Mitä haittaa koet älykkydestäsi olevan?

Pitäisi varmaankin aivan aluksi kyetä määrittämään mitä älykkyydellä tarkoitetaan.

Jos mennään aivan kapeimmalla matemaattis-loogisella mensa-meiningillä, on ihan ymmärrettävää että moni ns. huippuälykäs on kohdannut vaikeuksia elämässään. Pyöritään nimittäin autismin juurilla. Mikäli olet niin fiksu ettet kykene tavallisia ihmisiä tai itseäsi kohtaamaan, voikin olla että olet assburger eli vajakki.

Älykkyyden lajeja on nimittäin useita.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 23:42"]

Pitäisi varmaankin aivan aluksi kyetä määrittämään mitä älykkyydellä tarkoitetaan.

Jos mennään aivan kapeimmalla matemaattis-loogisella mensa-meiningillä, on ihan ymmärrettävää että moni ns. huippuälykäs on kohdannut vaikeuksia elämässään. Pyöritään nimittäin autismin juurilla. Mikäli olet niin fiksu ettet kykene tavallisia ihmisiä tai itseäsi kohtaamaan, voikin olla että olet assburger eli vajakki.

Älykkyyden lajeja on nimittäin useita.

[/quote]

Ei tarvitse olla autisinen matemaatikko kokeakseen sosiaalista ahdistusta. Hyvä kokonaisuuden hahmotuskyky ja sydämen sivistys jättävät jo taakseen niin ison osan ihmisistä että luonnollisesti kokee ulkopuolisuutta.

No olisiko pitänyt tekopyhästi alkaa kyseenalaistaa omaa älykkyyttään tässä? Kun kysymys oli, että mitä haittaa älykkyydestä on, ei siihen voi vastata kuin sellainen joka jollain tasolla joskus kokee itsensä älykkääksi tai tietää olevansa älykäs. Mitä muuta todellisuus on, kuin ihmisen oma kokemus ja joitan mittareita, jotka ovat ihmisen luomia ja kyseenalaisia, kun mitataan ihmisen ajattelua ja toimintaa?

Riittääkö se, että on kirjoittanut kahdeksan ällää tekemättä juurikaan töitä, saa Mensan testistä tuloksen jonka mukaan kuuluu kahteen prodenttiin siellä kellokäyrän oikeassa reunassa, tulee usein mainituksi viisaaksi tai älykkääksi (ja nolostuu siitä), on sellainen jolta ihmiset kysyvät neuvoja aiheesta kuin aiheesta ja saa elämässään yleensä aikaan asioita suhteellisen vaivattomasti? Saako silloin vastata tälaiseen kysymykseen ja olla kyseenalaistamatta tekopyhästi alussa omaa älykkyyttään? Vai pitääkö alussa lainata Sokratesta ja kertoa, miten vähän tietää? En minä tiedä mistään mitään, teen paljon virheitä, olen yh (joten en ole osannut valita "oikein") ja monet muille yksinkertaiset asiat ovat minulle hankalia. Mutta olen ymmärtänyt, että saatan olla älykäs siinä mielessä, mitä sillä arkikielessä tarkoitetaan. Jopa sosiaalisesti, oho. Tämänkin olen oppinut muilta saamani palautteen perusteella, sillä itse olen aina osannut vain kyseenalaistaa omia taitojani.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 22:59"]

Vastanneista juuri kukaan ei ole ollut riittävän älykäs edes kyseenalaistaakseen omia kykyjään. Voiko naurettavampaa reppanaa olla kuin "kuusi ällää kirjoittanut"  joka on niin fiksu että tylsistyy "tyhmempiensä" seurassa. Näin alkeellisella tasolla ei älykkyydestä keskustella kuin Suomen kaltaisissa maalaisjunttiloissa. Ensimmäinen askel älykkyyteen on ymmärtää ettei tiedä mitään, eikä tule koskaan tietämäänkään juurikaan mitään. 

[/quote]

Kato, kirjoitusvirhekin tuli.

Pahinta ei olekaan se, että kokee erillisyyttä ja yksinäisyyttä. Pahinta ja haavoittavinta on ollut se, että on aina kyseenalaistanut itseään ja omia taitojaan, kun on nähnyt, miten paljon parempi voisi olla.

Se että pidetään kaikkivoipaisena ja pärjäävänä. Monet jopa pitävät pelottavana. Tosiasiassa sitä on vain ihminen, ja herkkänä olen myös vähän kuin keho ilman ihoa eli läheisyys ja spontaani tuki olisivat tervetulleita.

Joskus pari-/ryhmätyötä tehdessä en ole kehdannut sanoa kun olen tajunnut asiat aiemmin, koska olen pelännyt että vaikutan viisastelevalta tai ylimieliseltä jos neuvon muita toistuvasti. Ala-asteella tylsistyin koulussa, mutta toisaalta kukapa ei.

Enemmän on kyllä ollut haittaa heikohkosta sosiaalisesta älykkyydestä.

Minun on vaikea löytää ystäviä, sillä lähes kukaan ei ole kanssani samalla aaltopituudella.

Luulen tuntevani muutamia melko älykkäitä tyyppejä, ei se arkielämässä niin helposti ihmisestä näy. Yksi ystäväni on hänen suoritustensa perusteella keskivertoa älykkäämpi ja hän on kehittämässä itselleen jonkin sortin alkoholiongelmaa sekä hänellä on jonkinasteinen masennus. Toisaalta hän myös epäilee itsellään epävakaata persoonallisuushäiriötä tai jotakin vastaavaa.

Kuitenkaan en ymmärrä, miten alkoholiongelman voi kuitata älykkyydellä ja sen takia tylsistymisellä. Tänään satunnainen laitapuolen kulkija mietiskeli ääneen lähinnä itselleen, että jos jättäisi alkon, mitä hän sitten tekisi. Lähellä istuskellut nainen käski katsomaan, mitä sitten tapahtuu. Ei se sen vaikeampaa ole? Alkoholistina elämän luulisi olevan tylsempää kuin päihteettömänä. Älykäs ystäväni myös sanoo, että voisi lopettaa heti, kun haluaa eikä hänellä ole ongelmaa. Miksi hän ei sitten halua lopettaa, jos psyykkistä tai fyysistä riippuvuutta ei ole? Voisi säästää älynsä ja kanavoida sen paremmalla tavalla.

Toinen ketjussa mainittu asia on se, että muiden puheenaiheet eivät kiinnosta. Hänkin sanoo samaa, mutta hänen omat puheenaiheensakaan eivät ole mitenkään erikoisia. Hänen lempiaiheensa on hän itse. Muut eivät ihmisinä kiinnosta ollenkaan. 

Vaikka saisikin mensan testistä huippupisteet, sillä ei ole merkitystä, jos ei osaa käyttää älyään tai jokin muu psyykeen osa-alue ei ole ihan kunnossa.

En nyt ole aivan varma, mikä oli alkuperäinen pointtini. 

Älykkyydestä ei ole kuin hyötyä. Ulkopuolisuuden tunne, tylsistyminen ja muut aiheutuvat aivan eri syistä kuin älykkyydestä.

Mä en mikään poikkeuksellisen älykäs ole, mutta välillä tuntuu että keskivertoa älykkäämpi kuitenkin.. 

Haittoja:

En jaksa kuunnella turhanpäiväisiä jorinoita, esimerkiksi säästä puhuminen on minusta puuduttavaa (ellei se ole todella jotain tavallisesta poikkeavaa). Enkä ole kovin hyvä small talkissa muutenkaan.

Se, ettei minun koulussa tarvinut tehdä töitä, on tehnyt minusta ikävä kyllä alisuorittajan ja lusmun. Ajattelen myös jotenkin surkeasti elämästä, että mikään ei ole minkään arvoista. Tyyliin täällä me nyt vaan eletään hetki ja sitten kuollaan pois, ja sama se loppujen lopuksi miten eletään (kunhan ei satuteta tahallaan ketään toisia jne). Turha ponnistella yhtään ylimääräistä.

Kumppanin löytäminen oli vaikeaa. Useamman kerran lopetin suhteen siitä syystä, että minusta tuntui että mies oli tyhmempi kuin minä, enkä kestänyt sitä. Nykyisen mieheni kanssa minulle ei onneksi tule sellaista tunnetta.

Toisissa ihmisissä risoo niiden ehdottomuus ja ristiriitaisuus, ja se ettei osata ollenkaan nähdä tai analysoida näitä omia piirteitä.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 23:46"]

No olisiko pitänyt tekopyhästi alkaa kyseenalaistaa omaa älykkyyttään tässä? Kun kysymys oli, että mitä haittaa älykkyydestä on, ei siihen voi vastata kuin sellainen joka jollain tasolla joskus kokee itsensä älykkääksi tai tietää olevansa älykäs. Mitä muuta todellisuus on, kuin ihmisen oma kokemus ja joitan mittareita, jotka ovat ihmisen luomia ja kyseenalaisia, kun mitataan ihmisen ajattelua ja toimintaa?

Riittääkö se, että on kirjoittanut kahdeksan ällää tekemättä juurikaan töitä, saa Mensan testistä tuloksen jonka mukaan kuuluu kahteen prodenttiin siellä kellokäyrän oikeassa reunassa, tulee usein mainituksi viisaaksi tai älykkääksi (ja nolostuu siitä), on sellainen jolta ihmiset kysyvät neuvoja aiheesta kuin aiheesta ja saa elämässään yleensä aikaan asioita suhteellisen vaivattomasti? Saako silloin vastata tälaiseen kysymykseen ja olla kyseenalaistamatta tekopyhästi alussa omaa älykkyyttään? Vai pitääkö alussa lainata Sokratesta ja kertoa, miten vähän tietää? En minä tiedä mistään mitään, teen paljon virheitä, olen yh (joten en ole osannut valita "oikein") ja monet muille yksinkertaiset asiat ovat minulle hankalia. Mutta olen ymmärtänyt, että saatan olla älykäs siinä mielessä, mitä sillä arkikielessä tarkoitetaan. Jopa sosiaalisesti, oho. Tämänkin olen oppinut muilta saamani palautteen perusteella, sillä itse olen aina osannut vain kyseenalaistaa omia taitojani.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 22:59"]

Vastanneista juuri kukaan ei ole ollut riittävän älykäs edes kyseenalaistaakseen omia kykyjään. Voiko naurettavampaa reppanaa olla kuin "kuusi ällää kirjoittanut"  joka on niin fiksu että tylsistyy "tyhmempiensä" seurassa. Näin alkeellisella tasolla ei älykkyydestä keskustella kuin Suomen kaltaisissa maalaisjunttiloissa. Ensimmäinen askel älykkyyteen on ymmärtää ettei tiedä mitään, eikä tule koskaan tietämäänkään juurikaan mitään. 

[/quote]

[/quote]

Ei se valitettavasti riitä. Kahdeksan ällää ei valitettavasti kerro yhtään mistään. Sen saa kovalla perseellä ja motivaatiollakin. Tieto ei säteile, se on toisaalta kumulatiivista. Ota oman mukavuusalueesi ulkopuolelta oppikirja, lukaise se illalla lävitse ja kokeile sisäistätkö sen tekemättä sen enempää töitä.  Perinteiset älykkyystestit puolestaan   kertovat lähinnä matemaattis-loogisista kyvyistä.

Keitä nämä sinua älykkäänä pitävät ihmiset ovat? millä perustein?

Minäkin kuulun pieneen prosentuaaliin, en silti koe älykkyydestä vähäisintäkään haittaa. Päinvastoin, pelkkää hyötyä. Etumatkan, mitä sillä olen saavuttanut muihin nähden olen aina käyttänyt hyödyksi. Miksi sinä,olet siitä ahdistunut?  Ehkäpä älykkyytesi onkin rajallista? Ehkäpä sparraus on ollut liian vähäistä? 

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 22:59"]Vastanneista juuri kukaan ei ole ollut riittävän älykäs edes kyseenalaistaakseen omia kykyjään. Voiko naurettavampaa reppanaa olla kuin "kuusi ällää kirjoittanut"  joka on niin fiksu että tylsistyy "tyhmempiensä" seurassa. Näin alkeellisella tasolla ei älykkyydestä keskustella kuin Suomen kaltaisissa maalaisjunttiloissa. Ensimmäinen askel älykkyyteen on ymmärtää ettei tiedä mitään, eikä tule koskaan tietämäänkään juurikaan mitään. 

[/quote]

Odottelinkin jo milloin tämänkaltainen typeryys ilmestyy keskusteluun.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 00:40"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 22:59"]Vastanneista juuri kukaan ei ole ollut riittävän älykäs edes kyseenalaistaakseen omia kykyjään. Voiko naurettavampaa reppanaa olla kuin "kuusi ällää kirjoittanut"  joka on niin fiksu että tylsistyy "tyhmempiensä" seurassa. Näin alkeellisella tasolla ei älykkyydestä keskustella kuin Suomen kaltaisissa maalaisjunttiloissa. Ensimmäinen askel älykkyyteen on ymmärtää ettei tiedä mitään, eikä tule koskaan tietämäänkään juurikaan mitään. 

[/quote]

Odottelinkin jo milloin tämänkaltainen typeryys ilmestyy keskusteluun.

[/quote]

Muistithan odotellessa tuntea itsesi poikkeuksellisen älykkääksi ja vähän sosiaalisesti eriytyä?

:D

En nyt kuvailisi itseäni älykkääksi, vaan ennemminkin fiksuksi ja nokkelaksi paremminkin.

Jos joku henkilö ei osaa tai jaksa perustella/selittää mielipidettään ja yritän ymmärtää häntä kysymällä mitä hän tarkoittaa. "En mä osaa selittää, en jaksa", kommentti on niin tuskastuttava kuulla.

Ihmisiä ärsyttää jos tiedän jotain perusjuttuja, mutta heidän mielestään se on triviaa. Esim. Jääkarhun iho on tumma, jäätiköt ovat makeaa vettä, keskipäivällä uv-säteily on voimakkainta jne.

Harmistun kun ihmiset eivät ymmärrä.

Miehet eivät innostu fiksuista naisista. En päde enkä yritä olla "aina oikeassa", mutta jos mies ei kestä sitä että hän ei ole aina oikeassa niin homma ei vaan toimi. Fiksu ystävättäreni on huomannut saman. Bimbous puree.

Se tietämisen tuska ja maailmankaikkeuden pohtimisen ähky. Joskus mietin olisinko onnellisempi jos olisin tyhmä. Luulen että olisin :')

Voi luoja. Ensinnäkään en ole kirjoittanut kahdeksaa ällää, liioittelin. Lause jatkui myös "tekemättä juurikaan töitä", mikä ilmeisesti jäi sinulta huomiotta.  Sama jatkui yliopistossa, vaikken pidä tenttikirjojen muistamista ulkoa minään älykkyyden mittarina - enkä kyllä tenttimällä suurinta osaa opinnoista suorittanutkaan. Tavoitteenani oli vain tuoda esille se, miten vaikeaa älykkyydelle on luoda mitään mittareita, ja sanoa, että jokaisella lienee oikeus vastata ap:n esittämään kysymykseen oman kokemuksensa mukaan pyytämättä anteeksi.

Ja seuraava kysymys olisikin, että kenen kehut älykkyydestä kelpaavat? Ilmeisesti ei vaikka kaupan kassan tai siivoojan. Entä professorin? Ydinfyysikon? Esimiehen, joka tarjosi töitä? (Hän on tohtori ja dosentti, BTW. Mutta vain humanisti.) Itseään älykkäänä pitävän ihmisen? Julkkiksen? 

Älykkyyttä on montaa lajia. Ilmeisesti sinulle on suotu hyvä muisti, iloitse siitä. Sisälukutaidolla tai laajemmalla ymmärryksellä et taida päästä kehumaan, eikä tuo empatia ("minulle ei ainakaan ole ollut haittaa")  tai sosiaalinen lahjakkuuskaan taida olla heiniäsi. Ehkä sinulla on ongelmia myös itsesi kanssa, kun koet tarvetta olla noin hyökkäävä. 

Ei, en ole saanut aina tarvittavaa sparrausta. Olen kasvanut perfektionistiäidin kanssa. Itsetuntoni on aina ollut hauras ja olen ollut herkkä ottamaan itseeni, kääntänyt sen vain aina sisäänpäin. Älykkyyttä on montaa lajia, osa niistä on kaksiteräisiä miekkoja. 

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 00:29"]

Ei se valitettavasti riitä. Kahdeksan ällää ei valitettavasti kerro yhtään mistään. Sen saa kovalla perseellä ja motivaatiollakin. Tieto ei säteile, se on toisaalta kumulatiivista. Ota oman mukavuusalueesi ulkopuolelta oppikirja, lukaise se illalla lävitse ja kokeile sisäistätkö sen tekemättä sen enempää töitä.  Perinteiset älykkyystestit puolestaan   kertovat lähinnä matemaattis-loogisista kyvyistä.

Keitä nämä sinua älykkäänä pitävät ihmiset ovat? millä perustein?

Minäkin kuulun pieneen prosentuaaliin, en silti koe älykkyydestä vähäisintäkään haittaa. Päinvastoin, pelkkää hyötyä. Etumatkan, mitä sillä olen saavuttanut muihin nähden olen aina käyttänyt hyödyksi. Miksi sinä,olet siitä ahdistunut?  Ehkäpä älykkyytesi onkin rajallista? Ehkäpä sparraus on ollut liian vähäistä? 

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 22:59"]

Vastanneista juuri kukaan ei ole ollut riittävän älykäs edes kyseenalaistaakseen omia kykyjään. Voiko naurettavampaa reppanaa olla kuin "kuusi ällää kirjoittanut"  joka on niin fiksu että tylsistyy "tyhmempiensä" seurassa. Näin alkeellisella tasolla ei älykkyydestä keskustella kuin Suomen kaltaisissa maalaisjunttiloissa. Ensimmäinen askel älykkyyteen on ymmärtää ettei tiedä mitään, eikä tule koskaan tietämäänkään juurikaan mitään. 

[/quote]

No voi jestas, sinä olet niin väärässä kuin olla ja voi. Ei taida sinun äo:si olla kummoinen, ainakin sivistystasossa on paljon toivomisen varaa. Sekoitat ensinnäkin käsitteet älykkyys ja viisaus, toisiinsa.

Minä olen älykkyydeltäni neron luokkaa, äo:ni on reilusti yli 150. Muistini on mahtava, avaruudellinen hahmotukseni mahtava, tietomääräni on mahtava ja sovelluskykyni on mahtava. Kuitenkin olen ihmisyydessäni äärimmäisen keskinkertainen - viisaus kun tulee usein vasta iän myötä. 

Totta helvetissä kaipaan keskusteluseuraa, joka kykenee haastamaan minut kokonaisuutena, totta helvetissä tylsistyn työssä, jossa en pääse käyttämään kuin murto-osan potentiaalistani (siksi opiskelen lisää), tietenkin turhaudun, kun minun ei anneta tuoda pöytään, mitä minulla on tarjota, koska se olen muka niin paljon parempi tmsp. En ole parempi, enkä kuvittele olevani parempi, mutta jos olen ehtinyt tutustua johonkin asiaan kattavasti, niin miksen saa tarjota sitä tietoutta muille? Samalla tavalla minä otan muiden tietouden ja mielipiteet vastaan, kuin sieni. En koe yhtään mielipidettä tai tietoa turhaksi.

Mutta joo, sosiaaliset suhteet ja oman perheen vaatimustaso ovat vaikeimpia asioita. Omalla kohdallani jatkuva, korkea (korkein, oikeastaan) vaatimustaso johti  burnouttiin jo nuorena.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 20:33"][quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 20:15"]

Muita ihmisiä ärsyttää se, että olen (lähes) aina oikeassa.

[/quote]

Sama juttu ja sitten kun tosiaan tuo tietopohja on vielä laaja. Joskus tukin suuni ihan vain sen takia etten halua muiden tietävän, että tiedän jonkin asian, koska jollain tapaa pelkään tulevani leimatuksi tietojeni/osaamiseni takia.

[/quote]Minä olen jo lapsena oppinut pitämään kynttilää vakan alla. Ihmettelen niitä jotka yrittävät esittää fiksumpaa kuin ovat :)

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 21:21"]

 Aikuisiällä olen huomannut että monia miehiä viehättää semmonen vähän hölmö nainen jolla ei ole mielipiteitä oikein mistään paitsi Seiskan juorupalstasta. Helposti käsiteltävä ja määräiltävä jolle saa päteä. 

Ehkäpä se on sitä sosiaalista älykkyyttä että esittää tyhmempää kuin on. 

[/quote]

Baarissa ehkä viehättää, mutta oikeassa elämässä mikään ei ole tylsempää kuin blondikorttia käyttävä fiksu nainen.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 00:28"]

Se, ettei minun koulussa tarvinut tehdä töitä, on tehnyt minusta ikävä kyllä alisuorittajan ja lusmun. Ajattelen myös jotenkin surkeasti elämästä, että mikään ei ole minkään arvoista. Tyyliin täällä me nyt vaan eletään hetki ja sitten kuollaan pois, ja sama se loppujen lopuksi miten eletään (kunhan ei satuteta tahallaan ketään toisia jne). Turha ponnistella yhtään ylimääräistä.

[/quote]

Tunnistan tämän. Koulu opetti lähinnä oleskelemaan päämäärättömästi.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 22:59"]Vastanneista juuri kukaan ei ole ollut riittävän älykäs edes kyseenalaistaakseen omia kykyjään. Voiko naurettavampaa reppanaa olla kuin "kuusi ällää kirjoittanut"  joka on niin fiksu että tylsistyy "tyhmempiensä" seurassa. Näin alkeellisella tasolla ei älykkyydestä keskustella kuin Suomen kaltaisissa maalaisjunttiloissa. Ensimmäinen askel älykkyyteen on ymmärtää ettei tiedä mitään, eikä tule koskaan tietämäänkään juurikaan mitään. 

[/quote]Tuossa suomalaiset ovat kyllä aika hyviä, etenkin naiset. Minäkin monella tutkinnolla tiedän oikein hyvin, mitä kaikkea en tiedä. Vain tosi tyhmät luulevat tietävänsä lähes kaiken.