Lue keskustelun säännöt.
Sormiruokailu kuin joku kultti! Neuvolassakin painostetaan siihen, miksi ihmeessä?
27.12.2020 |
Ymmärrän, kehittää hienonotoriikkaa mutta siinä sen ainoa hyöty. Sotkeminen, ruuan tuhlaus, tukehtumisvaara yms. ovat sivuseikkoja. Olenko ihan kelkasta pudonnut ja vanhanaikainen kun näin esikoisen (7kk) kanssa olen suosinut syöttämistä ja soseita, vaikka jopa neuvolassa sitä on moitittu ja pitäisi ainakin kahdella aterialla päivässä antaa lapsen itse syödä sormiruokia. Facessa sormiruokaryhmästä lähdin pois saman tien, oli kuin kultissa tuo meininki. Miten teillä muilla suhtaudutaan tähän?
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syöttämisen yksi negatiivinen puoli on, ettei lapsi saa itse päättää koska on kylläinen. Tästä seuraa sitä, että syö yli omien tarpeiden. Suomessahan tunnetusti on ylipainoista kansaa, eivät osaa lopettaa syömistä vaikka keho ei tarvitsisi enempää.
No höpön löpön! Ei syöttäminen tarkoita sitä, että kangetaan väkisin vauvan suu auki ja lapataan sapuskaa siihen asti, että kippo on tyhjä, kyllä lapsi lakkaa syömisen kun on täynnä, ei avaa suutaan tai kääntää pään pois, tai meidän lapset oppivat näyttämään käsillä ”valmis” jo kauan ennen kuin oppivat puhumaan. Ei hyvän tähen sentään.
Sotken tähän vielä yhden ”kuuman perunan” eli imetyksen. Pulloruokituista lapsista tulee yleensä pyöreämpiä, osin maidon koostumuksen vuoksi, mutta osin yksinkertaisesti siksi, että pulloruokinnassa syöttäjä määrää maidon määrän.
Joten aivan varmasti on väliä sillä, syökö lapsi itse vai syötetäänkö häntä. Sinänsä kiinteitä aloittelevan lapsen vaarana tuskin koskaan on, että hän söisi liikaa.
-ei se jota kommentoit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei se neuvolan sana mikään laki ole, ota sieltä ne neuvot jotka koet tarpeelliseksi ja sivuuta muut (muut kuin siis suoraan terveyteen liittyvät). Itse sovelsin, välillä annoin sosetta, välillä sormiruokaa, pieninä palasina. Hyvä tuosta tuli, ruoka maistuu, lusikka pysyy kädessä, terveys on hyvä, paino normaali. Ei neuvolassa tai fb:ssä lopullista totuutta näistä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syöttämisen yksi negatiivinen puoli on, ettei lapsi saa itse päättää koska on kylläinen. Tästä seuraa sitä, että syö yli omien tarpeiden. Suomessahan tunnetusti on ylipainoista kansaa, eivät osaa lopettaa syömistä vaikka keho ei tarvitsisi enempää.
No höpön löpön! Ei syöttäminen tarkoita sitä, että kangetaan väkisin vauvan suu auki ja lapataan sapuskaa siihen asti, että kippo on tyhjä, kyllä lapsi lakkaa syömisen kun on täynnä, ei avaa suutaan tai kääntää pään pois, tai meidän lapset oppivat näyttämään käsillä ”valmis” jo kauan ennen kuin oppivat puhumaan. Ei hyvän tähen sentään.
Silloin kohta 10 vuotta sitten, kun tuokin lapsiani, puhuttiin, että soseita syöden lapsi ehtii syödä ylimääräistä ennen kylläidyyssignaalia, koska syöminen on niin nopeaa. En tiedä, onko tässä mitään totuusperää, tai vaikka olisikin, onko sillä mitään todellista merkitystä. Tosiasiahan on, että kaikista pullo-ja soseruokituista vauvoista ei tule ylipainoisia lapsia, eikä kaikista imeytymistä ja sormiruokituista normaalipainoisia, vaan siihen vaikuttaa monet muutkin seikat.
Lisäksi -- tämä on vähän olkiukko, anteeksi -- haluaisin tietää, miten tuohon hävikin olemattomuuteen, mikä täällä on esitetty soseruokinnan hyvänä puolena, suhteutuu tämä, että lapsi ei ehkä aina syökään sitä tarjottua sosetta. Eiköhän se totuus kuitenkin ole, että ruokkii vauvaa millä tavalla tahansa, hävikkiä tulee. Sormiruokinta ei välttämättä ole ruuan tuhlausta sen enempää kuin soseruokinta täysin hävikitöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sotkuvaihe on syötetyillä vasn myöhemmin. Lastenlasten sormiruokailua alkuun kauhistelleena ja myöhemmin ihastelleena on myönnettävä, että sormiruokailu on hyvä keksintö. Puolitoistavuotias syö jo melko siististi omallla lusikalla. Sormimotoriikka ihan eri tasolla kuin syötetyillä lapsilla.
Ei tullut sitten mieleen, että nopeammin oppisi syömään suoraan lusikalla, kun aloittaa heti lusikalla tai haarukalla eikä sormilla?
Se menee juuri toisinpäin. Sormiruokailu kehittää ensin motoriikkaa, ja sitten lapsi matkimisenhalussaan pyytää aterimet. Aikuisen ei tarvitse ollenkaan syöttää.
Sormiruokittu lapseni herätti ihastusta syömällä 1,5-vuotiaana veitsellä ja haarukalla. Välillä vain tausta paljastui, kun lapsi saattoi sormin tarttua hankalaan ruokapalaan ja seivästää sen käsin haarukkaan, minkä jälkeen työnsi haarukan tyytyväisenä suuhunsa.
Meillä lusikalla syötetyt lapset eivät ole herättäneet mitään kummastusta syödessään 11kk iässä siististi itsenäisesti lusikalla. Lusikankäyttö ei onneksi vaadi mitään motoriikkaa tai matkimista, sen osaa, kun saa lusikan käteensä? Samalla tavalla he ovat sormin pyydystäneet 1v6kk iässä ruokaa haarukkaan kuin sormiruokailijataustaisetkin.
Oma kokemus sormiruokailijoista on se, että he sotkevat armottoman paljon ja syövät koko ajan, koska kylläisyyttä on hankala saada aikaan 30 minuutissa pikkuruisten ruuanmurusten pyydystäjinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No milloin se pottailu pitäisi aloittaa? Neuvolasta sanottiin siihen, kun kysyin lapsen ollessa 8kk,ettei ole järkeä aloittaa ennen kuin vessaviestintä alkaa olla selkeää. Aiemmin kai piti laittaa heti potalle, kun oppi istumaan ja siitä tuli helposti virtsatietulehduskierteitä. Nyt suositellaan aloitettavaksi 1-2 vuoden iässä, mielellään lähempänä kahta.
Onko tämä vitsi? 8kk ikäisen istutin lukemaan kirjaa silloin tällöin potalle. Pikkuhiljaa edettiin ja tasan 1,5v oli yö- ja päiväkuiva. Kertoi itse kun oli hätä.
Eiköhän kaikilla lapsilla ole se sopiva herkkyyskausi omalla ajallaan. Ei tuollaista ohjetta minusta voi antaa, että milloin mitäkin "saa opettaa".
Kun taapero selkeästi hoksasi potan ja innostui siitä, niin vaipat jäi pois kokonaan yhden vkl aikana. Ei ollut mitenkään vaikeaa. Lapsi tuntui olevan valmis ja halukas. Jos en olisi itse siinä kohtaa ollut aktiivinen, niin varmaankin kausi olisi mennyt ohi ja meillä oltaisiin myös oltu vaipoissa vielä 2,5v.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi kouluikäistä lapsenlasta, jotka on opetettu sormiruokailemaan. Olen pettynyt siihen, että he eivät halua syödä ruokia, joista ei voi makupaloja kerätä. Esim. nakkikeitosta he poimivat ainoastaan makkaranpalaset, perunaa he syövät vain ranskalaisina ja salaatista poimivat vain sen, mikä miellyttää. Mikään ruoka, johon on sekoitettu eri aineksia, ei kelpaa. Laitan tämän sormiruokailun syyksi. Ja olihan se aikamoista showta katsella heidän syömisen opettelua. Oma lapseni oppi jo alle vuoden ikäisenä syömään lusikalla monipuolisesti erilaisia ruokia. Voi aikoja, voi tapoja!
Ei ole sormiruokailun syytä tuollainen nirsoilu ja sattumien poiminta. Hyvinkin täysi-ikäisiä soseruokittuja inhottaa sellaiset sekameteliruuat, joista ei saa selvää, mitä ne ovat eikä varsinkaan, mistä aineksista se on valmistettu. Esimerkiksi kinkkukiusaus menee kouluruokalassa, kun siinä on selvästi kinkkua ja perunaa mutta ei silloin, kun se on " mitä lie mössöä", ja pahimmassa tapauksessa siinä on vielä jotain vihannesta.
Ongelma tässä on fanaattisuus ja neuvolan suuri auktoriteetti. Kautta aikojen on hoidettu vauvoja omin päin niin, että ei ole uskallettu kertoa neuvolassa. Muuan tuttu antoi perunasosetta 2 kuukauden ikäiselle, toinen imetti 4-vuotiaaksi. Terveitä ja urheilullisia aikuisia varttui molemmista lapsista.
Fanaattisimmat puolustajat eivät näe perustelujensa naurettavuutta. Hienomotoriikka - joo, mutta todistettavasti ihmisten hienomotoriikka on kehittynyt yksilöllisesti iät kaiket. Onko nyt neuvolan testejä muutettu siihen suuntaan, että jo 1-vuotisneuvolassa odotetaan entistä parempia hienomotoriikkataitoja, koska niiden oletetaan kehittyneen aiempaa paremmin suositellun sormiruokailun ansioista?
Naurettavan puolelle menee selitys kylläisyydestä, että soseella ruokittu lihoo kun syö liikaa. Sellaisen väitteen esittäjä ei ole koskaan yrittänyt syöttää vauvalle liikaa mitään lusikalla.
Sormiruokafanaatikot eivät tiedä, että kyllä soseruokinnassakin voi vauvalla olla lusikka kädessä kaiken aikaa, jo 3 kk:n iässä. Niin, siinä iässä minun lapsilleni ohjeistettiin antamaan soseita.
Kokenut neuvolatyöntekijä on suuri onni vauvaperheelle. Yleensä hänelle käy kaikki, koska on ehtinyt työurallaan nähdä niin paljon erilaisia ohjeistuksia. Meille täysiä palvelulisiä saavat kätilöt ja terveydenhoitajat vaan totesivat " nämä nykyiset ohjeet nyt ovat tällaiset", mitenkään painostamatta niitä noudattamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No milloin se pottailu pitäisi aloittaa? Neuvolasta sanottiin siihen, kun kysyin lapsen ollessa 8kk,ettei ole järkeä aloittaa ennen kuin vessaviestintä alkaa olla selkeää. Aiemmin kai piti laittaa heti potalle, kun oppi istumaan ja siitä tuli helposti virtsatietulehduskierteitä. Nyt suositellaan aloitettavaksi 1-2 vuoden iässä, mielellään lähempänä kahta.
Onko tämä vitsi? 8kk ikäisen istutin lukemaan kirjaa silloin tällöin potalle. Pikkuhiljaa edettiin ja tasan 1,5v oli yö- ja päiväkuiva. Kertoi itse kun oli hätä.
Eiköhän kaikilla lapsilla ole se sopiva herkkyyskausi omalla ajallaan. Ei tuollaista ohjetta minusta voi antaa, että milloin mitäkin "saa opettaa".
Kun taapero selkeästi hoksasi potan ja innostui siitä, niin vaipat jäi pois kokonaan yhden vkl aikana. Ei ollut mitenkään vaikeaa. Lapsi tuntui olevan valmis ja halukas. Jos en olisi itse siinä kohtaa ollut aktiivinen, niin varmaankin kausi olisi mennyt ohi ja meillä oltaisiin myös oltu vaipoissa vielä 2,5v.
Minulla on monta lasta, ja jokaisen kohdalla on kokemus erilainen. Esikoinen oppi kuivaksi jo n. vuoden ikäisenä, mutta sitten syntyi pikkusisarus ja taito taantui. Meni vielä melkein vuosi, ennen kuin oli oikeasti oppi kuivaksi.Jos olisi jäänyt ainoaksi lapseksi,voisin väittää, että kyllä jo vuoden ikäinen oppii kuivaksi. Silloin ihmettelin, mihin tarvitaan niin isoja vaippoja, jotka sopivat melkein kouluikäiselle. Sitten syntyi lapsi, joka tarvitsi vaippoja nelivuotiaaksi, kun oli vaan aina menossa eikä ehtinyt pottailla.
Ei sormiruokailun tarkoituksena ole vain hienomotoriikan kehittäminen. Sillä kehitetään hyvää suhdetta ruokaan. Lapsi on ruokapöydässä yhdessä muun perheen kanssa ja saa tutkia erilaisia ruokia omassa tahdissaan tunnustelemalla ja maistamalla. Eikö aloittajan vauva yritä koskaan napata aikuisen lautaselta ruokaa (jota saisi ihan itse katsoa ja maistaa)? Ei sormiruokailu varmasti välttämätöntä ole, mutta olisihan se kiva, että vauvalla olisi ruokaan jokin muukin kontakti kuin se, että joku muu lappaa valmista sosetta suuhun.
Se, että joku ruokkii vauvan pelkästään sormiruoalla (ilman soseita) on sen perheen valinta. Jos jossain facebook-ryhmässä intoillaan asialla hurmokseen asti, ei se tarkoita, että sormiruokailu olisi jotain kulttitoimintaa. Se on sitä, että annat joskus vauvalle perunan tai parsakaalin palan nyrkkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sormiruokailun tarkoituksena ole vain hienomotoriikan kehittäminen. Sillä kehitetään hyvää suhdetta ruokaan. Lapsi on ruokapöydässä yhdessä muun perheen kanssa ja saa tutkia erilaisia ruokia omassa tahdissaan tunnustelemalla ja maistamalla. Eikö aloittajan vauva yritä koskaan napata aikuisen lautaselta ruokaa (jota saisi ihan itse katsoa ja maistaa)? Ei sormiruokailu varmasti välttämätöntä ole, mutta olisihan se kiva, että vauvalla olisi ruokaan jokin muukin kontakti kuin se, että joku muu lappaa valmista sosetta suuhun.
Se, että joku ruokkii vauvan pelkästään sormiruoalla (ilman soseita) on sen perheen valinta. Jos jossain facebook-ryhmässä intoillaan asialla hurmokseen asti, ei se tarkoita, että sormiruokailu olisi jotain kulttitoimintaa. Se on sitä, että annat joskus vauvalle perunan tai parsakaalin palan nyrkkiin.
Onhan se soseruokailijakin ruokapöydässä muun perheen kanssa ja syö samaa kuin muutkin. Sormiruokailijalle pitää tehdä oma annoksensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sormiruokailun tarkoituksena ole vain hienomotoriikan kehittäminen. Sillä kehitetään hyvää suhdetta ruokaan. Lapsi on ruokapöydässä yhdessä muun perheen kanssa ja saa tutkia erilaisia ruokia omassa tahdissaan tunnustelemalla ja maistamalla. Eikö aloittajan vauva yritä koskaan napata aikuisen lautaselta ruokaa (jota saisi ihan itse katsoa ja maistaa)? Ei sormiruokailu varmasti välttämätöntä ole, mutta olisihan se kiva, että vauvalla olisi ruokaan jokin muukin kontakti kuin se, että joku muu lappaa valmista sosetta suuhun.
Se, että joku ruokkii vauvan pelkästään sormiruoalla (ilman soseita) on sen perheen valinta. Jos jossain facebook-ryhmässä intoillaan asialla hurmokseen asti, ei se tarkoita, että sormiruokailu olisi jotain kulttitoimintaa. Se on sitä, että annat joskus vauvalle perunan tai parsakaalin palan nyrkkiin.
Onhan se soseruokailijakin ruokapöydässä muun perheen kanssa ja syö samaa kuin muutkin. Sormiruokailijalle pitää tehdä oma annoksensa.
Itse asiassa ei täydy, sen kummemmin kuin soseen syöjällekään. Ihan ensimmäisten maistiaisten jälkeen meidän perheessä syötiin vähän isommaksi pilkottua ruokaa se hetki, kun sormiruokailija söi sormin, niin söimme kaikki sitä samaa. Puuron tilalla sormiruokailija söi vähän aikaa (pari kuukautta?) apina eväitä tms., ja niiden lisäksi en muista vauvalle tehneeni juurikaan omia ruokia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sotkuvaihe on syötetyillä vasn myöhemmin. Lastenlasten sormiruokailua alkuun kauhistelleena ja myöhemmin ihastelleena on myönnettävä, että sormiruokailu on hyvä keksintö. Puolitoistavuotias syö jo melko siististi omallla lusikalla. Sormimotoriikka ihan eri tasolla kuin syötetyillä lapsilla.
Ei tullut sitten mieleen, että nopeammin oppisi syömään suoraan lusikalla, kun aloittaa heti lusikalla tai haarukalla eikä sormilla?
Se menee juuri toisinpäin. Sormiruokailu kehittää ensin motoriikkaa, ja sitten lapsi matkimisenhalussaan pyytää aterimet. Aikuisen ei tarvitse ollenkaan syöttää.
Sormiruokittu lapseni herätti ihastusta syömällä 1,5-vuotiaana veitsellä ja haarukalla. Välillä vain tausta paljastui, kun lapsi saattoi sormin tarttua hankalaan ruokapalaan ja seivästää sen käsin haarukkaan, minkä jälkeen työnsi haarukan tyytyväisenä suuhunsa.
Meillä lusikalla syötetyt lapset eivät ole herättäneet mitään kummastusta syödessään 11kk iässä siististi itsenäisesti lusikalla. Lusikankäyttö ei onneksi vaadi mitään motoriikkaa tai matkimista, sen osaa, kun saa lusikan käteensä? Samalla tavalla he ovat sormin pyydystäneet 1v6kk iässä ruokaa haarukkaan kuin sormiruokailijataustaisetkin.
Oma kokemus sormiruokailijoista on se, että he sotkevat armottoman paljon ja syövät koko ajan, koska kylläisyyttä on hankala saada aikaan 30 minuutissa pikkuruisten ruuanmurusten pyydystäjinä.
Yksi kokemus ei kumoa toista, mutta mun lapseni on kyllä aina syöneet ruoka-aikoina (plus toki imetys). Ei ne mitään ruuanmurusia ole, mitä sormiruokailija syövät, vaan kunnon paloja ihan oikeaa ruokaa.
Sormiruokailevien lasten vanhemmat! Voisitteko opettaa ITSE lapsenne syömään lusikalla / haarukalla ennen kuin hän tulee päiväkotiin? Siellä ruokailut on suoraan sanoen painajaisia kun 12 lasta istui pöydässä, heistä 8 kiskoo sormin puuroa suuhun ja vain muutama syö lusikalla. Sotku on kamala ja sormin syövät eivät hieno motoriikan puolesta eroa syötetyistä lapsista mitenkään. Syötetyt oppivat nopeammin käyttämään lusikkaa ja ovat myös siistimpiä ruokailuissaan kuin sormiruokailijat. Ymmärrän toki että asia ei ole ongelma vanhemmille joilla on 1 lapsi mutta lapsiryhmässä sormin syövät ovat todellinen harmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun sormiruokailevat lapset ei ole koskaan syöneet puuroa sormin (sen enempää kuin syötetytkään, oletan). Mä en tajua, missä vaiheessa sormiruokailusta on tullut vain ja ainoastaan sormin syömistä. Silloin, kun lapseni olivat vauvoja, sormiruokailu oli nimenomaan lapsen oma-aloitteista, lapsentahtista syömistä, välineellä tai ilman.
Mun lapseni ei menneet vaaperoina hoitoon, mutta ikinä en missään ole saanut negatiivista palautetta lapseni ruokailutavoista.
Mulla on 2010 ja 2014 syntyneet lapset ja lasten ollessa pieniä hämmästelin tätä sormiruokailukulttia. Koska kyllä, minustakin se tuntui uskontoon verrattavissa olevalta kiihkoilulta :D Toki kaikki ei ole yhtä fanaattisia, mutta tunsin äitejä, joille se oli tosi tärkeää; mitään sosetta tai lusikalla syöttämistä ei saanut olla, koska olisi mennyt ihan pilalle koko homma. Sotku oli melkoista ja mua kauhistutti se, sekä lasten kova kakominen syödessä (juu, kuulin kyllä monta luentoa tästä miten ei ole vaarallista, ei tartte toistaa).
Omat sai soseita ja toki myös itse poimittavaksi jotain pieniä paloja, kuten marjoja, leipämuruja ja hedelmää. Isoja paloja en uskaltanut antaa. Ihan hyviä ihmisiä noista on tullut ja motoriikassakaan ei ole mitään poikkeavaa.
Voihan se olla, että sormisyöjillä motoriikka kehittyy nopeammin jossain vaiheessa, mutta mitä siitä? Eihän tää lastenkasvatus ole mitään kilpailua? Vai onko teille? :D Ei se etumatka kauaa kestä, muut saa kyllä kiinni. Ihan niinkuin aikaisin lukemaan oppineet ei enää erotu joukosta kun koulua on käyty muutama vuosi.
Samaa kilpailuhenkisyyttä näkyy muuten potkupyöräuskovaisissa, joka ei ole ehkä ihan niin vahva kultti, mutta kuitenkin. Apupyörillä ajaminen tuntuu olevan myös paholaisen juonia ja vain potkupyörällä ajava voi oppia riittävän ajoissa fillaroimaan kahdella renkaalla. Koska, niin, eihän tää ole kilpailua, mutta on kuitenkin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sotkuvaihe on syötetyillä vasn myöhemmin. Lastenlasten sormiruokailua alkuun kauhistelleena ja myöhemmin ihastelleena on myönnettävä, että sormiruokailu on hyvä keksintö. Puolitoistavuotias syö jo melko siististi omallla lusikalla. Sormimotoriikka ihan eri tasolla kuin syötetyillä lapsilla.
Ei tullut sitten mieleen, että nopeammin oppisi syömään suoraan lusikalla, kun aloittaa heti lusikalla tai haarukalla eikä sormilla?
Se menee juuri toisinpäin. Sormiruokailu kehittää ensin motoriikkaa, ja sitten lapsi matkimisenhalussaan pyytää aterimet. Aikuisen ei tarvitse ollenkaan syöttää.
Sormiruokittu lapseni herätti ihastusta syömällä 1,5-vuotiaana veitsellä ja haarukalla. Välillä vain tausta paljastui, kun lapsi saattoi sormin tarttua hankalaan ruokapalaan ja seivästää sen käsin haarukkaan, minkä jälkeen työnsi haarukan tyytyväisenä suuhunsa.
Meillä lusikalla syötetyt lapset eivät ole herättäneet mitään kummastusta syödessään 11kk iässä siististi itsenäisesti lusikalla. Lusikankäyttö ei onneksi vaadi mitään motoriikkaa tai matkimista, sen osaa, kun saa lusikan käteensä? Samalla tavalla he ovat sormin pyydystäneet 1v6kk iässä ruokaa haarukkaan kuin sormiruokailijataustaisetkin.
Oma kokemus sormiruokailijoista on se, että he sotkevat armottoman paljon ja syövät koko ajan, koska kylläisyyttä on hankala saada aikaan 30 minuutissa pikkuruisten ruuanmurusten pyydystäjinä.
Se on totta, että sormiruokailu on hidasta pienellä. Erikoista olisi, jos nämä syömissessiot eivät mitenkään kehittäisi motoriikkaa, koordinaatiota ja hahmotuskykyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sormiruokailun tarkoituksena ole vain hienomotoriikan kehittäminen. Sillä kehitetään hyvää suhdetta ruokaan. Lapsi on ruokapöydässä yhdessä muun perheen kanssa ja saa tutkia erilaisia ruokia omassa tahdissaan tunnustelemalla ja maistamalla. Eikö aloittajan vauva yritä koskaan napata aikuisen lautaselta ruokaa (jota saisi ihan itse katsoa ja maistaa)? Ei sormiruokailu varmasti välttämätöntä ole, mutta olisihan se kiva, että vauvalla olisi ruokaan jokin muukin kontakti kuin se, että joku muu lappaa valmista sosetta suuhun.
Se, että joku ruokkii vauvan pelkästään sormiruoalla (ilman soseita) on sen perheen valinta. Jos jossain facebook-ryhmässä intoillaan asialla hurmokseen asti, ei se tarkoita, että sormiruokailu olisi jotain kulttitoimintaa. Se on sitä, että annat joskus vauvalle perunan tai parsakaalin palan nyrkkiin.
Onhan se soseruokailijakin ruokapöydässä muun perheen kanssa ja syö samaa kuin muutkin. Sormiruokailijalle pitää tehdä oma annoksensa.
Montako pilttipurkillista syö nelihenkinen perhe päivälliseksi?
Mitä ihmettä ovat "apinaeväät"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sormiruokailun tarkoituksena ole vain hienomotoriikan kehittäminen. Sillä kehitetään hyvää suhdetta ruokaan. Lapsi on ruokapöydässä yhdessä muun perheen kanssa ja saa tutkia erilaisia ruokia omassa tahdissaan tunnustelemalla ja maistamalla. Eikö aloittajan vauva yritä koskaan napata aikuisen lautaselta ruokaa (jota saisi ihan itse katsoa ja maistaa)? Ei sormiruokailu varmasti välttämätöntä ole, mutta olisihan se kiva, että vauvalla olisi ruokaan jokin muukin kontakti kuin se, että joku muu lappaa valmista sosetta suuhun.
Se, että joku ruokkii vauvan pelkästään sormiruoalla (ilman soseita) on sen perheen valinta. Jos jossain facebook-ryhmässä intoillaan asialla hurmokseen asti, ei se tarkoita, että sormiruokailu olisi jotain kulttitoimintaa. Se on sitä, että annat joskus vauvalle perunan tai parsakaalin palan nyrkkiin.
Onhan se soseruokailijakin ruokapöydässä muun perheen kanssa ja syö samaa kuin muutkin. Sormiruokailijalle pitää tehdä oma annoksensa.
Montako pilttipurkillista syö nelihenkinen perhe päivälliseksi?
Meillä ainakin lapsi söi samaa kuin muut, mutta muussattuna. Mitä isompi lapsi, sitä vähemmän soseuttamista tai muussaamista tarvittiin. Kaupan soseet oli lähinnä eväsruokaa tai kiirepäivien juttu, kun muu perhe söi jotain einestä.
No höpön löpön! Ei syöttäminen tarkoita sitä, että kangetaan väkisin vauvan suu auki ja lapataan sapuskaa siihen asti, että kippo on tyhjä, kyllä lapsi lakkaa syömisen kun on täynnä, ei avaa suutaan tai kääntää pään pois, tai meidän lapset oppivat näyttämään käsillä ”valmis” jo kauan ennen kuin oppivat puhumaan. Ei hyvän tähen sentään.