Lue keskustelun säännöt.
Koiranpennun etsiminen on ihan mahdotonta. Aiheuttaa pahempaa stressiä kuin työhaastattelu tai pääsykokeet aikoinaan
näin
02.01.2021 |
En koe että itsessäni tai perheessäni olisi mitään arveluttavaa ja ymmärrän hyvin että pitää olla tarkka eläimen pääsemisestä hyvään ja huolehtivaan kotiin. Nyt koronan myötä tilanne on varmasti tiukentunut entisestään.
Perheessämme on aiemmin ollut koira, jonka kuoleman jälkeen emme kyenneet hankkimaan uutta (luopuminen tuntui todella rankalta).
Kommentit (258)
Meillä on näköjään ollut tuuria. Edellisen koiran kanssa sen kun soitettiin kasvattajalle ja ilmoitettiin että ollaan kiinnostuttu pennusta, varaus tehtiin. Sama juttu nykyisen koiran kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on näköjään ollut tuuria. Edellisen koiran kanssa sen kun soitettiin kasvattajalle ja ilmoitettiin että ollaan kiinnostuttu pennusta, varaus tehtiin. Sama juttu nykyisen koiran kanssa.
Mikä rotu kyseessä?
Meidän perheessä on päädytty siihen, että katsellaan asiaa rauhassa koronabuumin yli. Sitten kun ylimääräinen kysyntä rauhoittuu, aktivoidutaan uudestaan asian kanssa. Arvelen, että saattaa tulla myös aalto "allergisia", joiden vuoden ikäiset koirat yllättäen tarvitsevat uutta kotia. Meille mahtuu :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaako kukaan kasvattaja koiraa kerrostaloon?
Tietysti, valitettavasti.
Kerrostalo automaattisesti huono asuinpaikka koiralle ja omakotitalo hyvä, niinkö?
Jotain perustelua tälle, kiitos.
Kerrostalossa on todella rasittavaa kuunnella eroahdistuneen koiran haukuntaa, tai muutakaan haukuntaa. Sääliksi käy, kun se haukunta jatkuu tunteja. Ja kyllähän se käy hermoille.
Nykyään ollaan tosi tarkkoja pennuttamisissa jne. Kuka tahansa sirpa tai erkki ei tohdi tehdä koirallaan pentuja koska se saadaan kuulostamaan rakettitieteeltä. Tämän takia mm. samoja uroksia käytetään jalostukseen useita kertoja ja rotukoirien geenipooli pienenee ja sairaudet lisääntyy.
Rotuyhdistyksien pitäisikin tehdä enemmän töitä, että saataisiin ne "tavalliset ja kivat" kotikoiratkin jalostuskäyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaako kukaan kasvattaja koiraa kerrostaloon?
Tietysti, valitettavasti.
Kerrostalo automaattisesti huono asuinpaikka koiralle ja omakotitalo hyvä, niinkö?
Jotain perustelua tälle, kiitos.
Kerrostalossa on todella rasittavaa kuunnella eroahdistuneen koiran haukuntaa, tai muutakaan haukuntaa. Sääliksi käy, kun se haukunta jatkuu tunteja. Ja kyllähän se käy hermoille.
Samoin omakotitalossa. Naapurin koiran räksytys kuuluu oikein hyvin jos meidän ikkuna on auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaako kukaan kasvattaja koiraa kerrostaloon?
Olen hankkinut kaksi kertaa pennun kerrostaloon, kahdelta eri kasvattajalta. Sama rotu (iso ja vaativa). En usko, että kerrostalo itsessään on se kynnyskysymys, siihen vaikuttaa moni muu asia. Kokeneet koiraihmiset tietävät, että kerrostalossa asuva koira saa ne kolme lenkkiä päivässä, kun taas omakotitalossa asuvan koiran ulkoilu saattaa osin olla "pissat pihalle".
Monilapsinen perhe saattaa mietittyyää, että jääkö koiran tarpeet lasten tarpeiden taakse, onko oikeasti aikaa koiralle vai meneekö koiran elämä siinä lapsiperhearjessa "kerran päivässä lenkki, muuten pikaisesti talon nurkalla" - ellei sitte ole kiire päivä.
Hauska miten eri lähtökohdasta voikaan asiaa lähestyä. Itse ajattelen, että lapsiperheissä on monta leikittäjää ja luonnostaan säpinää ja aktiviteettia koiralle. Koululaiset tulevat ajoissa kotiin koulusta ja ovat itsekin innostuneita koiran kanssa touhuamisesta. Vanhemmille koiran kanssa treenaaminen voi olla henkireikä ja sitä kuuluisaa omaa aikaa. Koiran kanssa viedään lapsia harrastuksiinsa, ja sen sijaan että itse kävisi väliaikana lenkillä, nyt on koira mukana. Perheulkoiluilla, pulkkamäissä ja metsäretkillä koira tulee mukana. Aamurutiineihin kuuluu lenkki koiran kanssa. Koululainen ulkoiluttaa pikaisesti päivällä, sitten iltapäivän rientoihin koko perheellä koira mukana ja illalla vielä viimeinen lenkki.
Yksinäisellä ihmisellä on yksin koko vastuu koiran huomioimisesta. Pariskunnalla huomioiminen sentään jakautuu. Aivan samoin tavoin lapsettomilla voi olla iltamenoa töiden jälkeen, jos niin valitsee, jolloin koira on kaiket päivät yksin kotona odottamassa. Pointti tässä on se, että koiran voi hoitaa joko hyvin tai huonosti perhemuodosta ja talotyypistä huolimatta.
Aika idealistista kuvitelmaa. Koira ei tarvitse jatkuvaa aktiviteettiä ja toimintaa, se tarvitsee myös rauhaa. Lapset koiranulkoiluttajina on aika karmeaa katsottavaa (koiraa ei ikiinä lasten vastuulle ullona ilman aikuista!) ja kun lapsi kasvaa teiniksi, ei kiinnosta. Tai sitten se teini vie koiran "lenkille" ja todellisuudessa koira on siellä mölyävän nuorisoporukan keskellä, usein näkyy myös näitä koiralenkillä olevia teinejä, jotka istuvat heti nurkan takana somettamaan ja koira vinkuu hihnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itsekään käy näyttelyissä ravaamassa, mutta jos haluaa kasvatilleen MVA/KVA-tittelin, on näyttelyissä käyminen pakko eikä siten vain ihmisen omaa huvitusta. Esimerkiksi käyttörodussa KVA tittelin saadakseen pitää käydä näyttelyissä hakemassa ns. minimiarvostelut. Näyttelyt, kuten rotutyypilliset kokeet, on tietynlainen pakko. Eikä meillä olisi rotuja, jos ei olisi myös näyttelyitä. Toki näyttelykeskeisyys on vienyt rotuja valitettavasti myös ahdinkoon.
Jos on kasvattaja, täytyy valitettavasti vähintään omat jalostuskoirat käyttää myös siellä näyttelyissä, koska ne näyttelyt kertoo, onko se jalostukseen suunniteltu koira rodunomainen ulkonäöltään. Ilman tiettyjä arvosanoja näyttelyistä (plus kokeista rodusta riippuen) ei koiraa voi välttämättä käyttää jalostuksessa saadakseen pennut rekisteröityä.
Kun käyttää paljon aikaa, vaivaa ja rahaa näyttelyihin ja kokeisiin, en yhtään ihmettele, ettei varsinkin ulkomaisen jalostusmateriaalin jälkeläisiä anneta vain seurakoiriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttelyissä ravaaminen ei kyllä anna sille eläimelle yhtään mitään - päinvastoin. On useimmiten stressaavaa ja pitkien ajomatkojen päässä. Se on täydellistä ihmisen itsekkyyttä, jos Vaaditaan näyttelyjä. Jos puhtaasti eläimen parasta ajatellaan, niin kaikki muut rodunmukaiset harrastukset ovat mielekkäämpiä ja parempia eläimen hyvinvoinnille kuin näyttelyissä ravaaminen.
Minä ainakin kasvatan niin täyspäisiä koiria, että niiden psyyke kestää viettää yksi päivä elämästään joko näyttelyssä tai jalostustarkastuksessa. Lyhyin matka on ollut 3km kävely kotoa näyttelypaikalle.
Miksi mun pitäis nähdä valtavasti vaivaa rodun eteen jos en voi pyytää pentujen ostajilta kiinnostusta rotua kohtaan edes sen vertaa, että saisin edes jotain dataa kasvatustyöni suunnasta? Mistä minä tiedän mitä koiria käyttää jalostukseen, jos en tiedä mitä jälkeä mistäkin yhdistelmästä on tullut!Mä puhuinkin näyttelyissä RAVAAMISESTA eli oikein näyttelyjen harrastamisesta enkä siitä, että kerran käy.
Oletko koskaan käynyt näyttelyssä? Mun koirat ainakin viihtyy näyttelyssä. Niillä on häkit ja kesänäyttelyssä häkit on teltassa rauhoittumista varten. Koirat jopa nukkuu näyttelypaikalla. Noin 10 näyttelyä käydään vuodessa ja joskus jopa ulkomailla. Lisäksi muut harrastukset.
Jos itse käyn samaan aikaan koirieni kanssa metsälenkillä ja siinä matkalla uidaan erämaajärvellä ja syödään pieni välipala kunnes jatkamme matkaa. Joo, kyllä mä vaihtaisin tuon häkkiuneen ja ympyrän juoksemiseen naru tiukasti kaulan ympärillä. Ne näyttelyt on ihmisiä varten, ei koiria.
Ne minun näyttelykoirani pääsevät myöskin metsälenkeille ja uimaan, ja saavat retkievästä myös. Ne palloilee päivät maatilalla tekemässä rodulleen ominaista työtä. Ne ei oikeastaan koskaan ole yksin kotona. Ja neljän seinän sisällä pääasiassa vain yön.
Mun koirilla ei ole näyttelykehässä narua tiukasti kaulan ympärillä vaan ne esitetään ns vapaalla tyylillä naru löysällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt lukenut koko ketjua, mutta itse olen kohdannut tämän saman kissan etsinnässä.
Asumme maalla ja kissa saisi olla ulkona halutessaan, mutta se on este esyltä kysyttäessä.
Meillä on myös koiria ollut minun koko ikäni eli 50 vuotta ja liikkunut paljon koirapiireissä, niin osalla kasvattajista on kyllä touhu mennyt ihan järjettömän vaativaksi.
Itse olen eläinsuojelun kannattaja ollut iät ja ajat, mutta nyt en enää hyväksy näitä liian kriittisesti suhtautuvia ajatuksia.
Onko kenelläkkään Tiibetinspanielin pentua? Meidän naapuriin muutti hiljattain aivan ihana pieni pentu.
Haluaisin samanlaisen, mutta ei ole kasvattajalla enää. Tämä naapuri kertoi, että kasvattaja tarkka kenelle koiran antoi.
Kuulemma kasvattaja on pitänyt yhteyttä ja kysellyt kuulumisia. Onko se yleensä tavanomaista vai miten on?
Kertokaa enempi, jos joku tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkkään Tiibetinspanielin pentua? Meidän naapuriin muutti hiljattain aivan ihana pieni pentu.
Haluaisin samanlaisen, mutta ei ole kasvattajalla enää. Tämä naapuri kertoi, että kasvattaja tarkka kenelle koiran antoi.
Kuulemma kasvattaja on pitänyt yhteyttä ja kysellyt kuulumisia. Onko se yleensä tavanomaista vai miten on?
Kertokaa enempi, jos joku tietää.
Joo, meillä on. Koska tulet hakemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattajilla on osalla hieman liian pitkälle menevät vaatimukset. Pitäisi riittää, että koira saa hyvän kodin jossa sitä rakastetaan ja hoidetaan. Ulkoillaan ja leikitään.
Mutta kasvattajat osin tunkevat nokkansa ihmisten elämään vaatimalla näyttelyssä käyntejä yms. Eikö se ole tämän koiran hankkineen perheen asia? Koirakaan tuskin niistä nauttii?
No onhan kasvattajalla oikeus haluta pennut näyttelyssä tai muissa harrastuksissa käyvään kotiin, jos kerran valinnanvaraa on. Minä ainakin haluan. T. kasvattaja
Oikeus? Mikä ihmeen oikeus? Tuttavaperhe hankki metsästyskoiran. Ei tosiaan ollut ensimmäinen. Ihmettelin miksi he tämän yhden kanssa halusivat väkisin näyttelyyn, vaikka sitä ei juuri ollut koulutettu siihen ja raukka pelkäsi siellä. Ilmeisesti siis tämän kasvattajan "oikeuden" vuoksi.
Ja ei, en ole itse ottamassa koiraa. En todellakaan. Ihmettelen vain tätä hullunmyllyä, jollaiseksi koiran hankinta tuntuu menneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaako kukaan kasvattaja koiraa kerrostaloon?
Olen hankkinut kaksi kertaa pennun kerrostaloon, kahdelta eri kasvattajalta. Sama rotu (iso ja vaativa). En usko, että kerrostalo itsessään on se kynnyskysymys, siihen vaikuttaa moni muu asia. Kokeneet koiraihmiset tietävät, että kerrostalossa asuva koira saa ne kolme lenkkiä päivässä, kun taas omakotitalossa asuvan koiran ulkoilu saattaa osin olla "pissat pihalle".
Monilapsinen perhe saattaa mietittyyää, että jääkö koiran tarpeet lasten tarpeiden taakse, onko oikeasti aikaa koiralle vai meneekö koiran elämä siinä lapsiperhearjessa "kerran päivässä lenkki, muuten pikaisesti talon nurkalla" - ellei sitte ole kiire päivä.
Hauska miten eri lähtökohdasta voikaan asiaa lähestyä. Itse ajattelen, että lapsiperheissä on monta leikittäjää ja luonnostaan säpinää ja aktiviteettia koiralle. Koululaiset tulevat ajoissa kotiin koulusta ja ovat itsekin innostuneita koiran kanssa touhuamisesta. Vanhemmille koiran kanssa treenaaminen voi olla henkireikä ja sitä kuuluisaa omaa aikaa. Koiran kanssa viedään lapsia harrastuksiinsa, ja sen sijaan että itse kävisi väliaikana lenkillä, nyt on koira mukana. Perheulkoiluilla, pulkkamäissä ja metsäretkillä koira tulee mukana. Aamurutiineihin kuuluu lenkki koiran kanssa. Koululainen ulkoiluttaa pikaisesti päivällä, sitten iltapäivän rientoihin koko perheellä koira mukana ja illalla vielä viimeinen lenkki.
Yksinäisellä ihmisellä on yksin koko vastuu koiran huomioimisesta. Pariskunnalla huomioiminen sentään jakautuu. Aivan samoin tavoin lapsettomilla voi olla iltamenoa töiden jälkeen, jos niin valitsee, jolloin koira on kaiket päivät yksin kotona odottamassa. Pointti tässä on se, että koiran voi hoitaa joko hyvin tai huonosti perhemuodosta ja talotyypistä huolimatta.
Aika idealistista kuvitelmaa. Koira ei tarvitse jatkuvaa aktiviteettiä ja toimintaa, se tarvitsee myös rauhaa. Lapset koiranulkoiluttajina on aika karmeaa katsottavaa (koiraa ei ikiinä lasten vastuulle ullona ilman aikuista!) ja kun lapsi kasvaa teiniksi, ei kiinnosta. Tai sitten se teini vie koiran "lenkille" ja todellisuudessa koira on siellä mölyävän nuorisoporukan keskellä, usein näkyy myös näitä koiralenkillä olevia teinejä, jotka istuvat heti nurkan takana somettamaan ja koira vinkuu hihnassa.
Rauhaa koira saa työ- ja koulupäivän aikana riittävästi myös lapsiperheessä. Miten niin teiniä ei kiinnosta? Oireilevia nuoria aina löytyy, mutta en yleistäisi tätä skenaariota koskemaan kaikkia teini-ikäisiä. Asun kieltämättä eräänlaisessa kuplassa hyvinvoivalla (kerrostalo)asuinalueella, missä ei ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, mutta silti.
Ps. Meidän koululaisista yksi kisaa agilityssa ja päihittää koiran käsittelyssä monet johtajuusteoreettiset aikuiset. On niitä huonosti koiria kohtelevia mummoja ja keski-ikäisiä miehiäkin, jos haluaa yleistyksiä alkaa tekemään. Arvelen, että ihmiset omien ennakko-olettamustensa mukaan kiinnittävät huomiota eniten niihin paheksumiinsa ihmisryhmiin.
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkkään Tiibetinspanielin pentua? Meidän naapuriin muutti hiljattain aivan ihana pieni pentu.
Haluaisin samanlaisen, mutta ei ole kasvattajalla enää. Tämä naapuri kertoi, että kasvattaja tarkka kenelle koiran antoi.
Kuulemma kasvattaja on pitänyt yhteyttä ja kysellyt kuulumisia. Onko se yleensä tavanomaista vai miten on?
Kertokaa enempi, jos joku tietää.
Ensinnäkin viestisäsi saa sen kuvan, että haluat samanlaisen söpöyden takia. Ei kannata ihmetellä, jos kasvattaja myy eioota sen kuullessaan :) Kannattaa perehtyä rotuun ja varmistua siitä, että sinä olet sopiva omistaja kyseisen rodun edustajalle.
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkkään Tiibetinspanielin pentua? Meidän naapuriin muutti hiljattain aivan ihana pieni pentu.
Haluaisin samanlaisen, mutta ei ole kasvattajalla enää. Tämä naapuri kertoi, että kasvattaja tarkka kenelle koiran antoi.
Kuulemma kasvattaja on pitänyt yhteyttä ja kysellyt kuulumisia. Onko se yleensä tavanomaista vai miten on?
Kertokaa enempi, jos joku tietää.
Juuri sinunlaisten kyselijöiden "näin naapurilla, mäki haluun!!1" kasvattaja saa olla tarkka, kelle pentuja myy.
Mitä tiedät tiibetinspanielista? Sovitko SINÄ kyseiselle rodulle? Miksi juuri tiibetinspanieli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattajilla on osalla hieman liian pitkälle menevät vaatimukset. Pitäisi riittää, että koira saa hyvän kodin jossa sitä rakastetaan ja hoidetaan. Ulkoillaan ja leikitään.
Mutta kasvattajat osin tunkevat nokkansa ihmisten elämään vaatimalla näyttelyssä käyntejä yms. Eikö se ole tämän koiran hankkineen perheen asia? Koirakaan tuskin niistä nauttii?
No onhan kasvattajalla oikeus haluta pennut näyttelyssä tai muissa harrastuksissa käyvään kotiin, jos kerran valinnanvaraa on. Minä ainakin haluan. T. kasvattaja
Oikeus? Mikä ihmeen oikeus? Tuttavaperhe hankki metsästyskoiran. Ei tosiaan ollut ensimmäinen. Ihmettelin miksi he tämän yhden kanssa halusivat väkisin näyttelyyn, vaikka sitä ei juuri ollut koulutettu siihen ja raukka pelkäsi siellä. Ilmeisesti siis tämän kasvattajan "oikeuden" vuoksi.
Ja ei, en ole itse ottamassa koiraa. En todellakaan. Ihmettelen vain tätä hullunmyllyä, jollaiseksi koiran hankinta tuntuu menneen.
Meidän edesmennyt suomenajokoira oli perusluonteeltaan jo kodin ulkopuolella tosi arka, mikä on epätyypillistä suomenajokoiralle. Jokainen pentueen pentu kävi kerran näyttelyssä ja viisi kuudesta, meidän koira mukaanlukien, sai arvostelun EVA - ei voida arvostella (vaikean arkuuden vuoksi). Kasvattaja sai tästä sellaista tietoa, että pentue ns. epäonnistui. Jos kasvattaja olisi käynyt vain metsästäessä katsomassa miten kasvatit toimii, hän olisi pitänyt pentuetta onnistuneena, koska jokainen toimi metsällä. Arkuus on perinnöllistä, joten arkojen koirien sukua ei tulisi jatkaa, vaikka koira metsällä toimisikin.
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä on päädytty siihen, että katsellaan asiaa rauhassa koronabuumin yli. Sitten kun ylimääräinen kysyntä rauhoittuu, aktivoidutaan uudestaan asian kanssa. Arvelen, että saattaa tulla myös aalto "allergisia", joiden vuoden ikäiset koirat yllättäen tarvitsevat uutta kotia. Meille mahtuu :)
Pikku hiljaa samassa tilanteessa, koiranpentu oli toiveena ensi kesälle ja syksyllä otin yhteyttä kasvattajiin. Pelkkiin suunnitelmiin on pitkät jonot, enkä kehdannut alkaa sen suuremmin valehtelemaan koiran käyttötarkoituksesta (kotikoira ilman näyttelyjä, kisailua), joten en tietenkään ole ykkösvalinta kenellekään vaikka puitteet muuten kunnossa.
Pitää vain seurata tilannetta, juuri koronan laukaiseman lemmikkikuumeen lopputulos hieman hirvittää.. kun etätyöläiset joutuvatkin palaamaan töihin, kuinka moni laittaa lemmikin kiertoon "muuttuneet elämäntilanteen" vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattajilla on osalla hieman liian pitkälle menevät vaatimukset. Pitäisi riittää, että koira saa hyvän kodin jossa sitä rakastetaan ja hoidetaan. Ulkoillaan ja leikitään.
Mutta kasvattajat osin tunkevat nokkansa ihmisten elämään vaatimalla näyttelyssä käyntejä yms. Eikö se ole tämän koiran hankkineen perheen asia? Koirakaan tuskin niistä nauttii?
No onhan kasvattajalla oikeus haluta pennut näyttelyssä tai muissa harrastuksissa käyvään kotiin, jos kerran valinnanvaraa on. Minä ainakin haluan. T. kasvattaja
Oikeus? Mikä ihmeen oikeus? Tuttavaperhe hankki metsästyskoiran. Ei tosiaan ollut ensimmäinen. Ihmettelin miksi he tämän yhden kanssa halusivat väkisin näyttelyyn, vaikka sitä ei juuri ollut koulutettu siihen ja raukka pelkäsi siellä. Ilmeisesti siis tämän kasvattajan "oikeuden" vuoksi.
Ja ei, en ole itse ottamassa koiraa. En todellakaan. Ihmettelen vain tätä hullunmyllyä, jollaiseksi koiran hankinta tuntuu menneen.
Kasvattajalla on oikeus valita ostajansa.
Tjaa. Juuri nyt ei ollut pentuja edes suunnitteilla kun pentulistasta katsoin.