraako pankki noita?
Pankki ei seuraa mitään, itse olen siirrellyt lapsien tileille rahaa enemmän kuin tuon sallitun 4999/3v.
Koskaan ei ole tullut mitään seuraamuksia.
Käteistä nyt ei kukaan voi valvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse liiemmin suunnitella.
Olen ainoa lapsi, isäni on jo kuollut.
Minulla on yksi lapsi.
Eli perin aikanaan äitini ja lapseni minut, mikäli lähdemme täältä siinä järjestyksessä kuin tulimmekin.
En ole vielä tehnyt lapsen puolison poissulkevaa testamenttia, koska lapsi on alaikäinen, mutta sen verran aion vaivautua, että sen teen aikanaan.
Minun ja vanhempieni omaisuutta ei mahdollinen huru-ukko saa.
Voin olla vainoharhainen, mutta asia kannattaa varmistaa.
Tiedäthän, että tyttäresi voi lahjoittaa tai tehdä testamentin perimästään omaisuudesta huru-ukolle jos niin haluaa :)
Ohiksena. Testamentti suojaa lasta eron varalta. Vihille mennessä näitä ei yleensä mietitä, kun siinä vaiheessa rakkaus on ikuista. Eron tullessa lapsi voi olla kovinkin iloinen, että hänellä on siinä vaiheessa valinnan vapaus, eikä rentuksi osoittautuneella elämän rakkaudella ole avio-oikeutta perittyyn omaisuuteen Jos rakkaus oli ikuista, eikä eroa tullut, silloinhan asiat meni paremmin kuin hyvin, ja lapsella oli onnellinen elämä.
Faaraon mammona kirjoitti:
Raha on ainoa asia mistä tapellaan ,tapetaan , varastetaan , raha on ainoa asia joka herättää tunteita muusta viis kun vaan sitä on. Se tekee ihmisistä halveksittavia rosvoja ,mihin tahansa suostuttava rahan takia .
Kun perinnöstä on kyse, pahimmillaan seurauksena on sukupolvien välinen riita siitä, kuka sisaruksista saa jonkun kympin kirppismaljakon. Vanhempien menettäminen saattaa pistää kiintymään ihan typeräänkin materiaan.
Jos on ainoa lapsi, ei ole ketään kiistämässä perintöä, jolloin ei ole kauheasti motiivia kaivella vanhoja tilitietoja ja lahjoja.
Riitaiset sisarukset voivat nostaa esille, jos joku suosikki on saanut lahjoina enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Yksi keino välttää perintöriitoja on puhua asioista suoraan perillisten kesken. Kun kaikki tietävät mistä on kyse, ei välttämättä lähdetä tappelemaan yksittäisistä tavaroista.
Toinen tärkeä asia on jakaa kuolinpesä viimeistään toisenkin puolison kuoltua. Mitä useampia osakkaita kuolinpesässä on, sitä vaikeampaa sen kanssa on toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työn puolesta olen nähnyt aivan liikaa kuolinpesien kiinteistöjä, jotka ovat jääneet lahoamaan, kun joku ei suostu myymään. Hienoja mökkejä, maatiloja, tavallisia omakotitaloja. Vuosikymmenet kuolinpesän omistuksessa johtaa vain siihen, ettei ole enää mitään myytävää, vain purkukustannukset.
Kuolinpesä pitää jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Onko parempi että menee välit sen yhden serkun kanssa, vai että jätätte sen riitaisan perikunnan vielä lastennekin riesaksi. Eka tilanteessa lapsille voisi tulla kaupasta vielä jotain perittävääkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä perintösuunnittelua tarvitsevat ihmiset, joilla on lapsia?
Lapsethan ne vanhempansa aina perivät.
On totaalisen porvoolainen aamulaloitus.
Pelkkää paskaista potaskaa.
Eiköhän perintösuunnittelua tekevillä ihmisillä pääsääntöisesti ole lapsia.
Jatkossa yhä useampi meillä kuolee rintaperillisittä. Testamentin merkitys lisääntyy sitä kautta. Perintökaari on varsin lyhyt. Valtio alkaa periä yhä enemmän. Testamenttaaminen vieraalle,( ei sukua olevalle,) yleistyy. Testamentti kannattaisi tehdä riittävän ajoissa. Testamentti olisi hyvä päivätä. Uusin on pätevin yleensä. Lakiosaa ei yleensä voi laistaa. -Meillä ei uskalleta lahjoittaa. Eläessään, oikeuskelpoisena ollessaan saa lahjoittaa vaikka kaiken laillisen omaisuutensa ja kenelle vaan! Omaisuutta ei ole pakko pantata ainakaan täysiikäisille jälkeläisille. -Nykyään vähäisiä jäämistöjä, huonekkaluja, kodinkoneita, astioita ym. ei lasketa perinnön arvoon mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasketaanko viikko/kk-rahat tuohon verittomaan lahjaan? Eli pitääkö ne vähentää? Seuraako pankki noita?
Milläs se pankki seuraa jos annat käteisenä, näin mun isoäiti toimi vuosikymmeniä, antoi perillisille kännyyn joka kk tietyn summan.
Kaksi lasta, joista molemmat otettu perheen sijoitusyhtiön osakkaiksi heti syntymän jälkeen. Lahjaveroa tietysti meni, mutta yritys- ja sijoitustoiminnan myötä kertyvästä omaisuudesta iso osa menee tällä tavalla suoraan heidän omistukseensa, jolloin siltä osin ei mene perintöveroa aikanaan.
Lisäksi tavanomaiset kuviot, eli verottomilla maksimisummilla lahjoitukset lasten salkkuihin, juoksevien kulujen maksaminen lasten muutettua kotoa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen aviopareille tekemään keskinäisen testamentin, samoin avoparit. Muuten lentää leski pihalle esim. kuolleen nimissä olleesta omistusasunnosta. Sitten kannattaa tehdä myös testamentti miten haluaa omaisuutensa jaettavan kun ei enää ole tässä vahvuudessa. Tosiaan lapset perivät aina vanhempansa, jos on haastava pesä, niin kaikki vaan myyntiin ja rahat on helppo jakaa. Jos on paljon rahaa tai muuta omaisuutta, niin voihan sitä lahjoittaa isompiakin summia, ja lahjan saajat maksaa lahjaverot.
Leskellä on aina asumisoikeus heidän yhteisenä asumaansa kotiin (ellei hänellä ole vastaavaa toista kotia johon voi muuttaa). Ei häntä voi laittaa pihalle.
Se oikeus loppuu pian, jos siinä ei ole varaa asua. Vrt. tapaus Pia Nykänen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasketaanko viikko/kk-rahat tuohon verittomaan lahjaan? Eli pitääkö ne vähentää? Seuraako pankki noita?
Pankki ei seuraa mitään, itse olen siirrellyt lapsien tileille rahaa enemmän kuin tuon sallitun 4999/3v.
Koskaan ei ole tullut mitään seuraamuksia.
Käteistä nyt ei kukaan voi valvoa.
Mutta verottaja kyllä seuraa ihmisten omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas keksitytty tarina.
Lapsethan perivät vanhempansa aina ja kaikissa tapauksissa kuitenkin, miten helvetissä siitä perinnöstä riitaa voisi tulla. Kaikki saavat yhtä suuren osuuden perinnöstä.
Ja jos kerran isäsi on jo kuollut, tehän sen isän olette perineet. Ei puoliso periä puolisoaan ja vaikka perisikin, niin lapset saavat aina lakiosuuden.
Kai nyt jotain tiedät asioista, jos kerran isäsi on jo kuollut.
Täyttä provoilua koko aloitus ja niin tyhmä kuin olla voi!
Olet väärässä eli tyhmän tietämättömän mitäänsanomaton vastaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasketaanko viikko/kk-rahat tuohon verittomaan lahjaan? Eli pitääkö ne vähentää? Seuraako pankki noita?
Milläs se pankki seuraa jos annat käteisenä, näin mun isoäiti toimi vuosikymmeniä, antoi perillisille kännyyn joka kk tietyn summan.
Eiköhän tuossa tarkoiteta tilille laitettavaa rahaa. Ei käteistä kukaan enää halua käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Faaraon mammona kirjoitti:
Raha on ainoa asia mistä tapellaan ,tapetaan , varastetaan , raha on ainoa asia joka herättää tunteita muusta viis kun vaan sitä on. Se tekee ihmisistä halveksittavia rosvoja ,mihin tahansa suostuttava rahan takia .
Kun perinnöstä on kyse, pahimmillaan seurauksena on sukupolvien välinen riita siitä, kuka sisaruksista saa jonkun kympin kirppismaljakon. Vanhempien menettäminen saattaa pistää kiintymään ihan typeräänkin materiaan.
Ei niin pientä asiaa ulkopuolisen silmin, ettei sen takia ole katkottu sukusiteitä! Esimerkki! Appiukko katkoi kymmeniä vuosia sitten välinsä samalla paikkakunnalla asuvaan veljeensä, kun veli oli katkonut puita perintömaalta. Muutaman puunkarahkan vuoksi ei ollut enää missään tekemisissä. Ouu katkoja on jo kuollut, en kysynyt, oliko appi edes hautajaisissa. Muitakin esimerkkejä eri suvuista tunnen. Homeinen vanha puumökki arvottomalla alueella ja siitä tappelu katkoi sukusiteet toisessa perheessä.
Jossain oli juttu, jossa joku lakimies sanoi että yleisimmät perintöriidat koskevat kansallispukua ja hirvensarvia 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten nykyinen elinikä on niin huiman korkea, että mielestäni perintö kannattaisi ehdottomasti siirtää aina yhden sukupolven yli eli isovanhemmalta lapsenlapselle. Nykyään käy monesti niin, että ihminen perii vanhempansa kun on itse 70-vuotias. Mitä iloa siitä enää on? Olen 30 vuotias perheen perustanut nainen, ja tuntuu että tässä iässä siitä perinnöstä olisi eniten hyötyä :) En minä sitä enää 30 vuoden päästä tarvitse, kun olen oman asuntolainani maksanut ja säästöni säästänyt. Siksipä aionkin hyvin todennäköisesti luopua perinnöstä lasteni hyväksi sitten, kun se on ajankohtaista. Toki riippuen hieman siitä minkä ikäisiä lapset ovat silloin ja miten vaikuttavat hoitavansa talouttaan (ja elämäänsä ylipäätään).
Itselläni on sama pelko kuin ap:lla että lapseni törsäisivät 18-vuotiaana saadun pesämunansa turhuuksiin kuten minä itse tein. Toki pyrin kasvattamaan lapseni fiksummiksi kuin mitä itse olin, mutta ihan varmuuden vuoksi olen suunnitellut antavani lapsille mieluummin kiinteää omaisuutta kuin rahaa. 18-vuotiaana saavat auton ja ajokortin. Kun ensiasunnon osto on ajankohtaista, maksan mieluusti käsirahan tai enemmänkin. Kun syntyy lapsenlapsia, silloin koen että on se aika kun voin antaa sen todellisen pesämunan rahana ja tehdä talletuksen myös lapsenlapsen tilille.
Omillle lapsille et säästä tilille 18-vuotiaana saatavaksi, mutta lapsenlapsillesi säästäisit? Miksi noin eriarvoinen kohtelu?
Vanhemman rahat menevät lapsen elättämiseen, mutta lapsenlapsen ei. Luulisi, että noin yksinkertaisen asian ymmärtäisit.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, etenkin sitä että puoliso ei peri mitään vaan saa tasinkoa. Lapset perii ja kaikenlisäksi maksaa perintöveron. Joillekin tilanne voi olla hankala jos rahaa ei ole , perintöverot tulee maksettavaksi ja perintö on kiinni erilaisissa kiinteistöissä.
Veroa varten voi säästää erikseen rahaa.
Näin anoppini tekee, koska viisastui omasta kokemuksestaan.
Teen oman testamentin vanhemman lapseni hyväksi. Nuorempi perii isänsä.Miten ihmeessä perustelet "tasapuolisella kohtelulla" sitä, että sinä, äiti, jätät toisen lapsistasi perinnöttömäksi?
Molemmat lapsistasi perivät oman isänsä. Jos toisella ei ole mitä periä, ei se sen toisenkaan vika ole.
Ja sen lisäksi, tuon nuoremman isä voi hyvin järjestellä asiansa siten, että hänet perii kokonaan joku muu tai hänen omaisuutensa on jo ennakkoon siirretty muille omistajille.Aika iso riski on, että katkeroitat nuoremman ja rikot heidän välinsä lopullisesti, kun tuo vanhempi on selkeä suosikki.
🤣🤣🤣🤣🤣.
Ethän sinä tiedä mitään.
Kuka perisi mieheni, jolla ei ole muita lapsia?
Rahaa tuhlaava veli?
Paskamainen täti?
Ne muut sukulaiset, joilla jo on omaa rahaa?
Poika perii isänsä ihan lain kirjaimen mukaan. Isän osuuden asunnosta, osan mökistä, rahaa sen mitä jää. Minä en peri kuin asumisoikeuden. Avioehtokin on, en tahdo miehen sukumökkiä vaivoikseni. Senkin jako on jo sovittu.
Mitä poikani *hyötyy* siitä, ettei sisko peri isänsä suvusta mitään? Isä on kuollut, hänen perintönsä jaettu, muu suku vararikossa. On oikeus ja kohtuus ( ja täysin oma asiani) ,
jos haluan jakaa rahani niin että molemmat saavat suhteellisen saman määrän.
Nämä asiat on meillä puhuttu selväksi jo nyt. Niin minun kuin miehen puoella. Minkään ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasketaanko viikko/kk-rahat tuohon verittomaan lahjaan? Eli pitääkö ne vähentää? Seuraako pankki noita?
Milläs se pankki seuraa jos annat käteisenä, näin mun isoäiti toimi vuosikymmeniä, antoi perillisille kännyyn joka kk tietyn summan.
Eiköhän tuossa tarkoiteta tilille laitettavaa rahaa. Ei käteistä kukaan enää halua käyttää.
Aika oli silloin erilainen ja käteistä käytettiin joka paikassa, ja kyllähän se edelleen on ihan ihan käypä maksuväline.
Tietty jos on mieluummin ilman rahaa kun käteinen ei kelpaa, mikäs siinä.
Mutta ihan omaa tyhmyyttä sit jos verottajalle jotain kautta menee tieto että noi lahjaverorajat on ylitetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, etenkin sitä että puoliso ei peri mitään vaan saa tasinkoa. Lapset perii ja kaikenlisäksi maksaa perintöveron. Joillekin tilanne voi olla hankala jos rahaa ei ole , perintöverot tulee maksettavaksi ja perintö on kiinni erilaisissa kiinteistöissä.
Veroa varten voi säästää erikseen rahaa.
Näin anoppini tekee, koska viisastui omasta kokemuksestaan.
Teen oman testamentin vanhemman lapseni hyväksi. Nuorempi perii isänsä.Miten ihmeessä perustelet "tasapuolisella kohtelulla" sitä, että sinä, äiti, jätät toisen lapsistasi perinnöttömäksi?
Molemmat lapsistasi perivät oman isänsä. Jos toisella ei ole mitä periä, ei se sen toisenkaan vika ole.
Ja sen lisäksi, tuon nuoremman isä voi hyvin järjestellä asiansa siten, että hänet perii kokonaan joku muu tai hänen omaisuutensa on jo ennakkoon siirretty muille omistajille.Aika iso riski on, että katkeroitat nuoremman ja rikot heidän välinsä lopullisesti, kun tuo vanhempi on selkeä suosikki.
🤣🤣🤣🤣🤣.
Ethän sinä tiedä mitään.
Kuka perisi mieheni, jolla ei ole muita lapsia?
Rahaa tuhlaava veli?
Paskamainen täti?
Ne muut sukulaiset, joilla jo on omaa rahaa?
Poika perii isänsä ihan lain kirjaimen mukaan. Isän osuuden asunnosta, osan mökistä, rahaa sen mitä jää. Minä en peri kuin asumisoikeuden. Avioehtokin on, en tahdo miehen sukumökkiä vaivoikseni. Senkin jako on jo sovittu.Mitä poikani *hyötyy* siitä, ettei sisko peri isänsä suvusta mitään? Isä on kuollut, hänen perintönsä jaettu, muu suku vararikossa. On oikeus ja kohtuus ( ja täysin oma asiani) ,
jos haluan jakaa rahani niin että molemmat saavat suhteellisen saman määrän.Nämä asiat on meillä puhuttu selväksi jo nyt. Niin minun kuin miehen puoella. Minkään ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä.
Se mitä et ymmärrä on se, että lapset katsovat, kuka on sinun suosikkisi. Jos jätät toisen perinnöttä, hän kokee että jätät hänet rakkaudetta.
Sitä paitsi molemmilla on aina oikeus lakiosaan, vaikka tekisit mitä.
Miten sinusta on oikeudenmukaista, että paikkaat hulttiomiehen osan lapsen perinnössä. Joku voisi ajatella, että rakastit sitä miestä ja hänen lasta enemmän.
Toinen isä voi myös vaikka laittaa koko omaisuutensa uuden vaimonsa nimiin, ja lopustakin lapsi saa vain lakiosan.
Yksi keino välttää perintöriitoja on puhua asioista suoraan perillisten kesken. Kun kaikki tietävät mistä on kyse, ei välttämättä lähdetä tappelemaan yksittäisistä tavaroista.