Lue keskustelun säännöt.
Kun puoliso ei puhu
01.01.2021 |
Onko mitään toivoa? Onko kellään kokemuksia tilanteesta, jossa puoliso ei halua yrittää keskustella ongelmista? Kannattaako vaan suoraan erota vai odottaa kärsivällisesti?
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tutustua kiintymystyyleihin, esim. https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/kiintymystyylit-parisuhteessa/
Itse olen parisuhteissa takertuva ja välttelevien kumppaneiden kanssa on helposti syntynyt samankaltainen kierre, jota moni on tässä ketjussa kuvannut
Lisään vielä, että artikkelissa takertuvasta käytetään nimitystä ahdistuneen ristiriitainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tutustua kiintymystyyleihin, esim. https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/kiintymystyylit-parisuhteessa/
Itse olen parisuhteissa takertuva ja välttelevien kumppaneiden kanssa on helposti syntynyt samankaltainen kierre, jota moni on tässä ketjussa kuvannut
Olen itse hyvin selvästi välttelevästi kiintynyt, mutta oppinut puhumista ja ihmisten kohtaamista terapian avulla. Tää on mulle tosi epäluonteva tilanne, enkä missään nimessä halua ahdistella toista, kun itse sitä niin inhoan. Ap
Me olimme mieheni kanssa tilanteessa, jossa tiuskittiin, ei puhuttu, oltiin ikäänkuin eri puolilla. En saanut häntä keskusteluyhteyden päähän (en siis sano, että vain minä yritin ja yritin oikein). Lopulta olin niin ahdistunut ja loppu, että kerroin miehelle etten jaksa enää. Joko erotaan tai mennään puhumaan ulkopuoliselle. Hiton pelottava tilanne, mutta en oikeasti olisi enää jaksanut. Onneksi mies sitten aktivoitui etsimään pariterapeuttia. Se oli hyvä ratkaisu, molemmat puhuivat, molemmat kuuntelivat ja terapeutti ohjasi eteenpäin.
Olin joskus suhteessa, jossa ei puhuttu. Ensin puhumattomuus liittyi vaikeisiin asioihin (parisuhde, toiveet, haaveet, raha, seksi) ja sitten se laajeni muihinkin asioihin. Oikein muistan, miten päivän aikana sattui jotain tapahtumia, joista eka ajatukseni oli, että hauskaa päästä jakamaan tämä kumppanin kanssa. Sitten tajusin, että häntä ei kiinnosta. En lopulta itsekään puhunut mitään oleellisia asioita, vaikka paloin halusta päästä jakamaan ajatuksia. Joillekin ihmisille oikeasti riittää se, että vain ollaan. Minulle ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jos et saa miestä terapiaan ei tule muuttumaan , miksi hän muuttuisi kun huolto pelaa muuttumattakin , sinuna eroaisin puhumattomuus on henkistä väkivaltaa
Siitä voi olla montaa mieltä mikä objektiivisesti on väkivaltaa, mikä loppujen lopuksi on väkivallan määritelmä. Se jos sinuun sattuu ei välttämättä tarkoita sitä että se toinen henkilö tekee väkivaltaa. Moneen sattuu sekin jos naapuri ei tervehdi rappukäytävässä. Mutta ehkä se naapuri on vain hiljainen ihminen eikä tarkoita tervehtimättömyyttä minkäänlaisena hyökkäyksenä ketään vastaan.
Mutta jos itse subjektiivisesti koet että kumppanisi tekee sinua kohtaan väkivaltaa niin se on syy lopettaa suhde. Se ei ole syy tehdä väkivaltaa takaisin, laittaa "kova kovaa vastaan". Se joka lyö takaisin on ihan yhtä tyhmä kuin se joka lyö ensin, kuten ala-asteellakin lapsille joskus opetettiin.
Se jos joudut edes pohtimaan että "hetkinen, onko tämä väkivaltaa, tekeekö kumppanini minua kohtaan väkivaltaa", niin jo se on syy poistua suhteesta. Väkivallan arveleminen tai epäileminen on ihan yhtä paha varoitusmerkki kuin se jos väkivaltaa ilmiselvästi esiintyy.
...
Oman hyvinvoinnin kannalta on merkitystä omilla subjektiivisilla kokemuksilla, omilla tunteilla.
Mutta omien subjektiivisten kokemusten mukaan ei tule mennä asettamaan vaatimuksia muille ihmisille. Heidän kokemuksensa saattaa olla aivan päinvastainen kuin sinun. Yhteisymmärrystä ja väkivallatonta yhteiseloa voidaan saavuttaa vain jos löydetään objektiivisia vastauksia.
Turhan moni ihminen on vakuuttunut että "minun kokemukseni on tosi". Niin, sinun kokemasi tunteet ovat totta. Mutta sinun käsityksesi kokemistasi asioista ei välttämättä ole totta, ei faktaa.
Kaikki käsityksemme voivat olla silkkaa harhaa.
Ettekö te pysty hiljaiseen yhteisymmärrykseen? Huh, kylläpäs te tunnette toisenne huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ei vaan puhu, en minäkään ole ikinä kertonut miehelleni mitään mitä oikeasti ajattelen. Puhun vain pintapuolista höpinää, mutta ei pääse pintaa syvemmälle.
Ei tarvitse puhua minullekaan jos et halua. Mutta jos anonyymisti pystyt vastaamaan niin saanen kysyä muutaman kysymyksen. Kiitos jos jaksat johonkin niistä vastata!
Mikä auttaisi sinua puhumaan jos haluaisit sitä yrittää?
Onko tämä mielestäsi ongelma?
Entä miehesi mielestä?
Vaikuttaako suhteeseenne?
Oletko yrittänyt opetella ja miksi/miksi et?Ap
En tiedä oletko Ap enää linjoilla, mutta vastaan silti näin viiveellä.
Tuskin mikään auttaisi, pelkkä ajatuskin tuntuu todella vastenmieliseltä.
Ei ole minun mielestä ongelma, ja tuskin miehestäkään.
Vaikuttaa suhteeseen, mutta vain positiivisesti. Kumpikaan ei vingu eikä valita, riidoilta vältytään ja kaikki pysyy tyytyväisenä.
En ole yrittänyt(enkä yritä) opetella, en näe syytä miksi pitäisi.
Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen parisuhteessamme nykyään se puhumaton. Meni luottamus puolisoon; lähes kaikki mitä joskus puhuin auki ymmärrettiin väärin, käytettiin mua vastaan, levitettiin eteenpäin ja entistä enemmän vain meni sekaisin ja lukkoon koko suhde.
No hyvä että olette yhä yhdessä. Voi mitä rakkautta!
Mutta joo, monella sellaisella ihmisellä jotka aina väkisin lähtevät ratkomaan ongelmia puhumalla tulee kai jossain vaiheessa vastaan tällänen tilanne: "Mitä enemmän yritän selvittää asioita puhumalla, sitä enemmän tuo vain sekoittaa asioita, eihän tässä ole mitään järkeä!"
Siinä vaiheessa puhuja saattaa alkaa epäillä itseään, tyyliin "Puhumallahan asiat aina ratkotaan, puhumalla asiat aina saadaan paremmaksi. Niin se menee, niin se aina on. Mutta miksi tuon kumppanin kanssa käy päinvastoin? Ihan hullua! Eihän tässä tiedä mitä ajatella, mitä uskoa!"
Tällöin puhuja saattaa kokea että tuo on niin absurdi ja kaiken järjen vastainen tilanne, että sehän saattaa ajaa puhujan hulluksi. Ja silloin puhuja ymmärtää: juuri sitä kumppani yrittää tehdä! Kumppani on narsisti joka vain kaasuvalottaa, vain sekoittaa asioita entistäkin enemmän ihan vain ajaakseen puhujan hulluksi. Kun puhuja tulee hulluksi niin kumppani saa suhteessa kaiken vallan. Hullu ihminen on nimittäin puolustuskyvytön, häntä on helppo kontrolloida. Törkeä temppu kumppanilta! Eihän noin saa tehdä!
Joten nyt kun puhuja on perillä siitä mitä salakavalaa manipulointia kumppani pelaa, niin puhuja voi ryhtyä vastahyökkäykseen! Puhuja tietää ettei hänen tarvitse kuunnella mitä kumppani sanoo. Kumppanin puheille ei ole mitään väliä, koska ne ovat vain hulluksiajamisyritystä. Väliä on vain sillä mitä puhuja sanoo. Ja puhuja tietysti antaa samalla mitalla takaisin, yrittää ajaa kumppanin hulluksi. Kunhan tarpeeksi kauan ajaa kumppania hulluksi, niin lopulta hän ei enää kykene vastustamaan, niin sitten puhuja voi väkisin painostaa asiansa läpi, niin sitten saadaan ongelmat ihan pakolla ratkaistua. Ongelmat ratkaistu, loppu hyvin kaikki hyvin, rakastava parisuhde voi jatkua!
Eli kyllä narsistinkin kanssa voi olla parisuhteessa kunhan tietää miten manipuloida häntä, kunhan osaa ajaa hänet sekaisin. Kunhan ihminen ajetaan sekaisin ja sairaaksi, niin hän ei pysty vastustamaan, sitten hänen on pakko suostua kaikkeen, pakko tehdä kaikki mitä vaaditaan, pakko ratkoa kaikki ongelmat. Eipähän vastustele enää, eipähän ole puhumatta enää, alkaapahan huolehtia parisuhteesta ja asioista! Niin!
Se puhuja tekee AINA oman osuutensa. SE HILJAINEN EI TEE OMAA OSUUTTAAN. Puhujan täytyy pakottaa se hiljainen tekemään osuutensa. Vain siten suhde voi toimia, kun kumpikin tekee osuutensa.
Kummaa tekstiä, ainoa mistä olen samaa mieltä on toi kursivoitu kohta. Jos ongelma on puhumattomuus niin puhuvan osapuolen on ymmärrettävä että jos mykkä yrittää jotain sanoa niin puhujalla muuttuu rooli. Mykkä silloin tekee osuttaan ja se joka on yleensä äänessä pitää tehdä oma osuutensa, olla hiljaa ja antaa mahdollisuus puhumiselle.
Narsisminkin mainitset! Tiedoksi vaan että mykkyys on lähinnä passiivis-aggressiivista käytöstä, ei narsismia. Passiivis-aggressiivinen käytös yleesä johtuu siitä että ihminen kokee ettei hänen puhumisella ole merkitystä, sanoi mitä sanoi niin toinen jyrää todellisuuden kuitenkin oman mielensä mukaan, ei arvosta ihmisenä, kumppanina.
Saattaa olla jopa niin että käytös (mykkyys) on vain suojamekanismi narsistia vastaa joka omaa narsismia peittääkseen näkee puolisonsa narsistina.
Kyllä mykkyys yleisemmin on vallankäyttöä. Pidetään itsellä tieto suhteen tilasta. Normaali puhumaton ihminen osaa etsiä itselleen sellaisen parisuhteen jossa kumpikaan ei puhu kumppanilleen juuri mitään, eikä naruta vierelleen ihmistä jolle puhuminen on tapa kommunikoida ja pitää suhteesta huolta. Passiivis-aggressiivisuus on oma opittu toimintatapa, ei toisen ihmisen vika. Ei toista ihmistä voi syyttää siitä ettei itse viitsi/osaa/halua puhua.
Tuosta olen kyllä samaa mieltä että harvapa meistä mykkänä tänne syntynyt eli opittu tapa on. Jos näin niin silloinhan voi kukanenkin miettiä että miksi ennen puhelias kumppani on mykäksi oppinut?
Helpompi, järkevämpi, ja oikeampi tapa on sen puhumattoman kumppanin kertoa itse miksi ei puhu. Muut eivät ole ajatustenlukijoita, ja tuo että toisen aivoituksia pitää miettiä, on taas sitä vallankäyttöä. Tiedänpä miksi en sinulle puhu, mutta enpäs kerro, mieti sitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä, en puhu kenelläkään koska en halua. Ahdistaa kun jotkut idiootit utelwvat ja utelevat silloin räjähdän.
Minusta on turhaa vatvoa jotakin asioita kun ne ei sillä pälätyksellä muuksi muutu. Teot on ne mitkä on tärkeämpiä, keskusteluapua saa terapiasta ei kanssa ihmisistä.
Olen kyllä opetellut hieman puhumaan että jättää minut rauhaan koska jos vain seuraa paikasta toiseen ja yrittää pakottaa puhumaa sulkeudun pahemmin. Tai jos minua ahdistellaan pakottamisella saatan räjähtää kunnolla ja sitten vingutaan kuinka olen ilkeä ja yyhyyhyy.
Selkeintä on kirjoittaa asiat paperille ja siitä sitten käydä läpi YKSIN ja muuttaa käytöstään jos haluaa tai erota.
Jos olet parisuhteessa hyväksyt ihmisen sellaisena kuin hän on tai et ollenkaan, ketään et voi muuttaa, ainoastaan itseäsi ja reagtioitasi voit muuttaa. Olet myös itse vastuussa tunteistasi, ei kukaan muu.
Vihaan tuollaisia Justiinoita ketkä sanovat että nyt puhutaan kun MINÄ haluan ja MINULLA on ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta. Ainoa asia minkä sanoi oli "mieti sitä", kun yritin kysyä mikä on. En enää jaksanut kolmatta vuotta katsoa sitä yrmynaamaa, jolle kaikki oli hankalaa.
Aikaisemminkin oli ollut kuukausien huonoja hetkiä suhteessa. Sitten meni liian pitkälle. Olisi pitänyt erota aikaisemmin. Elämä muuttui eron jälkeen paljon paremmaksi.
Lähdin miehen kanssa suhteeseen ollessani 16v ja hän 21v
Tulin rikkinäisestä kodista ja hän ydinperheestä. Halusin perheen ja turvan enkä ymmärtänyt miehen puhumattomuutta vallankäytöksi.
Olimme 20v liitossa ja yhteiset lapset. Erosta on nyt 5v
Nyt ymmärrän puhumattomuuden pelkäksi manipuloinniksi.
Eroa. Jos vuoden jälkeen on edelleen mykkä niin hän itse valitsee eron vaikka sinulle vakuuttelee haluaan jatkaa.
Kyllä.
Jatkaa omilla ehdoillaan joihin sinun tunteesi ja tarpeesi eivät liity mitenkään.
Eroa.
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä, en puhu kenelläkään koska en halua. Ahdistaa kun jotkut idiootit utelwvat ja utelevat silloin räjähdän.
Minusta on turhaa vatvoa jotakin asioita kun ne ei sillä pälätyksellä muuksi muutu. Teot on ne mitkä on tärkeämpiä, keskusteluapua saa terapiasta ei kanssa ihmisistä.
Olen kyllä opetellut hieman puhumaan että jättää minut rauhaan koska jos vain seuraa paikasta toiseen ja yrittää pakottaa puhumaa sulkeudun pahemmin. Tai jos minua ahdistellaan pakottamisella saatan räjähtää kunnolla ja sitten vingutaan kuinka olen ilkeä ja yyhyyhyy.
Selkeintä on kirjoittaa asiat paperille ja siitä sitten käydä läpi YKSIN ja muuttaa käytöstään jos haluaa tai erota.
Jos olet parisuhteessa hyväksyt ihmisen sellaisena kuin hän on tai et ollenkaan, ketään et voi muuttaa, ainoastaan itseäsi ja reagtioitasi voit muuttaa. Olet myös itse vastuussa tunteistasi, ei kukaan muu.
Elä sitten yksin. Et sinä muita mihinkään tarvitse eikä muut sinua. Et eroa huonekalusta mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopuksi, eihän teillä ollut edes suhdetta. Aah!
Vierailija kirjoitti:
Lopuksi, eihän teillä ollut edes suhdetta. Aah!
Tähän tulokseen olen tullut myös.
En tiedä mikä parisuhde on. Ei ole kokemusta.
-133
Sanotaan että puhumattomuus on vallan käyttöä. Niin voi olla yhtä hyvin puhumiseen painostajallakin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä, en puhu kenelläkään koska en halua. Ahdistaa kun jotkut idiootit utelwvat ja utelevat silloin räjähdän.
Minusta on turhaa vatvoa jotakin asioita kun ne ei sillä pälätyksellä muuksi muutu. Teot on ne mitkä on tärkeämpiä, keskusteluapua saa terapiasta ei kanssa ihmisistä.
Olen kyllä opetellut hieman puhumaan että jättää minut rauhaan koska jos vain seuraa paikasta toiseen ja yrittää pakottaa puhumaa sulkeudun pahemmin. Tai jos minua ahdistellaan pakottamisella saatan räjähtää kunnolla ja sitten vingutaan kuinka olen ilkeä ja yyhyyhyy.
Selkeintä on kirjoittaa asiat paperille ja siitä sitten käydä läpi YKSIN ja muuttaa käytöstään jos haluaa tai erota.
Jos olet parisuhteessa hyväksyt ihmisen sellaisena kuin hän on tai et ollenkaan, ketään et voi muuttaa, ainoastaan itseäsi ja reagtioitasi voit muuttaa. Olet myös itse vastuussa tunteistasi, ei kukaan muu.
Elä sitten yksin. Et sinä muita mihinkään tarvitse eikä muut sinua. Et eroa huonekalusta mitenkään.
En tarvitsekkaan, en ole läheisriippuvainen vinkuja.
Vierailija kirjoitti:
Olen ymmärtänyt, että on jopa toivottavaa, että nainen pitäisi suunsa kiinni, jollei ole oikeaa asiaa.
Eli pidät aggressiolla naisesi hiljaisena? Vain aggressiivisuudella pystyt 'hallitsemaan' elämääsi ja itseäsi? Avutonta
Nyt täytyy tietysti pitää erillään ne tilanteet, joissa
1. Kumpikaan puolisoista ei ole koskaan kaivannut keskustelua ja ovat ok sen kanssa. Ei ole ongelmaa.
2. Puolisot ovat aikaisemmin keskustelleet, mutta toinen puolisoista lopettaa puhumisen ja toinen puoliso kärsii tilanteesta. On ongelma.
3. Puolisot eivät ole aikaisemmin keskustelleet, mutta syystä tai toisesta toinen puoliso alkaa kaivata keskustelua, mihin toinen ei ole halukas. On ongelma.
4. Kaikki muut mahdolliset tilanteet. On tai ei ole ongelma.
Kannattaa tutustua kiintymystyyleihin, esim. https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/kiintymystyylit-parisuhteessa/
Itse olen parisuhteissa takertuva ja välttelevien kumppaneiden kanssa on helposti syntynyt samankaltainen kierre, jota moni on tässä ketjussa kuvannut