Millaista perintösuunnittelua teette?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnöstä kieltäytyminen on monesti järkevää.  Siinä on vain se huono puoli, että se on totaalisesti Kyllä/Ei.  Eli mitään välimuotoa ei ole.  Jos omaisuus on iso, kannattaa ehkä lahjoittaa lapsille kiinteää omaisuutta siten, että elinikäinen hallintaoikeus jää itselle.  Tällöin lahoituksen "arvo" verottajan silmissä on hyvin pieni, koska voit ehkä hallita omaisuutta vielä 20-40 vuotta.  

Jos omaisuus on merkittävä, niin ihan yleistä ja reilua on tehdä se lisäys, että lasten tulevilla puolisoilla ei ole avio-oikeutta perinnön arvoon.  Tämä ylittää lasten mahdollisen avioliiton purkautuessa tapahtuvan normaalin omaisuuden jaon.  Avioliiton aikana tästä ei ole mitään haittaa kummallekaan (hypoteettisesti) naimisissa oleville pareille.

Järkevää!? Kuka kieltäytyy lisäomaisuudesta/rahasta??

No se siirtyy lapsille, ja vältetään ylimääräiset verot. Jos omaisuutta on suvussa paljon, moni haluaa, että myös lapset pääsevät hyötymään siitä.

Me säästettiin alkuun lapsilisät ja myöhemmin annettiin se mitä voi verottomasti antaa. 18-vuotiaana lapsi sai 75000 sijoitukset itselleen. Lukion jälkeen lapsi muutti meidän omistamaan asuntoon ja asui siinä maksaen sellaista vuokraa, mistä sai maksimaalisen asumistuen. Eli markkinahintaa halvemmalla. Jatkoimme 18-vuotissynttäreiden jälkeen vielä noita verottomia lahjoja, koska halusimme auttaa ASP-tilille säästämisessä. 19-vuotiaana lapsi osti tuon asunnon puolisonsa kanssa, myimme sen markkinahintaa edullisemmin, mutta ei niin edullisesti, että olisi mennyt veroa. Alennus oli ihan reilu, mutta valtaosa siitä oli loppujen lopuksi vain arvonnousua. 

Ostimme tuohon asuntoon myös tarvittavan irtaimiston, eli astiat ja muut keittiövälineet, siivoustarvikkeet, huonekaluja ja pesutornin. 

Kasvatimme lapsen järkeväksi rahankäyttäjäksi ja alkuun meni ihan hyvin. Hän ei törsäillyt sijoituksiaan mihinkään turhuuksiin. Osa niistä meni asuntoon, mutta ei kovin paljon, lainaa tuli hampaisiin saakka. Mutta jonkin verran vaikutuksille altis tuo lapsi taitaa olla, koska puoliso sai hänet puhuttua uuden sähköauton ostoon. Siihen meni lapselta 5000€, puolisolta 0€. Ja lainaa tuli 38000€. Eikä siinä vielä kaikki. Viime syksynä sekosivat molemmat venenäyttelyssä ja tilasivat uuden veneen, 23000€ siihen. Yrittävät säästää osan, ja osa menee opintolainasta, mutta sijoituksistakin lohkeaa ihan reilusti. 

Olen koko ajan tiedostanut, että vaikka mitä tekisi, niin se lapsi voi tehdä niillä rahoilla jotain päätöntä. Ja kun kuulin tuosta veneostoksesta, minulla nousi sauhu korvista ja mietin ihan tosissani, että tällaiselle tuhlaajatytölle ei jätetä miljoonaperintöä. Mutta katsellaan nyt rauhassa, josko hän siitä järkiintyisi. Opiskelee kuitenkin korkeakoulussa ja työskentelee osa-aikaisesti. Ei tupakoi eikä käytä alkoholia. Että ehkä tässä jotain toivoa on. 

Tällä hetkellä hänellä on menossa ADHD-tutkimukset, jotka me vanhemmat lupasimme maksaa, että kuvio hoituu nopeammin. Hän sai julkiselle puolelle lähetteen, mutta kuulin että siellä kestää tavattoman pitkään. Itsellä taitaa olla saman puolen häikkää ja minusta ei koskaan "tullut mitään", kun opiskelu ei sujunut. Lasta halusin ilman muuta auttaa, vaikka ei ole ihan nuhteeton rahankäyttäjä ollut, koska hänellä on vielä elämä edessä ja opinnot sujuneet kuitenkin ihan kohtuullisesti nytkin. Hänellä on kaikki mahdollisuudet ihan kunnolliseen uraan vielä, kunhan saa jeesiä tässä kohtaa.

Testamentin olemme laatineet niin, että sen voi ottaa vastaan osittain. Normaalistihan perintö otetaan joko kokonaan tai ei ollenkaan. Jos testamentissa on lauseke, että sen voi ottaa osittain vastaan, lapsi voi sitten oman elämäntilanteensa mukaan katsoa ottaako kaiken itselleen vai antaako osan mennä lapsille, jos sellaisia hänelle siunaantuu. 

Harkinnassa on vielä, antaako miehen äidin perinnön mennä suoraan lapselle. Siinä ei tule olemaan kyse mistään suurista summista, vaan ehkä 80000-100000€ euron perinnöstä. Mutta auttaisi mukavasti asuntolainan kanssa kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnöstä kieltäytyminen on monesti järkevää.  Siinä on vain se huono puoli, että se on totaalisesti Kyllä/Ei.  Eli mitään välimuotoa ei ole.  Jos omaisuus on iso, kannattaa ehkä lahjoittaa lapsille kiinteää omaisuutta siten, että elinikäinen hallintaoikeus jää itselle.  Tällöin lahoituksen "arvo" verottajan silmissä on hyvin pieni, koska voit ehkä hallita omaisuutta vielä 20-40 vuotta.  

Jos omaisuus on merkittävä, niin ihan yleistä ja reilua on tehdä se lisäys, että lasten tulevilla puolisoilla ei ole avio-oikeutta perinnön arvoon.  Tämä ylittää lasten mahdollisen avioliiton purkautuessa tapahtuvan normaalin omaisuuden jaon.  Avioliiton aikana tästä ei ole mitään haittaa kummallekaan (hypoteettisesti) naimisissa oleville pareille.

Järkevää!? Kuka kieltäytyy lisäomaisuudesta/rahasta??

Jäkevää se voi olla vaikkapa 50-80 vuotiaalle henkilöllle jolla on jo kaikkea tarpeeksi.   Hänellä saattaa olla 20-50 -vuotiaita lapsia joilla on vielä esim. asunnot maksamatta ja heilläkin on lapsia joilla on tarpeita.  Perinnöstä kieltäytyminen tekee itsestä perinnöttömän, mutta hanen lapsensa saavat perinnön kokonaisuudessaan.

En suosittele puolisoiden keskinäistä testamenttia, jossa leskelle jää hallintaoikeus kaikkeen omaisuuteen. Vaikka se pienentää perintöveroja, niin lapset joutuvat tosi ikävään tilanteeseen, kun he joutuvat maksamaan perintöverot, vaikka eivät saa vielä senttiäkään perintöä, jolla veron maksaa. Lapsi voi toki vaatia lakiosaansa, mutta tämä taas voi aiheuttaa ikäviä riitoja muiden sisarusten tai lesken kanssa.

Pariskunta varmaan yleensä ajattelee tällaista testamenttia kirjoittaessaan, että perintöverot maksetaan lesken ja lasten yhteisellä sopimuksella kuolinpesän varoista, mutta asian tullessa ajankohtaiseksi tämä ei välttämättä enää onnistukaan, jos esim. leski on jo dementoitunut.

Tällainen testamentti on usein ikävä myös lesken kannalta, sillä hän ei voi tehdä hallintaoikeuden alaisella omaisuudella mitään suurempaa ilman perillisten suostumusta. Lisäksi leski on vastuussa tällaisen omaisuuden aiheuttamista kustannuksista. Meillä on lähipiirissä tapaus, jossa leski maksaa 3000 euroa vuodessa kiinteistöveroa tuhjillään olevasta talosta, jossa hän ei ole enää asunut moneen vuoteen - juuri tuon testamentilla saadun hallintaoikeuden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä, etenkin sitä että puoliso ei peri mitään vaan saa tasinkoa. Lapset perii ja kaikenlisäksi maksaa perintöveron. Joillekin tilanne voi olla hankala jos rahaa ei ole , perintöverot tulee maksettavaksi ja perintö on kiinni erilaisissa kiinteistöissä.

Perinnöllähän verot maksetaan!

Periaatteessa tietysti mutta mulla esim oli tilanne että perin jonkun verran rahaa mutta myös maatilan, pari huonokuntoista asuinrakennusta ja helkkarillisen määrän vanhaa krääsää. Jos en olis saanut tuota tilaa myytyä, olis kaikki rahat menneet veron maksuun ja silti olis ollut ylläpidettävänä vielä tuo tila. Onneksi meni kaupaksi kuitenkin kun puhutaan ihan ruuhka-Suomen laitamasta kuitenkin mutta jossain syrjäseudulla ei niin vaan onnistukaan. 

Ei ole vielä tarvetta. Perintö menee äidille, jos minulle ikävästi käy, ja se on ok. Sitten, kun äitiä ei enää ole, niin on pakko tehdä testamentti, ettei se mene veljelle tai veljen juosten kustuille äpärille. Ennemmin vaikka Suomen valtiolle, Antifalle tai Green Peace/Piece of Shitille (vaikka sitäkin ajatusta inhoan). 

Moni tekee omistusoikeustestamentin puolisolleen. Siinä tapauksessa lapset saavat lakiosansa, jos hoksaavat vaatia sitä 6 kuukauden aikana. Moni ei luultavasti tätä tiedä. Kertooko kukaan lapsille tästä? Perunkirjoittaja?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä, etenkin sitä että puoliso ei peri mitään vaan saa tasinkoa. Lapset perii ja kaikenlisäksi maksaa perintöveron. Joillekin tilanne voi olla hankala jos rahaa ei ole , perintöverot tulee maksettavaksi ja perintö on kiinni erilaisissa kiinteistöissä.

Veroa varten voi säästää erikseen rahaa.

Näin anoppini tekee, koska viisastui omasta kokemuksestaan.

Teen oman testamentin vanhemman lapseni hyväksi. Nuorempi perii isänsä.

Vierailija kirjoitti:

En suosittele puolisoiden keskinäistä testamenttia, jossa leskelle jää hallintaoikeus kaikkeen omaisuuteen. Vaikka se pienentää perintöveroja, niin lapset joutuvat tosi ikävään tilanteeseen, kun he joutuvat maksamaan perintöverot, vaikka eivät saa vielä senttiäkään perintöä, jolla veron maksaa. Lapsi voi toki vaatia lakiosaansa, mutta tämä taas voi aiheuttaa ikäviä riitoja muiden sisarusten tai lesken kanssa.

Pariskunta varmaan yleensä ajattelee tällaista testamenttia kirjoittaessaan, että perintöverot maksetaan lesken ja lasten yhteisellä sopimuksella kuolinpesän varoista, mutta asian tullessa ajankohtaiseksi tämä ei välttämättä enää onnistukaan, jos esim. leski on jo dementoitunut.

Tällainen testamentti on usein ikävä myös lesken kannalta, sillä hän ei voi tehdä hallintaoikeuden alaisella omaisuudella mitään suurempaa ilman perillisten suostumusta. Lisäksi leski on vastuussa tällaisen omaisuuden aiheuttamista kustannuksista. Meillä on lähipiirissä tapaus, jossa leski maksaa 3000 euroa vuodessa kiinteistöveroa tuhjillään olevasta talosta, jossa hän ei ole enää asunut moneen vuoteen - juuri tuon testamentilla saadun hallintaoikeuden takia.

Juuri näistä syistä juristit suosittelevat omistusoikeustestamenttia. Hallintaoikeustestamentti on ihan peestä.

Vierailija kirjoitti:

Moni tekee omistusoikeustestamentin puolisolleen. Siinä tapauksessa lapset saavat lakiosansa, jos hoksaavat vaatia sitä 6 kuukauden aikana. Moni ei luultavasti tätä tiedä. Kertooko kukaan lapsille tästä? Perunkirjoittaja?

Yleensä testamentissa on toive, ettei lakiosaa vaadita, ja jos välit on ollenkaan kunnossa, sitä noudatetaan.

Tietysti jos omaisuutta on hyvin paljon, lakiosa olisi ihan reilu antaa jo ihan testamentissa.

Vierailija kirjoitti:

Moni tekee omistusoikeustestamentin puolisolleen. Siinä tapauksessa lapset saavat lakiosansa, jos hoksaavat vaatia sitä 6 kuukauden aikana. Moni ei luultavasti tätä tiedä. Kertooko kukaan lapsille tästä? Perunkirjoittaja?

Pitäisi tietenkin kertoa, mutta mikään laki ei sitä vaadi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnöstä kieltäytyminen on monesti järkevää.  Siinä on vain se huono puoli, että se on totaalisesti Kyllä/Ei.  Eli mitään välimuotoa ei ole.  Jos omaisuus on iso, kannattaa ehkä lahjoittaa lapsille kiinteää omaisuutta siten, että elinikäinen hallintaoikeus jää itselle.  Tällöin lahoituksen "arvo" verottajan silmissä on hyvin pieni, koska voit ehkä hallita omaisuutta vielä 20-40 vuotta.  

Jos omaisuus on merkittävä, niin ihan yleistä ja reilua on tehdä se lisäys, että lasten tulevilla puolisoilla ei ole avio-oikeutta perinnön arvoon.  Tämä ylittää lasten mahdollisen avioliiton purkautuessa tapahtuvan normaalin omaisuuden jaon.  Avioliiton aikana tästä ei ole mitään haittaa kummallekaan (hypoteettisesti) naimisissa oleville pareille.

Vanhemmillani oli juuri tuollainen testamentti. Puolisoni on suljettu ulos saamastani perinnöstä. Lisäksi äidilläni on hallintaoikeus kaikkeen. Tämä tosiaan näkyi perintöverossa (vaikka se silti oli melkoinen).

Pitäisikö tuollainen testamnetti käydä tekemässä oikein lakimiehen luona? Vai löytyiskö joku luotettava malli netistä? Olen lukenut, että usein itsetehdyissä testamenteissa on ongelmia.

Ap

SInun pitää tehdä juuri tuollainen testamentti, mielellään heti.  Maksaa lakitoimistossa parisataa.  Lakimiehet usein pelottelevat, että itsetehtyjä testamentteja voi moittia kun ei ole huomioitu kaikkia "pilkkusääntöjä" jotia on kyllä vähän.  Testamentilla täytyy olla todistajat.  Siihen "säästötoimeen" kaatuu moni "itsetehty".  Lisäksi ne lakimiehet osaavat pirullisen taitavasti kirjoittaa kaikki oikein.  Etenkin nuo erityisehdot. 

T. "tuo joka kirjoitti perinnöstä luopumisesta ja jolla ei vieläkään ole itsellään testamenttia"

Ai, mistä lakitoimistosta saa testamentin parilla sadalla?

Voin sanoa, ettei mistään.

Lähtöhinta on 350 euroa vähintään, ja mitä monimutkaisempi ja vaativampi ja pitempi ja tarkempi testamentti on, sitä kallimaaksi se tulee.

Ap:lle sanoisin, että äidiltä tulevasta perinnöstä luopuminen (jolloin perintö menisi ap:n lapsille) ei välttämättä ole järkevää, jos äidin omaisuudessa on erilaisia kiinteistöjä ja vastaavia. Näiden myynti ja hallinnointi menee sitä hankalammaksi, mitä enemmän osakkaita kuolinpesässä on, koska esim. myyntiin pitää saada kaikkien kuolinpesän osakkaiden suostumus. Lisäksi perinnönjaossa tulee helposti riitaa siitä, kuka perijöistä saa minkin kiinteistön.

Erityisen hankalaksi asiat menevät, jos joku kuolinpesän osakkaista on alaikäinen, koska tällöin kaikki kaupat pitää hyväksyttää maistraatilla. Vaikka maistraatin luvan lopulta saisikin, voi sitä joutua odottamaan pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas keksitytty tarina.

Lapsethan perivät vanhempansa aina ja kaikissa tapauksissa kuitenkin, miten helvetissä siitä perinnöstä riitaa voisi tulla.  Kaikki saavat yhtä suuren osuuden perinnöstä.

Ja jos kerran isäsi on jo kuollut, tehän sen isän olette perineet.  Ei puoliso periä puolisoaan ja vaikka perisikin, niin lapset saavat aina lakiosuuden.

Kai nyt jotain tiedät asioista, jos kerran isäsi on jo kuollut.

Täyttä provoilua koko aloitus ja niin tyhmä kuin olla voi!

Alko on kiinni, mutta lähikaupasta saa kaljaa.

Perintökaaren mukaista eli lapset perivät. Leski pärjää kyllä omillaan, enkä aio jättää lapsiani tyhjän päälle (omistusoikeustestamentti).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tekee omistusoikeustestamentin puolisolleen. Siinä tapauksessa lapset saavat lakiosansa, jos hoksaavat vaatia sitä 6 kuukauden aikana. Moni ei luultavasti tätä tiedä. Kertooko kukaan lapsille tästä? Perunkirjoittaja?

Yleensä testamentissa on toive, ettei lakiosaa vaadita, ja jos välit on ollenkaan kunnossa, sitä noudatetaan.

Tietysti jos omaisuutta on hyvin paljon, lakiosa olisi ihan reilu antaa jo ihan testamentissa.

Tässä keskustelussa kerrottiinkin testamentista, jossa lasten lakiosuus maksetaan rahana(jos nämä lakiosuuttaan vaativat).

Vierailija kirjoitti:

Mitä perintösuunnittelua tarvitsevat ihmiset, joilla on lapsia?

Lapsethan ne vanhempansa aina perivät.

On totaalisen porvoolainen aamulaloitus.

Pelkkää paskaista potaskaa.

Lääkkeet?

Vanhempiesi välinen ositus on tekemättä, mutta perintöä silti jaettu? Onko sinulla sisaruksia? Olisi ehdottoman tärkeää tehdä se ositus. Mitä pitempään se venyy sitä monimutkaisemmaksi menee, varsinkin jos sinulla on sisaruksia. Jos jos vähänkin erimielisyyksiä omien sisarusten vuoksi tai kiinteistöjä myytävänä/jaettavana, en kieltäytyisi perinnöstä vaan hoitaisin itse loppuun asti. Suosittelen lakimiehen kanssa keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Riita lapsille tulee perinnönjaossa siinä vaiheessa kun kun aloitetaan jako. Monella asialla on tunnearvoa, oli se sitten mökki ja jopa kahvikuppi. Vaikka kaikki saa yhtä paljon, monella raha on kiinni mitä kummallisimmissa asioissa. Mökki, jossain pusikossa kuivalla maalla, varastohalli , pari autoa, iso omakotitalo johon monesti leski jää asumaan. Puhdas raha on helppo jakaa.

Tämän takia myyn osani kahdesta perikunnan paikasta, joihin minulla on osuus.

Vierailija kirjoitti:

Perintökaaren mukaista eli lapset perivät. Leski pärjää kyllä omillaan, enkä aio jättää lapsiani tyhjän päälle (omistusoikeustestamentti).

Kun on yhdessä rakennettu talo ja mökki, niin omistusoikeustestamentti takaa sen, että jälkeenjäänyt saa pitää ne. Lapset ehtivät saada ne molempien kuoleman jälkeen.