Lue keskustelun säännöt.
Aloitin kausityöntekijänä Fazerilla vihreiden kuulien puolittajana ja on kyllä paskin homma ikinä
Kone syöksee vihreitä kuulia hirveetä pommitusta nenän eteen ja ne pitää sitten leikellä nopeasti ja viedä ne kuulien liimajalle. Olen yrittänyt kysellä, mitä järkeä ne on leikata jos ne liimataan takaisin, niin linjaston johdolle tulee yhtäkkiä kauhea kiire jonnekin. Ihme hommaa
Kommentit (1738)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen alihankkijalla töissä. Siellä tehdään näitä Finlandia marmeladeja, jotka vihreiden kuulien kaltaisia palloja. Niitä makuja on neljä ja puolikkaiden liimaaminen onkin helvettiä, kun kone sylkee kaikkia puolikkaita sekaisin hihnalle. Etsi siinä sitten oikeaa puolikasta. Osa menee lattialle, ja laitoshuoltaja lapioi niitä takaisin liukuhihnan alkuun.
Mutta on se hyvä kun töitä riittää ja on töitä mitä tehdä. Arvokasta työtä teet! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitan käsin jokaisen kirjaimen kerrallaan kirjoihin ja lehtiin joita luette. Kunnioittakaa lehtiä ja kirjoja ja lopettakaa niiden ruttaaminen!
Joissain paikoissa raukat latoo kirjain kerrallaan kirjasimia kehikkoihin ja painavat musteella kokonaisia sivuja kerrallaan, minusta se on pirullista. Työttomyys kasvaa.
Minä pätkin Fazerilla Pätkis-suklaata pätkiksi.
Kyllä mun mielestäni työ rusinanrypistäjänä oli hankalampaa kuin vihreiden kuulien halkaisu. Kokemusta kummastakin. Mun nakkisormille ei se rypistely sovi ollenkaan! Rusinoista kyllä maksettiin paremmin.
Aikanaan olin vinyylilevytehtaassa tekemässä niitä levyjä...Se oli tarkkaa duunii näet se niiden raitojen tekeminen niihin levyihin ja sen äänen tallettaminen samoitten. Sairaseläke tuli kun alko handut tutisee ja meni musat sekaisin. Tais mennä firmakin sekaisin,kun oli levyillä vaikka mitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pussitan työkseni jäävuorisalaattia. Ei sitä oikeasti enää nykyään Jäämereltä asti laivata, vaikka moni niin kuvittelee. Kallista, vaarallista ja ilmastonmuutos hävittää jäävuoret. meillä on -40 asteen pakkasvarastossa viljelmä jossa sitä tuotetaan ihan kotimaassa. Aika kylmää hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan olin vinyylilevytehtaassa tekemässä niitä levyjä...Se oli tarkkaa duunii näet se niiden raitojen tekeminen niihin levyihin ja sen äänen tallettaminen samoitten. Sairaseläke tuli kun alko handut tutisee ja meni musat sekaisin. Tais mennä firmakin sekaisin,kun oli levyillä vaikka mitä!
On vaatinut kyl erittäin tarkkaa kädenjälkeä toi raitojen tekeminen! respect
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon vauva.fissä kirjoittelemassa. Palkkaa maksetaan ihan kohtuullisesti. Pitää vaan keksiä aiheita ja keksiä hauskoja kommentteja sitten niihin. Luulitkos,että näihin kirjoittelevat muutkin? Ehei,minä se vaan olen!
Vierailija kirjoitti:
Oon vauva.fissä kirjoittelemassa. Palkkaa maksetaan ihan kohtuullisesti. Pitää vaan keksiä aiheita ja keksiä hauskoja kommentteja sitten niihin. Luulitkos,että näihin kirjoittelevat muutkin? Ehei,minä se vaan olen!
Toi sun jäävuorisalaatti-tarina on kyllä hieno. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ei oo kivaa.
Pitihän se arvata, että johto keksii jotain ikävää vuodenvaihteessa kun niille aina tulee tarve "uudistaa" tuotteita.
Olen siis nonparellien lajittelija, siis se tyyppi joka huolehtii siitä että nonparelleja on värisekoituksessa oikea määrä jokaista väriä että lopputuloksesta tulee kaunis. Tähän asti on ollut sekoitussuhde 1:1:1:1:1 valkoisia, keltaisia, vaaleanpunaisia, mintunvihreitä ja vaaleansinisiä.
Mutta nyt on joku konsultti käynyt vakuuttamassa johdon siitä että kaikkein myyvin sekoitussuhde onkin 2:1:2:2:1. Niin nyt pitää sitten oppia poimimaan purkkiin siinä järjestyksessä.
Onneksi ammattiliiton edustaja kävi neuvottelemassa, että saadaan pieni palkankorotus työnkuvan muututtua olennaisesti vaativammaksi.
Minäkin olen käynyt aikanani uimamaisterin koulutuksen, ajattelin silloin että se on sellainen yleiskoulutus jolla avautuu monia ovia.
Aloitin merkkarien sukeltajana, mutta sitten Itämerestä loppuivat aarrearkut, ja merkkarien valmistus piti lopettaa. Harva tietää, että ensiksi loppuivat hedelmämerkkareita sisältäneet arkut, mutta koska niiden menekki oli pienempi, salmiakkimerkkarit loppuivat ensimmäisenä kaupoista.
Sittemmin siirryin Ruotsiin vadelmaveneilijän hommiin, eli tehtäväni oli uittaa Tukholmasta Turkuun vadelmaveneitä. Suomen puolella ne sitten pakattiin suomenkielisiin pakkauksiin täkäläisiä asiakkaita varten.
Kun alkoi kyllästyttää seilaaminen, siirryin salmiakkikalankasvattamolle. Siinä riittää kun pulahtaa kasvatusaltaaseen kerran-pari päivässä kaloja hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei, heti kun sieltä Fazerin sesonkitöistä vapaudutte, niin meillä serpentiinitehtaalla olis töitä tarjolla! Vappuun valmistaudutaan jo nyt, ja tarvitsemme useita vakaakätisiä vesivärimaalareita sekä ainakin viisikymmentä näppärää serpentiininrullaajaa.
Mites; olen aika näppärä ja tarkka saksien kanssa ja mietin, kuinka pitkä työkokemus on oltava ja mitä muita vaatimuksia teillä on, että voi hakea serpentiininleikkaajaksi? Valmiiden rullien liimaajaksi tarvitsee varmaankin erikoisammattitutkinnon?
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen käynyt aikanani uimamaisterin koulutuksen, ajattelin silloin että se on sellainen yleiskoulutus jolla avautuu monia ovia.
Aloitin merkkarien sukeltajana, mutta sitten Itämerestä loppuivat aarrearkut, ja merkkarien valmistus piti lopettaa. Harva tietää, että ensiksi loppuivat hedelmämerkkareita sisältäneet arkut, mutta koska niiden menekki oli pienempi, salmiakkimerkkarit loppuivat ensimmäisenä kaupoista.
Sittemmin siirryin Ruotsiin vadelmaveneilijän hommiin, eli tehtäväni oli uittaa Tukholmasta Turkuun vadelmaveneitä. Suomen puolella ne sitten pakattiin suomenkielisiin pakkauksiin täkäläisiä asiakkaita varten.
Kun alkoi kyllästyttää seilaaminen, siirryin salmiakkikalankasvattamolle. Siinä riittää kun pulahtaa kasvatusaltaaseen kerran-pari päivässä kaloja hoitamaan.
Toi salmiakkikalojen hoitaja olisi mun unelmatyöni! Miten tohon oikein pääsee? Tuleeko siihen olla jokin kalanhoitajan tai kalankasvattajan ammattitutkinto? Ainakin uimamaisteri varmaankin pitää olla, koska pitää osata uida ja sulkeltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan käsin jokaisen kirjaimen kerrallaan kirjoihin ja lehtiin joita luette. Kunnioittakaa lehtiä ja kirjoja ja lopettakaa niiden ruttaaminen!
Joissain paikoissa raukat latoo kirjain kerrallaan kirjasimia kehikkoihin ja painavat musteella kokonaisia sivuja kerrallaan, minusta se on pirullista. Työttomyys kasvaa.
Olen yhdessä datakeskuksessa ja kirjoitan jokaisen comic-sans fontilla kirjoitetun asiakirjan käsin esitettäväksi asiakirjan avaajan ruudulla. Eli tukekaa työllisyyttä ja käyttäkää enemmän comic-sans fonttia asiakirjoissanne ja esityksissänne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan olin vinyylilevytehtaassa tekemässä niitä levyjä...Se oli tarkkaa duunii näet se niiden raitojen tekeminen niihin levyihin ja sen äänen tallettaminen samoitten. Sairaseläke tuli kun alko handut tutisee ja meni musat sekaisin. Tais mennä firmakin sekaisin,kun oli levyillä vaikka mitä!
On vaatinut kyl erittäin tarkkaa kädenjälkeä toi raitojen tekeminen! respect
Eräs tunnettu nyt jo edesmennyt laulaja juonsi sota-aikana Aunuksen radiossa viihdeohjelmia rintamalla olijoille. Suosituin toivekappale oli "hurja oli pappani aikoinaan, hurjempi vielä tuli pojastaan". Vanhaa savikiekkoa oli helppo raaputtaa hakaneulalla tms. Niinpä tuo laulaja-juontaja kaiversi raitaan oikotien, jossa neula hyppäsi: "hurja oli pappani aikoinaan (naps) pani aikoinaan (naps) pani aikoinaan (naps)....."
Moi!
Ma lahetan terkkuja taalta Thaimaan lammosta. Olen tyoskennellyt nyt pari vuotta taalla kastiketehtaalla. Tehtaamme ylpeydenaihe on makea thai chilikastike, laitan ne chilin siemenet pulloihin tuotantolinjan loppupuolella, kun saan ne yksitellen siementen litistajalta. Alkuun tyo oli tosi stressaavaa ja kaikinpuolin haastavaa, koska en osaa thaita vielakaan. Alussa paikalliset tyontekijat pyrkivat jekuttamaan ja neuvoivat tahallaan vaarin, joten silloin pulloissa oli vaara maara siemenia. Pahoittelen kovasti, jos sen ajan tuotantoa tuli Suomeen - en pystynyt vaikuttamaan tilanteeseen riittavasti.
Tutustuin sitten yhteen ruotsalaiseen kollegaan, joka neuvoi mulle oikean maaran, huh! Han on tyoskennellyt taalla jo kuusi vuotta ja oppinut numerot thaiksi. Olen tarkkuuteni ja ahkeruuteni vuoksi saanut palkanlisana jo puolen vuoden ajan kastikepullon ja se tuntuu oikein mukavalta ja tyopanokseni arvostamiselta. Rahallinen palkka on suomalaiseen tasoon verrattuna matala, mutta tykkaan lampimasta ilmastosta, joten aion jaada tanne viela muutamaksi vuodeksi.
Heippa vaan ja hyvaa alkanutta vuotta! :)
Olen viivakoodien piirtäjä. Todella tarkkaa hommaa, kun koodit luetaan koneellisesti, mutta töitä riittää niin paljon kuin vain jaksaa tehdä kun koodeja on nykyään kaikkialla.
Onneksi tuli aikoinaan mentyä intissä viestipuolelle, siellä oppi viivakoodikielen alkeet. Siihen vähän kursseja päälle niin hyvä tuli.
Olin kesätöissä kaulimassa niitä marmeladilättyjä jaffakeksien väliin. Onneksi pääsin pois, todella stressaavaa hommaa. Meillä oli pöytään piirretty sellaiset malliympyrät joiden mukaan piti kaulia että tulee keksiin sopivan kokoisia. Marmeladipallojen annostelija jonka kanssa jouduin usein työpariksi kuitenkin teki usein vääränkokoisia palloja. Eihän niitä enää kaulintavaiheessa saanut korjattua, sitten tuli liian paksua tai ohutta jos koitti saada sen ympyrän kokoisia. Ja minä sain aina haukut, ei koskaan se marmeladinannostelija jonka vika kaikki oikeasti oli.
Tulipahan opittua, että liukuhihnatyö jos mikä on tiimityötä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olet feikki, aikuiset ihmiset täällä jauhaa tuollaista paskaa.
Teen metsurin hommia ja se riittää, siellä ei pskanjauhajat menesty.
Nyt on pakko kommentoida, että aina paskanjauhajia dissataan! Työ on muutenkin vaativaa, sanat pitää osata asettaa oikein ja kohde valita tarkasti. Arvostan ammattitaitoani, tähän ei moni kykene!!!
Itse olen alihankkijalla töissä. Siellä tehdään näitä Finlandia marmeladeja, jotka vihreiden kuulien kaltaisia palloja. Niitä makuja on neljä ja puolikkaiden liimaaminen onkin helvettiä, kun kone sylkee kaikkia puolikkaita sekaisin hihnalle. Etsi siinä sitten oikeaa puolikasta. Osa menee lattialle, ja laitoshuoltaja lapioi niitä takaisin liukuhihnan alkuun.