Koiranpennun etsiminen on ihan mahdotonta. Aiheuttaa pahempaa stressiä kuin työhaastattelu tai pääsykokeet aikoinaan

Mitä sitten pitäisi tehdä, jos pentuja on 6 mutta ostajaksi halukkaita 29? Arpoa vai?

Totta kai jokainen vastuullinen kasvattaja valitsee mielestään parhaat kodit pennuille.

Minulla ei ollut mitään näyttely- tai koevaatimuksia, mutta valitsin sellaiset ostajat, joiden kanssa tulin hyvin juttuun, jotka asuivat omakotitalossa, joilla oli tarjota koiralle mielekäs elämä ja jotka eivät asuneet ihan jumalattoman kaukana. Osamaksuehdotuksiin ja ihme kuvioihin en suostunut, vaan sellaiset putosivat heti pois.

Vierailija kirjoitti:

Sama fiilis täällä. En tiedä mikä meissä on vikana, kun ei tunnuta kelpaavan :/ Tahtoisin itse harrastaa koiran kanssa ja oon (ennen koronaa) käynyt silloin tällöin koiranäyttelyissä jopa ihan ilman koiraa, joten mielelläni veisin koiraa näyttelyihin.

Miten olette olleet yhteydessä kasvattajiin, heti puhelimitse vai ensin sähköpostin kautta? Itsestä tuntuu oudolta suoraan soittaa, mistä minä tiedän onko heillä hyvä hetki puhua enkä halua antaa huonoa ensivaikutelmaa soittamalla huonoon aikaan, mutta sähköpostitse jää poikkeuksetta ilman vastausta.

Mulle sanottiin puhelimessa heti että kannataa kysellä koiraa muualta. En ehtinyt muuta kuin esitellä itseni.

Antaako kukaan kasvattaja koiraa kerrostaloon?

Tämän takia itse hain Virosta rotukoiran viime kesänä. 4kk ikäinen terve pentu oli silloin ja kaikki on mennyt onneksi hyvin. Tarkkana saa toki olla millaisesta paikasta koiran ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttelyissä ravaaminen ei kyllä anna sille eläimelle yhtään mitään - päinvastoin. On useimmiten stressaavaa ja pitkien ajomatkojen päässä. Se on täydellistä ihmisen itsekkyyttä, jos Vaaditaan näyttelyjä. Jos puhtaasti eläimen parasta ajatellaan, niin kaikki muut rodunmukaiset harrastukset ovat mielekkäämpiä ja parempia eläimen hyvinvoinnille kuin näyttelyissä ravaaminen.

Minä ainakin kasvatan niin täyspäisiä koiria, että niiden psyyke kestää viettää yksi päivä elämästään joko näyttelyssä tai jalostustarkastuksessa. Lyhyin matka on ollut 3km kävely kotoa näyttelypaikalle.

Miksi mun pitäis nähdä valtavasti vaivaa rodun eteen jos en voi pyytää pentujen ostajilta kiinnostusta rotua kohtaan edes sen vertaa, että saisin edes jotain dataa kasvatustyöni suunnasta? Mistä minä tiedän mitä koiria käyttää jalostukseen, jos en tiedä mitä jälkeä mistäkin yhdistelmästä on tullut!

Mä puhuinkin näyttelyissä RAVAAMISESTA eli oikein näyttelyjen harrastamisesta enkä siitä, että kerran käy.

Oletko koskaan käynyt näyttelyssä? Mun koirat ainakin viihtyy näyttelyssä. Niillä on häkit ja kesänäyttelyssä häkit on teltassa rauhoittumista varten. Koirat jopa nukkuu näyttelypaikalla. Noin 10 näyttelyä käydään vuodessa ja joskus jopa ulkomailla. Lisäksi muut harrastukset.

Vierailija kirjoitti:

Kuka vaan voi tehdä lapsen tähän maailmaan, mutta koitapa ostaa rotukoira niin sinut ja perheesi elämä läpivalaistaan tarkkaan.

Eiköhän olisi tiukemmat kriteerit, jos niitä lapsia myytäisiin. Eikö tuo ole ihan normaalia, että kasvattajat valitsevat ne mieluisat perheet eivätkä myy kelle sattuu. 

Suositut rodut menevät nopeasti ja jonot voivat olla helposti yli vuodenkin mittaisia. Vastuullinen kasvattaja tietenkin antaa koirat parhaisiin mahdollisiin koteihin, ja heillä on tosiaan varaa valita. Ei se tarkoita, että esim. ap:n perhe olisi kenenkään mielestä huono paikka koiralle, tarjolla vaan on vielä parempia. Kannattaisi varmasti alkaa harkita muitakin rotuja.

Vierailija kirjoitti:

Antaako kukaan kasvattaja koiraa kerrostaloon?

Tietysti, valitettavasti.

https://www.tripleamarbella.org/en/dogs?f_adoption_status=&f_gender=&f_…

Katsokaa kodittomia koiria vaikka Espanjasta. Siellä niitä löytyy runsaasti.

Vierailija kirjoitti:

Kasvattajilla on osalla hieman liian pitkälle menevät vaatimukset. Pitäisi riittää, että koira saa hyvän kodin jossa sitä rakastetaan ja hoidetaan. Ulkoillaan ja leikitään.

Mutta kasvattajat osin tunkevat nokkansa ihmisten elämään vaatimalla näyttelyssä käyntejä yms. Eikö se ole tämän koiran hankkineen perheen asia? Koirakaan tuskin niistä nauttii?

Vähän sama jos autokauppias ei myisi autoja jos ei tiedä, että millaiseen ajoon tulee.....onko lämmintä tallia.......teettekö huollot ajallaan.......millainen ajotyyli asiakkaalla on.......pesettekö/vahaatteko säännöllisesti?

Vierailija kirjoitti:

Antaako kukaan kasvattaja koiraa kerrostaloon?

Vastuullinen kasvattaja ei kyllä anna räksyttävää koirarotua kerrostaloon. Mutta moni ei ole vastuullinen.

Vierailija kirjoitti:

Antaako kukaan kasvattaja koiraa kerrostaloon?

Ei varmaan anna, mutta myy. Minulta on lähtenyt monta pentua kerrostaloon. Mutta ei pelkästään lenkkikoiriksi vaan toivon jotain harrastuneisuutta. Esim agility, toko, rallytoko, nosework, dobo, koiratanssi, tai ne haukutut näyttelyt. Jos koira kökkii joka päivä monta tuntia yksin kerrostalossa, pelkkä lenkkeily ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Antaako kukaan kasvattaja koiraa kerrostaloon?

Olen hankkinut kaksi kertaa pennun kerrostaloon, kahdelta eri kasvattajalta. Sama rotu (iso ja vaativa). En usko, että kerrostalo itsessään on se kynnyskysymys, siihen vaikuttaa moni muu asia. Kokeneet koiraihmiset tietävät, että kerrostalossa asuva koira saa ne kolme lenkkiä päivässä, kun taas omakotitalossa asuvan koiran ulkoilu saattaa osin olla "pissat pihalle".

Monilapsinen perhe saattaa mietittyyää, että jääkö koiran tarpeet lasten tarpeiden taakse, onko oikeasti aikaa koiralle vai meneekö koiran elämä siinä lapsiperhearjessa "kerran päivässä lenkki, muuten pikaisesti talon nurkalla" - ellei sitte ole kiire päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttelyissä ravaaminen ei kyllä anna sille eläimelle yhtään mitään - päinvastoin. On useimmiten stressaavaa ja pitkien ajomatkojen päässä. Se on täydellistä ihmisen itsekkyyttä, jos Vaaditaan näyttelyjä. Jos puhtaasti eläimen parasta ajatellaan, niin kaikki muut rodunmukaiset harrastukset ovat mielekkäämpiä ja parempia eläimen hyvinvoinnille kuin näyttelyissä ravaaminen.

Minä ainakin kasvatan niin täyspäisiä koiria, että niiden psyyke kestää viettää yksi päivä elämästään joko näyttelyssä tai jalostustarkastuksessa. Lyhyin matka on ollut 3km kävely kotoa näyttelypaikalle.

Miksi mun pitäis nähdä valtavasti vaivaa rodun eteen jos en voi pyytää pentujen ostajilta kiinnostusta rotua kohtaan edes sen vertaa, että saisin edes jotain dataa kasvatustyöni suunnasta? Mistä minä tiedän mitä koiria käyttää jalostukseen, jos en tiedä mitä jälkeä mistäkin yhdistelmästä on tullut!

Mä puhuinkin näyttelyissä RAVAAMISESTA eli oikein näyttelyjen harrastamisesta enkä siitä, että kerran käy.

Oletko koskaan käynyt näyttelyssä? Mun koirat ainakin viihtyy näyttelyssä. Niillä on häkit ja kesänäyttelyssä häkit on teltassa rauhoittumista varten. Koirat jopa nukkuu näyttelypaikalla. Noin 10 näyttelyä käydään vuodessa ja joskus jopa ulkomailla. Lisäksi muut harrastukset.

Jos itse käyn samaan aikaan koirieni kanssa metsälenkillä ja siinä matkalla uidaan erämaajärvellä ja syödään pieni välipala kunnes jatkamme matkaa. Joo, kyllä mä vaihtaisin tuon häkkiuneen ja ympyrän juoksemiseen naru tiukasti kaulan ympärillä. Ne näyttelyt on ihmisiä varten, ei koiria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaako kukaan kasvattaja koiraa kerrostaloon?

Tietysti, valitettavasti.

Kerrostalo automaattisesti huono asuinpaikka koiralle ja omakotitalo hyvä, niinkö?

Jotain perustelua tälle, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Kasvattajilla on osalla hieman liian pitkälle menevät vaatimukset. Pitäisi riittää, että koira saa hyvän kodin jossa sitä rakastetaan ja hoidetaan. Ulkoillaan ja leikitään.

Mutta kasvattajat osin tunkevat nokkansa ihmisten elämään vaatimalla näyttelyssä käyntejä yms. Eikö se ole tämän koiran hankkineen perheen asia? Koirakaan tuskin niistä nauttii?

Mun vanhemmat ottivat kymmenisen vuotta sitten pennun ja sitoutuivat käyttämään sen näyttelyssä ainakin kerran. Enempää ei kasvattaja vaatinut, mutta tietysti häntä kiinnosti tietää, millaisia koiria on onnistunut tuottamaan. Lisäksi vaadittiin lonkkien kuvauttamista ja pari muutakin terveyteen liittyvää juttua, siis nimenomaan rodulle tyypillisten ongelmien selvittämiseksi. Mielestäni on hyvän kasvattajan merkki, että ei pennuta koiriaan dollarin kuvat silmissä, vaan on kiinnostunut rodun terveydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaako kukaan kasvattaja koiraa kerrostaloon?

Tietysti, valitettavasti.

Asun kerrostalossa ja teen etätöitä. Koiran kanssa lenkkeillään ja ulkoillaan vähintään kolme tuntia päivässä. 

Tässä vieressä on erinomaiset ulkoilumaastot. Kun olen kysellyt pentuja, olen päässyt heti jonon järkeen. 

Nyt on toinen pentu jo samalta kasvattajalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaako kukaan kasvattaja koiraa kerrostaloon?

Olen hankkinut kaksi kertaa pennun kerrostaloon, kahdelta eri kasvattajalta. Sama rotu (iso ja vaativa). En usko, että kerrostalo itsessään on se kynnyskysymys, siihen vaikuttaa moni muu asia. Kokeneet koiraihmiset tietävät, että kerrostalossa asuva koira saa ne kolme lenkkiä päivässä, kun taas omakotitalossa asuvan koiran ulkoilu saattaa osin olla "pissat pihalle".

Monilapsinen perhe saattaa mietittyyää, että jääkö koiran tarpeet lasten tarpeiden taakse, onko oikeasti aikaa koiralle vai meneekö koiran elämä siinä lapsiperhearjessa "kerran päivässä lenkki, muuten pikaisesti talon nurkalla" - ellei sitte ole kiire päivä.

Juu, ei omakotitaloelämä mitään runsasta liikuntaa takaa. Tunnen näitä perheitä, joissa koiran ulkoilu on pihalla pissalla käymistä.

Monet kasvattajat ovat kunnianhimoisia oman kasvatustyönsä suhteen eivätkä siksi varmastikaan myy tavan perhekoiriksi muuta kuin ehkä jotain värivirheellisiä pentuja. Niitäkin pitää osata varmaan kysyä, koska tarjokkaita on. Riippuu tietenkin rodusta miten tarkkoja kriteereitä on vaikka juuri värin tai koon suhteen.

Minulla on 5-vuotias sheltti, jonka hankkiminen kävi kuin tanssi, paljon nopeammin oikeastaan kuin olimme edes suunnitelleet. Satuimme sopimaan "profiililtamme" kasvattajan suunnitelmiin, hän halusi esim. suht. lähellä asuvat omistajat näyttelyreissuja ja uroksen pennutusta varten. Laitoin ensin spostia, jossa kerroin toiveistamme ja mahdollisuuksistamme koiran suhteen, sitten soitin ja sovimme, että menemme käymään kasvattajan luona. Hän ei tällöin vielä kertonut, että hänellä oli juuri sillä hetkellä pentue, joten teimme varmaan vaikutuksen silläkin, että halusimme tutustua häneen ja hänen koiriinsa ilman pentulupaustakin. No tästä pentueesta löytyikin sitten se oikea meille.

Onneksemme koira kasvoi yli rotumääritelmästä eikä kasvattaja sitä halunnutkaan käyttää aikomiinsa tarkoituksiin. Tällä hetkellä kun näkee shelteistä kyselyitä, ovat monet odotelleet pentua vähintään vuoden tai kaksi. Oman koirani kasvattaja tarjoaa lähes aina pentuja omassa fb-ryhmässään (jossa on hänen kasvattiensa omistajia) ennen mitään muuta väylää, eli menevät tutuille ihmisille usein. Tästä syystä rotupentuja ei varmaan näe useinkaan ns. vapailla markkinoilla. Jonotuslistoillakin on varmaan hyötyä siitä, että on joku tutun tuttu tms. Aika ikävää toki monien "ulkopuolisten" suhteen, mutta kyllä kasvattaja varmasti pyrkii valitsemaan ne omasta näkökulmastaan parhaat omistajat pennuille ja silloin "suositteluista" on hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaako kukaan kasvattaja koiraa kerrostaloon?

Olen hankkinut kaksi kertaa pennun kerrostaloon, kahdelta eri kasvattajalta. Sama rotu (iso ja vaativa). En usko, että kerrostalo itsessään on se kynnyskysymys, siihen vaikuttaa moni muu asia. Kokeneet koiraihmiset tietävät, että kerrostalossa asuva koira saa ne kolme lenkkiä päivässä, kun taas omakotitalossa asuvan koiran ulkoilu saattaa osin olla "pissat pihalle".

Monilapsinen perhe saattaa mietittyyää, että jääkö koiran tarpeet lasten tarpeiden taakse, onko oikeasti aikaa koiralle vai meneekö koiran elämä siinä lapsiperhearjessa "kerran päivässä lenkki, muuten pikaisesti talon nurkalla" - ellei sitte ole kiire päivä.

Hauska miten eri lähtökohdasta voikaan asiaa lähestyä. Itse ajattelen, että lapsiperheissä on monta leikittäjää ja luonnostaan säpinää ja aktiviteettia koiralle. Koululaiset tulevat ajoissa kotiin koulusta ja ovat itsekin innostuneita koiran kanssa touhuamisesta. Vanhemmille koiran kanssa treenaaminen voi olla henkireikä ja sitä kuuluisaa omaa aikaa. Koiran kanssa viedään lapsia harrastuksiinsa, ja sen sijaan että itse kävisi väliaikana lenkillä, nyt on koira mukana. Perheulkoiluilla, pulkkamäissä ja metsäretkillä koira tulee mukana. Aamurutiineihin kuuluu lenkki koiran kanssa. Koululainen ulkoiluttaa pikaisesti päivällä, sitten iltapäivän rientoihin koko perheellä koira mukana ja illalla vielä viimeinen lenkki. 

Yksinäisellä ihmisellä on yksin koko vastuu koiran huomioimisesta. Pariskunnalla huomioiminen sentään jakautuu. Aivan samoin tavoin lapsettomilla voi olla iltamenoa töiden jälkeen, jos niin valitsee, jolloin koira on kaiket päivät yksin kotona odottamassa. Pointti tässä on se, että koiran voi hoitaa joko hyvin tai huonosti perhemuodosta ja talotyypistä huolimatta.