Lue keskustelun säännöt.
Sormiruokailu kuin joku kultti! Neuvolassakin painostetaan siihen, miksi ihmeessä?
27.12.2020 |
Ymmärrän, kehittää hienonotoriikkaa mutta siinä sen ainoa hyöty. Sotkeminen, ruuan tuhlaus, tukehtumisvaara yms. ovat sivuseikkoja. Olenko ihan kelkasta pudonnut ja vanhanaikainen kun näin esikoisen (7kk) kanssa olen suosinut syöttämistä ja soseita, vaikka jopa neuvolassa sitä on moitittu ja pitäisi ainakin kahdella aterialla päivässä antaa lapsen itse syödä sormiruokia. Facessa sormiruokaryhmästä lähdin pois saman tien, oli kuin kultissa tuo meininki. Miten teillä muilla suhtaudutaan tähän?
Kommentit (136)
Meillä jo 5v lapsi, jonka kanssa neuvolan painostuksesta aloitettiin soseilla 4kk iässä. Olisin halunnut täysimettää 6kk ikään ja sitten sormiruokailla, mutta kun allergiat sitä ja tätä... Vihasin sitä sosetouhua lähes joka ikinen sekunti. Lasta sai maanitella avaamaan suuta, leikkiä lentokonetta, ruokia piti keittää ja soseuttaa, laittaa pieniin maistelumuotteihin (jääpala) pakkaseen eri makuja. Oma tai miehen ruoka ehti aina jäähtyä, kun aika meni syöttämiseen. Soseiden syöttäminen tehtiin siis sylissä, eikä missään sitterissä, jota neuvola ehdotti.
Kun lapsi sai "luvan" istua syöttötuolissa 6kk iässä, lopetimme oikeastaan samantien soseiden syöttämisen ja siirryttiin sormiruokailuun. Ja kylläpä helpotti elämää. Samalla, kun höyrytettiin aikuisille kasviksia tai syötiin välipalaksi hedelmiä, niin samaa tavaraa lapselle eteen ja hän söi itse. Ruokailut rauhoittui, ei tarvinnut maanitella syömään, aikuiset sai syödä ruokansa lämpimänä, lapsi keskittyi ihanasti syömiseen. Neuvolassa sanoin 8kk iässä, että sormiruokailla kokonaan ja neuvolan th oli pöyristynyt. Epäili, että kohta kun mennään vaa'alle, niin lapsen paino ei ole noussut riittävästi, kun eihän sormiruokailemalla lapsi saa riittävästi ruokaa. Oli th:n ilme näkemisen arvoinen, kun painoa olikin tullut yhden kuukauden aikana enemmän kuin kertaakaan aiemmin.
Lapsi oppi syömään lusikalla auttavasti 10kk iässä ja 1v iässä söi jo hyvin itse lusikalla. 1,5-vuotiaana vietiin päiväkotiin, jossa kehuttiin lapsen itsenäistä syömistä ja kuinka vähän tulee sotkua.
Meille ei sopinut soseilu ollenkaan ja jos ei seuraavalla tulokkaalla ole mitään motorisia haasteita tai muuta, niin meillä aloitetaan suoraan sormiruokailulla.
Tämä siis meidän perheen kokemus, joskin lähipiirissä on myös lastaan soseilla kokonaan syöttäneitä ja ihan yhtälailla nekin lapset ovat kehittyneet motorisesti. Kukin siis tavallaan.
Vaikka itse liputan sormiruokailun puolesta, ymmärrän erilaisia perhetilanteita. Täällä joku puhui sormiruokailukultista ja täytyy myöntää, että jotkut ovat tässä sormiruokailuasiassa kyllä niin fanaattisia, että itsekään en koe olevani samalla aaltopituudella näiden fanaatikkojen kanssa. Ruokarauha, oli se sitten soseilua tai sormiruokailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä nuorempi lapsi sormiruokaili ja koin sen kyllä käteväksi ja meille sopivaksi, mutta se FB:n ryhmä on ihan jostain maan alta ja häivyin sieltä nopeasti. En kestänyt sitä hurmosmammojen menoa lapsen ruokailuun liittyen.
Omassa tuttavapiirissäni olin ainoa jonka lapsi ei sormiruokaillut. Meitä on neljä äitiä joilla suunnilleen samanikäiset lapset. Meidän lapsi söi jo näppärästi lusikalla kun muiden lapset vielä sotkivat sormiruokaillen eli siinä meni ne motoriikkaperustelutkin. Voi sitä motoriikkaa opetella muutenkin kuin sotkemalla ruoalla.
En uskaltanut antaa paloja, kun pelkäsin, että tukehtuu. Hengenvaarallista hommaa.
Minulla on kaksi kouluikäistä lapsenlasta, jotka on opetettu sormiruokailemaan. Olen pettynyt siihen, että he eivät halua syödä ruokia, joista ei voi makupaloja kerätä. Esim. nakkikeitosta he poimivat ainoastaan makkaranpalaset, perunaa he syövät vain ranskalaisina ja salaatista poimivat vain sen, mikä miellyttää. Mikään ruoka, johon on sekoitettu eri aineksia, ei kelpaa. Laitan tämän sormiruokailun syyksi. Ja olihan se aikamoista showta katsella heidän syömisen opettelua. Oma lapseni oppi jo alle vuoden ikäisenä syömään lusikalla monipuolisesti erilaisia ruokia. Voi aikoja, voi tapoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Motoriikan harjoitteluun on leluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sotkuvaihe on syötetyillä vasn myöhemmin. Lastenlasten sormiruokailua alkuun kauhistelleena ja myöhemmin ihastelleena on myönnettävä, että sormiruokailu on hyvä keksintö. Puolitoistavuotias syö jo melko siististi omallla lusikalla. Sormimotoriikka ihan eri tasolla kuin syötetyillä lapsilla.
Ei tullut sitten mieleen, että nopeammin oppisi syömään suoraan lusikalla, kun aloittaa heti lusikalla tai haarukalla eikä sormilla?
Se menee juuri toisinpäin. Sormiruokailu kehittää ensin motoriikkaa, ja sitten lapsi matkimisenhalussaan pyytää aterimet. Aikuisen ei tarvitse ollenkaan syöttää.
Sormiruokittu lapseni herätti ihastusta syömällä 1,5-vuotiaana veitsellä ja haarukalla. Välillä vain tausta paljastui, kun lapsi saattoi sormin tarttua hankalaan ruokapalaan ja seivästää sen käsin haarukkaan, minkä jälkeen työnsi haarukan tyytyväisenä suuhunsa.
Siis kaikki maailman lapset ottavat käsin ja seivästävät haarukkaansa ne ruuat mitä eivät saa helposti haarukoitua. Ei se ole mikään sinun erinomaisesti sormiruokailleen lapsesi ”taustan paljastuminen”. Jestas näitä ainokaisten vanhempia!
Kristallipallosi hieman reistaa, sillä kyseessä oli kolmas lapseni. Hieman hymyilyttää tämä toisten lyttäämisen tarpeesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Motoriikan harjoitteluun on leluja.
Koko maailma on vauvan lelu. Sotkeva vauva on onnellinen vauva.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi kouluikäistä lapsenlasta, jotka on opetettu sormiruokailemaan. Olen pettynyt siihen, että he eivät halua syödä ruokia, joista ei voi makupaloja kerätä. Esim. nakkikeitosta he poimivat ainoastaan makkaranpalaset, perunaa he syövät vain ranskalaisina ja salaatista poimivat vain sen, mikä miellyttää. Mikään ruoka, johon on sekoitettu eri aineksia, ei kelpaa. Laitan tämän sormiruokailun syyksi. Ja olihan se aikamoista showta katsella heidän syömisen opettelua. Oma lapseni oppi jo alle vuoden ikäisenä syömään lusikalla monipuolisesti erilaisia ruokia. Voi aikoja, voi tapoja!
No on aika hatara syyttää tuosta pelkästään sormiruokailua. Tuollainen kuulostaa enemmänkin joltain aistiyliherkkyydeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko enemmän keskittyä vauvan pottailuun kuin sormiruokailusta meuhkaamiseen? Tuntuu että nykylapset kulkevat housuvaipoissaan liki eskariin asti.
Mun sormiruokailleet vauvat pottaili heti, kun oppivat istumaan ja olivat kaksivuotiaana luotettavasti päiväkuivia, esikoinen yökuivakin. Ei nää taida sulkea toisiaan pois?
Taitaa mennä juuri niin päin, että me sormiruokahörhöt olemme myös vessahätäviestintähörhöjä. Minä ainakin tunnustan.
Miten ihmeessä olenkaan onnistunut opettamaan lapseni syömään ja käymään vessassa ilman mitään näistä nykyajan hörhöilyjä? Eihän toki ennen tajuttu että lapsella on nälkä tai kakkahätä. Aivan summassa survottiin ruokaa suuhun ja istutettiin potalla päivät pitkät. Eiku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko enemmän keskittyä vauvan pottailuun kuin sormiruokailusta meuhkaamiseen? Tuntuu että nykylapset kulkevat housuvaipoissaan liki eskariin asti.
Mun sormiruokailleet vauvat pottaili heti, kun oppivat istumaan ja olivat kaksivuotiaana luotettavasti päiväkuivia, esikoinen yökuivakin. Ei nää taida sulkea toisiaan pois?
Taitaa mennä juuri niin päin, että me sormiruokahörhöt olemme myös vessahätäviestintähörhöjä. Minä ainakin tunnustan.
Miten ihmeessä olenkaan onnistunut opettamaan lapseni syömään ja käymään vessassa ilman mitään näistä nykyajan hörhöilyjä? Eihän toki ennen tajuttu että lapsella on nälkä tai kakkahätä. Aivan summassa survottiin ruokaa suuhun ja istutettiin potalla päivät pitkät. Eiku.
Ilmeisesti jotkut traumat kuitenkin jäi, tuosta aggressiosi määrästä päätellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välihuomautuksena, ”sormiruokailu” on ärsyttävä (epä)sana.
Mä itse annoin sormiruokailla enkä näe siinä mitään sotkemista.
Jos tippuu joskus joku maissinaksu niin koira kyllä hoitaa.
Enmä nyt kaikkea anna mutta esim hedelmä lohkoja, maissinaksuja, rusinoita sellasta helppoa siivottavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi kouluikäistä lapsenlasta, jotka on opetettu sormiruokailemaan. Olen pettynyt siihen, että he eivät halua syödä ruokia, joista ei voi makupaloja kerätä. Esim. nakkikeitosta he poimivat ainoastaan makkaranpalaset, perunaa he syövät vain ranskalaisina ja salaatista poimivat vain sen, mikä miellyttää. Mikään ruoka, johon on sekoitettu eri aineksia, ei kelpaa. Laitan tämän sormiruokailun syyksi. Ja olihan se aikamoista showta katsella heidän syömisen opettelua. Oma lapseni oppi jo alle vuoden ikäisenä syömään lusikalla monipuolisesti erilaisia ruokia. Voi aikoja, voi tapoja!
Ajattelepa, että oma lapsesi oli niin näppärä ja taitava jo pienenä, ja lopulta hänestä kuitenkin tuli kaameiden kranttujen sormiruokailijoiden vanhempi. Jotakin varmasti teit väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko enemmän keskittyä vauvan pottailuun kuin sormiruokailusta meuhkaamiseen? Tuntuu että nykylapset kulkevat housuvaipoissaan liki eskariin asti.
Mun sormiruokailleet vauvat pottaili heti, kun oppivat istumaan ja olivat kaksivuotiaana luotettavasti päiväkuivia, esikoinen yökuivakin. Ei nää taida sulkea toisiaan pois?
Taitaa mennä juuri niin päin, että me sormiruokahörhöt olemme myös vessahätäviestintähörhöjä. Minä ainakin tunnustan.
Miten ihmeessä olenkaan onnistunut opettamaan lapseni syömään ja käymään vessassa ilman mitään näistä nykyajan hörhöilyjä? Eihän toki ennen tajuttu että lapsella on nälkä tai kakkahätä. Aivan summassa survottiin ruokaa suuhun ja istutettiin potalla päivät pitkät. Eiku.
Ilmeisesti jotkut traumat kuitenkin jäi, tuosta aggressiosi määrästä päätellen.
Sanoitan nyt vähän tunteitani: kyse on huvittuneisuudesta, ei aggression hiventäkään. Olen tosiaan onnistunut kasvattamaan kolme lasta jotka kaikki osaa käydä vessassa ja syödä aterimilla. Ilman vessaviestintää ja sormiruokailua. Kestivaipat oli silloin se hurmos, miten lie nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko enemmän keskittyä vauvan pottailuun kuin sormiruokailusta meuhkaamiseen? Tuntuu että nykylapset kulkevat housuvaipoissaan liki eskariin asti.
Mun sormiruokailleet vauvat pottaili heti, kun oppivat istumaan ja olivat kaksivuotiaana luotettavasti päiväkuivia, esikoinen yökuivakin. Ei nää taida sulkea toisiaan pois?
Taitaa mennä juuri niin päin, että me sormiruokahörhöt olemme myös vessahätäviestintähörhöjä. Minä ainakin tunnustan.
Miten ihmeessä olenkaan onnistunut opettamaan lapseni syömään ja käymään vessassa ilman mitään näistä nykyajan hörhöilyjä? Eihän toki ennen tajuttu että lapsella on nälkä tai kakkahätä. Aivan summassa survottiin ruokaa suuhun ja istutettiin potalla päivät pitkät. Eiku.
Ilmeisesti jotkut traumat kuitenkin jäi, tuosta aggressiosi määrästä päätellen.
Sanoitan nyt vähän tunteitani: kyse on huvittuneisuudesta, ei aggression hiventäkään. Olen tosiaan onnistunut kasvattamaan kolme lasta jotka kaikki osaa käydä vessassa ja syödä aterimilla. Ilman vessaviestintää ja sormiruokailua. Kestivaipat oli silloin se hurmos, miten lie nykyään.
Jokaisena aikana on ollut omat hörhöilynsä, ja pääsääntöisesti ne ovat aina tuoneet jotakin hyvää mainstream-lastenhoitoon.
Minä en voi käsittää, miksi pitää ilkeään sävyyn olla huvittunut näistä muotivaihteluista, joita ilman ”onnistui” kasvattamaan omat lapsensa. Kyllähän aikuisiksi kasvoivat myös suuret ikäluokat, paitsi ne jotka hukkuivat järviin tai jäivät auton alle. Siltikään he eivät ivaa myöhempiä sukupolvia, jotka ovat esimerkiksi käyttäneet turvavöitä ja -istuimia.
Eikö se ole luonnollista, että haetaan aina senhetkisen tietämyksen mukaan parasta lapsille?
Meidän hienohelmalle oli kauhistus jos sormet likaantuivat. Niinpä oppi tosi pienenä syömään lusikalla. Söi kyllä yllättävän siististi. Se siisteus on kai jotenkin geeneissä, on nyt teininäkin joka suhteessa siisti. Äodiltä ei varmaan ole periytynyt.😁😁😁😁😁
Vauvalle lautaselle keitetty porkkana, suolaton leivänpala, puolukoita, keitettyä parsakaalia, uunilohta. Annat syödä itse ja samalla syöt rauhassa oman ruokasi. Voiko olla kätevämpää. Multa ei koskaan jäähtynyt oma ruoka, päinvastoin aina piti odotella vauvaa.
Voi hyvänen aika.
Tästäkin täällä saadaan tappelu aikaiseksi.
Ihme tyyppejä.
Tarviiko kaikkea suorittaa?
Ja inttää ja tapella. Tehkää omalla lailla tai tehkää samalla lailla.
On niin paljon asioita, jotka vaikuttaa... ei joku yksittäinen.
Tai, no joo. Ruudun tuijotus. Se passivoi jo sen vauvankin. Ihan sama kumpi sitä ruutua tuijottaa.... hoitaja vai vauva.
Siis kaikki maailman lapset ottavat käsin ja seivästävät haarukkaansa ne ruuat mitä eivät saa helposti haarukoitua. Ei se ole mikään sinun erinomaisesti sormiruokailleen lapsesi ”taustan paljastuminen”. Jestas näitä ainokaisten vanhempia!