Lue keskustelun säännöt.
Mitä äitisi teki jota et aio tehdä omalle lapsellesi?
06.06.2014 |
Aihe tuli mieleen noista kotiintuloajoista. Äitini pakotti tulemaan kotiin aina niin aikaisin, että tyttöporukka hylkäsi minut. Se sattui todella paljon. Vieläkin ikävöin ystävyyttäni yhden niistä kanssa... Tytöt voi olla julmia. Ja kotiintuloaika oli yläasteella joku 20...
Kommentit (127)
Järkyttäviä asioita olette joutuneet kokemaan. Omat jutut tuntuu niin vähäpätöisiltä.
En aio haukkua lasteni isää lasteni kuullen, en vaikka kuinka vituttaisi ja tekisi mieli. Äitini mustamaalasi isääni koko lapsuuteni ja nuoruuteni ja aloin vihaamaan häntä äitini mieliksi. Vasta vanhempana tajusin muten hieno isä minulla on. Ja nykyään maailman paras ukki.
En syytä lasta koska hän ei suostunut harrastamaan pienenä mitään (4-5 vuotiaalla kun ei ole oikein valmiuksia näistä asioista päätää).
En kasvata lapsiani kuplassa ja estä heitä tekemästä normaaleja arkielämän virheitä. Äitini teki aika kaiken puolestani koska ei luottanut että osaan tehdä mitään itse.
Halaan päivittäin ja olen läsnä enkä jatkuvasti siivoa tai järjestä kotia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
annan omaa rauhaa, enkä intä ja tuputa omaa mielipidettäni, jos mahdollinen lapseni ilmaisee olevansa eri mieltä
en koskaan, ikinä kuittaile lapsen ulkonäöstä
kun lapsi kertoo omista, itselleen tärkeistä jutuista, kuuntelen. en vähättele hänen ongelmiaan
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 20:59"]Aihe tuli mieleen noista kotiintuloajoista. Äitini pakotti tulemaan kotiin aina niin aikaisin, että tyttöporukka hylkäsi minut. Se sattui todella paljon. Vieläkin ikävöin ystävyyttäni yhden niistä kanssa... Tytöt voi olla julmia. Ja kotiintuloaika oli yläasteella joku 20...
[/quote]
Vieläkin ikävöit ihmistä joka hylkäsi sut noin hepposin perustein? Ryhdistäydy nainen!
En osta lapsilleni turhia muovikrääsäleluja, kuten äitini mulle aikoinaan. Hauskaa on se, että osti niitä kuulemman, koska itsellään ei lapsena ollut omia leluja. Mun lapsista tulee varmaan samanlaisia... :/
En mene vuorotyöhön. Muistan aina kateellisenA miten kavereilla joulut ja juhannukset yms juhlittiin. Ei meillä, kun äiti oli aina töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 01:43"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 20:59"]Aihe tuli mieleen noista kotiintuloajoista. Äitini pakotti tulemaan kotiin aina niin aikaisin, että tyttöporukka hylkäsi minut. Se sattui todella paljon. Vieläkin ikävöin ystävyyttäni yhden niistä kanssa... Tytöt voi olla julmia. Ja kotiintuloaika oli yläasteella joku 20...
[/quote]
Vieläkin ikävöit ihmistä joka hylkäsi sut noin hepposin perustein? Ryhdistäydy nainen!
[/quote]
Samaa mieltä. Ei se mikään oikea ystävä ole ollut.
Mun äiti ei ikinä osannut vaan kuunnella. Joskus jos joku asia ärsytti tai oli vaikeaa, olisin halunnut vaan kertoa siitä äidilleni ja että hän halaisi ja nyökkäilisi tai sanoisi tyyliin "kyllä se siitä". Mutta ei, minun äidilläni oli aina vastaus valmiina kaikkeen ja heti piti päästä neuvomaan. Ja äänen sävynä aina sellainen "olen paljon fiksumpi kun sä, oisit vaan heti kysynyt". Muistan kuinka kahdehdin jopa niin tyhmää juttua kun kaverilla meni omasta mielestään matikan kirjotukset huonosti ja hänen isänsä vaan sanoi että "älä nyt sitä enää murehdi, ei sille enää voi minkään, nyt sulla on koulu ohi ja voit alkaa nauttia kesästä". Mun äiti ois vaan todennu että mähän sanoin et sun ois pitänyt lukea enemmän :(
Tahdon siis tukea lastani enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
37 Lisää vielä että en nolaa lasta vieraiden ja kavereiden nähden.
En jyrää omia ajatuksia ja mielipiteitäni ainoana "totuutena".
En jätä alle kouluikäisiä lapsia yksin kotiin hakeakseni muita lapsia päiväkodista tms. Yksin kotona olo oli pelottavaa. :(
Jos kissa pissaisi teini-ikäisen lapsen sänkyyn en riehuisi ja syyttäisi lasta tuon tehneeksi. Mua pidettiin usei valehtelevana hulluna.
En syyttäisi lasta vaikeaksi, kun hän oireilee teininä huonojen kotiolojen takia. Oma äitini ei ota vieläkään vastuuta huonosta lapsuudestamme.
Menetin yöunet viime yönä näitä miettiessä ja nyt ahdistaa vieläkin enemmän. Omia lapsiani katselen ja ihmettelen kuinka joku voi olla noin julma omalle lapselleen, minulle ja sisaruksilleni. En voi käsittää.
Äitini kutsui viikolla perheeni kylään täksi päiväksi. En kyllä pysty menemään.
Ai niin ja kerran jo täysi-ikäinen ollessani pakenin siiloista hullua miestäni äidilleni keskellä yötä. Seuraavana päivänä sain erittäin syyllistävän saarnan siitä että olen itse aiheuttanut koko tilanteen ja minun täytyy lähteä jonnekin muualle koska häiritsen hänen elämää ja että minun täytyy löytää joku toinen majapaikka. En voi mennä sinne hänen arkeaan sekoittamaan.
Että sellaista apua sain silloinkin äidiltäni.
En voisi IKINÄ tehdä noin lapsilleni, sisaruksilleni, ystävilleni tai edes tuttavilleni.
Itkettää. :(
En vertaile lapsiani serkkuihin ja kerro lapsilleni, miten serkut ovat joka asiassa parempia. En huorittele lapsia ja lue teinien päiväkirjoja. En tee asioita siten, että on vain yksi ainoa oikea tapa vaan annan lapsen yrittää - mitä väliä, jos vaikkapa leipoessa kakku jääkin vähän likilaskuiseksi, ei se ole maailmanloppu. En näytä pettymystä lapsille, jos he eivät halua sellaista elämää, mitä olen heille suunnitellut, koskipa se opiskelua tai mihin kellonaikaan pitää siivota. En hauku lapsille lasten isää ja kerro odottavani hänen kuolemaansa. Selkääkään en ole lapsilleni antanut.
Tosi karmeita juttuja täällä on toisilla lapsina ollut, tuli ihan tippa silmään lukiessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Vähätellä ja mitätöidä tekemisiäni, myös aikuisena
- kertoa että kaikki mitä teen on päin h-iä
- melkein antaa selkäsaunaa jos vaikeasta kokeesta tulee 8,5 ja huutaa jos tulee yksikin alle 9
- syyllistää ja vetää marttyyrikorttia heti jos lapsi rohkeaa olla eri mieltä, aikuisenakin
- kohdella sisaruksia eri säännöillä
- kyseenalaistaa lapsen opintovalinnat ja muutkin tekemiset
- haukkua minut ja kaikki muutkin lähelläni elämän epäonnistumisten hetkellä
Ja listaa voisi vielä jatkaa. Noilla eväillä jo tosin on itsetunto aika olematon, ja sen vahvistaminen on ainakin minulla elämän mittainen tehtävä. Sanomattakin lienee selvää, että äitini elää ainakin minun osaltani hyvin yksinäistä vanhuutta. Ei mitään halua olla missään tekemisissä enää.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:05"]Äiti ei koskaan sanonut rakastavansa minua vaikka varmaan rakastikin. Minä aion sanoa sen lapsilleni joka päivä, koska se on täysin totta.
[/quote]
Mullakin maailman paras äiti muuten mutta koskaan ei sanonut rakastavansa mua. En itsekään osaa sanoa sitä miehelle vaan tuntuu kamalan luonnottomalta vaikka rakastankin häntä kauheesti. Vauvan myötä yritän opetella ne sanat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalia kohtaloita täällä :(.
Miten voikin olla noin kauheita äitejä.
Ihanaa, että kuitenkin tiedostatte kauheudet ettekä aio jatkaa niiden toteutusta.
Näitä lukiessa tulee jälleen kerran mieleen, että ihmisten ei tulisi lisääntyä ja tuottaa noin järkyttävää määrää tuskaa omille lapsilleen. Mitä menetelmä, jos ihminen kuolee sukupuuttoon, emme mitään, sillä yksikään positiivinen asia ei kumoa niitä tuskia mitä lapset ympäri maailman joutuvat kokemaan. Se että jollain on asiat hyvin poista toisten tuskaa. Näin ollen maailma voisi tuhoutua, vaikka oma elämänikin onkin mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini arvosteli ammatinvalintaani ja puolisonvalintaani. Kumpikin ovat nyt parikymmentä vuotta myöhemmin edelleen mielestäni nappivalintoja. Törkeimmistä törkeintä oli esikoisen alulle saattamisen arvostelu. Esikoinen on aivan ihana edelleen.
Äiti jätti meidät kun olin viiden,en aijo tehdä samaa lapsilleni
Minulla on hyvä äiti, muttei toki täydellinen. Mutta mikä tärkeintä, niin ei kannata toistaa oman äidin virheitä. Itse en ikinä tupakoisi sisällä, enkä lasten lähettyvillä. No en polta, niin eipä ole vaikea toteuttaa. Lisäksi näytän lapselleni avoimesti, että rakastan häntä. Olen kiinnostunut hänen koulunkäynnistä. Ja en ikinä maailmassa ala hyysäämään juoppoa aviomiestä. Sen teki minun äitini, jonka energia kului siinä kun piti hoivata ja holhota meidän juoppoa isää. Mun mies saa kenkää heti, jos ei ole hyvä isä. Itselläni ei ole sellaista koskaan ollut.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:40"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:34"]
synnyttää alatietä
[/quote]mitä se lapsen elämään vaikuttaa miten se on synnytetty???
[/quote]vaikutti se minunkin elämään et äiti pilas pillunsa ja sitä myöten avioliittonsa. Olin 3v kun isä muutti uuden naisen luo. jos ite joskus lapsia hankin niin sektio on ainoo vaihtoehto...
[/quote] Tai sitten kunnollinen normaali mies.
En aio lukita kellariin tai ulos jäähylle.
En halua, että lapseni tuntisi olonsa vähemmän rakkaaksi sisarustensa rinnalla.
En hylkäisi lastani pitkäksi aikaa, ilmestyisi hetkeksi ja lähtisi taas.
En vaihtaisi usein miestä.
Sanoa tyttärelleni: sinä et oo mitään muuta ku minun paska, sulle pitäis tehä puusta munat, sut myydään mustalaisille ku oot niin paha.