Lue keskustelun säännöt.
Kun puoliso ei puhu
01.01.2021 |
Onko mitään toivoa? Onko kellään kokemuksia tilanteesta, jossa puoliso ei halua yrittää keskustella ongelmista? Kannattaako vaan suoraan erota vai odottaa kärsivällisesti?
Kommentit (157)
Tässä jotkut ovat kommentoineet "puhumattomuuden puolesta", tyyliin "minua ette ainakaan voi pakottaa puhumaan". Joku mainitsi, että kaikki eivät edes ole parisuhteessa voidakseen luoda syvällisempää suhdetta toiseen. Olisi kuitenkin sen verran hyvä puhua, että nämä asiat tulisivat elämänkumppanille esiin, jotta hän voi tehdä omat ratkaisunsa. On todella epäreilua itse omassa päässään ajatella tuollaisia asioita jakamatta niitä sille toiselle. Eli olemalla kertomatta omista perimmäisistä toiveistaan parisuhteessa.
Se toinen osapuoli saattaa voida aika huonostikin sisällään, kun miettii, mikä mättää.
Kai nyt kuitenkin sen verran voi kumppanistaan välittää, vaikka ei halua puhua mitään tai luoda kontaktia, että kertoisi tämän reilusti.
Monesti kuulee valitusta siitä, että parisuhteessa on loppunut/radikaalisti vähentynyt seksi. Kyllä minä olen sitä mieltä, että jos puuttuu kiinnostus toista kohtaan, puuttuu vuorovaikutus ja pyrkimys henkiseen läheisyyteen, niin siinä se ongelman ydin usein on. Ketä kiinnostaa olla fyysisesti lähellä toista, jos kokee, että tämä ei oikeasti välitä tai ole kiinnostunut minusta ihmisenä edes sen vertaa, että välillä kohtaisi ja olisi läsnä?
Ap:ta haluan kannustaa yrittämään. Mikä on se pieni muutos, minkä voit arkeen lisätä, joka voisi tuoda teitä lähemmäksi toisiaan?
Miten voisit selvittää, mitä toiveita kumppanilla on parisuhdetta kohtaan. (Vaikeaa keskustelematta!?) Siinä kuitenkin lienee villakoiran ydin.
Aloituksessasi taisit pohtia, kuinka kauan kannattaa odottaa. Vain sinä tiedät sen, mutta on kuulostanut siltä, että sinulla on prosessi vahvasti käynnissä. Kuulostele itseäsi ja omia tunteitasi. Luulen, että tunnistat kyllä hyvin, jos tilanne menee siihen, että et enää pysty odottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen puhumaton, minua alkaa suunnattomasti vituttaa jos minulta tivataan ja jankataan asioita. Toisekseen kukaan ei voi minua pakottaa puhumaan jos en halua ja se on joillekin kamala ongelma.
Tähän samaistun kyllä itse täysin. Ei pakottaminen toimi tietenkään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Puoliso ei puhu vai puoliso ei puhu siten kuin ap haluaa, siinäpä dilemma.
Joku muu mainitsi että ehkä ongelmat ovat vain aloittajan päässä. Joo, olen samaa mieltä.
Ja myös sinä olet oikeilla jäljillä. Ehkä aloittaja puhuu ja ehkä puoliso puhuu, mutta ei siitä kaikesta puhumisesta ole mitään hyötyä jos kumpikaan ei ymmärrä toista. Kaikki puhuminen aivan hukkaan! Siksi saattaisi olla hyvä jos apuun saataisiin kolmas henkilö, joku täysin neutraali osapuoli. Joku sanoisi että se henkilö on terapeutti tai rauhanneuvottelija. Mutta ei, riittää että se on ihan vain tulkki. Kääntää asiat aloittajan ymmärtämästä muodosta sellaiseen muotoon että puoliso ne ymmärtää.
Mutta aika idioottimaista jos parisuhteeseen tulkki tarvitaan. Miksi ihmiset edes päätyvät yhteen jos he eivät toisiaan ymmärrä?
Kun uuden ihmisen tapaa, niin ei heti ensimmäisenä tulisi päätyä parisuhteeseen. Ensimmäisenä tulisi luoda yhteinen kieli. Yhteisen kielen luominen kestää niin kauan kuin kestää. Niin kauan kuin yhteistä kieltä ei ole niin ei voida edetä suhteessa pidemmälle.
Elokuvassa "Kolmannen asteen yhteys" avaruusoliot ottavat yhteyttä ihmiskuntaan. Ensimmäisenä tosiaan luodaan yhteistä kieltä, avaruusoliot kertovat ihmisille perussanastoaan. Hieno elokuvakohtaus. Samalla lailla ihmisten pitäisi kohdata toisensa, aloittaa keskinäiset suhteensa:
Mä olen parisuhteessamme nykyään se puhumaton. Meni luottamus puolisoon; lähes kaikki mitä joskus puhuin auki ymmärrettiin väärin, käytettiin mua vastaan, levitettiin eteenpäin ja entistä enemmän vain meni sekaisin ja lukkoon koko suhde.
Tää oli hyvä ketju. Luin tätä illalla viimeisenä ja nyt aamulla heti palasin lukemaan. Mutta nyt tuntuu siltä, että kaikki tärkeä on ehkä tullut sanottua.
Aihe on niin vaikea, että se on helpompi lyödä leikiksi, kuin ottaa tosissaan osaa keskusteluun.
Hyvää jatkoa sinulle ap, kaikkea hyvää uuteen vuoteen ja pyrkimykseesi parantaa parisuhteen vuorovaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä jotkut ovat kommentoineet "puhumattomuuden puolesta", tyyliin "minua ette ainakaan voi pakottaa puhumaan". Joku mainitsi, että kaikki eivät edes ole parisuhteessa voidakseen luoda syvällisempää suhdetta toiseen. Olisi kuitenkin sen verran hyvä puhua, että nämä asiat tulisivat elämänkumppanille esiin, jotta hän voi tehdä omat ratkaisunsa. On todella epäreilua itse omassa päässään ajatella tuollaisia asioita jakamatta niitä sille toiselle. Eli olemalla kertomatta omista perimmäisistä toiveistaan parisuhteessa.
Se toinen osapuoli saattaa voida aika huonostikin sisällään, kun miettii, mikä mättää.
Kai nyt kuitenkin sen verran voi kumppanistaan välittää, vaikka ei halua puhua mitään tai luoda kontaktia, että kertoisi tämän reilusti.Monesti kuulee valitusta siitä, että parisuhteessa on loppunut/radikaalisti vähentynyt seksi. Kyllä minä olen sitä mieltä, että jos puuttuu kiinnostus toista kohtaan, puuttuu vuorovaikutus ja pyrkimys henkiseen läheisyyteen, niin siinä se ongelman ydin usein on. Ketä kiinnostaa olla fyysisesti lähellä toista, jos kokee, että tämä ei oikeasti välitä tai ole kiinnostunut minusta ihmisenä edes sen vertaa, että välillä kohtaisi ja olisi läsnä?
Ap:ta haluan kannustaa yrittämään. Mikä on se pieni muutos, minkä voit arkeen lisätä, joka voisi tuoda teitä lähemmäksi toisiaan?
Miten voisit selvittää, mitä toiveita kumppanilla on parisuhdetta kohtaan. (Vaikeaa keskustelematta!?) Siinä kuitenkin lienee villakoiran ydin.Aloituksessasi taisit pohtia, kuinka kauan kannattaa odottaa. Vain sinä tiedät sen, mutta on kuulostanut siltä, että sinulla on prosessi vahvasti käynnissä. Kuulostele itseäsi ja omia tunteitasi. Luulen, että tunnistat kyllä hyvin, jos tilanne menee siihen, että et enää pysty odottamaan.
Tässä taas niin viisaita sanoja. Ihanaa että jaksat kirjoittaa niitä tuntemattomalle aamuvarhain. Kiitos! Ap
Vierailija kirjoitti:
Tää oli hyvä ketju. Luin tätä illalla viimeisenä ja nyt aamulla heti palasin lukemaan. Mutta nyt tuntuu siltä, että kaikki tärkeä on ehkä tullut sanottua.
Aihe on niin vaikea, että se on helpompi lyödä leikiksi, kuin ottaa tosissaan osaa keskusteluun.Hyvää jatkoa sinulle ap, kaikkea hyvää uuteen vuoteen ja pyrkimykseesi parantaa parisuhteen vuorovaikutusta.
Kiitos paljon ihanalle sinulle ja kaikille muillekin!
Ihanaa kun näin monet oikeasti avasivat sydäntään. Tästä ketjusta on varmasti hyötyä, aion pohtia oikeasti kaikkea ja ottaa käyttöön hyvät neuvot. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kantsii muistaa että kyllä siihen puhumiseen tarvitaan kaksi!
Jos toinen on sellainen mikä ei arvosta puhujan mielipiteitä, tuntemuksia tai käyttää puhumista rakennuspalikoina oman valta-asemansa pönkittämiseen niin parempi olla sanomatta mitään.
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Vierailija kirjoitti:
Mä olen parisuhteessamme nykyään se puhumaton. Meni luottamus puolisoon; lähes kaikki mitä joskus puhuin auki ymmärrettiin väärin, käytettiin mua vastaan, levitettiin eteenpäin ja entistä enemmän vain meni sekaisin ja lukkoon koko suhde.
No hyvä että olette yhä yhdessä. Voi mitä rakkautta!
Mutta joo, monella sellaisella ihmisellä jotka aina väkisin lähtevät ratkomaan ongelmia puhumalla tulee kai jossain vaiheessa vastaan tällänen tilanne: "Mitä enemmän yritän selvittää asioita puhumalla, sitä enemmän tuo vain sekoittaa asioita, eihän tässä ole mitään järkeä!"
Siinä vaiheessa puhuja saattaa alkaa epäillä itseään, tyyliin "Puhumallahan asiat aina ratkotaan, puhumalla asiat aina saadaan paremmaksi. Niin se menee, niin se aina on. Mutta miksi tuon kumppanin kanssa käy päinvastoin? Ihan hullua! Eihän tässä tiedä mitä ajatella, mitä uskoa!"
Tällöin puhuja saattaa kokea että tuo on niin absurdi ja kaiken järjen vastainen tilanne, että sehän saattaa ajaa puhujan hulluksi. Ja silloin puhuja ymmärtää: juuri sitä kumppani yrittää tehdä! Kumppani on narsisti joka vain kaasuvalottaa, vain sekoittaa asioita entistäkin enemmän ihan vain ajaakseen puhujan hulluksi. Kun puhuja tulee hulluksi niin kumppani saa suhteessa kaiken vallan. Hullu ihminen on nimittäin puolustuskyvytön, häntä on helppo kontrolloida. Törkeä temppu kumppanilta! Eihän noin saa tehdä!
Joten nyt kun puhuja on perillä siitä mitä salakavalaa manipulointia kumppani pelaa, niin puhuja voi ryhtyä vastahyökkäykseen! Puhuja tietää ettei hänen tarvitse kuunnella mitä kumppani sanoo. Kumppanin puheille ei ole mitään väliä, koska ne ovat vain hulluksiajamisyritystä. Väliä on vain sillä mitä puhuja sanoo. Ja puhuja tietysti antaa samalla mitalla takaisin, yrittää ajaa kumppanin hulluksi. Kunhan tarpeeksi kauan ajaa kumppania hulluksi, niin lopulta hän ei enää kykene vastustamaan, niin sitten puhuja voi väkisin painostaa asiansa läpi, niin sitten saadaan ongelmat ihan pakolla ratkaistua. Ongelmat ratkaistu, loppu hyvin kaikki hyvin, rakastava parisuhde voi jatkua!
Eli kyllä narsistinkin kanssa voi olla parisuhteessa kunhan tietää miten manipuloida häntä, kunhan osaa ajaa hänet sekaisin. Kunhan ihminen ajetaan sekaisin ja sairaaksi, niin hän ei pysty vastustamaan, sitten hänen on pakko suostua kaikkeen, pakko tehdä kaikki mitä vaaditaan, pakko ratkoa kaikki ongelmat. Eipähän vastustele enää, eipähän ole puhumatta enää, alkaapahan huolehtia parisuhteesta ja asioista! Niin!
Se puhuja tekee AINA oman osuutensa. SE HILJAINEN EI TEE OMAA OSUUTTAAN. Puhujan täytyy pakottaa se hiljainen tekemään osuutensa. Vain siten suhde voi toimia, kun kumpikin tekee osuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos et saa miestä terapiaan ei tule muuttumaan , miksi hän muuttuisi kun huolto pelaa muuttumattakin , sinuna eroaisin puhumattomuus on henkistä väkivaltaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen parisuhteessamme nykyään se puhumaton. Meni luottamus puolisoon; lähes kaikki mitä joskus puhuin auki ymmärrettiin väärin, käytettiin mua vastaan, levitettiin eteenpäin ja entistä enemmän vain meni sekaisin ja lukkoon koko suhde.
No hyvä että olette yhä yhdessä. Voi mitä rakkautta!
Mutta joo, monella sellaisella ihmisellä jotka aina väkisin lähtevät ratkomaan ongelmia puhumalla tulee kai jossain vaiheessa vastaan tällänen tilanne: "Mitä enemmän yritän selvittää asioita puhumalla, sitä enemmän tuo vain sekoittaa asioita, eihän tässä ole mitään järkeä!"
Siinä vaiheessa puhuja saattaa alkaa epäillä itseään, tyyliin "Puhumallahan asiat aina ratkotaan, puhumalla asiat aina saadaan paremmaksi. Niin se menee, niin se aina on. Mutta miksi tuon kumppanin kanssa käy päinvastoin? Ihan hullua! Eihän tässä tiedä mitä ajatella, mitä uskoa!"
Tällöin puhuja saattaa kokea että tuo on niin absurdi ja kaiken järjen vastainen tilanne, että sehän saattaa ajaa puhujan hulluksi. Ja silloin puhuja ymmärtää: juuri sitä kumppani yrittää tehdä! Kumppani on narsisti joka vain kaasuvalottaa, vain sekoittaa asioita entistäkin enemmän ihan vain ajaakseen puhujan hulluksi. Kun puhuja tulee hulluksi niin kumppani saa suhteessa kaiken vallan. Hullu ihminen on nimittäin puolustuskyvytön, häntä on helppo kontrolloida. Törkeä temppu kumppanilta! Eihän noin saa tehdä!
Joten nyt kun puhuja on perillä siitä mitä salakavalaa manipulointia kumppani pelaa, niin puhuja voi ryhtyä vastahyökkäykseen! Puhuja tietää ettei hänen tarvitse kuunnella mitä kumppani sanoo. Kumppanin puheille ei ole mitään väliä, koska ne ovat vain hulluksiajamisyritystä. Väliä on vain sillä mitä puhuja sanoo. Ja puhuja tietysti antaa samalla mitalla takaisin, yrittää ajaa kumppanin hulluksi. Kunhan tarpeeksi kauan ajaa kumppania hulluksi, niin lopulta hän ei enää kykene vastustamaan, niin sitten puhuja voi väkisin painostaa asiansa läpi, niin sitten saadaan ongelmat ihan pakolla ratkaistua. Ongelmat ratkaistu, loppu hyvin kaikki hyvin, rakastava parisuhde voi jatkua!
Eli kyllä narsistinkin kanssa voi olla parisuhteessa kunhan tietää miten manipuloida häntä, kunhan osaa ajaa hänet sekaisin. Kunhan ihminen ajetaan sekaisin ja sairaaksi, niin hän ei pysty vastustamaan, sitten hänen on pakko suostua kaikkeen, pakko tehdä kaikki mitä vaaditaan, pakko ratkoa kaikki ongelmat. Eipähän vastustele enää, eipähän ole puhumatta enää, alkaapahan huolehtia parisuhteesta ja asioista! Niin!
Se puhuja tekee AINA oman osuutensa. SE HILJAINEN EI TEE OMAA OSUUTTAAN. Puhujan täytyy pakottaa se hiljainen tekemään osuutensa. Vain siten suhde voi toimia, kun kumpikin tekee osuutensa.
onpa ihana liitto , kukaan normaali ihminen ei ole narsistin kanssa missään tekemisissä erikseen läheisriippuvaiset ja ohutnahkaiset narsistit ja masokistit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jos et saa miestä terapiaan ei tule muuttumaan , miksi hän muuttuisi kun huolto pelaa muuttumattakin , sinuna eroaisin puhumattomuus on henkistä väkivaltaa
Mitä tarkoitat huollolla? Kotityöt meillä kyllä on jaettu ihan reilusti, jos niitä meinaat. Jos jompikumpi tekee enemmän niin se on mies. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen parisuhteessamme nykyään se puhumaton. Meni luottamus puolisoon; lähes kaikki mitä joskus puhuin auki ymmärrettiin väärin, käytettiin mua vastaan, levitettiin eteenpäin ja entistä enemmän vain meni sekaisin ja lukkoon koko suhde.
No hyvä että olette yhä yhdessä. Voi mitä rakkautta!
Mutta joo, monella sellaisella ihmisellä jotka aina väkisin lähtevät ratkomaan ongelmia puhumalla tulee kai jossain vaiheessa vastaan tällänen tilanne: "Mitä enemmän yritän selvittää asioita puhumalla, sitä enemmän tuo vain sekoittaa asioita, eihän tässä ole mitään järkeä!"
Siinä vaiheessa puhuja saattaa alkaa epäillä itseään, tyyliin "Puhumallahan asiat aina ratkotaan, puhumalla asiat aina saadaan paremmaksi. Niin se menee, niin se aina on. Mutta miksi tuon kumppanin kanssa käy päinvastoin? Ihan hullua! Eihän tässä tiedä mitä ajatella, mitä uskoa!"
Tällöin puhuja saattaa kokea että tuo on niin absurdi ja kaiken järjen vastainen tilanne, että sehän saattaa ajaa puhujan hulluksi. Ja silloin puhuja ymmärtää: juuri sitä kumppani yrittää tehdä! Kumppani on narsisti joka vain kaasuvalottaa, vain sekoittaa asioita entistäkin enemmän ihan vain ajaakseen puhujan hulluksi. Kun puhuja tulee hulluksi niin kumppani saa suhteessa kaiken vallan. Hullu ihminen on nimittäin puolustuskyvytön, häntä on helppo kontrolloida. Törkeä temppu kumppanilta! Eihän noin saa tehdä!
Joten nyt kun puhuja on perillä siitä mitä salakavalaa manipulointia kumppani pelaa, niin puhuja voi ryhtyä vastahyökkäykseen! Puhuja tietää ettei hänen tarvitse kuunnella mitä kumppani sanoo. Kumppanin puheille ei ole mitään väliä, koska ne ovat vain hulluksiajamisyritystä. Väliä on vain sillä mitä puhuja sanoo. Ja puhuja tietysti antaa samalla mitalla takaisin, yrittää ajaa kumppanin hulluksi. Kunhan tarpeeksi kauan ajaa kumppania hulluksi, niin lopulta hän ei enää kykene vastustamaan, niin sitten puhuja voi väkisin painostaa asiansa läpi, niin sitten saadaan ongelmat ihan pakolla ratkaistua. Ongelmat ratkaistu, loppu hyvin kaikki hyvin, rakastava parisuhde voi jatkua!
Eli kyllä narsistinkin kanssa voi olla parisuhteessa kunhan tietää miten manipuloida häntä, kunhan osaa ajaa hänet sekaisin. Kunhan ihminen ajetaan sekaisin ja sairaaksi, niin hän ei pysty vastustamaan, sitten hänen on pakko suostua kaikkeen, pakko tehdä kaikki mitä vaaditaan, pakko ratkoa kaikki ongelmat. Eipähän vastustele enää, eipähän ole puhumatta enää, alkaapahan huolehtia parisuhteesta ja asioista! Niin!
Se puhuja tekee AINA oman osuutensa. SE HILJAINEN EI TEE OMAA OSUUTTAAN. Puhujan täytyy pakottaa se hiljainen tekemään osuutensa. Vain siten suhde voi toimia, kun kumpikin tekee osuutensa.
PS. Jos joudut parisuhteessa epäilemään itseäsi tai epäilemään kumppaniasi tai ylipäänsäkään tunnet minkäänlaista epäilystä, niin poistu suhteesta. Jos epäilyksestä huolimatta ajat asiaasi eteenpäin niin sinä olet suhteessa se pahantekijä, sinä olet se ongelma.
Ratkaisu omaan sisäiseen epäilykseen, epävarmuuteen, ei ole se että lähtee kontrolloimaan muita ihmisiä. Juuri niin narsisti tekee. Ajaa asiaansa läpi väkisin, koska vuorenvarmasti tietää että niinhän asiat saadaan paremmiksi, koska on vakuuttunut siitä että toinen vain esittää, toinen vain kaasuvalottaa, toinen vain yrittää sabotoida narsistin hyviä pyrkimyksiä. Törkeää kun mitä enemmän yrittää tehdä hyvää, sitä enemmän muut sabotoivat!
Narsistin mielestä epäilys on normaali ja jopa hyvä asia joka tarkoittaa sitä että muita vastaan täytyy olla sodassa ja se sota täytyy voittaa. Narsistin epäilys ajaa sisuun, eteenpäin kohti taistelua.
Terve ihminen ei elä epäilyksessä. Terve ihminen pyrkii löytämään olosuhteet ja ihmissuhteet joissa ei minkäänlaista epäilyä tarvita. Terveen ihmisen epäilys sairastuttaa, terve ihminen pyrkii vain pois sellaisista olosuhteista.
--
Tämä mitä juuri kirjoitin. Narsisti ei voi sitä uskoa. Koska hän epäilee sitä mitä kirjoitin. Ja hänelle epäilys ei ikinä voi tarkoittaa sitä että hän on väärässä, koska hän ei ole ikinä väärässä, hän on aina oikeassa. Joten hänelle tämä kirjoitus tarkoittaa vain sitä, että minä yritän manipuloida häntä, minä yritän saada hänet epäilemään itseään voidakseni käyttää häneen valtaa. Joten narsisti ei reagoi tähän kirjoitukseen pohtimalla tätä asiaa, vaan narsisti reagoi tähän hyökkäämällä minua vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää on vaikeita juttuja. Mun mies kyllä kuuntelee, mutta hänellä on tapana olla itse puhumatta, ja kerätä sappea sisälleen. Tuo on tiedossa, ja asiassa on menty eteenpäin, ja mies on kertonutkin minulle asioista mitkä häiritsevät. Nyt kuitenkin kun miehellä on töissä tiukkaa, lisäksi hän opiskelee, ja hoitaa oman osansa lapsistaan(ei yhteisiä) siinä samalla, niin sulkeutuminen on taas alkanut. Hän ei jaksa alkaa keskustelemaan(me ei siis riidellä, mutta keskustelukin on tällä hetkellä liian raskasta hänen mielestään).
Tämä on ok, mutta hänen pitäisi kertoa miten asioiden kanssa sitten edetään, jos niiden kanssa ei enää edetä niin ukin aiemmin on edetty, vaan hän on nyt yksipuolisesti muuttanut toimintaa. Minä en tahdo jaksaa pohtia toistenkin tunteita jatkuvasti, ainakaan sellaisten jotka itse eivät pohdi minun tunteitani. Koen että energiani menee siinä vain hukkaan, kun yritän miettiä itsekseni yhteisiä asioita.
Minulle käy ettei puhuta vaikka vuotteen mitään tärkeää, mutta joku aikaraja pitää olla, ja joku tapa miten toimitaan.
En siis tiedä itsekään mitä tässä tekisi. Ettei vain ole niin että pitkä puhumattomuus tekee juopaa välillemme.
Nämä narsistihommat veti kyllä niin monimutkaiseksi, että ei pysy perässä. Kaksi sanaa:
Mitä helvettiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen parisuhteessamme nykyään se puhumaton. Meni luottamus puolisoon; lähes kaikki mitä joskus puhuin auki ymmärrettiin väärin, käytettiin mua vastaan, levitettiin eteenpäin ja entistä enemmän vain meni sekaisin ja lukkoon koko suhde.
No hyvä että olette yhä yhdessä. Voi mitä rakkautta!
Mutta joo, monella sellaisella ihmisellä jotka aina väkisin lähtevät ratkomaan ongelmia puhumalla tulee kai jossain vaiheessa vastaan tällänen tilanne: "Mitä enemmän yritän selvittää asioita puhumalla, sitä enemmän tuo vain sekoittaa asioita, eihän tässä ole mitään järkeä!"
Siinä vaiheessa puhuja saattaa alkaa epäillä itseään, tyyliin "Puhumallahan asiat aina ratkotaan, puhumalla asiat aina saadaan paremmaksi. Niin se menee, niin se aina on. Mutta miksi tuon kumppanin kanssa käy päinvastoin? Ihan hullua! Eihän tässä tiedä mitä ajatella, mitä uskoa!"
Tällöin puhuja saattaa kokea että tuo on niin absurdi ja kaiken järjen vastainen tilanne, että sehän saattaa ajaa puhujan hulluksi. Ja silloin puhuja ymmärtää: juuri sitä kumppani yrittää tehdä! Kumppani on narsisti joka vain kaasuvalottaa, vain sekoittaa asioita entistäkin enemmän ihan vain ajaakseen puhujan hulluksi. Kun puhuja tulee hulluksi niin kumppani saa suhteessa kaiken vallan. Hullu ihminen on nimittäin puolustuskyvytön, häntä on helppo kontrolloida. Törkeä temppu kumppanilta! Eihän noin saa tehdä!
Joten nyt kun puhuja on perillä siitä mitä salakavalaa manipulointia kumppani pelaa, niin puhuja voi ryhtyä vastahyökkäykseen! Puhuja tietää ettei hänen tarvitse kuunnella mitä kumppani sanoo. Kumppanin puheille ei ole mitään väliä, koska ne ovat vain hulluksiajamisyritystä. Väliä on vain sillä mitä puhuja sanoo. Ja puhuja tietysti antaa samalla mitalla takaisin, yrittää ajaa kumppanin hulluksi. Kunhan tarpeeksi kauan ajaa kumppania hulluksi, niin lopulta hän ei enää kykene vastustamaan, niin sitten puhuja voi väkisin painostaa asiansa läpi, niin sitten saadaan ongelmat ihan pakolla ratkaistua. Ongelmat ratkaistu, loppu hyvin kaikki hyvin, rakastava parisuhde voi jatkua!
Eli kyllä narsistinkin kanssa voi olla parisuhteessa kunhan tietää miten manipuloida häntä, kunhan osaa ajaa hänet sekaisin. Kunhan ihminen ajetaan sekaisin ja sairaaksi, niin hän ei pysty vastustamaan, sitten hänen on pakko suostua kaikkeen, pakko tehdä kaikki mitä vaaditaan, pakko ratkoa kaikki ongelmat. Eipähän vastustele enää, eipähän ole puhumatta enää, alkaapahan huolehtia parisuhteesta ja asioista! Niin!
Se puhuja tekee AINA oman osuutensa. SE HILJAINEN EI TEE OMAA OSUUTTAAN. Puhujan täytyy pakottaa se hiljainen tekemään osuutensa. Vain siten suhde voi toimia, kun kumpikin tekee osuutensa.
Kummaa tekstiä, ainoa mistä olen samaa mieltä on toi kursivoitu kohta. Jos ongelma on puhumattomuus niin puhuvan osapuolen on ymmärrettävä että jos mykkä yrittää jotain sanoa niin puhujalla muuttuu rooli. Mykkä silloin tekee osuttaan ja se joka on yleensä äänessä pitää tehdä oma osuutensa, olla hiljaa ja antaa mahdollisuus puhumiselle.
Narsisminkin mainitset! Tiedoksi vaan että mykkyys on lähinnä passiivis-aggressiivista käytöstä, ei narsismia. Passiivis-aggressiivinen käytös yleesä johtuu siitä että ihminen kokee ettei hänen puhumisella ole merkitystä, sanoi mitä sanoi niin toinen jyrää todellisuuden kuitenkin oman mielensä mukaan, ei arvosta ihmisenä, kumppanina.
Saattaa olla jopa niin että käytös (mykkyys) on vain suojamekanismi narsistia vastaa joka omaa narsismia peittääkseen näkee puolisonsa narsistina.
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen puhumaton, minua alkaa suunnattomasti vituttaa jos minulta tivataan ja jankataan asioita. Toisekseen kukaan ei voi minua pakottaa puhumaan jos en halua ja se on joillekin kamala ongelma.
Kerrotko vielä miksi olisit kenellekään minkään arvoinen? Miksi kukaan haluaisi olla kanssasi?
Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen parisuhteessamme nykyään se puhumaton. Meni luottamus puolisoon; lähes kaikki mitä joskus puhuin auki ymmärrettiin väärin, käytettiin mua vastaan, levitettiin eteenpäin ja entistä enemmän vain meni sekaisin ja lukkoon koko suhde.
No hyvä että olette yhä yhdessä. Voi mitä rakkautta!
Mutta joo, monella sellaisella ihmisellä jotka aina väkisin lähtevät ratkomaan ongelmia puhumalla tulee kai jossain vaiheessa vastaan tällänen tilanne: "Mitä enemmän yritän selvittää asioita puhumalla, sitä enemmän tuo vain sekoittaa asioita, eihän tässä ole mitään järkeä!"
Siinä vaiheessa puhuja saattaa alkaa epäillä itseään, tyyliin "Puhumallahan asiat aina ratkotaan, puhumalla asiat aina saadaan paremmaksi. Niin se menee, niin se aina on. Mutta miksi tuon kumppanin kanssa käy päinvastoin? Ihan hullua! Eihän tässä tiedä mitä ajatella, mitä uskoa!"
Tällöin puhuja saattaa kokea että tuo on niin absurdi ja kaiken järjen vastainen tilanne, että sehän saattaa ajaa puhujan hulluksi. Ja silloin puhuja ymmärtää: juuri sitä kumppani yrittää tehdä! Kumppani on narsisti joka vain kaasuvalottaa, vain sekoittaa asioita entistäkin enemmän ihan vain ajaakseen puhujan hulluksi. Kun puhuja tulee hulluksi niin kumppani saa suhteessa kaiken vallan. Hullu ihminen on nimittäin puolustuskyvytön, häntä on helppo kontrolloida. Törkeä temppu kumppanilta! Eihän noin saa tehdä!
Joten nyt kun puhuja on perillä siitä mitä salakavalaa manipulointia kumppani pelaa, niin puhuja voi ryhtyä vastahyökkäykseen! Puhuja tietää ettei hänen tarvitse kuunnella mitä kumppani sanoo. Kumppanin puheille ei ole mitään väliä, koska ne ovat vain hulluksiajamisyritystä. Väliä on vain sillä mitä puhuja sanoo. Ja puhuja tietysti antaa samalla mitalla takaisin, yrittää ajaa kumppanin hulluksi. Kunhan tarpeeksi kauan ajaa kumppania hulluksi, niin lopulta hän ei enää kykene vastustamaan, niin sitten puhuja voi väkisin painostaa asiansa läpi, niin sitten saadaan ongelmat ihan pakolla ratkaistua. Ongelmat ratkaistu, loppu hyvin kaikki hyvin, rakastava parisuhde voi jatkua!
Eli kyllä narsistinkin kanssa voi olla parisuhteessa kunhan tietää miten manipuloida häntä, kunhan osaa ajaa hänet sekaisin. Kunhan ihminen ajetaan sekaisin ja sairaaksi, niin hän ei pysty vastustamaan, sitten hänen on pakko suostua kaikkeen, pakko tehdä kaikki mitä vaaditaan, pakko ratkoa kaikki ongelmat. Eipähän vastustele enää, eipähän ole puhumatta enää, alkaapahan huolehtia parisuhteesta ja asioista! Niin!
Se puhuja tekee AINA oman osuutensa. SE HILJAINEN EI TEE OMAA OSUUTTAAN. Puhujan täytyy pakottaa se hiljainen tekemään osuutensa. Vain siten suhde voi toimia, kun kumpikin tekee osuutensa.
Kummaa tekstiä, ainoa mistä olen samaa mieltä on toi kursivoitu kohta. Jos ongelma on puhumattomuus niin puhuvan osapuolen on ymmärrettävä että jos mykkä yrittää jotain sanoa niin puhujalla muuttuu rooli. Mykkä silloin tekee osuttaan ja se joka on yleensä äänessä pitää tehdä oma osuutensa, olla hiljaa ja antaa mahdollisuus puhumiselle.
Narsisminkin mainitset! Tiedoksi vaan että mykkyys on lähinnä passiivis-aggressiivista käytöstä, ei narsismia. Passiivis-aggressiivinen käytös yleesä johtuu siitä että ihminen kokee ettei hänen puhumisella ole merkitystä, sanoi mitä sanoi niin toinen jyrää todellisuuden kuitenkin oman mielensä mukaan, ei arvosta ihmisenä, kumppanina.
Saattaa olla jopa niin että käytös (mykkyys) on vain suojamekanismi narsistia vastaa joka omaa narsismia peittääkseen näkee puolisonsa narsistina.
Kyllä mykkyys yleisemmin on vallankäyttöä. Pidetään itsellä tieto suhteen tilasta. Normaali puhumaton ihminen osaa etsiä itselleen sellaisen parisuhteen jossa kumpikaan ei puhu kumppanilleen juuri mitään, eikä naruta vierelleen ihmistä jolle puhuminen on tapa kommunikoida ja pitää suhteesta huolta. Passiivis-aggressiivisuus on oma opittu toimintatapa, ei toisen ihmisen vika. Ei toista ihmistä voi syyttää siitä ettei itse viitsi/osaa/halua puhua.
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen parisuhteessamme nykyään se puhumaton. Meni luottamus puolisoon; lähes kaikki mitä joskus puhuin auki ymmärrettiin väärin, käytettiin mua vastaan, levitettiin eteenpäin ja entistä enemmän vain meni sekaisin ja lukkoon koko suhde.
No hyvä että olette yhä yhdessä. Voi mitä rakkautta!
Mutta joo, monella sellaisella ihmisellä jotka aina väkisin lähtevät ratkomaan ongelmia puhumalla tulee kai jossain vaiheessa vastaan tällänen tilanne: "Mitä enemmän yritän selvittää asioita puhumalla, sitä enemmän tuo vain sekoittaa asioita, eihän tässä ole mitään järkeä!"
Siinä vaiheessa puhuja saattaa alkaa epäillä itseään, tyyliin "Puhumallahan asiat aina ratkotaan, puhumalla asiat aina saadaan paremmaksi. Niin se menee, niin se aina on. Mutta miksi tuon kumppanin kanssa käy päinvastoin? Ihan hullua! Eihän tässä tiedä mitä ajatella, mitä uskoa!"
Tällöin puhuja saattaa kokea että tuo on niin absurdi ja kaiken järjen vastainen tilanne, että sehän saattaa ajaa puhujan hulluksi. Ja silloin puhuja ymmärtää: juuri sitä kumppani yrittää tehdä! Kumppani on narsisti joka vain kaasuvalottaa, vain sekoittaa asioita entistäkin enemmän ihan vain ajaakseen puhujan hulluksi. Kun puhuja tulee hulluksi niin kumppani saa suhteessa kaiken vallan. Hullu ihminen on nimittäin puolustuskyvytön, häntä on helppo kontrolloida. Törkeä temppu kumppanilta! Eihän noin saa tehdä!
Joten nyt kun puhuja on perillä siitä mitä salakavalaa manipulointia kumppani pelaa, niin puhuja voi ryhtyä vastahyökkäykseen! Puhuja tietää ettei hänen tarvitse kuunnella mitä kumppani sanoo. Kumppanin puheille ei ole mitään väliä, koska ne ovat vain hulluksiajamisyritystä. Väliä on vain sillä mitä puhuja sanoo. Ja puhuja tietysti antaa samalla mitalla takaisin, yrittää ajaa kumppanin hulluksi. Kunhan tarpeeksi kauan ajaa kumppania hulluksi, niin lopulta hän ei enää kykene vastustamaan, niin sitten puhuja voi väkisin painostaa asiansa läpi, niin sitten saadaan ongelmat ihan pakolla ratkaistua. Ongelmat ratkaistu, loppu hyvin kaikki hyvin, rakastava parisuhde voi jatkua!
Eli kyllä narsistinkin kanssa voi olla parisuhteessa kunhan tietää miten manipuloida häntä, kunhan osaa ajaa hänet sekaisin. Kunhan ihminen ajetaan sekaisin ja sairaaksi, niin hän ei pysty vastustamaan, sitten hänen on pakko suostua kaikkeen, pakko tehdä kaikki mitä vaaditaan, pakko ratkoa kaikki ongelmat. Eipähän vastustele enää, eipähän ole puhumatta enää, alkaapahan huolehtia parisuhteesta ja asioista! Niin!
Se puhuja tekee AINA oman osuutensa. SE HILJAINEN EI TEE OMAA OSUUTTAAN. Puhujan täytyy pakottaa se hiljainen tekemään osuutensa. Vain siten suhde voi toimia, kun kumpikin tekee osuutensa.
Kummaa tekstiä, ainoa mistä olen samaa mieltä on toi kursivoitu kohta. Jos ongelma on puhumattomuus niin puhuvan osapuolen on ymmärrettävä että jos mykkä yrittää jotain sanoa niin puhujalla muuttuu rooli. Mykkä silloin tekee osuttaan ja se joka on yleensä äänessä pitää tehdä oma osuutensa, olla hiljaa ja antaa mahdollisuus puhumiselle.
Narsisminkin mainitset! Tiedoksi vaan että mykkyys on lähinnä passiivis-aggressiivista käytöstä, ei narsismia. Passiivis-aggressiivinen käytös yleesä johtuu siitä että ihminen kokee ettei hänen puhumisella ole merkitystä, sanoi mitä sanoi niin toinen jyrää todellisuuden kuitenkin oman mielensä mukaan, ei arvosta ihmisenä, kumppanina.
Saattaa olla jopa niin että käytös (mykkyys) on vain suojamekanismi narsistia vastaa joka omaa narsismia peittääkseen näkee puolisonsa narsistina.
Kyllä mykkyys yleisemmin on vallankäyttöä. Pidetään itsellä tieto suhteen tilasta. Normaali puhumaton ihminen osaa etsiä itselleen sellaisen parisuhteen jossa kumpikaan ei puhu kumppanilleen juuri mitään, eikä naruta vierelleen ihmistä jolle puhuminen on tapa kommunikoida ja pitää suhteesta huolta. Passiivis-aggressiivisuus on oma opittu toimintatapa, ei toisen ihmisen vika. Ei toista ihmistä voi syyttää siitä ettei itse viitsi/osaa/halua puhua.
Tuosta olen kyllä samaa mieltä että harvapa meistä mykkänä tänne syntynyt eli opittu tapa on. Jos näin niin silloinhan voi kukanenkin miettiä että miksi ennen puhelias kumppani on mykäksi oppinut?
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Ihanan pontevaa. En pysty katsoa videota mutta arvostan panostusta.