Puhelias 4v. käsketään tuppisuiden tyyliin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeiseen lauseeseen asti olin kanssasi samaa mieltä, ap. Mutta kyllä aikuisten täytyy voida keskustella myös keskenään, ilman sitä taaperoa joka sitten höpöttää omia mielipiteitään väliin jatkuvasti.

Ymmärrän siis myös anoppia; itselläni hajoaisi pää jos koko joulunpyhien ajan kaikessa keskustelussa olisi mukana se 4-vuotias.

Jos 4v osaa sanoa ihan järkeviä kommentteja keskusteluun liittyen niin miksei saisi osallistua? Eri juttu jos huutaa päälle jotain aiheeseen liittymätöntä.

Miten ihmeessä nelivuotias osaisi sanoa mitään järkevää kommenttia asioihin joita aikuiset keskenään puhuvat?? Jos ei kyse sitten ole kehitysvammaisista aikuisista jotka ovat lapsen tasolla. Ihan oikeasti, lapsesi ei ole niin nero kuin luulet hänen olevan ja hänen loputon pulinansa on sietämätöntä.

Mitäs jos Miina-täti haluaisi puhua säästä ja kahvin hinnasta, kun he muut haluatte puhua ilmastonmuutoksesta? Tai jos serkku on oikeasti kehitysvammainen? Laitetaanko hänet lasten kanssa samaan pöytään vai jätetäänkö kutsumatta?

Täällä taitaa olla negatiiviset trollit liikkeellä.

Lapsen rohkeus ja sosiaalisuus ovat hyviä ominaisuuksia, jos homma ei mene siihen että hän keskeyttää jokaisen lauseen, mitä aikuiset yrittävät sanoa. :)

(Jos lapsi keskeyttelee, nelivuotiaalle on jo aika alkaa opettaa, että se on OK vain jos on kiireellistä asiaa, kuten että joku on loukannut itsensä.)

Mulla on tollainen aikuinen tuttava :/ Ottaa kaiken tilan ja on _koko_ajan äänessä! Jonkun aikaa jaksan yrittää itsekin saada sanasen väliin, mutta lopulta en vaan enää jaksa. Sitten tää tuttava ihmettelee, miksi olen niin "hiljainen". Kun en jaksa koko ajan kamppailla että ehtisin sanoa jotain väliin, ja kun se jatkuva dramaattisen puhetulvan sietäminen on tosi uuvuttavaa!

Että ei se puhelias aina ole sama kuin sosiaalisesti taitava...

Vierailija kirjoitti:

Me emme halunneet loukata veljen koko ajan kälättävää 4v:tä, joten yksinkertaisesti poistuimme huoneesta, kun hän aloitti kälätyksensä. Aamupalan voi onneksi syödä muuallakin kuin lapsen kanssa keittiössä ja eilen lounaalla aikuiset söivät vasta sitten, kun lapsi oli jo laitettu päiväunille.

Kukaan ei kieltänyt lasta puhumasta, kukaan vain ei suostunut häntä kuuntelemaan. Käly veti herneitä nenäänsä, mutta mitä väliä, kyllä lapsen pitää oppia sietämään pettymyksiä ja sitä, että kun hän ei tajua olla hiljaa, niin muut poistuvat.

Teidän suvulla on kyllä kieltämättä joulumieli hallussa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä taitaa olla negatiiviset trollit liikkeellä.

Lapsen rohkeus ja sosiaalisuus ovat hyviä ominaisuuksia, jos homma ei mene siihen että hän keskeyttää jokaisen lauseen, mitä aikuiset yrittävät sanoa. :)

(Jos lapsi keskeyttelee, nelivuotiaalle on jo aika alkaa opettaa, että se on OK vain jos on kiireellistä asiaa, kuten että joku on loukannut itsensä.)

Kiitos tästä !!! Aiempiin ilmastomuutoskeskusteluihin yms: anoppi haluaisi keskustella lähinnä sukulaisten sairauksista naapurin uudesta lemmikistä yms yksinkertaisista asioista. Lapsi osaisi ihan hyvin niihin kommentoida. - ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeiseen lauseeseen asti olin kanssasi samaa mieltä, ap. Mutta kyllä aikuisten täytyy voida keskustella myös keskenään, ilman sitä taaperoa joka sitten höpöttää omia mielipiteitään väliin jatkuvasti.

Ymmärrän siis myös anoppia; itselläni hajoaisi pää jos koko joulunpyhien ajan kaikessa keskustelussa olisi mukana se 4-vuotias.

Jos 4v osaa sanoa ihan järkeviä kommentteja keskusteluun liittyen niin miksei saisi osallistua? Eri juttu jos huutaa päälle jotain aiheeseen liittymätöntä.

Miten ihmeessä nelivuotias osaisi sanoa mitään järkevää kommenttia asioihin joita aikuiset keskenään puhuvat?? Jos ei kyse sitten ole kehitysvammaisista aikuisista jotka ovat lapsen tasolla. Ihan oikeasti, lapsesi ei ole niin nero kuin luulet hänen olevan ja hänen loputon pulinansa on sietämätöntä.

Mitäs jos Miina-täti haluaisi puhua säästä ja kahvin hinnasta, kun he muut haluatte puhua ilmastonmuutoksesta? Tai jos serkku on oikeasti kehitysvammainen? Laitetaanko hänet lasten kanssa samaan pöytään vai jätetäänkö kutsumatta?

Opetetaan olemaan hiljaa tai puhumaan samoista asioista kuin muutkin.

Ap, vielä jatkan sen verran (olen nro 30), että tee lapselle erittäin selväksi, että hän on ihana ja oikeanlainen, vaikka opetteleekin vielä äänensä säätelyä ja keskustelutaitoja. Voit myös sanoa ihan suoraan näille arvostelijoille, että asioista voi sanoa ystävällisesti, kohteliaasti ja lasta kannustaen. Minun oma äitini oli tässä aivan huippu eli jaksoi keskustella lapsen kanssa, kysellä ja vastaavasti kertoa itse ja näin opetti lapselle, miten keskustelu toimii. Samaan aikaan me muut pystyimme käymään mainiosti "aikuisten keskustelua", kun yksi huomioi lapsen. Me vanhemmat myös puutuimme lasten keskusteluun sen verran, että ei saanut puhua muiden päälle ja piti odottaa omaa vuoroaan eli toista ei saanut keskeyttää. Emme silti rangaisseet tai huutaneet tai tiuskineet, jos lapsi teki virheen vaan sanoimme siitä ja tilanne sai jatkua ilman, että lapsi koki tehneensä rikoksen.

Yhdessä vaiheessa lapsi ei oikein uskaltanut sanoa mitään näiden arvostelevien sukulaisten luona (oli sitten jo kouluikäinen) eli kyllähän nämä ilkeästi sanoneet saivat lapsen hiljenemään, mutta onneksi sai muualta paljon positiivista palautetta juuri keskustelutaidoistaan, niin ei itsetunto sentään nollautunut. Tässä asiassa annan suuret kiitokset opettajalle ja koululle, jossa aikuiset osasivat olla opastavia mutta kohteliaita. Lapsi on aina osannut antaa suunvuoron muille, mutta juttua on riittänyt, jos muut eivät ole puhuneet. On edelleen verbaalisesti lahjakas ja myös erittäin taitava kirjoittaja.

Tämä palsta on muuten perussävyltään lapsivihamielinen, joten älä välitä niistä, jotka näkevät lapsesi käytöksen suurena ongelmana. Sitä se ei ole. Ei sitä ujoakaan käskytetä rumasti, että nyt puhut tai itket ja puhut. Lapset harjoittelevat taitoja ja heidän pitää antaa myös erehtyä ilman, että siitä nostetaan kamala meteli tai lasta rangaistaan sillä, ettei kukaan jää häntä kuuntelemaan. Tuo on kiusaamista ja poissulkemista pahimmillaan ja erittäin arveluttavaa käytöstä aikuisilta. Siinä kasvatetaan kiusaajia ja opetetaan, että kiusaaminen on hyväksyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä taitaa olla negatiiviset trollit liikkeellä.

Lapsen rohkeus ja sosiaalisuus ovat hyviä ominaisuuksia, jos homma ei mene siihen että hän keskeyttää jokaisen lauseen, mitä aikuiset yrittävät sanoa. :)

(Jos lapsi keskeyttelee, nelivuotiaalle on jo aika alkaa opettaa, että se on OK vain jos on kiireellistä asiaa, kuten että joku on loukannut itsensä.)

Kiitos tästä !!! Aiempiin ilmastomuutoskeskusteluihin yms: anoppi haluaisi keskustella lähinnä sukulaisten sairauksista naapurin uudesta lemmikistä yms yksinkertaisista asioista. Lapsi osaisi ihan hyvin niihin kommentoida. - ap

Täällä alapeukutetaan nyt oikeasti aivan ihmeellisiä asioita. Mitä alapeukutettavaa tässä ap:n kommentissa oli?!

Miksi nelivuotias EI osaisi kommentoida jotain yleistä sairauskeskustelua (oletan, ettei nyt mistään saattohoidosta ollut kyse) tai naapurin uutta lemmikkiä?!?!?

Vilpittömästi kysyn. En ole ap (mutta itselläni on myös nelivuotias).

Enemmistö näyttää olevan sitä mieltä, että lasten tulee näkyä mutta ei kuulua.

Niinhän sitä sanottiin ennen vanhaan.

Lapsia kannattaa ehkä ohjeistaa, että pitävät suun kiinni, kun ollaan kylässä. Tervehtiä ja kiittää pitää, mutta muuten puhutaan vain kysyttäessä ja silloinkin vastataan mahdollisimman lyhyesti ja kuuluvalla äänellä. Aikuisia ei saa häiritä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeiseen lauseeseen asti olin kanssasi samaa mieltä, ap. Mutta kyllä aikuisten täytyy voida keskustella myös keskenään, ilman sitä taaperoa joka sitten höpöttää omia mielipiteitään väliin jatkuvasti.

Ymmärrän siis myös anoppia; itselläni hajoaisi pää jos koko joulunpyhien ajan kaikessa keskustelussa olisi mukana se 4-vuotias.

Jos 4v osaa sanoa ihan järkeviä kommentteja keskusteluun liittyen niin miksei saisi osallistua? Eri juttu jos huutaa päälle jotain aiheeseen liittymätöntä.

Ehkäpä anoppi halusi mahdollisuutta ja rauhaa keskustella aikuisten kesken aikuisten asioista, eikä vain sellaisista aiheista, joihin 4 vuotiaalla voi olla järkeviä kommentteja sanottavana? 4 vuotias on kuitenkin vielä hyvin pieni, ei sen ikäisellä ole kykyjä kovin kummoisista asioista keskustella. Aikuiset usein kaipaavat sitten vähän toisenlaisia keskusteluita kuin mitä noin pienen lapsen kanssa voi keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Enemmistö näyttää olevan sitä mieltä, että lasten tulee näkyä mutta ei kuulua.

Niinhän sitä sanottiin ennen vanhaan.

Lapsia kannattaa ehkä ohjeistaa, että pitävät suun kiinni, kun ollaan kylässä. Tervehtiä ja kiittää pitää, mutta muuten puhutaan vain kysyttäessä ja silloinkin vastataan mahdollisimman lyhyesti ja kuuluvalla äänellä. Aikuisia ei saa häiritä.

Tämä palsta ei ole ihan täysin edustava otos suomalaisista. Jostakin syystä palstalla, jonka nimi on ”vauva”, noin kolmasosa vaikuttaa vihaavan lapsia ja noin kolmasosa naisia. Eikä kummallakaan ryhmällä näyttäisi olevan edes erityisempää kontaktia vihaamaansa ihmisryhmään.

Ei sellainen koko ajan höpöttävä lapsi tai aikuinen ole mikään miellyttävä keskustelukumppani. Joskus pitää antaa tilaa myös muiden jutuille. Ja jos nyt keskustellaan oikeasti asioista joihin sillä lapsellakin voi olla oma mielipide, vaikka olisikin ns. iso asia, niin onhan lapsellakin oikeus mielipiteeseen tai oikeus kysyä mitä joku asia tarkoittaa. Mutta omaa vuoroa on odotettava, eikä saa vain jauhaa päälle.

Toki yleensä isovanhemmat nyt esim. antavat lastenlasten istua ja höpistä heidän kanssaan ihan vapaasti, mutta toisaalta onhan sen lapsenkin ja aikuisen ymmärrettävä jos sanoo että hei odotas kun sanon tämän jutun loppuun. Vaikka äiti ja mummo keskustelee isotädin hautajaisista ja lapsi höpöttää pipsa possusta tai vaikka kaksi kaverusta keskustelee keskenään ja toisen aviopuoliso tulee siihen puhumaan päälle, niin on se epäkohteliasta molemmissa tapauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa täytyy kunnioittaa muitakin ja osata pitää suutaan kiinni.

Nykypäivän koulussahan nimenomaan arvostetaan omia mielipiteitä ja osallistumista, niin paljon että introvertteja jopa syrjitään.

Minusta on hienoa, että ap:n lapsi osaa jo nuorella iällä osallistua keskusteluun. Se on merkki siitä, että kielellinen kehitys on kunnossa ja hän tulee todennäköisesti pärjäämään.

Anoppi saa olla mitä mieltä haluaa, koska hänen ei enää tarvitse kasvattaa lapsia tulevaisuuden maailmaa varten.

Keskustelun osallistuminen edellyttää muitakin taitoja kuin vain puhua pitkiä lauseita. Pitää ymmärtää ketkä keskustelevat, mistä he keskustelevat ja sopiiko itse tuohon keskusteluun mukaan. Sitten pitää vielä löytää oikea tapa liittyä keskusteluun. Lapset oppivat nämä taidot ensin aikuisten kanssa ja sitten toisten lasten kanssa. Se että 4-vuotias osallistuu aivan jokaiseen keskusteluun ei kerro sinänsä lainkaan tämän lapsen kielellisestä kehityksestä, sillä sellaisia lapset ovat jos heidän antaa olla. Se lapsi joka kuuntelee mitä toiset puhuvat ja miettii ensin voiko osallistua ks. keskusteluun ja miten sen tekee jos osallistuu, on todennäköisesti kielellisesti paljon lahjakkaampi vaikka ei olisi äänessä 24/7.

Kyllä 4-vuotias, joka puhuu paljon, on todennäköisesti kielellisesti lahjakkaampi kuin 4-vuotias joka puhuu vähän. Toki on myös introvertteja, joilla on hyvät kielelliset valmiudet, ja joillakin lapsilla (omani mukaan lukien) äännevirheet voivat rajoittaa ilmaisua.

Mutta kaiken kaikkiaan on erittäin hyvä merkki, että 4-vuotias osaa ja uskaltaa puhua seurassa. Ap sanoo aloituksessa, että lapsi osaa myös rauhoittua itsekseen, eikä hänellä ole ADHD-piirteitä, joten miksi olettaisimme muuta?

Lähes kaikki 4-vuotiaat puhuvat paljon. Jotkut ovat myös luonteeltaan sellaisia, että ovat ihan kokoajan äänessä, eivätkä he koskaan tule kirjoittamaan äidinkielestä ällää tai bestselleriä. Se miten keskustelun sisällön ymmärtää ja miten siihen osallistuu kertoo paljon enemmän. Tuossa iässä kielellistä lahjakkuutta indikoi enemmän orastava lukutaito ja kyky esim. tehdä riimejä kuin se että on jatkuvasti äänessä.

Minullakin on sukulainen, jonka lapsi on 24/7 äänessä ja äitinsä haluaa että kaikki vain keskittyvät ihailemaan kuinka taitava, etevä ja lahjakas lapsi on. Äitinsä puhuu jatkuvasti, kuinka hänen lapsensa osaa paljon paremmin jonkin asian kuin vaikkapa naapurin Mikko ja kuinka lapsi on niin ihanan sosiaalinen ja rohkea. Kiva että äiti näkee lapsensa positiivisesti, mutta kun lapsella on ihan oikeasti haasteita. Lapsi siis aivan kokoajan tuottaa jotain ääntä. Lapsen päiväkodissa oli varovasti alettu puhumaan jo, että onkohan tarkkaavaisuuden säätelyssä jotain isompaa haastetta (joka oli äidistä tietenkin aivan pöyristyttävää), koska keskittyäkseen lapsen täytyy jatkuvasti laulaa, hyräillä tms. ja muutenkin jatkuva toisten keskeyttäminen ja tilannetajun puute poikkeavat keskiverrosta ikäisestään. Nimenomaan tutussa ympäristössähän sellainen näkyy eniten ja ihan saman "huolen" voin allekirjoittaa. Lapsi on ihana, mutta kyllä hän poikkeavan paljon puhuu. Sitten kun alkaa kuuntelemaan lapsen puheen sisältöä, niin saattaa kertoa jotain aivan puuta heinää. Kertoo asioita, millä ei ole mitään todellisuuden pohjaa. Tämäkin on toki jossain määrin normaalia, mutta silti. Samoin vuorovaikutuksessa lapsi ei selvästi ymmärrä usein mitä hänelle sanotaan ja vastaa jotain aivan epäolennaista/epäsopivaa. Tästäkin ovat sukulaiset maininneet, mutta veriset vihat tulee päälle, kun äiti vaan on päättänyt että lapsi on erittäin lahjakas, kaikessa ikätovereita muita edellä jne. Sori AP, ei tämä nyt sinun lapseen välttämättä liity, mutta minun pointtini on, että ei se jatkuva puheen ja äänen tuotto tarkoita suoraan että lapsi on kielellinen nero, vaan voi myös kertoa jostain oikeasta lapsen haasteestakin, kun otetaan monet asiat huomioon.

Koulu ei kyllä todellisuudessa arvosta näitä lapsia yhtään. Ne on kaikessa hiljaisuudessa leimattu ongelmiksi ja ihan syystä. Monessa paikassa yrittävät siirtää pienluokkiin. Ne oikeasti sosiaalisesti taitavat lapset joutuu sitten tasottamaan näiden mölyäjien käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nähdään appivanhempia 2x vuodessa niin minusta on kyllä vähän outoa etteivät sitten edes sitä aikaa jaksa lapsen puhumista? Vähentää kyllä tehokkaasti heidän näkemishaluja jos sekin vähä aika kun nähdään menee pelkkiin kasvatusvinkkikeskusteluihin ja lasten ohjaamiseen.

-ap

Jonkunhan sitä lasta on ohjattava elleivät vanhemmat sitä tee. Musta tuntuu nyt yhä vahvemmin, että sulla on aika vääristynyt käsitys pikkulapsista ja heidän suhteestaan aikuisiin. Se ei tee lapsesta yhtään vähemmän tärkeää anopille, jos välillä keskustellaan myös ilman aktiivisesti väliin höpöttävää taaperoa. Johan tuossa vääristyy lapsenkin käsitys sosiaalisesta vuorovaikutuksesta.

/2

Sä kutsut 4-vuotiasta taaperoksi ja syytät ap:ta että hänellä on vääristynyt käsitys pikkulapsista?

-Ohis2.

En tiennyt että taaperolle on olemassa joku virallinen ikäkriteeri. Taapero on minulle pikkulapsi, eli esim. nelivuotias. Ymmärsit varmaan pointin vaikka ilmeisesti väärää sanaa käytinkin.

/2

Minkä ikäisenä lapsi lakkaa sinulle olemasta taapero? Joko viisivuotiaana? Vai vasta koulussa?

Ja tämä kiinnostaa sinua, koska...?

Lapset on kivoja, ja saa elää ja näkyä. Tässä kuitenkin haiskahtaa tilanne, että kysymyksessä on ainut lapsi, joka ei siedä sitä, että vanhemmat tai ylipäätään kukaan muu keskittyy mihinkään muuhun kuin häneen. Jos aikuiset puhuvat keskenään, hän tulee ”osallistumaan” ja jopa tunkee katsekontaktin väliin.

Arvasinko oikein?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sama ongelma miehen sukulaisten puolelta. Toki lapsessakin oli vikaa eli oli puhelias mutta myös kovaääninen ja siitä äänenkäytöstä oli tarpeen muistutellakin. Minä itse olen ollut erittäin hiljainen, ujo ja estynyt ja pelännyt aikuisia ihan tolkuttomasti, joten kyllä suretti ja pisti jopa vihaksi, kun lapsi sai tosi ilkeitä kommentteja aikuisilta sukulaisilta tyyliin "nyt suu tukkoon, kukaan ei jaksa sua kuunnella". Surullisinta tässä oli se, että lapset olivat omassa pöydässään mutta aina jonkun aikuisen piti puuttua siihen, että lapsen puhui siellä. Lapseni ei siis ollut huonotapainen muuten kuin että juttua riitti (ja ajoittain liian kovalla äänellä, josta oli syytäkin huomauttaa). Pääasiassa kuitenkin käskytettiin olemaan hiljaa, kun "sua ei jaksa kuunnella", vaikka aikuiset eivät edes olleet samassa tilassa eikä lapsen ääni häirinnyt aikuisten keskustelua. Lapselle piti vain osoittaa, että hän on tässä asiassa huono ja riittämätön.

Vähennettiin sitten käyntejä ja käytiin enemmän niiden sukulaisten luona, jotka jaksoivat nätisti opastaa ja ohjata ja ihan syystä.Nyt lapsi on teini ja aivan ihana tapaus. Numerot on ysejäj ja kymppejä, saa jatkuvasti hyvää palautetta keskustelutaidoistaan, käytösnumero on aina ollut ysin ja on pidetty kavereiden keskuudessa. Osaa kuunnella muita eikä höpötys ole turhaa tai taukoamatonta, vaikka näin miehen sukulaiset synkästi ennustivat. Leikki-ikäinen ei osaa vielä kaikkea mutta se ei tarkoita, että hänen itsetuntonsa voi murskata. Jälkeenpäin olen harmitellut, kun en puuttunut siihen mollaukseen muuta kuin lievästi, mutta toisaalta ei olla sen puolen suvun kanssa riidoissa vaan ovat edelleen tärkeitä läheisiä ja osaavat nyt itsekin puhua nätimmin (omien lasten teini-iässä riittää sen verran haastetta, että eivät enää pura kiukkuaan muihin ja osaavat sanoa nätimmin ainakin omille lapsilleen).

Kiitos tästä! Tällaista meilläkin on ollut. En halua että lapsen itsetunto lytätään. Ap

Lapsen itsetuntoon vaikuttaa enemmän se kun hän huomaa toimivansa oikein kuin se että häntä kehutaan. Tämä toimii ihan kaikessa. Lapsen itsetuntoa tässä tapauksessa tukee parhaiten se, että tuttu ja turvallinen aikuinen (äiti, isä) ohjaavat häntä sosiaalisesti hyväksyttävään kommunikointityyliin ja hiljalleen hän saa positiivisia kokemuksia muiden kanssa kun osaa olla vuorovaikutuksessa toisia kunnioittaen ja ajatellen.

Lapsen itsetunto menee, kun jossain vaiheessa ystävät vaativat enemmän vuorovaikutukselta ja lapsi ei tähän kykene. N. 6-vuotiaat alkavat vaatia, että kaveri osaa jo keskustella ja huomioida muut, olla sanomatta kaikkea mitä mieleen juolahtaa. Eli hyvin on aikaa harjoitella, ja sukulaiset ovat mitä parhain harjoittelupaikka, koska sukulaisen reaktio satuttaa paljon vähemmän kuin kaverin reaktio.

En minä ainakaan siis oleta, että kaikki 4-vuotiaat osaavat jo huomioida toista keskustelussa. Osa osaa ja osa ei, mutta ehkä sinä AP kuitenkin sait nyt kritiikkiä siihen, miten sinun toivotaan ohjaavan lastasi ja puuttuvan erilaisiin tilanteisiin kuin kritiikkiä siitä millainen lapsesi on.

Vierailija kirjoitti:

Viimeiseen lauseeseen asti olin kanssasi samaa mieltä, ap. Mutta kyllä aikuisten täytyy voida keskustella myös keskenään, ilman sitä taaperoa joka sitten höpöttää omia mielipiteitään väliin jatkuvasti.

Ymmärrän siis myös anoppia; itselläni hajoaisi pää jos koko joulunpyhien ajan kaikessa keskustelussa olisi mukana se 4-vuotias.

Siis onko teillä joulupöydissä niin vakavat puheenaiheet, ettei lapsi haluetessaan saa kommentoida? Uuden oppimisen halu ja mielenkiinto erilaisiin asioihin on minusta arvostettava ominaisuus.

Lisäksi lapset jopa rikastavat keskustelua, kun ovat niin suorapuheisia, totuushan usein tulee lapsen suusta...

Mietitäänpä tilannetta. A=nelivuotias, B-E=aikuisia. Menikö keskustelu näin:

B A C A D A E A

vaiko

B C A D E?

Mitä mieltä se nelivuotias oli koronarokotteista, rokotusjärjestyksestä, naapurissa käyneestä juopuneesta (joulu)pukista, Maijulin uudesta permanentista ja Eskon Thaimaan-tuliaisesta? Jos kerran näette näitä ihmisiä vain pari kertaa vuodessa, oli varmasti kaikenlaista keskusteltavaa.

Eikö siellä ollut muita lapsia, joiden kanssa se nelivuotias olisi voinut keskustella lastenjuttuja?

Ettekö te ottaneet mukaan mitään leluja, joilla se nelivuotias olisi voinut leikkiä aikuisten keskustellessa?

Keskustelutaitoihin kuuluu myös hiljaisuuden ja kuuntelemisen taito. 

Hei ap! Ehkä koko asiassa ei sittenkään ole kyse sinun lapsestasi, vaan sisarustesi ja anopin tarpeesta rauhoittumiseen? Veikkaukseni on, että he ovat epäsuorasti yrittäneet kertoa sinulle, että haluavat joulunvietolta myös jonkinlaista hiljentymistä. Sama viesti suoraan esitettynä olisi voinut olla vaikka: "On ihana viettää taas joulun aikaa tällä porukalla. Olen kuitenkin myös tavallista väsyneempi rankan koronavuoden jäljiltä ja joululoman hengähdystauko on minulle henkireikä. Tarvitsen palautumiseen myös hiljaisempia hetkiä. Maiju alkaa olla puheliaassa iässä ja on ihana nähdä hänen kasvavan. Toivon, että ohjaisit häntä vierailun aikana hiljaisempiin leikkeihin, jotta saan levättyä helpommin."

Voi olla, että sinua on sen sijaan puhuteltu tavalla, joka on tuntunut sinusta epäkohteliaalta tai siltä, että sukulaiset arvostelevat lapsesi luonnetta tai sinua äitinä. Ei ole mitenkään helppoa sanoa vanhemmalle, että hänen lapsensa toimintaan toivotaan muutosta. Silloin on helppo turvautua epäsuoraan viestintään, esim. juuri noihin kasvatusvinkkeihin. Joku saattaisi myös vetäytyä omiin oloihinsa, lähteä usein lenkille tai laittaa korvatulpat korviin. Se on ihan ok väliaikaisena ratkaisuna, muttei ratkaise esim. tarvetta keskustella aikuisten kesken ilman että lapsi keskeyttää. Ajattelisin, että kun samansuuntainen viesti on tullut sekä sinun että kumppanisi puolelta sukua, sen äärelle kannattaa pysähtyä, vaikka viesti olisikin toimitettu harmittavalla tavalla. Itse asiassa sukulaisesi vaikuttavat luottavan sinuun vanhempana, kun kerran puhuvat asiasta sinulle, eivätkä vetäydy niskojaan nakellen.

Meillä on puhelias ja voimakastahtoinen 2,5-vuotias tyttö, josta olen äitinä hyvin ylpeä. Saan sanoa hänelle monta kertaa päivässä, että "äiti puhuu nyt isän kanssa, sano sinä asiasi sen jälkeen". Tai: "äiti lukee nyt sinulle tämän kohdan iltasadusta, puhutaan sen jälkeen lisää". Vastaavasti rohkaisen häntä, jos hän sitä tarvitsee. Mielestäni kysymys on siitä, että tiedostaa lapsensa taipumuksia ja sovittaa kasvatustyylinsä niihin. Lapsen on myös tärkeä oppia, millaista toimintaa häneltä toivotaan. Jos hän ei opi sopeuttamaan omaa toimintaansa kohtuullisessa määrin muiden tarpeisiin, hän ei pysty pitämään yllä ihmissuhteita tulevaisuudessa. Toki kaikissa kulttuureissa tai yhteisöissä voi olla kohtuuttomiakin toiveita, joiden noudattaminen johtaa ylikiltteyteen. Siksi tarvitaankin empatiaa ja tilannetajua, jotta osaa erottaa, milloin kyse on kohtuullisista toiveista ja milloin kohtuuttomista toiveista.