Puhelias 4v. käsketään tuppisuiden tyyliin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeiseen lauseeseen asti olin kanssasi samaa mieltä, ap. Mutta kyllä aikuisten täytyy voida keskustella myös keskenään, ilman sitä taaperoa joka sitten höpöttää omia mielipiteitään väliin jatkuvasti.

Ymmärrän siis myös anoppia; itselläni hajoaisi pää jos koko joulunpyhien ajan kaikessa keskustelussa olisi mukana se 4-vuotias.

Siis onko teillä joulupöydissä niin vakavat puheenaiheet, ettei lapsi haluetessaan saa kommentoida? Uuden oppimisen halu ja mielenkiinto erilaisiin asioihin on minusta arvostettava ominaisuus.

Lisäksi lapset jopa rikastavat keskustelua, kun ovat niin suorapuheisia, totuushan usein tulee lapsen suusta...

Ehkäpä silloin kun on kyse teineistä, mutta tuskinpa nelivuotiaan suusta sentään ihan mihin tahansa aiheeseen. Nelivuotias ei edes ymmärrä suurta osaa sitä sanastoa, jota aikuiset käyttävät.

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän koulussahan nimenomaan arvostetaan omia mielipiteitä ja osallistumista, niin paljon että introvertteja jopa syrjitään.

Nykypäivän(kin) koulussa arvostetaan sitä, että oppilaat pitävät suunsa kiinni silloin, kun on opetushetki eikä heiltä kysytä mitään. Kouluissa arvostetaan sitä, että oppilaat istuvat paikoillaan ja ovat ihan hiljaa ja seuraavat opetusta. Sitten kun tulee keskustelun aika, oppilaiden pitää yhä edelleen viitata, jotta saavat puheenvuoron. Toisinaan saatetaan joidenkin aihepiirien kohdalla mennä pienryhmiin keskustelemaan hetkeksi. Mutta ei, vieläkään ei kouluissa arvosteta niitä, jotka ovat koko ajan suuna päänä hölisemässä kaikkien muiden päälle ja koko ajan laukomassa omia mielipiteitään.

Mä olisin suoraan komentanut pitämään turvan kiinni. Mikään oo rasittavampaa ku 4v mölisemässä siansaksaa tai jotain omia paska juttujaan. 

Täällä mun kerrostalossa asuu tälläinen idiootti perhe johon kuuluu joku 3-5v joka mölisee ja laulelee rapussa. Pari pv putkeen kuuntelin kunnes karjaisin rappuun että TURPA KIINNI. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa täytyy kunnioittaa muitakin ja osata pitää suutaan kiinni.

Nykypäivän koulussahan nimenomaan arvostetaan omia mielipiteitä ja osallistumista, niin paljon että introvertteja jopa syrjitään.

Minusta on hienoa, että ap:n lapsi osaa jo nuorella iällä osallistua keskusteluun. Se on merkki siitä, että kielellinen kehitys on kunnossa ja hän tulee todennäköisesti pärjäämään.

Anoppi saa olla mitä mieltä haluaa, koska hänen ei enää tarvitse kasvattaa lapsia tulevaisuuden maailmaa varten.

Keskustelun osallistuminen edellyttää muitakin taitoja kuin vain puhua pitkiä lauseita. Pitää ymmärtää ketkä keskustelevat, mistä he keskustelevat ja sopiiko itse tuohon keskusteluun mukaan. Sitten pitää vielä löytää oikea tapa liittyä keskusteluun. Lapset oppivat nämä taidot ensin aikuisten kanssa ja sitten toisten lasten kanssa. Se että 4-vuotias osallistuu aivan jokaiseen keskusteluun ei kerro sinänsä lainkaan tämän lapsen kielellisestä kehityksestä, sillä sellaisia lapset ovat jos heidän antaa olla. Se lapsi joka kuuntelee mitä toiset puhuvat ja miettii ensin voiko osallistua ks. keskusteluun ja miten sen tekee jos osallistuu, on todennäköisesti kielellisesti paljon lahjakkaampi vaikka ei olisi äänessä 24/7.

Kyllä 4-vuotias, joka puhuu paljon, on todennäköisesti kielellisesti lahjakkaampi kuin 4-vuotias joka puhuu vähän. Toki on myös introvertteja, joilla on hyvät kielelliset valmiudet, ja joillakin lapsilla (omani mukaan lukien) äännevirheet voivat rajoittaa ilmaisua.

Mutta kaiken kaikkiaan on erittäin hyvä merkki, että 4-vuotias osaa ja uskaltaa puhua seurassa. Ap sanoo aloituksessa, että lapsi osaa myös rauhoittua itsekseen, eikä hänellä ole ADHD-piirteitä, joten miksi olettaisimme muuta?

Lähes kaikki 4-vuotiaat puhuvat paljon. Jotkut ovat myös luonteeltaan sellaisia, että ovat ihan kokoajan äänessä, eivätkä he koskaan tule kirjoittamaan äidinkielestä ällää tai bestselleriä. Se miten keskustelun sisällön ymmärtää ja miten siihen osallistuu kertoo paljon enemmän. Tuossa iässä kielellistä lahjakkuutta indikoi enemmän orastava lukutaito ja kyky esim. tehdä riimejä kuin se että on jatkuvasti äänessä.

Minullakin on sukulainen, jonka lapsi on 24/7 äänessä ja äitinsä haluaa että kaikki vain keskittyvät ihailemaan kuinka taitava, etevä ja lahjakas lapsi on. Äitinsä puhuu jatkuvasti, kuinka hänen lapsensa osaa paljon paremmin jonkin asian kuin vaikkapa naapurin Mikko ja kuinka lapsi on niin ihanan sosiaalinen ja rohkea. Kiva että äiti näkee lapsensa positiivisesti, mutta kun lapsella on ihan oikeasti haasteita. Lapsi siis aivan kokoajan tuottaa jotain ääntä. Lapsen päiväkodissa oli varovasti alettu puhumaan jo, että onkohan tarkkaavaisuuden säätelyssä jotain isompaa haastetta (joka oli äidistä tietenkin aivan pöyristyttävää), koska keskittyäkseen lapsen täytyy jatkuvasti laulaa, hyräillä tms. ja muutenkin jatkuva toisten keskeyttäminen ja tilannetajun puute poikkeavat keskiverrosta ikäisestään. Nimenomaan tutussa ympäristössähän sellainen näkyy eniten ja ihan saman "huolen" voin allekirjoittaa. Lapsi on ihana, mutta kyllä hän poikkeavan paljon puhuu. Sitten kun alkaa kuuntelemaan lapsen puheen sisältöä, niin saattaa kertoa jotain aivan puuta heinää. Kertoo asioita, millä ei ole mitään todellisuuden pohjaa. Tämäkin on toki jossain määrin normaalia, mutta silti. Samoin vuorovaikutuksessa lapsi ei selvästi ymmärrä usein mitä hänelle sanotaan ja vastaa jotain aivan epäolennaista/epäsopivaa. Tästäkin ovat sukulaiset maininneet, mutta veriset vihat tulee päälle, kun äiti vaan on päättänyt että lapsi on erittäin lahjakas, kaikessa ikätovereita muita edellä jne. Sori AP, ei tämä nyt sinun lapseen välttämättä liity, mutta minun pointtini on, että ei se jatkuva puheen ja äänen tuotto tarkoita suoraan että lapsi on kielellinen nero, vaan voi myös kertoa jostain oikeasta lapsen haasteestakin, kun otetaan monet asiat huomioon.

Selvä. Sinulla on lähipiirissäsi lapsi, jonka tarkkaavaisuudesta olet huolissasi. Nyt sitten tässä keskustelussa projisoit tuntemuksiasi aloittajaan, joka nimenomaan korosti ettei hänen lapsellaan ole ADHD-piirteitä.

Mitenkään ilkeilemättä: onkohan tämä ihan oikea ketju sinulle juuri nyt? Osoittaisi ehkä tilannetajua jakaa tuota pointtiasi, että lapsella on mahdollisesti ongelmia, jossakin toisaalla.

50-60 luvulla syntyneiden kasvatusmalli. Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hyvähän lapsen on nähdä erilaisia ihmisiä, niitäkin jotka käyttäytyvät ikävästi. Sinä voit kotona tukea lapsen kehitystä niinkuin parhaaksi näet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me emme halunneet loukata veljen koko ajan kälättävää 4v:tä, joten yksinkertaisesti poistuimme huoneesta, kun hän aloitti kälätyksensä. Aamupalan voi onneksi syödä muuallakin kuin lapsen kanssa keittiössä ja eilen lounaalla aikuiset söivät vasta sitten, kun lapsi oli jo laitettu päiväunille.

Kukaan ei kieltänyt lasta puhumasta, kukaan vain ei suostunut häntä kuuntelemaan. Käly veti herneitä nenäänsä, mutta mitä väliä, kyllä lapsen pitää oppia sietämään pettymyksiä ja sitä, että kun hän ei tajua olla hiljaa, niin muut poistuvat.

Teidän suvulla on kyllä kieltämättä joulumieli hallussa.

Kun kuuntelet jouluaattoaamusta alkaen taukoamatonta puhetta, joka muiden puhuessa muuttuu karjunnaksi ja huudoksi siitä, että minä puhu nyt, niin joulupäivänä osaa jo ottaa kahvinsa keittiöstä sulkeutuen omaan huoneeseensa. Jos lapsen vanhempi ei lasta toppuuttele, niin ympäristö ryhtyy itse suojelemaan itseään. Sosiaalisuus ei ole sama asia kuin olla koko ajan äänessä, jos ei muuta keksien niin UkkoNooaa hoilaten.

On hyvä kun lapsi uskaltaa puhua, minäkin olen ollut hiljainen ja arka, mutta kyllä nyt tätä nuorinta 5- vuotiasta joutuu huomauttamaan usein, että ei voi keskeyttää kun aikuiset puhuu.

Pitää odottaa vuoroaan.

Toisaalta huomasin kun kävimme äidilläni, ja isäni ja veljeni pelasivat pöydän ääressä ja tämä 5- vuotias oli siinä myös.

Isä ja veli puhuivat taukoamatta ja lapsellani oli asiaa isälleni.

Pyysin lasta odottamaan, mutta huomasin että isääni ei kiinnostanut hiljentyä kuuntelemaan.

Josakin vaiheessa kysyi "mitä", lapseni sitten puhui ja isäni ei kommentoinut takaisin vaan jatkoi puhumista veljeni kanssa.

Olisikohan meillä aikuisillakin opettelemista tässä kuuntelemisessa ja puhumisessa. Lapset eivät ole yhtään meitä vähempiarvoisia.

Jostain syystä minä olen mieluummin hiljaa kuin puhun, ehkä siinä voi olla osansa myös kasvatuksessa.

Jos aikuiset aina ignooraavat lapsen puheet, niin kyllä lapsi siinä oppii, ettei kannata puhua.

Tietysti on hyvä osata olla myös hiljaa, itseä pudemmän päälle rasittaa, jos joku taukoamatta puhuu eikä oikeasti pysähdy kuuntelemaan mitä toisella on asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän koulussahan nimenomaan arvostetaan omia mielipiteitä ja osallistumista, niin paljon että introvertteja jopa syrjitään.

Nykypäivän(kin) koulussa arvostetaan sitä, että oppilaat pitävät suunsa kiinni silloin, kun on opetushetki eikä heiltä kysytä mitään. Kouluissa arvostetaan sitä, että oppilaat istuvat paikoillaan ja ovat ihan hiljaa ja seuraavat opetusta. Sitten kun tulee keskustelun aika, oppilaiden pitää yhä edelleen viitata, jotta saavat puheenvuoron. Toisinaan saatetaan joidenkin aihepiirien kohdalla mennä pienryhmiin keskustelemaan hetkeksi. Mutta ei, vieläkään ei kouluissa arvosteta niitä, jotka ovat koko ajan suuna päänä hölisemässä kaikkien muiden päälle ja koko ajan laukomassa omia mielipiteitään.

Mistä tulee tämä käsitys, että ap:n lapsi mölisisi ja keskeyttäisi? Tässä on kysymys siitä, että hän osallistuu keskusteluun. Mikään ei tue sitä, etteikö hän koulussa muutaman vuoden päästä osaisi viitata.

Ja vaikka ei osaisi, niin veikkaan että viittaustaito on helpommin opetettavissa kuin puuttuva keskustelutaito.

Vierailija kirjoitti:

Mä olisin suoraan komentanut pitämään turvan kiinni. Mikään oo rasittavampaa ku 4v mölisemässä siansaksaa tai jotain omia paska juttujaan. 

Täällä mun kerrostalossa asuu tälläinen idiootti perhe johon kuuluu joku 3-5v joka mölisee ja laulelee rapussa. Pari pv putkeen kuuntelin kunnes karjaisin rappuun että TURPA KIINNI. 

Sinä se kuulostat kuvottavalta ihmiseltä. Anna lasten olla ja keskity itse pitämään TURPASI KIINNI.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me emme halunneet loukata veljen koko ajan kälättävää 4v:tä, joten yksinkertaisesti poistuimme huoneesta, kun hän aloitti kälätyksensä. Aamupalan voi onneksi syödä muuallakin kuin lapsen kanssa keittiössä ja eilen lounaalla aikuiset söivät vasta sitten, kun lapsi oli jo laitettu päiväunille.

Kukaan ei kieltänyt lasta puhumasta, kukaan vain ei suostunut häntä kuuntelemaan. Käly veti herneitä nenäänsä, mutta mitä väliä, kyllä lapsen pitää oppia sietämään pettymyksiä ja sitä, että kun hän ei tajua olla hiljaa, niin muut poistuvat.

Teidän suvulla on kyllä kieltämättä joulumieli hallussa.

Kun kuuntelet jouluaattoaamusta alkaen taukoamatonta puhetta, joka muiden puhuessa muuttuu karjunnaksi ja huudoksi siitä, että minä puhu nyt, niin joulupäivänä osaa jo ottaa 11kahvinsa keittiöstä sulkeutuen omaan huoneeseensa. Jos lapsen vanhempi ei lasta toppuuttele, niin ympäristö ryhtyy itse suojelemaan itseään. Sosiaalisuus ei ole sama asia kuin olla koko ajan äänessä, jos ei muuta keksien niin UkkoNooaa hoilaten.

Edelleen; on kyllä joulumieli huipussaan.

Vedättekö samalla passiivis-aggressiivisuudella myös aikuisten väliset konfliktit? ”Minä tässä vaan itseäni tällä mykkäkoululla suojelen...”

Vähän samoja ajatuksia päässä. Itseni on kasvatettu myös hiljaiseksi ja etenkin kiltiksi joka tottelee vanhempia eikä omaa mitään omia ajatuksia. Itse olen ollut myös hiljainen ja ujo lapsena, mutta oma lapseni on kova juttelemaan ja höpöttelemään. Kyllä hänkin ujostelee aina alkuun jos vaikka mennään vieraaseen paikkaan, mutta kun rohkaistuu niin puhetta tulvii. 

Viimeksi kun äitini oli kylässä ja hän leikki poikani kanssa, pistin merkille mielenkiintoisen seikan: Äitini kyseli kysymyksiä, mutta vastasi niihin välittömästi itse ennen kuin poika ehti miettimäänkään koko kysymmystä. "Minkä värinen tämä pallo on?" "Se on punainen" . Tälläistä esiintyi paljon heidän välisessä kanssakäymisessä ja on varmasti ollut samanlaista minunkin lapsuudessani.  Tällainen tapa aiheutti sen, että poikani ei enää höpötellytkään niin paljon, eikä tietenkään vastaillut mihinkään kysymykseen kun ei niihin annettu mahdollisuutta vastata. 

Varmasti aivan tahatonta äidiltäni, mutta mielestäni kyllä melkoisen kummallinen juttu. 

Meillä oli joulupöydässä tuollainen "minä tiedän kaiken" -lapsi. Ryhdyimme keskustelemaan englanniksi ja lapsi jäi yksin pölötyksineen. Sisko oli sitä mieltä, että täytyy puhua suomea kun kaikki ei englantia osaa, mutta vastasimme, että aikuisten keskustelut voidaan käydä vaikka saksaksi, jos me niin haluamme. Lapsi voi osallistua, kun kielitaito on kehittynyt. Niinpä meillä oli kaksi erilaista keskustelua eli aikuisten poliittiset ja aika vakavat aiheet ja toisaalta lapsen omat, joihin kukaan muu kuin vanhempansa ei osallistunut. Kun kolme kertaa lapselle oli sanottu, että anna aikuisen puhua asiansa loppuun, niin minusta saamansa kokemus oli kyllä ihan ansaittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä taitaa olla negatiiviset trollit liikkeellä.

Lapsen rohkeus ja sosiaalisuus ovat hyviä ominaisuuksia, jos homma ei mene siihen että hän keskeyttää jokaisen lauseen, mitä aikuiset yrittävät sanoa. :)

(Jos lapsi keskeyttelee, nelivuotiaalle on jo aika alkaa opettaa, että se on OK vain jos on kiireellistä asiaa, kuten että joku on loukannut itsensä.)

Kiitos tästä !!! Aiempiin ilmastomuutoskeskusteluihin yms: anoppi haluaisi keskustella lähinnä sukulaisten sairauksista naapurin uudesta lemmikistä yms yksinkertaisista asioista. Lapsi osaisi ihan hyvin niihin kommentoida. - ap

Hienoa, että lapsesi 4 v osaa ottaa reumaan, covidiin ja keuhkoahtaumaan jne.

Vierailija kirjoitti:

No, jos kovin monelta tulee kommenttia oman lapsen käytöksestä ja lapsella ei ole mitään diagnoosia tms. niin hetki kannattaa kuitenkin istahtaa ja miettiä, olisiko niissä kommenteissa jotain perää. Oma lapsuutesi voi vaikuttaa niin, ettet itse pysty näkemään myös lapsesi "huonoja" puolia. Tavallaan hoidat itseäsi sillä, että lapsesi on toisenlainen kuin sinä ja se ei voi olla muuta kuin hyvä juttu. En tiedä saatko kiinni siitä mitä tarkoitan. Esimerkiksi jos omat vanhemmat ovat hyvin ankaria, niin itse saattaa vanhempana päätyä olemaan liian lepsu ja neuvotteleva niissä asioissa, joissa en pitäisi olla.

3-4-vuotiaalle opetetaan hiljalleen puhumaan hiljempaa, olemaan pitämättä jatkuvasti melua leikissä, olemaan puuttumatta kaikkiin keskusteluihin jne. Esim. päiväkodissa 3-vuotiaalle jo sanotaan "Minä puhun nyt Matin kanssa. Tämä on minun ja Matin välinen asia. Sinulla oli leikki kesken, palaa siihen leikkiin." Tämä on ihan normaalia ja tärkeää kasvatusta lapsille. Normaalin 4-vuotiaan sosiaaliseen kehitykseen kuuluu myös se, että hän alkaa huomaamaan ihan itsekin, milloin jokin keskustelu ei tavallaan kuulu hänelle ja lapsi osaa esimerkiksi jo olla sanomatta kovin kiusallisia tai ikäviä kommentteja toisille. Tämä ei tarkoita sitä, että aikuiset puhuu ja lapset ovat hiljaa, vaan ihan sitä että lapsen ymmärrys sosiaalisista suhteista ja säännöistä alkaa syventyä. Sanoit ettei lapsi ole mikään adhd-tapaus, se on varmasti totta, ja se myös tarkoittaa että lapsi pystyy oppimaan helposti nämä taidot. Monilla ADHD-piirteisillä lapsilla on juuri tuota, etteivät ollenkaan hahmota tavallaan sitä mitä heiltä sosiaalisesti odotetaan ja eivät malta odottaa puheenvuoroa tai kuvittelevat jotenkin, että kaikkeen voi mennä mukaan miten itse haluaa miettimättä toisten kokemusta siitä. Tämä johtuu siitä, että keskittyvät niin moneen asiaan kerralla, etteivät sitten siinä hetkessä muodosta tilanteesta kuvaa oikein. Tyttöjen ADHD on erityyppistä kuin poikien, mutta siitä voit lukea itse jos jää vaivaamaan. Nimenomaan 4-vuotias on siinä vaiheessa, että alkaa ymmärtämään ja oppimaan näitä asioita ja sitä kannattaa hyödyntää ja opettaa. Sitten eskarissa kaveritkin nimittäin jo vaativat näiden asioiden ymmärtämistä.

Adhd näkyy hyvin monella osa-alueella, puheliaisu6a ei ole yhtä kuin adhd.

Vierailija kirjoitti:

Vähän samoja ajatuksia päässä. Itseni on kasvatettu myös hiljaiseksi ja etenkin kiltiksi joka tottelee vanhempia eikä omaa mitään omia ajatuksia. Itse olen ollut myös hiljainen ja ujo lapsena, mutta oma lapseni on kova juttelemaan ja höpöttelemään. Kyllä hänkin ujostelee aina alkuun jos vaikka mennään vieraaseen paikkaan, mutta kun rohkaistuu niin puhetta tulvii. 

Viimeksi kun äitini oli kylässä ja hän leikki poikani kanssa, pistin merkille mielenkiintoisen seikan: Äitini kyseli kysymyksiä, mutta vastasi niihin välittömästi itse ennen kuin poika ehti miettimäänkään koko kysymmystä. "Minkä värinen tämä pallo on?" "Se on punainen" . Tälläistä esiintyi paljon heidän välisessä kanssakäymisessä ja on varmasti ollut samanlaista minunkin lapsuudessani.  Tällainen tapa aiheutti sen, että poikani ei enää höpötellytkään niin paljon, eikä tietenkään vastaillut mihinkään kysymykseen kun ei niihin annettu mahdollisuutta vastata. 

Varmasti aivan tahatonta äidiltäni, mutta mielestäni kyllä melkoisen kummallinen juttu. 

Mitä kummallista tuossa on? Sehän on ihan tavallinen suomalaisen lastenohjelman malli. Hassu hahmo kysyy, mikä tämä on ja vastaa sitten itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän samoja ajatuksia päässä. Itseni on kasvatettu myös hiljaiseksi ja etenkin kiltiksi joka tottelee vanhempia eikä omaa mitään omia ajatuksia. Itse olen ollut myös hiljainen ja ujo lapsena, mutta oma lapseni on kova juttelemaan ja höpöttelemään. Kyllä hänkin ujostelee aina alkuun jos vaikka mennään vieraaseen paikkaan, mutta kun rohkaistuu niin puhetta tulvii. 

Viimeksi kun äitini oli kylässä ja hän leikki poikani kanssa, pistin merkille mielenkiintoisen seikan: Äitini kyseli kysymyksiä, mutta vastasi niihin välittömästi itse ennen kuin poika ehti miettimäänkään koko kysymmystä. "Minkä värinen tämä pallo on?" "Se on punainen" . Tälläistä esiintyi paljon heidän välisessä kanssakäymisessä ja on varmasti ollut samanlaista minunkin lapsuudessani.  Tällainen tapa aiheutti sen, että poikani ei enää höpötellytkään niin paljon, eikä tietenkään vastaillut mihinkään kysymykseen kun ei niihin annettu mahdollisuutta vastata. 

Varmasti aivan tahatonta äidiltäni, mutta mielestäni kyllä melkoisen kummallinen juttu. 

Mitä kummallista tuossa on? Sehän on ihan tavallinen suomalaisen lastenohjelman malli. Hassu hahmo kysyy, mikä tämä on ja vastaa sitten itselleen.

Miksei lapsi saa vastata? Varsinkin kun tietää vastauksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä taitaa olla negatiiviset trollit liikkeellä.

Lapsen rohkeus ja sosiaalisuus ovat hyviä ominaisuuksia, jos homma ei mene siihen että hän keskeyttää jokaisen lauseen, mitä aikuiset yrittävät sanoa. :)

(Jos lapsi keskeyttelee, nelivuotiaalle on jo aika alkaa opettaa, että se on OK vain jos on kiireellistä asiaa, kuten että joku on loukannut itsensä.)

Kiitos tästä !!! Aiempiin ilmastomuutoskeskusteluihin yms: anoppi haluaisi keskustella lähinnä sukulaisten sairauksista naapurin uudesta lemmikistä yms yksinkertaisista asioista. Lapsi osaisi ihan hyvin niihin kommentoida. - ap

Niin varmaan. 🐹

4-vuotias saa puhua niin paljon kuin jaksaa, noin pienen ei tarvitse osata antaa puheenvuoroja pyytämättä, joulu on lasten juhla, joten antakaa lapsen riemuita, älkääkä vaatiko loputtomasti käytöstapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me emme halunneet loukata veljen koko ajan kälättävää 4v:tä, joten yksinkertaisesti poistuimme huoneesta, kun hän aloitti kälätyksensä. Aamupalan voi onneksi syödä muuallakin kuin lapsen kanssa keittiössä ja eilen lounaalla aikuiset söivät vasta sitten, kun lapsi oli jo laitettu päiväunille.

Kukaan ei kieltänyt lasta puhumasta, kukaan vain ei suostunut häntä kuuntelemaan. Käly veti herneitä nenäänsä, mutta mitä väliä, kyllä lapsen pitää oppia sietämään pettymyksiä ja sitä, että kun hän ei tajua olla hiljaa, niin muut poistuvat.

Teidän suvulla on kyllä kieltämättä joulumieli hallussa.

Kun kuuntelet jouluaattoaamusta alkaen taukoamatonta puhetta, joka muiden puhuessa muuttuu karjunnaksi ja huudoksi siitä, että minä puhu nyt, niin joulupäivänä osaa jo ottaa 11kahvinsa keittiöstä sulkeutuen omaan huoneeseensa. Jos lapsen vanhempi ei lasta toppuuttele, niin ympäristö ryhtyy itse suojelemaan itseään. Sosiaalisuus ei ole sama asia kuin olla koko ajan äänessä, jos ei muuta keksien niin UkkoNooaa hoilaten.

Edelleen; on kyllä joulumieli huipussaan.

Vedättekö samalla passiivis-aggressiivisuudella myös aikuisten väliset konfliktit? ”Minä tässä vaan itseäni tällä mykkäkoululla suojelen...”

Me pyysimme, että käly puuttuisi asiaan ja joko ohjaisi lapsen mielenkiintoa toisaalle tai äitinä kertoisi, miten tulee toimia, kun paikalla on monta puheenvuoron haluajaa. Käly oli sitä mieltä, että lasta ei saa lannistaa, hän ei aio kieltää puhumista tai laulamista, aikuiset saavat luvan sopeutua.

Niin me sitten sopeuduimme. Toinen vaihtoehto olisi todella ollut se, että olisi sanottu lapselle tylysti, että nyt suu tukkoon, täällä on aikuisilla oikeus kuulla, mitä toinen sanoo ja oikeus vastata siihen. Emme tätä tehneet, joten rauhallisen joulunajan vuoksi vältimme tilanteita, joissa jouduimme kiusaukseen kasvattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän samoja ajatuksia päässä. Itseni on kasvatettu myös hiljaiseksi ja etenkin kiltiksi joka tottelee vanhempia eikä omaa mitään omia ajatuksia. Itse olen ollut myös hiljainen ja ujo lapsena, mutta oma lapseni on kova juttelemaan ja höpöttelemään. Kyllä hänkin ujostelee aina alkuun jos vaikka mennään vieraaseen paikkaan, mutta kun rohkaistuu niin puhetta tulvii. 

Viimeksi kun äitini oli kylässä ja hän leikki poikani kanssa, pistin merkille mielenkiintoisen seikan: Äitini kyseli kysymyksiä, mutta vastasi niihin välittömästi itse ennen kuin poika ehti miettimäänkään koko kysymmystä. "Minkä värinen tämä pallo on?" "Se on punainen" . Tälläistä esiintyi paljon heidän välisessä kanssakäymisessä ja on varmasti ollut samanlaista minunkin lapsuudessani.  Tällainen tapa aiheutti sen, että poikani ei enää höpötellytkään niin paljon, eikä tietenkään vastaillut mihinkään kysymykseen kun ei niihin annettu mahdollisuutta vastata. 

Varmasti aivan tahatonta äidiltäni, mutta mielestäni kyllä melkoisen kummallinen juttu. 

Mitä kummallista tuossa on? Sehän on ihan tavallinen suomalaisen lastenohjelman malli. Hassu hahmo kysyy, mikä tämä on ja vastaa sitten itselleen.

Miksei lapsi saa vastata? Varsinkin kun tietää vastauksen?

Koska aikuinen tietää oikean vastauksen! Opettaminen on sitä, että kerrotaan oikea vastaus, ei sitä, että annetaan lapsen vastata väärin, saada epäonnistumisenkokemus ja sitten lapsen väärä vastaus korjataan oikeaksi.