Lue keskustelun säännöt.
Miksi leipäjonossa käymisestä on niin vaikea luopua, vaikka olen saanut säästöön jo 30 000 €?
27.12.2020 |
Rupesin käymään leipäjonossa vuonna 2014, kun viimeistelin opintojani toimeentulotuen varassa, opintolainaa ja kulutusluottoja oli kertynyt ja koko elämäntilanne aiheutti jatkuvaa stressiä. Tilanteeni taustalla oli kaksisuuntainen mielialahäiriö, jonka hoito oli viivästynyt erinäisten syiden takia.
Sain opintoni valmiiksi ja olen sen jälkeen tehnyt oman alani pätkätöitä lähes tauotta. Sain velkani maksettua ja palkkani oli ihan ok, mutta epävarmuus tulevasta painoi mieltä. Pelkäsin, että sairauteni (ja siihen liittyvä holtiton rahankäyttö) voi taas pahentua, ja jos pätkätöille ei löydy jatkoa, edessä voisi olla taloudellinen katastrofi. Jatkoin siksi leipäjonossa käymistä saadakseni kunnon puskurirahaston kasaan. Nyt kasassa on jo 30 000 €, mutta käyn edelleen leipäjonossa melkein joka viikko hakemassa ilmaista ruokaa.
Mistäköhän johtuu, että leipäjonossa käymistä on niin vaikea lopettaa? Hävettää mennä sinne vähäosaisten sekaan, mutta en vaan pysty lopettamaan. Voin puolustautua vain sen verran, että elän suht vaatimattomasti, enkä todellakaan käytä leipäjonon avulla säästämiäni rahoja mihinkään rakennekynsiin tai edes kampaajaan. Laitan kaiken säästöön. Onhan se silti väärin, mutta toivoisin moralisoinnin sijasta asiallista pohdintaa siitä, mistä tällainen pakottava tarve voi johtua ja miten siitä voisi päästä eroon?
Kommentit (89)
Tämän takia en koskaan lahjoita hyväntekeväisyyteen, joulupatoihin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä käyn leipäjonossa jatkuvasti, vaikka yrityksilläni on jakokelpoisia varoja jo liki 8 miljoonan edestä. Hain myös yrityksille täydet koronatuet, koska jostain syystä niitä halutaan jakaa myös erinomaisesti kannattaville yrityksille. En ole rikastunut tuhlaamalla, säästän ja hyödynnän kaikki mahdolliset tuet. Kun kassassa on 10 miljoonaa, niin lähden palmun alle ja jätän tämän maan, koska itseäni ei kiinnosta elättää kattoon räkijöitä, työttömiä yksinhuoltajia tai elintasop***laisia.
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en koskaan lahjoita hyväntekeväisyyteen, joulupatoihin jne.
Pelastusarmeijalle kannattaa lahjoittaa, koska ne tarkastaa tiliotteet ja haastattelee avun hakijat.
Mikään järjestelmä ei tietenkään ole täysin aukoton, mutta jos täytyisi aina olla 100-prosenttisen varma siitä että apu menee pelkästään tarpeeseen, moni tarvitseva jäisi ilman apua.
Sellaista se on, nuoremmille on niin kauan ja ahkerasti tuputettu sitä, että avun hakeminen ja saaminen ei ole mikään häpeä. Tulos on sitten se, että kaikki ilmainen revitään kyllä irti. Ja ne vanhemman polven ihmiset, jotka aikanaan ovat sisäistäneet sen häpeäksi, näkevät edelleen ennemmin nälkää kuin käyvät leipäjonossa.
Leipäjonossa pitäisi esittää todistus tuloistaan, kun siellä on varmasti niin monia joiden ei tarvitsisi edes käydä ja vie ruuat oikeasti rahattomien käsistä mokomat ahneet ja moraalittomat paskat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen joutunut käymään leipäjonoissa ja en tee sitä huvikseni tai säästääkseni.
En kävisi kertaakaan jos ei olisi joskus tarvetta.
En käsitä millään niitä ihmisiä, jotka siellä seisovat muusta kuin todellisesta tarpeesta. Kuten joku sanoikin, köyhyyttä on monen tasoista, se ei aina ole rahanpuutetta. Vaan jonkun muun seikan.
Ruokajonossa seisominen on niin masentavaa ja henkisesti raskasta ainakin minulle, että joskus olen niin väsynyt etten jaksa oikein mitään samana päivänä.
Aina välillä kun oma tilanne on parempi niin en missään nimessä mene.
Ensinnäkin oman itseni takia, ei ole hauska paikka, ja jätän oman osuuteni mielelläni jollekin muulle.
Arvatkaa miksi en anna centin centtiä mihinkään keräyksiin. Tässä on syy kun ne eivät kuitenkaan päädy apua tarvitseville. Voisin vaikka maksaa jonkun huono osaisen kauppalaskun jos sattuisin kassalle samaan aikaan ja tietäisin että se jota autan on oikeasti köyhä. Mutta mihinkään keräyksiin en osallistu kun ne rahat menevät kuitenkin niille joilla sitä jo ennestäänkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en pysty tajuamaan, että joku käy leipäjonossa, jos siihen ei todellakaan ole huutavaa tarvetta, ellei ihmisen taloudellinen tilanne ole todella epätoivoinen. Kun ap:n kaltainen ihminen käy leipäjonossa, voi joku epätoivoinen yksinhuoltaja lastensa kanssa tai pienituloinen eläkeläinen jäädä ilman ruokaa. Minun omatuntoni ei antaisi minun tehdä tuollaista, enkä ymmärrä, että kenenkään muunkaan. Avustusjärjestöt tekevät valtavasti töitä saadakseen avustuksia pystyäkseen jakamaan ruokaa todella sitä tarvitseville. Ja sitten joku vetää välistä tuolla tavoin...
Onko joku joskus ihan oikeasti jäänyt ilman?
En ymmärrä. Viimeksi leipäjonossa sanoin, että oli taas pakko tulla kun laitoin taas tavallista suuremman summan osakkeisiin, enkä viitsi käyttää jäljellä olevia rahojani ruokaan kun täältä saa ilmaiseksi. Sitten ne muut jotenkin katsoivat minua pahasti ja yksikin kaveri haistatteli. Ihme käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex anoppi ja appi käyvät myös aina hakemassa leipäjonosta ruokaa, vaikka rahaa on niin paljon, että ruokkisivat naapuritkin sillä. Ovat sitä mieltä, että ihan yhtä lailla kuuluu heille se ilmanen ruoka, kuin kelle tahansa muullekkin.
Juu, en kanssa anna noihin yhtään rahaa.
Myllypuron leipäjonoon joutui viime viikolla jonottamaan noin 1 h 10 minuuttia eikä se sisältö edes ollut kovin kummoinen. En jaksaisi jonottaa jos ei tarvetta olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myllypuron leipäjonoon joutui viime viikolla jonottamaan noin 1 h 10 minuuttia eikä se sisältö edes ollut kovin kummoinen. En jaksaisi jonottaa jos ei tarvetta olisi.
Turussa tutkittiin joitain vuosia sitten, että siellä jaettavan ruokakassin arvo on keskimäärin 27 €. Siinä pääsee hyville tuntipalkoille, jos sellaisen kassin saa reilun tunnin jonotuksella.
Mielestäni jokaisen pitäisi ymmärtää, että leipäjonot on tarkoitettu ensisijaisesti niille jotka eivät muuten pärjää.
Ei siksi, että kun se on ilmaista ruokaa niin kuuluu kaikille.
Eihän Kelan tuetkaan kuulu niille jotka eivät sitä tarvitse.
Voisihan samlla logiikalla ajatella, että Kelan tuet ovat ilmaista rahaa, tottakai se kuuluu kaikille vaikka rahaa olisi pilvin pimein.
Eihän sekään niin mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kehtaa mennä leipäjonoon koska ei oo edes tarvetta. Ei pidä olla ahne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myllypuron leipäjonoon joutui viime viikolla jonottamaan noin 1 h 10 minuuttia eikä se sisältö edes ollut kovin kummoinen. En jaksaisi jonottaa jos ei tarvetta olisi.
Turussa tutkittiin joitain vuosia sitten, että siellä jaettavan ruokakassin arvo on keskimäärin 27 €. Siinä pääsee hyville tuntipalkoille, jos sellaisen kassin saa reilun tunnin jonotuksella.
Tuossa Myllypuron kassissa oli:
- 1 kurkku
- 1 l maitoa
- salaattipussi
- kaali
- persilja
- yksi leipäpaketti
- yksi kalkkunan jauheliha, olikohan 300 g
- 2,4 kg makaronilaatikkoa Helsingin palvelukeskukselta, pakko sano, että oli tosi pahan makuista
- Pekan Leivän voirinkelipussi (oli pari päivää aiemmin vanhentunutta, mutta tosi hyvän makuisia vielä)
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni jokaisen pitäisi ymmärtää, että leipäjonot on tarkoitettu ensisijaisesti niille jotka eivät muuten pärjää.
Ei siksi, että kun se on ilmaista ruokaa niin kuuluu kaikille.Eihän Kelan tuetkaan kuulu niille jotka eivät sitä tarvitse.
Voisihan samlla logiikalla ajatella, että Kelan tuet ovat ilmaista rahaa, tottakai se kuuluu kaikille vaikka rahaa olisi pilvin pimein.
Eihän sekään niin mene.
Tuossa on vaan se ongelma, että monella paikkakunnalla jaettavaa ruokaa on paljon enemmän kuin niitä jotka ei pärjäisi ilman ruoka-apua. Pitäisikö ylimääräinen ruoka heittää roskiin, jos kerran muiden ei pitäisi apua hakea?
Joulunaikaan ja lomia ennen on pakko käydä, että saa lapsille lahjoja ja kesälomaksi jätskiä. Hävettää kyllä, mutta minkäs voi.
Yh-äiti
Ai niin ja Myllypurossa oli vielä paprikapussi, jossa pari suippopaprikaa
Kiva kun kerran leipäjonossa sai vain yhden paketin lihaa mukaan kun kassissa oli muuten vain vihanneksia, maitoa ja leipää. Osa porukasta vain heittelee niitä ruokia pitkin mäkiä! Meitä on kaksi aikuista syömässä ja sen sairaankin on raahauduttava flunssassa jonoon kun yhden haalima ruokakassi ei riitä välillä mihinkään...sinne sitten tartuttamaan, jes kun ei ole muuta vaihtoehtoa.
Olet oikeassa siinä, että vapaaehtoisilla on monenlaisia motiiveja.
Mulla on yksi helluntailainen kaveri, joka on mukana seurakuntansa leipäjonotyössä. Kysyin siltä kerran, mitä se ajattelee ruoka-avun väärinkäyttäjistä. Sen mielestä kaikki jonoon tulijat on avun tarpeessa, vaikka kaikilla avun tarve ei ole aineellista. Se pitää avun väärinkäyttönä pelkästään sitä, kun haettua ruokaa heitetään turhaan roskiin tai hylätään tienposkeen. Se ei silti tahtoisi käännyttää jonosta pois niitäkään jotka tekee niin, koska niidenkin on tärkeää kuulla sanomaa Jeesuksesta ja saada yhteys seurakuntaan.