Lue keskustelun säännöt.
Ihan kun varhaiskasvatuksen laadussa olisi tapahtunut huima pudotus kymmenessä vuodessa, kukaan huomannut samaa?
02.01.2021 |
Vai onko meille sattunut vaan niin erilaiset paikat?!
12 vuotta sitten kun perheen vanhimmat lapset olivat päiväkodissa oli hoidon laatu hyvää. Aina oppivat uusia asioita, tekivät retkiä, opeteltiin käytöstapoja, tuli laadukkaita töitä kotiin (tyynyliinaa, kirjailtu pyyhe, kello, hilloa) ja uusia lauluja renkuttivat koko ajan. Ilmeisesti olivat ainakin laulaneet ja tehneet käsitöitä, leikkineet, rakennelleet jne päivän aikana.
Nyt kun nuorimmaiset ovat päiväkodissa on meno jotenkin yhtä pitkää kuin leveää. Ei lauleta, ei esiinnytä, ei tehdä oikeastaan mitään. Eikä mitään vaadita.
Kommentit (299)
Vanhemmat eivät ole kykeneviä hoitamaan omaa lastaan nykyään, nyt kaikki on päiväkodin vika tai velvollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodinjohtajat tarvitsisivat enemmän koulutusta, tällä hetkellä vanha opistotasoinen lto-koulutus monella johtajalla edelleen. Aivan liian usein johtaminen on heikkoa ja henkilökunta voi huonosti työssä.
Juuri tämä! Koska johtajat itse eivät osaa tuottaa tarvittavia pedagogisia asiakirjoja valuttavat työt opettajille, jotka taas ovat poissa lapsiryhmästä ”tekemässä johtajan työnkuvaan kuuluvia tehtäviä”.
Käyttäisin mieluummin termiä "vaadittavia pedagogisia asiakirjoja". Vielä muutamia vuosia sittenhän niitä ei vaadittu, ja samaan aikaan käytännön toiminta oli korkealaatuisempaa kuin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"laadukkaita töitä kotiin (tyynyliinaa, kirjailtu pyyhe, kello, hilloa)"
Varhaiskasvatuksen tehtävä ei ole olla kodin lahja-automaatti. Toiminnan tulee olla lapsen kannalta mielekästä. Koko 4-vuotiaiden armeijan ei ole tarkoituksenmukaista vääntää otsa hiessä jonkun boomerin suunnittelemaa omenakuvioista leivontaliinaa. Melko vanhanaikaista haikailla tuollaista menoa takaisin.
Siksi me nykyäidit otamme paljon mieluummin vastaan paperimassasta muotoillun pallon, joka on värjätty vihreäksi ja jonka nimi on Möykky. Sitä pitää säilyttää olohuoneessa (siinä konmaritetussa), koska lapsihan loukkaantuu, jos ei kuukausien luomistyönsä tulos ole esillä ja ihailtavissa.
Kun 4-vuotias saa tehdä paperimassasta Möykyn, jota arvostetaan, hän oppii käyttämään mielikuvitusta, luottamaan kykyihinsä ja ajattelemaan luovasti tuottaen jonain päivänä maailmaan jotain aivan uutta, jota aiemmat sukupolvet eivät ole osanneet kuvitella.
Jos hän jäljentää boomerin suunnitteleman omenakuvioisen leivontaliinan, hän oppii... Noh, jäljentämään ja havaitsemaan, ettei pysty yhtä tarkkaan työhön kuln aikuiset. Sekä odottamaan valmiita malleja niiden kehittelyn sijaan.
Entä kun jokainen ryhmän lapsi vie kotiinsa tuollaisen samanlaisen paperimassakasan, joka on tehty jotenkuten hutiloiden varhaiskasvattajan kertoman jutun pohjalta. Erilaisen materiaalin sijaan on annettu vain paperimassaa ja vihreää väriä (koska tarinassa se on vihreä möykky) ja sitten lapset ovat käyttäneet mielikuvitustaa ja ajatelleet luovasti?
Jos todella haluttaisiin lasten luovan uutta, ei päiväkodissa olisi mitään muuta rajoitusta kuin se, että toista ei saa lyödä eikä toisen kädestä saa ottaa. Kaikki askartelutarvikkeet ovat aina käytössä, ulkoilla saa halutessaan ja ruokapöytäänkin tullaan omia aikojaan. Hoitajat vain varmistaisivat, että tarvittavat välineet ovat saatavilla ja lasten niin halutessa lukisivat satuja, silittäisivät hiuksia, tekisivät yhdessä palapelejä jne., mutta lapset saisivat itse valita tekemisensä.
Kertomalla tarinan, antamalla paperimassaa ja vihreää väriä ei kovin kaksisesti luovuutta kehitellä!
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä jatkuvaa vihaa varhaiskasvatuksen opettajia ja etenkin suunnitteluaikaa kohtaan. Kyllä, olen opettaja. Käytän päivässä sen 30-45 minuuttia suunnitteluun. Suunnittelen toimintaa ja kirjaan vasuja. Lisäksi joskus menee joku tunti viikosta lapsen tai päiväkodin palaverissa. Silti käytän 7h 40 min työajastani päivässä vähintään kuusi tuntia lasten kanssa toimimiseen. Usein enemmänkin. Suunnitteluajastani en luopuisi. Ihan en pysty toteuttamaan järkevää ja tavoitteellista, lasten ja opetussuunnitelman tavoitteet täyttävää eskarin matematiikan opetushetkeä lennosta. Etenkin kun sen pitää sisältää digitaalisia, toiminnallisia ja sosiaalisia oppimistapoja. Lapset myös rakastavat kynätehtäviä. Nekin pitää etsiä tai valmistaa.
En usko että kukaan opettaja missään instituutiossa kykenee toteuttamaan opetustaan täysin ilman suunnittelua.
No ehkä sinä toimit hyvin mutta monet kollegasi ei.
Luulen että turhautuminen tulee siitä ettei monessa ryhmässä tuo suunnittelu oikein näy missään. Moni lh kokee jäävänsä liikaa yksin eikä open poissaolo ns suunnittelun oikein näy missään taivie ryhmän toimintaa eteenpäin. Siitä on tullut liian monelle tapa paeta tai päteä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä jatkuvaa vihaa varhaiskasvatuksen opettajia ja etenkin suunnitteluaikaa kohtaan. Kyllä, olen opettaja. Käytän päivässä sen 30-45 minuuttia suunnitteluun. Suunnittelen toimintaa ja kirjaan vasuja. Lisäksi joskus menee joku tunti viikosta lapsen tai päiväkodin palaverissa. Silti käytän 7h 40 min työajastani päivässä vähintään kuusi tuntia lasten kanssa toimimiseen. Usein enemmänkin. Suunnitteluajastani en luopuisi. Ihan en pysty toteuttamaan järkevää ja tavoitteellista, lasten ja opetussuunnitelman tavoitteet täyttävää eskarin matematiikan opetushetkeä lennosta. Etenkin kun sen pitää sisältää digitaalisia, toiminnallisia ja sosiaalisia oppimistapoja. Lapset myös rakastavat kynätehtäviä. Nekin pitää etsiä tai valmistaa.
En usko että kukaan opettaja missään instituutiossa kykenee toteuttamaan opetustaan täysin ilman suunnittelua.
Jos olisit fiksu, pystyisit vetämään lasten matikkahetken lennosta ilman valmistelua. Terveisin nimimerkki jouduin tekemään tämän. En tosin puolla sitä että töiden pitäisi koko ajan olla tällaista että valmistelematta pitää heittää koska eihän se ole mukavaa. Toisaalta en puolla sitä että suht yksinkertaisen tehtävän eli lasten kanssa olemisen ympärille pitäisi rakentaa todella raskas byrokratia koska sehän haiskahtaa vain siltä että byrokraateille järkätään paljon työtunteja ja tärkeyttä vaikka se ei palvele kenenkään tarkoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat eivät ole kykeneviä hoitamaan omaa lastaan nykyään, nyt kaikki on päiväkodin vika tai velvollisuus.
Miten voisi odottaakaan, että vanhemmat osaisivat lapsiaan kasvattaa, elleivät itse ole kasvatusalan akateemisia ammattilaisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska uusi varhaiskasvatussuunnitelma!
Tämän jälkeen taso on omasta mielestäni laskenut, kuin koiran häntä.
Suunnitelma sinänsä on hyvä, mutta se miten sitä on tulkittu. Riippuu täysin lukijasta, miten sitä toteutetaan.
Osallisuus on suuressa osassa ja osa mieltää osallisuuden, niin, että lapset saavat päättää, tehdä mitä tykkäävät. Mitään ei ole pakko tehdä, ei vaadita mitään.
Sen sijaan mietitään, miten pystyisi lapsen tämän ja tuon toiveen toteuttamaan. Miten dokumentoit sen ja miten kysyt lapsen arvion, pitikö hän tästä toiveen toteutuksesta.Vanhoissa hyvissä päiväkodeissa oli aamupiirit, laulut, lorut, retket, askartelut.
Nyt näitä tarjotaan, jos lapsi osaa niitä toivoa, mutta mistäpä päiväkodin juuri aloittanut 3v osaisi tai edes tietäisi saati pienemmät.Juuri näin! Tämän olen itsekin melko tuoreena (yliopistokouluttuna) opettajana huomannut. Itse olenkin varmaan huono ja vanhanaikainen opettaja, sillä pidän pedagogisesti suunnitellun aamupiirin ja suunniteltua ohjattua toimintaa joka päivä. Lasten osallisuus huomioidaan suuntaamalla toimintaa heidän kiinnostustensa pohjalta, mutta ei täysin niiden mukaan.
Ps. Lapset muuten rakastavat näitä tuokioita. Jos koko päivä on vapaata leikkiä, huomaan kyllästymisen ja turhautumisen riehumisena ja riitelynä.
Vapaaleikin ei tarvitse olla niin vapaata. Siihen voi aikuinen aluksi osallistua esim. Luomalla lasten kanssa leikkiympäristön , käymällä läpi leikin säännöt sekä, sen että kaikki leikkijät sitoutuvat yhteisiin sääntöihin ja pysyy mukavana. Nykyisin lapset tarvitsevat enemmän tukea leikeissään ja mielikuvituksen tukemisessa. Leikkitaitoja täytyy harjoitella ja aikuisen täytyy opettaa ja ohjata nämä alkuun. Ja on nykyisinkin paljon ohjattua toimintaa päikyissä. Minusta tuntuu, ettei suurin osa ymmärrä tätä uutta vasua tai mitä tarkoitetaan lasten kiinnostuksen kohteilla. Lisäksi vanhemmat odottavat, että syyskuussa saadaan myrskykseni, lokakuussa kettu jne. Eikä sitä arvosteta, että ollaan yhdessä luotu leikkitila eri tekniikoita käyttäen, materiaalia ja opeteltu yhteistyötaitoja jne. Ehkä sitten se kaikki työ ja toiminta ei mene vanhemmille " perille" mistä tulee se " ei tehdä mitään, ei opeteta mitään"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Titteli edellä kirjoitti:
Maisterit haluavat suunnitella eikä hoitaa, joten onko ihme?
Ja arkkitehdit/dippainssit haluavat tehdä lujuuslaskelmia ennenkuin rakennusmies rakentaa. Myös raksaukko saattaa haluta tehdä lujuuslaskelmansa itse, mutta sitten se työn jälki saattaa olla niin ja näin kun ouuttuu monesti se teoriatieto.
ennen tupakka-askin kylkeen piirretyt rakennukset kesti. 70 luvulla tuli kalliit arkkitehdit, jotka piirsivät hometaloja. nykyään vaaditaan niin paljon kalliita piirustuksia, laskelmia, lupia, valvojia ym, ettei varsinaiseen rakentamiseen enää jää rahaa. silti nykyisten kalliilla piirrettyjen ja laskettujen hallien katot pettää, kun sataa lunta
Ihme ja kumma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat eivät ole kykeneviä hoitamaan omaa lastaan nykyään, nyt kaikki on päiväkodin vika tai velvollisuus.
Miten voisi odottaakaan, että vanhemmat osaisivat lapsiaan kasvattaa, elleivät itse ole kasvatusalan akateemisia ammattilaisia?
Lastenkasvatuksesta on tehty liian haastavaa. Esimerkiksi lapsen ollessa kuriton jokainen osaisi kyllä tukistaa sitä lasta. Mutta tunnekorttien käyttöä vastaavassa tilanteessa ei maijameikäläinen enää hallitsekaan, vaan siiten tarvittaisiin se akateemikko. Niinpä moni vanhempi joutuu vaan nostamaan kädet pystyyn ja sysäämään vastuun päiväkodille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Titteli edellä kirjoitti:
Maisterit haluavat suunnitella eikä hoitaa, joten onko ihme?
Ja arkkitehdit/dippainssit haluavat tehdä lujuuslaskelmia ennenkuin rakennusmies rakentaa. Myös raksaukko saattaa haluta tehdä lujuuslaskelmansa itse, mutta sitten se työn jälki saattaa olla niin ja näin kun ouuttuu monesti se teoriatieto.
ennen tupakka-askin kylkeen piirretyt rakennukset kesti. 70 luvulla tuli kalliit arkkitehdit, jotka piirsivät hometaloja. nykyään vaaditaan niin paljon kalliita piirustuksia, laskelmia, lupia, valvojia ym, ettei varsinaiseen rakentamiseen enää jää rahaa. silti nykyisten kalliilla piirrettyjen ja laskettujen hallien katot pettää, kun sataa lunta
sama suuntaus päiväkodeissa. lastenvahdeilla on uliopistokoulutus ja kaikki vaan haluavat suunnitella ja kehittää, mutta kukaan ei viitsi tehdä sitä varsinaista lastenhoitoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska uusi varhaiskasvatussuunnitelma!
Tämän jälkeen taso on omasta mielestäni laskenut, kuin koiran häntä.
Suunnitelma sinänsä on hyvä, mutta se miten sitä on tulkittu. Riippuu täysin lukijasta, miten sitä toteutetaan.
Osallisuus on suuressa osassa ja osa mieltää osallisuuden, niin, että lapset saavat päättää, tehdä mitä tykkäävät. Mitään ei ole pakko tehdä, ei vaadita mitään.
Sen sijaan mietitään, miten pystyisi lapsen tämän ja tuon toiveen toteuttamaan. Miten dokumentoit sen ja miten kysyt lapsen arvion, pitikö hän tästä toiveen toteutuksesta.Vanhoissa hyvissä päiväkodeissa oli aamupiirit, laulut, lorut, retket, askartelut.
Nyt näitä tarjotaan, jos lapsi osaa niitä toivoa, mutta mistäpä päiväkodin juuri aloittanut 3v osaisi tai edes tietäisi saati pienemmät.Juuri näin! Tämän olen itsekin melko tuoreena (yliopistokouluttuna) opettajana huomannut. Itse olenkin varmaan huono ja vanhanaikainen opettaja, sillä pidän pedagogisesti suunnitellun aamupiirin ja suunniteltua ohjattua toimintaa joka päivä. Lasten osallisuus huomioidaan suuntaamalla toimintaa heidän kiinnostustensa pohjalta, mutta ei täysin niiden mukaan.
Ps. Lapset muuten rakastavat näitä tuokioita. Jos koko päivä on vapaata leikkiä, huomaan kyllästymisen ja turhautumisen riehumisena ja riitelynä.
Vapaaleikin ei tarvitse olla niin vapaata. Siihen voi aikuinen aluksi osallistua esim. Luomalla lasten kanssa leikkiympäristön , käymällä läpi leikin säännöt sekä, sen että kaikki leikkijät sitoutuvat yhteisiin sääntöihin ja pysyy mukavana. Nykyisin lapset tarvitsevat enemmän tukea leikeissään ja mielikuvituksen tukemisessa. Leikkitaitoja täytyy harjoitella ja aikuisen täytyy opettaa ja ohjata nämä alkuun. Ja on nykyisinkin paljon ohjattua toimintaa päikyissä. Minusta tuntuu, ettei suurin osa ymmärrä tätä uutta vasua tai mitä tarkoitetaan lasten kiinnostuksen kohteilla. Lisäksi vanhemmat odottavat, että syyskuussa saadaan myrskykseni, lokakuussa kettu jne. Eikä sitä arvosteta, että ollaan yhdessä luotu leikkitila eri tekniikoita käyttäen, materiaalia ja opeteltu yhteistyötaitoja jne. Ehkä sitten se kaikki työ ja toiminta ei mene vanhemmille " perille" mistä tulee se " ei tehdä mitään, ei opeteta mitään"
Lapset ei nykyään tarvitse yhtään sen enempää kuin aikaisemminkaan. Aikuiset ovat se ongelma kun heidän kykynsä olla vanhempia ja ohjaavia aikuisia on heikentynyt. Mutta ei sitä pidä kipata lasten niskaan kaiken maailman monimutkaisina säännöksinä. Antakaa lasten olla niin kuin aiemminkin. Aikuiset on se ongelma. Lapset osaa leikkiä neuvomattakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme ja kumma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat eivät ole kykeneviä hoitamaan omaa lastaan nykyään, nyt kaikki on päiväkodin vika tai velvollisuus.
Miten voisi odottaakaan, että vanhemmat osaisivat lapsiaan kasvattaa, elleivät itse ole kasvatusalan akateemisia ammattilaisia?
Lastenkasvatuksesta on tehty liian haastavaa. Esimerkiksi lapsen ollessa kuriton jokainen osaisi kyllä tukistaa sitä lasta. Mutta tunnekorttien käyttöä vastaavassa tilanteessa ei maijameikäläinen enää hallitsekaan, vaan siiten tarvittaisiin se akateemikko. Niinpä moni vanhempi joutuu vaan nostamaan kädet pystyyn ja sysäämään vastuun päiväkodille.
Lapsen kasvattamiseen ja hoitamiseen ei tarvita akateemista koulutusta. Muuten suurimman osan maailman lapsista pitäisi joutua huostaan nyt saman tien.
Sitä paitsi akateemiset on kadonneet omaan takapuoleensa. En ottaisi heiltä kasvatusneuvoja vaikka maksaisivat siitä miljoonia.
Olet eri mieltä? No hei käsi ylös akateeminen joka olet ihan hukassa oman itsesi kanssa? Niinpä. Miksi sinä olisit näin ollen pätevä ohjaamaan ketään muutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan muutos on tapahtunut perheissä ja lapsissa.
Erot,uusperheet,masennukset,viitsimättömyys tehdä lasten kanssa mitään itse,käytöshäiriöt,uusavuttomuus,päihteet,lisääntyneet räjähdysmäisesti.
Tämä kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Tai muutos on tapahtunut yhteiskunnassa. Normi lapsenkehitys ohitetaan, kaksi-vuotiaan päähän asetellaan ylioppilaslakkia, harrastuksia pitää olla, ne taidot jotka opittiin 5-vuotiaana, pitää osata jo 3-vuotiaana. Akateemisten vanhempien lapset asettavat rimaa jo korkeammalle. Muutenhan me oltais vielä luolamiehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"laadukkaita töitä kotiin (tyynyliinaa, kirjailtu pyyhe, kello, hilloa)"
Varhaiskasvatuksen tehtävä ei ole olla kodin lahja-automaatti. Toiminnan tulee olla lapsen kannalta mielekästä. Koko 4-vuotiaiden armeijan ei ole tarkoituksenmukaista vääntää otsa hiessä jonkun boomerin suunnittelemaa omenakuvioista leivontaliinaa. Melko vanhanaikaista haikailla tuollaista menoa takaisin.
Siksi me nykyäidit otamme paljon mieluummin vastaan paperimassasta muotoillun pallon, joka on värjätty vihreäksi ja jonka nimi on Möykky. Sitä pitää säilyttää olohuoneessa (siinä konmaritetussa), koska lapsihan loukkaantuu, jos ei kuukausien luomistyönsä tulos ole esillä ja ihailtavissa.
Kun 4-vuotias saa tehdä paperimassasta Möykyn, jota arvostetaan, hän oppii käyttämään mielikuvitusta, luottamaan kykyihinsä ja ajattelemaan luovasti tuottaen jonain päivänä maailmaan jotain aivan uutta, jota aiemmat sukupolvet eivät ole osanneet kuvitella.
Jos hän jäljentää boomerin suunnitteleman omenakuvioisen leivontaliinan, hän oppii... Noh, jäljentämään ja havaitsemaan, ettei pysty yhtä tarkkaan työhön kuln aikuiset. Sekä odottamaan valmiita malleja niiden kehittelyn sijaan.
Entä kun jokainen ryhmän lapsi vie kotiinsa tuollaisen samanlaisen paperimassakasan, joka on tehty jotenkuten hutiloiden varhaiskasvattajan kertoman jutun pohjalta. Erilaisen materiaalin sijaan on annettu vain paperimassaa ja vihreää väriä (koska tarinassa se on vihreä möykky) ja sitten lapset ovat käyttäneet mielikuvitustaa ja ajatelleet luovasti?
Jos todella haluttaisiin lasten luovan uutta, ei päiväkodissa olisi mitään muuta rajoitusta kuin se, että toista ei saa lyödä eikä toisen kädestä saa ottaa. Kaikki askartelutarvikkeet ovat aina käytössä, ulkoilla saa halutessaan ja ruokapöytäänkin tullaan omia aikojaan. Hoitajat vain varmistaisivat, että tarvittavat välineet ovat saatavilla ja lasten niin halutessa lukisivat satuja, silittäisivät hiuksia, tekisivät yhdessä palapelejä jne., mutta lapset saisivat itse valita tekemisensä.
Kertomalla tarinan, antamalla paperimassaa ja vihreää väriä ei kovin kaksisesti luovuutta kehitellä!
Edes lukiossa ei luovuutta voi opettaa tuolla tavoin. Toiminnan täytyy olla tunnilla minuutilleen suunniteltua. Jos päiväkodissa ei olisi ohjattua toimintaa, lapset vain kiusaisivat toisiaan koko ajan tai roikkuisivat aikuisten helmoissa tekemisen puutetta nyyhkien. Näkeehän sen jo kaverisynttäreillä, kun ohjelma loppuu, alkaa riehuminen.
Ulkomaisissa päiväkodeissa on militanttinen kuri ja minuuttiaikataulu. Siellä syntyy nobel-kirjailijoita, start up-yrittäjiä ja huippumuusikoita. Ei niitä synny siten, että lasten annetaan vaeltaa sisään ulos kuin sonnilauma, syödä seisovasta pöydästä tauotta ja leikellä aina silloin tällöin paperia pari minuuttia, kunnes kyllästyvät.
Kun "lapsen annetaan olla lapsi", se tarkoittaa väistämättä sitä, ettei häneltä sillä hetkellä vaadita mitään. Tämä toimii joten kuten kotihoidossa, mutta ei yli viiden hengen ryhmässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme ja kumma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat eivät ole kykeneviä hoitamaan omaa lastaan nykyään, nyt kaikki on päiväkodin vika tai velvollisuus.
Miten voisi odottaakaan, että vanhemmat osaisivat lapsiaan kasvattaa, elleivät itse ole kasvatusalan akateemisia ammattilaisia?
Lastenkasvatuksesta on tehty liian haastavaa. Esimerkiksi lapsen ollessa kuriton jokainen osaisi kyllä tukistaa sitä lasta. Mutta tunnekorttien käyttöä vastaavassa tilanteessa ei maijameikäläinen enää hallitsekaan, vaan siiten tarvittaisiin se akateemikko. Niinpä moni vanhempi joutuu vaan nostamaan kädet pystyyn ja sysäämään vastuun päiväkodille.
Lapsen kasvattamiseen ja hoitamiseen ei tarvita akateemista koulutusta. Muuten suurimman osan maailman lapsista pitäisi joutua huostaan nyt saman tien.
Sitä paitsi akateemiset on kadonneet omaan takapuoleensa. En ottaisi heiltä kasvatusneuvoja vaikka maksaisivat siitä miljoonia.
Olet eri mieltä? No hei käsi ylös akateeminen joka olet ihan hukassa oman itsesi kanssa? Niinpä. Miksi sinä olisit näin ollen pätevä ohjaamaan ketään muutakaan.
Tarvitaan tai ei tarvita, niin laki velvoittaa meitä noudattamaan varhaiskasvatus- ja esiopetussuunnitelmaa. Se tarkoittaa suunnittelua, väkisinkin.
Itse olen vanhanaikainen lastentarhanopettaja, tai näin tutkintotodistuksessani lukee, enkä jaksa suunnitella suunnittelemisen vuoksi yhtään enempää kuin on pskko. Palkkaa jää verojen jälkeen käteen 1520 ja olen urani huipulla, joten en koe tarpeelliseksi ”viedä töitä kotiin”. Mitä en ehdi työajalla tekemään, se jää tekemättä. Ja se on melko paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska uusi varhaiskasvatussuunnitelma!
Tämän jälkeen taso on omasta mielestäni laskenut, kuin koiran häntä.
Suunnitelma sinänsä on hyvä, mutta se miten sitä on tulkittu. Riippuu täysin lukijasta, miten sitä toteutetaan.
Osallisuus on suuressa osassa ja osa mieltää osallisuuden, niin, että lapset saavat päättää, tehdä mitä tykkäävät. Mitään ei ole pakko tehdä, ei vaadita mitään.
Sen sijaan mietitään, miten pystyisi lapsen tämän ja tuon toiveen toteuttamaan. Miten dokumentoit sen ja miten kysyt lapsen arvion, pitikö hän tästä toiveen toteutuksesta.Vanhoissa hyvissä päiväkodeissa oli aamupiirit, laulut, lorut, retket, askartelut.
Nyt näitä tarjotaan, jos lapsi osaa niitä toivoa, mutta mistäpä päiväkodin juuri aloittanut 3v osaisi tai edes tietäisi saati pienemmät.Juuri näin! Tämän olen itsekin melko tuoreena (yliopistokouluttuna) opettajana huomannut. Itse olenkin varmaan huono ja vanhanaikainen opettaja, sillä pidän pedagogisesti suunnitellun aamupiirin ja suunniteltua ohjattua toimintaa joka päivä. Lasten osallisuus huomioidaan suuntaamalla toimintaa heidän kiinnostustensa pohjalta, mutta ei täysin niiden mukaan.
Ps. Lapset muuten rakastavat näitä tuokioita. Jos koko päivä on vapaata leikkiä, huomaan kyllästymisen ja turhautumisen riehumisena ja riitelynä.
Vapaaleikin ei tarvitse olla niin vapaata. Siihen voi aikuinen aluksi osallistua esim. Luomalla lasten kanssa leikkiympäristön , käymällä läpi leikin säännöt sekä, sen että kaikki leikkijät sitoutuvat yhteisiin sääntöihin ja pysyy mukavana. Nykyisin lapset tarvitsevat enemmän tukea leikeissään ja mielikuvituksen tukemisessa. Leikkitaitoja täytyy harjoitella ja aikuisen täytyy opettaa ja ohjata nämä alkuun. Ja on nykyisinkin paljon ohjattua toimintaa päikyissä. Minusta tuntuu, ettei suurin osa ymmärrä tätä uutta vasua tai mitä tarkoitetaan lasten kiinnostuksen kohteilla. Lisäksi vanhemmat odottavat, että syyskuussa saadaan myrskykseni, lokakuussa kettu jne. Eikä sitä arvosteta, että ollaan yhdessä luotu leikkitila eri tekniikoita käyttäen, materiaalia ja opeteltu yhteistyötaitoja jne. Ehkä sitten se kaikki työ ja toiminta ei mene vanhemmille " perille" mistä tulee se " ei tehdä mitään, ei opeteta mitään"
Tämä on ihan puskapuhetta. Lapsia ei tarvitse ohjata mitenkään muutoin kuin että älkää teloko itseänne. Lapset ovat kauniita luomuksia jotka osaavat etsiä omat kehitystään tukevat leikin kohteensa itse. Kaikki muu on ihan tyhjänpäiväistä byrokraattien itsetyöllistämistauhkaa. Lapset osaa leikkiä vaikka tikulla jos aikuinen ei mene puuttumaan siihen. Se vain kun aikuinen on turhautunut ja työtön ja yrittää etsiä itselleen työllisyyttä niin miksei sitten lasten päsmäämisestä. Se vain kun lapset ei oikeasti tykkää tästä päsmäämisestä vaan heidän kehitykselleen parasta olisi kun pystyynkuollut aikuinen EI tarjoaisi jotain pystyynkuivunutta paperimalliaan vaan antaisi lasten oikeasti orgaanisesti kehittyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme ja kumma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat eivät ole kykeneviä hoitamaan omaa lastaan nykyään, nyt kaikki on päiväkodin vika tai velvollisuus.
Miten voisi odottaakaan, että vanhemmat osaisivat lapsiaan kasvattaa, elleivät itse ole kasvatusalan akateemisia ammattilaisia?
Lastenkasvatuksesta on tehty liian haastavaa. Esimerkiksi lapsen ollessa kuriton jokainen osaisi kyllä tukistaa sitä lasta. Mutta tunnekorttien käyttöä vastaavassa tilanteessa ei maijameikäläinen enää hallitsekaan, vaan siiten tarvittaisiin se akateemikko. Niinpä moni vanhempi joutuu vaan nostamaan kädet pystyyn ja sysäämään vastuun päiväkodille.
Lapsen kasvattamiseen ja hoitamiseen ei tarvita akateemista koulutusta. Muuten suurimman osan maailman lapsista pitäisi joutua huostaan nyt saman tien.
Sitä paitsi akateemiset on kadonneet omaan takapuoleensa. En ottaisi heiltä kasvatusneuvoja vaikka maksaisivat siitä miljoonia.
Olet eri mieltä? No hei käsi ylös akateeminen joka olet ihan hukassa oman itsesi kanssa? Niinpä. Miksi sinä olisit näin ollen pätevä ohjaamaan ketään muutakaan.
Tarvitaan tai ei tarvita, niin laki velvoittaa meitä noudattamaan varhaiskasvatus- ja esiopetussuunnitelmaa. Se tarkoittaa suunnittelua, väkisinkin.
Itse olen vanhanaikainen lastentarhanopettaja, tai näin tutkintotodistuksessani lukee, enkä jaksa suunnitella suunnittelemisen vuoksi yhtään enempää kuin on pskko. Palkkaa jää verojen jälkeen käteen 1520 ja olen urani huipulla, joten en koe tarpeelliseksi ”viedä töitä kotiin”. Mitä en ehdi työajalla tekemään, se jää tekemättä. Ja se on melko paljon.
Samat lailliset velvoitteet on myös perhepäivähoitajilla ja jotenkin en silti usko, että he joka päivä tuntitolkulla asioita suunnittelisivat silti. Eli viime kädessä tosiaan taitaa kyllä jouston varaa olla suunnittelussakin, ihan niin kuin kirjoitat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska uusi varhaiskasvatussuunnitelma!
Tämän jälkeen taso on omasta mielestäni laskenut, kuin koiran häntä.
Suunnitelma sinänsä on hyvä, mutta se miten sitä on tulkittu. Riippuu täysin lukijasta, miten sitä toteutetaan.
Osallisuus on suuressa osassa ja osa mieltää osallisuuden, niin, että lapset saavat päättää, tehdä mitä tykkäävät. Mitään ei ole pakko tehdä, ei vaadita mitään.
Sen sijaan mietitään, miten pystyisi lapsen tämän ja tuon toiveen toteuttamaan. Miten dokumentoit sen ja miten kysyt lapsen arvion, pitikö hän tästä toiveen toteutuksesta.Vanhoissa hyvissä päiväkodeissa oli aamupiirit, laulut, lorut, retket, askartelut.
Nyt näitä tarjotaan, jos lapsi osaa niitä toivoa, mutta mistäpä päiväkodin juuri aloittanut 3v osaisi tai edes tietäisi saati pienemmät.Juuri näin! Tämän olen itsekin melko tuoreena (yliopistokouluttuna) opettajana huomannut. Itse olenkin varmaan huono ja vanhanaikainen opettaja, sillä pidän pedagogisesti suunnitellun aamupiirin ja suunniteltua ohjattua toimintaa joka päivä. Lasten osallisuus huomioidaan suuntaamalla toimintaa heidän kiinnostustensa pohjalta, mutta ei täysin niiden mukaan.
Ps. Lapset muuten rakastavat näitä tuokioita. Jos koko päivä on vapaata leikkiä, huomaan kyllästymisen ja turhautumisen riehumisena ja riitelynä.
Vapaaleikin ei tarvitse olla niin vapaata. Siihen voi aikuinen aluksi osallistua esim. Luomalla lasten kanssa leikkiympäristön , käymällä läpi leikin säännöt sekä, sen että kaikki leikkijät sitoutuvat yhteisiin sääntöihin ja pysyy mukavana. Nykyisin lapset tarvitsevat enemmän tukea leikeissään ja mielikuvituksen tukemisessa. Leikkitaitoja täytyy harjoitella ja aikuisen täytyy opettaa ja ohjata nämä alkuun. Ja on nykyisinkin paljon ohjattua toimintaa päikyissä. Minusta tuntuu, ettei suurin osa ymmärrä tätä uutta vasua tai mitä tarkoitetaan lasten kiinnostuksen kohteilla. Lisäksi vanhemmat odottavat, että syyskuussa saadaan myrskykseni, lokakuussa kettu jne. Eikä sitä arvosteta, että ollaan yhdessä luotu leikkitila eri tekniikoita käyttäen, materiaalia ja opeteltu yhteistyötaitoja jne. Ehkä sitten se kaikki työ ja toiminta ei mene vanhemmille " perille" mistä tulee se " ei tehdä mitään, ei opeteta mitään"
Lapset ei nykyään tarvitse yhtään sen enempää kuin aikaisemminkaan. Aikuiset ovat se ongelma kun heidän kykynsä olla vanhempia ja ohjaavia aikuisia on heikentynyt. Mutta ei sitä pidä kipata lasten niskaan kaiken maailman monimutkaisina säännöksinä. Antakaa lasten olla niin kuin aiemminkin. Aikuiset on se ongelma. Lapset osaa leikkiä neuvomattakin.
Miten lapset oppii jos kukaan ei näytä mallia? Leikeissä lapsi juuri oppii niitä taitoja joita hän tarvii myöhemmin. Leikkiessä lapsi opettelee asioita. Yhteistyötaitoja , kuuntelemista, oman mielipiteen sanomista, tavaroiden jakamista. Mielikuvitus rikastuu kun mietitään tavaroille uusia käyttötapoja yms. Jos aikuiset on ongelma, juuri silloin lapsi tarvii edes sen yhden toimivan aikuisen mallin, joka sitten saattaa olla se päiväkodin työntekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme ja kumma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat eivät ole kykeneviä hoitamaan omaa lastaan nykyään, nyt kaikki on päiväkodin vika tai velvollisuus.
Miten voisi odottaakaan, että vanhemmat osaisivat lapsiaan kasvattaa, elleivät itse ole kasvatusalan akateemisia ammattilaisia?
Lastenkasvatuksesta on tehty liian haastavaa. Esimerkiksi lapsen ollessa kuriton jokainen osaisi kyllä tukistaa sitä lasta. Mutta tunnekorttien käyttöä vastaavassa tilanteessa ei maijameikäläinen enää hallitsekaan, vaan siiten tarvittaisiin se akateemikko. Niinpä moni vanhempi joutuu vaan nostamaan kädet pystyyn ja sysäämään vastuun päiväkodille.
Lapsen kasvattamiseen ja hoitamiseen ei tarvita akateemista koulutusta. Muuten suurimman osan maailman lapsista pitäisi joutua huostaan nyt saman tien.
Sitä paitsi akateemiset on kadonneet omaan takapuoleensa. En ottaisi heiltä kasvatusneuvoja vaikka maksaisivat siitä miljoonia.
Olet eri mieltä? No hei käsi ylös akateeminen joka olet ihan hukassa oman itsesi kanssa? Niinpä. Miksi sinä olisit näin ollen pätevä ohjaamaan ketään muutakaan.
Tarvitaan tai ei tarvita, niin laki velvoittaa meitä noudattamaan varhaiskasvatus- ja esiopetussuunnitelmaa. Se tarkoittaa suunnittelua, väkisinkin.
Itse olen vanhanaikainen lastentarhanopettaja, tai näin tutkintotodistuksessani lukee, enkä jaksa suunnitella suunnittelemisen vuoksi yhtään enempää kuin on pskko. Palkkaa jää verojen jälkeen käteen 1520 ja olen urani huipulla, joten en koe tarpeelliseksi ”viedä töitä kotiin”. Mitä en ehdi työajalla tekemään, se jää tekemättä. Ja se on melko paljon.
Miten sinulle jää noin vähän käteen kun teen alhaisempaa työtä kuin sinä ja käteen jää enemmän? Ja todellakin liputan sitä että tiedostat että suunnittelu on pakkoa eikä niin että olet joku suunnitteluhullu joka pitää lapsia jonain idealogiapalikoina.
Paljon.
Pääkaupunkiseudulla keikkaileva.