Millaista perintösuunnittelua teette?

Vierailija kirjoitti:

Lapsethan perivät vanhempansa aina ja kaikissa tapauksissa kuitenkin, miten helvetissä siitä perinnöstä riitaa voisi tulla.  Kaikki saavat yhtä suuren osuuden perinnöstä.

Miten voi tulla perinnöstä riitaa? Et selvästikään ole ollut vielä osakkaana yhdessäkään kuolinpesässä. Kuolinpesissä riidellään oikeutta myöten käytetystä nenäliinastakin. Arvoton romu muuttuu kultaakin kalliimmaksi siinä vaiheessa, kun viimeinen hengenveto tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perintökaaren mukaista eli lapset perivät. Leski pärjää kyllä omillaan, enkä aio jättää lapsiani tyhjän päälle (omistusoikeustestamentti).

Kun on yhdessä rakennettu talo ja mökki, niin omistusoikeustestamentti takaa sen, että jälkeenjäänyt saa pitää ne. Lapset ehtivät saada ne molempien kuoleman jälkeen.

Leskellä on asumisoikeus kodissa joka tapauksessa. Parempi ettei leski ehdi tuhlata kaikkea. Näitäkin tapauksia on nähty.

Vierailija kirjoitti:

Moni tekee omistusoikeustestamentin puolisolleen. Siinä tapauksessa lapset saavat lakiosansa, jos hoksaavat vaatia sitä 6 kuukauden aikana. Moni ei luultavasti tätä tiedä. Kertooko kukaan lapsille tästä? Perunkirjoittaja?

Voisivatko alapeukuttajat kertoa, miksi he niin tekivät?

Ihmisten nykyinen elinikä on niin huiman korkea, että mielestäni perintö kannattaisi ehdottomasti siirtää aina yhden sukupolven yli eli isovanhemmalta lapsenlapselle. Nykyään käy monesti niin, että ihminen perii vanhempansa kun on itse 70-vuotias. Mitä iloa siitä enää on? Olen 30 vuotias perheen perustanut nainen, ja tuntuu että tässä iässä siitä perinnöstä olisi eniten hyötyä :) En minä sitä enää 30 vuoden päästä tarvitse, kun olen oman asuntolainani maksanut ja säästöni säästänyt. Siksipä aionkin hyvin todennäköisesti luopua perinnöstä lasteni hyväksi sitten, kun se on ajankohtaista. Toki riippuen hieman siitä minkä ikäisiä lapset ovat silloin ja miten vaikuttavat hoitavansa talouttaan (ja elämäänsä ylipäätään). 

Itselläni on sama pelko kuin ap:lla että lapseni törsäisivät 18-vuotiaana saadun pesämunansa turhuuksiin kuten minä itse tein. Toki pyrin kasvattamaan lapseni fiksummiksi kuin mitä itse olin, mutta ihan varmuuden vuoksi olen suunnitellut antavani lapsille mieluummin kiinteää omaisuutta kuin rahaa. 18-vuotiaana saavat auton ja ajokortin. Kun ensiasunnon osto on ajankohtaista, maksan mieluusti käsirahan tai enemmänkin. Kun syntyy lapsenlapsia, silloin koen että on se aika kun voin antaa sen todellisen pesämunan rahana ja tehdä talletuksen myös lapsenlapsen tilille.

Lapset maksavat perimistään perintöveron heti.

Heidän perintoveronsa ei muutu miksikään, vaikka leskellä on hallintaoikeus.

Perintövero vaikuttaa vain lesken maksamaan perintöveroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tekee omistusoikeustestamentin puolisolleen. Siinä tapauksessa lapset saavat lakiosansa, jos hoksaavat vaatia sitä 6 kuukauden aikana. Moni ei luultavasti tätä tiedä. Kertooko kukaan lapsille tästä? Perunkirjoittaja?

Voisivatko alapeukuttajat kertoa, miksi he niin tekivät?

Niinpä! Luulisi, että olisi tärkeää lasten tietää oikeutensa. Nämä alapeukuttajat ilmeisesti haluvat, että lapset menettävät lakiosuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suosittele puolisoiden keskinäistä testamenttia, jossa leskelle jää hallintaoikeus kaikkeen omaisuuteen. Vaikka se pienentää perintöveroja, niin lapset joutuvat tosi ikävään tilanteeseen, kun he joutuvat maksamaan perintöverot, vaikka eivät saa vielä senttiäkään perintöä, jolla veron maksaa. Lapsi voi toki vaatia lakiosaansa, mutta tämä taas voi aiheuttaa ikäviä riitoja muiden sisarusten tai lesken kanssa.

Pariskunta varmaan yleensä ajattelee tällaista testamenttia kirjoittaessaan, että perintöverot maksetaan lesken ja lasten yhteisellä sopimuksella kuolinpesän varoista, mutta asian tullessa ajankohtaiseksi tämä ei välttämättä enää onnistukaan, jos esim. leski on jo dementoitunut.

Tällainen testamentti on usein ikävä myös lesken kannalta, sillä hän ei voi tehdä hallintaoikeuden alaisella omaisuudella mitään suurempaa ilman perillisten suostumusta. Lisäksi leski on vastuussa tällaisen omaisuuden aiheuttamista kustannuksista. Meillä on lähipiirissä tapaus, jossa leski maksaa 3000 euroa vuodessa kiinteistöveroa tuhjillään olevasta talosta, jossa hän ei ole enää asunut moneen vuoteen - juuri tuon testamentilla saadun hallintaoikeuden takia.

Vaikka on tehty hallintaoikeustestamentti, niin perunkirjoitusvaiheessa leski voi vielä luopua hallintaoikeudesta ja silloin perintöveroa vaan maksetaan hieman enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsethan perivät vanhempansa aina ja kaikissa tapauksissa kuitenkin, miten helvetissä siitä perinnöstä riitaa voisi tulla.  Kaikki saavat yhtä suuren osuuden perinnöstä.

Miten voi tulla perinnöstä riitaa? Et selvästikään ole ollut vielä osakkaana yhdessäkään kuolinpesässä. Kuolinpesissä riidellään oikeutta myöten käytetystä nenäliinastakin. Arvoton romu muuttuu kultaakin kalliimmaksi siinä vaiheessa, kun viimeinen hengenveto tapahtuu.

Siksi on viisasta jakaa niitä nenäliinoja jo ennakkoon.

Teen itse nämä jutut kun jään eläkkeelle. Viimeistään 70--vuotiaana olen hoitanut kaiken ja keskityn nauttimaan loppuelämästäni.

Jos kuolema korjaa sitä ennen, on olemassa avioehdot ja testamentit.

Vielä alaikäisellä lapsella on maltilliset säästöt, palkkatuloistani ja perinnöstäni peräisin.

Avopuolison (lapsen isä) kanssa on keskinäinen testamentti jolla perintö puolitetaan lapsen ja jäljelle jääneen vanhemman kesken. Tarkoitus on lähinnä turvata köyhemmälle koti omaan omistukseen ja riittävästi pääomaa kasvattaa lapsi aikuiseksi.

Mietitään uudelleen sitten kun lapsi on aikuinen ja nähdään onnistuttiinko kasvatuksessa.

Olen myös "kosinut" miestä saatesanoilla tasinko on halvempaa kuin periminen, ei kiinnostanut.

Mitä tapahtuu velalle, jos nyt vaikka minä kuolen ja omistan perheen asunnosta 50% ja velkaa on 100 000 mun nimissä, muuta omaisuutta vaikka sanotaan 50 000?  Meneekö koko omaisuus velan kuittaamiseen ja panttina ollut asunto tulee myös myydä? Sen jälkeen toki jäisi sitten 50 000 käteen. Vai voiko puoliso ostaa sen osuuden, vaikka lapset sen "perii" ?

Meidän nettovarallisuus on vaan hieman enemmän kuin asunnon arvo (400 000), joten tässä vaiheessa ei hirveästi pysty suunnittelemaan :/ lapsilla on säästötilit jossa alle 10t rahaa (ala-asteelaiset)

Perintösuunnittelussa ei ole yhtä oikeaa tapaa. Ihmisillä on erilaiset lähtökohdat, niiden pohjalta kannattaa miettiä. Elämä voi myös yllättää, menehtyä voi vaikka viiskymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Lapset maksavat perimistään perintöveron heti.

Heidän perintoveronsa ei muutu miksikään, vaikka leskellä on hallintaoikeus.

Perintövero vaikuttaa vain lesken maksamaan perintöveroon.

Väärin, ei pidä paikkaansa. Googlaa ,hallintaoikeusprosentit ja ikä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten nykyinen elinikä on niin huiman korkea, että mielestäni perintö kannattaisi ehdottomasti siirtää aina yhden sukupolven yli eli isovanhemmalta lapsenlapselle. Nykyään käy monesti niin, että ihminen perii vanhempansa kun on itse 70-vuotias. Mitä iloa siitä enää on? Olen 30 vuotias perheen perustanut nainen, ja tuntuu että tässä iässä siitä perinnöstä olisi eniten hyötyä :) En minä sitä enää 30 vuoden päästä tarvitse, kun olen oman asuntolainani maksanut ja säästöni säästänyt. Siksipä aionkin hyvin todennäköisesti luopua perinnöstä lasteni hyväksi sitten, kun se on ajankohtaista. Toki riippuen hieman siitä minkä ikäisiä lapset ovat silloin ja miten vaikuttavat hoitavansa talouttaan (ja elämäänsä ylipäätään). 

Itselläni on sama pelko kuin ap:lla että lapseni törsäisivät 18-vuotiaana saadun pesämunansa turhuuksiin kuten minä itse tein. Toki pyrin kasvattamaan lapseni fiksummiksi kuin mitä itse olin, mutta ihan varmuuden vuoksi olen suunnitellut antavani lapsille mieluummin kiinteää omaisuutta kuin rahaa. 18-vuotiaana saavat auton ja ajokortin. Kun ensiasunnon osto on ajankohtaista, maksan mieluusti käsirahan tai enemmänkin. Kun syntyy lapsenlapsia, silloin koen että on se aika kun voin antaa sen todellisen pesämunan rahana ja tehdä talletuksen myös lapsenlapsen tilille.

Hyvä suunnitelma.

Minulla ja tyttärellä on 18 vuotta ikäeroa. Olemme pitkäikäistä sukua, jos syöpä tms ei pääse yllättämään. 6-kymppinen perivä jälkeläinen ei enää maksa asuntolainaa tms, joten siirrän hänelle rahaksi muutettua omaisuuttani jo aiemmin.

Suunnitelmissa on perustaa hänelle eläkerahasto vanhuuden turvaksi. Lapsia hän ei aio hankkia.

Poikani perii isänsä ja saa tietenkin pienen lakiosan myös minulta. Tyttären isänperintö on olematon, joten yritän huolehtia että molemmat saavat suunnilleen yhtä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perintökaaren mukaista eli lapset perivät. Leski pärjää kyllä omillaan, enkä aio jättää lapsiani tyhjän päälle (omistusoikeustestamentti).

Kun on yhdessä rakennettu talo ja mökki, niin omistusoikeustestamentti takaa sen, että jälkeenjäänyt saa pitää ne. Lapset ehtivät saada ne molempien kuoleman jälkeen.

Leskellä on asumisoikeus kodissa joka tapauksessa. Parempi ettei leski ehdi tuhlata kaikkea. Näitäkin tapauksia on nähty.

Entäs se mökki? Onko oikein, että leski menettää rakkaan oman mökkinsä vain koska puoliso kuolee? Ei minusta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuu velalle, jos nyt vaikka minä kuolen ja omistan perheen asunnosta 50% ja velkaa on 100 000 mun nimissä, muuta omaisuutta vaikka sanotaan 50 000?  Meneekö koko omaisuus velan kuittaamiseen ja panttina ollut asunto tulee myös myydä? Sen jälkeen toki jäisi sitten 50 000 käteen. Vai voiko puoliso ostaa sen osuuden, vaikka lapset sen "perii" ?

Meidän nettovarallisuus on vaan hieman enemmän kuin asunnon arvo (400 000), joten tässä vaiheessa ei hirveästi pysty suunnittelemaan :/ lapsilla on säästötilit jossa alle 10t rahaa (ala-asteelaiset)

Tuota kannattaa kysyä lakimieheltä. Aloita suunnittelu ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vielä alaikäisellä lapsella on maltilliset säästöt, palkkatuloistani ja perinnöstäni peräisin.

Avopuolison (lapsen isä) kanssa on keskinäinen testamentti jolla perintö puolitetaan lapsen ja jäljelle jääneen vanhemman kesken. Tarkoitus on lähinnä turvata köyhemmälle koti omaan omistukseen ja riittävästi pääomaa kasvattaa lapsi aikuiseksi.

Mietitään uudelleen sitten kun lapsi on aikuinen ja nähdään onnistuttiinko kasvatuksessa.

Olen myös "kosinut" miestä saatesanoilla tasinko on halvempaa kuin periminen, ei kiinnostanut.

Mitä järkeä muka tuossa on?

Lapsihan perii joka tapauksessa molemmat vanhempansa.

Eikä kukaan tiedä, milloin kuolee.  Voihan leskeksi jäänytkin kuolla melko pian ensiksi kuolleen jälkeen.

Silloinhan lapsi perii hetimiten kaikki, oli kasvatus miten onnistunut tahansa.

Ja voi olla jopa alaikäinen, kun molemmat vanhemmat kuolee, vaikkapa auto-onnettomuudessa tms.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten nykyinen elinikä on niin huiman korkea, että mielestäni perintö kannattaisi ehdottomasti siirtää aina yhden sukupolven yli eli isovanhemmalta lapsenlapselle. Nykyään käy monesti niin, että ihminen perii vanhempansa kun on itse 70-vuotias. Mitä iloa siitä enää on? Olen 30 vuotias perheen perustanut nainen, ja tuntuu että tässä iässä siitä perinnöstä olisi eniten hyötyä :) En minä sitä enää 30 vuoden päästä tarvitse, kun olen oman asuntolainani maksanut ja säästöni säästänyt. Siksipä aionkin hyvin todennäköisesti luopua perinnöstä lasteni hyväksi sitten, kun se on ajankohtaista. Toki riippuen hieman siitä minkä ikäisiä lapset ovat silloin ja miten vaikuttavat hoitavansa talouttaan (ja elämäänsä ylipäätään). 

Itselläni on sama pelko kuin ap:lla että lapseni törsäisivät 18-vuotiaana saadun pesämunansa turhuuksiin kuten minä itse tein. Toki pyrin kasvattamaan lapseni fiksummiksi kuin mitä itse olin, mutta ihan varmuuden vuoksi olen suunnitellut antavani lapsille mieluummin kiinteää omaisuutta kuin rahaa. 18-vuotiaana saavat auton ja ajokortin. Kun ensiasunnon osto on ajankohtaista, maksan mieluusti käsirahan tai enemmänkin. Kun syntyy lapsenlapsia, silloin koen että on se aika kun voin antaa sen todellisen pesämunan rahana ja tehdä talletuksen myös lapsenlapsen tilille.

Omillle lapsille et säästä tilille 18-vuotiaana saatavaksi, mutta lapsenlapsillesi säästäisit? Miksi noin eriarvoinen kohtelu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perintökaaren mukaista eli lapset perivät. Leski pärjää kyllä omillaan, enkä aio jättää lapsiani tyhjän päälle (omistusoikeustestamentti).

Kun on yhdessä rakennettu talo ja mökki, niin omistusoikeustestamentti takaa sen, että jälkeenjäänyt saa pitää ne. Lapset ehtivät saada ne molempien kuoleman jälkeen.

Leskellä on asumisoikeus kodissa joka tapauksessa. Parempi ettei leski ehdi tuhlata kaikkea. Näitäkin tapauksia on nähty.

Entäs se mökki? Onko oikein, että leski menettää rakkaan oman mökkinsä vain koska puoliso kuolee? Ei minusta.

On, onko oikein jättää lapset puille paljaille lesken ahneuden vuoksi? Leskihän voi myydä mökin ja laittaa rahat sileäksi. Leski tuskin yksin on maksanut sekä taloa että mökkiä.

Ei kaikkien tarvitse tehdä testamenttia, ainoastaan niiden, jotka aikovat joskus kuolla. Muut voivat jättää tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten nykyinen elinikä on niin huiman korkea, että mielestäni perintö kannattaisi ehdottomasti siirtää aina yhden sukupolven yli eli isovanhemmalta lapsenlapselle. Nykyään käy monesti niin, että ihminen perii vanhempansa kun on itse 70-vuotias. Mitä iloa siitä enää on? Olen 30 vuotias perheen perustanut nainen, ja tuntuu että tässä iässä siitä perinnöstä olisi eniten hyötyä :) En minä sitä enää 30 vuoden päästä tarvitse, kun olen oman asuntolainani maksanut ja säästöni säästänyt. Siksipä aionkin hyvin todennäköisesti luopua perinnöstä lasteni hyväksi sitten, kun se on ajankohtaista. Toki riippuen hieman siitä minkä ikäisiä lapset ovat silloin ja miten vaikuttavat hoitavansa talouttaan (ja elämäänsä ylipäätään). 

Itselläni on sama pelko kuin ap:lla että lapseni törsäisivät 18-vuotiaana saadun pesämunansa turhuuksiin kuten minä itse tein. Toki pyrin kasvattamaan lapseni fiksummiksi kuin mitä itse olin, mutta ihan varmuuden vuoksi olen suunnitellut antavani lapsille mieluummin kiinteää omaisuutta kuin rahaa. 18-vuotiaana saavat auton ja ajokortin. Kun ensiasunnon osto on ajankohtaista, maksan mieluusti käsirahan tai enemmänkin. Kun syntyy lapsenlapsia, silloin koen että on se aika kun voin antaa sen todellisen pesämunan rahana ja tehdä talletuksen myös lapsenlapsen tilille.

Onko siis ehtona rahan saamiselle se, että pitää elää sinun mielestäsi hyvää elämää? Mitä jos lapsesi haluaa jotain muuta? Entä jos toinen elää toiveidesi mukaan, toinen tekee mitä haluaa. Sittenkö vain tämä hyvä lapsi saa rahaa. Entä jos se toinen paha lapsi tarvitsisi sitä rahaa ja tämä hyvä taas ei. Onko pakko tehdä lapsenlapsia rahaa saadaksaan?

Juuri tuollaisen ohjailun vuoksi en halua vanhemmiltani rahaa. Haluan ostaa sähköauton ja veneen jos haluan, vanempani voivat ihan itsekseen paheksua (kutennjoku tässä ketjussa paheksui).