Millaista perintösuunnittelua teette?
Mitä olette päättäneet perintösuunnittelun suhteen, jos asia on ajankohtainen? Siis on muutakin perittävää kuin pieni irtaimisto. Miten olette päätyneet päätökseenne?
Meillä on lapset vielä (hetken) alaikäisiä. Heille on laitettu pieni summa säästötilille ja sijoituksiin vauvasta lähtien. Enemmänkin voisi laittaa verottomasti. Jotenkin pelättiin, että lapset ovat (opetuksistamme huolimatta) 18 v "hunningolla" ja käy se mitä suvussamme on joskus käynyt. Lapsi ryyppää tms. lapsuudessa saadut rahansa ja maksansa 18-vuotiana. Tai keksii, että opiskelu on turhaa. Siksi ei alunperin laitettu rahoja heidän nimiinsä.
Kuinka yleistä on antaa (aikuisille) lapsilleen joko kuukausittain, vuosittain tai 3 v välein se verovapaa rahamäärä? Miten tämä yleensä hoidetaan? Vai annatteko suosiolla isompia lahjaverollisia lahjoja.
Lisäksi mietin olisiko järkevää minun kieltäytyä perinnöstä lasteni hyväksi? Isäni olen jo perinyt, mutta pesä on jakamatta. Äiti on jo varsin iäkäs ja monisairas. Toisaalta hänellä on monenlaista omaisuutta. Jos äiti sinnittelee vielä toistakymmentä vuotta, lapset toivottavasti osaavat hoitaa raha-asioita. Kovin nuorena taas voi olla vaikeaa pohtia mitä perinnöllä tekee ja hoitaa kaikki siihen liittyvä (on kesämökkiä, sijoitusasuntoja, metsää, osakkeita jne.). Voiko tuosta tulla riitaa lasten välille? Järkeväähän se raha on siirtää lapsille silloin kun sitä tarvitsevat. Meillä on velaton asunto ja loma-asunto. Ei me tarvita enää mitään isompaa omaisuutta.
Ajatuksia?
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Mun isä ei halua, että hänen kaksi vanhempaa lastaan ekasta suhteesta ei saa mitään perintöä vaan että nuorin lapsi saisi koko hänen perintönsä. Hän sitten keksi, että siirtää hänen ja vaimonsa omistaman asunnon kokonaan vaimonsa nimiin, jotta heidän yhteinen lapsi perisi sitten aikanaan koko asunnon itselleen, ettei sitä tarvitsisi jakaa sisarpuolten kesken.
Noinhan oli Kari Tapionkin kohdalla. Kaikki oli vaimon nimissä, jolloin avioton poika jäi ilman.
Miten niin ilman. Lapsihan saa aina lakiosuuden, olipa testamentti millainen tahansa.
Edellyttäen, että isä on tunnustanut lapsensa.
Jos isä on peeaa, kuten Kari Tapio oli, ei siitä jäänyt jaettavaa. Muut lapset perivät äitinsä kautta myös isänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Mun isä ei halua, että hänen kaksi vanhempaa lastaan ekasta suhteesta ei saa mitään perintöä vaan että nuorin lapsi saisi koko hänen perintönsä. Hän sitten keksi, että siirtää hänen ja vaimonsa omistaman asunnon kokonaan vaimonsa nimiin, jotta heidän yhteinen lapsi perisi sitten aikanaan koko asunnon itselleen, ettei sitä tarvitsisi jakaa sisarpuolten kesken.
Noinhan oli Kari Tapionkin kohdalla. Kaikki oli vaimon nimissä, jolloin avioton poika jäi ilman.
Miten niin ilman. Lapsihan saa aina lakiosuuden, olipa testamentti millainen tahansa.
Edellyttäen, että isä on tunnustanut lapsensa.
Jos talo on vaimon nimissä, se on vaimon omaisuutta. Varakkaamman puolison ei tarvitse maksaa tasinkoa vainajan perillisille.
Kun vaimokin kuolee, yhteinen lapsi perii äitinsä, ja talo oli nyt hänen omaisuutta.
Muuten leski olisi samassa kuolinpesässä aviottoman lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Mun isä ei halua, että hänen kaksi vanhempaa lastaan ekasta suhteesta ei saa mitään perintöä vaan että nuorin lapsi saisi koko hänen perintönsä. Hän sitten keksi, että siirtää hänen ja vaimonsa omistaman asunnon kokonaan vaimonsa nimiin, jotta heidän yhteinen lapsi perisi sitten aikanaan koko asunnon itselleen, ettei sitä tarvitsisi jakaa sisarpuolten kesken.
Noinhan oli Kari Tapionkin kohdalla. Kaikki oli vaimon nimissä, jolloin avioton poika jäi ilman.
Miten niin ilman. Lapsihan saa aina lakiosuuden, olipa testamentti millainen tahansa.
Edellyttäen, että isä on tunnustanut lapsensa.
Mutta kun isällä ei ollut omaisuutta, kaikki oli vaimon nimissä. Isällä oli joku 10.000 euroa pankkitilillä hautajaisten jälkeen, se meni tasan lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintökaaren mukaista eli lapset perivät. Leski pärjää kyllä omillaan, enkä aio jättää lapsiani tyhjän päälle (omistusoikeustestamentti).
Kun on yhdessä rakennettu talo ja mökki, niin omistusoikeustestamentti takaa sen, että jälkeenjäänyt saa pitää ne. Lapset ehtivät saada ne molempien kuoleman jälkeen.
Kyllä, eivätkä lapset ole myöskään vastuusta omaisuuden arvon alenemisesta ja korjauskustannuksista ym. Vero maksetaan perunkirjoituksen aikana olevan kiinteistön arvon mukaan ja lopulta voidaan periä purkukuntoinen kiinteistö, jonka hävittämisestäkin perijät ovat vastuussa, elleivät halua ikuisessti maksaa kiinteistö- jäte ym kuluja perimästään omaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen aviopareille tekemään keskinäisen testamentin, samoin avoparit. Muuten lentää leski pihalle esim. kuolleen nimissä olleesta omistusasunnosta. Sitten kannattaa tehdä myös testamentti miten haluaa omaisuutensa jaettavan kun ei enää ole tässä vahvuudessa. Tosiaan lapset perivät aina vanhempansa, jos on haastava pesä, niin kaikki vaan myyntiin ja rahat on helppo jakaa. Jos on paljon rahaa tai muuta omaisuutta, niin voihan sitä lahjoittaa isompiakin summia, ja lahjan saajat maksaa lahjaverot.
Leskellä on aina asumisoikeus heidän yhteisenä asumaansa kotiin (ellei hänellä ole vastaavaa toista kotia johon voi muuttaa). Ei häntä voi laittaa pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tekee omistusoikeustestamentin puolisolleen. Siinä tapauksessa lapset saavat lakiosansa, jos hoksaavat vaatia sitä 6 kuukauden aikana. Moni ei luultavasti tätä tiedä. Kertooko kukaan lapsille tästä? Perunkirjoittaja?
Voisivatko alapeukuttajat kertoa, miksi he niin tekivät?
Arvatenkin alapeukuttajat eivät ole samaa mieltä väittämästä lakiosan saamisen edellytyksistä, näin itsekin olettaisin, että on varsin hyvin tiedossa ja viimeistään silloin kun testamentti annetaan tiedoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja sentään. Jos teillä killinkikin on omaisuutta, niin käykää juttelemassa testamenttiasiat valmiiksi juristin kanssa (esim. oikeusaputoimistossa). Sellaista soopaa tässä ketjussa, että ei edes tiedä, mistä sitä lähtisi purkamaan. Oikeaakin tietoa aina välissä, mutta hukassa on, jos tämän perusteella yrittää perintöasiat suunnitella.
Ai, minusta tässä keskustelussa on pääosin ihan oikeaa tietoa. Hallintaoikeustestamenteista oli väärin ymmärrystä, mutta muuten harvinaisen hyvää tasoa. Missä huomasit soopaa?
Verotuksesta, hallintaoikeudesta, lakiosasta... you name it.
Minusta tässä keskustelussa on heti korjattu tiedot esim.lakiosasta kuten tuossa Tapionkin tapauksessa.
Mitä virheitä on jäänyt korjaamatta?
Testamentti tehtiin ennen vihkimistä samalla kuin avioehto. Huomioitiin mahdolliset lapset ja myös se tilanne että lapsia ei tule. Lakimies teki ja hyvä tuli. Sen jälkeen on tehty vain lisäasiakirja, jossa ilmaistaan toive lasten huoltajasta siinä tapauksessa että molemmat kuolemme ennen kuin lapset ovat täysi-ikäisiä.
Meidän sukuhaarassa on nähty kaikenlaisia ratkaisuja, alkaen siitä, että minun isoisä jätti jokaiselle lapsenlapselleen merkittävän summan (osakkeina omistamastaan firmasta).
Ensimmäinen ongelma tuli tietenkin heti kun minulle syntyi hänen kuolemansa jälkeen vielä pari serkkua, toinen oli jo mahassa isoisän menehtyessä.
Hirveä riitä siitä, tuliko tuonkin lapsen saada niitä osakkeita, ja tietenkin myös tulevien lastenlasten. Itse olin tuolloin 15v, en edes tiedä miten toimittiin. Mutta varmaan lain ja säädösten mukaan, minkä jälkeen pari setää/tätiä ikuisia 'vihamiehiä' keskenään.
Appiukko teki testamentin suoraan lapsenlapsille (yksi lapsista alkoholisti, muut tulivat itsenäisesti toimeen) - meidän lasten rahat pidettiin ~10-15v säästötileillä, koska jokaisesta rahan käytöstä/sijoitusmuutoksesta piti tehdä selko maistraattiin vuositilin myötä.
Tuon alkoholistin lapset olivat just täysi-ikäisiä, en tiedä miten perintönsä käyttivät mutta toisella nyt omistusasunto, toisella lähihoitajan tiloihinsa nähden aivan liian kalliit elämäntavat (mihin se itse perintö ei kyllä enää riittäisi, hänen sijoitustaidoistaan en toki tiedä).
Anopilla oli hallintaoikeus heidän okt mutta kun hän ei halunnut siinä asua se myytiin, ja kun hän osti kerrostaloasunnon, piti hänen ottaa siihen lisää lainaa, koska tuon okt myynnin hänen rahapottinsa ei riittänyt. (Hän toki aluksi luuli, että saa käyttää koko myyntitulon, mutta eipä se niin mennyt, ja koska alaikäisiä perijöitä, niin maistraatti määräsi ettei rahaa saanut antaa hänen käyttöönsä/'lainaksi'.
Testamentilla tyttären lapsille kaikki mitä jää hautauskuluista ja veroista . Sitten on jo etukäteen jaettu irtain. Perinnöstä menee valtiolle verot ja muut kulut maksetaan niistä . Verottaja tutkii ensimmäisenä kaikki tilit ja varat yhdessä pankin kanssa ja muiden . Ei paljoa voi kiertää myös kaikki vakuutukset pitää hoitaa maksaa ja ottaa huomioon. Yleensä työssä käyvät säästää lasten lapsilisät niille lapsilleen vähän kuin asuntosäästö tiliä mikä jää asunnon ostamiseen.
Ei tarvitse liiemmin suunnitella.
Olen ainoa lapsi, isäni on jo kuollut.
Minulla on yksi lapsi.
Eli perin aikanaan äitini ja lapseni minut, mikäli lähdemme täältä siinä järjestyksessä kuin tulimmekin.
En ole vielä tehnyt lapsen puolison poissulkevaa testamenttia, koska lapsi on alaikäinen, mutta sen verran aion vaivautua, että sen teen aikanaan.
Minun ja vanhempieni omaisuutta ei mahdollinen huru-ukko saa.
Voin olla vainoharhainen, mutta asia kannattaa varmistaa.
Suunnittelin että saisin miljoona perinnön jostakin ja voisin matkustella kunnolla.
No en saanut.
Vierailija kirjoitti:
Mitä perintösuunnittelua tarvitsevat ihmiset, joilla on lapsia?
Lapsethan ne vanhempansa aina perivät.
On totaalisen porvoolainen aamulaloitus.
Pelkkää paskaista potaskaa.
No esimerkiksi miten saadaan siirrettyä mahdollisimman paljon omaisuutta lapsille verottajan ohi. Toki niin, että vanhemmat pystyvät säilyttämään hyvän elintason ja hankkimaan tarvittavia palveluita.
Lapset perii vanhempansa mutta siitä vähennetään kulut verot maksut asianajokulut monta tuhatta ja hautauskulut muutama tonni . Kiinteistöjen maksut verot myyntiverot . Verottaja iskee siihen ja mitä tilillä on siitä vähennetään maksut laskut kulut ensin mitä jää . Velat myös jää perittäväksi eli maksettavaksi. Juoksevat laskut joutuu maksamaan sähköt ja vesi , vastikkeet ,tiemaksut . Jotkut kuvittelee että kaikki on ilmaista mutta ei vaan ole . Jos ei ole lapsia menee valtiolle .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tekee omistusoikeustestamentin puolisolleen. Siinä tapauksessa lapset saavat lakiosansa, jos hoksaavat vaatia sitä 6 kuukauden aikana. Moni ei luultavasti tätä tiedä. Kertooko kukaan lapsille tästä? Perunkirjoittaja?
Voisivatko alapeukuttajat kertoa, miksi he niin tekivät?
Arvatenkin alapeukuttajat eivät ole samaa mieltä väittämästä lakiosan saamisen edellytyksistä, näin itsekin olettaisin, että on varsin hyvin tiedossa ja viimeistään silloin kun testamentti annetaan tiedoksi.
Ei muuten ole yleisessä tiedossa. Kun testamentti annetaan tiedoksi, tarkoittaa se käytännössä sitä, että kuitataan se postin kautta saaduksi. Jos ei osallistu perunkirjoitukseen tai jos vaikka osallistuu, eikä kukaan mainitse tuota kuuden kuukauden sääntöä, niin voi helposti käydä niin, ettei tule vaatineeksi lakiosuuttaan sen kuuden kuukauden aikana.
Raha on ainoa asia mistä tapellaan ,tapetaan , varastetaan , raha on ainoa asia joka herättää tunteita muusta viis kun vaan sitä on. Se tekee ihmisistä halveksittavia rosvoja ,mihin tahansa suostuttava rahan takia .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä perintösuunnittelua tarvitsevat ihmiset, joilla on lapsia?
Lapsethan ne vanhempansa aina perivät.
On totaalisen porvoolainen aamulaloitus.
Pelkkää paskaista potaskaa.
No esimerkiksi miten saadaan siirrettyä mahdollisimman paljon omaisuutta lapsille verottajan ohi. Toki niin, että vanhemmat pystyvät säilyttämään hyvän elintason ja hankkimaan tarvittavia palveluita.
Tätä sillä perintösuunnitelulla yleensä tarkoitetaan ja näköjään ap:kin tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintökaaren mukaista eli lapset perivät. Leski pärjää kyllä omillaan, enkä aio jättää lapsiani tyhjän päälle (omistusoikeustestamentti).
Kun on yhdessä rakennettu talo ja mökki, niin omistusoikeustestamentti takaa sen, että jälkeenjäänyt saa pitää ne. Lapset ehtivät saada ne molempien kuoleman jälkeen.
Leskellä on asumisoikeus kodissa joka tapauksessa. Parempi ettei leski ehdi tuhlata kaikkea. Näitäkin tapauksia on nähty.
No jaa. Jos omaisuus on yhdessä hankittu eikä aiemmilta sukupolvilta peritty, jälkeen jääneellä puolisolla on halutessaan oikeus tuhlata se. Ja jos hän tarvitsee hoivapalveluita, palveluntarjoaja ryöstää sen joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse liiemmin suunnitella.
Olen ainoa lapsi, isäni on jo kuollut.
Minulla on yksi lapsi.
Eli perin aikanaan äitini ja lapseni minut, mikäli lähdemme täältä siinä järjestyksessä kuin tulimmekin.
En ole vielä tehnyt lapsen puolison poissulkevaa testamenttia, koska lapsi on alaikäinen, mutta sen verran aion vaivautua, että sen teen aikanaan.
Minun ja vanhempieni omaisuutta ei mahdollinen huru-ukko saa.
Voin olla vainoharhainen, mutta asia kannattaa varmistaa.
Tiedäthän, että tyttäresi voi lahjoittaa tai tehdä testamentin perimästään omaisuudesta huru-ukolle jos niin haluaa :)
Verotuksesta, hallintaoikeudesta, lakiosasta... you name it.