Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihan kun varhaiskasvatuksen laadussa olisi tapahtunut huima pudotus kymmenessä vuodessa, kukaan huomannut samaa?
02.01.2021 |
Vai onko meille sattunut vaan niin erilaiset paikat?!
12 vuotta sitten kun perheen vanhimmat lapset olivat päiväkodissa oli hoidon laatu hyvää. Aina oppivat uusia asioita, tekivät retkiä, opeteltiin käytöstapoja, tuli laadukkaita töitä kotiin (tyynyliinaa, kirjailtu pyyhe, kello, hilloa) ja uusia lauluja renkuttivat koko ajan. Ilmeisesti olivat ainakin laulaneet ja tehneet käsitöitä, leikkineet, rakennelleet jne päivän aikana.
Nyt kun nuorimmaiset ovat päiväkodissa on meno jotenkin yhtä pitkää kuin leveää. Ei lauleta, ei esiinnytä, ei tehdä oikeastaan mitään. Eikä mitään vaadita.
Kommentit (301)
Päiväkodissa töissä oleva tuttuni sanoi, että hän tekee ainakin vain sen minimin, koska häntä ei kiinnosta sillä palkalla tehdä yhtään mitään extraa. Suunnittelut pitäisi tehdä omalla ajalla, jos haluaisi jotain erityisempää suunnitella, joten hän suunnittelee sen mitä ehtii siinä 15 minuutissa mitä on suunnitteluun varattu työaikaa. Monesti ei sitäkään ehdi tehdä, kun sijaisia ei joko ole tai niitä ei saa palkata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, pitöisikö miettiä, onko jotain muuttunut lasten kotikasvatuksessa, kun päivähoidossa ei aika riitä enää muuhun?
Vierailija kirjoitti:
Titteli edellä kirjoitti:
Maisterit haluavat suunnitella eikä hoitaa, joten onko ihme?
Ja laitetaan sitten kaikki tekemään kaikkea, ettei tule lissulle paha mieli kun ei ole omaa pädiaikaa töissä.
Harmi vaan että maisterin ja lähärin koulutukset ovat melko kaukana toisistaan ja se lissulähärin ”suunnittelu”pädiaika ei ole kovin tehokasta..
Mutta hei, eipä ole huono mieli lissulla!
Se lastenhoitajakin on opiskellut suunnittelua useamman vuoden. Ei niille koulussa mitään vaipanvaihtotekniikkaa opeteta vaan nimenomaan sitä suunnittelua.
En osaa sanoa, sillä meillä on yksi lapsi ja on tällä hetkellä esikoulussa. Lähes joka viikko tapahtuu jotain. Milloin joku lyö jotakin, milloin töninyt rappusista alas. Aikuiset puhuu "on niin levotonta" ja uusia sijaisia jatkuvasti. Sijaiset ovat toki itseasiassa huomattavasti mukavampia lapsia kohtaan kun vakituiset. Jouduin tekemään asiasta kirjallisen ilmoituksen esikoulun johtajalle, jonka jälkeen kuulin toisen lapsen äidiltä, että myös muutama muu on tehnyt. Toivon todella, lapseni ja muiden lasten vuoksi, että asialle tehdään jotain. Rauhallisesta lapsestani on myös tullut levoton.
Vierailija kirjoitti:
Titteli edellä kirjoitti:
Maisterit haluavat suunnitella eikä hoitaa, joten onko ihme?
Ja laitetaan sitten kaikki tekemään kaikkea, ettei tule lissulle paha mieli kun ei ole omaa pädiaikaa töissä.
Harmi vaan että maisterin ja lähärin koulutukset ovat melko kaukana toisistaan ja se lissulähärin ”suunnittelu”pädiaika ei ole kovin tehokasta..
Mutta hei, eipä ole huono mieli lissulla!
Se enää puuttuisi, että lissukin suunnittelisi. Päinvastoin sen toisen paperinpyörittelijämaisterinkin pitäisi hoitaa lapsia. Paperinpyörittelijöitä on liikaa ja hoitajia liian vähän. Ylikoulutus on vääristänyt lastenhoidon.
Ei se raksakaan pyörisi, jos siellä olisi yksi suunnittelija, yksi työnjohtaja ja vain yksi, joka rakentaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Titteli edellä kirjoitti:
Maisterit haluavat suunnitella eikä hoitaa, joten onko ihme?
Ja laitetaan sitten kaikki tekemään kaikkea, ettei tule lissulle paha mieli kun ei ole omaa pädiaikaa töissä.
Harmi vaan että maisterin ja lähärin koulutukset ovat melko kaukana toisistaan ja se lissulähärin ”suunnittelu”pädiaika ei ole kovin tehokasta..
Mutta hei, eipä ole huono mieli lissulla!Se lastenhoitajakin on opiskellut suunnittelua useamman vuoden. Ei niille koulussa mitään vaipanvaihtotekniikkaa opeteta vaan nimenomaan sitä suunnittelua.
Väität tosissasi että lähihoitajalla on yhtä hyvä käsitys pedagogisen toiminnan suunnittelusta, arvioimisesta ja kehittämisestä kuin kasvatustieteen maisterilla??
Tätä juuri tarkoitin. Tämä on toivotonta.
Oikein olet havainnut.
t: varhaiskasvatuksen erityisopettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Titteli edellä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Titteli edellä kirjoitti:
Maisterit haluavat suunnitella eikä hoitaa, joten onko ihme?
Ja laitetaan sitten kaikki tekemään kaikkea, ettei tule lissulle paha mieli kun ei ole omaa pädiaikaa töissä.
Harmi vaan että maisterin ja lähärin koulutukset ovat melko kaukana toisistaan ja se lissulähärin ”suunnittelu”pädiaika ei ole kovin tehokasta..
Mutta hei, eipä ole huono mieli lissulla!Se enää puuttuisi, että lissukin suunnittelisi. Päinvastoin sen toisen paperinpyörittelijämaisterinkin pitäisi hoitaa lapsia. Paperinpyörittelijöitä on liikaa ja hoitajia liian vähän. Ylikoulutus on vääristänyt lastenhoidon.
Ei se raksakaan pyörisi, jos siellä olisi yksi suunnittelija, yksi työnjohtaja ja vain yksi, joka rakentaisi.
Ei siellä maistereita, tai edes kandeja, ole joka ryhmässä, tuskin edes joka toisessa talossa. Sosionomeja senkin edestä.
Vierailija kirjoitti:
Titteli edellä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Titteli edellä kirjoitti:
Maisterit haluavat suunnitella eikä hoitaa, joten onko ihme?
Ja laitetaan sitten kaikki tekemään kaikkea, ettei tule lissulle paha mieli kun ei ole omaa pädiaikaa töissä.
Harmi vaan että maisterin ja lähärin koulutukset ovat melko kaukana toisistaan ja se lissulähärin ”suunnittelu”pädiaika ei ole kovin tehokasta..
Mutta hei, eipä ole huono mieli lissulla!Se enää puuttuisi, että lissukin suunnittelisi. Päinvastoin sen toisen paperinpyörittelijämaisterinkin pitäisi hoitaa lapsia. Paperinpyörittelijöitä on liikaa ja hoitajia liian vähän. Ylikoulutus on vääristänyt lastenhoidon.
Ei se raksakaan pyörisi, jos siellä olisi yksi suunnittelija, yksi työnjohtaja ja vain yksi, joka rakentaisi.
Ei siellä maistereita, tai edes kandeja, ole joka ryhmässä, tuskin edes joka toisessa talossa. Sosionomeja senkin edestä.
Jopa johtajina, olen kuullut. Ja se on kyllä väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään ei saa tehdä enää mitään, koska aina löytyy joku nillittäjä joka kieltää kaiken tekemisen. Esimerkiksi retkiä ei voi tehdä, tai leluja hankkia päiväkotiin, koska aina jonkun mielestä retkenkohteet ovat vääriä ja lelut edustavat haitallista sukupuolisterotypiaa yms. Onneksi kaikissa päiväkodeissa tätä ongelmaa ei vielä ole ja se oli syy muuttaa kahden nuorimman lapsen kanssa pois pääkaupunkiseudulta reilu vuosi sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Titteli edellä kirjoitti:
Maisterit haluavat suunnitella eikä hoitaa, joten onko ihme?
Ja laitetaan sitten kaikki tekemään kaikkea, ettei tule lissulle paha mieli kun ei ole omaa pädiaikaa töissä.
Harmi vaan että maisterin ja lähärin koulutukset ovat melko kaukana toisistaan ja se lissulähärin ”suunnittelu”pädiaika ei ole kovin tehokasta..
Mutta hei, eipä ole huono mieli lissulla!Se lastenhoitajakin on opiskellut suunnittelua useamman vuoden. Ei niille koulussa mitään vaipanvaihtotekniikkaa opeteta vaan nimenomaan sitä suunnittelua.
Väität tosissasi että lähihoitajalla on yhtä hyvä käsitys pedagogisen toiminnan suunnittelusta, arvioimisesta ja kehittämisestä kuin kasvatustieteen maisterilla??
Tätä juuri tarkoitin. Tämä on toivotonta.
Järkyttävää titteleillä pätemistä. Sitä se ylikoulutus näköjään teettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Aikuiset eivät joko osaa/viitsi/uskalla kasvattaa lapsiaan
-Päiväkodissa resursseja on leikattu ja samoin niihin töihin johtavissa koulutuksissa —> ammattitaidottomuus
-ei tarvitse vaatia enää mitään koska ”ei saa vaatia”
Äitini oli reilu 20 vuotta lastenhoitajana päiväkodissa ja huomasi muutoksen itsekin. Ongelmaksi muodostui uusien valmistuneiden kollegoiden ammattitaidottomuus, erityisesti valmistuneet ja harjoitteluun tulleet lähihoitajat olivat aivan kädettömiä. Ei osattu teoriassa mitään eikä teoriaa osattu tuoda käytäntöön. Huomasi myös sen että se mitä heille on aikanaan opetettu ja pitänyt tenttiä kaikki mahdollinen, ei nykysin opeteta edes puoliakaan näistä asioista.
Vanhemmat lumihiutalelapsineen estävät myös näitä retkiä ja muita koska ”ettekö te ymmärrä että lapsi voi vaikka kompastua ja eihän se 5v nyt jaksa metsässä kävellä kauhean raskasta tuommoinen!!!”
Kiusaamiset menee kuuroille korville jos niistä vanhemmille mainitaan.
Moni asia siis on muuttunut joiden lopputulos nyt näkyy siihen laadussa ja lasten oppimisvalmiuksissa. Kyllä ne näkyvät nyt myös koulussa. Siihen päälle sitten nämä erityisongelmat, hankalat vanhemmat, yhteistyökyvyttömyys jne.
Koska uusi varhaiskasvatussuunnitelma!
Tämän jälkeen taso on omasta mielestäni laskenut, kuin koiran häntä.
Suunnitelma sinänsä on hyvä, mutta se miten sitä on tulkittu. Riippuu täysin lukijasta, miten sitä toteutetaan.
Osallisuus on suuressa osassa ja osa mieltää osallisuuden, niin, että lapset saavat päättää, tehdä mitä tykkäävät. Mitään ei ole pakko tehdä, ei vaadita mitään.
Sen sijaan mietitään, miten pystyisi lapsen tämän ja tuon toiveen toteuttamaan. Miten dokumentoit sen ja miten kysyt lapsen arvion, pitikö hän tästä toiveen toteutuksesta.
Vanhoissa hyvissä päiväkodeissa oli aamupiirit, laulut, lorut, retket, askartelut.
Nyt näitä tarjotaan, jos lapsi osaa niitä toivoa, mutta mistäpä päiväkodin juuri aloittanut 3v osaisi tai edes tietäisi saati pienemmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsilla on ikäeroa aika paljon. Esikoisen aikaan päivähoito oli aika mutkatonta, tyytyväinen lapsi ja päiväkodin pääpaino tuntui näin vanhemman näkökulmasta olevan kasvatuksellista - opeteltiin ryhmätaitoja, peruskäytöstapoja jne. Askartelivat, ulkoilivat ja retkeilivät lähiympäristössä, tutkivat luontoa jne.
Nyt kuopuksen ryhmässä ilmiöopitaan, metsäretket ovat vaihtuneet luonnon tarkkailusta kestävän kehityksen teemapäiviin. Tiedotteet ovat nykyään tasoa ”tällä viikolla noudatamme xxx-metodia keinoilla yyy”. Lomilla lapsi ensin ahdistuu kun ei ole tarkkoja aikatauluja päivässä, ei samaan tapaan kehitä itse leikkejään vaan odottaisi että joku tulee ohjaamaan ja mitä tapahtuu milläkin kellonlyömällä. Onneksi muutamassa päivässä lapsen oma mielikuvitus taas herää ja kykenee kehittämään leikit taas ”tyhjästä”, aivan kuten esikoinenkin aikoinaan. Kuopuksen ryhmä on levoton, suurempi päiväkoti varmasti vaikuttaa tähän, mutta pieniä paikkoja ei enää ole kuten esikoisen aikaan.
Minusta lapsia ohjataan liikaa ja ryhmän toiminta on liian suunniteltua nykyään, mikä johtaa siihen että lapsista tulee uusavuttomia ja mielikuvituksettomia. Perushoitoon ei panosta kukaan, kun ryhmän aikuiset ovat kiireisiä miettimään onko lapsi erityisherkkä kun ei halua laittaa housuja jalkaan (jotka ovat pienet koska eivät ole omat, mutta nimilappua ei kukaan vilkaise. Tositarina).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Titteli edellä kirjoitti:
Maisterit haluavat suunnitella eikä hoitaa, joten onko ihme?
Ja laitetaan sitten kaikki tekemään kaikkea, ettei tule lissulle paha mieli kun ei ole omaa pädiaikaa töissä.
Harmi vaan että maisterin ja lähärin koulutukset ovat melko kaukana toisistaan ja se lissulähärin ”suunnittelu”pädiaika ei ole kovin tehokasta..
Mutta hei, eipä ole huono mieli lissulla!Se lastenhoitajakin on opiskellut suunnittelua useamman vuoden. Ei niille koulussa mitään vaipanvaihtotekniikkaa opeteta vaan nimenomaan sitä suunnittelua.
Väität tosissasi että lähihoitajalla on yhtä hyvä käsitys pedagogisen toiminnan suunnittelusta, arvioimisesta ja kehittämisestä kuin kasvatustieteen maisterilla??
Tätä juuri tarkoitin. Tämä on toivotonta.Järkyttävää titteleillä pätemistä. Sitä se ylikoulutus näköjään teettää.
Kunnes tulee joku työelämään tutustuja joka sanoo sinulle että osaa jo sun hommat, sä voit vuorostasi leikata kartongista korttipohjia.
Sitten löytyy sinultakin se titteli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Titteli edellä kirjoitti:
Maisterit haluavat suunnitella eikä hoitaa, joten onko ihme?
Ja laitetaan sitten kaikki tekemään kaikkea, ettei tule lissulle paha mieli kun ei ole omaa pädiaikaa töissä.
Harmi vaan että maisterin ja lähärin koulutukset ovat melko kaukana toisistaan ja se lissulähärin ”suunnittelu”pädiaika ei ole kovin tehokasta..
Mutta hei, eipä ole huono mieli lissulla!Se lastenhoitajakin on opiskellut suunnittelua useamman vuoden. Ei niille koulussa mitään vaipanvaihtotekniikkaa opeteta vaan nimenomaan sitä suunnittelua.
Väität tosissasi että lähihoitajalla on yhtä hyvä käsitys pedagogisen toiminnan suunnittelusta, arvioimisesta ja kehittämisestä kuin kasvatustieteen maisterilla??
Tätä juuri tarkoitin. Tämä on toivotonta.
Lähihoitajalla? Mihin ovat unohtuneet lastenhoitajat, lastenohjaajat ja päivähoitajat?
PS. Mitä varten heiltä sitten edes vaaditaan koulutusta, jos kerran ryhmän "akateemikko" on se joka ajattelee näiden pahaisten amisten puolesta asiat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Titteli edellä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Titteli edellä kirjoitti:
Maisterit haluavat suunnitella eikä hoitaa, joten onko ihme?
Ja laitetaan sitten kaikki tekemään kaikkea, ettei tule lissulle paha mieli kun ei ole omaa pädiaikaa töissä.
Harmi vaan että maisterin ja lähärin koulutukset ovat melko kaukana toisistaan ja se lissulähärin ”suunnittelu”pädiaika ei ole kovin tehokasta..
Mutta hei, eipä ole huono mieli lissulla!Se enää puuttuisi, että lissukin suunnittelisi. Päinvastoin sen toisen paperinpyörittelijämaisterinkin pitäisi hoitaa lapsia. Paperinpyörittelijöitä on liikaa ja hoitajia liian vähän. Ylikoulutus on vääristänyt lastenhoidon.
Ei se raksakaan pyörisi, jos siellä olisi yksi suunnittelija, yksi työnjohtaja ja vain yksi, joka rakentaisi.
Ei siellä maistereita, tai edes kandeja, ole joka ryhmässä, tuskin edes joka toisessa talossa. Sosionomeja senkin edestä.
Jopa johtajina, olen kuullut. Ja se on kyllä väärin.
Ketä kohtaan väärin? Maistereita vai lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Titteli edellä kirjoitti:
Maisterit haluavat suunnitella eikä hoitaa, joten onko ihme?
Ja laitetaan sitten kaikki tekemään kaikkea, ettei tule lissulle paha mieli kun ei ole omaa pädiaikaa töissä.
Harmi vaan että maisterin ja lähärin koulutukset ovat melko kaukana toisistaan ja se lissulähärin ”suunnittelu”pädiaika ei ole kovin tehokasta..
Mutta hei, eipä ole huono mieli lissulla!Se lastenhoitajakin on opiskellut suunnittelua useamman vuoden. Ei niille koulussa mitään vaipanvaihtotekniikkaa opeteta vaan nimenomaan sitä suunnittelua.
Väität tosissasi että lähihoitajalla on yhtä hyvä käsitys pedagogisen toiminnan suunnittelusta, arvioimisesta ja kehittämisestä kuin kasvatustieteen maisterilla??
Tätä juuri tarkoitin. Tämä on toivotonta.Järkyttävää titteleillä pätemistä. Sitä se ylikoulutus näköjään teettää.
Kunnes tulee joku työelämään tutustuja joka sanoo sinulle että osaa jo sun hommat, sä voit vuorostasi leikata kartongista korttipohjia.
Sitten löytyy sinultakin se titteli.
Kun lastenhoitajan työnä on lähinnä kaataa maitoa laseihin, pyyhkiä pyllyjä ja leikata korttipohjia, niin tosiaankin voi kysyä, että eikö muka tettiläinenkin vaikka muutaman viikon kurssin jälkeen osaisi ne samat hommat?
Vierailija kirjoitti:
Titteli edellä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Titteli edellä kirjoitti:
Maisterit haluavat suunnitella eikä hoitaa, joten onko ihme?
Ja laitetaan sitten kaikki tekemään kaikkea, ettei tule lissulle paha mieli kun ei ole omaa pädiaikaa töissä.
Harmi vaan että maisterin ja lähärin koulutukset ovat melko kaukana toisistaan ja se lissulähärin ”suunnittelu”pädiaika ei ole kovin tehokasta..
Mutta hei, eipä ole huono mieli lissulla!Se enää puuttuisi, että lissukin suunnittelisi. Päinvastoin sen toisen paperinpyörittelijämaisterinkin pitäisi hoitaa lapsia. Paperinpyörittelijöitä on liikaa ja hoitajia liian vähän. Ylikoulutus on vääristänyt lastenhoidon.
Ei se raksakaan pyörisi, jos siellä olisi yksi suunnittelija, yksi työnjohtaja ja vain yksi, joka rakentaisi.
Ei siellä maistereita, tai edes kandeja, ole joka ryhmässä, tuskin edes joka toisessa talossa. Sosionomeja senkin edestä.
Sosionomit sitten pyllyjä pesemään, niin homma alkaa toimia.
Alue: Aihe vapaa
Vielä muutamia vuosia sitten sosionomi voitiin nimittää lastentarhanopettajaksi. Akateemisuus lieneesuht uusi vaatimus. Toki yliopistoistakin on valmistuttu ltoiksi ”kautta aikain”.