Lue keskustelun säännöt.
Mitä äitisi teki jota et aio tehdä omalle lapsellesi?
06.06.2014 |
Aihe tuli mieleen noista kotiintuloajoista. Äitini pakotti tulemaan kotiin aina niin aikaisin, että tyttöporukka hylkäsi minut. Se sattui todella paljon. Vieläkin ikävöin ystävyyttäni yhden niistä kanssa... Tytöt voi olla julmia. Ja kotiintuloaika oli yläasteella joku 20...
Kommentit (127)
En aio vetää amfetamiinia suoneen alakouluikäisten nähden.
Nykyään äiti kuivilla, ollaan väleissä. Jäljet on silti jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:12"]En kutsu tytärtäni huoraksi vain siksi, että hän tulee kotiin klo 17.00 klo 16.00 bussin sijaan.
Äitini mielestä kaikki poikiin/miehiin liittyvät oli huoraamista ja luulin ihan oikeasti pitkään, että huora on nimitys tytölle, joka on häpeällisellä tavalla kaukoihastunut johonkin täysin mahdottomaan idoliin tyyliin Brad Pitt.
[/quote]
Niin kuin puhuisit munun ISÄSTÄ!!!
Hakkaa, hylkää ja unohda. Jätä ilman perusturvaa, vaadi aikuisen vastuuta alle 10 vuotiaalta.
Pakottaa olemaan äidin kanssa kahdestaan kotona, kun tämä vain nukkuu sohvalla.
Huutaa teinille, että tämä pitäisi laittaa terapiaan.
Olla kannustamatta tapaamaan isää, josta on eronnut tai olla kertomatta hänestä kunnolla. Ei ollut muka valokuvaakaan näyttää hänestä tai yhtään mitään. Isä ei ole mitenkään vaarallinen, mutta en uskalla tavata häntä edelleenkään, kun ei ole minua itse lähestynyt.
Seurustella varattujen miehien kanssa ja laittaa oma lapsensa auttamaan näitten suhteiden salailussa.
Tunkea kuuntelemaan teinin kaveriporukan juttuja ja olla ns. "kaveriäiti" ja olla hankkiutumatta omanikäiseen seuraansa. Yritti kerran ängetä meidän nuorisoporukan kanssa mökille, kun oli ilmeisesti vain niin yksinäinen.
Menisi vain raskauden takia naimisiin narsistisen kusipäämiehen kanssa, joka alistaa vaimoa ja lapsiaan pelolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Käyttää rumaa ja karkeaa kieltä tai käyttäytyä muutenkin todella moukkamaisesti. Lasten kuullen ei tarvitse sanoa kaikkea ääneen.
-Suosia toista lasta avoimesti.
-Yrittää pakottaa lasta pomppimaan oman pillin mukaan. Lapsella saa olla omia mielipiteitä, haaveita ja suunnitelmia tulevaisuuden varalle.
-En leiki marttyyriä enkä vingu kuinka olen ollut niin huono kasvattaja.
-En yritä pilata nuoren seurustelusuhdetta.
-En valita ja narise joka asiasta. Neuvon, kannustan ja autan tarvittaessa sekä annan lapsen yrittää ihan itse. En kieltäydy neuvomasta vain, jotta pääsisin hokemaan "mitä minä sanoin", jos jotain menee pieleen.
-Lapsi saa valita oman opiskelunsa ja ammatinsa ihan itse ja tehdä mitä haluaa; ei siksi, että minä voisin leuhkia sukulaisille.
Oon miettiny tänne kolmekymppiseks, että äitini oli ja on hyvin sairas ihminen, mutta näitähän tuntuukin riittävän ... :( Lapsuuteni pilas ja vaikutukset varmasti edelleen nätävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vanhin ja ainoa tyttö ja sen takia hoidinkin pikkusisaruksiani ja kotia. Olin aina lapsenvahtina, siis aina. Muistan kuinka äiti komensi mua hommiin ja tuhisi vihaisena että taas se vaan leikkii. Olin alle 10v. Ja hoitamisestakin sain moitteita, milloin olin antanut vauvan nukkua liikaa tai liian vähän. Tämäkin alle 10v:na. Mut haukuttiin kun äiti tuli kotiin sairaalasta vauvan kanssa, enkä ollut siivonnut. Äiti joutui itse hommiin kipeänä. Ja meillä asui isäkin, jolle ei ilmeisesti kuulunut mikään homma. Myös veljet pääsi siivoushommista. Ja huvittavinta on että äiti silloin ja yhä edelleen julistaa olevansa tasa-arvon kannattaja. Silti vain minä sain haukut ja jopa selkääni jos en kotihommia tehnyt, veljien vastaava toiminta ymmärrettiin. Pojat on poikia.
Olen päättänyt että hoidan omat lapseni itse, sisarusten ei heitä tarvi hoitaa. Lapsia myös teen tasan sen verran kun itse jaksan hoitaa ja mihin mulla on varaa. Joskus voivat hetken pienempäänsä vahtia, mutta pääasiassa lasten homma on leikkiä, ei olla varaäitinä pienemmille. Ja lasten leikkiä ei väheksytä eikä sille tuhahdella, leikki on arvokasta. Ei sitä hävetä tarvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piiskaa lasta risulla vaikka yrittää mennä saunan lauteille turvaan. Uhkaile että ootahan kun isä tulee kotiin niin saat selkään (yleensä sain). Laita veljeä hakemaan metsästä risua kun toiselle tulossa selkään.
Mustamaalaa isää kun niin että lapsi alkaa vihata isäänsä. Itke ja valita murrosikäiselle lapselle että miten sulla on paska isä.
Käytä näyttelyesineenä kyläreissuilla että tommosta jäljeä tuli kun lapsijossain itseensä teloi.
Lannistaa, että etpä taida tuotakaan osata.
Haukkua yksinkertaiseksi.
En välttämättä itse halua lapsia, mutta jos niin kävisi, en ainakaan kasvattaisi lasta sellaisissa olosuhteissa, että viikonloppuisin otetaan lapsi mukaan baariin, joka on täynnä humalaisia ihmisiä, meteliä ja tupakansavua. Ymmärtäisin, ettei se Coca Cola tai muut reppanat lapset seurana korvaa kaikkea tuota negatiivista mille lapsi altistuu.
En myöskään baarin sijasta kutsuisi sitä juopporemmiä kotiin, jossa lapsi saisi yrittää nukkua metelissä ja tupakansavussa sohvalla samassa huoneessa missä aikuiset ryyppäävät aamukuuteen, samalla peläten koska alkaa taas tappelu, ja ns. isäpuoli alkaa taas huorittelemaan ja lehmittelemään äitiä, ja välillä lyömäänkin, jota sitten taas saisi selitellä jonain kaappiin törmäämisenä.
En antaisi lapsen tulla lauantaina kylään etukäteen sovitusti, innokkaana esittelemään uutta paperinukkeaan ja löytämään äidin ja muita humalaisia yhdentoista aikaan aamulla samoilla verestävillä luppasilmillä kuuntelemassa iskelmää savuisessa olohuoneessa mitenkään tähän vierailuun varautumatta ja lapseen reagoimatta.
En antaisi lapsen oppia miltä alan kuulostaa heti kun olen juonut yhden oluen, ja aiheuttaa sillä pelkoa siitä mitä on taas tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseli aina, minkä verran painan ja sitten kehui, kuinka paljon vähemmän hän painoi minun ikäisenäni. Syömishäiriöoireiluahan tuosta seurasi. Niin, ja itse painoin teininä 45-47kg, kun pituutta oli vajaa 160cm. Ei olisi äidin ehkä kannattanut puuttua, enkä itse puuttuisi.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:06"]
Arvostella, latistaa ja syyllistää, niin ettei itsetunnosta ole jäljellä enää mitään. Kun ongelmatilanteissa, tai mielipahassa käännyin äitini puoleen ja kerroin huoleni, sen keskustelun jälkeen tuntui kaksin verroin pahemmalta.
Sellaista en tee koskaan omille lapsilleni.
[/quote]
Peesaan. Aina jos kerroin omalle äidille jotain, oli se sitten ihan mitä tahansa niin sain vähintään kuulla "ettet voi olla noin tyhmä ettet ymmärrä järjellä ajatella tuotakin" tai "kyllä tuossa iässä pitäisi jo ymmärtää...." Ikää mulla oli 7 tai 8 vuotta. Onnistui aina latistamaan mielialan niin alas ettei tosikaan. Murrosiän jälkeen en ole äidille (enkä kyllä isällekään) omista ajatuksista avautunut. Kunhan lätistään tyhjänpäiväisiä ympäripyöreitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 10:52"]
Mä haluaisin nyt muutaman abortinvastustajan kommentoimaan tähän.
Joka ikisen näistä "hirviöäideistä" olisi pitänyt valita abortti.
Olen sen itsekin valinnut. syy oli väärä aika, väärä mies, väärä paikka. Olisin päätynyt sossun elätiksi. Abortin tekemstä en ole katunut ikinä sekuntiakaan, se oli suuri helpotus. (miehen piti oleman lisääntymiskyvytön, siksi vahinko)
Nyt minulla on kaikki hyvin ja ihana perhe.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 09:45"]
Näitä lukiessa tulee jälleen kerran mieleen, että ihmisten ei tulisi lisääntyä ja tuottaa noin järkyttävää määrää tuskaa omille lapsilleen. Mitä menetelmä, jos ihminen kuolee sukupuuttoon, emme mitään, sillä yksikään positiivinen asia ei kumoa niitä tuskia mitä lapset ympäri maailman joutuvat kokemaan. Se että jollain on asiat hyvin poista toisten tuskaa. Näin ollen maailma voisi tuhoutua, vaikka oma elämänikin onkin mukavaa.
[/quote]
En vastusta missään nimessä abortteja. Ja olen sitä mieltä, että jos omat vanhempani olisivat olleet edes jollain tasolla vastuullisia ihmisiä, he eivät olisi lapsia tehneet tai olisivat antaneet lapsensa huostaan (oli väkivaltaa, hyväksikäyttöä, mitätöimistä, heitteillejättöä jne.). Kuitenkin tällaisista kommenteista tulee sellainen olo, että minun elämäni jotenkin.. mitätöidään tai sanotaan, ettei sinua pitäisi olla olemassakaan, koska vanhempasi tekivät väärin tai olivat surkeita. Minun elämäni on nykyään hyvää ja arvokasta ja koen antavani omille lapsilleni, ystävilleni ja aviomiehelleni paljon onnea ja iloa. Se, mitä lapsuuteni oli, ei määrittele tai tee nykyelämästäni merkityksetöntä. Joskus ehkä olen toivonut, etten koskaan olisi syntynytkään, mutta nykyään olen onnellinen, että olen elossa ja saan mahdollisuuden elää tätä onnellista elämää juuri nyt. Lapsuuden arvet eivät katoa tai unohdu, mutta niistä huolimatta on mahdollista olla onnellinen. Ehkä näiden kommentoijien tarkoituksena ei ollut antaa tuollaista kuvaa, jonka sain, mutta tahdoin kuitenkin kirjoittaa, mitä ajattelen.
En vaadi täydellistä koulumenestystä ja ole pettynyt jos lapseni ei valitse alaa jonka minä haluaisin hänen valitsevan.
Anna tukkapöllyä, luunappeja tai huuda
En jätä tekemättä jotain ruokia koska mies ei tykkää vaan opetan syömään monipuolisesti jo lapsena. Nimim. En tiennyt mikä oli katkarapu 15 v.
Ota tyhmää asennetta lasten harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita vasten, kannustan urheilemaan päin vastoin kuin minua.
Kehui aina perheen poikia ja tytö eivät olleet mitään.
Sanoi myös kuulteni, että ei olisi enää halunnut lapsia, mutta isä halusi vielä yhden(se olin minä)
äitini ei ole koskaan osoittanut minkäälaisia rakastaviatunteita minua tai sisaruksiani kohtaan. on ollut kyllä hyvä äiti, olemme saaneet tarvitsemamme, meitä ei ole lyöty tms. mutta muistan esim. halanneeni äitiäni kaksi kertaa elämäni aikana ja se tapahtui isovanhempieni hautajaisissa. en ole koskaan kuullut vanhemmiltani, että he rakastaisivat minua.
Huh, en tiennytkään että äidit on ihan näin kamalia! :D
Jättäisi kertomatta kuukautisista ja syyllistäisi, kun ne alkavat 10-vuotiaana. En kertoisi tuttaville "10-vuotiaalla penikalla jo karvat kasvaa".
En sanoisi joulupöydässä lapselle, joka ei halua kinkkua koska siinä on verta "kato pilluus".