Sormiruokailu kuin joku kultti! Neuvolassakin painostetaan siihen, miksi ihmeessä?

Voi luojan tähden. Onneksi parikymmentä vuotta sitten ei puhuttu sormiruokailuista ja vessaviestinnästä. Oli ainakin kaksi huolenaihetta ja suorituspainetta vähemmän vauva-arjessa.

Omat lapseni ovat nyt 20 ja 18, ovat syöneet sormin ja lusikalla ja joskus nuolleet suoraan lautaseltakin, ja ihan normaaleja tuli kummastakin. Kuivaksikin oppivat reilusti alle parivuotiaina.

Relatkaa! Säälksi käy vauvojen vanhempia, kun kaikesta on tullut niin hirveän vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi luojan tähden. Onneksi parikymmentä vuotta sitten ei puhuttu sormiruokailuista ja vessaviestinnästä. Oli ainakin kaksi huolenaihetta ja suorituspainetta vähemmän vauva-arjessa.

Omat lapseni ovat nyt 20 ja 18, ovat syöneet sormin ja lusikalla ja joskus nuolleet suoraan lautaseltakin, ja ihan normaaleja tuli kummastakin. Kuivaksikin oppivat reilusti alle parivuotiaina.

Relatkaa! Säälksi käy vauvojen vanhempia, kun kaikesta on tullut niin hirveän vaikeaa.

Relaa sinä. Kuten itsekin sanoit, lapsistasi on tullut ihan normaaleja. Helpompaahan nykyvanhemmilla on, kun ei tarvitse syöttää vauvoja. Sen kuin siivoaa jäljet.

Vierailija kirjoitti:

Voi luojan tähden. Onneksi parikymmentä vuotta sitten ei puhuttu sormiruokailuista ja vessaviestinnästä. Oli ainakin kaksi huolenaihetta ja suorituspainetta vähemmän vauva-arjessa.

Omat lapseni ovat nyt 20 ja 18, ovat syöneet sormin ja lusikalla ja joskus nuolleet suoraan lautaseltakin, ja ihan normaaleja tuli kummastakin. Kuivaksikin oppivat reilusti alle parivuotiaina.

Relatkaa! Säälksi käy vauvojen vanhempia, kun kaikesta on tullut niin hirveän vaikeaa.

Oliko tuo kuivaksioppiminen siihen aikaan jokin isokin pätemisen paikka?

Mulla on kuvia lapsesta 40 vuoden takaa(8 tai 9kk) ja siinä syö paistettuja pikkumuikkuja sormin. Toinen kuva, kun hän syö lihapullan palasia ja taas omin sormin. Eli kyllä sitä myös v.1980 sormiruokailtiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tää joku uusi hömpötys sen jälkeen, kun muutama vuosi sitten piti lapselle "sanoittaa kaikki"?

*"Kuule äiti ymmärtää, että nyt sulla on iso harmi, kun pitäis mennä kotiin syömään, se on ihan hyvä että sulla on se harmi, katsos kun harmi on ihan tavallista ja sua nyt harmittaa, kun leikki jäi kesken ja sinua suututtaa kun joudut nyt lähtemään kotiin, vaikka oli leikki kesken. Huomaan että sua nyt itkettää ja kuule saa itkeä kun onhan se inhottavaa kun jää leikki kesken. mutta kuule kun mennään kotiin, niin sitten olet taas iloinen, kun olet syönyt ja sitten sulla on iloinen mieli ja se tuntuu erilaiselta kuin tämä paha mieli.. Iloinen mieli tuntuu hyvältä ihan vatsassa saakka. Sitten huomenna taas mennään päiväkotiin ja on aamulla ensin paha mieli kun herätään, mutta sitten onkin iloinen  mieli kun taas tullaan tänne päiväkotiin ja sitten täällä päiväkodissa taas leikitään iloisella mielellä ja on Riitta ja Ulla ja Pia täällä täteinä ja on niin kivaa  blaa....blaa.blaaa."

Sanoitetaanko sormiruokailuakin: "nyt sinä kauhot sitä puuroa sormin suuhusi ja sinulla on iloinen mieli. Sinulla voisi olla paha mieli ja suretus ja harmi, jos joku nyt lusikalla laittaisis sitä puuroa sinun suuhusi. Mutta nyt on iloinen mieli ja se kuule tuntuu juri tuolta, että on nyt iloinen mieli."

Nimimerkillä päiväkodin pihassa kuultu esimerkki tuo ensimmäinen. Lapsiraukka ei saanut sanaa suustaan, eikä kyllä hoitajakaan.

Voimme vain arvailla, millainen on sinun kasvatusihanteesi, jos kuvaamasi asiat jurppivat sinua.

Mun kasvatusihanne aikanaan oli, että lapsi saa ihan itse kertoa, miltä tuntuu ja saa puhua puolestaan. Hänelle annetaan suunvuoro ja oikeus kertoa mikä ottaa pannuun. Aikuinen voi sitä ohjata ja kysellä, mutta toi "tunteiden sanoittaminen" näyttäytyi ainakin itselleni sillä että lapsella ei ollut sanan sijaa, muuta kuin parkua maassa, kun vanhempi siinä sanoitti kuin papupata mikä lasta nyt mahtaa harmittaa. Siis edes kysymättä, että miksi itket, onko joku asia huonosti? 

Ihan älytöntä sottaamista , ei järkeä antaa lapsen kauhoa kourallaan puuroa. Terveisin lapset aikuisiksi saattanut.

Apua, onneksi omat lapset on jo isoja koululaisia ettei tarvitse osallistua näihin uusiin kotkotuksiin 🙈

Syöttämisen yksi negatiivinen puoli on, ettei lapsi saa itse päättää koska on kylläinen. Tästä seuraa sitä, että syö yli omien tarpeiden. Suomessahan tunnetusti on ylipainoista kansaa, eivät osaa lopettaa syömistä vaikka keho ei tarvitsisi enempää.

Mitä on sormiruokailu? Syödäänkö siinä siis jonkun sormi? Ei oo tullu toi ikinä mieleen, onneksi lapset on jo koulussa ja osaa käyttää ruokailuvälineitä.

Ei kai tämänkään ole pakko olla mikään mustavalkoinen valinta. Meillä ainakin käytettiin molempia tapoja.

Välillä syötin soseita ja puuroja. Joskus kaupasta ostettuja ja joskus itse tehtyjä. Joskus tein esikoiselle banaanilettuja, pannaria tai puurorieskoja, ja näitä sitten vauvakin maisteli. Kummallakin tavalla nälkä lähti ja oli tyytyväinen vauva.

Vierailija kirjoitti:

Ihan älytöntä sottaamista , ei järkeä antaa lapsen kauhoa kourallaan puuroa. Terveisin lapset aikuisiksi saattanut.

Sille vauvalle voi kyllä antaa lusikankin käteen. Sormiruokailu on vain kehno käännös sanasta baby led weaning. Tai sitten tehdä siitä puurosta vaikka rieskan niin ei sotkekaan.

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaa se miksi sormiruokailijoiden vanhemmat kuvittelevat että se vauva ei osallistu koko perheen ruokahetkeen jos häntä syötetään? Meillä on lapset aina istuneet samaan aikaan pöydässä kun ovat istumaan oppineet huolimatta siitä onko heitä syötetty vai ei. Itse söin ihan hyvin samalla kun syötin soseita ja vauvatkin tyytyväisinä imeskellet kurkun palaa tai lusikkaa sillä aikaa kun olen itse syönyt.

Eli sun lapset on, kuten itsekin toteat, sormiruokailleet sillä aikaa, kun itse syöt. Se on kätevää.

Jos mä totean, että yksi sormiruokailun hyvä puoli oli, että meidän perheen yhteiset ruokahetket oli viihtyisiä, yhteisiä tilanteita, niin ei se ole arvio kaikista perheistä, jotka sosesyöttää lapsiaan. Mikä ihmeen tulkinta tässä ketjussa ylipäätään on, että sormiruokailusta hyvien asioiden kertominen on soseruokinnan demonisointia. Ei se ole. Ketjun aloittaja vaan toi esiin negatiiviset puolet, niin mielestäni on ihan luontevaa kertoa niitä hyviäkin puolia.

Ja jos joku nyt haluaa minun sormiruokailijan vanhempana kertovan niitä hyviä puolia, niin kyllä. Soseet on helppo esim. reissussa. Me oltiin vauvan kanssa viikko Euroopassa, ja kyllä mä silloin ostin valmiit purkit kassiin. Niillä oli helppo ruokkia vauva nälän iskiessä, vaikka matkateknisistä syistä juuri silloin ei olisi ollutkaan mahdollisuutta kunnon tauolle. Säilyivät lämpimässä ja olivat käytettävissä sellaisenaan.

Vierailija kirjoitti:

Sotkuvaihe on syötetyillä vasn myöhemmin. Lastenlasten sormiruokailua alkuun kauhistelleena ja myöhemmin ihastelleena on myönnettävä, että sormiruokailu on hyvä keksintö. Puolitoistavuotias syö jo melko siististi omallla lusikalla. Sormimotoriikka ihan eri tasolla kuin syötetyillä lapsilla.

Ei tullut sitten mieleen, että nopeammin oppisi syömään suoraan lusikalla, kun aloittaa heti lusikalla tai haarukalla eikä sormilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sotkuvaihe on syötetyillä vasn myöhemmin. Lastenlasten sormiruokailua alkuun kauhistelleena ja myöhemmin ihastelleena on myönnettävä, että sormiruokailu on hyvä keksintö. Puolitoistavuotias syö jo melko siististi omallla lusikalla. Sormimotoriikka ihan eri tasolla kuin syötetyillä lapsilla.

Ei tullut sitten mieleen, että nopeammin oppisi syömään suoraan lusikalla, kun aloittaa heti lusikalla tai haarukalla eikä sormilla?

Se menee juuri toisinpäin. Sormiruokailu kehittää ensin motoriikkaa, ja sitten lapsi matkimisenhalussaan pyytää aterimet. Aikuisen ei tarvitse ollenkaan syöttää.

Sormiruokittu lapseni herätti ihastusta syömällä 1,5-vuotiaana veitsellä ja haarukalla. Välillä vain tausta paljastui, kun lapsi saattoi sormin tarttua hankalaan ruokapalaan ja seivästää sen käsin haarukkaan, minkä jälkeen työnsi haarukan tyytyväisenä suuhunsa.

Vierailija kirjoitti:

Syöttämisen yksi negatiivinen puoli on, ettei lapsi saa itse päättää koska on kylläinen. Tästä seuraa sitä, että syö yli omien tarpeiden. Suomessahan tunnetusti on ylipainoista kansaa, eivät osaa lopettaa syömistä vaikka keho ei tarvitsisi enempää.

Kun lapsi on kylläinen niin laittaa suun vaan kiinni. Kyllä lapset tämän osaavat varsin hyvin. Pään voi kääntää myös sivuun tai sylkeä ruoan pois suusta. Lasta punnitaan neuvolassa joka kuukausi, joten ylipaino ei jää havaitsematta.

Vierailija kirjoitti:

Siskon lapsi on sormiruokailija, päiväkodissa ei tätä kyllä arvostettu kun sinne vajaa puolitoistavuotiaaana meni. Kehotettiin kotona harjoittelemaan lusikan käyttöä.

Kyllä meidän "sormiruokailijat" alkoivat ihan itse lusikkaa käyttämään kun siihen oppivat tarttumaan, eli alle 1-vuotiaina. Joka aterialla oli lusikka tarjolla käytettäväksi, ja mallihan tuli vanhemmalta, joka syöttämisen sijaan söi itse.

Jokainen perhe tehkööt miten parhaaksi näkee. Ehkä ei kuitenkaan kannata toisten tapoja haukkua, jos ei heidän arjessa elä ja konkreettisesti näe heidän tapoja.

En myöskään usko, että kovin moni kertoo päiväkodin palautetta lapsestaan sellaisille ihmisille, jotka niitä pätemisen tarpeessa ja vahingonilossa nettiin kirjoittelevat. Tämän kaltaisista kirjoituksista 9/10 on trolli.

Vierailija kirjoitti:

Onko tää joku uusi hömpötys sen jälkeen, kun muutama vuosi sitten piti lapselle "sanoittaa kaikki"?

*"Kuule äiti ymmärtää, että nyt sulla on iso harmi, kun pitäis mennä kotiin syömään, se on ihan hyvä että sulla on se harmi, katsos kun harmi on ihan tavallista ja sua nyt harmittaa, kun leikki jäi kesken ja sinua suututtaa kun joudut nyt lähtemään kotiin, vaikka oli leikki kesken. Huomaan että sua nyt itkettää ja kuule saa itkeä kun onhan se inhottavaa kun jää leikki kesken. mutta kuule kun mennään kotiin, niin sitten olet taas iloinen, kun olet syönyt ja sitten sulla on iloinen mieli ja se tuntuu erilaiselta kuin tämä paha mieli.. Iloinen mieli tuntuu hyvältä ihan vatsassa saakka. Sitten huomenna taas mennään päiväkotiin ja on aamulla ensin paha mieli kun herätään, mutta sitten onkin iloinen  mieli kun taas tullaan tänne päiväkotiin ja sitten täällä päiväkodissa taas leikitään iloisella mielellä ja on Riitta ja Ulla ja Pia täällä täteinä ja on niin kivaa  blaa....blaa.blaaa."

Sanoitetaanko sormiruokailuakin: "nyt sinä kauhot sitä puuroa sormin suuhusi ja sinulla on iloinen mieli. Sinulla voisi olla paha mieli ja suretus ja harmi, jos joku nyt lusikalla laittaisis sitä puuroa sinun suuhusi. Mutta nyt on iloinen mieli ja se kuule tuntuu juri tuolta, että on nyt iloinen mieli."

Nimimerkillä päiväkodin pihassa kuultu esimerkki tuo ensimmäinen. Lapsiraukka ei saanut sanaa suustaan, eikä kyllä hoitajakaan.

Mun koira tuli nuuhkimaan mua, että mikä mulle tuli, kun nauran niin, etten saa happea. Ihana kuvaus, kiitos tästä :D :D :D

Ahaa tämä oli taas tällainen ketju. Näennäisesti kerrotaan kuinka ihmiset painostavat asiaan x, ja itse haluaa tehdä asian y. Puhutaan hetki siitä kuinka jokaisella pitää olla oikeus valita oma tapansa toimia, mutta samaan hengenvetoon puhutaan kuinka se tapa x on oikeasti ihan tyhmä ja ihmiset jotka tekevät niin on tyhmiä.

Eläkää ja antakaa toisten elää. Elämä on helppoa ja mukavaa, kun keskittyy ensisijaisesti omiin valintoihin ja tapoihin.

Suomessa on vauvanhoitamisesta ja lastenkasvattamisesta tehty suunnilleen rakettitiedettä. Ei ihme että vanhemmat uupuu.

Vierailija kirjoitti:

Siskon lapsi on sormiruokailija, päiväkodissa ei tätä kyllä arvostettu kun sinne vajaa puolitoistavuotiaaana meni. Kehotettiin kotona harjoittelemaan lusikan käyttöä.

Aha. Minun sormiruokailijalapsen varhaista lusikankäyttötaitoa taas kehuttiin vaikka meni päiväkotiin varhain. Sormiruokailu kun kehittää sitä käsien hienomotoriikkaa. Mutta ehkei siskosi sitten tarjonnut lusikkaa.