Lue keskustelun säännöt.
Puhelias 4v. käsketään tuppisuiden tyyliin
27.12.2020 |
Meillä on 4v tyttö joka on hyvin sosiaalinen, puhelias ja iloinen tapaus. Itse olen ollut lapsena hyvin arka ja hiljainen ja ujo ja kärsinyt siitä. Olen ajatellut suurena voimavarana lapseni avoimen luonteen.
Nyt joulunpyhät olemme saaneet sisaruksiltani(joilla ei omia lapsia) sekä anopilta kasvatusvinkkejä jatkuvasti pyytämättä miten pitäisi olla koko ajan hyssyttelemässä ja harjoittelemassa hiljaisuutta yms. Lopulta alkoi minulla mitta täyttyä: mikä meitä suomalaisia vaivaa kun kaikkien pitäisi olla hiljaisia, näkymättömiä yms? Mietin miten vaikuttaa lapsen itsetuntoonkin jos perusluonnetta jatkuvasti kielletään ja vaiennetaan? Lapseni osaa kyllä peruskäytöstavat ja keskittyä peleihin lukemiseen yms eli ei ole ns adhd käytökseltään.
Onneksi pääsimme jo joulunvietosta kotiin jossa lapsi saa vapaasti olla lapsi ja leikkiä myös äänekkäitä leikkejä. Anopin perhe on todella hillittyä ja tunteita ei muutenkaan näytetä. Olen sanonut lapselleni että minusta on hienoa että hän osaa sanoa oman mielipiteensä ja keskustella. Anopin mielestä lapset ovat hiljaa kun aikuiset puhuvat.
Mitä ajatuksia tämä teillä herättää?
Kommentit (163)
Ei lapsi voi olla suuna eikä päänä kun on muitakin ihmisiä paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nähdään appivanhempia 2x vuodessa niin minusta on kyllä vähän outoa etteivät sitten edes sitä aikaa jaksa lapsen puhumista? Vähentää kyllä tehokkaasti heidän näkemishaluja jos sekin vähä aika kun nähdään menee pelkkiin kasvatusvinkkikeskusteluihin ja lasten ohjaamiseen.
-ap
Jonkunhan sitä lasta on ohjattava elleivät vanhemmat sitä tee. Musta tuntuu nyt yhä vahvemmin, että sulla on aika vääristynyt käsitys pikkulapsista ja heidän suhteestaan aikuisiin. Se ei tee lapsesta yhtään vähemmän tärkeää anopille, jos välillä keskustellaan myös ilman aktiivisesti väliin höpöttävää taaperoa. Johan tuossa vääristyy lapsenkin käsitys sosiaalisesta vuorovaikutuksesta.
/2
Sä kutsut 4-vuotiasta taaperoksi ja syytät ap:ta että hänellä on vääristynyt käsitys pikkulapsista?
-Ohis2.
En tiennyt että taaperolle on olemassa joku virallinen ikäkriteeri. Taapero on minulle pikkulapsi, eli esim. nelivuotias. Ymmärsit varmaan pointin vaikka ilmeisesti väärää sanaa käytinkin.
/2
Tällaiset perhevierailut on järkyttäviä. Ymmärrän kyllä, että lapsi on keskipiste mutta et voi vaatia että aikuiset ihmiset jaksaisivat kuunnella montaa päivää pikkulapsen juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jos kovin monelta tulee kommenttia oman lapsen käytöksestä ja lapsella ei ole mitään diagnoosia tms. niin hetki kannattaa kuitenkin istahtaa ja miettiä, olisiko niissä kommenteissa jotain perää. Oma lapsuutesi voi vaikuttaa niin, ettet itse pysty näkemään myös lapsesi "huonoja" puolia. Tavallaan hoidat itseäsi sillä, että lapsesi on toisenlainen kuin sinä ja se ei voi olla muuta kuin hyvä juttu. En tiedä saatko kiinni siitä mitä tarkoitan. Esimerkiksi jos omat vanhemmat ovat hyvin ankaria, niin itse saattaa vanhempana päätyä olemaan liian lepsu ja neuvotteleva niissä asioissa, joissa en pitäisi olla.
3-4-vuotiaalle opetetaan hiljalleen puhumaan hiljempaa, olemaan pitämättä jatkuvasti melua leikissä, olemaan puuttumatta kaikkiin keskusteluihin jne. Esim. päiväkodissa 3-vuotiaalle jo sanotaan "Minä puhun nyt Matin kanssa. Tämä on minun ja Matin välinen asia. Sinulla oli leikki kesken, palaa siihen leikkiin." Tämä on ihan normaalia ja tärkeää kasvatusta lapsille. Normaalin 4-vuotiaan sosiaaliseen kehitykseen kuuluu myös se, että hän alkaa huomaamaan ihan itsekin, milloin jokin keskustelu ei tavallaan kuulu hänelle ja lapsi osaa esimerkiksi jo olla sanomatta kovin kiusallisia tai ikäviä kommentteja toisille. Tämä ei tarkoita sitä, että aikuiset puhuu ja lapset ovat hiljaa, vaan ihan sitä että lapsen ymmärrys sosiaalisista suhteista ja säännöistä alkaa syventyä. Sanoit ettei lapsi ole mikään adhd-tapaus, se on varmasti totta, ja se myös tarkoittaa että lapsi pystyy oppimaan helposti nämä taidot. Monilla ADHD-piirteisillä lapsilla on juuri tuota, etteivät ollenkaan hahmota tavallaan sitä mitä heiltä sosiaalisesti odotetaan ja eivät malta odottaa puheenvuoroa tai kuvittelevat jotenkin, että kaikkeen voi mennä mukaan miten itse haluaa miettimättä toisten kokemusta siitä. Tämä johtuu siitä, että keskittyvät niin moneen asiaan kerralla, etteivät sitten siinä hetkessä muodosta tilanteesta kuvaa oikein. Tyttöjen ADHD on erityyppistä kuin poikien, mutta siitä voit lukea itse jos jää vaivaamaan. Nimenomaan 4-vuotias on siinä vaiheessa, että alkaa ymmärtämään ja oppimaan näitä asioita ja sitä kannattaa hyödyntää ja opettaa. Sitten eskarissa kaveritkin nimittäin jo vaativat näiden asioiden ymmärtämistä.
Omilla lapsillani on ollut noin 3-vuotiaana sellainen vaihe, että ”minä puhun nyt Pekalle, sinä et saa kuunnella tai osallistua”. Minun on sitten pitänyt opettaa, että ruokapöydässä tai leikissä ei suljeta yhtä ihmistä pois, ja jokaisella läsnäolevalla on oikeus kuunnella ja osallistua keskusteluun.
Enpä olisi ilahtunut, jos päiväkodissa olisi opetettu päinvastaista. Mutta tuskin opetetaankaan muualla kuin Porvoossa.
Kyllä opetetaan. Jos Pekka on tehnyt jotain väärin ja hänelle pidetään puhuttelua tai neuvotellaan yhdessä miten tilanne ratkaistaan, ja Marja tulee siihen muusta tilanteesta utelemaan miksi Pekkaa puhutellaan tai kyselemään saisiko asian x vaikka hänen kanssa on jo sovittu oma leikkipaikka toisten kavereiden kanssa, niin Marja saa juuri tuon vastauksen ja (usko tai älä) se on Marjan kehityksen parhaaksi.
Silti koko ajan ujoja saa muka arvostella ja patistella puhumaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa täytyy kunnioittaa muitakin ja osata pitää suutaan kiinni.
Nykypäivän koulussahan nimenomaan arvostetaan omia mielipiteitä ja osallistumista, niin paljon että introvertteja jopa syrjitään.
Minusta on hienoa, että ap:n lapsi osaa jo nuorella iällä osallistua keskusteluun. Se on merkki siitä, että kielellinen kehitys on kunnossa ja hän tulee todennäköisesti pärjäämään.
Anoppi saa olla mitä mieltä haluaa, koska hänen ei enää tarvitse kasvattaa lapsia tulevaisuuden maailmaa varten.
Keskustelun osallistuminen edellyttää muitakin taitoja kuin vain puhua pitkiä lauseita. Pitää ymmärtää ketkä keskustelevat, mistä he keskustelevat ja sopiiko itse tuohon keskusteluun mukaan. Sitten pitää vielä löytää oikea tapa liittyä keskusteluun. Lapset oppivat nämä taidot ensin aikuisten kanssa ja sitten toisten lasten kanssa. Se että 4-vuotias osallistuu aivan jokaiseen keskusteluun ei kerro sinänsä lainkaan tämän lapsen kielellisestä kehityksestä, sillä sellaisia lapset ovat jos heidän antaa olla. Se lapsi joka kuuntelee mitä toiset puhuvat ja miettii ensin voiko osallistua ks. keskusteluun ja miten sen tekee jos osallistuu, on todennäköisesti kielellisesti paljon lahjakkaampi vaikka ei olisi äänessä 24/7.
Kyllä 4-vuotias, joka puhuu paljon, on todennäköisesti kielellisesti lahjakkaampi kuin 4-vuotias joka puhuu vähän. Toki on myös introvertteja, joilla on hyvät kielelliset valmiudet, ja joillakin lapsilla (omani mukaan lukien) äännevirheet voivat rajoittaa ilmaisua.
Mutta kaiken kaikkiaan on erittäin hyvä merkki, että 4-vuotias osaa ja uskaltaa puhua seurassa. Ap sanoo aloituksessa, että lapsi osaa myös rauhoittua itsekseen, eikä hänellä ole ADHD-piirteitä, joten miksi olettaisimme muuta?
Me emme halunneet loukata veljen koko ajan kälättävää 4v:tä, joten yksinkertaisesti poistuimme huoneesta, kun hän aloitti kälätyksensä. Aamupalan voi onneksi syödä muuallakin kuin lapsen kanssa keittiössä ja eilen lounaalla aikuiset söivät vasta sitten, kun lapsi oli jo laitettu päiväunille.
Kukaan ei kieltänyt lasta puhumasta, kukaan vain ei suostunut häntä kuuntelemaan. Käly veti herneitä nenäänsä, mutta mitä väliä, kyllä lapsen pitää oppia sietämään pettymyksiä ja sitä, että kun hän ei tajua olla hiljaa, niin muut poistuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nähdään appivanhempia 2x vuodessa niin minusta on kyllä vähän outoa etteivät sitten edes sitä aikaa jaksa lapsen puhumista? Vähentää kyllä tehokkaasti heidän näkemishaluja jos sekin vähä aika kun nähdään menee pelkkiin kasvatusvinkkikeskusteluihin ja lasten ohjaamiseen.
-ap
Jonkunhan sitä lasta on ohjattava elleivät vanhemmat sitä tee. Musta tuntuu nyt yhä vahvemmin, että sulla on aika vääristynyt käsitys pikkulapsista ja heidän suhteestaan aikuisiin. Se ei tee lapsesta yhtään vähemmän tärkeää anopille, jos välillä keskustellaan myös ilman aktiivisesti väliin höpöttävää taaperoa. Johan tuossa vääristyy lapsenkin käsitys sosiaalisesta vuorovaikutuksesta.
/2
Sä kutsut 4-vuotiasta taaperoksi ja syytät ap:ta että hänellä on vääristynyt käsitys pikkulapsista?
-Ohis2.
En tiennyt että taaperolle on olemassa joku virallinen ikäkriteeri. Taapero on minulle pikkulapsi, eli esim. nelivuotias. Ymmärsit varmaan pointin vaikka ilmeisesti väärää sanaa käytinkin.
/2
Minkä ikäisenä lapsi lakkaa sinulle olemasta taapero? Joko viisivuotiaana? Vai vasta koulussa?
Meillä oli sama ongelma miehen sukulaisten puolelta. Toki lapsessakin oli vikaa eli oli puhelias mutta myös kovaääninen ja siitä äänenkäytöstä oli tarpeen muistutellakin. Minä itse olen ollut erittäin hiljainen, ujo ja estynyt ja pelännyt aikuisia ihan tolkuttomasti, joten kyllä suretti ja pisti jopa vihaksi, kun lapsi sai tosi ilkeitä kommentteja aikuisilta sukulaisilta tyyliin "nyt suu tukkoon, kukaan ei jaksa sua kuunnella". Surullisinta tässä oli se, että lapset olivat omassa pöydässään mutta aina jonkun aikuisen piti puuttua siihen, että lapsen puhui siellä. Lapseni ei siis ollut huonotapainen muuten kuin että juttua riitti (ja ajoittain liian kovalla äänellä, josta oli syytäkin huomauttaa). Pääasiassa kuitenkin käskytettiin olemaan hiljaa, kun "sua ei jaksa kuunnella", vaikka aikuiset eivät edes olleet samassa tilassa eikä lapsen ääni häirinnyt aikuisten keskustelua. Lapselle piti vain osoittaa, että hän on tässä asiassa huono ja riittämätön.
Vähennettiin sitten käyntejä ja käytiin enemmän niiden sukulaisten luona, jotka jaksoivat nätisti opastaa ja ohjata ja ihan syystä.Nyt lapsi on teini ja aivan ihana tapaus. Numerot on ysejäj ja kymppejä, saa jatkuvasti hyvää palautetta keskustelutaidoistaan, käytösnumero on aina ollut ysin ja on pidetty kavereiden keskuudessa. Osaa kuunnella muita eikä höpötys ole turhaa tai taukoamatonta, vaikka näin miehen sukulaiset synkästi ennustivat. Leikki-ikäinen ei osaa vielä kaikkea mutta se ei tarkoita, että hänen itsetuntonsa voi murskata. Jälkeenpäin olen harmitellut, kun en puuttunut siihen mollaukseen muuta kuin lievästi, mutta toisaalta ei olla sen puolen suvun kanssa riidoissa vaan ovat edelleen tärkeitä läheisiä ja osaavat nyt itsekin puhua nätimmin (omien lasten teini-iässä riittää sen verran haastetta, että eivät enää pura kiukkuaan muihin ja osaavat sanoa nätimmin ainakin omille lapsilleen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomautan vielä että näissä kyläpaikoissa kaikki ihmiset ovat lapselleni hyvin tuttuja ja ei ole heitä vähään aikaan nähnyt. Näkemisestä on tosi innoissaan ja senkin vuoksi on ekstrailoinen ja puhelias. Mielestäni läheisten ihmisten kanssa ei pitäisi koko ajan miettiä äänenvoimakkuutta koska kaikki ovat kuitenkin niin läheisiä ja tuttuja. Tyttö osaa ravintolassa, tarhassa, harrastuksissa olla hiljempaa ja saa niissä vain hyvää palautetta! Pointtini on että mikä tarve jouluna on niuhottaa lapsen käyttäytymisestä? Kaikki ollaan sentään tuttuja, joten ketä varten ja miksi on oltava niin hiljaa! Ap
Jokaisessa koululuokassa on muutamia tällaisia "sosiaalisia" tapauksia. 2-3 oppilasta pilaavat 25 opiskelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jos kovin monelta tulee kommenttia oman lapsen käytöksestä ja lapsella ei ole mitään diagnoosia tms. niin hetki kannattaa kuitenkin istahtaa ja miettiä, olisiko niissä kommenteissa jotain perää. Oma lapsuutesi voi vaikuttaa niin, ettet itse pysty näkemään myös lapsesi "huonoja" puolia. Tavallaan hoidat itseäsi sillä, että lapsesi on toisenlainen kuin sinä ja se ei voi olla muuta kuin hyvä juttu. En tiedä saatko kiinni siitä mitä tarkoitan. Esimerkiksi jos omat vanhemmat ovat hyvin ankaria, niin itse saattaa vanhempana päätyä olemaan liian lepsu ja neuvotteleva niissä asioissa, joissa en pitäisi olla.
3-4-vuotiaalle opetetaan hiljalleen puhumaan hiljempaa, olemaan pitämättä jatkuvasti melua leikissä, olemaan puuttumatta kaikkiin keskusteluihin jne. Esim. päiväkodissa 3-vuotiaalle jo sanotaan "Minä puhun nyt Matin kanssa. Tämä on minun ja Matin välinen asia. Sinulla oli leikki kesken, palaa siihen leikkiin." Tämä on ihan normaalia ja tärkeää kasvatusta lapsille. Normaalin 4-vuotiaan sosiaaliseen kehitykseen kuuluu myös se, että hän alkaa huomaamaan ihan itsekin, milloin jokin keskustelu ei tavallaan kuulu hänelle ja lapsi osaa esimerkiksi jo olla sanomatta kovin kiusallisia tai ikäviä kommentteja toisille. Tämä ei tarkoita sitä, että aikuiset puhuu ja lapset ovat hiljaa, vaan ihan sitä että lapsen ymmärrys sosiaalisista suhteista ja säännöistä alkaa syventyä. Sanoit ettei lapsi ole mikään adhd-tapaus, se on varmasti totta, ja se myös tarkoittaa että lapsi pystyy oppimaan helposti nämä taidot. Monilla ADHD-piirteisillä lapsilla on juuri tuota, etteivät ollenkaan hahmota tavallaan sitä mitä heiltä sosiaalisesti odotetaan ja eivät malta odottaa puheenvuoroa tai kuvittelevat jotenkin, että kaikkeen voi mennä mukaan miten itse haluaa miettimättä toisten kokemusta siitä. Tämä johtuu siitä, että keskittyvät niin moneen asiaan kerralla, etteivät sitten siinä hetkessä muodosta tilanteesta kuvaa oikein. Tyttöjen ADHD on erityyppistä kuin poikien, mutta siitä voit lukea itse jos jää vaivaamaan. Nimenomaan 4-vuotias on siinä vaiheessa, että alkaa ymmärtämään ja oppimaan näitä asioita ja sitä kannattaa hyödyntää ja opettaa. Sitten eskarissa kaveritkin nimittäin jo vaativat näiden asioiden ymmärtämistä.
Omilla lapsillani on ollut noin 3-vuotiaana sellainen vaihe, että ”minä puhun nyt Pekalle, sinä et saa kuunnella tai osallistua”. Minun on sitten pitänyt opettaa, että ruokapöydässä tai leikissä ei suljeta yhtä ihmistä pois, ja jokaisella läsnäolevalla on oikeus kuunnella ja osallistua keskusteluun.
Enpä olisi ilahtunut, jos päiväkodissa olisi opetettu päinvastaista. Mutta tuskin opetetaankaan muualla kuin Porvoossa.
Kyllä opetetaan. Jos Pekka on tehnyt jotain väärin ja hänelle pidetään puhuttelua tai neuvotellaan yhdessä miten tilanne ratkaistaan, ja Marja tulee siihen muusta tilanteesta utelemaan miksi Pekkaa puhutellaan tai kyselemään saisiko asian x vaikka hänen kanssa on jo sovittu oma leikkipaikka toisten kavereiden kanssa, niin Marja saa juuri tuon vastauksen ja (usko tai älä) se on Marjan kehityksen parhaaksi.
Ja sitten saadaan supisijoita ja toisten joukosta sulkijoita. Voivat mennä sitten vaikka isoina hoitoalalle töihin.
Oikeasti kun jaksaa puhua lapselle asiallisesti ja suoraan, saa samaa takaisin. Ei ole iso vaiva kertoa Marjalle, mistä on kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeiseen lauseeseen asti olin kanssasi samaa mieltä, ap. Mutta kyllä aikuisten täytyy voida keskustella myös keskenään, ilman sitä taaperoa joka sitten höpöttää omia mielipiteitään väliin jatkuvasti.
Ymmärrän siis myös anoppia; itselläni hajoaisi pää jos koko joulunpyhien ajan kaikessa keskustelussa olisi mukana se 4-vuotias.
Jos 4v osaa sanoa ihan järkeviä kommentteja keskusteluun liittyen niin miksei saisi osallistua? Eri juttu jos huutaa päälle jotain aiheeseen liittymätöntä.
Totta. Valtaosa nelivuotiaista pystyy osallistumaan keskusteluun maailmanpolitiikasta, rahamarkkinoista, ilmastomuutoksesta ja yliopistojen pääsykokeista.
ohis
Minä olen kotoisin perheestä, jossa puhuttiin politiikkaa joulupöydässäkin, usein tavalla, joka saattoi näyttää ulospäin jopa riitelyltä. Mutta useimmat suvut, omat appivanhempani mukaan lukien, taitavat enemmän mennä ”onpas hyvää lanttulaatikkoa, mitä Tiina on ajatellut opiskella” -linjalla.
Ohis2.
Kuuntelisin hyvin mielelläni teidän aiempia joulupöytäkeskustelujanne ja etenkin pienten lasten kommentteja. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma miehen sukulaisten puolelta. Toki lapsessakin oli vikaa eli oli puhelias mutta myös kovaääninen ja siitä äänenkäytöstä oli tarpeen muistutellakin. Minä itse olen ollut erittäin hiljainen, ujo ja estynyt ja pelännyt aikuisia ihan tolkuttomasti, joten kyllä suretti ja pisti jopa vihaksi, kun lapsi sai tosi ilkeitä kommentteja aikuisilta sukulaisilta tyyliin "nyt suu tukkoon, kukaan ei jaksa sua kuunnella". Surullisinta tässä oli se, että lapset olivat omassa pöydässään mutta aina jonkun aikuisen piti puuttua siihen, että lapsen puhui siellä. Lapseni ei siis ollut huonotapainen muuten kuin että juttua riitti (ja ajoittain liian kovalla äänellä, josta oli syytäkin huomauttaa). Pääasiassa kuitenkin käskytettiin olemaan hiljaa, kun "sua ei jaksa kuunnella", vaikka aikuiset eivät edes olleet samassa tilassa eikä lapsen ääni häirinnyt aikuisten keskustelua. Lapselle piti vain osoittaa, että hän on tässä asiassa huono ja riittämätön.
Vähennettiin sitten käyntejä ja käytiin enemmän niiden sukulaisten luona, jotka jaksoivat nätisti opastaa ja ohjata ja ihan syystä.Nyt lapsi on teini ja aivan ihana tapaus. Numerot on ysejäj ja kymppejä, saa jatkuvasti hyvää palautetta keskustelutaidoistaan, käytösnumero on aina ollut ysin ja on pidetty kavereiden keskuudessa. Osaa kuunnella muita eikä höpötys ole turhaa tai taukoamatonta, vaikka näin miehen sukulaiset synkästi ennustivat. Leikki-ikäinen ei osaa vielä kaikkea mutta se ei tarkoita, että hänen itsetuntonsa voi murskata. Jälkeenpäin olen harmitellut, kun en puuttunut siihen mollaukseen muuta kuin lievästi, mutta toisaalta ei olla sen puolen suvun kanssa riidoissa vaan ovat edelleen tärkeitä läheisiä ja osaavat nyt itsekin puhua nätimmin (omien lasten teini-iässä riittää sen verran haastetta, että eivät enää pura kiukkuaan muihin ja osaavat sanoa nätimmin ainakin omille lapsilleen).
Kiitos tästä! Tällaista meilläkin on ollut. En halua että lapsen itsetunto lytätään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jokaisessa koululuokassa on muutamia tällaisia "sosiaalisia" tapauksia. 2-3 oppilasta pilaavat 25 opiskelun.
Ymmärtäkää nyt, hyvät ihmiset, että nykypäivän koulussa ihanneoppilas on aktiivinen.
Hmmm...riippuu siitä, millainen lapsesi on. Hallitsevan puhelias on rasittava, mutta sellainen, joka vain osallistuu omalla tyylillään keskusteluun on ok.
Ensimmäinen vie tilannja kaiken huomion, jälkimmäinen on vain puhelias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nähdään appivanhempia 2x vuodessa niin minusta on kyllä vähän outoa etteivät sitten edes sitä aikaa jaksa lapsen puhumista? Vähentää kyllä tehokkaasti heidän näkemishaluja jos sekin vähä aika kun nähdään menee pelkkiin kasvatusvinkkikeskusteluihin ja lasten ohjaamiseen.
-ap
Jonkunhan sitä lasta on ohjattava elleivät vanhemmat sitä tee. Musta tuntuu nyt yhä vahvemmin, että sulla on aika vääristynyt käsitys pikkulapsista ja heidän suhteestaan aikuisiin. Se ei tee lapsesta yhtään vähemmän tärkeää anopille, jos välillä keskustellaan myös ilman aktiivisesti väliin höpöttävää taaperoa. Johan tuossa vääristyy lapsenkin käsitys sosiaalisesta vuorovaikutuksesta.
/2
Sä kutsut 4-vuotiasta taaperoksi ja syytät ap:ta että hänellä on vääristynyt käsitys pikkulapsista?
-Ohis2.
En tiennyt että taaperolle on olemassa joku virallinen ikäkriteeri. Taapero on minulle pikkulapsi, eli esim. nelivuotias. Ymmärsit varmaan pointin vaikka ilmeisesti väärää sanaa käytinkin.
/2
Taapero on ikävaihe vauvan ja leikki-ikäisen välissä. Taapero on siis tyypillisesti 1-2-vuotias.
Taaperosta "muututaan" leikki-ikäiseksi suunnilleen siinä vaiheessa kun liikkuminen ei oo enää sitä taapertamista, josta ikävaiheen nimikin tulee, puhe alkaa olla kokonaisia lauseita ja leikeistä alkaa löytyä juonta / pitkäjänteisempää ideaa. (Kunnollisen leikkimisen oppimisesta taas tulee leikki-iän nimi.)
Pane korvan taakse jatkoa ajatellen. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeiseen lauseeseen asti olin kanssasi samaa mieltä, ap. Mutta kyllä aikuisten täytyy voida keskustella myös keskenään, ilman sitä taaperoa joka sitten höpöttää omia mielipiteitään väliin jatkuvasti.
Ymmärrän siis myös anoppia; itselläni hajoaisi pää jos koko joulunpyhien ajan kaikessa keskustelussa olisi mukana se 4-vuotias.
Jos 4v osaa sanoa ihan järkeviä kommentteja keskusteluun liittyen niin miksei saisi osallistua? Eri juttu jos huutaa päälle jotain aiheeseen liittymätöntä.
Miten ihmeessä nelivuotias osaisi sanoa mitään järkevää kommenttia asioihin joita aikuiset keskenään puhuvat?? Jos ei kyse sitten ole kehitysvammaisista aikuisista jotka ovat lapsen tasolla. Ihan oikeasti, lapsesi ei ole niin nero kuin luulet hänen olevan ja hänen loputon pulinansa on sietämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeiseen lauseeseen asti olin kanssasi samaa mieltä, ap. Mutta kyllä aikuisten täytyy voida keskustella myös keskenään, ilman sitä taaperoa joka sitten höpöttää omia mielipiteitään väliin jatkuvasti.
Ymmärrän siis myös anoppia; itselläni hajoaisi pää jos koko joulunpyhien ajan kaikessa keskustelussa olisi mukana se 4-vuotias.
Jos 4v osaa sanoa ihan järkeviä kommentteja keskusteluun liittyen niin miksei saisi osallistua? Eri juttu jos huutaa päälle jotain aiheeseen liittymätöntä.
Totta. Valtaosa nelivuotiaista pystyy osallistumaan keskusteluun maailmanpolitiikasta, rahamarkkinoista, ilmastomuutoksesta ja yliopistojen pääsykokeista.
ohis
Minä olen kotoisin perheestä, jossa puhuttiin politiikkaa joulupöydässäkin, usein tavalla, joka saattoi näyttää ulospäin jopa riitelyltä. Mutta useimmat suvut, omat appivanhempani mukaan lukien, taitavat enemmän mennä ”onpas hyvää lanttulaatikkoa, mitä Tiina on ajatellut opiskella” -linjalla.
Ohis2.
Kuuntelisin hyvin mielelläni teidän aiempia joulupöytäkeskustelujanne ja etenkin pienten lasten kommentteja. :)
No minä ainakin kasvoin tuossa perheessä erittäin sanavalmiiksi, pikkuvanhaksi
ja pikkuisen näsäviisaaksi.
Keskustelun osallistuminen edellyttää muitakin taitoja kuin vain puhua pitkiä lauseita. Pitää ymmärtää ketkä keskustelevat, mistä he keskustelevat ja sopiiko itse tuohon keskusteluun mukaan. Sitten pitää vielä löytää oikea tapa liittyä keskusteluun. Lapset oppivat nämä taidot ensin aikuisten kanssa ja sitten toisten lasten kanssa. Se että 4-vuotias osallistuu aivan jokaiseen keskusteluun ei kerro sinänsä lainkaan tämän lapsen kielellisestä kehityksestä, sillä sellaisia lapset ovat jos heidän antaa olla. Se lapsi joka kuuntelee mitä toiset puhuvat ja miettii ensin voiko osallistua ks. keskusteluun ja miten sen tekee jos osallistuu, on todennäköisesti kielellisesti paljon lahjakkaampi vaikka ei olisi äänessä 24/7.