Koiranpennun etsiminen on ihan mahdotonta. Aiheuttaa pahempaa stressiä kuin työhaastattelu tai pääsykokeet aikoinaan

Useimmilla kasvattajilla ei ole jonoja, joissa jonotetaan numerojärjestyksessä. Tarkoitan, että jos joku alkujutteluiden jälkeen kuulostaa kivalta ja hyvältä koiranomistajalta niin pääsee jonon kärkeen. Joten siksi näitä jonoja ei kannata pelätä.

Jos laittaa vaan epämääräisen samanlaisen sähköpostin jokaiselle kasvattajalle niin aivan varmasti saa vastauksen, että jonot ovat pitkiä. Tästä ei kannata pelästyä vaan kysellä lisää kavattajan kasvatustyöstä ja kysellä mahdollisuutta päästä tutustumaan kyseiseen rotuun.

Ylipäätään kannattaa yrittää tutustua kasvattajiin esim. rotujärjestöjen järjestämien yhteislenkkien kautta.

Meillä on sama ongelma, toinen koiramme kuoli viime keväänä vanhuuteen, ja olemme ajatelleet ottavamme 4.v koirallemme kaverin. (Pieni seurakoirarotu) Kysyin koiramme kasvattajalta pentua, kun huomasin heidän kotisivuiltaan, että syksylle 2020 ja keväälle 2021 oli suunnitteilla pentuja. No, syksyn astutus ei onnistunut ja kevään kaikki pennut jo varattu.. Olemme jonossa vuoden 2022 pentuihin. Olen kysynyt myös suoraan monista rodun kenneleistä/kasvattajilta, kaikki pentueet jo varattuja ainakin vuosi eteenpäin..

Jos ei malta odottaa, niin ei koiraa tarvitsekaan.

Kasvattaja haluaa tietysti pennuille erilaisia saavutuksia, jos niitä käytetään myöhemmin jalostuksessa niin on komiaa kun emon ja isän saavutuslista on pitkä (paljon kaikenlaisia lyhenteitä koiran kennelnimen perässä). Tätä varten ne perheet / omistajat etusijalle jotka sitoutuvat tähän.

Joillakin kasvattajilla näyttelyn sijaan etusijalla harrastukset, ja vain ne omistajat joilla on kilpailutaustaa jossain lajissa kelpaavat.

Tällaisista kenneleistä on turha kysellä ihan vaan perhekoiraa.

Mutta on taustalla toki sekin, että työkoirat tarvitsevat työtä, eli jotain mielekästä tekemistä (metsästys, jälki, pelastus jne) eikä se niille koirille riitä että on ok talo maalla, se vapaana tai narun päässä pihalla juoksentelu ei korvaa älyä vaativaa puuhailua. Sellaisten rotujen kanssa on ihan oikein vähän selvitellä että millaiseen tarkoitukseen koiraa ollaan hankkimassa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ollaan tosi tarkkoja pennuttamisissa jne. Kuka tahansa sirpa tai erkki ei tohdi tehdä koirallaan pentuja koska se saadaan kuulostamaan rakettitieteeltä. Tämän takia mm. samoja uroksia käytetään jalostukseen useita kertoja ja rotukoirien geenipooli pienenee ja sairaudet lisääntyy.

Rotuyhdistyksien pitäisikin tehdä enemmän töitä, että saataisiin ne "tavalliset ja kivat" kotikoiratkin jalostuskäyttöön.

Suomenlapinkoirissa ja/tai lapinporokoirissahan on liekö ihan jopa joka joka vuosi rotuunottotapahtumia pohjoisessa, jossa lappilaisten ei-rekattuja/oletettavasti osin sekarotuisia koiria otetaan rotuun lisäämään geenipoolia, mikä on ihan huippu juttu. Muistaakseni myös Venäjän puolelta suomenpystykorvamaisia sekarotuisia otetaan rotuun. Myös norjalaista lunnikoiraa on alettu roturisteyttämään, sehän on tosi sairas loppunsa edellä oleva rotu.

Yleisesti ottaen Kennelliitto ei pysty yksinään päättämään rotuunottoja/roturisteytyksiä, FCI ja eritoten rotujen kotimaat on mm. brakyroduissa aika nihkeitä roturisteyksiin, eikä Kennelliitto pysty näiden osalta päättämään rotuunottoja/roturisteyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Antaako kukaan kasvattaja koiraa kerrostaloon?

Me saatiin koira kerrostaloon. Me tosin alamme rakentaa omakotitaloa, mutta vasta ensi syksynä, eli kasvattaja tiesi että koira viettää ensimmäiset vuotensa kerrostalokolmiossa kolmen lapsen kanssa.

Minä soittelin kasvattajille ensin. Kahdelle laitoin perään vielä sähköpostissa esittelyn meidän perheestä, ja siten siis asetuin kiltisti jonon jatkoksi. Sitten kävi uskomaton tuuri, ja ihan olemalla rehellinen, meille tuli pentu elokuussa.

Kerroin, että koira tulee saamaan paljon liikuntaa ja virikkeitä, mutta että introverttinä ihmisenä en ole menossa sen kanssa harrastuksiin. Olen luvannut käyttää koiran terveystarkastuksissa ja kuvattavana, ja lähettää tiedot kasvattajalle. Näyttelyihin en ole menossa sen kanssa, vaikka koira on kyllä todella, todella kaunis yksilö.

Me kävimme koko perhe katsomassa pentuja, ja samalla kasvattaja näki meidän lapsetkin. Ovat rauhallisia ihmisen alkuja, jotka opetettu pienestä pitäen kunnioittamaan eläimiä ja toisia ihmisiä, samoin kuin luontoa itsessään.

Kannattaa vain olla sitkeä ja soittaa, laittaa viestiä ja olla oma itsensä. Joitain rotuja jonotetaan vuosia, jo ennen koronaakin. Meille siis tuli saksanpaimenkoira, siis ihan lapsiperheeseen ja kerrostaloon.

Viime vuosi oli kyllä todella omituinen kasvattajan kannalta. Kaikki hullut oli liikenteessä. Multa olis ostettu vaikka aikuisetkin koirat.

Monta puhelua meni tyyliin: "hei, sulla oli pentuja myynnissä, ostaisin yhden urospennun, koska voin tulla hakemaan ja mitä maksaa?". Juu ei, ei ei ei näin. Näin ei multa pentua osteta, tämä ei ole mikään valintamyymälä.

Vähintään pitäis tietää mihin oloihin, jos lapsiperhe niin kuka perheessä ottaa koirasta päävastuun, miksi tämä rotu, miksi juuri minulta, mihin käyttöön olitte ajatellut. Kiinnostaako rotu sen verran, että olette valmiita käymään luustokuvissa ja silmätutkimuksissa ja siinä yhdessä näyttelyssä tai jalostustarkastuksessa, että saadaan minulle ja muillekin rodun kasvattajille tarpeellista tietoa rodun tilasta. Nykyään tällainen data on todella arvokasta, että ei tehdä sairaita pentueita vaan päin vastoin saadaan elvytettyä ja korjattua edellisten vuosikymmenien virheitä.

Kaikilla roduilla on nykyään joko jalostuksen tavoiteohjelma ja jopa pevisa. Niistä ei ole mitään hyötyä jos kasvattajien lisäksi pentujen ostajat eivät tee omaa osuuttaan rodun hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaako kukaan kasvattaja koiraa kerrostaloon?

Me saatiin koira kerrostaloon. Me tosin alamme rakentaa omakotitaloa, mutta vasta ensi syksynä, eli kasvattaja tiesi että koira viettää ensimmäiset vuotensa kerrostalokolmiossa kolmen lapsen kanssa.

Minä soittelin kasvattajille ensin. Kahdelle laitoin perään vielä sähköpostissa esittelyn meidän perheestä, ja siten siis asetuin kiltisti jonon jatkoksi. Sitten kävi uskomaton tuuri, ja ihan olemalla rehellinen, meille tuli pentu elokuussa.

Kerroin, että koira tulee saamaan paljon liikuntaa ja virikkeitä, mutta että introverttinä ihmisenä en ole menossa sen kanssa harrastuksiin. Olen luvannut käyttää koiran terveystarkastuksissa ja kuvattavana, ja lähettää tiedot kasvattajalle. Näyttelyihin en ole menossa sen kanssa, vaikka koira on kyllä todella, todella kaunis yksilö.

Me kävimme koko perhe katsomassa pentuja, ja samalla kasvattaja näki meidän lapsetkin. Ovat rauhallisia ihmisen alkuja, jotka opetettu pienestä pitäen kunnioittamaan eläimiä ja toisia ihmisiä, samoin kuin luontoa itsessään.

Kannattaa vain olla sitkeä ja soittaa, laittaa viestiä ja olla oma itsensä. Joitain rotuja jonotetaan vuosia, jo ennen koronaakin. Meille siis tuli saksanpaimenkoira, siis ihan lapsiperheeseen ja kerrostaloon.

Ei niitä tietoja tarvitse kasvattajalle lähettää, ne näkyy kaikelle kansalle koiranet jalostustietojärjestelmässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattajilla on osalla hieman liian pitkälle menevät vaatimukset. Pitäisi riittää, että koira saa hyvän kodin jossa sitä rakastetaan ja hoidetaan. Ulkoillaan ja leikitään.

Mutta kasvattajat osin tunkevat nokkansa ihmisten elämään vaatimalla näyttelyssä käyntejä yms. Eikö se ole tämän koiran hankkineen perheen asia? Koirakaan tuskin niistä nauttii?

No onhan kasvattajalla oikeus haluta pennut näyttelyssä tai muissa harrastuksissa käyvään kotiin, jos kerran valinnanvaraa on. Minä ainakin haluan. T. kasvattaja

Oikeus? Mikä ihmeen oikeus? Tuttavaperhe hankki metsästyskoiran. Ei tosiaan ollut ensimmäinen. Ihmettelin miksi he tämän yhden kanssa halusivat väkisin näyttelyyn, vaikka sitä ei juuri ollut koulutettu siihen ja raukka pelkäsi siellä. Ilmeisesti siis tämän kasvattajan "oikeuden" vuoksi.

Ja ei, en ole itse ottamassa koiraa. En todellakaan. Ihmettelen vain tätä hullunmyllyä, jollaiseksi koiran hankinta tuntuu menneen.

Meidän edesmennyt suomenajokoira oli perusluonteeltaan jo kodin ulkopuolella tosi arka, mikä on epätyypillistä suomenajokoiralle. Jokainen pentueen pentu kävi kerran näyttelyssä ja viisi kuudesta, meidän koira mukaanlukien, sai arvostelun EVA - ei voida arvostella (vaikean arkuuden vuoksi). Kasvattaja sai tästä sellaista tietoa, että pentue ns. epäonnistui. Jos kasvattaja olisi käynyt vain metsästäessä katsomassa miten kasvatit toimii, hän olisi pitänyt pentuetta onnistuneena, koska jokainen toimi metsällä. Arkuus on perinnöllistä, joten arkojen koirien sukua ei tulisi jatkaa, vaikka koira metsällä toimisikin.

Meidän ensimmäinen koira oli juuri näyttelyssä menestymätön suomenajokoira jonka omistaja laittoi pois koska ei voinutkaan teettää pentuja.

Eli meillä kerrostalossa pitkän ja hyvän elämän, piti hyvää huolta lapsistamme kun he syntyivät, oli hyvä metsästyskoira ja kiva kaveri koko meidän perheelle.

Siksi tuntuu oudolta lukea näitä kommentteja ettei koiraa kerrostaloon tai lapsiperheeseen. Tapauskohtaistahan se on ja tietysti koira on aikuisten vastuulla mutta kyllä lapset oppivat eläintä kohtelemaan hyvin ja kunnioittavasti kun heidät siihen opetetaan.

On kyllä yllättävän vaikeaa nykyisin. Ja vielä sekin, että jos asiasta erehtyy mainitsemaan ääneen väärässä paikassa, saa usein vaikka joltain puolitutulta luennon miten pitäisi kotimaisen pennun sijaan hankkia aikuinen villikoira Romaniasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaako kukaan kasvattaja koiraa kerrostaloon?

Me saatiin koira kerrostaloon. Me tosin alamme rakentaa omakotitaloa, mutta vasta ensi syksynä, eli kasvattaja tiesi että koira viettää ensimmäiset vuotensa kerrostalokolmiossa kolmen lapsen kanssa.

Minä soittelin kasvattajille ensin. Kahdelle laitoin perään vielä sähköpostissa esittelyn meidän perheestä, ja siten siis asetuin kiltisti jonon jatkoksi. Sitten kävi uskomaton tuuri, ja ihan olemalla rehellinen, meille tuli pentu elokuussa.

Kerroin, että koira tulee saamaan paljon liikuntaa ja virikkeitä, mutta että introverttinä ihmisenä en ole menossa sen kanssa harrastuksiin. Olen luvannut käyttää koiran terveystarkastuksissa ja kuvattavana, ja lähettää tiedot kasvattajalle. Näyttelyihin en ole menossa sen kanssa, vaikka koira on kyllä todella, todella kaunis yksilö.

Me kävimme koko perhe katsomassa pentuja, ja samalla kasvattaja näki meidän lapsetkin. Ovat rauhallisia ihmisen alkuja, jotka opetettu pienestä pitäen kunnioittamaan eläimiä ja toisia ihmisiä, samoin kuin luontoa itsessään.

Kannattaa vain olla sitkeä ja soittaa, laittaa viestiä ja olla oma itsensä. Joitain rotuja jonotetaan vuosia, jo ennen koronaakin. Meille siis tuli saksanpaimenkoira, siis ihan lapsiperheeseen ja kerrostaloon.

Ei niitä tietoja tarvitse kasvattajalle lähettää, ne näkyy kaikelle kansalle koiranet jalostustietojärjestelmässä.

Yksi sähköposti, jossa samalla kuulumiset ja muutama kuva. Niin siis ajattelin tehdä, kun minusta se olisi mukavaa. Mutta toki voi vaan laittaa tekstarin että siellä on, mene kaivelemaan.

(Sinun kaltaiset nylpyttäjät on yksi syy, miksi en halua ihanan saksanpaimeneni kanssa liittyä koiraharrastajien varmasti oikein iloiseen ja sydämelliseen joukkoon).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattajilla on osalla hieman liian pitkälle menevät vaatimukset. Pitäisi riittää, että koira saa hyvän kodin jossa sitä rakastetaan ja hoidetaan. Ulkoillaan ja leikitään.

Mutta kasvattajat osin tunkevat nokkansa ihmisten elämään vaatimalla näyttelyssä käyntejä yms. Eikö se ole tämän koiran hankkineen perheen asia? Koirakaan tuskin niistä nauttii?

No onhan kasvattajalla oikeus haluta pennut näyttelyssä tai muissa harrastuksissa käyvään kotiin, jos kerran valinnanvaraa on. Minä ainakin haluan. T. kasvattaja

Oikeus? Mikä ihmeen oikeus? Tuttavaperhe hankki metsästyskoiran. Ei tosiaan ollut ensimmäinen. Ihmettelin miksi he tämän yhden kanssa halusivat väkisin näyttelyyn, vaikka sitä ei juuri ollut koulutettu siihen ja raukka pelkäsi siellä. Ilmeisesti siis tämän kasvattajan "oikeuden" vuoksi.

Ja ei, en ole itse ottamassa koiraa. En todellakaan. Ihmettelen vain tätä hullunmyllyä, jollaiseksi koiran hankinta tuntuu menneen.

Meidän edesmennyt suomenajokoira oli perusluonteeltaan jo kodin ulkopuolella tosi arka, mikä on epätyypillistä suomenajokoiralle. Jokainen pentueen pentu kävi kerran näyttelyssä ja viisi kuudesta, meidän koira mukaanlukien, sai arvostelun EVA - ei voida arvostella (vaikean arkuuden vuoksi). Kasvattaja sai tästä sellaista tietoa, että pentue ns. epäonnistui. Jos kasvattaja olisi käynyt vain metsästäessä katsomassa miten kasvatit toimii, hän olisi pitänyt pentuetta onnistuneena, koska jokainen toimi metsällä. Arkuus on perinnöllistä, joten arkojen koirien sukua ei tulisi jatkaa, vaikka koira metsällä toimisikin.

Meidän ensimmäinen koira oli juuri näyttelyssä menestymätön suomenajokoira jonka omistaja laittoi pois koska ei voinutkaan teettää pentuja.

Eli meillä kerrostalossa pitkän ja hyvän elämän, piti hyvää huolta lapsistamme kun he syntyivät, oli hyvä metsästyskoira ja kiva kaveri koko meidän perheelle.

Siksi tuntuu oudolta lukea näitä kommentteja ettei koiraa kerrostaloon tai lapsiperheeseen. Tapauskohtaistahan se on ja tietysti koira on aikuisten vastuulla mutta kyllä lapset oppivat eläintä kohtelemaan hyvin ja kunnioittavasti kun heidät siihen opetetaan.

Itse myös metsästäjänä arvostan kovasti sitä, että jos ei ole mielenkiintoa metsällä toimimatonta koiraa pitää pelkästää seurakoirana, niin koittaa ensin sitä tarjota muille vaikka lenkkikoiraksi ennen kuin laittaa monttuun, mikä on valitettavan yleistä yhä - onneksi kuitenkin vähenevään päin, kun metsästysväki nuortuu koko ajan.

Kun koiralla ei ole rodunomaista saalisviettiä, ei se tiedä jäävänsä metsästämisestä paitsi, joten ne voivat olla täydellisiä seura- ja perhekoiria, jopa myös kerrostalossa. Toki esim. hirvikoirat on tietysti koulutettu haukkumaan, että kerrostalo ei välttämättä ole oikea asumismuoto jokaiselle vietittömälle metsästysrodulle, mutta toisaalta hyvin voiva, sopivasti liikuntaa saava tasapainoinen metsästyskoirakaan ei hauku turhaan.

Siitä en kuitenkaan pidä, että selkeästi metsästysviettinen otetaan vain seurakoiraksi, koska siinä menee potentiaalinen jalostusmateriaali ja koiralla olevat vietitkin hukkaan. Asumismuodolla tuskin on väliä metsästyskoirankaan kohdalla, meilläkin toi "vääränrotuinen" eli husky makaa takan edessä talvisin mieluummin kuin on ulkona, joten se menisi vallan hyvin kerrostalossakin seurakoirana, mutta potkua löytyy jännästi siitäkin, jos kaivaa vetovaljaat esille.

Koira on tosi mukautuvainen monenlaiseenkin elämään, mutta sille luonnollisten ominaisuuksien tukahduttaminen taas ei ole oikein, esim. juuri metsästysviettisen ajokoiran tai safarihuskyn väkisin pitäminen seurakoirana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaako kukaan kasvattaja koiraa kerrostaloon?

Me saatiin koira kerrostaloon. Me tosin alamme rakentaa omakotitaloa, mutta vasta ensi syksynä, eli kasvattaja tiesi että koira viettää ensimmäiset vuotensa kerrostalokolmiossa kolmen lapsen kanssa.

Minä soittelin kasvattajille ensin. Kahdelle laitoin perään vielä sähköpostissa esittelyn meidän perheestä, ja siten siis asetuin kiltisti jonon jatkoksi. Sitten kävi uskomaton tuuri, ja ihan olemalla rehellinen, meille tuli pentu elokuussa.

Kerroin, että koira tulee saamaan paljon liikuntaa ja virikkeitä, mutta että introverttinä ihmisenä en ole menossa sen kanssa harrastuksiin. Olen luvannut käyttää koiran terveystarkastuksissa ja kuvattavana, ja lähettää tiedot kasvattajalle. Näyttelyihin en ole menossa sen kanssa, vaikka koira on kyllä todella, todella kaunis yksilö.

Me kävimme koko perhe katsomassa pentuja, ja samalla kasvattaja näki meidän lapsetkin. Ovat rauhallisia ihmisen alkuja, jotka opetettu pienestä pitäen kunnioittamaan eläimiä ja toisia ihmisiä, samoin kuin luontoa itsessään.

Kannattaa vain olla sitkeä ja soittaa, laittaa viestiä ja olla oma itsensä. Joitain rotuja jonotetaan vuosia, jo ennen koronaakin. Meille siis tuli saksanpaimenkoira, siis ihan lapsiperheeseen ja kerrostaloon.

Ei niitä tietoja tarvitse kasvattajalle lähettää, ne näkyy kaikelle kansalle koiranet jalostustietojärjestelmässä.

Yksi sähköposti, jossa samalla kuulumiset ja muutama kuva. Niin siis ajattelin tehdä, kun minusta se olisi mukavaa. Mutta toki voi vaan laittaa tekstarin että siellä on, mene kaivelemaan.

(Sinun kaltaiset nylpyttäjät on yksi syy, miksi en halua ihanan saksanpaimeneni kanssa liittyä koiraharrastajien varmasti oikein iloiseen ja sydämelliseen joukkoon).

No anteeksi kauheasti. Sanoin vain, että tietoja ei tarvitse lähettää että kasvattaja saa ne kyllä, ja sinä siitä sitten skitsahdat. Laita sähköpostia ja laita kuvia, se on ihan hyvä ajatus ja kasvattaja varmasti mielissään. Mutta tieto tutkimuksista tulee kyllä itsekseen näkyviin.

Itsekin hämmästyin, kun alkuvuodesta ajattelin hankkivani koiran. Jouduin kasvattajan kuulusteluun ja kun kerroin, että nyt korona-aikana olisi aikaa kouluttaa pentua, kun on enemmän kotona.

Niin kasvattaja närkästyi minulle ja sanoi, että otat siis koiran siitä syystä, koska korona.

Turhaan yritin todistella hänelle, että olen miettinyt asiaa jo ennenkin. 

On kyllä outoa touhua, minulta loppui täysin koirainnostus. 

”Pikku hiljaa samassa tilanteessa, koiranpentu oli toiveena ensi kesälle ja syksyllä otin yhteyttä kasvattajiin. Pelkkiin suunnitelmiin on pitkät jonot, enkä kehdannut alkaa sen suuremmin valehtelemaan koiran käyttötarkoituksesta (kotikoira ilman näyttelyjä, kisailua), joten en tietenkään ole ykkösvalinta kenellekään vaikka puitteet muuten kunnossa. ”

Mikä rotu kyseessä ?

Kaikki ” vähän allergiaa aiheuttavat” rodut ovat suosiossa koska nykyään kaikki voivat ottaa niiden myötä koiran. Tai ainakin suurin osa niitä ottaneista koira-allergiaista hehkuttaa kuinka oireita ei ole tai ne mitä tuli ovat ensimmäisen vuoden aikana hävinneet.

Eli villikset, labradoodelit, bichon rotuiset koirat, cottonit...Kovat jonot kaikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen takia otatte rotukoiria? Meillä maalla on tarjolla paljon sekarotuisia, TERVEITÄ koiria. Nytkin on naapurin koira tiineenä, parilla sadalla eurolla saisi hyvän koiran.

No esim. juuri tuon allergiajutun takia.

Minusta on ihan hyvä, että pentua joutuu odottamaan. Siinä on sitten aikaa miettiä, onko oikeasti valmis sitoutumaan lemmikkiin jopa 15 vuodeksi. Jos pieni vaivannäkö ja odottelu tuntuu ylitsepääsemättömältä, niin ehkä ei sitten ole? Omat nykyiset koirat ovat tulleet 1-2 vuotta sen jälkeen, kun olen tehnyt päätöksen, että koira tulee. Tänä aikana olen tutustunut kasvattajiin ja heidän linjoihinsa, eri harrastuslajeihin (muut kuin näyttelyt), käynyt seuraamassa kokeita ja kisoja ja järjestänyt mm. työasiat siten, että pennun tullessa on aikaa panostaa sen kasvatukseen. Toki mulla nuo ovat perheenjäsenyytensä lisäksi kavereita tavoitteelliseen harrastamiseen, joten olen itsekin ollut hyvin tarkka siitä, keneltä ja mistä yhdistelmästä pennun otan, ja diskannut monia matkan varrella harkittuja lopulta pois. Tuossa sohvalla treenien jäljiltä torkkuu kaksi täyspäistä, tervettä ja hyvin valittuihin lajeihin soveltuvaa koiraa - vaivannäkö kannatti. Nyt kun on suhteita ja tiedän, keneltä voin pentua ajatella ottavani, saattaisi sopiva löytyä nopeammin ja koska on näyttöä harrastuspuolelta, aika monesta paikasta varmasti pennun saisinkin. 

Suosittelen kyllä seurakoiraakin etsivältä myös kriittisyyttä kasvattajan suhteen. Pentukuume ei saa mennä niin kovaksi, että ollaan valmiita ottamaan mistä tahansa. Pennun ottaminenkin on kuluttamista, ja valinnoillaan voi vaikuttaa siihen, minkälaista kasvatustoimintaa tukee. Koiranettiä ja rodun fb-palstaa kannattaa konsultoida, ei pelkästään kasvattajan omia nettisivuja. Olen ollut järkyttynyt, kun esim. omassa fb-feedissä ihan järkevätkin ihmiset ovat metsästäneet pentua tyyliin "otetaan pentu ihan mistä vaan, kunhan saadaan se NYT". Ei näin.

Kannattaa suosia kasvattajaa, joka huolehtii narttujensa terveydestä (ei pentuja peräkkäisistä juoksuista, ei liian montaa pentuetta/narttu, ei käytetä liian nuoria narttuja - oma raja on 3 v, ainakaan alle 2-v astutetusta en ikinä ottaisi), käyttää vain terveeksi tutkittuja koiria jalostukseen (on tehtynä hyvin tuloksin vähintään rotuyhdistyksen suosittamat minimiterveystutkimukset, mieluummin enemmän), käyttää vain täyspäisiä koiria jalostukseen (pyri tapaamaan vanhemmat ja peräänny, jos ne ovat arkoja tms, suosi kasvattajaa, joka teettää MH-luonnekuvauksia tai luonnetestaa jalostuskoirat). Itse en halua ottaa ammatikseen kasvattavalta, koska näen siinä riskin, että koirien hyvinvointi unohtuu kun ansiot ovat pentumyynnistä kiinni, mutta tämä on toki jokaisen oma päätös. Näyttelytuloksilla pennunottaja voi sen sijaan pyyhkiä hanurinsa, jos ei näyttelykoiraa etsi. Näyttelytulokset eivät kerro koiran terveydestä tai hyvästä luonteesta mitään. Lisäksi suosittelen välttämään epäterveiksi jalostettuja rotuja. 

Aika moni kasvattaja arvostaa sitä, että heti kättelyssä kerrotaan, mitä pennulle on tarjolla ja mihin ympäristöön se on tulossa sekä mihin rooliin (seura-, työ- vai harrastuskoira). Jos kasvattaja on profiloitunut näyttelyharrastajana, varmaan kannattaa olla avoimin mielin valmis käymään näyttelyssä tai kahdessa. Lisäksi on varmasti plussaa, jos seurakoirankin lupaa käyttää rodulle oleellisissa terveystutkimuksissa. Kannattaa myös olla ehdottaa tapaamista ja ilmaista kiinnostus tavata tulevan pentueen vanhemmat - niin vastuullinen pennunottaja tekee. Myöskään sen ei pitäisi olla este, että pennun perässä joutuisi vähän matkustamaan. Näin olen itse saanut pentuni ilman ongelmia, ja olisin saanut paljon useammasta paikasta pennun kuin olisin ollut ottamassa - itse asiassa yksikään kasvattaja ei ole kieltäytynyt antamasta mulle pentua. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kodittoman koiran ottaminen ole yhtään yksinkertaisempaa. Eläinsuojeluyhdistyksillä myös aikamoiset kuulustelut luvassa, jos ilmoitat olevasi kiinnostunut.

Itse kirjoitin lyhyet perustelut kysymyksiin jossa selvitettiin kykyäni ottaa vastuuta eläimestä, en kokenut kuulusteluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kodittomia koiria on vaikka kuinka paljon kotia vailla. Miksi et ota sellaista?

En ole Ap mutta tässä oma syyni.

Minä olen antanut kodin kahdelle kodittomalle, jälkimmäinen nyt 10-vuotias. Toivoisin että vielä joskus saisin koiran jota voisin itse kasvattaa pennusta asti. Ei se toki takaa ettei ongelmia tulisi mutta nämä kodinvaihtajat kantavat kyllä entisen elämänsä huonoja asioita mukanaan ja niitä on vaikea aikuiselta koiralta kitkeä pois.

Minulla on ollut 2 löytökoiraa eikä niillä mitään traumoja ollut. Toinen arkaili hieman toisia koiria mikä ei nyt niin ihmeellistä ole.