Lue keskustelun säännöt.
Ihan kun varhaiskasvatuksen laadussa olisi tapahtunut huima pudotus kymmenessä vuodessa, kukaan huomannut samaa?
02.01.2021 |
Vai onko meille sattunut vaan niin erilaiset paikat?!
12 vuotta sitten kun perheen vanhimmat lapset olivat päiväkodissa oli hoidon laatu hyvää. Aina oppivat uusia asioita, tekivät retkiä, opeteltiin käytöstapoja, tuli laadukkaita töitä kotiin (tyynyliinaa, kirjailtu pyyhe, kello, hilloa) ja uusia lauluja renkuttivat koko ajan. Ilmeisesti olivat ainakin laulaneet ja tehneet käsitöitä, leikkineet, rakennelleet jne päivän aikana.
Nyt kun nuorimmaiset ovat päiväkodissa on meno jotenkin yhtä pitkää kuin leveää. Ei lauleta, ei esiinnytä, ei tehdä oikeastaan mitään. Eikä mitään vaadita.
Kommentit (299)
Kyllä voisin allekirjoittaa aloituksen. Vaikka en tiedä onko provo.
Kyllä ennen tehtiin paljon enemmän lasten kanssa ja toiminta oli järjestelmällisempää.
Nykyään puhutaan hienoja mutta käytäntö ontuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska uusi varhaiskasvatussuunnitelma!
Tämän jälkeen taso on omasta mielestäni laskenut, kuin koiran häntä.
Suunnitelma sinänsä on hyvä, mutta se miten sitä on tulkittu. Riippuu täysin lukijasta, miten sitä toteutetaan.
Osallisuus on suuressa osassa ja osa mieltää osallisuuden, niin, että lapset saavat päättää, tehdä mitä tykkäävät. Mitään ei ole pakko tehdä, ei vaadita mitään.
Sen sijaan mietitään, miten pystyisi lapsen tämän ja tuon toiveen toteuttamaan. Miten dokumentoit sen ja miten kysyt lapsen arvion, pitikö hän tästä toiveen toteutuksesta.Vanhoissa hyvissä päiväkodeissa oli aamupiirit, laulut, lorut, retket, askartelut.
Nyt näitä tarjotaan, jos lapsi osaa niitä toivoa, mutta mistäpä päiväkodin juuri aloittanut 3v osaisi tai edes tietäisi saati pienemmät.
Juuri näin! Tämän olen itsekin melko tuoreena (yliopistokouluttuna) opettajana huomannut. Itse olenkin varmaan huono ja vanhanaikainen opettaja, sillä pidän pedagogisesti suunnitellun aamupiirin ja suunniteltua ohjattua toimintaa joka päivä. Lasten osallisuus huomioidaan suuntaamalla toimintaa heidän kiinnostustensa pohjalta, mutta ei täysin niiden mukaan.
Ps. Lapset muuten rakastavat näitä tuokioita. Jos koko päivä on vapaata leikkiä, huomaan kyllästymisen ja turhautumisen riehumisena ja riitelynä.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodinjohtajat tarvitsisivat enemmän koulutusta, tällä hetkellä vanha opistotasoinen lto-koulutus monella johtajalla edelleen. Aivan liian usein johtaminen on heikkoa ja henkilökunta voi huonosti työssä.
Missä vika? Onko johtajalla väärä arvopohja, minkä johdosta nuoret koulutetut akateemiset naiset sitten kokevat mikroaggressioita?
Enpä ole huomannut ja lastentarhanopena tulee 17. vuosi juuri täyteen. Ei meillä mitään hilloja tai kelloja ole askarreltu missään paikassa, eikä ihan askartelubudjetitkaan riittäisi. Kierrätysmateriaaleja on käytetty paljon koko minun työurani ajan (lasipurkkeja, munakennoja, pahvilaatikoita, maitotölkkejä) ja täydennetty luonnon materiaaleilla, kuten kävyillä ja puukepeillä. Tyynyliinojakaan ei ole painettu, mutta sen sijaan vohvelikankaasta tehtävä työ on ollut meidän 5-6-vuotiailla jo vuosia suunnitelmassa mukana. Meillä lauletaan lähes joka päivä, mutta niin on tehty jo silloin urani alussa. Ulkoilua on ohjelmassa joka päivä. Kirjoja luetaan ennen päivälepoa, ja nykyisin ne on kaikki kirjastosta lainattuja. Yhdessä päiväkodissa oli oma kirjahylly.
Olin syksyn lastenhoitajan sijaisena päiväkodissa. Minä ulkoilin lasten kanssa. Yksin. Minä hoidin lepohetken. Yksin
Minä pitkälle hoidin ruokailutilanteet. Usein yksin.
Mitä tekivät ryhmän kaksi opettajaa?
Aika pitkälle jäi pimentoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi lastenhoidosta ja kasvatuksesta on tehty niin monimutkaista. Tai siis todellakin ymmärrän, pedagoginen tiedekunta tarvitsee perustelun omalle toiminnalleen vaikka lapset ei ole oikeasti mitään alieneita vaan ihan ihmisolentoja joiden kanssa pärjää maalaisjärjellä.
Silloin kuin olin itse päiväkodissa me tehtiin metsäretkiä, veisteltiin puukolla kaarnaveneitä ja maalattiin sormiväreillä. Sitten menin vuodeksi eskariin ja taskuuni oli jäänyt se linkkuveitsi ja eskarin johtaja veti ihan superherneet tästä linkkarista ja takavarikoi sen ja antoi vasta koko vuoden päätteeksi sen äidilleni isolla seremonialla. Oli niin kauheaa että oksat pois.
En nykyään haluaisi olla päiväkodissa koska siellä on varmaan niin paljon pedapropagandaa että tuntisin itseni labrarotaksi.
On pudonnut.Turhuuden paperinpyöritystä suurin osa.Ylisuuret ryhmät ja liian pienet rahalliset resurssit.Kesitytään lapsen sijasta kaikkiin turhiin pedagogisiin yliopistotutkimuksiin ja päivittelemään kuvia kullannupuista vanhemmille someen. Laadukas päivähoito on toissijaista(siis sen toteutus).Pääasia,että paperilla näyttää hyvältä.Pelkkä säilöpaikka monessakin pk.ssa lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Titteli edellä kirjoitti:
Maisterit haluavat suunnitella eikä hoitaa, joten onko ihme?
Ja arkkitehdit/dippainssit haluavat tehdä lujuuslaskelmia ennenkuin rakennusmies rakentaa. Myös raksaukko saattaa haluta tehdä lujuuslaskelmansa itse, mutta sitten se työn jälki saattaa olla niin ja näin kun ouuttuu monesti se teoriatieto.
Lastenhoito on aivan erilaista työtä kuin talonrakennus. Ei siihen tarvita mitään viimeisen päälle tehtyjä kirjallisia suunnitelmia kaikesta.
Näinhän se maalaisjärjellä ajateltuna menisi, mutta ei.
Nimenomaan se suunnittelu, dokumentointi ja arviointi vie järkyttävästi aikaa. Kaikki se aika on pois lapsiryhmältä.Et varmasti ole alalla. Suunnittelu, dokumentointi ja arviointi on nimen omaan työtä ryhmän hyväksi.
ja me kaikkihan tiedämme, että yksittäinen lapsi ja koko ryhmä voi parhaiten, kun siellä ei ole ainuttakaan alan ammattilaista paikalle, he kun ovat suunnittelemassa, dokumentoimassa ja arvioimassa koko ryhmän parhaaksi!
Teollisuudesta tutut asiat ei ihan toimi lastenkasvatuksessa, joskin voisimme ottaa päiväkodissakin leanin käyttöön. Lapset eivät ulkoilisi, koska siihen kuluu liikaa aikaa suhteessa saavutettavaan hyötyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Titteli edellä kirjoitti:
Maisterit haluavat suunnitella eikä hoitaa, joten onko ihme?
Ja laitetaan sitten kaikki tekemään kaikkea, ettei tule lissulle paha mieli kun ei ole omaa pädiaikaa töissä.
Harmi vaan että maisterin ja lähärin koulutukset ovat melko kaukana toisistaan ja se lissulähärin ”suunnittelu”pädiaika ei ole kovin tehokasta..
Mutta hei, eipä ole huono mieli lissulla!Se lastenhoitajakin on opiskellut suunnittelua useamman vuoden. Ei niille koulussa mitään vaipanvaihtotekniikkaa opeteta vaan nimenomaan sitä suunnittelua.
Väität tosissasi että lähihoitajalla on yhtä hyvä käsitys pedagogisen toiminnan suunnittelusta, arvioimisesta ja kehittämisestä kuin kasvatustieteen maisterilla??
Tätä juuri tarkoitin. Tämä on toivotonta.Lähihoitajalla? Mihin ovat unohtuneet lastenhoitajat, lastenohjaajat ja päivähoitajat?
PS. Mitä varten heiltä sitten edes vaaditaan koulutusta, jos kerran ryhmän "akateemikko" on se joka ajattelee näiden pahaisten amisten puolesta asiat?
Tuo kyllä niin totta. Ja itseasiassa sijaisilta ei vaaditakkaan koulutusta, siis lastenhoitajalta. Saat jopa puolen vuoden sijaisuuden tehdä ilman koulutusta. Olen käynyt eri alan koulutuksen mutta olin 4 vuotta tekemässä sijaisuuksia päiväkodeissa, lopetin 2 vuotta sitten kun ryhmä missä olin sen puoli vuotta oli aivan liian haastava.
80% ei suomenkielisiä, meno kuin villissä lännessä. Kärsin mm todella pahasta tinnityksestä ja korvien rahinasta sen älyttömän metelin ja itkun takia. Onneksi nuo paranivat lähes kokonaan vaihdettuani täysin eri alan hommiin.
Siellä ryhmässä oli 3 herkkää ja hiljaista lasta, jotka itkivät stressiään päivittäin :( minäkin itkin lopulta joka päivän päätteeksi kotimatkalla. Puhuin ongelmista usein toisten työntekijöiden ja johtajan kanssa, kyllä asioille jotain tehtiin mutta ei tarpeeksi. Paljonkohan tällaisia ryhmiä vielä on..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ketään muuta täällä oikeasti ahdista niinkin simppelin asian kuin lasten kanssa olemisen käsitteellistäminen tosi monimutkaiseksi? Olin joskus harjoittelussa pitkän linjan pedagogin kanssa ja hän alkoi lasten aamuhetkessä inttää vastaan yhdelle lapselle joka oli sitä mieltä että kyllä hänen paras kaverinsa saa leikkiä joskus jonkun muunkin kanssa kuin hänen. Ohjaaja meni ihan herneisiin siitä ettei lapsi verisesti loukkaantunut siitä että lapsi ei loukkaantunut kun hänen paras tarhakaverinsa halusi leikkiä välillä jonkun muun kanssa. Pyörittelin silmiä ihan että mitä hittoa täällä tapahtuu. Stop fakin with the children ok?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodinjohtajat tarvitsisivat enemmän koulutusta, tällä hetkellä vanha opistotasoinen lto-koulutus monella johtajalla edelleen. Aivan liian usein johtaminen on heikkoa ja henkilökunta voi huonosti työssä.
Missä vika? Onko johtajalla väärä arvopohja, minkä johdosta nuoret koulutetut akateemiset naiset sitten kokevat mikroaggressioita?
Hehe. Akateemiset naiset saattaisivat jopa ajaa lapset etua mutta organisaatio Ja johtaminen pakottaa tekemään kaikkea muuta kuin olemaan lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Titteli edellä kirjoitti:
Maisterit haluavat suunnitella eikä hoitaa, joten onko ihme?
Ja arkkitehdit/dippainssit haluavat tehdä lujuuslaskelmia ennenkuin rakennusmies rakentaa. Myös raksaukko saattaa haluta tehdä lujuuslaskelmansa itse, mutta sitten se työn jälki saattaa olla niin ja näin kun ouuttuu monesti se teoriatieto.
Lastenhoito on aivan erilaista työtä kuin talonrakennus. Ei siihen tarvita mitään viimeisen päälle tehtyjä kirjallisia suunnitelmia kaikesta.
Näinhän se maalaisjärjellä ajateltuna menisi, mutta ei.
Nimenomaan se suunnittelu, dokumentointi ja arviointi vie järkyttävästi aikaa. Kaikki se aika on pois lapsiryhmältä.Et varmasti ole alalla. Suunnittelu, dokumentointi ja arviointi on nimen omaan työtä ryhmän hyväksi.
ja me kaikkihan tiedämme, että yksittäinen lapsi ja koko ryhmä voi parhaiten, kun siellä ei ole ainuttakaan alan ammattilaista paikalle, he kun ovat suunnittelemassa, dokumentoimassa ja arvioimassa koko ryhmän parhaaksi!
Teollisuudesta tutut asiat ei ihan toimi lastenkasvatuksessa, joskin voisimme ottaa päiväkodissakin leanin käyttöön. Lapset eivät ulkoilisi, koska siihen kuluu liikaa aikaa suhteessa saavutettavaan hyötyyn.
Hyöty mitataan suunnitelmissa ja aivan erityisesti suunnitelmissa vilisevän pedagogiikkajargonin kautta...
Näillä uusilla varhaiskasvatuksen opeilla on koulutuksessaan aivan lian vähän käytäntöä. Ne tulevat sitten kentälle ja pettyvät. Ja ovat usein aivan kädettömiä sen käytännön toiminnan kanssa.
Tietysti on yksilöitä jotka aivan persoonallaan ja muulla kokemuksellaan pärjäävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Titteli edellä kirjoitti:
Maisterit haluavat suunnitella eikä hoitaa, joten onko ihme?
Ja arkkitehdit/dippainssit haluavat tehdä lujuuslaskelmia ennenkuin rakennusmies rakentaa. Myös raksaukko saattaa haluta tehdä lujuuslaskelmansa itse, mutta sitten se työn jälki saattaa olla niin ja näin kun ouuttuu monesti se teoriatieto.
Lastenhoito on aivan erilaista työtä kuin talonrakennus. Ei siihen tarvita mitään viimeisen päälle tehtyjä kirjallisia suunnitelmia kaikesta.
Näinhän se maalaisjärjellä ajateltuna menisi, mutta ei.
Nimenomaan se suunnittelu, dokumentointi ja arviointi vie järkyttävästi aikaa. Kaikki se aika on pois lapsiryhmältä.Et varmasti ole alalla. Suunnittelu, dokumentointi ja arviointi on nimen omaan työtä ryhmän hyväksi.
ja me kaikkihan tiedämme, että yksittäinen lapsi ja koko ryhmä voi parhaiten, kun siellä ei ole ainuttakaan alan ammattilaista paikalle, he kun ovat suunnittelemassa, dokumentoimassa ja arvioimassa koko ryhmän parhaaksi!
Teollisuudesta tutut asiat ei ihan toimi lastenkasvatuksessa, joskin voisimme ottaa päiväkodissakin leanin käyttöön. Lapset eivät ulkoilisi, koska siihen kuluu liikaa aikaa suhteessa saavutettavaan hyötyyn.
Kaikki suunnittelu, dokumentointi ynnä muu plää plää on ihan poskaa lasten kannalta. Se on itsensä kannalta solmussa olevia aikuisia varten mutta ei todellakaan lapsia varten. Lapset tarvii tasan vain parit aikuiset jotka tykkää touhuta lasten kanssa ja kuunnella lasten juttuja. Lapset ei ole mitään aurinkoa kiertäviä planeettoja joita varten pitää laskea jotain vaikeaselkoisia kaavoja joilla työllistetään byroapinoita sankoin joukoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi päivähoidossa pitäisi vaati jotain muuta kuin olemista ihmisiksi? Ennen päivähoito todella oli sitä, että koko ajan valmistauduttiin johonkin esitykseen, niitä oli pitkin vuotta. Oikein muuta mukavaa ei sitten tehtykään, koska laulaminen ja joku lyhyt runo oli pääasiassa, äitienpäiväksi sitten askarreltiin jotain lahjantynkää.
Nyt ryhmässä varhaiskasvatetaan eli työkokeilija on lasten kanssa, kaksi lastentarhanopettajaa kirjoittaa vasuja kuin Koneen säätiön apurahahakemuksia.Miksikö? No koska lasten olisi hyvä saada kokemuksia vuoden kierrosta, siihen kuuluvista perinteistä, laulamisen ja musisoinnin kautta aivot muovautuvat ja lapsi oppii, käsityöt opettavat motoriikkaa, suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä ja ryhmässä toimimisen taidot ovat valmiuksia, joita ilman ei elämässä pitkälle pötki. Kaikki vanhat, kunnon lastentarhanopettajat tämän tiesivät.
Mutta vuodenaikalaulun laulaminen ei edellytä sitä, että se pitää esittää yleisölle! Ennen kaikki toiminta tuntui tähtäävän siihen, että tämä pitää tehdä hyvin, koska tämä esitetään. Sama askartelujen kanssa: ne oli lahjoja, ei kädentaitojen harjoittamista. Muistan hyvin päiväkodin ikkunalla ne 20 samanlaista pääsiäiskukkoa, jotka LTO kärsivällisesti korjasi mallin mukaisiksi, jos lapsi teki jotain toisin kuin muut.
Yleisölle esiintyminen on oma kokemuksensa ja siinä on myös hyödyllisiä sisältöjä, sen lomassa opitaan monia muita metataitoja. Lapselle esiintyminen opettaa valmistautumista ja arvopohjaa, jonka mukaan hänellä on jotain sellasta osaamista ja sellaisia taitoja, joita muut haluavat nähdä ja kokea.
Nykyään voi esiintyä myös sähköisesti, ei tarvitse järjestää yleisötapahtumaa.
Ydinkysymys: jo koko päiväkotiaika on pelkkää yleisölle esiintymisen opettelua, niin jääkö kaikki muut tärkeät asiat oppimatta? Kun laulat kahta samaa laulua kolmen kuukauden ajan vain äitienpäiväjuhlan takia, niin äitikin miettii, että olisiko voitu tehdä vaikka se kauhisteltu leivinliina siinä ohessa.
Vaikea sanoa koska ei ole ollut lapsia sekä yli 10v sitten että nyt. Kattavaa otantaa tuskin siis saadaan mielipiteistä? Monikaan ei tee yli 10 v putkeen lapsia. Yleisesti varhaiskasvatuksesta kuitenkin: se on hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodinjohtajat tarvitsisivat enemmän koulutusta, tällä hetkellä vanha opistotasoinen lto-koulutus monella johtajalla edelleen. Aivan liian usein johtaminen on heikkoa ja henkilökunta voi huonosti työssä.
Missä vika? Onko johtajalla väärä arvopohja, minkä johdosta nuoret koulutetut akateemiset naiset sitten kokevat mikroaggressioita?
Hehe. Akateemiset naiset saattaisivat jopa ajaa lapset etua mutta organisaatio Ja johtaminen pakottaa tekemään kaikkea muuta kuin olemaan lasten kanssa.
Luulin, että akateemiset nimenomaan haluavat vääntää jotain varhaiskasvatusraporttia tietokoneella eikä suinkaan liata käsiään kuraan ja kakkaan käytännön työtehtävien parissa.
En ymmärrä tätä jatkuvaa vihaa varhaiskasvatuksen opettajia ja etenkin suunnitteluaikaa kohtaan. Kyllä, olen opettaja. Käytän päivässä sen 30-45 minuuttia suunnitteluun. Suunnittelen toimintaa ja kirjaan vasuja. Lisäksi joskus menee joku tunti viikosta lapsen tai päiväkodin palaverissa. Silti käytän 7h 40 min työajastani päivässä vähintään kuusi tuntia lasten kanssa toimimiseen. Usein enemmänkin. Suunnitteluajastani en luopuisi. Ihan en pysty toteuttamaan järkevää ja tavoitteellista, lasten ja opetussuunnitelman tavoitteet täyttävää eskarin matematiikan opetushetkeä lennosta. Etenkin kun sen pitää sisältää digitaalisia, toiminnallisia ja sosiaalisia oppimistapoja. Lapset myös rakastavat kynätehtäviä. Nekin pitää etsiä tai valmistaa.
En usko että kukaan opettaja missään instituutiossa kykenee toteuttamaan opetustaan täysin ilman suunnittelua.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodinjohtajat tarvitsisivat enemmän koulutusta, tällä hetkellä vanha opistotasoinen lto-koulutus monella johtajalla edelleen. Aivan liian usein johtaminen on heikkoa ja henkilökunta voi huonosti työssä.
Juuri tämä! Koska johtajat itse eivät osaa tuottaa tarvittavia pedagogisia asiakirjoja valuttavat työt opettajille, jotka taas ovat poissa lapsiryhmästä ”tekemässä johtajan työnkuvaan kuuluvia tehtäviä”.
Asiat ovat olemassa vaikka niitä ei olisi kirjattu paperille. Ylenpalttisia suunnitelmia, dokumentointeja ja arviointeja ei pääsääntöisesti edes ehdi lukea, vaan ne hautautuvat mappiin tai tietokoneen kiintolevylle.