Voiko miehen ex päättää lastensa nukkumajärjestelyistä meillä

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 00:30"]

"Niin että lasten tavaroita saa myydä vain jos ostaa sinne mitä äiti haluaa? Ahaa.Just.Kai sinä ymmärrät, että ostettaessa huonekaluja, täytyy ottaa huoneen malli ja koko huomioon? Se huone oli todella ahdas, ja jopa vastenmielinen, oikeastaan se oli pelkkä makuuhuone.Nyt siellä voi jopa viihtyä.ap"

Perheen huonekalut ja lapsen polkupyörä on vähän eri asia. Polkupyörä on lapsen käytössä ja omaisuutta, mutta huonekalut ovat koko perheen ja hankinta kuuluu vanhemmille, ei lapselle. 

[/quote]

Joo myönnän, laitoin omia ja miehen rahoja ihan reippaalla kädellä näihin hankintoihin.ap

Kuulostaapa tutulta tarinalta. Taidan tuntea sinut ja lapset. Lapset vähän pelkäävät sinua ja siksi eivät uskalla vastustella päätöksiäsi. Puhuvat tunteistaan äidilleen, joka yrittää toimia tulkkina. Lasten tavaroiden joukossa oli myös esim. kirjoja, joista lapset eivät olisi halunneet luopua, mutta olit korostanut sitä, kuinka paljon joudut omia ja miehesi rahoja siihen vuodesohvaan laittamaan...

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 00:30"]

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 00:22"]

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 00:21"]

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 00:19"]

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 00:15"]

Niin että lasten tavaroita saa myydä vain jos ostaa sinne mitä äiti haluaa? Ahaa.Just.Kai sinä ymmärrät, että ostettaessa huonekaluja, täytyy ottaa huoneen malli ja koko huomioon? Se huone oli todella ahdas, ja jopa vastenmielinen, oikeastaan se oli pelkkä makuuhuone.Nyt siellä voi jopa viihtyä.ap

[/quote]

Niin, nyt se on vierashuone, siinä missä aiemmin oli lasten makuuhuone.

[/quote]

Pitäkää tunkkinne, kun mikään ei kelpaa.ap

[/quote]

Ap: jos kaikki on sinua vastaan tässä asiassa, kannattaa ehkä tarkastaa omaa asennetta ja toimintatapoja.

[/quote]

Minusta tuntuu, että jotain on ehkä ymmärretty väärin, jopa tahallaan.Mietin jos minulla olisi lapsia, niin tekisin varmasti samoin.Kuten kerroin huoneen malli ja koko ovat haasteellisia.Näin yhdessä sisustus ohjelmassa, jossa lapsilla oli samankaltainen ratkaisu tehty, joten mietin onko kyse nyt enemmän siitä, ettei lapsilla ole omia sänkyjä, vai siitä että möin vanhat?Kyse ei ole tässä rahasta, koska ne sängyt ym. olivat huonokuntoisia ja vanhoja, saimme niistä n.50e, mutta minusta se kierrättäminen oli tärkeintä.ap

[/quote]

Kuten sanoit, sinä möit sängyt. Ja nyt lapsilla, kohta puoleen teineillä, (vai ovatko jo? Onko ikäeroa?) on isänsä luona epäergonominen vuodesohva, jossa molemmat nukkuvat. Ah, onhan siellä ilmapatja!

Minun on hyvin vaikea nähdä, mikä siitä tilasta muka tekee niin vaikean, että vuodesohva oli paras ratkaisu, ellei sitten kyseessä ole vierashuone. Mutta se ei ole vierashuone, eihän? Se on lasten oma huone isänsä luona, eikö vain?

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 00:30"]

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 00:22"]

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 00:21"]

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 00:19"]

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 00:15"]

Niin että lasten tavaroita saa myydä vain jos ostaa sinne mitä äiti haluaa? Ahaa.Just.Kai sinä ymmärrät, että ostettaessa huonekaluja, täytyy ottaa huoneen malli ja koko huomioon? Se huone oli todella ahdas, ja jopa vastenmielinen, oikeastaan se oli pelkkä makuuhuone.Nyt siellä voi jopa viihtyä.ap

[/quote]

Niin, nyt se on vierashuone, siinä missä aiemmin oli lasten makuuhuone.

[/quote]

Pitäkää tunkkinne, kun mikään ei kelpaa.ap

[/quote]

Ap: jos kaikki on sinua vastaan tässä asiassa, kannattaa ehkä tarkastaa omaa asennetta ja toimintatapoja.

[/quote]

Minusta tuntuu, että jotain on ehkä ymmärretty väärin, jopa tahallaan.Mietin jos minulla olisi lapsia, niin tekisin varmasti samoin.Kuten kerroin huoneen malli ja koko ovat haasteellisia.Näin yhdessä sisustus ohjelmassa, jossa lapsilla oli samankaltainen ratkaisu tehty, joten mietin onko kyse nyt enemmän siitä, ettei lapsilla ole omia sänkyjä, vai siitä että möin vanhat?Kyse ei ole tässä rahasta, koska ne sängyt ym. olivat huonokuntoisia ja vanhoja, saimme niistä n.50e, mutta minusta se kierrättäminen oli tärkeintä.ap

[/quote]

Kysymys on tasan siitä, että sä oikeasti myit lasten leluja ja vaatteita ja kehtaisit ostaa niillä lapsille vuodesohvan. Se sohva olis kuulunut hankkia vain ja ainoastaan miehen rahoilla. Lasten ei tarvitse ostella perushuonekaluja isänsä luo, se on isän velvollisuus. Ne leluista ja vaatteista saadut rahat olis pitänyt laittaa lasten tilille tai ostaa niillä jotain muuta, täysin extraa lapsille. Mä ymmärrän, että vanhoja leluja ja vaatteita pitää ja kannattaa kierrättää, kenenkään tilat ei riitä niiden varastoimiseen. Mutta sitä mä en ymmärrä, että niistä saaduilla rahoilla ostetaan sellaista tavaraa, joka kuuluu lain mukaan vanhempien elatuksen piiriin. Sänky, oli se sitten ihan oikea sänky tai vuodesohva, on perushuonekalu, jonka osto kuuluu huoltajalle, ei lapselle. Mä en ikinä kehtais tehdä noin lapsille. Myydä niiden kamat pois jotta saa tilalle vuodesohvan. Jos mun rahat ei olis ilman kirpparirahoja riittäneet, niin olisin säästänyt niin kauan että vuodesohva olis irronnut omilla rahoilla. Lapset olis saaneet leluista saadut rahat itselleen.

Ei kyllä ole vaikea huomata mistä lapset oppivat kiusaamisen, toisten arvostelun ikävään sävyyn, asioiden vääristelyn jne.

Vuodesohviakin on hyvälaatuisia ja osa niistä on tarkoitettu jopa ihan jatkuvaan nukkumiseen (pienissä asunnoissa joskus joutuu valitsemaan joko sänky tai sohva).

Itse kyl tykkäsin nukkua sisarustani kanssa vielä teini-iässäkin välillä vuodesohvalla vaikka kaikilla omatsängyt olikin ja kun kaverit tuli yökylään aina nukuttiin samalla vuodesohvalla, en ymmärrä ongelmaa tässä. 

"Niin että lasten tavaroita saa myydä vain jos ostaa sinne mitä äiti haluaa? Ahaa.Just.Kai sinä ymmärrät, että ostettaessa huonekaluja, täytyy ottaa huoneen malli ja koko huomioon? Se huone oli todella ahdas, ja jopa vastenmielinen, oikeastaan se oli pelkkä makuuhuone.Nyt siellä voi jopa viihtyä.ap"

Perheen huonekalut ja lapsen polkupyörä on vähän eri asia. Polkupyörä on lapsen käytössä ja omaisuutta, mutta huonekalut ovat koko perheen ja hankinta kuuluu vanhemmille, ei lapselle. 

[/quote]

Joo myönnän, laitoin omia ja miehen rahoja ihan reippaalla kädellä näihin hankintoihin.ap"

Se on päivän selvä juttu. Jo lain mukaan lapsen vanhemmat ovat lapsen elatusvelvollisia.

Jos miehelläsi on lapsen tapaamisoikeus, niin isän luona lapsella on  sellaiset olosuhteet, että siellä voi olla, johon kuuluu myös kunnollinen ja asianmukainen nukkumapaikka, muussa tapauksessa tapaamiset hoidetaan muualla.

Jos lapsi nukkuu ilmapatjalla lattialla, niin täyttäkääkö se tasavertaisen ja oikeudenmukaisen perheenjäsenen ehdot. Mielestäni ei, sillä ilmapatja tai vuodesohva kertoo enemmänkin tilapaisestä vierailusta,  kuin lapsen kodista etävanhemman luona. Huom. teidän kotinne on myös lapsen koti ja lapsi on täysivertainen perheenjäsen. Ja yhä edelleen, nukutteko itse ilmapatjalla lattialla tai vuodesohvalla?

Lapsen hyvinvoinnin kannalta on aivan toisarvoista, onko huone kaunis, tyylikäs, kalliisti sisustettu jne. vaan tärkeintä on taata lapselle esim. hyvät yöunet ja siihen tarkoitukseen olisi käynyt myös ne rumat ja vanhat sängyt, jotka päätit myydä.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 00:59"]

Itse kyl tykkäsin nukkua sisarustani kanssa vielä teini-iässäkin välillä vuodesohvalla vaikka kaikilla omatsängyt olikin ja kun kaverit tuli yökylään aina nukuttiin samalla vuodesohvalla, en ymmärrä ongelmaa tässä. 

[/quote]

Avainsanat "välillä" ja "kaverit". Sinulla ja sisaruksilla oli vaihtoehto aina olemassa. Näillä lapsilla ei ole mahdollisuutta (Ei kun onpas! Siellä on ilmapatja!) isänsä luona omaan alueeseen edes sängyn verran.

Aivan käsittämätön ketju. Miksi ihminen ei saisi myydä tavaroita omasta kodistaan ja hankkia sinne juuri sitä mitä tarvitsee. Meillä ainakin minä päätän mitä tavaroita myydään ja mitä pidetään, koska mieheni on luonteeltaan hamstraaja ja hukkuisi tavarapaljouteen, ellen niin tekisi. Mukana myytävissä tavaroissa on myös meheni lasten tavaroita. Jos ikä on ajanut ohi vauvaleluista, ei niitä ole mitään syytä säilytellä. Toki muutamia muistoja jätetään, kuten omille lapsillenikin.

On lasten äidin asia säilyjtellä haluamiaan leluja lapsilleen omassa kodissaan, jos niin haluaa. Mutta meidän kodin tavaroihin tuolla Exällä ei ole mitään asiaa puuttua.

Teidän muidenkin kirjoittajien olisi lienee syytä tajuta, että kun uusperhekuvio aloitetaan, se on kahden aikuisen suhden jossa on tarkoitus luoda toki edellisten liittojen lapsille inhimilliset oltavat, mutta johon nuo EXÄt eivät MILLÄÄN MUOTOA kuulu, vaikka kovasti sitä aina välillä yrittävätkin. Heidänkin tulisi hankkia oma elämä.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 23:09"][quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 22:53"]

Luin kysymyksesi miehelleni jolla siis myös lapsi exän kanssa ja hän sanoi että jos ei ole kyse lapsien mukana siirtyvistä tavaroista niin totta helvetissä saa myydä oman kodin tavaroita ilman exän lupaa. Ei niitä exiä -miehiä ja naisia- tarvitse sokeena totella tai kunnioittaa niinjuin joku ilmaisi jonkun edesmenneen rakkauden nimeen. Luonnotonta sellainen.

[/quote]

Miehesi ei kuitenkaan ole synonyymi lainsäädännölle. Oman kodin tavaroita ei saa myydä, jos ei niitä omista. Lapset omistavat omat lelunsa, palapelinsä, lahjaksi saamansa tavaran, mutta heidän täytyy pyytää myymiseen vanhempien lupa. Vanhemmat tai kukaan muukaan ei saa myydä lasten omaisuutta ilman lasten lupaa.

Ei edes sun mies!

[/quote]

Blaa blaa. Taidat olla melko kontrollinhalunen. Sääli sun exää jos sellainen on. Exvaimo pitää oikeutenaan säädellä lastenhuonetta vielä 10 vuoden jälkeenkin. En minä näe tätä muuna kuin vallankäyttönä ja mikromanageeraamisena. Mitäs jos ne tavarat oli esim. Miehen ostamia lapsilleen? Ei se omistusoikeus silloin äidillä ole. Suurinosa teistä tärkeilevistä äideistä on täysin naurettavia :D

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 00:27"]

Toiseksi, jos ostan heille esim. vaatteita, eivät ne lapsen "omaisuudeksi" muutu. Kuten eivät heidän lelunsakaan. Ei edes lapsilisä ole lapsen omaisuutta. kaikki tuo on lapsen ylöspitoa varten ja ylöspidosta päättää huoltaja, eli minä. Lasten omaisuutta on se, mitä heille on säästelly ja lahjoitettu heidän tileilleen. Sekä arvolahjat joita he ovat saaneet. Kaikki muu on arkista huoltoa ja ylöspitoa, sitä tulee ja menee.

[/quote]

Tätä mietin myös minä. Että onko muka teidän kaikkien mielestä niin, että lapsen sänky, vaatteet ja lelut ovat lapsen omaisuutta? Jos vanhempi myy lapsen sängyn, onko se lapsen omaisuuden hukkaamista? Entä jos vanhempi ostaa lapselle uuden sängyn, onko se katsottava lahjaksi? Ei kai nyt sentään?

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 22:29"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 22:26"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 21:56"]

On ainakin huonojen tapojen mukaista myydä sellaisia lasten tavaroita, joita äitinsä on hankkinut, keskustelematta ensin lasten äidin kanssa.

[/quote]

Ihan yhdessä ne oli hankittu, mutta esimerkiksi vaatteista näki, ettei kukaan ollut koskenutkaan niihin vuosiin.Rikkinäiset lelut heitin suoraan roskiin, hyväkuntoiset säästin ja kysyin LAPSILTA mitä säästetään ja mitä myydään.Myytiin sitten kaikki, muutamaa pehmoeläintä lukuunottamatta.Minusta on huonojen tapojen mukaista vaatia rahaa tavaroista, joita itse on jättänyt taakseen, ja jotka ovat toisille ihmisille ostetut.ap

[/quote]

Oletko lasten huoltaja?

Sinut voi haastaa oikeuteen lasten omaisuuden myymisestä. Alaikäisen omaisuutta ei saa myydä ilman huoltajan (tai molempien huoltajien) lupaa JA ehdottomasti on oltava lapsen suostumus. Rahat myös menevät lapselle.

[/quote]

Hep, tämä on totta. Laki on aika tiukka lapsen omaisuuden hoitamisessa. Vanhemmilla lienee yhteishuoltajuus, joten molempien lupa olis pitänyt olla siihen myymiseen. Lapsen omaisuutta ei tosiaan saa myydä eikä heittää pois noin vaan. Vanhemmilla on aika iso vastuu lapsen omaisuuden ja rahojen suhteen. Sinulla taas äitipuolena ei ole mitään oikeutta lapsen tavaroihin, ei vaikka asutte samassa taloudessa ja vaikka kuinka ajattelisit myymisen olevan lapsen edun mukaista. Tilanne on tasan sama kuin jos menisit naapurin makkariin ja myisit sieltä kamaa. Ei auttais vaikka toisit muuta rojua tilalle.

[/quote]

Sori, mutta miten ne on lapsen omaisuutta, jos vanhemmat on ne ostaneet ja maksaneet? Eikö ne ole normaalia kodin irtaimistoa, jonka omistaa se, joka joko on ne maksanut tai jonka omaisuudeksi ne on osituksessa jääneet? Millä perusteella tässä on hävitetty lasten omaisuutta?

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 10:58"]

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 00:27"]

Toiseksi, jos ostan heille esim. vaatteita, eivät ne lapsen "omaisuudeksi" muutu. Kuten eivät heidän lelunsakaan. Ei edes lapsilisä ole lapsen omaisuutta. kaikki tuo on lapsen ylöspitoa varten ja ylöspidosta päättää huoltaja, eli minä. Lasten omaisuutta on se, mitä heille on säästelly ja lahjoitettu heidän tileilleen. Sekä arvolahjat joita he ovat saaneet. Kaikki muu on arkista huoltoa ja ylöspitoa, sitä tulee ja menee.

[/quote]

Tätä mietin myös minä. Että onko muka teidän kaikkien mielestä niin, että lapsen sänky, vaatteet ja lelut ovat lapsen omaisuutta? Jos vanhempi myy lapsen sängyn, onko se lapsen omaisuuden hukkaamista? Entä jos vanhempi ostaa lapselle uuden sängyn, onko se katsottava lahjaksi? Ei kai nyt sentään?

[/quote]

Kyllä, mun mielestä lapsen lelut on lasten, ei isän tai äidin. Ja lapsen sänky on lapsen, ei äidin tai isän. On minunkin sänky minun ja vaatteet minun. Miksei lapsella olis samaa oikeutta omiin tavaroihinsa? Mikä ihmeen himo teillä on omistaa ja määräillä jopa lastenne tavaroita? Eikö riitä oma omaisuus, pitää lastenkin tavarat omia? Jopa lelut ja vaatteet. Aika säälittävää, jos suoraan sanon.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 11:06"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 22:29"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 22:26"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 21:56"]

On ainakin huonojen tapojen mukaista myydä sellaisia lasten tavaroita, joita äitinsä on hankkinut, keskustelematta ensin lasten äidin kanssa.

[/quote]

Ihan yhdessä ne oli hankittu, mutta esimerkiksi vaatteista näki, ettei kukaan ollut koskenutkaan niihin vuosiin.Rikkinäiset lelut heitin suoraan roskiin, hyväkuntoiset säästin ja kysyin LAPSILTA mitä säästetään ja mitä myydään.Myytiin sitten kaikki, muutamaa pehmoeläintä lukuunottamatta.Minusta on huonojen tapojen mukaista vaatia rahaa tavaroista, joita itse on jättänyt taakseen, ja jotka ovat toisille ihmisille ostetut.ap

[/quote]

Oletko lasten huoltaja?

Sinut voi haastaa oikeuteen lasten omaisuuden myymisestä. Alaikäisen omaisuutta ei saa myydä ilman huoltajan (tai molempien huoltajien) lupaa JA ehdottomasti on oltava lapsen suostumus. Rahat myös menevät lapselle.

[/quote]

Hep, tämä on totta. Laki on aika tiukka lapsen omaisuuden hoitamisessa. Vanhemmilla lienee yhteishuoltajuus, joten molempien lupa olis pitänyt olla siihen myymiseen. Lapsen omaisuutta ei tosiaan saa myydä eikä heittää pois noin vaan. Vanhemmilla on aika iso vastuu lapsen omaisuuden ja rahojen suhteen. Sinulla taas äitipuolena ei ole mitään oikeutta lapsen tavaroihin, ei vaikka asutte samassa taloudessa ja vaikka kuinka ajattelisit myymisen olevan lapsen edun mukaista. Tilanne on tasan sama kuin jos menisit naapurin makkariin ja myisit sieltä kamaa. Ei auttais vaikka toisit muuta rojua tilalle.

[/quote]

Sori, mutta miten ne on lapsen omaisuutta, jos vanhemmat on ne ostaneet ja maksaneet? Eikö ne ole normaalia kodin irtaimistoa, jonka omistaa se, joka joko on ne maksanut tai jonka omaisuudeksi ne on osituksessa jääneet? Millä perusteella tässä on hävitetty lasten omaisuutta?

[/quote]

Siis lasten saamat joululahjat/synttärilahjat onkin oikeesti vanhempien omaisuutta? Ja jos ostat lapselle lelun niin se ei olekaan lapsen vaan sun? Jos ostat lapselle paidan niin se ei ole lapsen, se on sun paita? Ja erossa te jaatte myös lapsenne vaatteet ja lelut? On täällä kyllä oikeesti aika ahnetta porukkaa. Ei riitä omat, pitää viedä lapseltakin kaikki minkä irti saa.

Joidenkin mielestä vanhojen lelujen ja vaatteiden ottaminen pikkusisaren käyttöön on sitten ilmeisesti "lapsen omaisuuden anastamista". Toivottavasti joku teistä vie tällaisen jutun oikeuteen, olisi todella hauska nähdä käräjäoikeuden käsittelevän jotain vanhojen käytöstä poistettujen ja etävanhemman kotiin hylättyjen rojujen kavallusta. :D

Nukkuuko siinä vuodensohvassa muutkin kuin lapset? Onko huone siis vierashuonekäytössä? Vai onko se aina levitettynä ja lasten lakanoilla ja peitoilla sisustettuna odottamassa lapsia?

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 11:11"]

Joidenkin mielestä vanhojen lelujen ja vaatteiden ottaminen pikkusisaren käyttöön on sitten ilmeisesti "lapsen omaisuuden anastamista". Toivottavasti joku teistä vie tällaisen jutun oikeuteen, olisi todella hauska nähdä käräjäoikeuden käsittelevän jotain vanhojen käytöstä poistettujen ja etävanhemman kotiin hylättyjen rojujen kavallusta. :D

[/quote]

Jos vanhemmilla on se käsitys, että lapsi ei voi omistaa mitään niin aika usein nämä vanhemmat tyhjentävät myös lapsen tilin ja myyvät myös niitä arvokkaampia lahjoja ym. Lopulta ollaan siinä pisteessä, että lapselta on todellakin viety kaikki mahdollinen ja vanhemmat on saaneet kaiken hyödyn. Siksi olisi hyvä, että vanhemmat tietävät pelisäännöt ja myös noudattavat niitä. Lapsi todellakin omistaa oman omaisuutensa, myös sen vähäpätöisen kuten lelut. Kyse on periaatteesta, siitä että kohdellaan lapsia reilusti. Vanhempien tehtävä on hoitaa ja huoltaa lapsiaan, ei käyttää heitä hyväkseen. Vai saako sulta tulla hakemaan kotoasi kaiken vähäpätöisen, et suutu etkä nosta meteliä? Riittää että vaan sanoo, että tää on niin arvotonta kamaa että sen voi ihan hyvin myydä kirpparilla. Ei se sua voi haitata. Veikkaan että suuttuisit. Lapsen kohdalla se sinusta on kuitenkin ok.

Tämä keskustelu on kyllä av:n sairaimmasta päästä.

Palsta näyttää olevan pullollaan katkeria ex:ä.

Onko tähän keskusteluun pesiytyneet nyt kaikki katkerat yh exät?

Kävikö kellään mielessä, että entä jos kyseessä oli vaikka pienet, lasten kokoa olevat sängyt? Vieläpä vaikka miehen itsensä ostamat? Tai, että lelut ja vaatteet ovat miehen/vanhempien ostamia, eikä suinkaan ainoastaan lahjaksi saatuja. Tällöin jos mies ja lapset ovat yhtämielisiä myytävistä tavaroista, ei tässä pitäisi olla mitään ongelmaa, eikä näistä saadut rahatkaan ole suoraan lasten. Katkeralle exälle majoitusratkaisu kuuluu ainoastaan, jos vuodesohva on huono, eikä laadukas. Exän tulisi ymmärtää, että eron jälkeen hän ei voi huseerata jokaisessa asiassa ja leikkiä ylintä päättäjää.

Todella minäkin haluaisin nähdä sen ihmisen, joka alkaa kaavailla rikosilmoitusta, kun lapselle pieneksi jääneitä vaatteita laitetaan sukuun kiertoon. Eihän lapsi hyödy tästä mitenkään, lapsen vaatteet on varastettu! Nyt järkeä päähän exät!

"Olisit heti sanonut, että mielestäsi tämä systeemi toimii vain toiseen suuntaan.Oletpa harvinaisen typerä vieläpä isoäidiksi noilla selittelyillä, vai mikähän isää nyt estäisi vaatimaan äitiä tilille hukatuista tavaroista?ap"

Olen tosiaan harvinaisen typerä, mutta elämä on opettanut työni kautta hyvin kyyniseksi, mitä voi olla joskus uusioperheessä etälapsi.

Yleensä puolisoiden eron kohdatessa etävanhempi tappelee lapsen tapaamisoikeuksista, halutaan lisää ja lisää, mutta sitten kun uusi puoliso/kumppani astuu kuvioihin, vuorossa onkin tappelu elatusmaksujen suuruudesta ja lapsen tapaamisia halutaan mahdollisimman vähän sotkemaan uusioperheen kuvioita.

Etälapsen huone muuttuu  pikkuhiljaa vieras-ja työhuoneeksi, sängyt ja muut kamat myydään kirpputorilla jne. jne. jotta lapsi ja puolison menneisyys muistuttaisi uutta puolisoa mahdollisimman vähän uusioperheen arjessa.

Ikävä kyllä moni etälapsi voi todella huonosti, koska etävanhemman vanhemmuus on hukassa ja uusi kumppani määrää pitkälle pelisäännöt, miten etälapsen tulee elää heidän yhteissä kodissa ja millä pelisäännöillä, vaikka jokainen luulisi tietävän, ettei puolison menneisyyttä voi lakaista maton alle ja jokainen lapsi on syytön vanhempiensa eroon ja valintoihin.