Lue keskustelun säännöt.
Mitä äitisi teki jota et aio tehdä omalle lapsellesi?
06.06.2014 |
Aihe tuli mieleen noista kotiintuloajoista. Äitini pakotti tulemaan kotiin aina niin aikaisin, että tyttöporukka hylkäsi minut. Se sattui todella paljon. Vieläkin ikävöin ystävyyttäni yhden niistä kanssa... Tytöt voi olla julmia. Ja kotiintuloaika oli yläasteella joku 20...
Kommentit (127)
Minä oon kehunut lasta tarvittaessa ja kannustanut ja motivoinut . Ei siihen aikaan kehuttu lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juoda itseäni todella humalaan lasteni nähden.
Tätä lukiessa konkretisoitui selkeästi miten paljon rakastan omaa, hyvää äitiäni.
Mutta pari asiaa aion minäkin tehdä toisin:
-En ikinä piikittele edes "leikillään" lapseni ulkonäöllisiä asioita.
-Lupaan yrittää ymmärtää kun lapseni on kasvanut aikuiseksi ja kohdella häntä sen mukaisesti.
Mä haluaisin nyt muutaman abortinvastustajan kommentoimaan tähän.
Joka ikisen näistä "hirviöäideistä" olisi pitänyt valita abortti.
Olen sen itsekin valinnut. syy oli väärä aika, väärä mies, väärä paikka. Olisin päätynyt sossun elätiksi. Abortin tekemstä en ole katunut ikinä sekuntiakaan, se oli suuri helpotus. (miehen piti oleman lisääntymiskyvytön, siksi vahinko)
Nyt minulla on kaikki hyvin ja ihana perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aio asua samassa taloudessa alkoholistin kanssa, vaikka se olisikin lasten isä.
Kannustan lastani pärjäämään ja saavuttamaan omalla tekemisellä sen mitä haluavat (vanhempien tuella toki myös). Mulla oli hyvä lapsuus ja tulen hyvin toimeen vanhempieni kanssa, mutta näin aikuisena olen huomannut että parannettavaa on. He ovat tehneet parhaansa niillä eväillä mitä heille on annettu, mutta onneksi mun ei tarvitse siirtää lapsilleni sitä, että parempi olla hajuton, väritön ja mauton eli mitä vähemmän suhun kiinnitetään huomiota, niin hyvä. Mielipiteitä ei saanut sanoa ääneen, eli omaa kantaa ei saanut tuoda julki, koska joku voi tykätä huonoa. Vieläkin tosi vaikea sanoa mitä mieltä olen. Jos toimin vastoin vanhempien toiveita kuulin kovat moitteet ja sitten asiat vaiettiin, koskaan ei keskusteltu miksi näin tapahtui ja mikä olisi kaikille paras ratkaisu. Olen mieheni kanssa oppinut selvittämään asiat puhumalla ja sanomaan mielipiteitäni, mutta vaikea matka se on ollut.
En tajunnut satsata tarpeeksi kouluun, eikä kukaan kannustanut, olin keskiverto oppilas, en huono mutta paremminkin olisi voinut mennä. Tosin opiskelu vaihtoehtoja ei siihen aikaan ollut niin paljon, eikä mihinkään erilaiseen kannustettu, vanhempani ovat ikäluokkaa jolloin ei juuri opiskeltu. Nyt tsemppaan lastani yrittämään parhaansa ja jos haluaa opiskella pitkälle, se tavoitteiden saavuttaminen on helpompaa jos jaksaa käydä koulun huolella. Oli se tavoite mikä tahansa. Jos siihen ei hyvää tokaria tarvita, sitten ei, mutta ettei huomaa siinä vaiheessa kun pitäisi hakea, ettei arvosanat riitäkään. Meillä saa lapset myös epäonnistua ja puhua mulle salaisuuksia niin ettei sitä heti kerrota naapurin rouvalle. Keskustellaan paljon, eikä niin että minun mielipiteeni on se ainoa oikea vaan yritän antaa erilaisia näkökulmia asioihin. Toki on asioita joissa on oltava se vanhempi ja päättää lapsen puolesta.
Mun lapsuudessa ei saanut olla tavoitteita ja jos jotain oli, niin kannustus oli että pieleen siinä joku menee kuitenkin, positiivinen ajattelu on myös se mitä haluan lapseni oppivan. Viimeksi eilen äitini sanoi minulle,kun olin hakenut keväällä työpaikkaa joka ei ollut hänelle mieleen, että kuinka vaikeaksi tilanne olisi mennyt jos sen olisin saanut ja että hän toivoi koko sydämestään etten paikkaa saa. Näin meillä, ei puhettakaan että olisi ajateltu kaiken menevän hyvin. Vastasin että helppoa ei olisi ollut,muttei myöskään mahdotonta, siitä olisi kyllä selvitty jos jokainen puhaltaa yhteen hiileen ja kyse oli kuitenkin alle vuoden määräajasta. Sitä paikkaa hakemalla sainkin toisen ja vakipaikan saman työnantajan palveluksesta, ns. helpommin perhetilanteeseen sopivan, mutta äiti ei vaan tajua sitäkään, että jos en olisi edes yrittänyt olisin yhä työtön. Hänen mielestään kun juttu ei toimi, niin se ei sitten toimi vaikka miten ajatteisi. Oikeasti masentaa tuo jatkuva negatiivinen ajattelu ja nykyisin joka kerta sanonkin asiasta hänelle, että pitääkö aina ajatella pahinta.
No, tuli pitkä selonteko, ois varmasti voinut tiivistää, mut nyt en jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksarisottoa. Hyi saatana, vieläkin ellottaa. Ei muuta huomautettavaa.
Äiti päätti pysyä miehensä (isämme) rinnalla, siitä huolimatta, että isä alkoholisoitui, kärsi vakavista mielenterveydenhäiriöistä ja oli valtavan raskasta elää hänen vaikutuspiirissään. Seurauksena meillä lapsilla oli ns. lasinen lapsuus, joka jätti kaikkiin meihin lapsiin jälkensä.
Jos oma mieheni alkoholisoituisi, eikä osottaisi mitään kiinnostusta hakea apua ongelmiinnsa niin pakkaisin kimpsut, kampsut ja lapset hyvin äkkiä ja lähtisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini ei koskaan panostanut rahankäytön opettamiseen kunnolla. Kertoi toki ettei mikään tule ilmaiseksi ja että laskut pitää maksaa. Olisin tarkemmin ajatellen kaivannut ehkä selkeämpää opastusta siitä, kuinka elää varojensa mukaisesti, ja kuinka voi säästää rahaa, tai mitkä seuraukset voi olla omien varojensa yli elämisestä.
Teini-iässä ryssin raha-asiat pahemman kerran typeryyksissäni ja maksan virheistäni edelleen, 5 vuotta myöhemmin. Kukaan ei kertonut MITÄ tapahtuu jos jätänkin pari laskua maksamatta. No, nyt tiedän, ja aionkin todella pitää huolta raha-asioistani, sekä siitä että lapseni ymmärtävät vastuullisen rahankäytön.
Kun vain ei heidän tarvitsisi käydä läpi sitä velkahelvettiä, minkä itse kävin, nyt onneksi jo loppusuoralla viimeiset takaisinmaksut!
Ja sanomattakin selvää, että häpeä on ihan kamala.
Minut äiti kasvatti sinisilmäiseksi idiootiksi, koska äidin uskomuksen mukaan kaikki täällä olemme samanarvoisia ja hän jaksoi uskoa vaan hyvyyteen ja rakkauteen ihmisessä. Rotuun tai uskontoon katsomatta varsinkaan, eli mahd.rasismia hän kai yritti tuolla poiskitkeä.
No, oma kokemus osoitti toisin ja
seuraamukset kärsin kirjaimellisesti omissa nahoissa raiskauksen ja pahoinpitelyjen muodossa.
Omat tyttäreni kasvatan äärimmäiseen varovaisuuteen ja pitämään muutenkin puolensa. Avaan heidän silmiään realistisesti tälle miesten maailmalle jo ennenkuin omalle kohdalle vastaavaa sattuu. Ihmiset muutenkin vaan hyväksikäyttävät niitä kilttejä ja hyväntahtoisia naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paheksui sitä, että olin jo teinonä seksuaalisesti aktiivinen. Huusi ja syyllisti.
Potki, löi ja kiskoi raivopäässään tukasta. Parhaat muistot on siitä kun kyykötän käsilläni päätä suojaten ulkosaunan pukuhuoneessa ja äiti potkii huutaen kylkeen. En itseasiassa edes juuri muista mitä pahaa olin tehnyt, muistan vain kivun ja pelon. Yhdestä ainoasta kerrasta muistan mitä olin tehnyt "väärin". Olin pieni ja istuin huppupyyhkeessä WC:n pöntön kannen päällä. Äiti kampaa tukkaansa ja sanoo:"NIistä!" En tajua mihin mun pitäisi niistää. Hän huutaa: "Niistä!! Niistä!!" Ja lopulta otan sen huppupyyhkeen kulman ja niistän siihen (Minua niistätettiin lapsena usein harsoihin. En käsittänyt eroa tässä.). Hirveä raivo ja huuto, lyönti, tukasta retuuttamista vessasta ulos. Itken ja olen ymmälläni, koska luulin tehneeni oikein. Olisi pitänyt niistä vessapaperiin, äiti ei sitä kertonut ja olin liian ymmärtämätön että olisin tajunnut..
Karmeita kokemuksia ihmisillä täällä!
Omat huonot kokemukset ovat paljon mitättömämpiä, mutta silti:
Olin jotenkin näkymätön. Piti olla hyvin helppo, mielipiteitä kunnioitettiin vain, jos sattuivat olemaan samoja kuin äidillä. En vääntäisi ja jankuttaisi jok'ikisestä asiasta niin kauan, että saisin sanottua viimeisen sanan asiaan kuin asiaan - omasta mielestäni, vastapuolella on vain kyllästytty tyyliin 'viisas vaikenee'.
Sisarus oli selkeästi tärkeämpi kuin minä. Yritän parhaani mukaan olla tasapuolinen.
Pitkään tuntui, että äiti oli jotenkin vieras ihminen. Aikuisena tajusin, että vierauden tunne nousi siitä, että varhaislapsuudessani äitini opiskeli toisella paikkakunnalla, ja oli vain päivän verran kotona viikossa. En jättäisi pieniä lapsiani ainakaan, jos haluaisin säilyttää läheisen suhteen heihin.
Kaiken kaikkiaan hyviä asioita on kuitenkin enemmän kuin huonoja, joten minulla oli tavisäiti, ja sellainen olen itsekin. Olen todella pahoillani niiden kirjoittajien puolesta, joilla tavisäidin tilalla oli moniongelmainen hirviöäiti. :'(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 00:04"]En tiuski: "mene nyt jo siitä!", "aina jaloissa!", "aina perseessä kiinni!"...
En jätä pientä yksin riehuvan juoppohullun (isäni) kanssa ja lähde itse karkuun sanomatta lapselle mitään
En aio asua vielä hullumman juoppohullun (isäpuoli) kanssa vuosia, niin että lapsi joutuu pelkäämään ihan päivittäin (raiskasi ja hakkasi äitiäni silmien edessä + tuli joskus puukko kädessä sanomaan minulle että "haluatko tulla kattomaan kun tapan äitisi, aion nyt tappaa sen", tappouhkauksia sateli äitille jatkuvasti, pelkäsin ihan kamalasti)
En ota mukaan huoraamisreissuille istumaan jonkun ällön äijän olohuoneeseen kuuntelemaan panoääniä (joskus sitä panemista joutui myös näkemään) (petti siis isäpuoltani, vaikka tiesi mihin se hullu kykenee, jos sai tietää)
En pidä seksiä miesten kanssa tärkeämpänä kuin oma lapsi(aika jolloin oli eronnut isästäni mutta ei vielä tavannut isäpuoltani)
En niin vitussa meinaa paneskella lapseni kaverin naimisissa olevaa isää!!
En aio katsoa ivallisesti ja sanoa että "sinä et oo kyllä tätä tehny, et oo mitenkään voinu osata tehä näin hyvin, sinä oot ottanu jonkun toisen..." kun lapseni ojentaa minulle päiväkodissa askartelemansa jutun
En tiuskaise vastausta joka ikiseen kysymykseen jonka lapsi esittää
Enkä hitossa aio olla tekemättä ruokaa ja olla välittämättä siitä saako lapsi mitään muuta syödäkseen kuin pk/koululounaan
en ymmärrä miten ihminen ja vielä äitu voi olla noin helvetin julma ja sydämetön
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 12:11"]Paheksui sitä, että olin jo teinonä seksuaalisesti aktiivinen. Huusi ja syyllisti.
Potki, löi ja kiskoi raivopäässään tukasta. Parhaat muistot on siitä kun kyykötän käsilläni päätä suojaten ulkosaunan pukuhuoneessa ja äiti potkii huutaen kylkeen. En itseasiassa edes juuri muista mitä pahaa olin tehnyt, muistan vain kivun ja pelon. Yhdestä ainoasta kerrasta muistan mitä olin tehnyt "väärin". Olin pieni ja istuin huppupyyhkeessä WC:n pöntön kannen päällä. Äiti kampaa tukkaansa ja sanoo:"NIistä!" En tajua mihin mun pitäisi niistää. Hän huutaa: "Niistä!! Niistä!!" Ja lopulta otan sen huppupyyhkeen kulman ja niistän siihen (Minua niistätettiin lapsena usein harsoihin. En käsittänyt eroa tässä.). Hirveä raivo ja huuto, lyönti, tukasta retuuttamista vessasta ulos. Itken ja olen ymmälläni, koska luulin tehneeni oikein. Olisi pitänyt niistä vessapaperiin, äiti ei sitä kertonut ja olin liian ymmärtämätön että olisin tajunnut..
[/quote]
Eli toisin sanoen: et aio pakottaa lapsiasi lukemaan ajatuksiasi.
Nro 82, tuo olisi voinut olla mun kirjoittama. Meillä oli juuri noin, aina piti olla mahd. huomaamaton, hiljainen ja näkymätön, ettei vain ärsyttäisi ketään tai joku tykkäisi huonoa. Äitini on edelleen sellainen ja hänellä on ollut aina huono itsetunto. Hän siirsi sen meihin lapsiin. Itse kamppailen asian kanssa edelleen tietoisesti ja huomaan olevani esim. töissä usein aivan liian kiltti ja sitä käytetään hyväksi. Äiti aina antoi ymmärtää, että muut ovat parempia ihmisiä. Mihinkään kouluttautumiseen ei koskaan kannustettu. Duunarihommiin vaan, eikä mitään turhaa hienostelua. Yhä edelleen äiti paheksuu, jos ostan itselleni vaikka kalliin vaatteen tai ulkomaanmatkan. Hän tuhahtelee paheksuvasti, sillä en ilmeisesti olisi niiden arvoinen. voisin jatkaa näitä esimerkkejä loputtomiin. Omien lasteni kanssa yritän toimia juuri päinvastoin.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 14:29"]
Nro 82, tuo olisi voinut olla mun kirjoittama. Meillä oli juuri noin, aina piti olla mahd. huomaamaton, hiljainen ja näkymätön, ettei vain ärsyttäisi ketään tai joku tykkäisi huonoa. Äitini on edelleen sellainen ja hänellä on ollut aina huono itsetunto. Hän siirsi sen meihin lapsiin. Itse kamppailen asian kanssa edelleen tietoisesti ja huomaan olevani esim. töissä usein aivan liian kiltti ja sitä käytetään hyväksi. Äiti aina antoi ymmärtää, että muut ovat parempia ihmisiä. Mihinkään kouluttautumiseen ei koskaan kannustettu. Duunarihommiin vaan, eikä mitään turhaa hienostelua. Yhä edelleen äiti paheksuu, jos ostan itselleni vaikka kalliin vaatteen tai ulkomaanmatkan. Hän tuhahtelee paheksuvasti, sillä en ilmeisesti olisi niiden arvoinen. voisin jatkaa näitä esimerkkejä loputtomiin. Omien lasteni kanssa yritän toimia juuri päinvastoin.[/quote
Niin tuttua! Tykkään matkustella, harmi että siihen ei usein rahat riitä, mut äidin mielestä matkat on rasittavia ja niissä väsyy. Pitäisi työssäkäyvän osata huilata. No, jos matkoilla äidin mielestä väsyy, ei se tarkoita en mun mielestä niin on. Äiiti ei oo koskaan ymmärtänyt matkailua.
Enää en kerro kodinkone hankinnoista etukäteen, jos kerroin, niin se mitä ajattelin oli aina vääränlainen ja oli paha mieli jo etukäteen. Nyt ostan sen minkä haluan ja kerron jälkeenpäin, jos kerron, säästyy monelta vänkäämiseltä.
Olen sanonut että kaikki ei ole niin vakavaa, ihmisen pitää saada epäonnistua ja tehdä vääriä valintoja ilman että se on jonkun mielestä maailmanloppu. Toisen puolesta ei voi elää, enkä ymmärrä mitä iloa se tuo että pääsee kommentoimaan, minähän sanoin ettei noin kannata... Jos joskus mokaa, niin silloin kaipaisi olkapäätä eikä besserwissereitä kertomaan kuinka ois pitänyt tehdä (siltikin homma ois voinu mennä pieleen, mut se toinen ei sitä näe), jokainen normaali ihminen tajuaa kun mokaa ei sitä tarvi allekirjoittaa koko ajan.
Onneks mun mies on hyvällä itsetunnolla varustettu ja olen häneltä oppinut että mahdollisuuksia on vaikka mihin jos niin haluaa. 82
Oletteko väleissä äitienne kanssa? Niin hirveitä asioita olette kokeneet, että tuskin olette.
En aio
-valittaa lapselleni omista raha-asioistani jatkuvasti, vaikka tiedän lapsellani olevan tiukempaa ja kurjempaa
-mustamaalata lapsen isää lapselle, joka ei vielä osaa objektiivisesti arvioida asioita itse
-"kiristää" lasta vetoamalla omiin sairauksiin ja mahdolliseen kuolemaan (tehnyt tätä siis aina, ilman järkevää perustetta)
Aion:
- kuunnella, kiinnostua, muistaa kymmenen keskustelun jälkeen mitä lapseni opiskelee/tekee