Mitä haittaa koet älykkydestäsi olevan?

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 01:23"][quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 22:59"]Vastanneista juuri kukaan ei ole ollut riittävän älykäs edes kyseenalaistaakseen omia kykyjään. Voiko naurettavampaa reppanaa olla kuin "kuusi ällää kirjoittanut"  joka on niin fiksu että tylsistyy "tyhmempiensä" seurassa. Näin alkeellisella tasolla ei älykkyydestä keskustella kuin Suomen kaltaisissa maalaisjunttiloissa. Ensimmäinen askel älykkyyteen on ymmärtää ettei tiedä mitään, eikä tule koskaan tietämäänkään juurikaan mitään. 

[/quote]Tuossa suomalaiset ovat kyllä aika hyviä, etenkin naiset. Minäkin monella tutkinnolla tiedän oikein hyvin, mitä kaikkea en tiedä. Vain tosi tyhmät luulevat tietävänsä lähes kaiken.

[/quote]

"Tietämisestäkö" se nyt sitten on tiedän mielestä kiinni mistä tässä ketjussa keskustellaan :D.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 01:27"][quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 01:23"][quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 22:59"]Vastanneista juuri kukaan ei ole ollut riittävän älykäs edes kyseenalaistaakseen omia kykyjään. Voiko naurettavampaa reppanaa olla kuin "kuusi ällää kirjoittanut"  joka on niin fiksu että tylsistyy "tyhmempiensä" seurassa. Näin alkeellisella tasolla ei älykkyydestä keskustella kuin Suomen kaltaisissa maalaisjunttiloissa. Ensimmäinen askel älykkyyteen on ymmärtää ettei tiedä mitään, eikä tule koskaan tietämäänkään juurikaan mitään. 

[/quote]Tuossa suomalaiset ovat kyllä aika hyviä, etenkin naiset. Minäkin monella tutkinnolla tiedän oikein hyvin, mitä kaikkea en tiedä. Vain tosi tyhmät luulevat tietävänsä lähes kaiken.

[/quote]

"Tietämisestäkö" se nyt sitten on tiedän mielestä kiinni mistä tässä ketjussa keskustellaan :D.

[/quote]Keskustelun ominaisuuksiin kuuluu, että se polveilee.

Suosittelen tämän ketjun älykköjä hakeutumaan oikeanlaiseen seuraan, niin ratkeaa moni ongelma. Niin älykkäät miehet kuin naisetkin tykkäävät älykkäistä ihmisistä, eikä jää tylsistymiselle sijaa.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 01:38"]

Suosittelen tämän ketjun älykköjä hakeutumaan oikeanlaiseen seuraan, niin ratkeaa moni ongelma. Niin älykkäät miehet kuin naisetkin tykkäävät älykkäistä ihmisistä, eikä jää tylsistymiselle sijaa.

[/quote]

Minä taas olen naimisissa miehen kanssa, joka ei ole (paperilla ainakaan) niin älykäs kuin minä. Toisaalta oikein hyvä, koska vaikka meillä on se reilu 30 pistettä äo:ssa eroa (miehen ollessa kuitenkin normaalia älykkäämpi), on meillä tasa-arvoinen ja rakastava suhde.

Mies on meillä se, joka pärjää ns. arkiasioissa paremmin, minä taas olen se, joka pohtii asioita eri kannalta. Yhdessä keskustellaan ja päätetään. Toki koen viehtymystä vielä itseäni älykkäämpiin miehiin, mutten koskaan vaihtaisi omaani pois. Kokonaisuus ratkaisee. 

Tuo on kyllä tavallisen älytöntä touhua, että tässäkin heti löytyy itkijöitä selittämään itsetypistävästi, ettei ole itse älykäs vaan fiksu ja ehkä vähän nokkelakin. Tai peräti pyhän vihan vallassa vakuutellaan, ettei pidä sanoa mitään vaikka olisi miljoona ällää kun ne kerran saa istumatyöllä. Tässä maassa suhtaudutaan älykkyyteen yhtä rennosti kuin ruttoon. Miettikääs nyt.

Ei tarvitse olla kaupungin älykkäin ollakseen oikeutettu vastaamaan aloittajan kysymykseen. Älykäs mikä älykäs ja sillä hyvä. Ei tarvitse olla kuin kaveripiirin älykkäin, niin ongelmia jo todennäköisesti syntyy.

Taitaisi olla korkea aika kehittää myönteistä suhtautumista älykkyyteen sen eri tasoilla ja ilmenemismuodoissa, jotta saataisiin myös rakennettua tukiverkostoa tästä ikävästä piirteestä kärsiville. Älykkyys  ja lapsuus kun ovat ajoittain epäoptimaalinen yhdistelmä, joka on omiaan kasaamaan nuoren ihmisen tielle liikaa esteitä. Jos vedetään matto valittajan alta julistamalla, ettei tämä voi oikeasti älykäs ollakaan jos kerran sosiaalinen älykkyys ei riitä nostamaan aasia siivilleen, syyllistytään niin hirvittävään ilkeyteen, että sille sopii jo miettiä syytä. Onko elämä helpompaa, jos ei tarvitse vakavissaan miettiä, josko suomalainen asenneilmapiiri todellakin sorsii älykkäitä ja kamppaa heidät aina kun mahdollista?

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 01:43"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 01:38"]

Suosittelen tämän ketjun älykköjä hakeutumaan oikeanlaiseen seuraan, niin ratkeaa moni ongelma. Niin älykkäät miehet kuin naisetkin tykkäävät älykkäistä ihmisistä, eikä jää tylsistymiselle sijaa.

[/quote]

Minä taas olen naimisissa miehen kanssa, joka ei ole (paperilla ainakaan) niin älykäs kuin minä. Toisaalta oikein hyvä, koska vaikka meillä on se reilu 30 pistettä äo:ssa eroa (miehen ollessa kuitenkin normaalia älykkäämpi), on meillä tasa-arvoinen ja rakastava suhde.

Mies on meillä se, joka pärjää ns. arkiasioissa paremmin, minä taas olen se, joka pohtii asioita eri kannalta. Yhdessä keskustellaan ja päätetään. Toki koen viehtymystä vielä itseäni älykkäämpiin miehiin, mutten koskaan vaihtaisi omaani pois. Kokonaisuus ratkaisee. 

[/quote]

Ei kai tuossa parisuhdeseurasta puhuttu? Minusta on kurjaa, että älykkäätkin ihmiset tässä porvarillistuvassa ilmapiirissä kuvittelevat toimivansa oikein, kun rajoittavat sosiaaliset tarpeensa kotipiiriin. Se on täysin tarpeetonta oman elämän pilaamista. Älykkyyteen, silloin kun se ei ole häpeän läpäisemää, kuuluu melko kiinteästi tarve etsiä ja löytää suunnilleen samantasoista keskusteluseuraa, mitä enemmän sitä parempi.

Näkisin asian jotenkin niin, että ihminen on luontaisesti taipuvainen optimismiin tai pessimismiin. Älykäs optimisti pääsee todella korkealle, älykäs pessimisti pääsee todella syvälle - niin hyvässä kuin pahassa.

Asiaa tuossa yllä. Joskus yli kolmekymppisenä tajusin miten raskasta oli lapsena hävetä hyviä numeroitaan ja pinkouttaan ja kiinnostuksen kohteitaan.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 01:50"]Näkisin asian jotenkin niin, että ihminen on luontaisesti taipuvainen optimismiin tai pessimismiin. Älykäs optimisti pääsee todella korkealle, älykäs pessimisti pääsee todella syvälle - niin hyvässä kuin pahassa.

[/quote]Optimistiksi tai pessimistiksi tulee suurelta osin kokemusten kautta. Se on ennakointia.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 20:52"]

Ei voi kaikesta keskustella, kun muut ei ymmärrä tai ole kiinnostuneita. Mulle älykkyydestä ei ole mitään hyötyä, koska olen laiska ja täysin kunnianhimoiton.

[/quote]udt

Nämä niin vi***ti.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 01:49"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 01:43"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 01:38"]

Suosittelen tämän ketjun älykköjä hakeutumaan oikeanlaiseen seuraan, niin ratkeaa moni ongelma. Niin älykkäät miehet kuin naisetkin tykkäävät älykkäistä ihmisistä, eikä jää tylsistymiselle sijaa.

[/quote]

Minä taas olen naimisissa miehen kanssa, joka ei ole (paperilla ainakaan) niin älykäs kuin minä. Toisaalta oikein hyvä, koska vaikka meillä on se reilu 30 pistettä äo:ssa eroa (miehen ollessa kuitenkin normaalia älykkäämpi), on meillä tasa-arvoinen ja rakastava suhde.

Mies on meillä se, joka pärjää ns. arkiasioissa paremmin, minä taas olen se, joka pohtii asioita eri kannalta. Yhdessä keskustellaan ja päätetään. Toki koen viehtymystä vielä itseäni älykkäämpiin miehiin, mutten koskaan vaihtaisi omaani pois. Kokonaisuus ratkaisee. 

[/quote]

Ei kai tuossa parisuhdeseurasta puhuttu? Minusta on kurjaa, että älykkäätkin ihmiset tässä porvarillistuvassa ilmapiirissä kuvittelevat toimivansa oikein, kun rajoittavat sosiaaliset tarpeensa kotipiiriin. Se on täysin tarpeetonta oman elämän pilaamista. Älykkyyteen, silloin kun se ei ole häpeän läpäisemää, kuuluu melko kiinteästi tarve etsiä ja löytää suunnilleen samantasoista keskusteluseuraa, mitä enemmän sitä parempi.

[/quote]

No ei pelkästään, mutta luin lauseen "niin miehet, kuin naiset" ja oletin sen liittyvän (myös) parisuhteisiin. Itse en ole koskaan löytänyt yhtä älykästä seuraa, parisuhteessa tai ystävyyssuhteissa. Perseestä, mutta totta. Olen siis joutunut rajoittamaan älykkyyteni perheeseeni, joka sietää(?) sitä, ja omiin opiskeluihini jne. Ystävien kanssa puhun lähinnä heitä kiinnostavista aiheista tai yleisistä asioista. Harvoin ketään kiinnostaa puhua esim. filosofiasta tai kvanttifysiikasta.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 01:54"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 01:50"]Näkisin asian jotenkin niin, että ihminen on luontaisesti taipuvainen optimismiin tai pessimismiin. Älykäs optimisti pääsee todella korkealle, älykäs pessimisti pääsee todella syvälle - niin hyvässä kuin pahassa.

[/quote]Optimistiksi tai pessimistiksi tulee suurelta osin kokemusten kautta. Se on ennakointia.

[/quote]

Teillä taitaa molemmilla olla pointtinne ja hienot ovatkin. Väitän tuohon vielä, että optimismia on mahdollista kehittää, se on opiskeltavissa oleva asenne. Ja sekä optimismissa että pessimismissä on hyvät puolensa, joihin pääsee kiinni, kun ei ole liian jäykästi kumpaakaan.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 22:26"]En jaksa lukea ketjua mutta pahinta on se kun tajuaa asioiden katastrofaaliset lopputulokset jo kauan ennen muita ja sitten muut pitää varoittelua negatiivisuutena ja huonona asenteena. Ja sit pahimmassa tapauksessa mua ahdistaa tuleva katastrofi iät ja ajat ja muut kärsii vasta lopuksi kun on liian myöhäistä ja ilmiselvää mitä tulee tapahtumaan.

[/quote]

Vähän tätä ja ulkopuolisuuden tunnetta sivuten myös se että muunkin kuin katastrofien näkemisen suhteen on raskasta olla usein edellä aikaansa.

Eli silloin kun itse kiinnostuu jostain mielenkiintoisesta ilmiöstä oli se sitten terveyteen, kulttuuriin, elämänkatsomukseen tms liittyvä asia, niin usein sitä pidetään vähän erikoisena hörhöilynä 'maapallo on lättänä koska niin on aina uskottu' tyyliin.

Muutaman vuoden päästä sitten muutkin on todennut nuo jutut muita reittejä toimiviksi mutta itsellä ajoitus on aina 'väärä'.

Kärjistettynä esimerkkinä että jos vaikka mainitsee jostain terveyteen ja painonhallintaan liittyvästä omasta oivalluksesta painonsa kanssa kamppailevalle niin ensin saa kuunnella pari vuotta sitä että 'ei mene noin, ei ainakaan minun kohdalla, lääkäri sanoi päinvastoin' jne. Sitten aiheesta aletaan puhua jossain naisten lehdessä, keskustelukumppani alkaa pikkuhiljaa sulatella sitä, menee jollekin asiantuntijalle, kokee oman valaistumisensa, onnistuu ja hehkuttaa sitä sitten ja itselle jää jäljelle vain pöllämystynyt olo. Ja ne uudet 'vaihtoehtoiset' kiinnostuksen kohteet joille kukaan ei vielä vuosiin jaksa lämmetä.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 00:11"]

Luulen tuntevani muutamia melko älykkäitä tyyppejä, ei se arkielämässä niin helposti ihmisestä näy. Yksi ystäväni on hänen suoritustensa perusteella keskivertoa älykkäämpi ja hän on kehittämässä itselleen jonkin sortin alkoholiongelmaa sekä hänellä on jonkinasteinen masennus. Toisaalta hän myös epäilee itsellään epävakaata persoonallisuushäiriötä tai jotakin vastaavaa.

Kuitenkaan en ymmärrä, miten alkoholiongelman voi kuitata älykkyydellä ja sen takia tylsistymisellä. Tänään satunnainen laitapuolen kulkija mietiskeli ääneen lähinnä itselleen, että jos jättäisi alkon, mitä hän sitten tekisi. Lähellä istuskellut nainen käski katsomaan, mitä sitten tapahtuu. Ei se sen vaikeampaa ole? Alkoholistina elämän luulisi olevan tylsempää kuin päihteettömänä. Älykäs ystäväni myös sanoo, että voisi lopettaa heti, kun haluaa eikä hänellä ole ongelmaa. Miksi hän ei sitten halua lopettaa, jos psyykkistä tai fyysistä riippuvuutta ei ole? Voisi säästää älynsä ja kanavoida sen paremmalla tavalla.

Toinen ketjussa mainittu asia on se, että muiden puheenaiheet eivät kiinnosta. Hänkin sanoo samaa, mutta hänen omat puheenaiheensakaan eivät ole mitenkään erikoisia. Hänen lempiaiheensa on hän itse. Muut eivät ihmisinä kiinnosta ollenkaan. 

Vaikka saisikin mensan testistä huippupisteet, sillä ei ole merkitystä, jos ei osaa käyttää älyään tai jokin muu psyykeen osa-alue ei ole ihan kunnossa.

En nyt ole aivan varma, mikä oli alkuperäinen pointtini. 

[/quote]

No voi jee kun satunnainen laitapuolenkulkija edustaa kaikkia älykkäitä ihmisiä. :)

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 01:23"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 22:59"]Vastanneista juuri kukaan ei ole ollut riittävän älykäs edes kyseenalaistaakseen omia kykyjään. Voiko naurettavampaa reppanaa olla kuin "kuusi ällää kirjoittanut"  joka on niin fiksu että tylsistyy "tyhmempiensä" seurassa. Näin alkeellisella tasolla ei älykkyydestä keskustella kuin Suomen kaltaisissa maalaisjunttiloissa. Ensimmäinen askel älykkyyteen on ymmärtää ettei tiedä mitään, eikä tule koskaan tietämäänkään juurikaan mitään. 

[/quote]Tuossa suomalaiset ovat kyllä aika hyviä, etenkin naiset. Minäkin monella tutkinnolla tiedän oikein hyvin, mitä kaikkea en tiedä. Vain tosi tyhmät luulevat tietävänsä lähes kaiken.

[/quote]

Miten niin naiset? He ovat aina epävarmoja itsestään, jo pisatutkimus todistaa että tytöt pitävät itseään huonona matikassa vaikka kokeissa menestyvät paremmin kuin pojat, jotka taas pitävät itseään einsteininä, kun kotona kehutaa miten meidän nikopetteri on nero kun sai seiskan matikasta.

Mä en jotenkin usko, että pitkästyminen ja kyllästyminen liittyy älykkyyteen. Tuskin esim. Bill Gates tai Steven Spielberg ovat kovin kyllästyneitä elämäänsä? Meinaan vain, että innostuneisuus ym. ei varmastikaan ole kiinni älykkyydestä, älykäs vain innostuu sitten sellaisista(kin) asioista, joita suurin osa muista ihmisistä ei ikinä pystyisi toteuttamaan. Joten jos elämä ja muut ihmiset kyllästyttää, niin ei kannata syyttää älyä vaan miettiä mistä muusta se voisi johtua. En ole itse erityisen älykäs, mutta minäkin olen usein kyllästynyt, ja tietenkin se joskus johtuu järjellisen tekemisen puutteesta mutta kyllä se enemmän on sitä että mieliala yleensäkin on matala, se taas ei ole mikään älykkyyden tunnuspiirre. Jos taas mieliala on matala niin alkaa miettiä kaikkia maailman ongelmia ja tulevaisuuden ongelmia ym ja saattaa ruveta ajattelemaan, että ne ovat se oikea syy omaan mielialaan.

Riittävän älykästä miestä ei tahdo löytyä elämänkumppaniksi ja minulle olisi tärkeää että mies olisi tässä asiassa vähintään veroiseni.

Tämän vuoksi mä teen tai sanon tahallani joskus jotain hölmöä. Miehet kohtelee huomattavasti paremmin kun en ole heidän älylleen uhkana. Näin myös työssä. Vähän blondimpana saa helpommin apuakin.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 21:07"]

 Aikuisiällä olen huomannut että monia miehiä viehättää semmonen vähän hölmö nainen jolla ei ole mielipiteitä oikein mistään paitsi Seiskan juorupalstasta. Helposti käsiteltävä ja määräiltävä jolle saa päteä. 

[/quote]

Muita lukematta.

Ihmiset, joilla on erityisen huono itsetunto, suhtautuvat usein aggressiivisesti, tyyliin "mikä sä oikein luulet olevasi". Oma itsetuntoni ei ole erityisen vahva, mutta älykäs ja sivistynyt olen. 

Saatan usein ryytyä sellaisiin pitkiin puheisiin ja huonoihin vitseihin, joista paistaa tietämättömyys ja se, ettei ole mitään intressiä käyttää omaa päätä. Pelkkiä asenteita, ennakkoluuloja, luuloja, ei yhtään erittelyä tai oman elämänkokemuksen hyväksikäyttöä. Pidän yleensä suuni kiinni näissä tilanteissa. 

Pääni on aika nopea, joten muiden älyllinen/ henkinen hitaus ja sönkkääminen ottaa hermoon. Tiedän minne puhuja on menossa minuutteja ennenkuin hän itse pääsee perille. Näissäkin tilanteissa olen oppinut pitämään suuni kiinni. 

Menee vähän ohi kysymyksen, mutta on olemassa ihmisiä jotka ovat oikeasti yksinkertaisia, jotka eivät ole uteliaita maailman suhteen, joita esim. laatukirjallisuuden (tai minkään muunkaan) lukeminen ei kiinnosta. He eivät haittaa minua lainkaan ja heillä on paljon hienoja ominaisuuksia joista voin oppia. 

Mutta nämä, jotka pitävät hyvänä vitsinä, että "kuka on vittu Peethooffen" (vaikka tietävät), synnyttää minussa kuristusrefleksin. Seksistisiä vitsejä pidän yhtenä tyhmyyden pohjakosketuksena. Olen oppinut karttamaan, jos olen tuollaisen tyypin kohdannut. 

Haitat ovat siis lähinnä sosiaalisia ja satunnaisia. Perhe- ja työ-elämässä älykkyydestäni ei ole ollut haittaa, ei myöskään kanssakäymisessä lähi- ja ystäväpiirin kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 08:04"]

Tämän vuoksi mä teen tai sanon tahallani joskus jotain hölmöä. Miehet kohtelee huomattavasti paremmin kun en ole heidän älylleen uhkana. Näin myös työssä. Vähän blondimpana saa helpommin apuakin.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 21:07"]

 Aikuisiällä olen huomannut että monia miehiä viehättää semmonen vähän hölmö nainen jolla ei ole mielipiteitä oikein mistään paitsi Seiskan juorupalstasta. Helposti käsiteltävä ja määräiltävä jolle saa päteä. 

[/quote]

[/quote]

Yh, teitä siis on olemassa.