Lue keskustelun säännöt.
Mitä äitisi teki jota et aio tehdä omalle lapsellesi?
06.06.2014 |
Aihe tuli mieleen noista kotiintuloajoista. Äitini pakotti tulemaan kotiin aina niin aikaisin, että tyttöporukka hylkäsi minut. Se sattui todella paljon. Vieläkin ikävöin ystävyyttäni yhden niistä kanssa... Tytöt voi olla julmia. Ja kotiintuloaika oli yläasteella joku 20...
Kommentit (127)
Äiti tonki mun huonetta, siivosi kyllä, mutta myös tonki. Tätä yritän välttää kun tyttöni kasvaa isommaksi. Oli myös nelikymppisenä aika hormonihirviö, mä asuin jo omillani mutta se yritti liikaa puuttua ja komentaa. Mun mielestä oli aina pahalla tuulella.
Nykyään on mitä ihanin ihminen ja paras mummo. Kiukutteluista ei enää tietookaan, tais olla jotain keski-iän kriisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukisti & piiskasi.
Lisäksi nolasi kaverien seurassa kertomalla jotain todella inhottavaa musta.
En halua kasvattaa syyllistämällä
En anna lapsilleni heikon naisen roolia. En anna mieheni latistaa, haukkua ja nolata minua jatkuvasti lasteni nähden. Enkä todellakaan anna mieheni kohdella niin lapsiani ja katsoa sitä raivoamista vierestä, hyssytellä ja painaa villaisella, kun "isä nyt vaan on tuollainen, sitä pitää ymmärtää".
t. narsisti-isän ja nössöäidin tytär
[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 09:45"]
Näitä lukiessa tulee jälleen kerran mieleen, että ihmisten ei tulisi lisääntyä ja tuottaa noin järkyttävää määrää tuskaa omille lapsilleen. Mitä menetelmä, jos ihminen kuolee sukupuuttoon, emme mitään, sillä yksikään positiivinen asia ei kumoa niitä tuskia mitä lapset ympäri maailman joutuvat kokemaan. Se että jollain on asiat hyvin poista toisten tuskaa. Näin ollen maailma voisi tuhoutua, vaikka oma elämänikin onkin mukavaa.
[/quote]
Liian jyrkkä tuskanvastustus johtaa nihilismiin. Eikö sinua edes häiritse, että haluat maailman tuhoutuvan? Ihmisissä on kuitenkin voimaa korjata niitä edellisen polven virheitä ja kohdella omia lapsiaan paremmin kuin omat vanhemmat. Sen voiman kauneus ja arvo on nimenomaan kyvyssä helpottaa kärsimystä. Joku määrä tuskaa on myös tarpeellista, jotta ihminen kykenisi ymmärtämään muita ihmisiä ja kokemaan myötätuntoa.
Itse yritän ennen kaikkea elää niin, että en vetäytyisi vastuuttomuuteen tai kylmyyteen, vaikka kärsinkin. Elän kehittääkseni sosiaalisia kykyjäni ja aiheuttaakseni vähemmän haittaa kuin kykenen korjaamaan. Äitini ei kykene piittaamaan omien valintojensa kustannuksista muille ihmisille, puhuttiin sitten auton ajamisesta kännissä tai haluttomuudesta ottaa toisten näkökulmaa lukuun. Hän ei ole varsinaisesti itsekäs, vaan hyvinkin reilu ja avara tyyppi. Mutta se itsekeskeisyys johtaa itsekkäisiin valintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin noin vuoden ikäinen, rakas äitini painoi ranteeni tulikuumaan hellanlevyyn, koska olin tuhma lapsi ja väänsin levyt täysille äitini ollessa vessassa. En ajatellut omiani kurittaa yhtä ankarasti.
Hylätä vuoden vanhoja kaksosia, myöhemmin yrittää lähentyä uudelleen, "paikkailla" suhteita käännyttämällä isää vastaan, vielä kolmenkymmenenkin vuoden jälkeen kieltää tehneensä mitään väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostaa 14-vuotiaalle teinille viinapullo joka viikonloppu ja aiheuttaa tälle alkoholiongelma 15 vuoden iässä. Ja monta vuotta tämän jälkeen puhua asiasta ylpeydellä ja odottaa kiitosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huusi ja raivosi teatraalisesti.
Se oli pelottavaa ja ahdistavaa lapselle, ja lisäksi ihan helvetin turhaa. Koskaan ei käyty rauhassa oikeasti vakavia, kasvattavia keskusteluita kun toinen vain rääkkyi.
Aika moneen voin jo samaistua, mutta tässä omaa listaa
1. Huuda joka ikinen päivä mitättömistä asioista (aina piti miettiä mitä uskaltaa sano ettei ala hirveä show)
2. Ja lastani yksin kotiin, kun itse on viihteellä (luojan kiitos minulla on 3v vanhempi sisko)
4. Ole piittaamaton ( ei paljoa kysellyt mitä kuuluu, miten koulussa menee ja ym)
5. Lyö
6. Huorittele
7. Käske hakemaan sisarusta päiväkodista ja karkaa sillä välin juomaan ja tule vasta yöllä kotiin ja silloin osasikin varautua tappeluun isäpuolen kansa. Huusivat läpi yön ja tappelivat nyrkeillä. Itkua vääntäen koitin rauhoitella pienintä sisarusta joka paniikissa itkee. Olisinko ollut 5-6 lk?
8. Polta autossa ( onneksi sain lopetettua kun sain tietää raskaudestani)
9. Vähättele
10. Hauku lapsen isää omalle lapselle..
Riittäisihän näitä, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 22:50"]
Kun olin noin vuoden ikäinen, rakas äitini painoi ranteeni tulikuumaan hellanlevyyn, koska olin tuhma lapsi ja väänsin levyt täysille äitini ollessa vessassa. En ajatellut omiani kurittaa yhtä ankarasti.
Ihmettelen kuka alapeukutti tätä, ilmottaudu ja kerro miksi?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 20:59"]Aihe tuli mieleen noista kotiintuloajoista. Äitini pakotti tulemaan kotiin aina niin aikaisin, että tyttöporukka hylkäsi minut. Se sattui todella paljon. Vieläkin ikävöin ystävyyttäni yhden niistä kanssa... Tytöt voi olla julmia. Ja kotiintuloaika oli yläasteella joku 20...
[/quote]
Piti minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En uhkaile omia lapsiani hylkäämisellä.
Marttyyrius. Riitatilanteissa äitini heittäytyi marttyyriksi, kaikki johtui siitä että hän on niin huono, todella syyllistäviä asenteita ja kommentteja... sellaista passiivis-aggrressiivista vuorovaikutusta. Murrosiässä tunnekuohujen tukahduttaminen oli aika ahdistavaa välillä vaikka muuten ihan hyvä lapsuus ja nuoruus olikin. Itse haluan toimia toisin ja vuorovaikuttaa avoimemmin, siten että kotona on tilaa kaikenlaisille tunteille, myös niille negatiivisille kuohahteluille. Haluan pyrkiä siihen, että myös ikäviä tunteita voi näyttää ja käydä läpi avoimesti, ilman syyllisyydentuntoa.
Viedä lapselle tarkoitettuja opiskeluja varten säästettyjä rahoja, mustamaalata ja haukkua lapsen isää lapselle.
Kertoa tytölleni miten avioliitossa naisen täytyy usein ANTAA että mies ei murjota.
Kuitenkin äitini kehuskeli välillä meille, omille lapsilleen, miten isä jaksaa sänkypuuhissa. Vanhempani eivät mitenkään piilotelleet seksielämäänsä. Olen asiasta vieläkin vihainen ja nään painajaisia.., ikää yli 30.
En tiuski: "mene nyt jo siitä!", "aina jaloissa!", "aina perseessä kiinni!"...
En jätä pientä yksin riehuvan juoppohullun (isäni) kanssa ja lähde itse karkuun sanomatta lapselle mitään
En aio asua vielä hullumman juoppohullun (isäpuoli) kanssa vuosia, niin että lapsi joutuu pelkäämään ihan päivittäin (raiskasi ja hakkasi äitiäni silmien edessä + tuli joskus puukko kädessä sanomaan minulle että "haluatko tulla kattomaan kun tapan äitisi, aion nyt tappaa sen", tappouhkauksia sateli äitille jatkuvasti, pelkäsin ihan kamalasti)
En ota mukaan huoraamisreissuille istumaan jonkun ällön äijän olohuoneeseen kuuntelemaan panoääniä (joskus sitä panemista joutui myös näkemään) (petti siis isäpuoltani, vaikka tiesi mihin se hullu kykenee, jos sai tietää)
En pidä seksiä miesten kanssa tärkeämpänä kuin oma lapsi(aika jolloin oli eronnut isästäni mutta ei vielä tavannut isäpuoltani)
En niin vitussa meinaa paneskella lapseni kaverin naimisissa olevaa isää!!
En aio katsoa ivallisesti ja sanoa että "sinä et oo kyllä tätä tehny, et oo mitenkään voinu osata tehä näin hyvin, sinä oot ottanu jonkun toisen..." kun lapseni ojentaa minulle päiväkodissa askartelemansa jutun
En tiuskaise vastausta joka ikiseen kysymykseen jonka lapsi esittää
Enkä hitossa aio olla tekemättä ruokaa ja olla välittämättä siitä saako lapsi mitään muuta syödäkseen kuin pk/koululounaan
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:05"]
Äiti ei koskaan sanonut rakastavansa minua vaikka varmaan rakastikin. Minä aion sanoa sen lapsilleni joka päivä, koska se on täysin totta.
[/quote]
Se nyt vaan ei kuulunut normaaliin suomenkieliseen kielenkäyttöön aiemmin. "Rakastan sinua" on tarkoittanut ennen kaikkea romanttisen rakkauden osoitusta. Vasta amerikkalaisen viihdekulttuurin yms. myötä tuon käyttö on laajentunut vanhempien ja lasten välille. On siis vähän outoa jos esim. 70-80-luvun lapsi syyllistää vanhempia siitä että sanallisia rakkaudenosoituksia ei ollut. Se vaan ei ollut sen ajan tapa. Rakkaus näytettiin ennen kaikkea tekojen ja välittämisen avulla, ei korulausein (jotka voivat olla täysin tyhjiäkin joissain tapauksissa).