Mitä äitisi teki jota et aio tehdä omalle lapsellesi?

Ei antanut seurustella. Rakastuin palavasti ja käytin kaiken aikani salaamani poikaystävän kanssa oleiluun. Kaverit jäi. Sillä tiellä olen vieläkin yli kolmikymppisenä kahden lapsen äitinä. Kasvettiin yhteen, ei meitä erota mikään. Ei sovita pätkääkään toisillemme. Jos olisi antanut vapaasti olla ja luottanut minuun, olisi tämä suhde ollut max puolenvuoden juttu.

Perusasioissa äitini oli ihan hyvä äiti. Silti jotkut asiat tuntuvat edelleen pahalta. Minua kehuttiin hyvin harvoin, edes silloin kun olisi ollut aihetta. Opetettiin vääränlaiseen vaatimattomuuteen ja nöyristelyyn muiden ihmisten suhteen. Myöskään pelkojani tai huoliani ei otettu vakavasti. Opin jo hyvin varhain käsittelemään niitä yksin, mikä ei ollut minulle hyväksi ja johti sulkeutuneisuuteen, josta kärsin vielä aikuisenakin.

En ikinä esiinny humalassa lasteni edessä. Jos olen paikassa lasten kanssa, jossa muut ovat kovasti humalassa (sukujuhlat tms.) teen kaikkeni, että heillä on silti turvallinen olo ja että ainakin äiti käyttäytyy normaalisti.

Meidän suvussa kaikilla on nimittäin alkoholi maistunut. Sukulaisissa kylässä ollessa itkimme pikkusiskoni kanssa kaikki illat outoa ja pelottavaa tilannetta, kun aikuiset huusivat, joivat, välillä myös riitelivät ja avautuivat kovaan ääneen asioista, jotka eivät lapsen korville sopineet.

Olla vuosikausia naimisissa väkivaltaisen, kontrolloivan narsistisen miehen kanssa. Lasten takia ei voinut muka erota. Juuri lasten takia olisi pitänyt erota.

Ruumiillinen väkivalta, kuten läpsiminen ja sukan työntäminen suuhun jäävät tekemättä, samaten teinin jättäminen vieraaseen kaupunkiin ilman rahaa ja puhelinta, harrastuksen estäminen (koska ei itseä kiinnostanut, niin ei lastakaan saa) jne, jne.

Onneksi hän osaa olla hyvä mummo, joten niin kauan kuin hän sellaisena pysyy ollaan asiallisissa väleissä. Kun siinä syntyy ensimmäinenkään ongelmanpoikanenkaan hän on ulkona elämästämme - asia, jonka olen hänelle hyvin suoraan ilmoittanut ja jonka hän ymmärtää tosissaan, sillä hän tietää minun katkaisen välit erääseen toiseen hulluun perheenjäseneen. Minua ja lapsiani ei tallota!

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 01:47"]En osta lapsilleni turhia muovikrääsäleluja, kuten äitini mulle aikoinaan. Hauskaa on se, että osti niitä kuulemman, koska itsellään ei lapsena ollut omia leluja. Mun lapsista tulee varmaan samanlaisia... :/

[/quote]

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että miksi tällaista kommenttia on alapeukutettu? Onko huono äiti tai isä kun ei osta leluja?

Mitäs näitä nyt on...

- Sanon lapselleni usein, että rakastan häntä. Oma äitini ei ole sanonut koskaan.
- En lyö itkevää lasta siksi, että hän ei lopeta itkemistä. En myöskään naureskele itkevälle lapselle, enkä syyllistä häntä siitä, että taasko hän itkee.

- En huuda lapsilleni, että he ovat pilanneet elämäni, vaikka olisin kuinka vihainen. En myöskään syyllistä lapsiani siitä, että he ovat loukkaantuneet, jos olen sanonut vihaisena jotain ilkeää.

- Tarjoan lapsilleni pääasiassa terveellistä kotiruokaa, enkä lähinnä pelkästään ankeita einesruokia.

- En lyö lapsiani ja puolisoani siksi, että olen huonolla päällä.

- En oleta, että lasteni pitää olla kiinnostuneita samoista asioista kuin minä ja tämän vuoksi hauku heidän kiinnostuksen kohteitaan.

- En syyllistä lastani siitä, jos hänellä on huono mieli esim. siksi, että häntä kiusataan koulussa, vaan tuen ja autan häntä hänen vaikeuksissaan.

- En arvostele jatkuvasti lapseni ulkonäköä ja tyyliä, vaikka se ei olisi sellainen, josta en itse niin perusta, vaikka hän siitä pitääkin.

- En osta kaappeja täyteen pizzaa, hampurilaisia, jätskiä, karkkia yms. normaalin kotiruoan sijaan ja sitten valita lapselleni, kun hän on ylipainoinen.

- En yritä hauskuuttaa muita kertomalla heille ikävällä tavalla noloja asioita, joita lapselleni on sattunut, vaikka lapsi olisi paikalla kieltämässä.