Millaista perintösuunnittelua teette?

Vierailija kirjoitti:

Pyrin jättämään pienen velan. Ei tule tappelua perinnöstä ja mahdollinen suru on aitoa.

Ei suru aidompaa silloin ole, jos sitä on lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyrin jättämään pienen velan. Ei tule tappelua perinnöstä ja mahdollinen suru on aitoa.

Ei suru aidompaa silloin ole, jos sitä on lainkaan.

Huomasitko sanan mahdollinen? Olisi varmaan pitänyt mainita, ettei rintaperillisiä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen lisäksi, että miettii testamentin sisältöä, voisi olla ihan hyvä miettiä myös missä asennossa se oma omaisuus kuoleman hetkellä on. Toki kuolema voi tulla yllättäenkin nuorella iällä ja mitään valmisteluja siinä ei ehdi tekemään. Mutta jos ajatellaan normaalia vanhenemista, niin ei olisi pahitteeksi karsia niitä ylimääräisiä rönsyjä hyvän sään aikana. Kun terveys alkaa heiketä ja voimat vähetä, on hyvä kohta keskustella lasten kanssa, haluavatko he ottaa mökin riesoiksensa vai olisiko se parempi laittaa myyntiin. Siinä kohtaa kun vanhukset eivät jaksa sitä enää ylläpitää ja lapset eivät perhekiireiltään ehdi, olisi hyvä katsoa tosiasioita silmiin ja pistää mökki kieroon, ennen kuin se on lahonnut röttelö. 

Syrjäiseltä maaseudulta kannattaa hakeutua palvelujen ääreen hyvän sään aikana. Samalla tulee tyhjennettyä romua täyteen kerätty vintti ja pihavarasto. Älkää jättäkö näitä hommia lastenne riesaksi! Reippaasti vaan tavarat kiertoon ja mummonmökistä voi muuttaa kirkonkylällä näpsäkämmän kokoiseen asuntoon, missä ei tarvitse tehdä lumitöitä eikä heilua kirveen kanssa.

Jäämistössä pitäisi olla likvidiä varallisuutta (talletuksia ja sijoituksia) vähintään sen verran, että niillä saa maksettua hautajaiset ja perintöverot. Kaikki sellaiset mitä lapset eivät halua, voi myydä jo etukäteen pois. Ja mieluummin hyvän sään aikana, ennen kuin oma toimintakyky on mennyt ja muistisairaus painaa päälle. 

Milläköhän tämän saisi oman vanhempansa päähän? Voisi alkaa karsimaan ihan ekaksi konkreettisesta tavarasta, jota on valtavasti. Luuleeko äiti kenties olevansa kuolematon? Vai miten ei tajua yhtään varautua tulevaan?

"Luuleeko äiti kenties olevansa kuolematon? Vai miten ei tajua yhtään varautua tulevaan?"

Melko outo mielipide. Ehkä sinun kannattaisi näyttäå esimerkkiä ja luopua kaikista tavaroista, sillä ei ole lainkaan harvinaista, että lapset kuolevat ensiksi ja sitten vasta vanhemmat. Minunkin mummo menetti eläessään molemmat poikansa, kun eli lähes sata vuotiaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen lisäksi, että miettii testamentin sisältöä, voisi olla ihan hyvä miettiä myös missä asennossa se oma omaisuus kuoleman hetkellä on. Toki kuolema voi tulla yllättäenkin nuorella iällä ja mitään valmisteluja siinä ei ehdi tekemään. Mutta jos ajatellaan normaalia vanhenemista, niin ei olisi pahitteeksi karsia niitä ylimääräisiä rönsyjä hyvän sään aikana. Kun terveys alkaa heiketä ja voimat vähetä, on hyvä kohta keskustella lasten kanssa, haluavatko he ottaa mökin riesoiksensa vai olisiko se parempi laittaa myyntiin. Siinä kohtaa kun vanhukset eivät jaksa sitä enää ylläpitää ja lapset eivät perhekiireiltään ehdi, olisi hyvä katsoa tosiasioita silmiin ja pistää mökki kieroon, ennen kuin se on lahonnut röttelö. 

Syrjäiseltä maaseudulta kannattaa hakeutua palvelujen ääreen hyvän sään aikana. Samalla tulee tyhjennettyä romua täyteen kerätty vintti ja pihavarasto. Älkää jättäkö näitä hommia lastenne riesaksi! Reippaasti vaan tavarat kiertoon ja mummonmökistä voi muuttaa kirkonkylällä näpsäkämmän kokoiseen asuntoon, missä ei tarvitse tehdä lumitöitä eikä heilua kirveen kanssa.

Jäämistössä pitäisi olla likvidiä varallisuutta (talletuksia ja sijoituksia) vähintään sen verran, että niillä saa maksettua hautajaiset ja perintöverot. Kaikki sellaiset mitä lapset eivät halua, voi myydä jo etukäteen pois. Ja mieluummin hyvän sään aikana, ennen kuin oma toimintakyky on mennyt ja muistisairaus painaa päälle. 

Milläköhän tämän saisi oman vanhempansa päähän? Voisi alkaa karsimaan ihan ekaksi konkreettisesta tavarasta, jota on valtavasti. Luuleeko äiti kenties olevansa kuolematon? Vai miten ei tajua yhtään varautua tulevaan?

"Luuleeko äiti kenties olevansa kuolematon? Vai miten ei tajua yhtään varautua tulevaan?"

Melko outo mielipide. Ehkä sinun kannattaisi näyttäå esimerkkiä ja luopua kaikista tavaroista, sillä ei ole lainkaan harvinaista, että lapset kuolevat ensiksi ja sitten vasta vanhemmat. Minunkin mummo menetti eläessään molemmat poikansa, kun eli lähes sata vuotiaaksi.

Ei tarvitse luopua kaikista tavaroista, vaan turhista. Olen näin toiminut itsekin. Minulta ei löydy tavararöykkiöitä mistään. Tekisi mieli antaa lukemani Kuolinsiivous-kirja äidille. Vink, vink.