Sormiruokailu kuin joku kultti! Neuvolassakin painostetaan siihen, miksi ihmeessä?

Ai miten kehittää hienomotoriikka ? Ajat muuttuu toki ,mutta mun esikoinen on nyt 30v ja hienosti tarttui lusikkaan ja kynään vaikk lusikalla syötin häntä silloin kun hän oli vauva.Ei sillon ollut tuo sormiruokailu tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskon lapsi on sormiruokailija, päiväkodissa ei tätä kyllä arvostettu kun sinne vajaa puolitoistavuotiaaana meni. Kehotettiin kotona harjoittelemaan lusikan käyttöä.

Ristiriitaista. 1,5v jota on syötetty lusikalla koska itse sotkee jos saa syödä vapaasti sormin tai lusikalla ei tietenkään osaa lusikkaa käyttää. Mun 1v osasi laittaa lusikalla ruokaa suuhun kun sai heti puolivuotiaana itse käyttää lusikkaa ja laittaa ruokaa suuhun joko sormilla tai lusikalla. Syötetty lapsi ei osaa syödä lusikalla senkään vertaa kuin sormiruokaillut. Päiväkodissa tietysti jokainen syö kykyjensä mukaan itse.

Meillä se lusikalla syötetty sai omaankin käteen lusikan ja tottui sitä pitelemään ja pikkuhiljaa jotain suuhunsa sillä laittamaan.

Ei mun lapsilla ole mitään ongelmia hienomotoriikan kanssa ollut.

Ja kukin tietysti tekee kuten parhaaksi näkee, tässä sotmiruokailuasiassa tökkii se että siitä tehdään niin vakavaa ja ainoaa oikeaa.

Omat lapset ovat jo sen verran isoja, että en varmaan ole ihan kartalla uusimmista suosituksista, mutta ei kai siellä neuvolassa ole tarkoitettu, että kaikki ruoka puuroa myöten pitää lappaa sormin suuhun? Vaan, että osa syötetään ja osan (vaikka leipäpala) lapsi voi syödä itse sormin.

Ei ihme, jos ohjeet tuntuvat älyttömiltä, jos kaikki pitää aina tehdä joko tai, ei koskaan siltä väliltä.

Vierailija kirjoitti:

No milloin se pottailu pitäisi aloittaa? Neuvolasta sanottiin siihen, kun kysyin lapsen ollessa 8kk,ettei ole järkeä aloittaa ennen kuin vessaviestintä alkaa olla selkeää. Aiemmin kai piti laittaa heti potalle, kun oppi istumaan ja siitä tuli helposti virtsatietulehduskierteitä. Nyt suositellaan aloitettavaksi 1-2 vuoden iässä, mielellään lähempänä kahta.

Vessaviestintä? Käytetäänkö nykyään tuollaistaa sanaa. Tulee hassu mielikuva.

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset ovat jo sen verran isoja, että en varmaan ole ihan kartalla uusimmista suosituksista, mutta ei kai siellä neuvolassa ole tarkoitettu, että kaikki ruoka puuroa myöten pitää lappaa sormin suuhun? Vaan, että osa syötetään ja osan (vaikka leipäpala) lapsi voi syödä itse sormin.

Ei ihme, jos ohjeet tuntuvat älyttömiltä, jos kaikki pitää aina tehdä joko tai, ei koskaan siltä väliltä.

No katsos kun siitä puuromassasta pitäisi tehdä jotain rieskasia tai kakkusia, joita lapsi voi pinsettiotteella viedä korrektisti suuhunsa talonpoikaishenkisen puuromössön lusikoinnin sijaan.

Vihdoinkin joku uskaltaa sanoa tämän ääneen!

Mua kiinnostaa se miksi sormiruokailijoiden vanhemmat kuvittelevat että se vauva ei osallistu koko perheen ruokahetkeen jos häntä syötetään? Meillä on lapset aina istuneet samaan aikaan pöydässä kun ovat istumaan oppineet huolimatta siitä onko heitä syötetty vai ei. Itse söin ihan hyvin samalla kun syötin soseita ja vauvatkin tyytyväisinä imeskellet kurkun palaa tai lusikkaa sillä aikaa kun olen itse syönyt.

Ja lapsemme siis vauvoina saaneet soseita ja sormiruokaa ihan maalaisjärjellä ja rennolla otteella sekaisin. Yksi söi paremmin itse soseita lusikalla, yksi soseita syötettynä ja yksi tykkäsi isommista paloista sormin syötynä.

Ja sormiruokafaceryhmästä poistuin noin viikossa. Ei ole järkeä hurahtaa mihinkään fanaattisesti.

Sormiruokailu on paljon vanhempi tapa kuin soseiden syöttäminen lusikalla. Se on luonnollista, kehittävää, lapselle mieluisempaa ja lastaa voisi jatkaa. Toki vanhemmille tulee alkuun sotkua ja sen eteen joutuu näkemään hieman vaivaa (tekemään sitä ruokaa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset ovat jo sen verran isoja, että en varmaan ole ihan kartalla uusimmista suosituksista, mutta ei kai siellä neuvolassa ole tarkoitettu, että kaikki ruoka puuroa myöten pitää lappaa sormin suuhun? Vaan, että osa syötetään ja osan (vaikka leipäpala) lapsi voi syödä itse sormin.

Ei ihme, jos ohjeet tuntuvat älyttömiltä, jos kaikki pitää aina tehdä joko tai, ei koskaan siltä väliltä.

No katsos kun siitä puuromassasta pitäisi tehdä jotain rieskasia tai kakkusia, joita lapsi voi pinsettiotteella viedä korrektisti suuhunsa talonpoikaishenkisen puuromössön lusikoinnin sijaan.

Ja tämä on siis neuvolankin ohje nykyään? Koskeeko se kaikkia muitakin ruokia?

Vierailija kirjoitti:

No miten ajattelit vauvan hienomotoriikkaa kehittää? Luuletko, että lapsesi vaan yhtäkkiä simbsalapim osaa pitää kynää ja lusikka kädessä?

Lapset nyt 19 vuotta, 18 vuotta ja 15 vuotta. 

Ikinä ei olla sormiruokailtu minkään ideologian mukaisesti, jossain vaiheessa jotain pieniä juttuja, mutta olin aika neuroottinen tukehtumisen suhteen, eli ehkä ylivarovainen tässä.

Vanhin opiskelee AAllossa arkkitehtuuria, keskimmäinen piirtää pikkutarkkoja töitä ja kolmaskin on hienomotiriikaltaan ihan normaali.

Ei tarvittu simsalabim efektiä, oppivat ihan vaan pitämällä kynää kädessä ja pitämällä lusikkaa kädessä. Ei vaatinut sormiruokailua. 

Meidän kahtakymppiä lähestyvät teinit osaavat kyllä syödä sujuvasti kaikilla ruokavälineillä, vaikka soseita lapattiin suuhun. Pidän tärkeämpänä imetystä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla 11kk vauva. Pääsääntöisesti syötän sitä, välillä se haluaa itse laittaa lusikan suuhun ja toki saa. Naksuja ja ruisleipää pitää itse kädessä. En oikein tajua miksi vauvaa erityisesti täytyisi "painostaa" syömään sormin. Meillä ainakin asiat ovat sujuneet luonnostaan.

Yhtä lailla sen lusikalla ruuan suuhun lappamisen voi nähdä painostamisena kuin sen, että ruokaa tarjotaan itse syötäväksi.

Meilläkin asiat sujui luonnostaan, ensin vauva söi rinnasta ja satunnaisesti pullosta, kunnes alkoi osoittaa kiinnostusta muiden kanssa syömiseen. Tällöin hänet alettiin ottaa mukaan perheen ruokahetkiin ja tarjota ruokaa syötäväksi. Vauva söi muiden kanssa sen mitä söi, ja lopun energiantarpeen täydensi edelleen rinnasta (ei ruokapöydässä kuitenkaan). Taitojen kehittyessä lapselle tarjottiin lusikka ja haarukka ruokailuvälineeksi. Pikkuhiljaa äidinmaidon merkitys energianlähteenä jäi vähäisemmäksi, ja lapsi kävi yhä harvemmin rinnalla ja söi yhä enemmän ruoka-aikana. Lopulta jäljellä oli enää nukkumisen yhteydessä tapahtunut imetys (esikoisella aamulla ja kuopukselle illalla), joka sekin jäi lapsen aloitteesta vähän yli yksivuotiaana pois.

Mä en itsekään halua syödä tunnistamattomaksi käsiteltyä ruokaa, niin oli ihan luontevaa olla tarjoamatta sitä lapsillekaan.

Mä en ymmärrä sitä, että sormiruokailusa pidetään autuaaksi tekevänä, mutten sitäkään, että sitä pidetään sotkuisena bakkanaalina, joka tuottaa loputtomasti hävikkiä.

Mua kanssa lähinnä ahdisti se ajatus kaikenlaisesta lähmimisestä, eikä monen lapsen kanssa ollut aikaa leipoa ties mitä sormiruokailukakkaroita, helpompi oli syöttää alkuun etukäteen tehtyjä soseita, ja lapsi oppi kyllä itse lusikoimaan ja haarukoimaan ihan tosi pienenä, ilman sotkuista sormiruokailupakkoa. Nykyään kuopus on kaksi, ja laittaa esim. omat vetskarit kiinni verkkatakeista ja takeista, ettei ihan uuvatti ole sorminäppäryyden kanssa, vaikkei avokadonpalasia saanutkaan rutistella joka ruokailulla.

Muutamat kerrat mitä kokeilin, niin tuntui, ettei muksut saaneet juuri mitään mahaan asti, kun kaikki tarjoiltava oli lopuksi epämääräisenä muherona pitkin pöytää ja lähiympäristöä. Itse syöttäessä sai lapsen mahan täyteen, ja meillä lapset ovat jo ihan pienestä pitäneet oppineet ilmaisemaan, kun riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko enemmän keskittyä vauvan pottailuun kuin sormiruokailusta meuhkaamiseen? Tuntuu että nykylapset kulkevat housuvaipoissaan liki eskariin asti.

Mun sormiruokailleet vauvat pottaili heti, kun oppivat istumaan ja olivat kaksivuotiaana luotettavasti päiväkuivia, esikoinen yökuivakin. Ei nää taida sulkea toisiaan pois?

Taitaa mennä juuri niin päin, että me sormiruokahörhöt olemme myös vessahätäviestintähörhöjä. Minä ainakin tunnustan.

Käydään lasten ja lastenlasten kanssa brunsseilla ja on se jännä, kuinka hyvin pienimmätkin syövät siististi ihan itse sormin ja yrittävät syödä myös haarukalla. Heille laitetaan eteen vuorotellen hedelmänpaloja, katkarapuja, ihan kaikkea, mitä pöydästä löytyy, oppivat maistelemaan monenlaista ja istumaan pöydässä muitten kanssa ilman, että heihin kiinnitetään kummempaa huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Mua kanssa lähinnä ahdisti se ajatus kaikenlaisesta lähmimisestä, eikä monen lapsen kanssa ollut aikaa leipoa ties mitä sormiruokailukakkaroita, helpompi oli syöttää alkuun etukäteen tehtyjä soseita, ja lapsi oppi kyllä itse lusikoimaan ja haarukoimaan ihan tosi pienenä, ilman sotkuista sormiruokailupakkoa. Nykyään kuopus on kaksi, ja laittaa esim. omat vetskarit kiinni verkkatakeista ja takeista, ettei ihan uuvatti ole sorminäppäryyden kanssa, vaikkei avokadonpalasia saanutkaan rutistella joka ruokailulla.

Muutamat kerrat mitä kokeilin, niin tuntui, ettei muksut saaneet juuri mitään mahaan asti, kun kaikki tarjoiltava oli lopuksi epämääräisenä muherona pitkin pöytää ja lähiympäristöä. Itse syöttäessä sai lapsen mahan täyteen, ja meillä lapset ovat jo ihan pienestä pitäneet oppineet ilmaisemaan, kun riittää.

Jos muutaman kerran kokeilee, niin ei kai voi olettaakaan, että lapsi sujuvasti osaa?

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaa se miksi sormiruokailijoiden vanhemmat kuvittelevat että se vauva ei osallistu koko perheen ruokahetkeen jos häntä syötetään? Meillä on lapset aina istuneet samaan aikaan pöydässä kun ovat istumaan oppineet huolimatta siitä onko heitä syötetty vai ei. Itse söin ihan hyvin samalla kun syötin soseita ja vauvatkin tyytyväisinä imeskellet kurkun palaa tai lusikkaa sillä aikaa kun olen itse syönyt.

Ja lapsemme siis vauvoina saaneet soseita ja sormiruokaa ihan maalaisjärjellä ja rennolla otteella sekaisin. Yksi söi paremmin itse soseita lusikalla, yksi soseita syötettynä ja yksi tykkäsi isommista paloista sormin syötynä.

Ja sormiruokafaceryhmästä poistuin noin viikossa. Ei ole järkeä hurahtaa mihinkään fanaattisesti.

Ehkä olen motorisesti lahjattomampi kuin sinä, mutta mielestäni on selvästi helpompaa ja rentouttavampaa syödä kuin syödä ja syöttää samalla vauvaa.

Parasta sormiruokailussa on ollut se, kuinka pikkuruiset lapset ovat viihtyneet pitkään askaroimassa yhteisessä pöydässä. Siivoaminen on pieni hinta siitä.

Vierailija kirjoitti:

Käydään lasten ja lastenlasten kanssa brunsseilla ja on se jännä, kuinka hyvin pienimmätkin syövät siististi ihan itse sormin ja yrittävät syödä myös haarukalla. Heille laitetaan eteen vuorotellen hedelmänpaloja, katkarapuja, ihan kaikkea, mitä pöydästä löytyy, oppivat maistelemaan monenlaista ja istumaan pöydässä muitten kanssa ilman, että heihin kiinnitetään kummempaa huomiota.

Se oma-aloitteisuus on ihanaa katseltavaa. Minun sormiruokitut lapseni ovat katsoneet tarkasti mallia isommista ja hyvin varhain alkaneet suorastaan vaatia veistä ja haarukkaa.

Onko tää joku uusi hömpötys sen jälkeen, kun muutama vuosi sitten piti lapselle "sanoittaa kaikki"?

*"Kuule äiti ymmärtää, että nyt sulla on iso harmi, kun pitäis mennä kotiin syömään, se on ihan hyvä että sulla on se harmi, katsos kun harmi on ihan tavallista ja sua nyt harmittaa, kun leikki jäi kesken ja sinua suututtaa kun joudut nyt lähtemään kotiin, vaikka oli leikki kesken. Huomaan että sua nyt itkettää ja kuule saa itkeä kun onhan se inhottavaa kun jää leikki kesken. mutta kuule kun mennään kotiin, niin sitten olet taas iloinen, kun olet syönyt ja sitten sulla on iloinen mieli ja se tuntuu erilaiselta kuin tämä paha mieli.. Iloinen mieli tuntuu hyvältä ihan vatsassa saakka. Sitten huomenna taas mennään päiväkotiin ja on aamulla ensin paha mieli kun herätään, mutta sitten onkin iloinen  mieli kun taas tullaan tänne päiväkotiin ja sitten täällä päiväkodissa taas leikitään iloisella mielellä ja on Riitta ja Ulla ja Pia täällä täteinä ja on niin kivaa  blaa....blaa.blaaa."

Sanoitetaanko sormiruokailuakin: "nyt sinä kauhot sitä puuroa sormin suuhusi ja sinulla on iloinen mieli. Sinulla voisi olla paha mieli ja suretus ja harmi, jos joku nyt lusikalla laittaisis sitä puuroa sinun suuhusi. Mutta nyt on iloinen mieli ja se kuule tuntuu juri tuolta, että on nyt iloinen mieli."

Nimimerkillä päiväkodin pihassa kuultu esimerkki tuo ensimmäinen. Lapsiraukka ei saanut sanaa suustaan, eikä kyllä hoitajakaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko tää joku uusi hömpötys sen jälkeen, kun muutama vuosi sitten piti lapselle "sanoittaa kaikki"?

*"Kuule äiti ymmärtää, että nyt sulla on iso harmi, kun pitäis mennä kotiin syömään, se on ihan hyvä että sulla on se harmi, katsos kun harmi on ihan tavallista ja sua nyt harmittaa, kun leikki jäi kesken ja sinua suututtaa kun joudut nyt lähtemään kotiin, vaikka oli leikki kesken. Huomaan että sua nyt itkettää ja kuule saa itkeä kun onhan se inhottavaa kun jää leikki kesken. mutta kuule kun mennään kotiin, niin sitten olet taas iloinen, kun olet syönyt ja sitten sulla on iloinen mieli ja se tuntuu erilaiselta kuin tämä paha mieli.. Iloinen mieli tuntuu hyvältä ihan vatsassa saakka. Sitten huomenna taas mennään päiväkotiin ja on aamulla ensin paha mieli kun herätään, mutta sitten onkin iloinen  mieli kun taas tullaan tänne päiväkotiin ja sitten täällä päiväkodissa taas leikitään iloisella mielellä ja on Riitta ja Ulla ja Pia täällä täteinä ja on niin kivaa  blaa....blaa.blaaa."

Sanoitetaanko sormiruokailuakin: "nyt sinä kauhot sitä puuroa sormin suuhusi ja sinulla on iloinen mieli. Sinulla voisi olla paha mieli ja suretus ja harmi, jos joku nyt lusikalla laittaisis sitä puuroa sinun suuhusi. Mutta nyt on iloinen mieli ja se kuule tuntuu juri tuolta, että on nyt iloinen mieli."

Nimimerkillä päiväkodin pihassa kuultu esimerkki tuo ensimmäinen. Lapsiraukka ei saanut sanaa suustaan, eikä kyllä hoitajakaan.

Voimme vain arvailla, millainen on sinun kasvatusihanteesi, jos kuvaamasi asiat jurppivat sinua.