Lue keskustelun säännöt.
Koiranpennun etsiminen on ihan mahdotonta. Aiheuttaa pahempaa stressiä kuin työhaastattelu tai pääsykokeet aikoinaan
näin
02.01.2021 |
En koe että itsessäni tai perheessäni olisi mitään arveluttavaa ja ymmärrän hyvin että pitää olla tarkka eläimen pääsemisestä hyvään ja huolehtivaan kotiin. Nyt koronan myötä tilanne on varmasti tiukentunut entisestään.
Perheessämme on aiemmin ollut koira, jonka kuoleman jälkeen emme kyenneet hankkimaan uutta (luopuminen tuntui todella rankalta).
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan hyvä, että pentua joutuu odottamaan. Siinä on sitten aikaa miettiä, onko oikeasti valmis sitoutumaan lemmikkiin jopa 15 vuodeksi. Jos pieni vaivannäkö ja odottelu tuntuu ylitsepääsemättömältä, niin ehkä ei sitten ole? Omat nykyiset koirat ovat tulleet 1-2 vuotta sen jälkeen, kun olen tehnyt päätöksen, että koira tulee. Tänä aikana olen tutustunut kasvattajiin ja heidän linjoihinsa, eri harrastuslajeihin (muut kuin näyttelyt), käynyt seuraamassa kokeita ja kisoja ja järjestänyt mm. työasiat siten, että pennun tullessa on aikaa panostaa sen kasvatukseen. Toki mulla nuo ovat perheenjäsenyytensä lisäksi kavereita tavoitteelliseen harrastamiseen, joten olen itsekin ollut hyvin tarkka siitä, keneltä ja mistä yhdistelmästä pennun otan, ja diskannut monia matkan varrella harkittuja lopulta pois. Tuossa sohvalla treenien jäljiltä torkkuu kaksi täyspäistä, tervettä ja hyvin valittuihin lajeihin soveltuvaa koiraa - vaivannäkö kannatti. Nyt kun on suhteita ja tiedän, keneltä voin pentua ajatella ottavani, saattaisi sopiva löytyä nopeammin ja koska on näyttöä harrastuspuolelta, aika monesta paikasta varmasti pennun saisinkin.
Suosittelen kyllä seurakoiraakin etsivältä myös kriittisyyttä kasvattajan suhteen. Pentukuume ei saa mennä niin kovaksi, että ollaan valmiita ottamaan mistä tahansa. Pennun ottaminenkin on kuluttamista, ja valinnoillaan voi vaikuttaa siihen, minkälaista kasvatustoimintaa tukee. Koiranettiä ja rodun fb-palstaa kannattaa konsultoida, ei pelkästään kasvattajan omia nettisivuja. Olen ollut järkyttynyt, kun esim. omassa fb-feedissä ihan järkevätkin ihmiset ovat metsästäneet pentua tyyliin "otetaan pentu ihan mistä vaan, kunhan saadaan se NYT". Ei näin.
Kannattaa suosia kasvattajaa, joka huolehtii narttujensa terveydestä (ei pentuja peräkkäisistä juoksuista, ei liian montaa pentuetta/narttu, ei käytetä liian nuoria narttuja - oma raja on 3 v, ainakaan alle 2-v astutetusta en ikinä ottaisi), käyttää vain terveeksi tutkittuja koiria jalostukseen (on tehtynä hyvin tuloksin vähintään rotuyhdistyksen suosittamat minimiterveystutkimukset, mieluummin enemmän), käyttää vain täyspäisiä koiria jalostukseen (pyri tapaamaan vanhemmat ja peräänny, jos ne ovat arkoja tms, suosi kasvattajaa, joka teettää MH-luonnekuvauksia tai luonnetestaa jalostuskoirat). Itse en halua ottaa ammatikseen kasvattavalta, koska näen siinä riskin, että koirien hyvinvointi unohtuu kun ansiot ovat pentumyynnistä kiinni, mutta tämä on toki jokaisen oma päätös. Näyttelytuloksilla pennunottaja voi sen sijaan pyyhkiä hanurinsa, jos ei näyttelykoiraa etsi. Näyttelytulokset eivät kerro koiran terveydestä tai hyvästä luonteesta mitään. Lisäksi suosittelen välttämään epäterveiksi jalostettuja rotuja.
Aika moni kasvattaja arvostaa sitä, että heti kättelyssä kerrotaan, mitä pennulle on tarjolla ja mihin ympäristöön se on tulossa sekä mihin rooliin (seura-, työ- vai harrastuskoira). Jos kasvattaja on profiloitunut näyttelyharrastajana, varmaan kannattaa olla avoimin mielin valmis käymään näyttelyssä tai kahdessa. Lisäksi on varmasti plussaa, jos seurakoirankin lupaa käyttää rodulle oleellisissa terveystutkimuksissa. Kannattaa myös olla ehdottaa tapaamista ja ilmaista kiinnostus tavata tulevan pentueen vanhemmat - niin vastuullinen pennunottaja tekee. Myöskään sen ei pitäisi olla este, että pennun perässä joutuisi vähän matkustamaan. Näin olen itse saanut pentuni ilman ongelmia, ja olisin saanut paljon useammasta paikasta pennun kuin olisin ollut ottamassa - itse asiassa yksikään kasvattaja ei ole kieltäytynyt antamasta mulle pentua.
Kääpiökoirilla 2-3v. on oikein hyvä aika saada 1.pentue. Tarkoitat ehkä isompia rotuja??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasvattajilla on osalla hieman liian pitkälle menevät vaatimukset. Pitäisi riittää, että koira saa hyvän kodin jossa sitä rakastetaan ja hoidetaan. Ulkoillaan ja leikitään.
Mutta kasvattajat osin tunkevat nokkansa ihmisten elämään vaatimalla näyttelyssä käyntejä yms. Eikö se ole tämän koiran hankkineen perheen asia? Koirakaan tuskin niistä nauttii?
Mitä järkeä on koiranjalostuksessa jos ei saa minkäänlaista arviointia näyttelystä, mikä, tiedän, ei kerro tietenkään kaikkea koirasta? Et kertoisi kasvattajalle mahdollisista sairauksistakaan koska ei kuulu muille, vai?
Noilla mielipiteillä en yhtään ihmettele että koiria ostetaan pentutehtailijoilta takakontista. Ei vissiin ole mitään väliä minkälaisia pentuja maailmaan suolletaan.
Itse en ole kasvattaja ja koska en välitä näyttelyistä olen hankkinut rescue-koiria. Siinä on vaihtoehto.
Kasvattaja ei voi vaatia yhtään mitään, kun kaupat on tehty. Koira rinnastuu kaupankäynnissä tavaraan, jonka omistaja päättää jatkossa tavaran eli koiran käytöstä. Ei tarvitse käyttää näyttelyissä, ei tarvitse lähetellä viestejä.
Vierailija kirjoitti:
Se on kumma, että ei ole mitään välimuotoja koiran ostoon. Joko sua syynätään ja saat odottaa kauan, että saat sukutauluisen rotukoiran suurine vaatimuksineen minimissään parin tonnin hintalapulla, tai sitten ostat pentutehtailijalta isolla riskillä ja syyllisenä tai otat mahdollisesti traumatisoituneen yllätyspakettirescuekoiran.
Missä on hyvät kasvattajat, jotka ei ole liitossa, eikä vaadi näyttelyitä? Missä on seurakoirarotumixien ja terveiden koirien kasvattajat? Kysyntää olisi valtavasti.
Onko jokin maa, josta voisi hakea pennun, jota on hoidettu hyvin? Itselläni oli 1990 luvulla seurakoiramix, taatusti paperiton ja maksoi silloin ehkä 100 EUR, ihana terve luonne, ei allergisoiva turkki. Espanjasta oli perhe muuttanut silloin koiriensa kanssa.
"Hyvä kasvattaja joka ei ole liitossa eikä vaadi näyttelyitä" :D :D :D
Ja sekarotuisilla pentuja tehtailevia lisää???
Kristus mitä ur poja maa päällään kantaa!
Sekarotuiset eivät ole mitenkään taatusti terveempiä kuin rotukoirat. Terveys riippuu ihan täysin siitä, minkä rotujen sekoitus on kyseessä tai mitkä ovat sen taustat. Lisäksi sekarotuisen kohdalla voi olla mahdotonta ennustaa esim. tulevaa kokoa, luonnetta, viettejä jne., mikä rotukoiran ollessa kyseessä on kuitenkin aika pitkälle mahdollista. Suomessa on myös paljon tarjolla isojen ja riista- tai vahtiviettisten rotujen sekoituksia, jotka eivät monen tarpeisiin sovellu - kaupungissa ei tee paljoakaan jämtlanninpystykorvan ja rottweilerin mixauksella. Pikkukoiraseropeissa on taas niin paljon pentutehtaiden tuotoksista, etten itse uskaltaisi ottaa kuin tutulta pienen seurakoiramixin.
Oma superseropini sairasti nivelrikkoa, aivan mahdottoman hankalaa epilepsiaa ja cushingin tautia. Sillä oli myös nisäkasvaimia ja lopulta se kuoli luusyöpään. Sillä oli myös huonoista kasvuoloista johtuneita käytösongelmia. Sen eläinlääkärikulut ovat ylittäneet noin kolminkertaisesti edesmenneen ja nykyisten kahden rotukoiran yhdistetyt eläinlääkärikulut. Rotukoirat ovat suht terveiden rotujen edustajia ja terveiksi tutkituista suvuista - jos ei tee taustatyötä, niin eipä sitä sitten koiran rotuisuudesta mitään hyödy.
Sinänsä olen kyllä sitä mieltä, että rotukoirien jalostuksessa on paljon pielessä ja mm. roturisteytyksiä pitäisi teettää huomattavasti nykyistä enemmän, mutta silmitön seropien tuottaminen ei ole tähän ratkaisu, vaan rotukoirien jalostus terveempään suuntaan. Rodut ovat olemassa ihan syystä, soveltuvan rodun valitessaan saa todennäköisesti juuri omiin tarpeisiinsa sopivan koiran. Seropi voi olla pahimmillaan täysi sika säkissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasvattaja ei voi vaatia yhtään mitään, kun kaupat on tehty. Koira rinnastuu kaupankäynnissä tavaraan, jonka omistaja päättää jatkossa tavaran eli koiran käytöstä. Ei tarvitse käyttää näyttelyissä, ei tarvitse lähetellä viestejä.
Totta, sitä suuremmalla syyllä täytyy olla tosi tarkka kenelle myy. T. kasvattaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattajilla on osalla hieman liian pitkälle menevät vaatimukset. Pitäisi riittää, että koira saa hyvän kodin jossa sitä rakastetaan ja hoidetaan. Ulkoillaan ja leikitään.
Mutta kasvattajat osin tunkevat nokkansa ihmisten elämään vaatimalla näyttelyssä käyntejä yms. Eikö se ole tämän koiran hankkineen perheen asia? Koirakaan tuskin niistä nauttii?
No onhan kasvattajalla oikeus haluta pennut näyttelyssä tai muissa harrastuksissa käyvään kotiin, jos kerran valinnanvaraa on. Minä ainakin haluan. T. kasvattaja
Oikeus? Mikä ihmeen oikeus? Tuttavaperhe hankki metsästyskoiran. Ei tosiaan ollut ensimmäinen. Ihmettelin miksi he tämän yhden kanssa halusivat väkisin näyttelyyn, vaikka sitä ei juuri ollut koulutettu siihen ja raukka pelkäsi siellä. Ilmeisesti siis tämän kasvattajan "oikeuden" vuoksi.
Ja ei, en ole itse ottamassa koiraa. En todellakaan. Ihmettelen vain tätä hullunmyllyä, jollaiseksi koiran hankinta tuntuu menneen.Kasvattajalla on oikeus valita ostajansa.
Eli annetaan metsästykseen tarkoitettu koira mieluummin perheeseen, joka vie sitä näyttelyyn kuin perheeseen, jossa sitä käytettäisiin metsästykseen -tarkoitukseen, johon se on jalostettu.
Edelleenkään ei perheen valinta omien mieltymysten mukaan mikään oikeus ole, vaikka yleinen käytäntö onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattajilla on osalla hieman liian pitkälle menevät vaatimukset. Pitäisi riittää, että koira saa hyvän kodin jossa sitä rakastetaan ja hoidetaan. Ulkoillaan ja leikitään.
Mutta kasvattajat osin tunkevat nokkansa ihmisten elämään vaatimalla näyttelyssä käyntejä yms. Eikö se ole tämän koiran hankkineen perheen asia? Koirakaan tuskin niistä nauttii?
No onhan kasvattajalla oikeus haluta pennut näyttelyssä tai muissa harrastuksissa käyvään kotiin, jos kerran valinnanvaraa on. Minä ainakin haluan. T. kasvattaja
Oikeus? Mikä ihmeen oikeus? Tuttavaperhe hankki metsästyskoiran. Ei tosiaan ollut ensimmäinen. Ihmettelin miksi he tämän yhden kanssa halusivat väkisin näyttelyyn, vaikka sitä ei juuri ollut koulutettu siihen ja raukka pelkäsi siellä. Ilmeisesti siis tämän kasvattajan "oikeuden" vuoksi.
Ja ei, en ole itse ottamassa koiraa. En todellakaan. Ihmettelen vain tätä hullunmyllyä, jollaiseksi koiran hankinta tuntuu menneen.Kasvattajalla on oikeus valita ostajansa.
Eli annetaan metsästykseen tarkoitettu koira mieluummin perheeseen, joka vie sitä näyttelyyn kuin perheeseen, jossa sitä käytettäisiin metsästykseen -tarkoitukseen, johon se on jalostettu.
Edelleenkään ei perheen valinta omien mieltymysten mukaan mikään oikeus ole, vaikka yleinen käytäntö onkin.
Mitä ihmettä? Tottakai se oikeus on. Vai kuka pakottaa minut myymään ei-mieluisaan perheeseen? Itse painotan nimenomaan rodunomaista käyttöä ja lisäksi näyttelykäyntiä tai muutamaa toivoisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan hyvä, että pentua joutuu odottamaan. Siinä on sitten aikaa miettiä, onko oikeasti valmis sitoutumaan lemmikkiin jopa 15 vuodeksi. Jos pieni vaivannäkö ja odottelu tuntuu ylitsepääsemättömältä, niin ehkä ei sitten ole? Omat nykyiset koirat ovat tulleet 1-2 vuotta sen jälkeen, kun olen tehnyt päätöksen, että koira tulee. Tänä aikana olen tutustunut kasvattajiin ja heidän linjoihinsa, eri harrastuslajeihin (muut kuin näyttelyt), käynyt seuraamassa kokeita ja kisoja ja järjestänyt mm. työasiat siten, että pennun tullessa on aikaa panostaa sen kasvatukseen. Toki mulla nuo ovat perheenjäsenyytensä lisäksi kavereita tavoitteelliseen harrastamiseen, joten olen itsekin ollut hyvin tarkka siitä, keneltä ja mistä yhdistelmästä pennun otan, ja diskannut monia matkan varrella harkittuja lopulta pois. Tuossa sohvalla treenien jäljiltä torkkuu kaksi täyspäistä, tervettä ja hyvin valittuihin lajeihin soveltuvaa koiraa - vaivannäkö kannatti. Nyt kun on suhteita ja tiedän, keneltä voin pentua ajatella ottavani, saattaisi sopiva löytyä nopeammin ja koska on näyttöä harrastuspuolelta, aika monesta paikasta varmasti pennun saisinkin.
Suosittelen kyllä seurakoiraakin etsivältä myös kriittisyyttä kasvattajan suhteen. Pentukuume ei saa mennä niin kovaksi, että ollaan valmiita ottamaan mistä tahansa. Pennun ottaminenkin on kuluttamista, ja valinnoillaan voi vaikuttaa siihen, minkälaista kasvatustoimintaa tukee. Koiranettiä ja rodun fb-palstaa kannattaa konsultoida, ei pelkästään kasvattajan omia nettisivuja. Olen ollut järkyttynyt, kun esim. omassa fb-feedissä ihan järkevätkin ihmiset ovat metsästäneet pentua tyyliin "otetaan pentu ihan mistä vaan, kunhan saadaan se NYT". Ei näin.
Kannattaa suosia kasvattajaa, joka huolehtii narttujensa terveydestä (ei pentuja peräkkäisistä juoksuista, ei liian montaa pentuetta/narttu, ei käytetä liian nuoria narttuja - oma raja on 3 v, ainakaan alle 2-v astutetusta en ikinä ottaisi), käyttää vain terveeksi tutkittuja koiria jalostukseen (on tehtynä hyvin tuloksin vähintään rotuyhdistyksen suosittamat minimiterveystutkimukset, mieluummin enemmän), käyttää vain täyspäisiä koiria jalostukseen (pyri tapaamaan vanhemmat ja peräänny, jos ne ovat arkoja tms, suosi kasvattajaa, joka teettää MH-luonnekuvauksia tai luonnetestaa jalostuskoirat). Itse en halua ottaa ammatikseen kasvattavalta, koska näen siinä riskin, että koirien hyvinvointi unohtuu kun ansiot ovat pentumyynnistä kiinni, mutta tämä on toki jokaisen oma päätös. Näyttelytuloksilla pennunottaja voi sen sijaan pyyhkiä hanurinsa, jos ei näyttelykoiraa etsi. Näyttelytulokset eivät kerro koiran terveydestä tai hyvästä luonteesta mitään. Lisäksi suosittelen välttämään epäterveiksi jalostettuja rotuja.
Aika moni kasvattaja arvostaa sitä, että heti kättelyssä kerrotaan, mitä pennulle on tarjolla ja mihin ympäristöön se on tulossa sekä mihin rooliin (seura-, työ- vai harrastuskoira). Jos kasvattaja on profiloitunut näyttelyharrastajana, varmaan kannattaa olla avoimin mielin valmis käymään näyttelyssä tai kahdessa. Lisäksi on varmasti plussaa, jos seurakoirankin lupaa käyttää rodulle oleellisissa terveystutkimuksissa. Kannattaa myös olla ehdottaa tapaamista ja ilmaista kiinnostus tavata tulevan pentueen vanhemmat - niin vastuullinen pennunottaja tekee. Myöskään sen ei pitäisi olla este, että pennun perässä joutuisi vähän matkustamaan. Näin olen itse saanut pentuni ilman ongelmia, ja olisin saanut paljon useammasta paikasta pennun kuin olisin ollut ottamassa - itse asiassa yksikään kasvattaja ei ole kieltäytynyt antamasta mulle pentua.
Kääpiökoirilla 2-3v. on oikein hyvä aika saada 1.pentue. Tarkoitat ehkä isompia rotuja??
No omat nykyiset koirat ovat isompia, mutta ei se ole ainoa raja, että narttu on fyysisesti kyvykäs saamaan pennut. Kääpiökoirillakin on paljon mm. autoimmuunisairauksia, jotka usein puhkeavat vasta 3-4 v iässä. Aika monessa kääpiörodussakin just 2 v täyttänyt narttu on vielä aika kypsymätön, eikä sen luonteesta voi olla vielä varma. Kyllä nartulla ehtii teettää sen 2 (-3) pentuetta, vaikka käyttäisi vasta sitten, kun se on kunnolla aikuinen. Toki nämä ovat liukuvia rajoja, juuri 2 v täyttänyt on ihan eri asia kuin 2,5- tai melkein 3-vuotias. Mutta hiljattain esim. törmäsin kasvattajaan, joka toistuvasti on astuttanut narttuja alle 2-vuotiaana tai just 2 vuotta täyttäneitä. Ikinä en ottaisi hänen kasvattiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ollaan tosi tarkkoja pennuttamisissa jne. Kuka tahansa sirpa tai erkki ei tohdi tehdä koirallaan pentuja koska se saadaan kuulostamaan rakettitieteeltä. Tämän takia mm. samoja uroksia käytetään jalostukseen useita kertoja ja rotukoirien geenipooli pienenee ja sairaudet lisääntyy.
Rotuyhdistyksien pitäisikin tehdä enemmän töitä, että saataisiin ne "tavalliset ja kivat" kotikoiratkin jalostuskäyttöön.
Sunko mielestä jalostajatyyppejä on vain siis kahta?
Juntit Sirpa ja Erkki jotka eivät tajua mistään mitään mutta tehdäänpä Tessulla pennut, ei kyl tiedetä miks.
Ja sitten pelkästään yhtä urosta käyttävät rakettitieteilijät?
Että muuta vaihtoehtoa ei ole?
Kasvattajaan on ottanut yhteyttä 20 henkilöä. He kaikki haluavat koiranpennun. Osa on odottanut pari vuotta, osa vähän lyhyemmän ajan, osa on herännyt ihan vasta. Osalla on koirakokemusta, osalla ei. Osa on seurannut kasvattajan jalostustyötä, osa tuntee rotua jonkin verran, osa ei tiedä mistään mitää mutta haluavat koiran. Osa haluaa uroksen, osa nartun joillekin kelpaa mikä vaan. Osa haluaa harrastuskoiran, osa lenkkikaverin, osa vain koiran.
Pentuja syntyy 6, 4 urosta ja 2 narttua. Pennut kasvaa, kasvattaja näkee niiden rakennetta, kokoa, luonnetta, laskeutuuko urosten kivekset jne. Tässä vaiheessa pitää alkaa tekemään päätöksiä, että mikä pentu mihin perheeseen ja 14 jää ilman pentua tällä kierroksella. Voi jäädä kärkkymään seuraavasta pentueesta tai ottaa yhteyttä muihin kasvattajiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ollaan tosi tarkkoja pennuttamisissa jne. Kuka tahansa sirpa tai erkki ei tohdi tehdä koirallaan pentuja koska se saadaan kuulostamaan rakettitieteeltä. Tämän takia mm. samoja uroksia käytetään jalostukseen useita kertoja ja rotukoirien geenipooli pienenee ja sairaudet lisääntyy.
Rotuyhdistyksien pitäisikin tehdä enemmän töitä, että saataisiin ne "tavalliset ja kivat" kotikoiratkin jalostuskäyttöön.
Et sitten voi sitä tavallista kivaa koiraasi käyttää paria kertaa näyttelyssä ja terveystarkastuksissa?
Omat kriteerini koiran valintaan: kuvatut vanhemmat, sukusiitosprosentti 0, ei liian nuoria koiria vanhempina jotta koirat on voitu myös luonnetestata.
Etsin paimenkoiraa, ja voin kertoa, että tässä maassa ei ole helppoa löytää hyvää kasvattajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotin koiraa vuoden, ja kävi kyllä tuuri kun sai pennun kun näitä lukee. Ja vielä todella hyvän pennun, ei olla elämäntilanteelta ihan parhaat mahdolliset vaikka ollaankin suht fiskuja ihmisiä. Kuitenkin sellainen tilanne että pärjätään hyvin. Ensikertalainenkin olen rodun kanssa.
Mutta tiesin mitä haluan ja olin onneksi liikkeellä hyvin ennen koronaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ollaan tosi tarkkoja pennuttamisissa jne. Kuka tahansa sirpa tai erkki ei tohdi tehdä koirallaan pentuja koska se saadaan kuulostamaan rakettitieteeltä. Tämän takia mm. samoja uroksia käytetään jalostukseen useita kertoja ja rotukoirien geenipooli pienenee ja sairaudet lisääntyy.
Rotuyhdistyksien pitäisikin tehdä enemmän töitä, että saataisiin ne "tavalliset ja kivat" kotikoiratkin jalostuskäyttöön.
Et sitten voi sitä tavallista kivaa koiraasi käyttää paria kertaa näyttelyssä ja terveystarkastuksissa?
En ole se keneltä kysyt, mutta terveystarkastus totta kai. Näyttely? Ei innosta. Oma koirafilosofiani on, että näyttelyt on ihmisille, ei koirille.
Vierailija kirjoitti:
Kasvattaja ei voi vaatia yhtään mitään, kun kaupat on tehty. Koira rinnastuu kaupankäynnissä tavaraan, jonka omistaja päättää jatkossa tavaran eli koiran käytöstä. Ei tarvitse käyttää näyttelyissä, ei tarvitse lähetellä viestejä.
Ei voikaan vaatia. Siksi myydäänkin niille, joiden tiedetään olevan aktiivisia toimijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattajilla on osalla hieman liian pitkälle menevät vaatimukset. Pitäisi riittää, että koira saa hyvän kodin jossa sitä rakastetaan ja hoidetaan. Ulkoillaan ja leikitään.
Mutta kasvattajat osin tunkevat nokkansa ihmisten elämään vaatimalla näyttelyssä käyntejä yms. Eikö se ole tämän koiran hankkineen perheen asia? Koirakaan tuskin niistä nauttii?
No onhan kasvattajalla oikeus haluta pennut näyttelyssä tai muissa harrastuksissa käyvään kotiin, jos kerran valinnanvaraa on. Minä ainakin haluan. T. kasvattaja
Oikeus? Mikä ihmeen oikeus? Tuttavaperhe hankki metsästyskoiran. Ei tosiaan ollut ensimmäinen. Ihmettelin miksi he tämän yhden kanssa halusivat väkisin näyttelyyn, vaikka sitä ei juuri ollut koulutettu siihen ja raukka pelkäsi siellä. Ilmeisesti siis tämän kasvattajan "oikeuden" vuoksi.
Ja ei, en ole itse ottamassa koiraa. En todellakaan. Ihmettelen vain tätä hullunmyllyä, jollaiseksi koiran hankinta tuntuu menneen.Kasvattajalla on oikeus valita ostajansa.
Eli annetaan metsästykseen tarkoitettu koira mieluummin perheeseen, joka vie sitä näyttelyyn kuin perheeseen, jossa sitä käytettäisiin metsästykseen -tarkoitukseen, johon se on jalostettu.
Edelleenkään ei perheen valinta omien mieltymysten mukaan mikään oikeus ole, vaikka yleinen käytäntö onkin.
Kukaan metsästäjä ei osta metsästyskoiraa miltään tärähtäneeltä kasvattajalta. Itse ne mettäkoirat astutetaan ja myydään eteenpäin. Näin on meillä tehty.
jaahas, täytyy varmaan teettää tolla omalla kivalla koiralla muutamat pennut ja myydä ne ihan tavan perheille. tällaselle näyttäis olevan tarve.
Vierailija kirjoitti:
Useimmilla kasvattajilla ei ole jonoja, joissa jonotetaan numerojärjestyksessä. Tarkoitan, että jos joku alkujutteluiden jälkeen kuulostaa kivalta ja hyvältä koiranomistajalta niin pääsee jonon kärkeen. Joten siksi näitä jonoja ei kannata pelätä.
Jos laittaa vaan epämääräisen samanlaisen sähköpostin jokaiselle kasvattajalle niin aivan varmasti saa vastauksen, että jonot ovat pitkiä. Tästä ei kannata pelästyä vaan kysellä lisää kavattajan kasvatustyöstä ja kysellä mahdollisuutta päästä tutustumaan kyseiseen rotuun.
Ylipäätään kannattaa yrittää tutustua kasvattajiin esim. rotujärjestöjen järjestämien yhteislenkkien kautta.
Tämä on nimenomaan se ongelma. Itse koin, kuten ap, että minun pitää myydä itseni kasvattajille. toki näin tavallaan onkin, mutta monen kasvattajan kanssa ja esim facebookin ryhmissä tuli kyllä vahvasti se fiilis, että niitä uusia koteja valitessa (kenties alitajuisesti) painottuu ennenkaikkea henkilökemia ja se miten mielin kielin olet kasvattajan edessä, ennemmin kuin se, millaisen kodin eläimelle pystyt antamaan. Näin ei varmastikaan ole kaikkien kasvattajien kohdalla, mutta ainakin tietty kasvattajatyyppi sieltä nousi esiin....
Mielenkiintoista, että alkuperäinen viestini sekarotuisista koirista poistettiin. Ilmeisesti rotukasvattajat kokevat sekarotuiset koirat uhkana omalle bisnekselleen.