Lue keskustelun säännöt.
Koiranpennun etsiminen on ihan mahdotonta. Aiheuttaa pahempaa stressiä kuin työhaastattelu tai pääsykokeet aikoinaan
näin
02.01.2021 |
En koe että itsessäni tai perheessäni olisi mitään arveluttavaa ja ymmärrän hyvin että pitää olla tarkka eläimen pääsemisestä hyvään ja huolehtivaan kotiin. Nyt koronan myötä tilanne on varmasti tiukentunut entisestään.
Perheessämme on aiemmin ollut koira, jonka kuoleman jälkeen emme kyenneet hankkimaan uutta (luopuminen tuntui todella rankalta).
Kommentit (258)
Sama fiilis täällä. En tiedä mikä meissä on vikana, kun ei tunnuta kelpaavan :/ Tahtoisin itse harrastaa koiran kanssa ja oon (ennen koronaa) käynyt silloin tällöin koiranäyttelyissä jopa ihan ilman koiraa, joten mielelläni veisin koiraa näyttelyihin.
Miten olette olleet yhteydessä kasvattajiin, heti puhelimitse vai ensin sähköpostin kautta? Itsestä tuntuu oudolta suoraan soittaa, mistä minä tiedän onko heillä hyvä hetki puhua enkä halua antaa huonoa ensivaikutelmaa soittamalla huonoon aikaan, mutta sähköpostitse jää poikkeuksetta ilman vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvattajilla on osalla hieman liian pitkälle menevät vaatimukset. Pitäisi riittää, että koira saa hyvän kodin jossa sitä rakastetaan ja hoidetaan. Ulkoillaan ja leikitään.
Mutta kasvattajat osin tunkevat nokkansa ihmisten elämään vaatimalla näyttelyssä käyntejä yms. Eikö se ole tämän koiran hankkineen perheen asia? Koirakaan tuskin niistä nauttii?
Mitä rotua ap siis etsiskelee, osaisi ehkä vähän vinkata? Mitä itse luulet syyksi, ettet ole saanut pentua? Kuinka lähestyt kasvattajia?
Itselläni on ollut saksanpaimenta ja vaikka sun mitä seura- ja harrastuskoiraa, koskaan ei ole ollut kuitenkaan vaikeuksia. Olen jopa nuorempana saanut osamaksulla, vaikka kasvattaja oli ehdoton osamaksulle. Olen tutkinut hyvät kennelit, ottanut selvää kasvattajasta ja laittanut ensin sähköpostia kertoen kuka ja mistä olen, oman koirahistoriani ja loppuun maininnut, että juttelisin kasvattajan tulevaisuuden suunnitelmista sekä kysellyt kasvattajan omista periaatteista kasvatuksessaan ylipäätään. Aina olen saanut sähköpostia takaisin ja on edetty soittamiseen sekä tapaamisiin. Vähintään "jonon jatkoksi" olen aina päässyt, joissakin roduissa/yhdistelmissä se voi tarkoittaa parinkin vuoden odottamista, yhden pennun kohdalla jopa neljä vuotta odotin ylipäätään pennun syntymistä.
Tänä vuonna sain myös pennun parin puhelinsoiton ja yhden tutustumiskerran jälkeen. Vaikka tässä uusimmassa pennussa kyseessä on metsästysrotu, niin sain sen aloittelevana metsästäjänä silti. 6 pennusta oli kuulema tullut yli 400 kyselyä ja 99% oli kyselijät olleet ihan vääriä (eli käytännössä eivät metsästä/asuvat kt:ssa/ei kokemusta koirista yhtään). Ei kuulema koskaan ole ollut tuollaista piikkiä kyselijöissä, vaikka metsästysrodut menevät oikeastaan ennen syntymää jo. Mielestäni tämä kertoo sen, että kasvattajilla on tosiaan nyt vara valita pentujen omistajat, enkä näe siinä mitään väärää, jos kasvattajan prioriteettina on saada pennuille loppuelämän motivoituneet kodit.
Ei ole vallan kauan tästä, kun hyvilläkin kasvattajilla jäi pentuja kotiin ostajien puutteesta. Toki työ- ja käyttökoirat menee heti ja joissain harvinaisemmissa roduissa ostaja on se kuka saa odotella, mutta huomasin monessakin rodussa kasvattajien kauppaavan 4-11kk vanhoja pentujaan. Parempi on mielestäni nyt, että hätäsimmät jäävät ns. nuolemaan näppejään, tosin kääntöpuolena se, että pentutehtailu ja trokaus on vaarallisen runsasta ollut erityisesti kesän molemmin puolin ja varmasti kunhan pääsee taas kulkemaan yli rajojen, trokaus lisääntyy taas huimasti.
Vierailija kirjoitti:
Kasvattajilla on osalla hieman liian pitkälle menevät vaatimukset. Pitäisi riittää, että koira saa hyvän kodin jossa sitä rakastetaan ja hoidetaan. Ulkoillaan ja leikitään.
Mutta kasvattajat osin tunkevat nokkansa ihmisten elämään vaatimalla näyttelyssä käyntejä yms. Eikö se ole tämän koiran hankkineen perheen asia? Koirakaan tuskin niistä nauttii?
No onhan kasvattajalla oikeus haluta pennut näyttelyssä tai muissa harrastuksissa käyvään kotiin, jos kerran valinnanvaraa on. Minä ainakin haluan. T. kasvattaja
Vierailija kirjoitti:
Kasvattajilla on osalla hieman liian pitkälle menevät vaatimukset. Pitäisi riittää, että koira saa hyvän kodin jossa sitä rakastetaan ja hoidetaan. Ulkoillaan ja leikitään.
Mutta kasvattajat osin tunkevat nokkansa ihmisten elämään vaatimalla näyttelyssä käyntejä yms. Eikö se ole tämän koiran hankkineen perheen asia? Koirakaan tuskin niistä nauttii?
Aika moni kasvattaja haluaa, että koirat pääsevät toteuttamaan käyttötarkoitustaan. Esim. noutajat, paimen- ja metsästyskoirat. Näyttelyt nyt ovat lähinnä mainosta kasvattajan kasvatustyölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että katsovat minkälaiselle antaa eläimen. Sanoisin että hyvin harvat osaa käsitellä eläimiä oikein, kaupungeissa näkee liikaa huonosti kasvatettuja ongelmakoiria ja minusta kaupunkiin ei kannata hankkia koiria tai kissoja olenkaan.
Se on kumma, että ei ole mitään välimuotoja koiran ostoon. Joko sua syynätään ja saat odottaa kauan, että saat sukutauluisen rotukoiran suurine vaatimuksineen minimissään parin tonnin hintalapulla, tai sitten ostat pentutehtailijalta isolla riskillä ja syyllisenä tai otat mahdollisesti traumatisoituneen yllätyspakettirescuekoiran.
Missä on hyvät kasvattajat, jotka ei ole liitossa, eikä vaadi näyttelyitä? Missä on seurakoirarotumixien ja terveiden koirien kasvattajat? Kysyntää olisi valtavasti.
Onko jokin maa, josta voisi hakea pennun, jota on hoidettu hyvin? Itselläni oli 1990 luvulla seurakoiramix, taatusti paperiton ja maksoi silloin ehkä 100 EUR, ihana terve luonne, ei allergisoiva turkki. Espanjasta oli perhe muuttanut silloin koiriensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että katsovat minkälaiselle antaa eläimen. Sanoisin että hyvin harvat osaa käsitellä eläimiä oikein, kaupungeissa näkee liikaa huonosti kasvatettuja ongelmakoiria ja minusta kaupunkiin ei kannata hankkia koiria tai kissoja olenkaan.
Höpö höpö. Lemmikin elämä ei välttämättä ole sen huonompaa tai parempaa asui sitä maalla tai kaupungissa. Kissat ei kuulu muutenkaan ulos yksin juoksemaan, joten mitä väliä missä päin sitä asuu.
Näyttelyissä ravaaminen ei kyllä anna sille eläimelle yhtään mitään - päinvastoin. On useimmiten stressaavaa ja pitkien ajomatkojen päässä. Se on täydellistä ihmisen itsekkyyttä, jos Vaaditaan näyttelyjä. Jos puhtaasti eläimen parasta ajatellaan, niin kaikki muut rodunmukaiset harrastukset ovat mielekkäämpiä ja parempia eläimen hyvinvoinnille kuin näyttelyissä ravaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näyttelyissä ravaaminen ei kyllä anna sille eläimelle yhtään mitään - päinvastoin. On useimmiten stressaavaa ja pitkien ajomatkojen päässä. Se on täydellistä ihmisen itsekkyyttä, jos Vaaditaan näyttelyjä. Jos puhtaasti eläimen parasta ajatellaan, niin kaikki muut rodunmukaiset harrastukset ovat mielekkäämpiä ja parempia eläimen hyvinvoinnille kuin näyttelyissä ravaaminen.
Minä ainakin kasvatan niin täyspäisiä koiria, että niiden psyyke kestää viettää yksi päivä elämästään joko näyttelyssä tai jalostustarkastuksessa. Lyhyin matka on ollut 3km kävely kotoa näyttelypaikalle.
Miksi mun pitäis nähdä valtavasti vaivaa rodun eteen jos en voi pyytää pentujen ostajilta kiinnostusta rotua kohtaan edes sen vertaa, että saisin edes jotain dataa kasvatustyöni suunnasta? Mistä minä tiedän mitä koiria käyttää jalostukseen, jos en tiedä mitä jälkeä mistäkin yhdistelmästä on tullut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että katsovat minkälaiselle antaa eläimen. Sanoisin että hyvin harvat osaa käsitellä eläimiä oikein, kaupungeissa näkee liikaa huonosti kasvatettuja ongelmakoiria ja minusta kaupunkiin ei kannata hankkia koiria tai kissoja olenkaan.
Höpö höpö. Lemmikin elämä ei välttämättä ole sen huonompaa tai parempaa asui sitä maalla tai kaupungissa. Kissat ei kuulu muutenkaan ulos yksin juoksemaan, joten mitä väliä missä päin sitä asuu.
Höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö höpö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä älyttömän hankalaa! Meillä sama ongelma. Tuntuu tyssäävän siihen, että meillä on kolme lasta ja asumme kerrostalossa. Teemme paljon etätöitä kotitoimistolla ja olemme aktiivisia ulkoilijoita, kiinnostuneita myös koiraharrastuksista. Voisimme muuttaa milloin vain omakotitaloon, mutta mielestämme se ei ole tarpeellista, koska tykkäämme asua lähellä palveluita ja olemme siitä valmiit myös maksamaan. Alueellamme on hyvät ulkoilumahdollisuudet ja paljon koirakavereita, asuntokin on tilava. Silti jokin mättää tässä yhtälössä ja osa kasvattajista on ollut suorastaan tympeitä. Yksi jopa ääneen kauhisteli lapsimäärää minulle, ja jotain toista pentukyselijää, jolla oli ollut viisi lasta. Että ei hän halua rakkaudella kasvatettuja pentuja minkään lapsikatraan kidutettavaksi. Millaiset kuvitelmat ihmisillä on oikein lapsista? Meidän lapsia on kasvatettu lempeydellä ja asetettu turvalliset rajat. Ohjattu ottamaan huomioon ympäristöään, muita ihmisiä ja eläimiä. He osaavat kohdella kauniisti sekä eläimiä, kavereitaan että kantaa vastuunsa ympäristöstään.
Varmasti nyt on kyselijöitä niin paljon, että sieltä poimitaan mieluiten lapsettomia pariskuntia tai sinkkuja. Siinä unohtuu se tosiseikka, että näillä on taipumusta lapsiperheellistyä koiran elinaikana, jolloin saattaa olla hankaluuksia tiedossa. Itse olen ollut tyytyväinen, ettei meidän lasten odotusaikoina tai ensimmäisinä kuukausina ole ollut koiraa, jonka kanssa olisi ollut pakko ulkoilla ja muu hoito järjestää jollain tavoin. Siinä oli säätöä ilmankin.
On kyllä jännä tämä koirahomma. Kissan tai muun eläimen saat tosta vaan eikä kukaan kysele mitään (ei sillä, että tämäkään olisi hyvä). Jenkkiohjelmissa monesti ostetaan koiranpentu piristyksi, lahjaksi tai hetken mielijohteesta. Suomessa et saa koiraa, vaikka olisit ihan normaali ja harkinnut koiraa pitkään. Vaatimukset koiranomistajille alkavat olla poskettomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, jos speksit ja toiveet koiraelämän suhteen ovat esim nämä:
- Omakotitalo
- Perheessä kaksi aikuista ja lapsi
- Tarkoitus lenkittää koiraa 3x päivässä, joista yksi kerta pidempi lenkki
- Viikonloppuisin enemmän ulkonaoloa
- Muutoin normaalia perhe-elämää ja koira menossa mukana
Niin ei, ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttelyissä ravaaminen ei kyllä anna sille eläimelle yhtään mitään - päinvastoin. On useimmiten stressaavaa ja pitkien ajomatkojen päässä. Se on täydellistä ihmisen itsekkyyttä, jos Vaaditaan näyttelyjä. Jos puhtaasti eläimen parasta ajatellaan, niin kaikki muut rodunmukaiset harrastukset ovat mielekkäämpiä ja parempia eläimen hyvinvoinnille kuin näyttelyissä ravaaminen.
Minä ainakin kasvatan niin täyspäisiä koiria, että niiden psyyke kestää viettää yksi päivä elämästään joko näyttelyssä tai jalostustarkastuksessa. Lyhyin matka on ollut 3km kävely kotoa näyttelypaikalle.
Miksi mun pitäis nähdä valtavasti vaivaa rodun eteen jos en voi pyytää pentujen ostajilta kiinnostusta rotua kohtaan edes sen vertaa, että saisin edes jotain dataa kasvatustyöni suunnasta? Mistä minä tiedän mitä koiria käyttää jalostukseen, jos en tiedä mitä jälkeä mistäkin yhdistelmästä on tullut!
Mä puhuinkin näyttelyissä RAVAAMISESTA eli oikein näyttelyjen harrastamisesta enkä siitä, että kerran käy.
Vierailija kirjoitti:
Juu, jos speksit ja toiveet koiraelämän suhteen ovat esim nämä:
- Omakotitalo
- Perheessä kaksi aikuista ja lapsi
- Tarkoitus lenkittää koiraa 3x päivässä, joista yksi kerta pidempi lenkki
- Viikonloppuisin enemmän ulkonaoloa
- Muutoin normaalia perhe-elämää ja koira menossa mukanaNiin ei, ei onnistu.
Huh huh, mitä muuta näiden lisäksi vaaditaan?
Mekin koirakuumeilemme (ja olemme tehneet niin jo vuosia ja vielä vuosia edessä ennen kuin on sopiva aika), mutta olemme kuulleet kauhujuttuja kasvattajista ja ihan älyttömistä vaatimuksista.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jännä tämä koirahomma. Kissan tai muun eläimen saat tosta vaan eikä kukaan kysele mitään (ei sillä, että tämäkään olisi hyvä). Jenkkiohjelmissa monesti ostetaan koiranpentu piristyksi, lahjaksi tai hetken mielijohteesta. Suomessa et saa koiraa, vaikka olisit ihan normaali ja harkinnut koiraa pitkään. Vaatimukset koiranomistajille alkavat olla poskettomat.
Miksiköhän koiria niin usein hoidetaan silti huonosti? Lenkki tarkoittaa pyörähdystä lähimmälle lyhtypylväälle. Koirat lihavia ja pitkästyneitä. Paljon sairauksia.
Vinkiksi koiranpennun etsijöille, kun kirjoittaa kasvattajille itsestään, perheestään ja koiralle tarjolla olevista olosuhteista, kannattaa kirjoittaa myös millainen 'filosofia' itsellä on koiran tapakasvatuksen/koulutuksen suhteen. Ja jos tosiaan on innostusta käyttää koiraa näyttelyssä ja mahdollisesti harrastaa sen kanssa jotain, se on aina plussaa. Koiran terveystarkastuksiin kannattaa suhtautua positiivisesti (ei vie normituloista vararikkoon) koska terveystutkimustulokset antavat kasvattajalle kullanarvoista tietoa siitä ovatko kasvatuslinjansa oikean suuntaisia eli onko koirien terveydentila hyvä vai onko ongelmia ja mahdollisesti perityviä sairauksia.
Itse löysin pennun suositusta pienilukuisesta rodusta (pentuekoko yleensä 2-5 pentua) puolessa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olisin halunnut koiran mutta koska semmosen hommaaminen on ylivaikeaa niin päätin että antaa sitten olla.
Whippetin olisin halunnut.
Whippettejä saa varmaan ilmaiseksikin maista, joissa järjestetään koirakilpailuja, joissa whippetit juoksevat. Isompia greyhoundeja on ainakin kodittomina USA:ssa.
Eläinten kysyntä ylittää tarjonna. Esimerkiksi eläinsuojasta oli just juttu, että kaikki kesyt kissat ja kissanpennut saavat kodin todella nopeasti, jopa huolestuttavaa on tämä ilmiö. Ei niitä kodittomia koiria mitenkään paljon Suomessa ole ja kysyntää on paljon. Paikallinen eläinsuojeluyhdistys ei ilmoittele juuri ikinä koirista, kissoista on juttua kyllä. Kai niitä koteja etsittäisiin, jos koiria olisi? Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään kissatalo, vaan nimeomaan eläinsuojeluyhdistys.